Anssi Tenhunen

Rahaa ja numeroita

2011-02-05T18:05:00.003+02:00

Joo, Natalie Ditter lähetteli viestiä McNally Smithistä että sen 200 dollarin deposit feen voi käydä noutamassa heidän toimistostaan... Pyysin josko sen saisi tilisiirrolla tai käteisenä kun jenkkishekkien lunastaminen Suomesta on enemmän kuin vaikeata.

Samalla tossa pari viikkoa sitten tuli arvosanatkin postissa:

Artist & Industry Seminar I: pass
Musical Acoustics: B+
Studio Maintenance I: B-
Basic Rigging: B+
Introduction to Stage Lighting: A-
Sound System Design and Installation: A
Mix Theory II: B-
Record Theory III: B
Mix Lab II: A
Record Lab II: B+
Daw Editing: A-

Eli meni paremmin mitä odotin. On muuten vieläkin tekemättä ne moodle-tehtävät, pitäsköhän pikkuhiljaa alotella.

USA-reissun tiivistelmä

2010-12-22T10:28:00.006+02:00

Eli tässä kaikki jenkkireissuni matkablogit kivasti koostettuna yhdessä postauksessa ja vieläpä kronologisessa järjestyksessä (löytyvät myös USA tagin alta):

Jos pitää tässä vielä jotain möykätä, niin meikäläisistä johtumattomista organisointiongelmista huolimatta oli ihan kiva reissu.

Suomi Finland Perkele, täällä ollaan.

2010-12-22T10:24:00.002+02:00

Day 110 – Dec 17

Perjantai, jatkoa edellisestä.

Kuten varmaan luitte, niin meikäläisen lento peruttiin 5 tuntia ennen itse varsinaista lentoa. Keski-Euroopassa joku vitun lumimyrsky. Sitten siinä voivottelin asiaa ihmisille, sain “sympatiaa”, mutta perus-ameriikkalaiseen tapaan se ei meinaa yhtään mitään. Soitin sitten kuitenkin asuntolan pääjehulle että homma meni reisille ja pitäs saada yöpyä kämpillä vielä sunnuntaihin asti. Onneksi en ollut vielä palauttanut avaimia ja homma onnistui, ei olisi meinaan yhtään napannut ottaa ylimääräistä hotellilaskua tähän päälle. Vaikka olisinkin halunnut mennä saunaan. Toivottavasti ensi viikolla pääsen.

Menin siinä sitten kämpille, purin laukusta virtajohdon, heitin patjan takaisin lattialle (kyllä, olen nukkunut viimeiset 4 kuukautta lattialla ja sen takia torakat ovat kävelleet sängylläni) ja menin nukkumaan ja surffaamaan koneelle. Vitutti niin paljon että en edes syönyt koko loppupäivänä.

Day 111 – Dec 18

Lauantai.

Mutsi lähettää mulle tekstarin, että se lento jolla mun piti olla lensi joka tapauksessa. Otsan kyy-käyrä sen kun jatkaa kasvamistaan. Menin takaisin nukkumaan. Sitten joskus kahden aikaan päivällä se kertoo että Amsterdamin lentokentällä oli yöpynyt yli 8000 ihmistä kun liikenne oli seis. Hymyilin.

Tein siinä jotain moodle-tehtäviä reissuun liittyen kuten “mitä odotat matkalta” mikä piti palauttaa ennen matkaa... hups. Marqitis ja Zach oli vielä kämpillä, Zach siinä pakkaili kamojaan ja lähti jossakin vaiheessa sitten kuitenkin menemään kun sen äiti tuli hakemaan sen. Marqitiksen bussi lähtee vasta sunnuntai-aamuna. Siinä sitten Zachin lähdettyä näin pöydällä sipsipussin. Kysyin Marqitikselta siitä ja otin sitten siinä muutaman. Tämä vanha totuus kaljasta pätee myös sipseihin; Ei niitä voi nyt vaan ottaa yhtä. Söin ne kaikki.

Lähdin siinä sitten alakerran kauppaan, tarkoitus oli ostaa hieman Mikes Hard Lemonadea (täkäläinen vastine lonkerolle), mutta ne oli loppu. Tyydyin sitten ostamaan Suljettavalla korkilla varutetun tölkin(!) Monster Energy drinkiä, ison pussin pippurilla maustettua beef jerkyä, suklaata, sipsejä ja sitten kävin ostamassa Subwaysta footlong flatbed chipotle chicken sub combo mealin..

Sitten menin kämpille, söin ne kaikki (paitsi söin sen subin Subwayssa) ja sitten vatsa antoi varoitusmerkin “nyt”, nousin paniikinomaisesti sängystä, haaroista kuuluu RIIIIIIIPS ja haaroihin tuli reikä. 20 sekuntia sen jälkeen tuli ripuli, vessapaperi loppui ja tapoin samalla vikan torakkani jenkeissä.

Noh, kun vatsa rauhoittui, niin ei siinä sitten muuta kun ihmettelemään että mistäs helvetistä mä repäsen uudet housut (no pun intended). Kello oli noin 20:20. Sitten Marqitis sanoi että hän lähtee etsimään sitä bussiasemaa josta hänen bussinsa huomenna lähtee. Siinä vaiheessa meikäläisen päässä välähti ja ajattelin että Macy's saattaisi olla auki. Lähdettiin siinä yhtä matkaa ja hiljaiselta näytti. Kaikki valot oli himmeänä. Mutta kun pääsin ovelle, huomasin että valot sisällä päällä ja ovet aukenivat niistä vetäessä; Se oli joulusesongin takia auki yhdeksään asti! Marqitis jatkoi siinä matkaansa bussiasemaa etsimään, minä taas lähdin etsimään itselleni housuja.

Ironista kuitenkin oli, että vaikka kauppa oli auki joulusesongin takia, olin silti ainoa asiakas koko vitun puljussa. Tuli kuitenkin taas todettua kuinka perseestä on olla D-koon asiakas vaatekaupassa. Ylävartalon vaatteissa löytyy kokojan vaikka kuinka paljon (ja sen takia mulla on noin 200 t-paitaa ja kolmet housut), mutta löydettiin myyjän kanssa tasan yhdet farkut jotka mahtui mun päälle. Tuli todettua että sillä myyjällä oli kuitenkin kiva peppu ja ilmeisesti polvet lukossa kun se kurotti aina joka kerta jalat suorana jopa alimmalle hyllyle.

Sitten menin American Burger Bariin ja näin siellä Takan. Taka on siis joku manageri siinä japanilaisessa Sakura-ravintolassa. Lisäksi näin Jamesin (tarjoilija joka on siellä yleensä kun menen sinne syöämän) joka oli suu auki että mitä mä vielä täällä teen. Siellä oli myös meidän RA:t Brice ja John-Carlos. Pelattiin siinä muutama erä bilistä ja Brice tarjosi parit drinkit meikäläiselle. Kerroin heille meikäläisen lempijuomasta: Minttuviina + cola. Olivat ensin hieman silmät pyöreenä että “toi EI VOI olla hyvää”. Sitten siinä maistatutin sitä ja sitten niitä tilattiin ainakin 3 sen jälkeen. Mutta ei meikäläisen toimesta.

Tämän jälkeen menin kämpille. Kevyttä surffailua, facebook, xnxx, unta palloon.

Day 112 – Dec 19

Heräsin, kello oli 8:55. Huudan Marqitikselle että eikös sen bussi lähtenyt kello 9. Siinä se sitten jotain arpoi ja sanoi “no”. Se sitten siinä lähti jossakin vaiheessa ja huomasin että se jätti tiskit tiskaamatta. Eipähän ole mun ongelma kun tulevat takaisin.

Mutsi siinä sitten soitti jossain vaiheessa ja se alkoi siinä jotain pelottelemaan etten pääse pois maasta tai en pääse myöhemmin uudestaan Jenkkeihin, kun sitten siinä tajusin että mun viisumi vanheni eilen.

Keräilin itseäni vielä hetken aikaa joskus kello 12 pistin kamat kasaan ja huomasin että mulla ei mahdu kaikki kamat laukkuun. Piti priorisoida ja jätin pyyhkeen, tyynyn, peiton, rikkinäiset housut sekä kahdet kuluneet adidaksen lenkkarit. Sitten menin luovuttamaan huoneen avaimet ja kysyin että tietääkö se taksin numeron. Ei tiennyt, joten katsottiin sitten google mapsista lähin. Soitin sinne ja sanoivat että taksi tulee noin 15-20 minuutin päästä alas.

Menin sitten siinä about saman tien alas ja vähän nautin siitä raikkaasta ilmasta sen 15-20 minuuttia siinä. Sitten siihen tulee paikalle auto, kysyin että meneekö se lentokentälle. Heitän laukun takaboksiin ja menen sisään. Sitten kysyn että missä sen mittari on. Sitten se vastaa “ei oo mittaria, eikö se sanonut puhelimessa että se on 30 dollaria?” - eli mä vittu tilasin vahingossa pimeän taksin. Hyvä google! Hieman kuumotti siinä kyydissä, mutta se kuitenkin sitten ajoi ihan normaalisti perille. Meinasin tosin unohtaa hatun ja hanskat autoon.

Lentokentällä sitten se taksikuski pelotteli vuorostaan että ne napsauttaa lisämaksua mulle jos mun laukku painaa enemmän kun 50lb. Siinä oli sitten ulkona vaaka, se näytti että se painoi 55,5lb. Mutta sitten kun menin sisälle kaikki meni aika normaalisti, mutta huomattavasti helpommin kuin jenkkeihin meno. Check in, erroria screenillä, tyyppi ihmettelee mun papereita, jätä laukku hihnalle, boarding pass taskuun, ota vaatteet ja kengät pois, mene läpivalaisuun ja laukku kaksi kertaa. Sitten hetki hengähdystä, Caribou Caramel Cooler nassuun ja vessaan pissalle ennen kun menin koneeseen. Näytin passini ainakin 5 kertaa ennen kun pääsin koneeseen.

Lentomatka oli noin 7000 kilometriä Minneapolisista Amsterdamiin. Kokeilin meille annettuja ilmaisia luureja, mutta noin 20 sekunnin kokemuksella totesin että ovat sen verran epämukavat ja hirveän kuuloiset, että mielummin pistän mun suljetut Sennheiserin luurit päähän. Istun koneessa Jon-nimsen nykiläisen miehen vieressä, jolla on ruotsalainen sukunimi, norjalaiset sukujuuret, meni Suomessa naimisiin ja on matkalla Englantiin.

Muuten lento oli aikalailla samaa kuin olisi ollut kotona. Istun pimeässä ja tuijotan ruutua. Oheistoiminta tänä aikana: Yritin aloittaa Inceptionin katsomisen lentokoneessa, mutta ei keskittymiskyky riittänyt siihen, joten pistin Tom Cruisen ja Cameron Diazin tähdittämän Knight and a Day kevytkomedian pyörimään. Sen jälkeen Predators elokuvan. Join kokiksen. Söin juustotortellinipastaa, koska en tykkää kanankoivista. Join maitokahvia ja vettä. Predatorsin jälkeen pelasin kolme ja puoli rundia in flight triviaa, eli vähän niinkun lentokone trivial pursuitia. Voitin näistä kolme. Kävin veskissä. Katsoin A-teamin ja totesin todella paskaksi elokuvaksi.

Sitten laitoin musiikin päälle, “Sen piti olla normikeikka” -kirja auki, totesin että sivulla 44 on virhe ja söin banaanin sekä muffinssin “aamiaiseksi”. Kello on tässä vaiheessa noin 23 St Paulin aikaa, eli matkaa on takana noin 10 tuntia ja kartan perusteella olemme noin Liverpoolin kohdalla ja takana 6620 kilometriä. Ehdin lukemaan noin 80 ensimmäistä sivua ennen kuin laskeuduimme.

Jossakin vaiheessa lentoa tajusin että voisin äänittää lentokoneen tausta-ambienssia. Sitä ei koskaan tiedä missä sitä saattaa tarvita. Tein saman täällä Schipholin lentokentällä, jossa vikat dollarit muuttuvat syötäväksi. Tarkemmin sanoen jugurtiksi, sämpyläksi ja suklaalevyksi. Siirsin kellot samalla Amsterdamin aikaan. Huomasin samalla jostain mainoksesta että täällä on tunnin verran ilmainen netti. Ei kai siinä sitten muuta kun linjat kuumaksi, kello kuitenkin on 8:15 ja lento lähtee 9:45.

Sitten jonottamaan. On kyllä vähän eri meininki täällä; Eivät edes katsoneet meikäläisen passia vaikka sitä tarjosin. Sitten bussilla lentokoneelle, tuijotan hämmentyneen näköistä vauvaa jonossa ja istun yksin kolmannessa rivissä. Luin taas hieman taas “Sen piti olla normikeikkaa”, söin sämpylöitä ja join mehua. Sitten jossakin vaiheessa edessä istuva bisnesluokan runkkari pistää istuimensa hieman “rennompaan kulmaan”, joten olin hieman oli ahdasta. Siirryin jossakin vaiheessa loppumatkasta siihen viereiseen penkkiin torkkumaan.

Mutta kun saavuttiin Helsinkiin huomasi taas millaista pelleilyä tuolla jenkkien päässä on... Kukaan ei edes tarkistanut mun passia kun mä saavuin Helsinkiin! Jenkkien päässä se tarkistettiin 2 vai 3 kertaa ja otettiin oikein sormenjäljet ja kaikkea.

Sitten isä ja äiti tuli hakemaan meikäläisen lentokentältä, olen nukkunut jetlagia pois heidän sohvallaan ja huomasin katsoa tietokoneen kellosta että nyt onkin jo keskiviikko(!), eli 3 päivää lavahti jonnekin.

Nonni, ei sit muuta kun levyt soimaan. Täällä ei oo enää mitään nähtävää.

Sattuu ja tapahtuu

2010-12-18T09:52:00.003+02:00

Vika viikko, final examit käynnissä.

Day 106 – Dec 13

Maanantaina aloitettiin aamu rigging tunnilla, väännettiin solmuja oikein kunnolla. Olin viimeinen kuka sai kaikki solmut valmiiksi, mutta sain kuitenkin tehtyä ne. Sitten Mix Labin finaalissa esittelin meikäläisen Apollo 440 tyylisen miksauksen opettajalle, se tykkäsi siitä että tein biisistä aika agressiivisen ja loopeista aika industrial henkisiä. A napsahti että rytinä kävi.

Sitten illalla taas tuli ihmeteltyä että kuinka tyhmiä jotkut osaa olla. Me ollaan oltu täällä nyt neljä kuukautta, niin viimeisellä viikolla neljä(4) eri tyyppiä kysyy, että voinko varata studion. Pahin rimanalitus kuitenkin tuli Chrisiltä, joka Facebookin välityksellä kysyi että voinko varata studion torstaiksi ja vieläpä tietyksi kellonajaksi. Ensinnäkin hommahan ei toimi sillä tavalla, koska jos tuolla haluaa varata etukäteen, niin pitää olla pari jolla on yhtä korkea taso kuin sinulla ja se että onko se studio ylipäätään vapaana silloin onkin sitten kokonaan toinen tarina.

Lisäksi kysyin että mitä se haluaisi että me äänitettäisiin. Sitten se sanoi että hän laulussa ja kitarassa, Antonio toisessa kitarassa, Kevin bassossa ja Peter rummuissa, ja sen pitäisi kuulostaa prolta. Tässä vaiheessa alkoi jo hälytyskellot soimaan päässä ja kysyin siinä sitten että onko jätkät treenanneet sitä biisiä, soittaneet sitä yhdessä tai ovatko ne edes kuulleet koko biisiä. “Kyllä” -vastausten määrä oli nolla, mutta sitten se yritti jotain vääntää “lasketaanko se että ne oli soittaneet kerran(!) sitä biisiä koulukauden alussa(!!)?” Tähän vastasin että “Lasketaanko se että kävin syksyllä viimeksi suihkussa?”

Mikäli et seurannut blogiani aiemmin, niin äänitin Chrisiä aikaisemminkin kahdesti. Hän halusi pro-jälkeä myös silloin, niin käytimme nauhoittaessamme pelkästään hänen laulu- ja kitarasuoritustaan yhteen kappaleeseen yli 7 tuntia eräänä iltana, koska ihan valehtelematta se on aika huono muusikko ja kitarassa oli noin 3 kuukautta vanhat kielet joita piti virittää noin 2 oton välein. Tässä vaiheessa ne ovat siis varmaan 4 kuukautta vanhat.

Illalla sitten vietin pitkän pätkän kirjastossa pänttäämässä Musical Acoustics tenttiä varten ja tehtiin “take home” osuus siitä tentistä, jonka täyttämisessä mulla meni valehtelematta kahtena päivänä yli 7 tuntia. Sen jälkeen American Burger Bariin

Day 107 – Dec 14

Aamulla Musical Acoustics tentti, meni odotettua paremmin. Toivon että pääsen läpi ainakin B-:llä.

Tentin jälkeen soitin Jacobille, sitten tajusin että se taitaa nukkua vielä ja pistin tekstarin että soittaa mulle kun on herännyt. Sitten mentiin ja kävin myymässä mun kitaran ja basson Capitol Guitarissa. Sain kitarasta puolet takaisin kuten myyjien kanssa sovittiin silloin kun ostin sen ja kanikonttorista ostamastani bassosta sain $50. Oli kyllä niin paska ruoska etten olis itekään enempää maksanut. Lisäksi asuntolalla eräällä toisella oli saman sarjan nelikielinen basso jonka se osti uutena ja siinä oli vielä enemmän vikaa, joten sanon omana mielipiteenäni että VÄLTTÄKÄÄ IBANEZIN GIO -SARJAN BASSOJA, OVAT AIVAN HIRVEETÄ PASKAA.

Sitten kun ei mulla muutakaan tekemistä ollut, niin kävin ihan vittuillakseni sen Musical Acoustics tentin jälkeen kysymässä sieltä studioilta että onko mikään studio vapaana tänään. Noh, yllätyksekseni Studio 2 (SSL Duality studio) oli vapaana. Varasin sitten sen ja ilmoitin Danelle (jolle olin jo aikoja sitten luvannut että äänitellään jos vaan saadaan studio varattua) että studio on varattu.

Menin sitten hetkeksi kämpille pötköttämään ja ennen kun mentiin studiolle äänittämään soitin Danelle ja kysyin että mitä me äänitetään. Siinä se sitten sanoi että se ei saanut Anthonyä laulamaan rnb-kertsiä, kysyin sitten Marqitista että haluaako se tulla. Se sanoi että se tulee vähän myöhemmin studiolle, lisäksi Dane sitten soitti Ianille että tulee vähän myöhemmin vetämään sen kertsin.

Ensin ideana oli että käytetään viime sessiota pohjana, äänitetään Danen toka verse ja sitten jätkät vetää sen rnb-kertsin. Ekaksi meillä tuli ongelmaksi se että me ei saatu samaa mikkiä mitä käytettiin viimeksi, eikä siellä studiossa myöskään samaa etuastetta eikä kompressoria jota me käytettiin viimeksi kun äänitettiin. Tämä uusi soundi joka saatiin SSL + C414 yhdistelmällä ei ollut yhtä rouhea (lue: säröytynyt) kuin Avalon + Distressor + U87, joten päätettiin että äänitetään eka verse uusiksi, niin soundi ei muutu täysin kun mennään tokaan säkeistöön.

Kun oltiin saatu eka verse äänitettyä noin puolitoista tuntia Danen perfektionismi-puuskan jälkeen, huomasin että sillä alkoi selkeästi ääni loppumaan. Sitten varovasti ehdotin että jos vaikka äänitettäisiin se kertsin “guide track” seuraavaksi, kun jätkät on kuitenkin nyt jo kaksi tuntia venannut että pääsisivät veivaamaan.

Dane sitten siihen vastasi “eiku mä vedän tän tokan säkkärin tästä vielä nopsaan”. Ilmeisesti ei tajunnut vinkkiä. Marqitis siinä sitten lähti noin 20 minuuttia sen jälkeen ja Ian noin puoli tuntia sen jälkeen. Eli käytännössä mitä tapahtui: sen sijaan että me käytettiin 20-30 minuuttia siihen että 2 laulutaitoista kaveria vetää yhden kertsin narulle ja sen jälkeen loput 3 tuntia siihen että Dane vetää osuutensa sen jälkeen, me käytettiin 3 tuntia ja 40 minuuttia siihen että Dane veti paskaa räppiä narulle ja tästä ajasta seisotettiin “sessiomuusikoita” kaksi ja puoli tuntia standbylla.

Lopputulos oli että Dane jäi ilman sitä kertsiä, jonka se olisi saanut narulle jos olisi vaan antanut jätkien mennä vetämään sen, sillä siihen olisi mennyt valehtelematta ehkä 20 minuuttia kun ne olisi saaneet sen purkkiin. Jos ne olisi olleet oikeita, maksullisia studiomuusikoita, niin olisi ollut kallis paukku Danelle seisottaa useampia sessiomuusikoita tarkkaamossa kolmatta tuntia sillä aikaa kun hän vetää osansa purkkiin.

Sessioiden jälkeen American Burger Bar odotti.

Day 108 – Dec 15

Pitkä peruspäivä koulussa. Aamun Sound System Design tunnilla saatiin kahvilan räkki tehtyä valmiiksi ja sen jälkeen oli Mix Theory tentti ja DAW Editing finaali, jossa piti editoida noin 60 sekuntia pitkä mainos. Sitten muutama tunti vapaata ja Studio Maintenancen tentti ja sen jälkeen American Burger Bariin surffaamaan ja sitten kotio.

Day 109 – Dec 16

Aamun valaisutunneilla tehtiin jotain järkevää tällä kertaa, sillä päivällä auditoriossa esiintyy Tower of Power, eikä bändi ehdi tehdä soundcheckiä, joten me sitten siinä valmisteltiin lava siihen kuntoon että se on suunnilleen lennosta valmis.

Sitten Chopperin Recording theory tenttiin. Kävin myöhemmin kysymässä tuloksen, sain B:n. Tyhmiä pikkuvirheitä suurin osa, osa taas oli sitten ihan vaan sellaisia joita en tiennyt (kuten mikä pianon pedaali on mikäkin ja mitä ne tekee). Recording Labissa sama juttu, pieniä reititysvirheitä (esim. otin signaalit kuulokemikseriin Channel Outputeista kun parempi vaihtoehto olisi ollut DAW Output), mutta sain kuitenkin äänitettyä tavaran pihalle oikein.

Sieltä sitten ravasin tsekkaamaan Tower of Poweria. Tuli muuten aivan pirun lujaa. Sen jälkeen mentiin Sam O'Sullivanin ja muutaman muun tyypin kanssa Food Courtille syömään. Sieltä menin sitten kämpille.

Olin ostanut Marqitikselle läksiäislahjaksi maailmankartan ja annoin sen Jacobille että Marqitis ei löytäisi sitä edes vahingossa (ei sitä koskaan noista tiedä). Jacob sitten harmitteli Facebookissa kun ei päässyt hyvästelemään meikäläistä face-to-face, kun hänen piti lähteä pois. Connor sitten antoi kartan minulle, kirjoitin siihen tussilla "I hope you can now name 3 countries south of Mexico" ja "With love from Finland, Anssi" ja annoin sen Marqitikselle myöhemmin.

Lähetin kiitos-sähköpostin koulun opettajille, sekä kiitin lisäksi äänimiehiä. Sitten mentiin Marqitiksen kanssa American Burger Bariin syömään, tarkoitus oli että olisin tilannut pihvin, mutta tultiin puoli tuntia liian myöhään, sillä se oli siirtynyt jo Happy Hour menuun, jossa saa pelkkiä apertiivejä. Tilattiin sitten kuitenkin chicken wingsejä, slidersejä tupla-annos mustakalaa sekä jaettiin chili-cheese-tater tots annos. Ja oltiin täynnä.

Tsekkasin myöhemmin illalla että mulle oli tullut KLM:ltä check-in sähköposti. Käyn huomenna tulostamassa sen koulun kirjastossa.

Day 110 – Dec 17

Nyt on hyvä meininki. Tänään kotiin.

Pakkasin kamat yöllä, heräsin joskus kello 10, kävin aamusuihkussa, Jeff Tickle tulee tsekkaamaan meikäläisen huoneen että kaikki on ok. Kirjoitan Suomeen lähtevät postikortit ja lähden vikalle Artist & Industry tunnille. Siellä opettajat soitteli kaiken maailman joulumusaa.

Sitten vielä vikat sapuskat koulun kahvilassa. Tilasin kokonaisen pizzan ja tarjosin pöydässä olleille slaissit. Tajusin että olisi melkein koko ajan pitänyt tehdä niin ja jakaa kulut, sillä se pizza maksoi 8 dollaria. Normaaleissa single slice pizzassa oli 8 slaissia ja jokainen slaissi oli 2 dollaria, joten kokonainen pizza maksoi siis yhteensä 16 dollaria. Sitten vielä vikat kättelyt Chris Bloodin kanssa, sitten kirjastoon täyttämään check-in tietoja ja tulostamaan itenaryt.

Noh, avasin sähköpostin ja ihmettelin, mitäs vittua. Se linkki joka mulla oli auki läppärillä ei toiminut, näytti erilaiselta kirjaston koneella ja heitti jotain virheilmoitusta. Ja mulle oli tullut kaksi lisäsähköpostia Deltalta jossa oli jo täytetyt itenaryt ja jotain muuta. Lisäksi mun nimi oli niissä väärin (Anssimr Tenhunen). Soitin sitten asiasta Deltalle ja selvisi että se ei ollut ainoa virhe, eikä se nyt ihan mennyt niinkuin olin suunnitellut. Sen lisäksi että mun nimi oli kirjoitettu väärin, niin mun lento oli peruttu.

Vittu.

Seuraava >>

Viimeisiä viedään

2010-12-13T03:35:00.002+02:00

Day 94 – Dec 1 (jatkoa edellisestä blogista)

Eilisestä vielä sen verran jäi mainitsematta että tuli koettua jotain uutta taas täällä St Paulissa, nimittäin ummetus. Ripuli on tullut turhankin usein, mutta ummetus oli jotain aivan kauheeta.

Studio Maintenance oli vähän kuten veikkasinkin. Katteltiin lähinnä miten tietokoneeseen asennettaan muistikampa. Itelläni kun on datanomitutkinto ja muutenkin nörttitausta, niin en saanut tunnista mitään uutta tai hyödyllistä infoa.

Jacob sitten jossain vaiheessa ennen tuntia oli pistänyt viestin että nauhotellaanko hieman homoseksuaalista autotunetettua musiikkia (Kai mä olen myös kertonut kuinka paljon mä vihaan autotunen käyttöä sen kaikissa muodoissa, varsinkin T-Pain efektinä?). Sanoin sitten että tuntien jälkeen käy, kunhan käyn eka syömässä. Mentiin sitten seiskan aikoihin Mickeysiin syömään, tilasin ekaa kertaa hampurilaisen ja “hashbrownies” (pannulla paistettua perunaa). Pakko myöntää, että oli aika pettymys. Tuli samalla todettua että ulkona oli aika kylmä. Weather.com sanoi -11°C, feels like -18°C. Suomessa samaan aikaan 10 astetta kylmempi.

Kun tulin takaisin kämpille, niin Dan ja Marqitis siellä ja ne kertoi että he olivat menossa kuntosalille kun Danilla oli aivan hervottoman kokoinen tulehtunut finni sen poskessa jota se halusi hieman parantaa saunan voimilla. Olin siinä hieman haavi auki että wtf, saunaan?!?! Mä kans. Sit ne sanoi että se maksaa 17 euroa per kerta ilman jäsenkorttia, joten jätin menemättä.

Mentiin nauhoittamaan sitä biisiä asuntolan soittotiloihin. Käytävällä joku oli oksentanut Jägermeisterit käytävän kokolattiamatolle, joka löyhkäsi ehanasti. Nauhoitukseen keskittyminen oli vaikeeta, kun siellä soittohuoneessa missä me oltiin nauhottamassa ei ollut lainkaan huonekaluja, joten piti operoida lattialla. Käytännössä ei voinut oikein olla missään muussa asennossa kun vatsallaan, joka ei auttanut vatsakipuihin niin mitenkään. Yritin ulostaa varmaan neljä kertaa, mutta ei tullut muuta kun pissaa ja pieruja. Kaiken lisäksi siellä huoneessa oli pirun kylmä (ulkona on noin -12C), joten oli pakko käydä hakemassa takki jossain vaiheessa päälle.

Sitten siinä kympin aikoihin menin nukkumaan, ja päätin jos ei huomenna kakka lennä, niin viimeisenä oljenkortena menen American Burger Bariin syömään pirtelöitä, sen jälkeen on yleensä viimeistään reikä revennyt huutamaan hoosiannaa.

Day 95 – Dec 2

Koulussa aamupäivästä oli aika normipäivä. Aamulla asenneltiin hieman lamppuja siihen rumputrussiin ja Recording Theory tunnilla Chopper höpötti taas omiaan vokaaleista.

Recording Lab tunnilla taaseen tapahtui. Hommasin 7 kappaletta Karma Micsin Silver Bullet mikrofoneja, A/B testattiin niitä normaalimikkeihin ja oli kyllä niin “likaisen” kuuloset mikit että se kuulosti aika hiton hyvältä (kirjoitin näistä pidemmän sepustuksen tästä Ultimate Metal forumille englanniksi). Sen jälkeen hieman reampattiin. Kitaran reamppaus oli peruskauraa, mutta virvelin reamppaus oli aika mielenkiintoinen kokeilu. Laitettiin kaiutin snaren päälle, mikitettiin rumpu alapuolelta ja pistettiin virvelin yläkalvolta nauhoitettu matsku ensin noisegaten läpi ja sitten syötettiin se sinne kaiuttimeen. Yllättävän siistiä jälkeä tuli. Melkein kaikille joille mä esittelin ton mikrofonisetin koteloa ensinnäkin arvasivat määrän väärin ja hintaveikkaukset meni 100-2000 dollaria yläkanttiin. Maksoin niistä seitsemästä mikrofonista postikuluineen yhteensä 105 dollaria.

Tuntien jälkeen kävin koulun kirjakaupassa soittamassa jengille mun uutta biisiä jonka tein alkuviikosta ja ostin sitten siinä samalla Audix D6 mikrofonin. Kyseessä oli näytekappale jonka normihinta oli 199 dollaria, mutta sain sen 155 dollarilla (noin 117 euroa). Kyseinen mikrofoni maksaa Thomannilla uutena 205 euroa (270 dollaria). Käytännössä näytekappale tarkoitti sitä että se on seissyt muutaman kuukauden esillä, eikä sitä ole käytetty kertaakaan, eli käytännössä kuin uusi.

Kävin sitten kysymässä studioaikaa huomiselle ja tuli tänään todettua jälleen yksi paska käytäntö täällä koulussa. Jos sä haluat varata studion samalle päivälle, se onnistuu jos siellä vaan on vapaata. Mutta jos haluat varata sen vähänkin myöhemmin, esimerkiksi huomiseksi, se ei onnistu yksin. Sulla pitää olla pari. EIKÖ NE TAJUA KUINKA VITUN IDIOOTTIMAINEN KÄYTÄNTÖ TOI ON? Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että mä en pysty suunnittelemaan sessioita etukäteen enkä voi tehdä kotitehtäviä muuta kun tuurilla, kun se varaus pitäisi tehdä jonkun tyypin kanssa joka on samalla tai korkeammalla tasolla kun meikäläinen (meikäläinen on toisiksi korkeimmalla tasolla ja meitä on tällä hetkellä vain kourallinen koko rakennuksessa), lisäksi sitä toista pitäisi kiinnostaa meikäläisen kotitehtävät ja sen pitäisi sopia meidän kummankin aikatauluun. Vittu mitä paskaa.

Illalla AES ryhmässä joku äijä (sori, en muista nimeä tai firmaa) tuli esittelemään hieman high-end putkimikrofoneja (mm. Lucas CS-1, joku putki-Neumann ja AKG C12, kaikilla yhteensä viisinumeroista hintaa, niin euroissa kuin dollareissa). Nauhoiteltiin todella hyvän kuuloista akustista kitaraa, koulun flyygeliä ja sillä kerralla ryhmän ainoa kauniimman sukupuolen edustaja, Toni, hieman lauloi meille muun muassa Over The Rainbowta. Verrattiin niitä samalla koulun U87:aan ja C414:seen ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin mä en kuullut juurikaan niin suurta eroa niiden mikkien välillä, tai ainakaan niin suurta eroa että lähtisin maksamaan 6000 dollaria siitä.

Wild Tymesissä on meikäläisen ryhmäkavereita veivaamassa tänään, lupasin mennä katsomaan. Aamulla ummetus oli vieläkin vahvoilla, vatsaan sattui ja yritin hoitaa sitä laktoosi-intolerantikkona päivän mittaan vetämällä parit maitopohjaiset Frappuchinot(?) koulun kahvilassa ja kävin vielä illalla syömässä Wild Tymesissä deluxe pizzan tuplajuustolla. Noh, olisikohan 20 minuuttia mennyt siitä kun olin sen pizzan syönyt, niin peräaukko sanoi pröt-lätsis ja tämä ukko alkoi ravaamaan vessaan. Ja kyllä muuten tuli hyvällä paineella sen jälkeen, ei tarvinnut ainakaan ummetukseen kuolla.

Nyt kello on 1.53 ja pitäis varmaan lähteä takaisin kämpille. Kuulin että huomenna on joku “latin” mimmi Artist & Industryssä. Varmaan Latin Jazzia.

Day 96 – Dec 3

Ja kuten arvelinkin, se oli Latin Jazzia. Kirjoitin nimen listaan ja jätin menemättä saliin, menin aulaan surffaamaan, kuulin kuitenkin koko esityksen.

Sitten menin kahvilaan, siellä oli jotain random esityksiä, joku mimmi muun muassa esitti Paramorea ja klassista musiikkia samassa setissä, ilmeisesti lähinnä sen takia että ne pystyy näyttämään kuinka laaja-alaisesti ne pystyy laulamaan.

Siitä sitten siirryin pikkuhiljaa Wild Tymesiin, lupasin Ryanille lainata Audix D6:sta jotta hän voi testata miltä se kuulostaa siellä tilassa. Näytti tykkäävän.

Day 97 – Dec 4

Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, olin sisällä pitkälti koko viikonlopun. Ihmettelin kun täällä piti käydä tuholaismyrkyttäjät perjantaina, mutta silti mä tapoin lauantaina ehkä isoimman torakan mitä olen nähnyt. Kävin syömässä American Burger Barissa lauantaina yksin kun Marqitis teki oharit, tilasin päivän keiton ja sipulirenkaat. Kun en sitten siitä vielä täyttynyt, tilasin vielä slidersit (minihampurilaisia) ja tällä kertaa halusin kokeilla jotain erilaista jälkiruokaa ja otin sen mikä kuulosti kaikista erikoisimmalta; Deep fried vanilla cheese cake. Oli muuten aivan törkeän oksettavaa. Tuntui että tukehdun siihen rasvan määrään.

Sitten kävin vielä Jacobin ja kumppaneiden huoneessa tsekkaamassa mikä on meininki, mutta meininki oli se, että tilaisuus olisi voinut tehdä varkaan. Siellä ei ollut ketään ja ovi oli auki. Ainakin Jacob oli “erittäin tyytyväinen” kun kuuli asiasta.

Day 98 – Dec 5

Sunnuntaina söin nuudeleita kämpillä. Tänään oli tarkoitus mennä Guitar Centeriin, mutta en halunnut lähteä yksin. Yritin Facebookissa tiedustella jos joku olisi halunnut lähteä, mutta kun ketään ei kiinnostanut, niin jäi menemättä.

Marqitis soittaa meikäläiselle kun olin nukkumassa kello 21:00 että mennäänkö syömään Mickeysiin, sanoin että mennään vaan. Sitten se tulee huoneeseen, “I changed my mind”. Vittupää. 22.50 päätin vielä mennä nopeasti syömään American Burger Bariin, koska ajatus ruoasta oli edelleen päässä ja päivällä syödyt nuudelit näköjään eivät pitäneet nälkää koko iltaa.

Menin sinne läppärin kanssa ja olin sitten näköjään sulkemiseen asti siellä ravintolassa. Kahdelta palasin kämpille, jatkoin dataamista ja nukahdin joskus 5 aikaan aamulla.

Day 99 – Dec 6

Finaaliviikkoa edeltävä viikko. Tunneilla käytännössä käytiin läpi tulevaa viikkoa ja annettiin palautetta kursseista.

Maanantai. Kello herätti ihanasti alle kahden tunnin unien jälkeen 6.30 lähtien vartin välein kunnes lopulta lähdin kouluun noin 7.45. Tällä kertaa Rigging kurssilla oli oikeasti aika siisti field trip; Mentiin Peter Greenlundin toiselle työpaikalle, Wooddale churchiin. Aivan järkyttävän kokoinen mesta, vetää varmaan pari tuhatta ihmistä ja etupäässä mm. Kaksi Midaksen Legend konsolia. Nyt ymmärsin mitä Peter sanoi että jenkeissä uskonto on “big business”. Tsekkasin netistä sellasen kaverin kun Joel Osteen, kaveri tienaa about miljoonan päivässä sillä että se käy paasaamassa Jeesuksesta useammalle tuhannelle ihmisille maksullisessa tapahtumassa jonka lippujen hinnat on useampi sata dollaria. Lisäksi ne televisioidaan, ja niitä kuulemma seuraa useampi miljoona jatsojaa.

Anyways, rigattiin trussia kattoon, omalle kohdalleni osui lähinnä kaapelin vetäminen paikasta A paikkaan B. Lisäksi kun hommassa oli liian monta kokkia, niin jouduin vetämään sen kaapelin kolme kertaa uusiksi.

Sitten venailin pari tuntia ennen Mix Lab tuntia, päätin tehdä nopean miksauksen siitä finaali-biisistä ja tunnilla käytiin läpi hieman kertausta ja sitä mitä kokeeseen tulee.

Sitten käytiin Ryanin kanssa (miksi kaikkien ja niiden äitin nimi täällä on Ryan?) varaamassa studio huomiseksi, kello 20-24.

Päätettiin Jacobin kanssa lähteä käymään Guitar Centerissä ja taaskaan ei vältytty seikkailuilta. Ensin mentiin oikeeseen bussiin, sitten mentiin vahingossa bussiin joka meni etelään kun meidän piti mennä etelään. Päästiin sitten kuitenkin jotenkuten perille ja siellä Guitar Centerissä sitten vierähtikin hieman pidempi tovi, oltiin siellä “finaaliin asti”. Testailin muuten vaan kaikkea sälää ja tuli todettua että pitää hommata Mesa Dual Rectifier ja joku 5150-variaatio jossakin vaiheessa, oli sen verta hyvän kuuloisia vehkeitä. Samalla soitin ekaa kertaa SG:tä joka kuulosti edes jollakin tavalla siedettävältä.

Tipi esitteli meille joskus pedaalilautaansa ja kyselin sen toimesta sitten BBE Sonic Stomp pedaalia, mutta olivat ikävä kyllä loppu. Tyhjin käsin en kuitenkaan sieltä lähtenyt, ostin käytetyn MetalZonen 29 dollarilla, alennuksessa olleen DS1:n 37 dollarilla ja lyhyen kaapelin.

Poistuminen olikin sitten uusi seikkailu, sillä ulkona oli Jacobin mukaan “fucking cold”, omasta mielestäni siellä oli suunnilleen t-paitakeli (joku -5°C ja tuulen kanssa -15°C). Saatiin kyyti bussipysäkille GC myyjältä joka pitkälti näytti punapartaiselta raiskaajalta. Sitten tajuttiin että me ollaan vittu väärässä paikassa, lähdettiin sitten kävelemään sillalle ja hogattiin että ollaan TAAS väärässä paikassa, käveltiin takaisin sinne bussipysäkille. Jacobilla alkoi tulemaan kylmä vaikka sillä oli enemmän vaatetta päällä kun mulla (mulla tosin on tämä vararavinto tässä ympärillä lämmittämässä). Siinä oli sitten bensa-asema josta käytiin kysymässä neuvoa, ne oli ihan pihalla ja neuvoivat vieläpä kaiken lisäksi meidät väärälle bussipysäkille. Päästiin kuitenkin ehjänä perille. Homman piti olla yksinkertainen “mennää Guitar Centeriin ja takaisin, matkoihin ei pitäisi mennä 2 tuntia pidempään”. Olisikohan taas mennyt joku 4-5 tuntia.

Day 100 – Dec 7

Vietin koko päivän kotosalla, koska unohdin laittaa herätyksen päälle ja nukuin pommiin ja missasin Musical Acoustics kurssin. En mennyt siis kouluun lainkaan. Saatiin “Take home” osio kokeesta sähköpostiin, 9 sivua ihan hirveetä paskaa. Opettaja näköjään jotain mulkkuilee, sillä se kirjoitti siihen että jos on jotain kysyttävää niin kirjoittakaa siitä hänelle. Ei ole vastaillut sähköpostiin ainakaan vielä torstaihin mennessä. Eikä sinänsä kyllä ihan rehellisesti kiinnostakaan vaikka hylätty napsahtaisi.

Illalla sitten menin studioon joka oltiin varattu. Siinä ensin aulassa bounssailin tiedostoja kun koulun koneilla ei ole Slaten Triggeriä, keskusteltiin sitten Ryanin kanssa pitkät pätkät ja vertailtiin meidän kulttuurien ja koulujen eroja. Nyt se biisi “Dog Town Hustle” soi mun päässä. Kuulostaa hieman Apollo 440:ltä.

Day 101 – Dec 8

Aamun Sound System Design tunneilla kasailtiin taas räkkiä, kolvailtiin ja vietiin räkki takaisin. Mix Theory, Daw Editing ja Studio Maintenance tunneilla käytiin läpi tulevaa finaaliviikkoa. Opin tänään studio maintenance tunnilla kuitenkin jotain uutta; Kokaiini on kuulemma todella syövyttävää ainetta piirilevyille yms.

Day 102 – Dec 9

Aamun tunnit oli taas aika turhat. Raijattiin romua kattoon, vaihdeltiin lamppuja ja tuli taas kerran todettua että katon rajassa hengailevan tytön pyllyä on kiva tuijottaa sillä verukkeella että seuraa ettei se tipu sieltä.

Chopper taas hieman jauhoi Recording Theory tunneilla omiaan. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa ylös jotakin niistä, kun sillä oli jotain ihan outoja juttuja joita se opetti kuten. mitä soundieroa rummun “bearing edgen” muoto tekee. Huvittavinta oli että meidän Recording Lab opettaja ei tiennyt vastausta niihin, vaikka hän on rumpali. Omasta mielestäni se kuitenkin tekee huomattavasti vähemmän soundieroa kuin rumpukalvo tai soittaja.

Recording Labissa käytiin myös finaaliasioita läpi ja sitten lopun luppoajalla nopeasti tsekattiin miten SSL konsolin automaatio toimii. FYI: Siinä on näköjään ensin write mode, sen jälkeen defaulttina latch mode ja sen kun painoi jotain nappia niin se menee touch modeen.

AES tunnilla käytiin tutustumassa Rob Schlettin masterointipajaan, aika turha käynti imo. Sitten sen jälkeen siirryin vapaa-ajalla Station 4:n jossa oli koulun “ensemblet” eli “coverbändit” esiintymässä. Missasin Iron Maiden coverbändin, mutta näin ska-, Kamelot- ja metalli-ryhmät. Ainakin itteäni hävettäisi vetää yhtä huonosti kun se metalliryhmä, varsinkin kun ne maksaa 25 tuhatta vuodessa.

Samalla tuli opittua että Jenkkien Minttu-viinan korvike on Peppermint Schnapps. Minttu + Cola = Mennen. Try it out. Vähän niinkun suuvettä/hammastahnaa vetäisi.

Pääsin kämpille ja huomasin että kynsivallintulehdus on taas tosiasia. Dislike.

Day 103-105 – Dec 10-12

Viikonloppu. Artist & Industryssa oli taas jazzia.

Ulkona oli tullut ihan vitusti lunta ja koulu suljettiin sen takia. Ainakin Toni (nainen) joka on mun kanssa Musical Acoustics kurssilla oli asiasta varsin vittuuntunut kun näin hänet baarissa, koska hänellä oli sovittua tekemistä koululla noin 14 tunnin verran. Sovittiin että mentäisiin porukalla maanantaina kirjastoon tekemään sitä Musical Acoustics tenttiä. Mutta muuten vietin koko viikonlopun sisällä. Söin American Burger Barissa kolme kertaa.

105 päivää takana, 5 edessä. Kohta kotiin. Pitäsköhän pikkuhiljaa tehdä noi Suomesta saadut “mitä aiot tehdä ennen vaihtoa” -moodletehtävät. Kiinnostaa kun kiviä.

Seuraava >>

Rakkuloita jaloissa

2010-12-01T22:58:00.004+02:00

Tietokoneongelmat ja aivon muistiongelmat vaivasivat tätä päivitystä, joten muutaman päivän päivitykset puuttuu sen takia.

Day 81 – Nov 18

Peruskoulupäivä, AES tunnilla Great River Electronicsista Dan Kennedy tuli keskustelemaan etuasteista ja niiden tekemisestä. Loppujen lopuksi aika teknistä ja tylsää kuunneltavaa, mutta selkeästi asiansa osaava ja viisas sälli.

Day 82 – Nov 19

Sain Artist & Industry paperistani A-. Syynä 2 puuttuvaa A-kirjainta ja yksi sijamuotovirhe. Samalla opin että Jenkeissä ei käytetä samaa kirjemuotoilua mitä Suomessa, koska saatoin saada ilmeisesti siitä myös miinuspisteitä.

Kahvilassa oli soittamassa taas jotain random tyyppejä, ei jaksanut kiinnostaa niin pistin luurit korville ja hevit pauhaamaan. Tuli samalla vahvistettua mun toteamus että toi talon miksaajat on oikeasti aika huonoja miksaajia. Mukavia komeita tyyppejä ja kaikkea, mutta aivan hirveän kuuloisia ja epämusikaalisia noi miksaukset mitä olen tässä parin kuukauden aikana kuullut. Ei kierrä, mutta kuulostaa vaan yksinkertaisesti aivan ruoskalta.

Ainoa syy minkä mä keksin, on se että niitä pakotetaan miksaamaan niin, että ohjaajat kuulee kaikki virheet (lauluvirheet, vire, mikrofonin käsittely jne). Kaikki nimittäin tulee edelleen ilman reverbiä ja kompressoreita, vaikka me ne laitettiin sinne räkkiin joka me rakennettiin Sound System Design kurssilla. Jos se ei ole se syy, niin en tiedä mistä muusta siinä on kyse kun ammattitaidottomuudesta tai leipääntymisestä, sillä nimittäin siellä ei ollut yhtäkään ohjaajaa paikalla kun ne esiintyi ja miksaukset tuli silti todella epämusikaalisen ja karun kuuloisesti PA:sta.

Dane tuli siinä sitten kertomaan että hän vaihtoi hiphop diplomista tuotannon puolelle. Samalla se tuli kinuamaan että mennään studioon äänittämään. Sitten siinä laskeskeltiin että ennen kun mä palaan Suomeen, meillä on ehkä 2 viikkoa enää aikaa äänittää, kun otetaan finaaliviikko ja ensi viikon keskiviikkona alkava thanksgiving mukaan. Siinä se sitten samalla ehdotti että tehtäisiin joku rap-rock biisi yhdessä, mutta ei sinänsä nappaa kun mä en todennäköisesti tule hyötymään siitä yhtikäs mitään mikäli en saa siitä rahallista korvausta, koska Dane ei ole mikään maailman luokan vokalisti. Kai sitä jonkun jämäriffin vois siihen tehdä.

Nyt kello on puoli kahdeksan ja istun auditoriossa. Täällä on joku “Just a girl” niminen hässäkkä. Ei ihan musikaali eikä myöskään konsertti, mutta melkein. Vuorotellen piratisoituja videopätkiä ja nättejä laulutaitoisia tyttöjä vetämässä livebändin kanssa positiivista girpower-musiikkia. Ja eka musikaalinumero oli yllättäen No Doubtin “Just a girl”. Ja justiinsa kun pääsin kehumasta, niin hirvee mikrofonikierto heti ekan biisin aikana. Lopputeksteistä luin että ääniteknikoiden sukunimet oli McNally ja Smith. Hassu yhteensattuma. :)

Tuli tässä samalla tätä hässäkkää katsellessa että pitäs varmaan alkaa kirjoittamaan sanoja biiseihin, niin sais jotain valmistakin aikaan joku päivä eikä vaan pelkkiä instrumentaalidemoja.

Kävin kuitenkin kysymässä Danen mieliksi sitä studioaikaa, oli varattuna tiistaihin asti ja keskiviikosta eteenpäin studiot on thanksgivingin takia kiinni. Katsottiin siinä sitten samalla ajankuluksi pari jaksoa Zero Punctuationia ja kysyin että tietäisikö se respan tyyppi onko tässä viikonloppuna mitään ohjelmaa, se ehdotti että käy katsomassa Wild Tymesistä tai Artists Quarterista. Kävin ensin Mickeysissä iltapalalla ja sitten suuntasin Wild Tymesiin.

Huomasin että se Station 4:ssä olleen bändin laulajan ja kysyin niiltä että soittaako ne tänään ja kuulemma soittivat, olivat seuraavana. Siinä bändissä soittava rumpali oli meidän koulusta, menin sitten sen luokse ja sanoin että voin miksata niiden keikan kuten viime kerralla lupasin. Oli muuten eka hevikeikka varmaan 3 kuukauteen mitä olin livenä miksannut, oli taas mukava muistutus että hevi tulee livenä lujaa. Oli muutenkin tohon musatyyliin snadisti alimitoitettu PA, jos siellä olisi subbarit tuplana niin olis riittänyt kevyesti. Nyt vedettiin niillä rajoilla että mikseri klippasi joka kerta kun snare tai basari iski. Jos niitä laski niin ettei klipannut, niin niitä ei kuulunut PA:sta.

Day 83 – Nov 20

Lauantai. Ajattelin viettää koko päivän neljän seinän sisällä. Herään siihen että on ihan perkeleen kylmä. Tsekkasin weather.comista että ulkona on -6°C, feels like -11°C. Sitten huomasin että toi ulompi “storm window” ikkuna on auki. Noh, sitten avaan sen sisemmän ikkunan ja kun yritän sulkea sen ulomman ikkunan niin se ei liiku. Yritin väkisin, eikä muuta tapahtunut kun että muovin paloja lentelee listoista joten annoin periksi. Laitoin mun huoneen ja kylppärin lämmityksen täysille.

Kattelen ympärilleni ja kumpikaan kämppiksistä ei ollut täällä kun tulin siinä puoli kahden aikoihin eikä sillon kun heräsin, niin ajattelin että saan viettää laatuaikaa yksin kämpillä, mutta eikös tunti sen jälkeen Marqitis pöllähdä paikalle. Se sitten jeesasi meikäläistä pistämään sen ulomman ikkunan kiinni, siinä oli joku ihmeen piilotettu nipukka mikä piti vetää ulos.

Meidän piti äänittää siihen Chrisin biisin bassoja eilen, mutta koska mä en nähnyt koko basistia, niin pistin Facebookin välityksellä viestiä että onko se vielä St Paulissa. Oli kuulemma, mutta ei halunnut äänittää bassoja, “ehkä sitten thanksgivingin jälkeen”.

Sitten piti etänä opettaa Jacobille miten käytetään Melodyneä. Yritin vetää mutu-tuntumalla, mutta kun en muistanut missä mikin on, niin piti avata Melodyne omalla koneella (Essentials versio tuli Pro Tools kasin mukana).

Laskeskelin että mun ei enää paljoa kannata ruokaa ostaa tänne kämpille, kun mulla ei ole enää kun alle kuukausi täällä jäljellä ja nää nykyiset varannot riittää helposti joulukuun alkuun.

Day 84 – Nov 21

Ei muistikuvaa. Perus-sunnuntai todennäköisesti, eli ei mitään ihmeellistä tapahtunut.

Day 85 – Nov 22

Aamun tunneilla taas häärättiin sen rumpu trussin kanssa ja Mix Lab tunnilla saatiin Spiderman elokuvassa olleen Switchfootin “Meant to Live” biisin moniraidat miksattavaksi. Ne oli sinänsä hieman tylsää miksattavaa kun raidat oli kohtuullisen prosessoituja.

Day 86 – Nov 23

En kuullut herätyskelloa kun kännykästä oli loppunut akku, joten heräsin kello 9.15, tunnit olivat alkaneet kello 8.30 ja koska vartin jälkeen sut merkataan poissaolleeksi ja kyseessä oli päivän ainoat tunnit, niin jätin menemättä koko kouluun.

Sitten makoilinkin koko päivän sängyssä, Zach tuli mutsinsa kanssa hakemaan jotain pyykkiä tai jotain. Huomenna alkaa thanksgiving, ajattelin hengata pitkälti koko loppuviikon täällä kämpillä, ellen innostu menemään kauppaan jossain vaiheessa.

Sitten miksailin hieman biisiä joka saatiin Mix Lab tunnilla maanantaina (Switchfootin “Meant To Live”).

Day 87-89 – Nov 24-26

Makasin sängyllä. Söin. Olin koneella. Kävin vessassa. Tapoin torakoita. Nukuin. Repeat in random order for three days.

Day 90 – Nov 27

Black Friday. Tänään oli tarkoitus mennä kaikkialle shoppailemaan, mutta laiska maan perii. Päädyin sitten ainoastaan tiskaamaan, ruinaamaan naapurilta pyykinpesuainetta, pesemään pyykkiä, kävin syömässä American Burger Barissa, kakkasin paljon kakkaa aterian jälkeen baarin vessassa (tällä kertaa kirvelti sen verran että väittäisin että se oli pikemminkin se Chorizo jonka söin eilen), vaihdoin kitaraan kielet (oli muuten aivan hemmetin vaikeeta ilman sivuleikkureita!) ja tein uuden biisin. Nyt olis debyyttialbumille noin 60 minuuttia biisejä, yhteensä 16. Nice. Vielä olis tarkoitus muutama demo tehdä, sitten mettästellä laulajia ja lopuksi sovittaa biisit niin että myös sanat sopii niihin eikä niin että voksut on liimattu päälle.

Day 91 – Nov 28

Sitten lähdin vihdoinkin shoppailemaan, tarkoitus oli käydä ostamassa Macy'sistä takki. Kokeilin siinä sitten kuutta eri takkia ja ainoa XL kokoinen missä ei tuntunut siltä että mun hauikset räjähtää oli pilottitakki. Onneksi olen jo tuon pakollisen kaljukauden käynyt läpi, niin ei tule rasistisia katseita välttämättä yhtä herkästi Koti-Suomessa.

Day 92 – Nov 29

Riggaustunnilla asennettiin trussi kattoon ja hieman kerrattiin solmuja. Yllättäen ei paljon muistunut mieleen kun ei ole tullut niitä pahemmin käytettyä tässä 3 kuukauden aikana siitä kun ne opetettiin. Sitten kahvilaan odottamaan muutamaksi tunniksi että Mix Lab tunnit alkaa. Olin ajoissa, mutta menin vahingossa väärään luokkaan ja ihmettelin kun siellä ei ollut ketään. Itse tunnilla ei oikein tehty mitään erikoista. Perkussioiden MS-mikitystä.

Sitten tunnit loppuikin siinä hieman ennen neljää, niin päätin käydä hakemassa sen mulle saapuneen paketin sieltä postitoimistosta, mutta tässä vaiheessa en tajunnut että se on jossain aivan hevonvitussa jonne kestää kävellen melkein tunti suuntansa. Huomaa kyllä että tää St Paul ei ole tarkoitettu kävelijöille. Ulkona tietenkin sataa vettä vaakasuoraan, ja vaikka mulla oli sateenvarjo, mulla on jalat jo valmiiksi lätimärät kun olen meidän kämpän kohdalla jonne kävelee kymmenisen minuuttia koululta. Jatkan matkaa kämpän ohi sen “taakse” sillan yli, ensimmäistä kertaa. Pakko myöntää että oli aikamoinen ero sillan toisella puolella. Vähän sama kun olisi Vantaalle mennyt. Pelkkää tehdasaluetta ja niityn tynkää joka toimi kaatopaikkana/parkkipaikkana.

Noh, sitten siinä arvalla menin oikeeseen suuntaan, kävin kyselemässä jostain meksikaaniravintolasta neuvoa niin siellä se joku saatanan Paco vittuilee päin naamaa että tuollahan se on ja pistää kunnon pedofiili-virneen kasvoilleen.

Mutta oikeeseen suuntaan neuvoi kuitenkin. Postissa oli töissä joku vanhan liiton hippi, kysyi paperit ja kävi noutamassa lootan meikäläiselle. Paketin oli lähettänyt Bruce Lee. Tämä ei ole vitsi. Paketti sisälsi 7 Karma Audion mikrofonia. Ostin samalla 20 postimerkkiä, niin saa lähetettyä kirjeet Suomeen. Sit kun vielä jostain löytäis kortit, ihmettelin ettei sieltä postista saanut muuta kun joulukortteja.

Kun olen kävelemässä takaisin kämpille päin, huomaan että jalkoihin sattuu ihan vitusti. Kämpillä katon että parin sentin halkaisijaltaan kokoset rakkulat kummassakin jalassa. Tämä osittain johtunee näistä ylisuurista saappaista jotka ostin villasukka-varalla, kosteista sukista, kitkasta ja meikäläisen ylipainosta.

Day 93 – Nov 30

Rakkulat on edelleen kipeät. En halua puhkaista niitä, koska sitten ne on vielä kipeämmät. Ehkä sitten viikonloppuna, jos saan jonkun sadistin puhkaisemaan ne.

Ekaa kertaa Musical Acoustics kurssilla oli siistejä juttuja. Tsekattiin rummun resonansseja ja moodeja. Laitettiin kaiutin rummun päälle ja rumpukapulat erottamaan ne se rungosta ja katsottiin missä kohtaa rummun kalvossa on “node”, eli kohta joka ei värähtele.

Tuntien jälkeen menin kahvilaan istumaan ja Marqitis sanoi että oli hävittänyt avaimensa. Muistin että näin ne keittiön pöydällä. Mentiin sitten samaa matkaa takaisin kämpille hieman myöhemmin ja rakkulat kirveli niin ihanasti että meinas itku päästä. Ja ne avaimet oli edelleen siinä pöydällä, mutta joku oli ilmeisesti siirtänyt jotain siinä pöydällä, koska se oli livahtanut grillilevyn alle. Sitten ajattelin ottaa pikku päivätorkut kun ei jaksa lähteä minnekään kun noi jalat ei oo ihan parhaassa hapessa. Heräsin noin kello 23.

Day 94 – Dec 1

Kun en siinä sitten enää unta saanut, niin ajattelin sitten hieman surffata ja tehdä musaa. Mulla on kolme biisiraakiletta, joista en tykkää kokonaisuutena, mutta yritin siinä sitten hieman sovittaa niitä yhteen että saisin edes yhden hyvän biisin. Torakka käveli mun sängyn yli jossakin vaiheessa tätä prosessia, peljästyin ihan vietävästi.

Lopputulos oli kahdeksan tunnin jälkeen sain demo version valmiiksi. Se oli aluksi noin 40 sekuntia pitkä, mutta siitä tulikin yhtäkkiä kuuden ja puolen minuutin emo-progepläjäys. Seuraavaksi voisi sitten lisäillä kaikkea muuta sälää kuten viuluja ja sen sellasia. Sitten tajusin että kello oli 7:20 aamulla ja mulla on edessä 11 tunnin koulupäivä. Voi paska.

Matkalla kouluun tuulee aivan törkeästi. Mä en noin yleisesti välitä vaikka olisi vähän kylmä (oon vetänyt viimeiset pari talvea Crocsit jalassa kouluun), mutta vihaan tuulta yli kaiken, koska se tuntuu siltä että joku raiskaa sun naamaa piiskalla. Kävin sitten ostamassa Dunn's coffee shopista itelleni aamupalaksi jugurtin.

Kello 8.05. Ketään ei näy missään. Menen alas maintenance labiin jossa tunnit yleensä on, ei ketään. Menin ylös kahvilaan jossa meidän “työmaa” on. Menin takaisin auditorion eteen, opettajamme Peter on saapunut, Jaredia ei näy missään. Peter saa viestin että Jared “doesn't feel so good”, eli ilmeisesti hirvee krapula. Noh, käytiin hakemassa kahvilan pääteräkki, asennettiin siihen pari paneelia ja kolvattiin yksi piuha.

Mix Theory tunnilla alkoi väsymys painaa, olin valvonut siihen mennessä noin 13 tuntia. Aiheena niinkin kiinnostava aihe kuin “albumin asiakkaalle palautusformaatti”, pilkin melkein puolet tunnista. DAW editing tunnilla hieman jatkoin pilkkimistä, käytiin Elastic Audiota läpi. Paska biisi, do not want.

Oon tänään saanut varmaan miljoona sähköiskua ton uuden takin takia. Keinokuitu FTL. Illalla vielä Studio Maintenance tunnit, mutta epäilen että siellä tapahtuu mitään ihmeellistä. Jos tapahtuu, niin lisään sen tähän perään. Nyt istun kahvilassa ja syön kolmen juuston pizzaa. Yhtä hyvää kun sinappi kahvissa.

Seuraava >>

Keikkaa keikan perään

2010-11-18T05:21:00.001+02:00

Day 74 – Nov 11

Heräsin kello 7, tajusin että en ollut tehnyt Rec Labia varten raakamiksausta, tein sitten sen valmiiksi ja menin ekalle tunnille kolme varttia myöhässä. Valaisutunnilla ne piirteli jotain valaisukarttoja ja meikäläinen tutkiskeli mikä sitä DMX ohjainta vaivaa. Kylmän radikaalisti pistin “erase all”, niin eipähän ollut enää solmussa. Latasin default patchin ja sain perustoiminnot toimimaan noin puolen tunnin rtfm hinkkaamisen jälkeen, eli enää pitää tehdä DMX patchausta ja se pitäisi taas toimia normaalisti. Huomasin siinä samalla että se vehje on aika perseestä ja siitä on alkanut nappulat ja ledit hajoilemaan. Voisivat hommata jonkun oikean valokonsolin.

Chopper taas pauhasi jotain ihan randomia paskaa kitaran nauhoittamisesta. Sen kaverin uskottavuus on alkanut valumaan aika vahvasti viemäristä alas meikäläisen silmissä. Recording Labissa hieman hiottiin niitä Phil Little miksauksia ja äänitettiin rumpuja yhteen niistä biiseistä. Tehtiin aika mielenkiintoisia telttaviritelmiä pianon ympärille “kaikukopaksi”.

Nyt istun kahvilassa kattomassa kun jengi soittaa metallia lavalla. Kerta se on ensimmmäinenkin. Ekassa bändissa oli neljä “gimmickiä”: kaksi laulajaa, naislaulaja, kolme kitaristia ja perkussionisti. Ja ne soitti aivan päin vittua. Toka bändi soitti Iron Maidenia, mutta paskoja biisivalintoja, sitten lähdin AES tunnille. Huomasin myös että se ääniteknikko ei selkeästi osannut hommaansa kun kummastakin bändistä näki ettei ne laulajat kuulleet itseään.

Sitten AES tunnilla meidän PITI keskustella subkickeistä, mutta siinä kävi sitten silleen että me otettiin pahvilaatikollinen random elektroniikkaosia (resistoreita, konkkia sun muita) ja alettin lajittelemaan niitä. Sitten keskusteltiin sotimisesta.

Day 75 – Nov 12

Artist & Industry tunnilla oli joku evvk Lähi-Itäbändi. Ja koulupäivä olikin virallisesti sitten siinä. Sitten menin koulun kahvilaan taas surffamaan netissä, huomasin tänään ekaa kertaa että niillä pehmeillä sohvilla pystyy näköjään myös pistäämään töpselin seinään, joten menin sinne. Olin kahvilan viimeinen asiakas reilun 3-4 viimeistä aukiolotuntia.

Sitten Walgreensistä kävin ostamassa hieman lakua ja porkkanakakkua. Sitten menin asuntolalle möllöttämään. Marqitiksella tuli joku kaveri käymään, ne oli lähdössä klubittamaan Minneapolikseen. Tietenkin siinä vaiheessa kun ne oli lähteneet ulos, niin Marqitis unohti avaimet sisään ja minä pirulaisena olin lukinnut oven ja mennyt suihkuun. Nauroin räköisesti kun ne tuli takaisin.

Jossain ysin vaiheessa meidän piti lähteä Jacobin kanssa Minneapolikseen, mutta sillä oli ilmeisesti joku vitun hätä mennä sinne kun ei voinut muutamaa minuuttia odottaa, niin minä sitten jäin nallina kalliolle asuntolalle. Menin siinä sitten nukkumaan kun ei siellä St Paulissa oikein muutakaan järkevää tekemistä ole kuuden jälkeen.

Noh, herään sitten joskus 00-01 välillä siihen kun Zach ja Marqitis tulee takaisin noin 10 ihmisen kanssa ja alkaa popittamaan musaa IHAN VITUN LUJAA. Yritä siinä sit nukkua.

Day 76 – Nov 13

Heräsin niin huomasin että täällä sataa ekan kerran lunta. Ja ihan vitun paljon. Joku 10 senttiä ainakin oli satanut siihen mennessä kun heräsin. Se oli tänään pitkälti loskaa ja varmaan huomenna peilijäätä.

Lähdettiin sitten 11 aikoihin shoppailemaan Brittanyn, Chrisin ja Antonion kanssa. Ensin käytiin Cubs Foodsissa, sitten käytiin hakemassa Ian ja mentiin Walmartiin. Tää oli eri Cub Foods kuin se missä mä normaalisti kävin, joten ostin hirveen määrän tomaatteja, banaaneja, omenoita, rypäleitä ja mandariineja, kun ei tarvinnut kantaa niitä ite vaan pääsi autolla. Lisäksi ostin ihan peruskamaa kuten leipää, makkaraa, salamia, jugurttia ja jotain muuta pientä.

Walmartista ostin itelleni hanskat ja kengät. Huvittavinta oli todeta että meikäläisen kenkäkoko on 46. Se oli 44 vielä inttiaikoina, paitsi kumisaappaissa. Takkia en ole vielä ostanut, ehkä sitten maanantaina.

Illalla ei ollut mitään tekemistä, mutta sitten Zach kysyy että haluanko lähteä Station 4:lle katsomaan keikkaa. Sanoin että mikä jottei, ei siinä parempaakaan tekemistä ollut. Siellä oli 5 bändiä (Gabriel & Thee Apocalypse, Cimmerian, Midria, Don't Worry I'm A Doctor, Bloodtrust) ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ne oli kaikki aika kohtuu perseestä, mutta syytän osittain myös ammattitaidotonta äänimiestä. Ainoa mitä PA:sta kuului oli basari ja lead laulu. Ja huvittavinta oli että Zach lähti ekan bändin jälkeen menemään, tuli katsomaan Cimmerianin kun siinä oli yks meidän koululaisista soittamassa ja lähti pois.

Day 77 – Nov 14

Sunnuntaina oli sitten Zachin ja Jacobin märkä uni; Attack Attackin keikka. Lämppäreinä Pierce The Veil, Of Mice And Men ja In Fear And Faith.

Homman nimihän oli sellainen että sovittiin Zachin kanssa että mennään bussilla sinne keikkapaikalle. Jacob hehkuttaa Facebookissa että se on menossa sinne Attack Attackin keikalle, sitten mä kysyn sen jälkeen että millä ja millon olet menossa sinne. Sitten se sanoo että se on menossa autokyydillä, mutta sanoi että mä voin lainata sen bussikorttia, niin mun ei tarvii maksaa bussista. No mikä jottei, ilmainen bussi on aina jees. Sitten kun mä olin menossa hakemaan sitä bussikorttia siltä, niin Zach reilukerhosta ilmoittaa että hän menee Jacobin kyydissä kun kun heillä kuulemma oli autossa tilaa yksi paikka. Ja se oli kysynyt tätä meikäläisen jälkeen.

Noh, sitten google maps auki ja tsekkailen että mitenkäs helvetissä mä pääsen sinne keikkapaikalle, katoin tietenkin että en oo muuten kertaakaa nähnyt tota 3 tai 54 bussia täällä jolla mun piti mennä, joten päätin mennä sitten 16 bussilla. Sitten kun mä olen melkein Minneapoliksessa, niin Jacob soittaa että sinne ei pääsekään bussilla 16. Sitten tuurikseni jäin Metrodomen kohdalla pois, jonka edessä on 55 light rail (tollanen ratikan, metron ja junan risteytys, pikaraitiotie?) joka menee noin 30 metrin päähän siitä keikkapaikasta. Hyvä munkki.

Paikkana oli Minneapoliksessa sijaitseva Cabooze, joka näytti olevan miksaajan painajainen. Miksauspaikka oli 3 metrin korkeudessa katon rajassa(!) ja sieltä ei ollut suoraa näköyhteyttä lavalle(!!).
Ensimmäiset 3 bändiä soitti samalla backlinella (mutta eri nupeilla); 2 orangen fullstackia ja ampegin rantasauna. Mutta Attack Attack tuplasi tämän, eli siellä oli 4 orangen 4x12 fullstackia ja 2 ampegin 8x10 rantasaunaa. Ja jenkkityyliin keikat tuli taas aivan vitun lujaa, eikä mistään saanut mitään selvää vaikka olin “optimaalisesti” keskellä salin äänikuvaa. Siitä sai selvää mitä tuli taustanauhalta ja siitä että rumpali soitti basaria, mutta basso oli pelkkää alapäätä ja rintalasta-resonanssia, kitaroista ei saanut mitään selvää vaikka ne soitti yksinään ja laulumikki kiersi jatkuvasti. “Yllättävää”, jos bändi tulee joku 120dB lauteilta tollaisen backlinen kanssa ja varmaan yli 110dB siihen missä olin.

Jos laulajat ei olisi vaihtuneet bändeissä, niin en olisi oikeasti osannut sanoa että bändi vaihtui. Kaikilla samat maneerit, sama soundi ja oikeastaan ainoa ero oli että bändit vaan tuli lujempaa mitä myöhempään kello kävi. Mutta pakko myöntää että Attack Attack oli ihan viihdyttävä bändi katsoa livenä, varsinkin kun se pisti yleisön tekemään kaikkea tyhmää kuten pistämään kaikki tytöt vetämään hirveetä catfightia kun ne on nostettuna jonkun harteille.

Sitten poispäin tuleminen oli vielä suurempi seikkailu kun se 16 bussi on “yksisuuntainen” siinä metrodomen kohdalla, eli se vetää ilmeisesti hieman isomman lenkin. Katsottiin sitten google mapsista että mun pitää mennä ensin sillä light raililla jonnekin ja sitten 54 bussilla takaisin. Kun nousin siihen light railiin niin huomasin että ainoa pysäkki josta pääsee 54 bussiin on Mall of America ja lentokenttä. Eli menomatkaan meni noin tunti, paluumatkaan noin puolitoista. Mutta pääsin perille kuitenkin.

Nyt sain selkeän vahvistuksen siitä, että mulla on laktoosi-intoleranssi ja se reagoi erittäin vahvasti tähän amerikkalaiseen maitoon. Tilasin American Burger Barista kaiken näköistä ruokaa (burgereita, sipulirenkaita, jotain perunajuttua jne) ja vatsa toimi normaalisti. Sitten tilasin jälkkäriksi pirtelön ja noin 5 minuuttia sen syömisen jälkeen tunsin vatsassa kuinka nyt on tulossa sellasta kiitoskirjettä että piti linkata vessaan päästämään varpusparvi kotio.

Day 78 – Nov 15

Missasin ekat tunnit, tyypit oli taas haista paska field tripillä jossain kaupassa. Ripustettiin screeni. Mix Labissa puhuttiin Pro Tools automaatiosta. Sen jälkeen nukuin koulun aulassa sijaitsevalla sohvalla ja kuuntelin musaa Spotifystä kunnes läppäristä loppui akku. Illalla Jacob lähetti viestiä, että haluanko tulla/mennä äänittelemään hänen kanssaan jotain biisiä. Eipä siinä parempaakaan tekemistä ollut, niin mentiin sitten mikrofonin, mboxin ja läppärin kanssa soittotilaan äänittelemään jonkun Hawks nimisen highschool-korisjengin intromusaan voksuja. Meikäläinenkin pääsi demoni-ääneni kanssa möyryämään narulle jotain tosi kornia paskaa.

Day 79 – Nov 16

Musical Acoustics kurssilla käytiin läpi kaiken maailman turhaa resonanssi-värähtelypaskaa taas, sain “revised” kokeen takaisin ja sain 127/160 pistettä (noin 80%) kun alunperin sain 97/160 (60%) ihan vaan siitä syystä kun olin hidas ulkomaalainen kenen äidinkieli ei ole englanti.

Tämän jälkeen oli auditoriossa Sennheiserin järjestämä 8 tunnin “Installed Sound” -seminaari. Kokonaisuutena seminaari oli sen verran “mielenkiintoinen” että nukahdin kolme kertaa kun siellä esitelmöitiin digitaalisista verkoista ja langattomista laitteista, mutta sellainen mielenkiintoinen fakta jäi käteen, että ADATin käyttökate on niin hyvä, että sen poistaminen “vanhana teknologiana” (ADAT tuli siis markkinoille 1991) ei ole järkevää. Itse piirin lisääminen maksaa valmistajalle osineen ja lisensseineen noin 61 senttiä per laite. Tai jotain sinnepäin, alle dollarin kuitenkin. Kos vertaa esimerkiksi thomannin verkkokaupan sivuilta, niin sen että lisää sen ADAT 8 I/O:n äänikorttiin, niin siitä voi laskuttaa asiakkaalta noin 150 euroa ylimääräistä.

Sain samalla myös MD421 paidan, $50 alennuslärpäkkeen Sennheiserin tuotteista ja kassillisen kaikkea muuta turhaa härpäkkää kuten lippiksen, avainlenkin ja sen sellaista.

Day 80 – Nov 17

Aamun System design & install tunneilla saatiin vihdoinkin se räkki valmiiksi sinne koulun kahvilaan. Ei siinä menny kun onneksi 3 kuukautta. Jos meitä olisi ollut 1 tai 2 enemmän sillä kurssilla niin sen tekemiseen olisi mennyt ehkä vaan 2kk. Normaaleissa työolosuhteissa sen tekemisessä olisi mennyt ehkä 1 työpäivä.

Mix Theory tunnilla jatkettiin masterointipaskan keskustelua, mikä ei kiinnosta niin mitenkään. Ja saan varmaan “hyvän” arvosanan sitten final examissa sen takia.

DAW Editing tunnilla puhuttiin automaatiosta, ja saatiin tehtäväksi pistää vokaaliautomaatiota biisiin. Huomasin että siinä meidän edessä oli Mackien HUI kontrolleri ja sain sillä tehtyä sen biisin automaatiot noin 5 minuutissa. Pelkällä hiirellä olisi mennyt moninkertainen aika. Mutta jotain uutta tuli opittua, ainakin nyt tiedän miten se kontrolleri otetaan käyttöön. Sitten siinä aikani kuluksi kävin syömässä lounas-aamiaisen kun ei siinä ollut parempaakaan tekemistä.

Note to self: Root beer pistää pissan liikkeelle, maito pistää kakan liikkeelle.

Studio Maintenance tunnilla käytiin hieman Trident konsolin schematicseja läpi ja meille annettiin “ongelma” mikä siinä on vialla (meille tuli “highpass filter ei toimi”), sitten meidän piti löytää se siitä piirroksesta se filter ja sitten selvittää mikä siinä on vialla. Päädyttiin siihen ratkaisuun että joko switch tai joku niistä kolmesta konkasta mitä siinä switchin silmukassa oli. Ja näinhän se oli.

Tänään on audiotoriossa Jimi Hendrix tribuuttikonsertti jossa ne soittaa (Jimi kuoli 40 vuotta sitten tai jotain) ja täällä kahvilassa on joku jazzviisikko (saksofoni, trumpetti, basso, kiipparit ja ruNpali) soittamassa homoilu-hissijazzia.

Se Hendrix konsertti tuli aika vitun lujaa, 106dB oli kun kävin mittaria tsekkaamassa mikserillä joka on salin takarivissä. Koska koulu EI jaa korvatulppia, niin ei tarvii paljoa lujempaa tulla että joku menettää vähänkin kuuloaan ja haastaa koulun oikeuteen muutamasta miljoonasta.

Nyt Fujiyassa, kello noin 21. Söin ensin California Rollsin (suosittelen) ja sen jälkeen Chicken & Shrimp tempuran (todella yber-rasvainen pahassa mielessä, en suosittele). Mä en oikeasti tajua mikä juttu tää oikein on että kaikki aasialaiset ravintolat pistää tota parsakaalia joka vitun ruokaan. Tässä tempurassa oli lisäksi vieläpä toista meikäläisen inhokkia, eli parsaa. Jälkiruoaksi tiramisu ja 35 dollaria down the drain. Booyakasha.

Seuraava >>

Melkein muistin kirjoittaa blogia.

2010-11-11T04:53:00.003+02:00

Huomasin tuossa lauantai aamuna että en ollut muistanut kirjoittaa blogia, joten menee hieman ulkomuistista tämä viikko, eli paljon juttuja on varmasti unohtunut jo tässä vaiheessa. Pääasiallisesti ei kuitenkaan tällä viikolla ole mitään muuta ihmeellistä vapaa-ajalla tapahtunut kuin että olen koulupäivien jälkeen istunut koulun kahvilassa surffamassa netissä kun asuntolan netti on hidas ja paikkanakin se on hieman ahdistava. Ja ötökkäkammoisena en tykkää myöskään niistä torakoista joita siellä on.

Day 64 – Nov 1

Aamun tunneilta mukavasti taas vartin verran myöhässä. Irrotettiin yksi trussipala katosta, hirvee sirkushan siinä piti pistää pystyyn että se sieltä saatiin irti ja siihen menikin sitten noin 2 ja puoli tuntia. Mix Lab tunnilla käytiin läpi taas Pro Toolsia ja varsinkin Sound Replaceria.

Day 65 – Nov 2

Tiistai. Katsoin että mulle oli tullut 6 A/A-:ta (Basic Rigging, Stage Lighting, Mix Lab II, Mix Theory II, Rec Lab III ja Sound System Design), Studio Maintenancesta B ja Rec Theory III:sta C, mutta siellä oli mörkönä F (hylätty) Musical Acoustics kurssin midtermistä, sitten kysyin siltä opettajalta että mites se nyt tolleen vaikka koe meni mielestäni sen rajan. Olin kuulemma unohtanut palauttaa jonkun pistarin, jonka palautin nyt sitten heti tunnin alussa kun se sattui mulla olemaan mukana. Ja se koulupäivä pitkälti olikin sitten siinä.

Illalla päätin nauhoittaa Levottomasta Tuhkimosta modernin version, hieman hevanderiksi meni ja kitarat oli ihanasti epävireessä. Seuraavanaä päivänä korjailtiin

Day 66 – Nov 3

Ei mitään kummallista. Mix Theory tunnilla keskusteltiin red/yellow/green book masteroinnista. DAW editing tunnilla käytiin läpi niitä midtermin palautuksia (sain B+) ja saatiin uus biisi editoitavaksi. Tällä kertaa piti compata lead vokaaliraita. Hoidin sen siellä tunnilla.

Day 67 – Nov 4

Ääniteltiin Rec Lab tunnilla Phil Little nimistä kaveria. Akustinen kitara ja raspi ääni oli resepti menestykseen. Illalla AES tunnilla keskusteltiin omista miksauksista, DIY subbareista (saatiin oikein kaavio ja kaikkee) ja siitä kuinka Avid julkaisi Pro Tools ysin ja samalla vittuunnutti noin miljoonaa Pro Tools HD käyttäjää.

Day 68 – Nov 5

Artist & Industryssa oli ekaa kertaa oikeasti aika tiukka jätkä. Eric Gales. Soitti oikeakätistä kitaraa vasurina, eli ylösalaisin. Loppupäivästä ei sitten tapahtunut muuta ihmeellistä. Hengasin taas kahvilassa kunnes se meni kiinni.

Day 69-70 – Nov 6-7

Viikonloppu, ei mitään ihmeellistä. Olin asuntolalla, nukuin päivät ja thats about it.

Day 71 – Nov 8

Heräsin tänään ihanasti siihen että patterista (siis siitä mikä on ikkunan alla) kuuluu aivan käsittämättömän kova kolina, sitten avaan silmät ja nään että torakka kävelee mun sängyllä. Ötökkäkammoisena saan hirveän hepulin aiheesta, flippasin sen torakan seinään ja siitä stressihepulista seurasi päänsärky. Nukuin lopun yötä huonosti ja alasti.

Riggauskurssilla hieman taas mittailtiin trussia, ihmeteltiin kuinka esiintymislava ei ole keskellä huonetta ja ei saatu oikein mitään aikaiseksi. Mix Lab tunnilla käytiin Drumagogia ja Sound Replaceria läpi, eli ei mitään ihmeellistä.

Mulle oli tullut kirja Suomesta. “Sen piti olla normikeikka”. Ostin sen lähinnä takaisintulolentoa varten.

Illalla lähdettiin käymään kauppakierroksella Jacobin ja Chrisin kanssa, tavoitteena oli käydä ostamassa ruokaa ja maailman kartta joululahjaksi Marqitikselle, koska se on niin lahjakas maantiedossa. Sen kartan löytäminen ei ollut mikään kaikkein helpoin homma, käytiin kuudessa eri liikkeessä ennen kun löydettiin se. Eniten ihmetytti ettei Walmartista löytynyt.

Day 72 – Nov 9

Heräsin taas ihanasti torakan vierestä, ilmoitin asiasta Ticklelle ja kuulemma on exterminaattorit tulossa torstaina. Musical Acousticsin lisäksi taas ei ollut muuta koulussa, mutta sovittiin Chrisin kanssa että nauhoitellaan jazz-biisi tänään. Ja niinhän me tehtiin.

Chrisillä loppui koulu vasta kello 18 ja mulla ne loppui siinä 12 aikoihin, joten tein koulun kahvilassa demorumpuohjelmoinnit äänitystä varten päivällä ja illalla sitten vietiin mun läppäri ja äänikortti alakerran soittotilaan, Chris otti kitaran kainaloon ja sitten Podfarmin kautta vedettiin kitara Rolandin Jazz Chorus emulaation läpi. Äänitettiin biisi noin 8 tahdin pätkissä koska siinä kitarassa oli joku kuukauden vanhat kielet jotka ei millään pysyneet vireessä, eikä Chris ole muutenkaan kovinkaan mahtava kitaristi.

Lauluja varten testattiin Jacobin 800 dollarin Shuren laajakalvoista konkkamikkiä ja meikäläisen Shure SM7B:tä, mutta päädyttiin käyttämään sitä SM7B:tä koska se sopi Chrisin äänelle paremmin ja koska se on suunniteltu radiomikrofoniksi, se ei vuotanut huonesoundia juurikaan. Joka sinänsä oli hyvä juttu, koska huoneessa jossa me oltiin ei ollut yhtäkään huonekalua jotka olisi dempannut huonetta.

Sitten huomattiin että perkele, meillä ei ole bassoa. Noh, tehtiin sitten ghettoratkaisu. Podfarmista sub octaver päälle ja soitettiin bassot kitaralla. Tän jälkeen avattiin se äänitetty raita Cubasen editorin vireenkorjaushässäkällä, jonka paras puoli on että sillä voi exportata midiä. Sitten exportattiin se midiksi, vähän muokattiin ja pistettiin synabassot kehiin. Noice.

Lopuksi pikamiksaukset ja biisi hautumaan seuraavaa sessiota varten.

Day 73 – Nov 10

Heräsin aamukuudelta, ilman herätyskelloa. Ihme on siis tapahtunut. Kävin siinä sitten suihkussa ja loppujen lopuksi kuitenkin myöhästyin tunnilta vartin verran. Nyt ollaan menossa field tripille jonnekin kirkkoon tsekkaamaan että miten sen paikan äänisuunnittelua voisi parantaa. Lopuksi vielä palattiin takaisin koululle ja kolvailtiin hieman piuhaa.

Mix Theory tunnilla puhuttiin jotain paskaa masteroinnista ja ISRC-koodeista, mikä ei kiinnostanut millään tasolla tällä hetkellä kun en aio masteroijaksi tai levy-yhtiöksi ihan heti. DAW Editing tunnilla siirryttiin Auto-tunen ihmeelliseen maailmaan, joka sinänsä ainakin itselleni oli uusi kokemus.

Mutta Studio Maintenance tunnilla puhuttiin aika mielenkiintoisista asioista, kuten putkista, FET-transistoreista ja kelanauhureista, ja siitä kuinka sen operointitaito on kuoleva taiteenlaji. Lisäksi puhuttiin laadunvalvonnasta tai sen puutteesta, sillä opettaja kertoi miten eräs kitarafirma, jonka nimeä en viitsi mainita mutta vinkiksi nimi päättyy “shburn”, mihin se oli palkattu laadunvalvontatöihin, ei käytä lainkaan rahaa laadunvalvontaan. Ne oli laskeneet että 90% ihmisistä jotka saa viallisen tuotteen joko korjaa sen itse ja niistä 10% jotka jaksaa valittaa niistä 5% jaksaa kaiken turhan paskanjauhamisen, kuten kaiken maailman lappujen täyttämisen jälkeen vielä valittaa, jonka jälkeen ne saa laitteensa huoltoon ja/tai uuden tuotteen tilalle. En suosittele.

Nyt Wild Tymesissä, söin voileivän jossa oli kinkkua, juustoa ja hapankaalia (virhe!), mutta koska sen jälkeen oli vielä nälkä, vedin kana-nuudelikeittoa. Täällä on karaoke ja ihmiset ei osaa vittu laulaa.

Seuraava >>

Asuntomurtoja ja nauhoitussessioita

2010-11-01T08:59:00.005+02:00

Day 53 – Oct 21

Joo, oli pakko skipata aamukasin valaisutunnit, ei vaan pystynyt univajeelta heräämään. Sitten Chopperin recording theory tenttiin, jossa se sitten päätyi antamaan oikeita vastauksia lopputentistä kun siellä oli joku muutama tyyppi enää jäljellä. Sitten recording lab midterm-sessio Mabbottin kanssa. Kuulemma olisin voinut tehdä hommat eri tavalla, mutta sain ne kuitenkin tehtyä, A- pärähti.

Sitten tuli koettua taas uutta, kävin jenkkileffateatterissa. Natalie kysyi kahvilassa haluanko lähteä leffaan katsomaan Paranormal Activities kakkosta, meitä oli hieman isompi porukka menossa. En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kuitenkin. Liput maksoi 10 dollaria, mutta maksa kuulemma ensi viikolla 5 dollaria. Verrattuna siihen että leffaliput maksaa Suomessa sen 12 euroa joka on noin 16 dollaria, niin ihan jees.

Siinä sitten jotain kimppakyytihässäkkää säädettiin, mutta päädyttiin kuitenkin menemään neljän tyypin porukalla (minä, Natalie, Elliott ja Chelsie) bussilla Mall of Americaan, jossa se leffateatteri oli. Sitä ennen kuitenkin käytiin syömässä jossakin paikassa mikä meni kiinni 10 minuuttia ennen kun oltiin saatu syötyä. Tilailin ribsejä, katkarapuja ja sipulirenkaita jollakin kermaperunoilla. Annos itsessään oli todella hyvännäköinen, mutta varsinkin ribsit oli karvas pettymys.

Itse leffateatteri oli myöskin aika perseestä, istumapaikat keinui ja niiden saanti oli meiningillä hitaat syö nopeat, paikkalippuja ei ollut. Suurin osa porukasta meni sitten seinän viereen, mutta koska mä en oikein pysty nauttimaan leffateatterikokemuksesta silleen että nojaan seinään, niin erkanin porukasta ja menin yksin istumaan keskiklusteriin yhteen vapaaseen paikkaan.

Koska se PA2 on jo tullut Suomen elokuviin, niin spoilaan sen verran että elokuvan alku oli niin tylsä, että nukahdin. Kyseessä on toinen leffa ikinä minkä aikana olen nukahtanut. Ensimmäinen oli Tom Hanksin Cast Away. Sitten kun ihmiset ekan kerran peljästyi, niin heräsin. Jos katsot tuon leffan himassa ilman ääntä, se ei ole millään tavalla pelottava elokuva. Eniten kuitenkin pelästyin aina sitä yleisöä ja niiden reaktiota, itse elokuva ei muuten oikeastaan ollut niin pelottava mitä odotin, loppua kohden kuitenkin pistin sormet korviin kun tiesin että ämmät kiljuu. Pelästyin keittiön kaappeja kuitenkin aivan helvetisti. Myöskin se oli ihan idioottimaista että ihmiset taputti siellä leffateatterissa.

Day 54 – Oct 22

Saan aamulla tekstarin jossa yks räppäri kysyi että voinko varata studion täksi illaksi, vastasin että “ajattelin hieman juopotella tänään, mutta katotaan mitä saan tehtyä” tai jotain tuon suuntaista, englanniksi kuitenkin. Sitten menin Artist & Industry tunneille jossa pari intialaista soitti jotain psykedeelistä raga-musaa.

Sitten menin kahvilaan syömään ja sitten kahvilan viereiseen loungeen nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten kävin varaamassa sen studion. Lähetin tekstarin sille räppärille että studio 10 on varattu kello 20-24, menin paskalle ja sain sitten puhelun kun olin siellä kopissa. Se sanoi että se on jo poissa paikkakunnalta 5 tunnin ajomatkan päässä, kun luuli että en varaa sitä studiota. Vitun idiootti.

Sitten ajattelin kuitenkin nyt käyttää sen tilan kun se kerran oli varattu, niin tuleepahan hieman harjoiteltua sen tilan käyttöä siinä samalla. Äänittelin esituotantodemoja Christopher Reediä täältä koululta sen sijaan, se soitteli jazzia sähkökitaralla ja lauleskeli siinä sitten päälle. Hassun hauskaahan oli kun kitara tuli yhtä lujaa kun laulu siitä laulumikistä, mutta otin kuitenkin silti sen kitaran lähimikityksellä niin sain lisättyä siihen reilumman puoleisesti reverbiä.

Day 55 – Oct 23

Pidennetty viikonloppu yksin, Marqitis ja Zach ovat jossain poissa paikkakunnalta.

Aamulla ihanasti kello 3.30 tuli hieman karu herätys. Asuntolan seinässä olevasta laatikosta kuuluu joku ääni että kellarissa palaa. Kaikki venailee puolisen tuntia ulkona että palokunta antaa meille luvan mennä sisään. Onneksi ulkona ei ollut vielä kylmä. Facebookista päätellen Suomessa sataa lunta. Täällä on periaatteessa vielä shortsikeli, eli +17°C. Sääennustuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä kun Esterin perseestä seuraavat neljä päivää.

Päivällä sitten sitten käytiin Como Zoo eläintarhassa, nähtiin siellä monennäköistä elukkaa, kuten jääkarhuja, kirahveja, leijonia, tiikereitä ja pingviinejä.

Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin nukuin jonnekin kahdeksaan asti ja sitten jostain syystä joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eräs RA (Residence Assistant) tulee ovesta sisään, ihan vitun jurrissa. Olin aivan satavarma että olin lukinnut sen oven. Noh, tämä RA etsiiMarqitista että se sais pilveä. Marqitis ei kuitenkaan ollut paikalla, joten hän sitten lähti pois. Sitten se tulee hieman myöhemmin uudestaan, rojahtaa mun päälle ja kysyn että mitäs vittua se oikein meinaa, sit se mumisee jotain, heittelee jotain papereita mun päälle ja lähtee pois. Tässä vaiheessa pistin oven lukkoon ja menen paskalle. Kuulen kuinka se koputtelee siellä ovella, mutta se loppuu kohta.

Noh, sitten facebook auki ja Natalie nähtävästi oli edelleen hereillä ja kysyi että haluanko lähteä ulos katsomaan siellä riehuvaa ukkosmyrskyä. Eipä siinä sitten parempaakaan tekemistä ollut kun kerran olin jo herännyt noin 4 tuntia sitten, niin lähdettiin sitten ulos ja käytiin siinä sitten samalla Mickey'sissä kun mä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin huomaan jo käytävältä että meikäläisen huoneen ovi on auki, tämä samainen RA on siellä imuroimassa lasinsirpaleita meikäläisen eteisestä, jotka tuli siitä kun se oli pöllinyt mun kaliat jääkaapista ja tiputtanut sikspäkin lattialla. Eli murtautuminen ja varkaus. Ilmoitin asiasta Ticklelle sähköpostilla.

Day 56 – Oct 24

Luin sähköpostin kun heräsin ja Tickle lupasi hoitaa asian maanantaina.

Itse päivällä ei tullut tehtyä facebookkausta ihmeellisempää. Illalla käytiin Marqitiksen ja Jacobin kanssa Mickeysissä. Tälläkin kertaa tilasin sen saman tutun Ranch Chicken BLT Saladin, mutta tällä kertaa otin myös jäätelön, koska se oli aivan hervottoman kokoinen ja maksoi ainoastaan 3 dollaria ja jotain senttejä.

Illalla sitten vaihdoin kielet kitaraan ja huomasin kolme asiaa. Ensimmäinen on se että Floyd Rose kitaraan kielten vaihtaminen on aivan yhtä helvettiä. Toinen on se että 53-12 settiä ei voi virittää normivireeseen. Kolmas oli se että huomasin vasta neljännen kielen vaihdettuani että ostin vahingossa akustisen kitaran kielet. Nauhoitin sillä nyt sit kuitenkin yhden biisin, noi kielet on aika hevin kuuloiset.

Day 57 – Oct 25

Maanantai. Ei koulua. Boring.

Sovittiin Ticklen kanssa rehvit aamukympiksi, käytiin siinä sitten lauantai-illan tapahtumia läpi ja sitten siivottiin toi meidän eteinen kun se oli hieman tahmea, ja Tickle pelkäsi että se houkuttelee ötököitä paikalle.

Jacobin kanssa sitten päätettiin lähteä vihdoinkin siellä Guitar Centerissä käymään. Bussikuski oli homo ja rahasti meikäläistä 3 dollaria sen normaalin $1.75 sijasta.

Me sitten tietenkin mentiin vahingossa meidän pysäkin ohi, mutta kun tässä twin cities alueella on neljä kappaletta Guitar Centereitä, niin päätettiin sitten mennä siihen seuraavaan. Eihän me sitten tajuttu että se on jossain ihan vitun perseessä. Sinne kesti ensinnäkin ajaa joku kaks tuntia. Me oltiin lähdetty matkaan siinä kolmen aikoihin ja mä olin joskus kymmenen aikoihin takaisin kämpillä. Mutta tulipahan testattua Mesa Boogien Triple Rectifier vahvistinta, ja teki kyl niin mieli hommata sellanen itelle. Harmi vaan että se pelkkä vahvistin maksaa Suomessa sen kolmatta tonnia, jenkeissä uutena 1800 dollaria, joka on noin 1200 euroa eli puolet vähemmän. Hieman syö.

Sitten kun päästiin takaisin kämpille, niin ääniteltiin yksi Jacobin riffin raakile talteen. Keskinkertaista matskua, mutta ok harjoittelua.

Kun pääsin takaisin huoneeseen, niin kello oli lähemmäs yksi ja juttelin siinä sitten äitin kanssa mesessä, ja hän sanoi ettei vieläkään ole tullut mitään postia. Tilasin sen postisiirron kuitenkin jo 6.8. joten alkoi hieman huolestuttaa. Soitin sitten sinne Itellalle, sanoivat että se oli aktivoitunut 10.8, mutta poistunut jostain syystä, eli suomeksi sanottuna olivat mokanneet. Ja nyt on mennyt vasta kuitenkin 2 kuukautta, huonolla säkällä mennyt laskut perintään ja paskalla säkällä luottotiedotkin on mennyt kun siellä on mm. mun luottokortin lasku joukossa.

Day 58 – Oct 26

Noh, tänään oli joku erikoisjärjestely, sillä vaikka oli tiistai niin meillä oli maanantain tunnit. Pääsin sitten kouluun asti noin kolme varttia myöhässä kun vahingossa pistin kellon soimaan 9.30 enkä 6.30 niinkun piti, mutta heräsin itekseni kuitenkin sitten 8.30. Eikä siellä ollut vittu ketään vaikka kyseessä on kolmen tunnin tunti, eikä mulle ilmoitettu mitään. Nyt tässä sitten venailen 4 tuntia että seuraavat tunnit alkaisi.

Itse tunneilla ei tapahtunut mitään jännää, perustunnit. Sitten kämpille, jossa jelppailin Jacobia äänittämään sitä biisiä jota aloteltiin eilen.

Andy Sneapin foorumilla James Murphy (soitti kitaraa joskus sellaisissa pikkubändeissä kun Testament ja Death monen muun lisäksi) kyseli Minneapoliksen lähiseudulta jotakuta kenen kanssa voisi tehdä albumin esituotantoa, ilmoitin että olen täällä ja että mua kiinnostaisi. Toivotaan että siitä tulloo jotain, lähinnä oppimistarkoituksissa suostuin, sillä siitä ei rahaa saa.

Day 59 – Oct 27

Yöllä pyörin sängyssä ja valvoin niin pitkään etten sitten nukkunut lainkaan. Ja tänään on vaatimattomasti 11 tunnin päivä.

Tämä hyvin tiedotettu alkuviikko jatkuu. Aamulla ihmettelin että mihin vittuun me oikein ollaan menossa ja miksi meitä on täällä tunnilla enemmän kun minä ja Jared, kuten normaalisti. Noh, selvisi että mentiin Xcel Centeriin katsomaan kun Roger Watersin The Wall Live showta kasattiin. Yöllinen valvominen alkoi vaatia verojaan, sillä väsymys alkoi painaa ja pilkin siinä sitten penkissä, nyt kirjoittelen tätä tekstiä. Kokemuksena pähkinän kuoressa; aluksi jänskää noin 5 minuuttia, sitten kolmatta tuntia tuntia katsottiin kun maali kuivui.

Noh, sitten kokeiden palautusta Mix Theory tunnilla, A napsahti ja sain muuten täydet pisteet paitsi vikasta tehtävästä 2 kohtaa väärin, kun en ollut aiemmalla kurssilla jossa kyseistä termistöä käytiin läpi. Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Sitten DAW Editing tunnilla selvisi että olin tehnyt sen tehtävän ihan päin reisiä, mutta saatiin kuulemma maanantaihin asti aikaa palauttaa se.

Sitten menin kahvilaan ja huomasin että se mun kortti on vihdoinkin “tyhjä”. $1.98 jäljellä kortissa, ja sillä ei taida saada oikein mitään paitsi ehkä karkkia. Sitten menin sinne loungeen venaamaan että seuraavat tunnit alkaa, kattelin siinä jotain vanhoja South Park-jaksoja South Park Studiosin sivuilta. Sitten jossain vaiheessa tuli märkä pieru ja piti lähteä aika pikaista ravia vessaan. Tuli varpusparvi meinaan sellaisella paineella, etten oo muutamaan vuoteen ripuloinut niin vahvasti.

Sitten Studio Maintenance tunnilla taas kokeiden palautuksia, hölmöjä virheitä kokeessa, mutta olen ihan tyytyväinen B- arvosanaan joka napsahti. Sen jälkeen puhuttiin kaiken maailman sähköjuttuja mitkä meni väsymyksen takia vähän ohi.

Sitten kävi sellainen juttu James Murphy oli soittanut mulle kun olin tunnilla. Yritin lähettää sille tekstarin mutta sain jonkun virheen ja sitten loppui kännykästä akku. Soitin sille sitten takaisin kun pääsin asuntolalle. Homman nimi pähkinän kuoressa oli että haluanko tehdä ruokapalkalla isolle metallilevy-yhtiölle tulevan albumin esituotantoa hänen kanssaan. Vaatimukset oli ProTools LE, joku vahvistinmallinnin kuten POD ja joku rumpuhäsmäkkä. Kerroin että mulla on ProTools M-Powered, Podfarm ja Steven Slate EX, nähtävästi kelpasi. En muista bändin nimeä, mutta jotain heviä kuitenkin.

Asuntolalla oli koulun rehtori käymässä. Siellä sitten juteltiin asuntolaan liittyviä asioita ja syötiin ilmaista pizzaa, joka meikäläisen paikalle saapuessa oli jo aika kuivaa ja kylmentynyttä.

Day 60 – Oct 28

Eipä taaskaan mitään ihmeellistä, irroteltiin hieman trussinpätkää katosta ja testailtiin lamppujen toimivuutta valaisutunnilla. Kävin aamun tuntien jälkeen hakemassa itselleni valetut korvatulpat 15 dB:n vaimennuksella. Joku 120 dollaria niistä köyhtyi, mutta halvemmaksi tuli kuin mitä Suomessa olisi maksanut.

Päivällä sitten annettiin palautta Chopperin kokeesta jossa ensinnäkin oli asiavirheitä sekä vastaus “select a channel and press the +48V button on the middle section” ei kelvannut vastaukseksi miten laitetaan phantom power päälle, koska se ei ollut sanallisesti muotoiltu oikein. Olisin ymmärtänyt jos tiskissä olisi ollut enemmän kuin yksi +48V nappula, mutta koska SSL Duality tiskissä ei niitä ole kuin se tasan yksi kappale, niin vituttaa tollainen pilkunviilaaminen.

Illalla ei mitään ihmeellistä taaskaan.

Day 61 – Oct 29

Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä Artist & Industry kurssi. Artistien genret tähän mennessä ovat olleet: big band jazz, singer songwriter, singer songwriter, bluesahtava jazz, classical american jazz, intialainen raga, cabaret jazz. Joku saattaa huomata toistuvan teeman. Luulin että kurssin kuvaus olisi ollut edes jotenkin osuva että “artists represent a wide range of musical styles and genres”. Muitakin genrejä on olemassa kun jazz.

Seminaarin alussa tuli joku tyyppi kertomaan että kahdelta on jazz-kitaristi Paul Pollenback pitämässä recitall hallissa jotain workshoppia. Sitä odotellessa kävin vetämässä leivän napaan kahvilassa ja sitten menin sinne workshoppiin. Hirveetä kikkelöintiähän se oli kuten vähän veikkasinkin, mutta tulipahan nähtyä.

Dane oli taas lähestynyt mua että voitaisko saada studioaikaa sieltä Studio 10:stä. Tänään oli jotkut Halloween pippalot johon mut oli kutsuttu, mutta koska mulla ei ollut asua enkä tuntenut suurta osaa sinne menijöistä, niin en mennyt, joten ei mulla sitten ollut oikein muutakaan tekemistä. Kävin kysymässä ja se oli täynnä. Studio 4 oli vapaa, joten varattiin se kasista keskiyöhön.

Varasin sitten pari mikkiä, kaapelit ja luurit sessiota varten. Dane otti mukaan 5 biittiä johon sen piti vetää omat rivinsä. Aloitettiin sellaisella biisillä mihin sen piti laulaa melodinen kertsi eikä muuta. Kävi mulle. Aluksi nopeasti testattiin että kumpi mikki sopii paremmin sen äänelle ja päädyttiin sitten käyttämään mikkiä B. Kun se aloitti sen laulamisen, niin ihmettelin miten sen ääniala voi olla niin käsittämättömän kapea, eli vain kolme nuottia. A#, B ja C#. Varmistin vielä autotunella.

Se soitti jossain vaiheessa tuottajalle kuka teki ne biitit että miltä kuulostaa, sitten se sanoi että “you gotta make it more hyped”, eli agressivisemmaksi. Mä en tajua mikä siinä jätkässä on, sillä sen kirjavan äänialan lisäksi, tunteiden ilmaisu on yhtä laaja kuin Steven Seagalin naama. Se ei yksinkertaisesti osannut vetää sitä lainiaan mitenkään muulla tavalla kuin miten se oli sen treenannut. Kokeiltiin sellaista että nauhoitettiin pari lisäottoa ja pistettiin pari korostusta sinne.

Dane sitten soitti uudestaan sille tuottajalle, soitti sen puhelimen välityksellä sille ja se sanoi että sen pitäisi vetää se “more harmonized”, eli melodisemmin. No, meillä on suunnilleen sama ääniala, niin kerroin sille alaspäin se ei hirveästi pääse siitä missä se on, eli jos se haluaa laulaa harmonioita, niin sitten sen pitää laulaa se korkeammalta. Se sitten yritti, sanoin “higher”, ja se veti sen samasta äänialasta, ainoastaan LUJEMPAA. Noin 16 kertaa. Sitten luovutin ja sanoin että siitä ei vaan ole siihen.

Sitten katottiin kelloa ja se oli tuhlannut noin 60% studioajasta noin 30 sekunnin pätkään. Sen jälkeen äänitettiin nopeasti toisen kappaleen rap-verse joka oli enemmän sen comfort zonella ja saatiin se äänitettyä noin kolmessa vartissa kokonaan. Mutta kaksi biisiä jäi silti edelleen äänittämättä.

Päädyttiin käyttämään sellaista signaalitietä kun Neumann U87, Avalon etuaste, Empirical Labs Distressor. Pelasti noin 30% soundista, mutta se Danen monipuolisuus ei auttanut asiaa. Ja toi äijä käyttää 50-100 000 dollaria siihen että se saa kallista vessapaperia muutaman vuoden opiskelun jälkeen.

Session jälkeen menin American Burger Bariin syömään aamiaista siinä kello 01 aamuyöstä.

Day 62 – Oct 30

Heräsin siihen että pieraisin ja ripuli suolessani sanoi että mä tulen nyt. Juoksin vessaan ja paskansin varmaan vartin verran. Miksi tää aina tapahtuu American Burger Barin käynnin jälkeen?

Zach oli taas poissa viikonlopun ajan, Marqitis oli hommannut reilun metrin kokoisen sinisen bongin jostain ja sen huoneessa ravasi jengiä testaamassa sitä. Itse kärsin ripulista koko päivän ja pysyttelin neljän seinän sisällä.

Day 63 – Oct 31

Olen tässä viime aikoina huomannut että mulla ja Marqitiksella on selkeästi paljon kommukointiongelmia. Osittainen syy varmaan on se että mä en puhu ebonicsia.

Heräsin aamulla virkeänä ja hokasin että mulla ei ole puhtaita vaatteita. Nälkä kuitenkin oli ja otin ne vaatteet mitkä mulla oli päällä, laitoin kengät ja housut jalkaan ja lähdin etsimään sitä Farmers Marketia. Ulkona huomasin että olisi ehkä ollut pelimiesveto laittaa pitkähihainen paita päälle, näin meinaan oman hengitykseni.

Torisesonki nähtävästi alkoi olemaan loppuun päin, valikoimat olivat lähinnä akselilla juurekset, kurpitsa (tänään kuitenkin halloween) ja kaali. Oli siellä satunnaisesti myös tomaattia, lihaa, leivonnaisia, hunajaa ja chiliä, mutta päädyin ostamaan kolmen dollarin korin omenoita, joita oli pettymyksekseni siinä huimat viisi. Tässä yksi syy lisää miksi maanviljelijöitä kannattaa tukea valtion suunnalta, koska muuten me maksetaan näitä 6 dollarin kilohintoja omenoista. Mutta nälkä oli silti edelleen, ostin sitten subwaysta subin ja menin takaisin kämpille.

Tänään on siis virallisesti Halloween, mutta koska tänään on myös sunnuntai ja huomenna arkipäivä, niin ylläripylläri hirveän moni oli juhlistamassa sitä eilen. Kun mulla oli ripuli. Eli käytännössä missasin koko jutun. Jotain ne oli sopineet että tänään olisi asuntolalla bileet. Ne oli tässä suoraan mun alapuolella, niin kuulin sen jumputuksen aika hyvin. Soitteli musaa noin tunnin, sitten se jumputus loppui, eli ilmeisesti ei ollut hirveän suuri menekki niillä bailuilla.

Kävin jossakin vaiheessa hakemassa itelleni neljä Tappyä Erbert & Gerbertsistä jotka söin sitten päivän mittaan. Se myyjä oli tällä kertaa joku uus, ja se hinttari otti mun kupongin pois. Emmä ollu sitä onneksi käyttänyt vasta kun joku 10 kertaa tähän mennessä.

Pesin sitten loppujen lopuksi sitä pyykkiä. Hevimiehen pyykit on helppo pestä. Mulla on 2 sinistä artikkelia, 2 oranssi, 1 ruskea, 1 harmaa ja kaikki se muu 95% on mustaa. Ja ne voi pestä neljässäkympissä (tai 100°F, whatever).

Seuraava >>

Mid terms

2010-10-21T10:39:00.003+03:00

Day 45 – Oct 12

Olipas taas hyödyllinen päivä. Heräsin ihan normaalisti siinä 8.05, tunnit alkoivat 8.30. Ajattelin siinä sitten käydä nämä testosteronituoksut poistamassa kainaloista ja pistin suihkun päälle, jonka takia myöhästyin sitten tunnilta kun suihkuveden lämpiäminen kesti 11 minuuttia. Kaiken lisäksi olin vähän h-moilasena kun saavuin paikalle; meidän musical acoustics luokkatila oli siirtynyt täysin toiselle puolelle taloa toiseen kerrokseen.

Katteltiin youtubesta jotain korvan biologiajuttuja ja fletcher munsen kurveja päivän ainoilla tunneilla, mutta tuli sitten kuitenkin tuolla tunnilla tajuttua miksi meikäläisellä ja monella muulla suomalaisella on aika vahva englannin aksentti. Ainakin mä olen oppinut suurimman osan englanninkielisestä sanavarastostani lukemalla, en puhumalla. Tästä seurauksena on se, että jos en tiedä miten sana sanotaan, niin käytän suomalaista metodia eli “sana sanotaan niin kuin kirjoitetaan”, joka taas ei päde englannin kielen monimuotoisuuden ja varsinkaan poikkeusten kanssa niin mitenkään. Esimerkiksi sana timber (puutavara) ja timbre (äänenväri) lausuttaisiin suomalaisesti ihan “timber” ja “timbre”, mutta englanniksi ne lausutaan “timber” ja “tamber”, jossa ei ole niin mitään vitun logiikkaa. Toinen klassinen esimerkki on tämä koulussa opittu “lukea” verbin taivutus read, read, read jota ei lausuta “riid riid riid” vaan “riid red red”.

Sitten istumaan pariksi tunniksi kahvilaan ja ihme tapahtui; Siellä oli jugurttia. Otin sitten pari slaissia kanapizzaa ja sen jugurtin. Sitten odottamaan kello kahta että pääsen pistämään allekirjoituksen siihen Learning Agreementiin. Kello oli tässä vaiheessa siis 11.45. Sain siinä sitten idean tehdä deathmetal biisin, nimeksi tuli “Dead Babies In A Waterbowl” (löytyy youtubesta tuolla hakusanalla). Väsäsin sanat 20 minuutissa ja myöhemmin äänitin sen kämpillä parissa tunnissa. Tollasta drop A klipklop-grindiä siitä sit tuli. Sitten juteltiin kakkaa hetki netissä kaverin kanssa ja jossain vaiheessa Marqitis alkaa itkemään omassa huoneessaan ja lähtee pois. Olin hieman wtf.

Sitten nukahdin ja heräsin jossakin 23.30 vaiheilla huomaamaan että olen hieman lipsunut normimeiningistä, sillä en ole vieläkään lukenut sitä kirjaa. Tai tehnyt huomisen editointitunnin tehtävää. Ehkä pitäis. Ei sit muuta kun Facebook kiinni ja kirja auki.

Day 46 – Oct 13

Näin tän koulun international kordinaattorin ekaa kertaa tänään. Sitä nähtävästi kiinnostaa ihan vitusti mitä mulle kuuluu, mä kuitenkin oon ollu jo about puolet ajasta täällä.

En tehnyt sitä editointitehtävää eilen kun se biisi oli ihan vitun hirveä, pitää palauttaa myöhemmin. Enkä lukenut myöskään sitä kirjaa. Itse tunneilla tai illalla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä ollaan käyty kaikilla tunneilla että mitä tehdään Mid Term testeissä.

Day 47 – Oct 14

Heräsin joskus kello 01 kun tajusin että en oo vieläkään kirjoittanut sitä Chopperin paperia, luin siinä sitten silmäillen nopeasti 250 sivua ja skippasin kaikki kamarunkkaus-jutut kokonaan niistä jutuista. Sitten sain siinä aamulla puolikuudelta sen paperin valmiiksi ja sitten ajattelin vielä vetää pienet aamukoomat, joka taas vaihteeksi johti siihen että olin ekalta tunnilta puoli tuntia myöhässä. Raijattiin taas rojua kattoon, Breanna ja Tyler oli tällä kertaa roikkumassa siellä katon rajassa.

Chopper taas selitti random-asiaa midtermistä ja raapaisi basson kaappaamista, mutta me ei sitten kuitenkaan käyty sitä mitenkään ihmeellisemmin läpi. Rec Lab tunnilla hieman kertailtiin vanhaa. Lopputunnista luppoajalla testailtiin SSL, API ja Neve etuasteita ja pakko myöntää että niiden keskinen ero oli kyllä niin pieni, että ei ollu edes hauskaa.

Jacob pistää tekstaria että tuu auttamaan, Pro Tools antaa erroria.

Illalla sitten AES ryhmän tilaisuudessa oli S&M Audion (http://www.sandmaudio.com/) tyyppi esittelemässä meille etuasteitaan, se on kuulemma myös täällä koulussa töissä Resource Centerissä.

Illalla kun tulen kämpille niin Marqitis on koomassa tai jotain, kysyn siltä että onko kaikki ok, ei mitään vastausta. Sitten se kuitenkin pikkuhiljaa avasi silmät. Menin sitten syömään alakertaan Sakuraan, söin Beef Teriyakin sakella ja sitten Taka sai mut suostuteltua ottamaan jonkun överitulisen “super dynamite” sushirullan. Vähän meni paisutteluksi, ei se ollut niin tulista mitä ajattelin. Hieman vajaa 50 dollaria meni.

Sitten menin pitämää Jacobia kädestä että se sai asennettua Pro Toolsin. Jos se olis vaikka lukenut mitä siinä ruudulla luki, niin se olis saanut itsekin korjattua sen ongelman.

Day 48 – Oct 15

Aamurytmi on edelleen päin vittua, heräsin noin 11.30, pikasuihkut, 11.55 liikenteeseen ja sopivasti 10 minuuttia myöhässä Artist & Industry seminaarista. Hyvä bändi, groovaavaa jazzia, mutta musa tai nimi ei jäänyt päähän millään. Story City tai joku sellanen. Sitten menin koulun kahvilaan taas istuskelemaan ja surffailemaan netissä, kun asuntolalla on nettinopeus mitä on.

Tuli tänään kokeiltua kahta uutta asiaa: Pop-Tart ja amerikkalainen McDonalds. Kummatkin olivat pienoinen pettymys. Pop-Tart on siis sellainen valheiden verkko ettei mitään rajaa, paketin kyljessä lukee “good source of 7 vitamins and minerals”; ei maistunut oikein miltään pahvia kummallisemmalta, mutta sisälsi 32% sokeria, 10% rasvaa ja 73% hiilareita.

McDonalds oli sitä samaa paskaa mitä Suomessakin, ainoastaan ranskalaisissa oli enemmän suolaa (=huono), juoma oli isompi, juomavalikoima oli laajempi ja ketsuppi maksoi joten en ottanut. McDonaldsilla oli kuitenkin käynnissä joku kampanja ja niillä oli jotain Monopoly-tarroja pakkausten kyljessä jotka voi lunastaa niiden nettisivuilla. Juomasta tuli kaksi sellaista ja purilaisesta kaksi, otin ne mukaan. Eka oli tyhjä arpa, toisella voitin xbox360 Monopolyn ja kahdella vikalla yhteensä 60 kappaletta jotain Coca-Cola rewards-alennushässäkkäpisteitä, millä en tee yhtään mitään.

Day 49 – Oct 16

Tulipahan todettua että opiskelijakortin hankkminen oli aivan yhtä tyhjän kanssa täällä. Se id-kortti minkä sain McNally-Smithistä toimii parempana opiskelijakorttina kun se mun supervirallinen versio.

Meni nukkumiseksi koko päivä. Kävin ostamassa “osta neljä maksa kolme” tyylisen subiratkaisun E&G:stä, 1½ meni Marqitikselle ja 2½ meni omaan napaan. Sitten kuuntelinkin Times of Grace (Killswitch Engagen kitaristi Adam D ja ex-Killswitch Engage laulaja Jesse Leachin uusi proggis) “Strength In Numbers” biisiä joku noin 100 kertaa ja ohjelmoin midirumpu-coverin kyseisestä biisistä.

Day 50 – Oct 17

Liput oli tänään jostain syystä puolitangossa Minnesota Capital Buildingissa, ei mitään käryä miksi, ei myöskään ohikulkijoilla tai intternetillä.

Aamupäivä meni taas sängyssä loikoillessa, sitten suihkun kautta menin koulun (tyhjään) kahvilaan nauttimaan aamiaista siinä kahden aikoihin. Sitten huomaan Facebookissa että Pete Suttman oli menossa katsomaan Terry Bozzion rumpuklinikkaa, päätin mennä mukaan kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä. Jos joku ei tiedä kuka Terry Bozzio on, niin googlettakaa “terry bozzio drumkit”. Lisäksi se on soittanut mm. Frank Zappan ja Mike Pattonin kanssa.

Noh, Bozzio ensinnäkin oli aivan käsittämätön kaveri, sillä oli ihan mieletön kontrolli siihen mitä se soittaa. Se soitti jotain niinkin helppoja kun 11/5/7/8 neljän raajan polyrytmejä. Ei tollasia hirviöitä ole olemassa. Jos joku väittää muuta, niin se valehtelee.

Yön timoja täynnä ollut bussi oli taas vaihteeksi puoli tuntia myöhässä ja venailtiin sitä joku 40 minuuttia. Jos olisi pitänyt venata pidempään, olisin mennyt johonkin siellä olleista ravintoloista syömään, kun en ole syönyt mitään muuta kun sen yhden sämpylän tänään.

Nyt istun tässä American Burger Barissa ja tilasin ekaa kertaa pastaa koko täällä olon ajan. Toivottavasti on hjyvää. Noh, pasta oli aika kusetusta; 2 lihapullaa, tomaattikastiketta ja pennepastaa. 15 dollaria. Ainekset itsessään varmaan 3 dollaria. Mutta sipulirenkaat oli jotain aivan käsittämätöntä, ne oli 3 senttiä leveitä ja ihan törkeän isosta sipulista revitty. Kunkkua.

Mikähän ladies night out täällä tänään oikein on? Täällä baarissa on valehtelematta noin 120 mimmiä. Ja minä. Nyt tänne asteli sisään joku Lady Gaga asussa, ilmeisesti polttariporukkaa. Täällä on lisäksi joku DJ soittamassa paskaa musaa.

Day 51 – Oct 18

En oo vieläkään tehnyt sitä editointitehtävää, eikä kyllä hirveesti nappaakaan, mutta jos sen vaikka huomenna yrittäisi tehdä ja palauttaa tälleen vajaata viikkoa myöhässä.

Aamupäivästä taas kiipesin katon rajaan riggaustunnilla, jos olisin katsonut alas niin olisi varmaan Chocolate Rain tullut. Sitten odottelemaan nelisen tuntia että on meikäläisen vuoro Mix Labin midterm-testissä. Kahvilassa oli taas jugurttia joten yks sellainen, juoma ilmaisilla refilleillä ja pari slaissia jotain ok näköistä pizzaa missä oli paprikaa ja lihaa. 8 dollaria. Alkaa kortista loppumaan pikkuhiljaa rahat, veikkaisin että siinä on joku 50-80 dollaria enää jäljellä, eli kuun loppuun asti ei varmaan pärjää.

Noh, Mix Labin Mid Term testistä pärähti A, eli olis se voinut paskemminkin mennä.

Day 52 – Oct 19

Ajattelin että luenpas oikein kunnolla noihin Musical Acoustics tentteihin kun en ole mikään haka niissä. Noh, sitten siinä joskus neljän aikoihin pistin muistiinpanot sivuun ja menin nukkumaan ja sopivasti myöhästyin tentin alusta kymmenisen minuuttia verran. Sitten tulin siihen päätelmään että se kurssin opettaja taitaa sittenkin vihata meitä.

Midterm-testi oli kuus sivua pitkä ja siinä puolen tunnin jälkeen (eli noin 40-45 min koska tulin vartin myöhässä) se kysyy että “ootteko jo valmiita”. Kuinka “yllättävää”, ettei kukaan ollut. Sit se antoi vielä 15 minuuttia lisää “armon aikaa” ja multa taisi jäädä pari tehtävää tekemättä ja laskin viimeiset kolme ihan päin reisiä. Sit kun käytiin niitä läpi, niin se repäsi että teidän pitäisi pystyä laskemaan logaritmeja päästä. Sain 97 pistettä 160:stä (60.6%), 96 pistettä (60%) oli kuulemma hylätty. Noh, meni se sentään paremmin kun AJ:lla jonka paperin tarkistin (se sai vajaa puolet oikein) ja Adamilla, jolla kuulemma jäi viimeiset neljä sivua tekemättä kokonaan kun sekin luuli että meillä oli koko kaksi tuntia aikaa tehdä sitä testiä.

Loppupäivä sitten vitutti sen verran paljon että en jaksa siitä kirjoittaa mitään, kun ei mitään erikoista tapahtunut. Lähinnä hengasin ensin kampuksella kahvilassa kunnes akku loppui ja sitten menin kämpillä pelailemaan Kongregatessa jotain random flash pelejä.

Day 53 – Oct 20

Midtermit jatkuu. Aamulla kuitenkin kasattiin tänne koulun kahvilaan tulevaa XLR liitännöillä varustettua efektiräkkiä. Laskelin tässä että pelkästään sen 16 reiän paneelin ja kaapeleiden lisääminen räkkiin lisää sille hintaa noin 300 euroa (16 liitintä maksaa reilut 50 euroa ja niitä tarvitaan neljät + paneelit, viuhkat ja kaapelit noin 100 euroa). Päästiin jo siihen vaiheeseen että se on oikeastaan enää viuhkaa vaille valmis.

Sitten Mix Theoryn tentti joka oli (kai) super-helppo ja sen jälkeen DAW editing “tentti”, jok oli muuten aika helpohko mutta se moniraitabiisi oli aivan hirveetä kuraa oleva kolmen minuutin jeesusralli, joka olisi pitänyt tunnissa editoida valmiiksi asti. Piano ja rumpali kuulosti siltä että niillä oli eri biisi menossa kun muulla bändillä. Taisinkohan mä 24 tahtia jaksaa editoida sitä, sitten ajattelin että “fuck it” ja lähetin. Nyt taas kahvilassa istumassa ja odottamassa että Studio Maintenancen tentti alkaa. Tentit tältä päivältä itsessään meni aika hyvin, A:ta ja B:tä odotan kaikista kolmesta tentistä. Saa nähdä mitä tulee.

Kämpillä Marqitis ja Zach(!) oli vetämässä silmiään punaiseksi ja Zach köhisi kuin teinit ekan tupakan jälkeen. Illalla sitten Jacobin/Nickin/Connorin huoneessa soittelin hieman kebabkomppia rummuilla.

Sitten tuli nälkä. Kyselin joskos joku olisi halunnut tilata Dominosista Pizzaa, mutta kukaan ei jaksanut vaivautua joten jäi tilaamatta. Marqitis tulee huoneeseen ja koska silläkin iski “munchies”, niin mentiin sitten American Burger Bariin vetämään navat täyteen. Tulipahan todettua että niillä on 22.30 eteenpäin joku “happy hour” menu joka oli puolet halvempi kun niiden tavallinen menu. Itse tilasin sipulirenkaat ja kolme minihampurilaista ja tulin sopivan täyteen, mutta Marqitis hieman yliarvioi itsensä ja tilasi kolme sapuskaa (kanankoipia, sipulirenkaita ja jotain paistettuja perunoita chilillä ja juustolla) ja sillä jäi puolet syömättä. Autoin sitten hieman niiden metrin leveiden sipulirenkaiden kanssa.

edit: Ainiin! Tiedätte varmaan stereotypia-väitteen, että amerikkalaiset on tyhmiä eikä tiedä mitään maantiedosta? Puhuttiin Marqitiksen kanssa asiasta ja se sanoi että ei pidä paikkansa. Sitten sanoin että nimeä yksikin maa Meksikon eteläpuolella. Se vastasi Meksikonlahti, Florida, Hawaii ja Alaska.

Seuraava >>

Pussi nuudeleita

2010-10-12T04:42:00.002+03:00

Day 37 – Oct 5

37.5/45 pistettä (83%) matikkapistarissa ja korjatussa ekassa kokeessa 81%. Ihan hyvin ottaen huomioon että puolet meni arvalla kummassakin. Jostain syystä Stuart on tänään todella mukava, ehkä se hiffasi että me ei olla yhtä nopeita oppimaan uusia asioita kuin mitä hän toivoisi.

Sitten hokasin että kello ei ole vielä juuri mitään, joten lähdin hortoilemaan kaupungille, etsimään jotain ruokapaikkaa, mutta sitten jostain syystä menin sisään Capitol Guitarsiin. Kyselin DI-boksia, mutta kun sieltä ei sellaista löytynyt, niin en sellaista myöskään sitten hommannut. Menin sitten syömään skyway-käytävällä sijaitsevaan aasialaiseen pikaruokaravintolaan, tuli todettua että lemon chicken on näköjään aika jees. Mutta mikä läppä tää parsakaali-nauta on? Ei meilläpäin vaan sellasta aasialaista ruokaa ollut...

Illalla ei taaskaan mitään ihmeellistä, pelattiin Connorin kanssa Rockbandia ja editoin huomisen kotitehtävää ja palautin sen samalla koulun serverille.

Day 39 – Oct 6

Suihkun jälkeen huomaan että mulla ei ole näköjään lainkaan enää puhtaita paitoja, ja kun en viitsisi haista hikiseltä, joten lähdin ilman t-paitaa liikenteeseen. Pitää käydä ostamassa lisää ja/tai pestä pyykkiä.

Aamun asennustunneilla käytiin parissa kaupassa ostamassa räkkitavaraa ja sitten ne tunnit olikin pitkälti siinä, kiitos aamuruuhkan. Editointitunnilla käytiin sitten läpi sitä meikäläisen edittiä opettajan kanssa ja saatiin uus tehtävä, tällä kertaa biisi on siis aivan gauhia. Vitutti se ralli niin paljon että en tehnyt sitä tunnilla kun ehkä parikymmentä minuuttia. Nyt tässä kirjoittelen tätä blogitekstiä ja lähinnä odottelen että tunnit loppuu, koska me ei saada lähteä etukäteen.

Noh, menin sitä sitten kahvilaan testaamaan että minkätasoista toi grillisapuska oli. Tietääpähän nyt ettei osta uudestaan. Kuivaa, kallista ja pieni annos. Vähän niinkun kannabis. Sitten menin torkkumaan viereiseen tv-huoneeseen, kun siellä oli aivan törkeän ihanan pehmeät sohvat. Laitoin herätyksen soimaan, mutta jossakin vaiheessa huomasin että perkele mähän olen jo 20 minuutti myöhässä tunnilta. Sitten puhuttiin taas resistoreista ja sitten kävin ostamassa hieman namia Walgreensistä. Huvitti siellä oleva teksti ”Apples or Caramel, $2”. Suklaarusinat kainalossani kävelin sitten asuntolalle päin ja Marqitis pelasi uutta NBA:ta ja Zach oli vaalentamassa tukkaa joten huoneessa kärysi aika vahvasti. Sitten pyykit koneeseen, nuudeleita naamaan ja lepäämään.

Day 40 – Oct 7

Valaisutunnit meni taas paskan raijaamisessa katonrajaan. Jossakin vaiheessa huomasin että noin 15 metrin korkeudessa oleva PAR-kannu roikkui katosta ainoastaan langan varassa, joten päätettiin yrittää jotenkin saada alas sieltä. Konstina oli harja, lakana ja Jasonin mahtava koppi.

Sitten äänitysteoriatunnilla kuunneltiin taas kun Chopper höpisee omiaan rummuista antaen kiinteitä arvoja että täältä pitää leikata... Harmi että itse on tullut todettua että mieluummin kuuntelen ensin että mikä kuulostaa paskalta ja leikkaan yleensä sitten sieltä jos on ylipäätään edes tarvetta. Sen jälkeen sitten SSL:n käyttötunnilla tulikin vastaan kiva ylläri, päästiin taas mikittämään rumpuja, mutta Joe meni itse soittamaan niitä niin päästiin Sammyn kanssa kahdestaan riehumaan siellä tarkkaamossa. Hämmentyneet ilmeet kohtasivat kerran jos toisenkin kun virveli klippaa kympillä vaikka gainit on nollissa. Tuli myös todettua että sen SSL tiskin master volumen suunnittelija on nähnyt Spinal Tapin, sillä maksimi on 11.

Illalla ei taaskaan mitään ihmeellistä, menin rämpyttelemään bassoa Jacobin biisin tahtiin ja siitä tuli aika kiva. Sit kun olis vielä saatu nauhoitettua se... Mutta huoneeseeni palattua siellä haisi kuivatin kiwin lisäksi myös joku palanut, mutta en tiedä mikä. Selvisi myöhemmin että se oli se hiton termostaatti.

Sitten iski taas inspiraatio ja aloin rämpyttelemään kitaralla melodiaa jonka päälle Marqitis sitten lauloi alustavaa melodiaa ja tein siitä sitten biitin. Pitää vielä keksiä pari muuta osaa siihen, mutta kertsi olis nyt niinkun periaatteessa valmis. Biisin alustava nimi on ”This is what I do”. Ekan kuuntelun perusteella Marqitis oli todella täpinöissään siitä.

Day 41 – Oct 8

Huomasin että tänne kaupunkiin on yhtäkkiä tullut ihan vitusti leppäkerttuja. Eikä kellään mitään käryä miksi. Ilmeisesti muuttavat Kiinasta.

Perjantai. Oltiin sovittu taas rehvit Chris Bloodin kanssa ”joskus ennen kahtatoista” kun pitäisi Learning Agreementiin jotain päivityksiä ja nimmareita pistellä. Sitten hoidettiin se osittain sähköpostilla, eikä tavattu. Eikä näköjään myöskään hoidettu loppuun.

Artist & Industry seminaarissa oli tällä kertaa oikeasti aika hiton tiukka trio: Jef Lee Johnson, Michael Bland ja Yohannes Tona. Sekoitus Jimi Hendrixiä, bluesia, funkia ja jazzia. Ne soittaa tänä iltana myös Artists' Quarterissa, ajattelin mennä.

Kahvilassa oli tällä kertaa taas ihmisruokaa; Wrappiin kiedottu tonnikalasalaatti, yllättävän maukas veto vaikka en noin ylipäätään mikään suuri purkkitonnikalan ystävä olekaan.

Illasta ei tarkempaa muistikuvaa muuta kun että vähän muokkasin sitä Marqitiksen biisiä, mutta Zachia ei näkynyt missään ja Skype päivityksen mukaan hän oli äitinsä luona, mutta hänen läppärinsä oli kuitenkin vielä kämpillä.

Day 42 – Oct 9

Tänään tuli opittua että xnxx toimii dtunnelin kautta Fortiguardista huolimatta hitaasti mutta varmasti.

Heräsin siinä itekseni kello 10 jotain ja tsekkasin facebookista että Zach oli kutsunut mut ryhmään nimeltä “X is a whore” (jossa X on erään asuntolan mimmin nimi). Ei näin. Ei ollut kuulemma X:nkään mielestä hauska juttu kun kysyin siltä asiaa Facebookissa.

Päätettiin ottaa itteämme niskasta kiinni ja siivottiin tänään. Lainattiin Tickleltä moppi ja pölynimuri, vietiin roskat pois, sekä tiskattiin ja siivottiin koko kämppä. Sitten loppupäivästä käytiin hakemassa nakkeja, sipsejä ja salsaa, ja katteltiin Heroesin ekaa tuotantokautta ja vedettiin Kool-Aidia ja Absolut vodkaa sekä ohella hieman hodareita, pojat veteli siinä pilveä minkä silmistään ehtivät. Tuli todettua että amerikkalainen sinappi on todella ällöttävän pahaa. Toi Heroes oli aika hyvän oloinen sarja, ei ollut tullutkaan aikaisemmin katsottua. Siinä sitten pojat alkoivat jossakin vaiheessa pelaamaan NBA:ta boxilla ja mä sitten päätin mennä nukkumaan.

Ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan lähdettyä sinne keikalle eilen eikä tänään, vaikka vankka tarkoitus oli. Harmi.

Day 43 – Oct 10

Zachia ei ole vieläkään näkynyt. Jos sitä ei näy maanantainakaan, niin soitan sille.

Heräsin siihen kun Marqitiksen herätyskello piippaa 40 minuuttia. Menin sammuttamaan sen ja kävin aamupaskalle joku neljä-viisi kertaa noin vartin välein vääntämässä tummanvihertävää kakkaa. Oli ilmeisesti hieman suoli täynnä edelleen perjantaina syömääni lakua. Tässä on nyt tullut lähinnä sängyssä maattua ja surffailtua netissä, vaikka varmaan pitäisi sitä kirjaa lukea ja kirjoittaa se lyhyt referaatti siitä.

Kattelin google mapsista että tässä on näköjään Guitar Center puolen tunnin bussimatkan päässä. Josko siellä vaikka kävisi tuossa alkuviikosta.

Zach ilmestyi joskus kolmen aikoihin paikalle. Jostain kumman syystä tänään laiskotti tosi paljon ja en saanut mitään aikaiseksi ja nousinkin varmaan vasta joskus kasin aikoihin sängystä. Siis illalla. Sitten väsäsin yhden biisin taas, kello on nyt 02.05 ja ajattelin mennä maate, aamulla taas ihanan virkeästi 6.30 herätys.

Day 44 – Oct 11

Aamulla heräsin herätyskellon soimiseen, mutta se oli ilmeisesti soinut useamman kerran kun kello näytti 8.03. Ei siinä sit muuta kun pikasesti kalsarit ja paidat vaihtoon ja ripsraps kouluun.

Ainiin, kai mä muistin mainita että nää kuskit on aivan vitun perseestä täällä? Tänäänkin tuli yks akka kolmikaistaiselle tielle, sit siinä suojatien kohdalla se huomaa että se on keskikaistalla kun sen piti olla oikealla, niin mitä tää vitun lehmä tekee sen sitimaasturinsa kanssa? Noin metrin ennen suojatietä se pistää autonsa poikittain näille kahdelle kaistalle ja etupyörät vahvasti puolitoista metriä suojatien päällä, ja lähtee menemään kun meikäläinen on ylittänyt tien. Ja sillä oli siis punaiset valot. Ei hyvää päivää.

Koulussa itsessään pelotti maanantain tapaan taas niin perkeleesti riggaustunnilla, kun piti mennä ilman suojavarusteita katon rajaan ottamaan jotain mittoja. Onneksi ei tarvinnut ite (vielä) mennä tonne puomille ramboilemaan 12 metrin korkeuteen niinkun noi pari tyyppiä meidän ryhmästä.

Sitten ruokalaan odottamaan pariksi tunniksi että seuraavat tunnit alkaa, 8.88 dollaria meni niin että pärähti. Niin mitä mä siis ostin? Juoman, sämpylän ja pastasalaatin. Oli se kyllä hyvää, mutta ei kyllä lähes kympin arvoinen satsi eikä siitä myöskään tullut täyteen.

Mix Labissa taasen käytiin taas tulevaa midtermiä ja D-commandia läpi, lopputunnista puhuttiin ISP-palveluiden (eli niitä ketkä tarjoaa nettiliittymiä) pahuudesta jenkeissä. Mistä tulikin mieleen että helpdesk pisti mailia että onko asuntolan netti nopeutunut. Vastasin että ei ole; Edelleenkin liikkuu hitaammin kuin ISDN:llä.

Koska koulun ruokala taasen tuotti pettymyksen ja Farmers Market ei ole auki (selvitin että se on auki ainoastaan klo 8-13), niin kävin sitten aasialaisessa ravintolasta hakemassa pari jämäannosta kun se oli menossa kiinni. á hinta $3,25 per annos. Eli aika jees. Kun tulen takasin kämpille, niin Marqitis makaa sängyssä ja sanoi ettei ole lainkaan mennyt kouluun kun oli kipeä. Annoin hänelle toisen näistä kinkkisafkoista ja sitten aloin fiksaamaan eilen tekemääni kappaletta ja sitten jossakin vaiheessa huomaan että Marqitis on taas elämänsä voimissaan ja lähti jonnekin pussitetut parsat kainalossaan. Että se siitä sairastelusta.

Tää ruokavalio oikeesti tappaa mut. Mun on pakko oikeesti alkaa tekemään jotain vihreetä, mun kroppa on alkanut pikkuhiljaa jo sanomaan sopimustaan irti ravinnevajauksesta johtuen. Väsyttää joka päivä ihan perkeleesti sen takia.

Nyt sitten vihdoinkin yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea sen sitä kirjaa. Ei kyllä millään nappaisi, sillä ne tyypit siinä kirjassa ovat ameriikkalaiseen tyyliin aika täynnä itseään. Huomenna onneksi ainoastaan yhdet tunnit, niin voi sitten koulussa lukea sitä.

Seuraava >>

"Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered"

2010-10-05T12:38:00.002+03:00

Day 27 – Sep 25

Viikonloppu, ei taaskaan mitään tekemistä. Tarkoitukseni oli lähteä käymään Targetissa, mutta sitten laiskotti niin paljon ettei jaksanut yksin lähteä. Selailin sitten siinä meikäläisen vanhoja demoja ja valitsin niistä kaksi riffidemoa ja tein ne kokonaisiksi biiseiksi. Toinen löyhkää vahvasti Disco Ensembleltä diskokomppisäkeistöllä ja toisen pääriffi kuulostaa hieman U2:n ja Panteran sekoitukselta. Sitten huomasin että kello olikin jo kahdeksan, enkä enää voinut mennä Targetiin.

Illalla sitten kävin taas American Burger Barissa ja kun palasin kämpille, niin tuli niin hirvee ripulipaska että oli pakko vetää välissä kun tunsin sen läjän kankuissa asti, ja sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun. Sitten jossakin vaiheessa kun makasin omassa huoneessani lattialla alasti, niin yhtäkkiä Rio naapurihuoneesta tulee tuomaan polkupyörän meidän huoneeseen. Luulin että kyseessä oli joku källi ja pistin pyörän omistajalle tekstaria aiheesta.

Sitten pistin lämmittimen täysille ja ovet kiinni. Yllättäen meikäläisen huoneessa oli melkein 10 astetta lämpimämpi kun naapurihuoneessa seuraavana aamuna.

Day 28 – Sep 26

Sama meininki jatkui, olin alasti sängyssä, vuorotellen nukuin ja surffasin netissä. Sitten joskus kahdeksan aikoihin alkoi tulla aivan hitonmoinen nälkä ja Marqitis tulee huoneeseen kysymään onko noi kaapin päällä olevat nuudelit meikäläisen. Sanoin että ei, ne on Zachin. Sitten ehdotin josko mentäisiin alakerran japanilaiseen ravintolaan syömään. Niinhän me mentiinkin, 85 dollaria meni. Loppuillasta sitten vaan pyörin asuntolalla ja odottelin seuraavaa päivää.

Facebookissa sain linkin jossa Slovakia voitti Bulgarian niukasti naisten jääkiekossa 82-0 kaksi vuotta sitten. Ei pässimmin.

Day 29 – Sep 27

Ekalla tunnilla meillä oli taas riggausta ja opettaja suunnilleen paskat housussa järkyttyneenä pelotteli meitä että se oli viikonlopun aikana kuulemma melkein tappanut jonkun tyypin kun sillä kun se oli vahingossa tiputtanut sakkelin noin 20 metrin korkeudesta. Sitten hieman taas tehtiin solmuja ja roikuttiin valjaissa. Oli muuten aikamoista munien rutistusta.

Sitten juomaan Pina Colada limpparia kahvilaan ja odottamaan pari tuntia että tunnit loppuu. Tämän jälkeen Mix Lab II tunnilla tuli todettua kuinka kujalla toi meidän opettaja on. ”Miten sä lähtisit miksaamaan tätä basaria” ”Laittaisin sen biisin siinä ympärillä soimaan” ”*naurua*, niin mutta kun...” Ei vittu. Ei sillä basarilla noin oikeesti ole mitään väliä, lisäksi se kyseinen biisi joka meidän piti miksata oli aivan täyttä paskaa.

Illalla sitten ajattelin ottaa pienet nokoset, nukuin sit joku 18 tuntia ja heräsin siinä viiden aikoihin.

Day 30 – Sep 28

Päivän ainoat tunnit alkaakin sitten kello 8.30, kyseessä on akustiikkakurssi. Otin tän akustiikkakurssin sen takia kun ajattelin että se on oikeasti akustiikkakurssi, eikä naamioitu fysiikka/matematiikkakurssi. Ei olla meinaan puhuttu vielä sanaakaan akustiikasta, vaan ollaan laskettu miten vitussa SPL ja dB lasketaan sun muuta. Opettaja vetää ihan vitun nopeeta vauhtia sairaan vaikeita juttuja ja on lisäksi aivan saatanan yli-innokas ja näsäviisas mulkku. Hauska mies, mutta oon aivan pihalla kun pitää sulattaa nää kaikki ensin myös suomeksi, sit se odottaa että me lasketaan kaikki vitun nopeesti ”speed math” meiningillä, ja päässä. ”If you are too slow in a studio, you are fired!” Kiinnostaa kun kilo Pascaleita laskea jotain vitun logaritmeja päästä. Todennäköisyys että tulen käyttämään näitä matematiikkataitoja koskaan, on aika lähellä nollaa, sillä lasken nämä mieluummin jollakin laskurilla kuin päässä tai paperilla. Niinkun desibelimittaria. Mieluummin käytän sen 10 minuuttia että lasken ne oikein, kun se että käytän 3 minuuttia siihen että lasken sen väärin. Lopputunnista tuli taas joku saatanan viuviuviuviu-ääni joka oli ilmeisesti skyway-käytävän hälytin, joka oli aivan luokan ulkopuolella. Tällä kertaa ei kuitenkaan reagoitu asiaan mitenkään.

Illalla sitten tein taas biisin, tällä kertaa meningin nimi on industrial-funk-metal. Yllättäen vaikutteet on huomattavat jos tietää mistä biisistä on kyse.

Lähdettiin Jacobin kanssa joskus kasin maissa sitten käymään Walmartissa ja Cub Foodsitsa hakemaan taas limpparia. Eivät olleet enää tarjouksessa, mutta ostettiin kuitenkin. Viime kerralla vähän mokattiin se reissu, tällä kertaa oltiin viisaampia ja otettiin matkalaukku mukaan, jolla mä sitten otin ne limpparit mukaan. Keskikokoiseen Samsoniteen mahtuu näköjään 4 lavaa eli 96 tölkkiä, ettäs tiedätte.

Ostin vanukasta (jäin tuohon Jell-o Tapiocan koukkuun, mahtavaa tököttiä), juustokuutioita, herkkusieniä, pekonia, sipulia, salaattia ja ranch-kastiketta sekä 36 tölkkiä juotavaa. Ehkä sitten huomenissa sitten vois tehdä ihmisruokaa näin kotosalla kun tuo Zach meni hommaamaan tuollaisen sähkö-operoitavan grillilevyn?

Day 31 – Sep 29

Aamun ekoilla tunneilla pistettin efektiräkkiä kasaan. Laitettiin nippusiteillä voimaliitokset silleen että se näytti todella puhtaalta ja seksikkäältä. Oli muuten aika opettavainen kokemus, yksi parhaimpia tähän mennessä.

Päivällä sitten DAW editingissä tällä kertaa duunattiin moniraitoja johonkin ABRA-mainokseen ja palautin CD:llä sen Mix Theory kurssin tehtävän, mutta sitten illalla sähköpostissa oli viesti jossa luki: ”Anssi Tenhunen: [...] Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered. [...]”

Sitten lähetin vastausmailia että WTF, sain sitten aamulla luettua että se olikin lähettänyt sen kaikille. Pelästyin vaan pikkasen kun se oli suoraan osoitettu meikäläiselle.

Näin sitä Residence Director Jeffiä tänään, se sanoi että siinä meidän termostaatissa oli liikaa öljyä sisällä(?), joten ne oli sit kuulemma huudattaneet palohälyttimiä reilut 10 minuuttia putkeen. Nyt kuulemma sit pitäisi toimia. Tuuletin kämpän, kun siellä haisi aivan vitun hirveälle, siinä samalla kun hain kämpiltä basson ja menin päivän vikoille, studio maintenance -tunneille. Meinasin nukahtaa univajeen takia, puhuttiin kuorintapihdeistä ja resistansseista sun muista.

Lopputunnista näytin bassoa opettajalle ja pikaisen pintapuolisentutkimisen perusteella ei ollut mitään vikaa, paitsi että tonepotikka oli löysällä, joka kiristettiin. Siinä on vaan yksinkertaisesti heikko syöttöteho, eli paskat mikit liian kaukana.

Ajattelin tänään mennä ajoissa nukkumaan, kun on tullut nyt joka yö riekuttua sinne yhteen asti vaikka herätys on joka aamu ollut 6.30, joten tunneilla on väsyttänyt aina ihan vietävästi. Pistin vieläpä varuiksi herätyksen 6.15. Heräsin siinä sitten itsekseni kuudelta, tsekkasin sähköpostit että aamukasin tunnit on peruttu ja aloitetaan vasta ysiltä. FML. Mutta tulipahan nukuttua hyvin.

Day 32 – September 30

Koulussa oli aika perusmeininki tänään; Aamulla purettiin pari lamppua ja testattiin että toinen niistä toimii. Sen jälkeen kuunneltiin kun Chopper puhui rummuista ja huumeiden käytössä Yannin kanssa. Sitten Joe Mabbottin kanssa pelleiltiin hieman SSL:n tiskillä ja melkein äänitettiin rumpuja. Tuli taas todettua että en oikeen lämpiä beta52:lle basarissa, ja että noi muutkin Shuren beta 50-sarjan mikit on ”ihan ok” rummuissa, mutta ei mitään ihmeellistä.

Sitten menin ruokalaan, kysyin Brittanyltä joka tuli siinä käytävällä vastaan että mitä safkaa siellä oli, niin vastaus oli ”emmä syöny sitä kun sä näytti pahalta”. Sitten kun mä menen sinne, niin mitä siellä on? Ehkä toisiksi parasta intialaista safkaa mitä on; Tikka Masalaa. Harmi vaan että riisi oli loppu eikä lisää saanut(!) ja ne mitä oli jäljellä oli kuivaa(!!) ja raakaa(!!!). Mutta itse tikka masala oli hyvää.

Sovittiin tapaaminen joskus vähän neljän jälkeen Jacobin kanssa Macysin edessä olevalla bussipysäkillä että mentäisiin Mall of Americaan. Siinä on siis kaksi pysäkkiä. Toiselta pääsee Mall of Americaan, toisesta ei. Arvatkaa kummassa Jacob oli mua odottamassa? Se oli kuulemma myös eilen hävittänyt avaimensa. GG. Kello on nyt 16.30 ja ollaan bussissa matkalla Mall of Americaan, mutta mun pitää olla takaisin koululla 18.45 mennessä kun mennään AES kerhon kanssa retriitille Joe Mabbottin studiolle, joten oma reissuni jää hieman lyhyemmän puoleiseksi.

Kävin aluksi syömässä aasialaisessa ravintolassa, Jacob ei tilannut mitään koska ”se näyttää ja haisee pahalta”. Pakotin sitä sitten kuitenkin syömään pienen palasen pihviä ja kesäkurpitsaa. Ensin se siinä ennakkoluuloisesti irvisteli, sitten hieman pureskeli ja sanoi että se oli oikeastaan aika hyvää. Vitun ennakkoluuloiset amerikkalaiset. Ostin samalla reissulla sitten H&M:stä 25 dollarin yhteishintaan mustan t-paidan ja mustan hupparin. Mihinpä sitä hevimies väreistään pääsee? Lähinnä ostin sen hupparin jotta olisi joku vaihtoehtoinen paita tolle mun ”Sound guy is more competent” hupparille, jota olen käyttänyt nyt nelisen viikkoa, kun se mun toinen pitkähihainen paita oli lähinnä lentokonetta varten. Jacob jäi sinne ostarille etsimään itelleen vihreätä hupparia.

Otettiin mennessä aikaa bussimatkasta ja se kesti noin kolme varttia, kun päästiin Mall of Americalle tsekattiin lähtevät bussit. Mun tarvitsi lähteä siinä 17.30 takaisin bussipysäkille, joka lähti 17.48 St Pauliin päin ja olisi siinä noin 18.30 perillä, jolloin minulla olisi reipas vartti aikaa kävellä takaisin koululle.

Kun odottelin bussia, näin perilaiskan amerikkalaisen; Poliisin, joka ajoi Segwaylla.

Noh, matka takaisin, uusi puhdas huppari päälle ja koululle odottamaan kyytiä. Meidän studio maintenance opettaja sitten on kuskina ja ajaa jonnekin aivan perseeseen Minneapoliksen keskustassa ja sen takia myöhästytään sopivasti 35 minuuttia sovitusta. Paikan päällä sitten Joe Mabbott ja Chris Blood kehuivat studiotaan kilpaa, varsinkin Joen silmistä näki että se tykkäsi pönkittää egoaan ja puhua itsestään. Komea studio ja paljon huipputason hardista käytössä, mutta jotenkin ahdistavan oloinen paikka.

Takaisintulo matka menikin sitten melkein suoraa tietä ja illalla ei sitten tapahtunutkaan taaskaan mitään ihmeellistä. Menin naapurihuoneeseen, juteltiin siellä paskaa ja katottiin jotain Stephen Hawkins dokkaria maailmankaikkeuden ja avaruusolioista. Samalla sain vahvistuksen aavistukselleni että mistä se jatkuva mäntykukkien tuoksu käytävällä tuli. Illalla Marqitis tulee aivan naamoissa huoneeseen ja syö meikäläisen viimeisen vanukkaan. Homo.

Day 33 – Oct 1

Jätkät oli siinä sitten lähteneet aamulla ja kun olin ite aamupaskalla niin raksamiehet tuli ihmettelemään meidän huoneen ihmeitä, itse hengasin siinä kalsarit jalassa kun ne asensi meille komeroa ja fiksaili kaikkia pikkuvikoja. Sitten sieltä tuli joku meksikaani sisään, katsoi ikkunaa ja irvisti rumasti ja sanoi ettei voi tehdä tolle ikkunalle mitään tänään, joku toinen päivä sit.

Alison Scott, jonka konsertin kävin katsomassa WTC-päivänä, oli tällä kertaa esiintymässä Artist & Industry seminaarissa, ja jostain syystä se kuulosti vielä huonommalta mitä viimeksi. Edes aloitusbiisi, So Why, ei paljon lohduttanut. Mutta cleavage oli hyvin edustettuna. Konsertti loppui TLC:n ”Waterfalls” coveriin.

Mutta Kevin Bowe sanoi kyllä hyvän aforismin: ”Crappy song isn't worth anything, but a good song is worth everything”

Koulun kahvilassa sitten söin vaihteeksi taas neljän taalan sämpylän kun lämmin ruoka oli loppu(!), mutta koska sen jälkeen jäi vieläkin nälkä, niin kokeilin kerrankin ihan vain vittuillakseni noita koulun kahden dollarin neljännespizza-sliceja. Oli niin hiton rasvainen, että oli pakko pyyhkiä rasvat pois paperilla. Yllättäen sen jälkeen se ei enää maistunut miltään, joten pistin siihen hieman BBQ kastiketta päälle. Tietääpähän ettei osta jatkossa.

Illalla tein kämpillä juustolla täytettyjä herkkusieniä käärittynä pekoniin, höystettynä salaatilla ja makealla sipulilla.

Day 34 – Oct 2

Lauantai. Nukuin pitkään ja aloin lukemaan kirjaa joka pitäisi olla luettuna parin viikon päästä. Sitten luinkin sitä aika monta tuntia ja siirryin jossain vaiheessa asuntolan lounge-tilaan lukemaan kun siellä on nykyisin todella mukavan pehmeät nojatuolit. Huomasin että sinne oli myös ilmestynyt telkkari. Ehdinköhän mä reilun tunnin olemaan siinä yksin kunnes se huone täyttyi ihmisistä, valot sammuivat ja katsottiin ”Running Scared” leffa. Todella hyvä pätkä, mutta asteen verran häiriintynyt. Sen jälkeen menin takaisin huoneeseeni ja sitten jossain vaiheessa pää oli kusen lisäksi täyttynyt räästä ja päätä jomottamaan pahasti että oli pakko käydä kylmässä suihkussa kaksi kertaa. Se vähensi päänsärkyä, mutta ei vienyt pahaa oloa pois. Nukahdin alasti sängylleni ja tärisin, en voinut laittaa lämmitintä päälle kun tuntui että meinaa yrjö lentää. Sitten taisin jossain vaiheessa vain menettää tajuntani ja heräsin aamulla sitten paskan maku suussa, mutta ilman pääkipua.

Day 35 – Oct 3

Tänäänkin piti lukea sitä kirjaa, mutta huomasin että meillä on akustiikan/matematiikan pistarit tiistaina, joten luin hieman niihin, mutta tunnin päästä meininki muuttui perus-facebookkailuksi. Sitten huomasin että nälkä tuli, mutta kaupungissa ei yllättäen taaskaan ollut mikään paikka auki, joten kävin hakemassa Erbert & Gerbert'sistä SPARTA!-subin ja myöhemmin illalla tilattiin Dominosin Pizza. Tällä kertaa se maksoi puolet vähemmän vaikka oli sama pizza.

Lopuksi illalla tein taas yhden riffin, ehkä se kasvaa kokonaiseksi biisiksi joku päivä tai sitten pistän sen johonkin jo olemassa olevaan biisiin. Sitten huomasin kuinka makeeta oli leikkiä kitaran ja sub octaverin kanssa. Zach on meistä kolmesta herkkäunisin ja hän sitten että aiotko koska mennä nukkumaan, kun kuulemma hieman häiritsin hänen untansa. Välissämme oli siis suljettu ovi, mulla oli kuulokkeet päässä ja ainoa ääni mitä kuului oli kielten rätinä. Mutta ajattelin kuitenkin olla ystävällinen ja pistää pillit pussiin, sillä huomasin että kello oli jotain 2 ja jotain. Aamulla kuitenkin taas vaihteeksi 6.30 herätys.

En mä sitten kuitenkaan kauaa ehtinyt nukkua kun mutsi herättää mut tekstarilla, että soita Luottokuntaan numeroon että saan Visa-laskuni. Huomasin että on muuten aika vaikeeta hommaa, sillä Suomen business hours on täällä kello 01-08. Normaalisti nukun tuohon aikaan. Samasta syystä mutsi ei oo tykännyt kun en oo pitänyt sinnepäin yhteyttä, mutta osittainen syy on se että en saa lähetettyä myöskään sähköpostia kun smtp palvelin ei anna lähettää muusta kun @mcnallysmith.edu osoitteesta postia.

Näin elämäni ensimmäisen torakan tänään. Se jäi eloon.

Day 36 – Oct 4

Viikonloppu meni siis melkein pitkälti kokoajan neljän seinän sisällä, ehkä sitten toiste enempi ulkona. Mutta alkaa säät hieman viilentyä, illalla pitäisi olla +6°C, mutta huomenna päivällä +23°C. Ilmatieteenlaitoksen mukaan Suomessa on puolet noista.

Aamun tunneilla ei tehty juuri mitään, mietittiin että mitäs helvettiä tehdään tolle valosähköjen kaapelinyytille joka menee kattoon ja laskeskeltiin jotain etäisyyksiä, sitten jätkät lähti käymään rautakaupassa ja kun autoon ei mahtunut kun 5 niin mä jäin vapaaehtoisena sitten odottamaan. Ehdotin että olisiko siinä mitään järkeä että tehtäisiin vaikka joku suunnitelma että mitä me tehdään, niin vastaus oli jotain tyyliin ”hyvä idea, mutta liikaa duunia” (eli käytännössä noin tunnin urakka varmaan yhteensä vs se että käytetään 4 tuntia siihen että palloillaan ympäriinsä).

Sitten menin pariksi tunniksi varaamaan studion jotta sain tehtyä ”kotitehtävän” ja miksattua yhden biisin, josta jatkoin sitten sulavasti tunneille jotka jatkuivat samassa tilassa. Tein sen miksauksen pitkälti Tipin oppien mukaan ja se opettaja sitten sanoi tauolla että ”sun miksaus kuulosti tosi hyvältä ja sä olet selkeästi noita muita edellä signal flowssa, miksauksessa ja muussa”. Niin no, periaatteessa ollaan kuitenkin samalla linjalla, ollaan ymmärtääkseni kaikki kolmannen tason opiskelijoita, eli vähintään toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoita.

Paras esimerkki tästä täällä vallitsevasta tyylistä on se että täällä on hirvee määrä high-end härpäkettä ympärillä, mitä sitten loppupeleissä ei osata käyttää. Tein Kylen kanssa yhteistyössä siellä tunneilla seuraavaa miksausta, niin otin taajuus-analysaattorin esiin, niin se kysyi että mikäs helvetti se toi on. Itse näin sen ekan kerran oliskohan ollut ensimmäisen kuukauden aikana ollessani Virroilla. Se että Virroilla ollaan opeteltu käyttämään rajoitettua kalustoa tehokkaammin ja kerrottu tyylit miten tuntematonta kalustoa on helpompi käyttää, juurikin esimerkiksi taajuusanalysaattorin kanssa jos tila itsessään oudon kuuloinen, on ainakin itselleni sopivampi tyyli.

Illalla käytiin Walmartissa ostamassa Marqitikselle läppäri ja ostettiin siinä sitten samalla kaikkea muuta ruoka-osaston juttuja kuten makkaraa. Brittany ajoi. Sillä on selkeästi jotain itsetunto-ongelmia, se varoitteli etukäteen että sen auto on likainen; Faijani auton standardeilla kyseinen auto siinä tilassaan olisi ollut juuri siivottu. Ainoastaan lähinnä auto oli ikkunoista hieman likaiset. Piikiteltiin Marqitikselle melkein koko matkan ajan.

Heräsin joskus kolmen aikoihin ja tuli todettua että mä en pysty soittamaan Suomeen tolla mun jenkkiliittymällä, joten Soneran kortti sisään ja puhelinlangat kuumiksi Luottokuntaan päin. Soitin siinä samalla äidille ja lyhensin sitä luottokortin maksua 650 eurolla.

Seuraava >>

Palohälytyksiä ja käytettyjä kondomeja

2010-09-25T02:28:00.007+03:00

Day 21 – Sep 19

Sunnuntai. Kämpillä oli taas vaihteeksi supertylsää, joten lähdettiin Marqitiksen kanssa käymään koululla toteamassa että sieltä ei saa ruokaa, mutta koska Marqitiksen hammasta kolotti niin hän osti kuitenkin hirveän määrän mehua sun muuta noin 30 dollarilla.

Tämän jälkeen mentiin tutustumaan skywayhin, jotka on siis rakennusten välillä olevia kulkusiltoja, hieman Hansa-sillan tapaan. Käytiin sitten syömässä siellä eräässä kiinalaisessa ravintolassa ja sitten käveltiin niitä skywaytä pitkin takaisin kämpille. Nössöjen touhua tollainen sanon mä, tosimiehet kävelee siellä jäätävän viiman ja loskapaskan seassa talvella.

Myöhemmin illalla tein taas musiikkia ja menin sitten käymään Connorin luona venaamassa että Nick ja Jacob palaisi. Ne ei olleet tulleet puoli kahteentoista mennessä, niin annoin sitten periksi ja menin nukkumaan. Tulipahan pelattua Guitar Heroa.

Day 22 – Sep 20

Vittu, PIRRRRRRRR. 6.30. Onneks tuli valvottua kolmeen taas vaihteeksi.Vitutus onneksi hieman laantui kun käytiin luokkaretkellä RAUTAKAUPASSA. Ihan vaan sen takia että jengi saisi sen kokemuksen. Ja sen jälkeen tehtiin kolme vitun tuntia solmuja.

Mutta ihme on tapahtunut: Ruokalassa oli kerrankin ihan oikeeta ruokaa jota olisi kehdannut tarjota jopa mummoille. Kanankoipia riisillä ja vihanneksilla limpparin kanssa (AFAIK maito siis ei ole vieläkään vaihtoehtona) oli vähän reilu neljä dollaria, eli ihan jees. Olispa tätä ihmisruokaa useammin, harmi vaan että annokset on sen kokoisia kuin me oltaisiin 8v. Eli nälkä jäi, joten ei tullut käytännössä yhtään halvemmaksi kuin aikaisemmin.

Marqitis oli vihdoinkin saanut läppärin ja nauroin räkäisesti kun näin että siinä on juuri asennettu Windows XP, eikä hän saanut internettiä toimimaan, edes kaapelin kanssa.

Olen pitkälti joka päivä kävellyt tässä meidän taloa vastapäätä olevan American Burger Barin ohi, mutta tänään päätin käydä siellä katsomassa hieman mikä on meininki. Noh, 16 dollariahan sinne upposi hampurilaiseen, naurettavan ohuisiin ranskalaisiin ja juomaan, eikä nälkäkään ihan täysin lähtenyt. Lisäksi siinä vaiheessa kun olin puolet juomasta juonut, niin huomasin että mun lasissa oli jotain vaaleanpunaista astianpesuaineen näköistä vaahtoa lasin sisäpuolella ja sitten vinkkasin tarjoilijalle tästä. Sain uuden juoman ja selvisi että se oli jotain mansikkapirtelön jämiä.

Internetin orja Zach vaelteli pitkin asuntolaa etsimässä kenttää internetille, kun meidän huoneistossa signaali on todella heikko ja en häntä sitten nähnytkään vasta kun aamulla seuraavan kerran.

Kun tulin takaisin kämpille oli Brittany tullut kämpille ja sitten aloimme keskustelemaan ympäripyöreetä paskaa taas vaihteeksi, joka myöhemmin muodostui väittelyksi siitä onko Marqitis veljensä kanssa puoliveljiä. Kun se ei uskonut meitä, niin Marqitis soitti äidilleen KAHDESTI, vaan voidakseen todistaa meille että on väärässä.

Loppuillasta Marqitis oli meikäläisen koneella hieman surffaamassa facebookissa eikä huomioinut meikäläisen vinkkiä että mulla on aamulla kasilta tunnit. Taisi se puolen tunnin jälkeen hiffata sen.

Day 23 – Sep 21

Herätys taas vaihteeksi 6.30, mutta nousin vasta hieman myöhemmin. Siinä sitten noin 7.15 menin suihkuun, tai siis tarkoitus oli mennä suihkuun, mutta pääsin sinne vasta 7.30 kun hanoista ei taas vaihteeksi tullut kuumaa vettä. Sitten kevyttä kävelyvauhtia koululle toteamaan että ne tunnit alkaakin vasta 8.30 eikä 8.00. Noh, tässä ehtii hyvin kirjoittamaan tämän parin viime päivän blogin.

Ensimmäisenä ja ainoana tunti alkaa mukavasti huoneakustiikan pistokokeella, eikä meikäläinen ole lukenut riviäkään aiheesta kun sain itseni kurssille vasta edellisen tunnin jälkeen. Noh, sain sentään 36½/50, eli 73% pisteistä. Ihan hyvin tolleen sokkona.

Sitten syömään ja taas pettymään kun ei ole mitään ihmisruokaa saatavilla, eli neljän taalan sämpylällä mennään taas. Siinä sitten pari tuntia hilluin siellä kahvilassa kunnes mäkin akku alkoi olemaan lopussa. Sitten menin käymään koulun kirjakaupassa kysymässä Wavesin plugareita ja soittamassa musaa kirjakaupan pitäjälle kun hän on myös vanhan liiton nintendo-fani.

Tilasin Spotify Premiumin. Nyt voi kuunnella jenkeissäkin siis.

Sitten kämpillä nukuin pienet 5 tunnin päikkärit ja heräsin hieman yli seitsemän mennäkseni McNallyn ”radio launch party” tapahtumaan jossa piti oll ilmaista pizzaa, mutta eipä ollutkaan. Nyt istun tässä Wild Tymesissa ja kuuntelen kun joku akka halailee jotain kanteleen näköistä näkkyrää ja laulaa nuotin vierestä. Täällä oli yllätyksekseni myös jengiä asuntolalta; Zach, Ben, Katie, Brandon ja Hayden. Tällä kertaa ruoka oli hieman parempaa kuin viimeksi, mutta ei siltikään yhtään terveellisempää.

Löysin netistä sellaisen saitin kun virtualnes.com ja siellä sitten pelailin Mega Man kakkosta aikani kuluksi, pääsin vajaassa parissa tunnissa kaikki muut paitsi quick manin läpi. Nyt on kuitenkin varmaan aika mennä nukkumaan, herätys on 6.30 ja kello on nyt 00.51

Day 24 – Sep 22

Herätys taas vaihteeksi 6.30. Suihku, kouluun. Aamun tunneilla käytiin hieman räpeltämässä räkkejä kolmoskerroksen kahvilaan ja kuunneltiin uutta Avenged Sevenfoldia Spotifystä. Siinä vaiheessa kun alettiin kokoomaan räkkejä, niin meinasin paskantaa housuun kun yhtäkkiä tulee PALOHÄLYTYS. Ihan oikea sellainen. Tuli oikein paloautot ja kaikkee paikalle. Palokunnan reaktioaika oli ehkä paskinta ikinä. Paloasema on noin minuutin kävelymatkan päässä koululta ja niillä kesti yli tupakan verran tulla puoli korttelia. Mitään ei silti kuitenkaan käynyt kun missään ei näkynyt vettä.

Loppupäivä ei sitten ollutkaan enää yhtä jännittävää, lopulta yllättäen taas kolvattiin, mutta sitten aika loppui kesken ja menin seuraavalle tunnille. Saatiin tehtävä miksausteoria-tunnilla ja muutettiin sielumme mustaksi editoidessa.

Ulkona sataa vettä ja kaikkia vituttaa. Mäkistäkin loppui akku vielä kaiken lisäksi.

Studio maintenance tunnilla taas vaihteeksi kolvattiin, mutta kun meikäläinen ja yks toinen saatiin viime tunnilla tehtyä se ”täydellinen kaapeli”, niin me sitten harjoiteltiin ”de-soldering”:ia. Se oli aika pyllystä jos ihan rehellisiä ollaan. Kotimatkalla iski aivan käsittämätön nälkä, mutta joka paikka näytti olevan täynnä ihmisiä kun siellä on nyt näköjään joku baseball/jalkapallo/ampumapaini/joku muu haistapaska-urheilumatsi menossa.

Noh, nälkä sitä silti oli, joten minähän päätin sitten kysyä jengiltä että haluaako kukaan lähteä syömään. Seitsemältä ihmiseltä kysyin, kaikki oli PA. Menin sitten yksin alakerran japanilaiseen ravintolaan, koska ulkona satoi edelleen vettä (ja kuulemma tulee satamaan vielä huomiseen asti). Tarkoitukseni oli mennä sinne pelkästään syömään ja sitten tulla takaisin kämpille, mutta ensimmäinen asia mikä minulle sanottiin kun astuin sisään oli, "you like you need a drink". Ja oli ehkä yksi parhaita päätöksiä vähään aikaan vaikka melkein kolmekymppiä upposi; Pääsin vihdoinkin juomaan VIINAA ihmisten kanssa. Kaikki nimittäin tuolla asuntolalla on alaikäisiä, koska täällä alkoholin juomisen ikäraja on 21v. Mutta uskokaa tai älkää, niin mä en ole nähnyt yhtäkään viinakauppaa koko hiton kaupungissa, joten yksin tissuttelukin on ollut hieman vaikeata, ja olisi samalla hieman alkkismaista ja säälittävää.

Kuitenkin, kyseisen lafkan omistaja, Taka, siinä kutsui sitten pöytäänsä ja tilasin pihvi teriyakin sekä katkarapu- ja kasvistempuran. Oli hieman suolatonta kun en tajunnut pyytää soijakastiketta, mutta hyvää silti. Tämän lisäksi Taka sitten tarjosi pari ilmaista drinkkiä, raakaa lohta, jotain tuntemattoman näköisiä rullia jotka maistuivat hieman erikoiselle ja selvisi että ne oli nattoa, eli mädätettyjä papuja. Eli ollut läheskään niin pahaa mitä luulin että se olisi ollut.

Nyt kello on 23.30, Zach ja Marqitis ei olleet huoneessa kun tulin tänne, joten veikkaukseni on että ne varmaan tulee joskus yhden aikoihin ja Marqitis on todennäköisesti taas ihan vitun pilvessä. Nyt kuitenkin unta palloon ja huomenna taas ihanasti herätyskello soimaan puoli seiskalta.

Day 25 – Sep 23

Huomasin että jenkit tunkee tuota ranch-kastiketta joka saatanan ateriaan mitä ne syö. Ranskalaisiin, leivän väliin, salaattiin, lähes kaikkialle suolaiseen. Mutta on se kyllä hyvääkin, en sitä kiellä.

Koulussa käytiin ensin hieman valaisukurssilla lamppujen vaihtoa ja uudelleen asettelua, oli taas vaihteeksi aika kuumottavaa olla ilman valjaita hieman lähes 10 metrin korkeudessa tikkailla.

Myöhemmin olin taas Chopper Blackin nauhoitus teoriatunnilla aivan vitun pihalla kun se selittää naama punaisena SSL:n tiskistä. Kun se lopuksi kysyy että onko jotain kysyttävää SSL:n tiskistä (tämä oli siis viimeinen tunti jossa kyseistä tiskiä käsiteltiin), kysyn että miten liukuautomaatiota ohjelmoidaan, vastaus oli isoittava sormi ja ”Fuck you”. Myöhemmin sanoi että koska olen niin vähän aikaa niin tarvittaessa voi antaa aiheesta yksityisopetusta joku kerta.

Seuraavaksi päästiin taas oikein kunnolla sitten käyttämään sitä SSL:n tiskiä, mutta tällä kertaa ei enää nauhoitettu radiota kahdella erilaisella mikillä, vaan päästiin ihan oikein ruNpuja äänittämään 8 mikin voimin. Sitten taas hokattiin että siinä systeemissä on taas lisää kanavia paskana, joten uutta virheraporttia kehiin ja yritetään pärjäillä sillä mitä on. Sitten menin lyhyille päikkäreille koska näköjään nämä liian lyhyet yöunet ei riitä enää meikäläiselle. Myöhemmin illalla menin Erberts&Gerbets subiravintolan kautta takaisin koululle kun meillä oli AES (Audio Engineering Society) kerhon tapaaminen, jossa tämä samainen SSL:n käyttöä opettava opettaja, Joe Mabbott, oli pitämässä esitelmää itsestään ja studiostaan. Ensi viikolla käymme tutustumassa sitten hänen studioonsa, jonka hän omistaa ”advisorini”, Chris Bloodin kanssa.

Noh, taas vaihteeksi elämä rankaisee; Kun pääsen pois niin huomaan että kännykästä on akku loppu. Kämpillä huomaan että Marqitiksen ja Zachin huoneen ovi on kiinni, joka yleensä on aika lailla ”älä tule” -merkki. Sitten siinä varovasti koputin, laitoin puhelimen lataukseen ja odotin minuutin verran, kun mitään vastausta ei kuulu niin menen sisään ja kuulen että Marqitis on suihkussa. Sitten kun hän menee suihkusta pois, menen tarpeille vessaan ja Marqitis on tässä välissä häipynyt.

Tulen takaisin ja huomaan että keittiön pöydällä on joku ihme sidottu muovipussi, otan sen käteen ja tutkiskelen sitä hetken. Huomaan nopean puoleisesti että siellä on käytetty kondomi sisällä, ja että se pussi vuotaa ihanasti spermaa. Pistin vihaisen viestin Marqitikselle aiheesta ja hän tuli muutaman minuutin päästä siivoamaan keittiönurkkauksen pöydän ja heittää sen kondominsa menemään.

Loppuillasta ei tapahtunut mitään ihmeellisempää, nörtteilin ja menin nukkumaan.

Day 26 – Sep 24

Olen muuten saanut aikamoisen yliannostuksen Beatlesia täällä. Sitä näkee koulun seinillä, ihmisten paidoista, kuulee radiosta, ostarilla oli beatles-kupit alennuksessa, jengi pelaa sitä beatles rocbandia xboxilla ja joka vitun ikinen maikka puhuu ja hehkuttaa niitä, ja varsinkin kuinka ne "pelasti amerikkalaisen nykymusiikin". Vielä kun ne olisi olleet amerikkalaisia eikä brittejä, niin se olisi ehkä vielä auttanut asiaa astetta enemmän.

Aamulla heräsin kerrankin itsekseni joskus kahdeksan aikoihin, mutta minulla oli herätyskello soimassa yhdeksältä, sillä minulla oli 10.30-11.55 Chris Bloodin kanssa käyttötasotesti, että saan kolmostason studiokäyttöoikeuden, mikä käytännössä tarkoittaa että saan käyttää itsekseni kaikkia koulun studioita, paitsi kahta SSL-studiota. Testi itsessään kesti noin 10 minuuttia, sitten vaan leikin kaiken maailman hardisleluilla kuten Distressor, Massey, API, Manley, GML, 1176, Apogee ja niin edelleen. Kamarunkkaus on kyllä kivaa joo, mutta kun ainoa lähdemateriaali on yhdellä mikillä mikitetty heikolla signaalilla oleva radio josta tuli klassista musiikkia, niin eipä siinä jaksanut kauaa niiden kanssa leikkiä, kun se tuntui aika tarpeettomalta.

Sitten olikin päivän ainoan tunnin vuoro, eli ”Artist & Industry seminar”. Viime kerralla oli se big band joka soitti 1930-luvun jazzia noin 10 kappaleen verran, tällä kertaa oli koulun johtaja Harry Chalmiers akustisen kitaran kanssa. Käsittämättömän hyvä kitaristi ja tunteikas laulaja, mutta eniten vitutti se että se soitti ainoastaan kaksi kappaletta ja käytti 3/4 ajasta kaiken maailman ”tämä meidän koulu on maailman paras koulu” propagapaskan jauhamiseen, joka ei kiinnostanut niin vittu millään tavalla.

Sitten menin taas koulun kahvilaan istumaan, toteamaan että siellä ei taaskaan ole ihmisruokaa ja syömään ylihintaisia leipiä. Tällä kertaa onneksi tajusin että siellä on voileipägrilli, joten sain siitä paninin.

Ihmiset varsinkin täältä asuntolalta, kuten kämppikseni Marqitis, ihmettelevät että miksi en käytä koulun studiotiloja hyväkseni, kun minulla olisi siihen mahdollisuus (ja minulla on muutenkin 2-3 numeroa suurempi käyttöoikeus kuin heillä). Sitten kun heitän vastapalloon toteamiskysymyksen, että ”toki mä voin teitä nauhoittaa, onko teillä biisit valmiina”, niin vastaus on ollut aina ”ei”. Tyhjästä on paha nyhjäistä ja niin edelleen.

Nyt istun tässä kämpillä yksin ja huomasin että mulla on joku metrin pituinen linnunpaska-raita mun vasemmassa lahkeessa, Zach on taas vaihteeksi lähtenyt kotio käymään ja Marqitista ei näy missään.

Illalla sitten kävelin tylsistyksissäni ympäri asuntolaa ja huomasin että huoneessa 412 on jonkin sortin bileet. Sitten menin kuokkimaan sinne ja huomasin jossakin vaiheessa että alan olemaan sellaisessa humalatilassa että kuitenkin haistan ja maistan vielä jotakin, niin ehkä nyt olisi hyvä aika lähteä suihkun kautta nukkumaan. Mutta tulipahan pelattu beer pongia ekan kerran elämässäni. Hauska peli.

Seuraava >>

SSL, WTC, BBQ, LFO, HC, DAW, WTF, ETC

2010-09-19T06:22:00.008+03:00

Hi guys, I decided that I won't be translating these to English, but you can still use Google Translate to figure out most of the stuff in here.

--

Day 11 – Sep 9

Vihdoinkin se päivä jota olen odottanut; Pääsin käyttämään SSL:n tiskiä! Jumalauta kun on toi Duality on muuten monimutkainen vehje, se että sai ProToolsista soundin ulos vaati ainakin 13 napin painamista. Aamupäivällä ennen sitä kuitenkin käytiin hieman valokurssia läpi ja päästiin kolvailemaan hieman kun joku oli hieman mokannut lamppujen kanssa.

Jatkettiin taas vokaalien nauhoittamista asuntolalla, yllättäen artisteja sai taas odottaa tunnin verran. Biisi on vihdoinkin valmis ja toivottavasti mun ei enää ikinä tarvitse koskea siihen. Oli meinaan sen verran paska biisi, mutta en kehdannut sanoa. Mä vaan äänitin.

Day 12 – Sep 10

Eipä mitään ihmeellistä tänään, ainoastaan yhden tunnin päivä; ”Artist & Industry” seminaarikurssi jossa kuunnellaan bändejä ja kommentoidaan. Tai näin siis mun annettiin ymmärtää. Vitut siellä mitään bändejä ollu, jotain saatanan lapsellista ”ylös tuolista ja taputa käsiä” tarhajumppaa. Ehkä sitten toivon mukaan ensi kerralla.

Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan sellainen ongelma että mun luureista kuului ainoastaan vasemman kaiuttimen kama kummastakin luurista ja kun panoroi oikealle niin ei kuulunut mitään. Vein sen sitten koulun studiovahdeille näytille ja selvisi että tip ja ground menee linkkiin kun laittaa plugin kiinni, joten ostin sitten pari kappaletta uusia, maksoihan yhteensä joku 6 dollaria. Tän jälkeen tein ensimmäiset kotitehtävät, editoin jotain voiceover pätkää sen tunnin verran ja palautin.

Illemmalla sain inspiksen tehdä biisin. Ja sellaisen sitten teinkin, kolmessa tunnissa. Soitin ja/tai ohjelmoin kaikki soittimet. Soitto ei ole maailman parasta, mutta biisin idea sitäkin parempi. Sanatkin on ”valmiina”, pitää vaan vielä sovittaa ne kunnolla ja löytää joku joka vetää ne purkkiin.

Day 13 – Sep 11

Tänään on siis WTC päivä, päätin nukkua pitkään ja nousin vasta siinä viiden aikoihin. Kävin harmaakaihilääkkeeltä tuoksuvassa naapurihuoneessa soittamassa sen biisin tyypeille ja ne ainakin diggaili ihan kympillä. Ite olen sitä mieltä että mä äänitän ainakin leadkitarat uusiksi, osan rytmikitaroista ja ehkä lisäilen vielä lisäksi hieman syntikoita kun nyt kerta tiedän miten se rakenne menee.

Voitin koulusta liput Alison Scottin konserttiin ja täällä nyt olen Fritzgerald Theaterissa. Tää on nähtävästi samalla joku rintasyöpäkalenterin tukikonsertti. Alison soitti konsertissa itse flyygeliä ja sähköpianoa, lisäksi sillä oli tukenaan aika perusbändi; rumpali, basisti, kitaristi, kosketinsoittaja, pari torvea, pari taustalaulajaa. Lisäksi lavalla kävi vierailemassa jotain muusikon hippejä kanssa.

Tämä liveääniteknikon ammattitauti on että keskinkertaisesta konserttiäänentoistosta nauttiminen vaikeutuu suuresti. Istumapaikkani on parven alla joten saatan saada jonkun verran kertymää tähän, mutta se kyllä johtuu ihan ääniteknikon ammattitaidottomuudesta että laulu tulee niin saatanan lujaa ja pistävästi verrattuna muuhun bändiin Ja kun alkoi kuulostaa siltä että nämä ässien suhinat meinasi myös kiertää kokoajan, niin mun oli pakko laittaa korvatulpat päähän. Sen yhden vierailijan akustinen veto tosin kuulosti todella hyvältä, harmi että missasin sen laulajan nimen. (edit: Chris Kozak tai joku sen suuntainen)

Bändi soitti pääasiallisesti omaa materiaalia, mutta ne heitti myös muutaman coverin, muun muassa r'n'b-version TLC:n Waterfallsista. Hyvä laulaja se oli ja bändi osasi soittaa, mutta muuten keikka oli aika korvasta sisään toisesta ulos ja biisimateriaali oli kovin keskinkertaista. Ei liikauttanut niin millään tavalla, eikä jäänyt mitään biisejä päähän muita kun ekan setin päättävä So Why ( http://www.youtube.com/watch?v=BlJFpLde6lI ). Onhan se siisti olla konserttisalissa katsomassa joo, mutta saman kokemuksen olisin saanut kotona silmät kiinni kuuntelemalla CD:tä. Mutta se levy olisi todennäköisesti vituttanut vähemmän kuin tuo laulusoundi.

Kävin testaamassa Dominosin pannupizzan. Täytteinä naudanpihvisuikale, herkkusieni, vihreä paprika, juusto ja saattoi olla muutakin, mutta unohdin. Ensin ei meinannut Visa Electron käydä, mutta tavallinen Visa toimi. Oli muuten todella hyvää, mutta ei välttämättä ihan 18 dollarin arvoista. Suurin ero suomalaiseen pizzaan oli selkeästi juusto, joka on muuta kuin sitä perus-tahkoedamia mitä ne tunkee suomalaisiin lättyihin.

Marqitis tuli aamuyöstä huoneeseen ja Brittany hieman sen jälkeen. Kävin suihkussa ja suljin oven, nyt sieltä huoneesta kuuluu ääniä jotka kuulostaa etäisesti bylsimiseltä. Kello on 03.02. Äänet loppuivat kello 03.05. ja he aloittivat taas puhumisen. Nopea kaveri selkeästi, niin hyvässä kuin pahassa.

Day 14 – Sep 12

Tämä päivä oli entistä hitaampi kuin eilen. Ajattelin pestä pyykkiä, mutta ne on näköjään vieneet pesukoneetkin pois. Kostoksi sitten nukuin koko päivän ja pelasin Epic Fantasy Battle III:sta koko illan. Sitten jossain vaiheessa Zach tuli takaisin ja mua alkoi huikomaan, joten lähdin Mickeys Dineriin, otin saman kana-BLT salaatin kuin viimeksi. Ei taaskaan pettänyt vaikka oli eri kokki. Sitten yöllä hioin vielä hieman lisää sitä perjantaina tekemää biisiäni, nyt siinä on syntikka joka saa biisin kuulostamaan entistä enemmän nintendolta. Jos sitä nyt vaikka kuitenkin menisi nukkumaan, kello on 03:35.

Day 15 – Sep 15

Ensin aamupäivä riggauksen perusteita, kiivettiin myös auditorion kattoon. Isona miehenä pelotti aivan vitusti, joten vedin itteni aika hapoille siinä kiivetessä kun puristin niin maan perkeleesti. Sitten vedin hobittityyliin toisen aamiaisen; sämpylä ja juoma 8 dollaria(!). Laskin että noilla ruokalan hinnoilla mun ruokakortti kestää vielä noin 36 päivää. Ei hyvä.

Iltapäivästä sitten päästiin leikkimään Digidesignin D-Commandilla, joka omaksi pettymyksekseni on sen vanhan Command 24 tiskin tapaan vain ja ainoastaan yksi aivan saatanan iso hiiri. Mukava opettaja tosin. Sain tänään Suomen päästä vihreätä valoa että voin ottaa vielä yhden 2 creditin kurssin lisää, which is nice.

Illalla kokeiltiin ihan vain piruuttaan täällä asuntolalla että kuinka kauan noilla keittolevyillä kestää saada vesi kiehuvaksi. Ei siis mitään ihmejuttuja, vaan noin puoli litraa vettä kattilaan, lämpö täysille ja tarkoitus olisi saada se vesi kiehumaan. Noh, odotettiin 37 minuuttia ja se vesi ainoastaan kupli, mutta ei kiehunut. Luovutettiin ja heitettiin se vesi menemään. Nettikin vaihteeksi ”toimii”; 56kbps modeemi olisi tällä hetkellä nopeampi vaihtoehto. Eikä ole vitsi. Data tulee iStat Pron mukaan tasaisesti, 2.8kb/s nopeudella.

Eli kämpissä ei siis tule lämmintä vettä hanasta, kuumaa vettä ei saa edes keitettyä hellalevyllä, pyykinpesukoneita ei ole, kaapeissa ei ole vetokahvoja, seinissä vitun isoja reikiä, netti toimii vaihtelevalla menestyksellä ja naapurissa tuoksuu jatkuvasti ”oregano”. Ja tästä ilosta pitää maksaa yli 800 taalaa kuussa? Kiitti.

Zach vaihteeksi nörtteilee koneellaan ja asuntolalla on tylsää. Siinä sitten joskus puoli yhdentoista aikohin Jacob kysyy että tuutko jeesaamaan yhen biitin kanssa, no menen sit sinne alas ja homma lopulta meni siihen että mä räpelsin ja nauhoitin samalla koko biisin. Homma saatiin valmiiksi noin 02.45. Huomenna olis herätys kymmeneltä joten nou hätä, ehtii vielä sopivasti 7 tuntia nukkumaan.

Day 16 – Sep 14

Koska nämä asuntolan pesukoneet eivät ole vieläkään käytössä, niin oli pakko käydä ostamassa yksi paita lisää kun puhtaat vaatteet alkaa pikkuhiljaa olemaan loppu. Oli pakko pistää likainen aluspaita ja kaksi vetoketjullista hupparia päälle.

Tyhmä päivä taas vaihteeksi; Ei mitään kursseja. Noh, me oltiin sovittu romanttiset treffit Chris Bloodin kanssa koulun studioon ja nyt sitten saan käyttää osaa koulun studiotiloista. Sitten kävin ruokalassa pettymässä kun kaikki ruokavaihtoehdot on rasvassa paistettua jotain TAI neljän dollarin sämpylä josta ei tule muuta kun paha mieli. Mikä vitun ravintoympyrä. Noh, sain sitten yhden kurssin taas lisää ja homman nimi on Musical Acoustics ja koska ajoitus oli mitä parhain, missasin käytännössä siis kurssin kaksi ekaa tuntia koska kyseessä on tiistain aamutunti. Ei muuta kun mailia opettajalle ja sanomaan että näin kävi että mitäs tehdään.

Tulin kämpille ja kun kello ei ole vielä juuri mitään, niin kokeilin tänään ekaa kertaa ihan vaan huvin vuoksi pistää tuon patjan takaisin yläsängyksi. On muuten lihavalle miehelle aika hiton kuumottava laitos. Meinasin ensinnäkin kaataa koko systeemin kun tuo nousupaikka on tuossa päädyssä ja ”raput” on mukavan ergonomisesti kulmikkaat. Tuntui kuin olisi ollut kivi kengässä. Kaiken kukkuraksi toi sivupaneeli jonka pitäisi suojata tippumiselta ei ole mitenkään kiinni ja se heiluu noin 4 sentin akselilla. Näkymä on kyllä ihan jees, mutta taidan silti siirtyä takaisin lattianukkujaksi.

Jacob sai mut eilen suostuteltua lähtemään katsomaan keikkaa, mutta mua ei sinänsä se musa kiinnosta koska ne bändit todennäköisesti on jotain aivan vitun hirveetä kuraa, vaan lähinnä suostuin sen takia koska kun näin sen bändikattauksen, niin siinä on aika vahvasti paskan keikkabuukkaajan syytä olevan katastrofin ainekset koossa noin lähtökohtaisesti: Keikka alkaa viideltä, esiintymässä on seitsemän (kyllä, 7) metallibändiä, kyseessä on joku kirkon puhalla nollat mesta, sivujen kuvien perusteella lava on aivan hiton pieni (jos joku on käynyt esimerkiksi Helsingin Libertessä, niin veikkaisin että se lava on suunnilleen sen kokoinen ja sinne pitäisi mahduttaa 7 bändin kamat) ja paikka menee kiinni kympiltä. Kyseessä siis ei ole mikään festari, vaan ihan klubikeikka.
Sen toistatuhatta keikkaa nähneenä voisin melkein väittää, mutta ainakin vähintään sanoa, että mikä tässä tapauksessa näyttää kävijän kannalta paperilla hyvältä (7 bändin ja 5 tunnin show 12 dollarilla), ei käytännössä yleensä ole niin hyvä ratkaisu. Neljä-viis bändiä viidessä tunnissa on vielä ihan okei, siinä ehtii tekemään vaihdotkin vieläpä silleen ettei tarvitse tehdä vasurilla ja tuli perseen alla hommia. Mutta seitsemän?

Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että jos siellä paikan päällä ei ole oikeasti aivan hitonmoinen crew väsäämässä, niin vähintään jokin tulee varmasti kusemaan alle. Bändit todennäköisesti eivät ole tehneet soundcheckiä elleivät ne ole menneet sinne jo todella törkeän aikaisin ja tulevat todennäköisesti siis soittamaan AIVAN VITUN LUJAA ja myspace-pätkien perusteella myös aivan kamalalla soundilla.

Jos lähdetään ihan puhtaasti matematiikkapohjalta laskemaan tuota tapahtumaa, niin tajuatte varmaan mitä tarkoitan. Käytetään minuutteja, koska se on vaan kivempaa

Okei, eli noin lähtökohtaisesti meillä on viisi tuntia aikaa. Paikan nettisivuilla lukee 5pm- eli meillä olisi siis 300 minuuttia käytössä, MUTTA mulla on vahva aavistus että se tarkoittaa sitä että ovet aukeaa viideltä, sillä erään bändin sivuilla luki että soitto alkaa kello kuusi, eli jäljelle jää 240 minuuttia.

Sitten lasketaan vielä tämä ei-soittoon liittyvä aika, eli vaihdot. Vaikka kuinka fakiiri crew olisi, niin yleensä 15 minuuttia on melkeinpä minimivaihtoaika ellei bändit soita 90% täysin samalla backlinella. Yleensä se on kuitenkin metallibändeillä noin 20 minuuttia koska rumpalit on idiootteja ja kantaa 19 peltiä messissä joita ne asettelee sen 10 minuuttia ja sitten kuitenkin soittaa päin vittua. Mutta kuitenkin, ensimmäinen bändi ei tarvitse vaihtoa kun niiden kamat on jo valmiiksi lauteilla, eli yhteensä 240 min - (6 vaihtoa * 15 min) = 150 minuuttia. Eli puolet tästä ajasta on pelkkiä bändivaihtoja, jolloin soittoaikaa jää se kaksi ja puoli tuntia.

Jos pääbändi(t) haluaa vetää sen normaalin 30-45 minuutin setin ja aikatauluissa pitää pysyä, niin tämä tarkoittaa sitä että aiemmilta bändeiltä napsitaan soittoaikaa pois tai sitten viimeiseltä bändiltä katkaistaan sähköt. Tällöin muille bändeille jää siis 105-120 minuuttia soittoaikaa, jolloin setin keskipituus on noin 15-20 minuuttia.

Mutta keikan alkuun on vielä 2 tuntia, joten kattelaan miten käy...

Noh, hommahan meni sitten niin kuten vähän arvelinkin, soitto alkoi puoli tuntia myöhässä aikataulusta, bändit oli aivan hirveetä paskaa (paitsi ”This or the Apocalypse”, joka oli itseasiassa aika tiukka bändi), yhteiskamapolitiikkaa ei ollut joten paikalla oli kuusi rumpusettiä, 13 kitaravahvistinta (yllättäen melkein joka bändillä oli joko 5150 tai VHT vahvistin) ja 6 ampegin rantasaunaa ja bändit soitti ihan vitun lujaa. Onneksi oli tulpat mukana. Setit oli 15-20 minuuttia lämppäreillä ja 30 minuuttia kahdella vikalla esiintyjällä ja vaihtoajat olivat aika vakiosti 20 minuuttia per bändi, mutta tietenkin ironista oli että se bändi jota Jacob tuli katsomaan, ei soittanut lainkaan koko iltana. Ihme kyllä, aikataulut kuitenkin pitivät ja bändit lopettivat soiton puoli kympiltä.

Se mikä paikassa yllätti positiivisesti oli se, että vaikka PA oli täysin alimoitettu sillä kaikki klippasi kokoajan ja kyseessä oli Behringer-festillä varustettu todella matala betonitila, niin joka ikinen seinäneliömetri oli päällystetty akustointilevyllä ja katossa oli jotain kaaria jotka ilmeisesti toimi sekä diffuusoreina että vaimentimina, joten tilassa jopa pystyi olemaan täysin ilman tulppia ilman että tuntui pahalta.

Illalla tuli keksittyä taas rahasampo-riffi, harmi vaan kun oli aika siirappista paskaa eikä homoa ja testosteronista, niin sille sille todennäköisesti ei tule mitään käyttöä.

Day 17 – Sep 15

Lisää jenkkierikoisuuksia jonka huomasin kun olin lähtemässä kirjakaupasta: Kaikki ovet aukeavat sisäänpäin. Jopa vessakopit, joka on todella epämukavaa.

Päivä itsessään alkoi sillä että Jaredin ja opettajan kanssa käytiin yläkerran kahvilaa läpi, mitä sinne laitetaan räkkiin ja sen sellaista. Sitten hieman kolvattiin piuhaa. En oo muuten koskaan käyttänyt niin paljon kutistesukkaa kuin sinä päivänä. Käytettiin valehtelematta varmaan 5 metriä kutistesukkaa 12 piuhaan. Keskipäivällä sitten käytiin hieman miksausteoriaa läpi (mm. reverb, delay ja lfo), mutta Onneksi sentään istun eturivissä yksin, sillä muuten en olisi varmaan voinut keskittyä juurikaan opetukseen kun sen opettajan ulkonäöstä, äänestä ja maneereista voisi luulla että se on umpihomo. Lisäksi se on basisti. Tämän jälkeen oltiin DAW Editing kurssilla hieman tutustumassa ProToolsin ihmeelliseen maailmaan. Sitten päivän vikoilla tunneilla kolvattiin vielä hieman lisää toisen opettajan kanssa, tällä kertaa en käyttänyt senttiäkään kutistesukkaa ja ylläripylläri, homma oli valmis noin neljä kertaa nopeammin ja taisin saada ensimmäisenä koko roskan valmiiksi.

Kun olin syömässä, niin ruokalassa oli esiintyjille (jotka on siis 60% koulun opiskelijoista) tälläinen live-esiintymisharjoitus jossa jokaisen piti esittää Long Tall Sally ja Rollareiden Satisfaction. Se oli varsin karua kuunneltavaa kun laulut pidettiin täysin kuivana ja ilman kompressoria, niin joka ikisen virheen kuuli. Vaikka mä noin lähtökohtaisesti vihaan Satisfactionia, niin kun sen kuuli nuotin vierestä laulettuna ja välillä päin reisiä soitettuna noin 8 kertaa tänään kahvilassa, niin rakkauteni kyseistä kappaletta kohtaan ei kyllä noussut tippaalaan. Eikä myöskään Long Tall Sallyä kohtaan.

Oli muuten samalla ensimmäinen kerta kun oli vihanneksia ruokailun ohessa, joten otin sen sapuskan mitä sieltä sai. Eipä kyllä ollut maulla tahi koolla pilattu annos. Nälkä jäi, joten piti vielä ostaa sellainen neljän dollarin sämpylä.

Kun menin kotiin, niin satoi taas oikein kunnolla ja isoa pisaraa.

Illalla pistettiin Jacobin kanssa se aloittamamme siirappibiisi purkkiin; Lisättiin hieman akustisia kitaroita ja kiroiltiin kuinka perseestä ProTools LE on. Vaihteeksi taas tämä unen määrä tuli jäämään vähäiseksi kun ei tullut katsottua kelloa. Saatiin hieman yhdentoista jälkeen hommat purkkiin ja herätys aamulla 6.00, oi ihanaa.

Day 18 – Sep 16

Heräsin taas hieman tuli perseen alla. Herätyskello oli soinut muutaman kerran, siinä sitten tuijotan kuolleena mikron kelloa. En nää. Ryömin lähemmäs. 7.54. Tunnit alkaa kello 8.00. Sitten kirmaan gasellin lailla, tai ehkä totuus oli lähempänä ”löntystelin normaalilla vauhdilla”, koululle ja satuin justiinsa sopivasti paikalle kun käytiin valaisutunnilla hieman vanhoja fresuja läpi.

Päivällä käytiin taas hieman SSL Dualitya läpi ja huomattiin samalla että tiskin vika kanava on paskana ja että systeemissä oli jotain muutakin mätää. Illalla ei mitään erikoista, taas kämpillä. Ilalla tuli hysteerisen kova nälkä ja lähdin siinä sitten hieman hasardisti kympin jälkeen metsästämään jotain paikkaa joka olisi auki. Siinä sitten osui kohdalle Wild Tymes, josta sai vielä yhteentoista asti sapuskaa, mutta tarjonta oli ikävä kyllä ainoastaan ”only appetizers or pizza”. Otin siinä sitten nimikkeen ”white pizza” sipulilla ja kolan. Oli muuten ehkä mauttomin pizza ikinä, lisäksi sain siitä jonkun ihmeruikuliripulin, vieläpä samana iltana.

Mutta Wild Tymesissä oli ehkä siistein bändi ikinä: VHS P*rno. Soitti covereita ja omaa materiaalia aika makeella reaggeswingillä höystettynä, setin vika biisi oli Nine Inch Nailsin ”Closer”.

Day 19 – Sep 17

Ja sellainen myytti pitää vielä murtaa, että vaikka kuinka ihmiset väittäisi, niin ruoka jenkeissä, tai ainakin St Paulissa, on aivan saatanan kallista. Mulla on mennyt noin kolme kertaa enemmän rahaa ruokaan tän ensimmäisen reilun parin viikon aikana kuin Virroilla.

Päivän ainoalla tunnilla kuunneltiin kun 15 henkinen big band soitti 1900-luvun alun swing jazzia. Ainoa lievästi häiritsevä tekijä oli rumpali Jendeen Forbergin jättikokoiset tissit ja aatamin omena.

Mutta sain sähköpostiini ilouutisen, sillä kauan himoisemani Shure SM7B mikrofoni vihdoinkin saapui koulun, ottivat oikein ”satisfied customer” kuvan meikäläisestä sen kanssa jonka uhkasivat pistävän facebookiin, mutta minne sinne, en tiedä. Kyseinen aparaatti kuitenkin maksaa Suomessa sen 389 euroa ja täällä maksoin siitä sen 330 dollaria, joka on yhtä kuin 253 euroa, eli ihan kiva säästö.

Zach lähti kotia Fairmontiin käymään ja koulun jälkeen käytiin Mall of Americassa taas hieman eri porukalla ja ostin sieltä tällä kertaa todella hyvän smoothien Yogen Früz nimisestä paikasta (suosittelen) ja kaksi perusmustaa t-paitaa H&M:stä. Vaatteet on Minnesotassa verovapaita, niin nää eu maksakaan kun sen naurettavat 7 euroa kappale. Pitää varmaan käydä ostamassa näitä lisää, kun nää on lisäksi jotain kivaa stretch kangasta niin ei näytä siltä että olisi 10 senttiä leveämpi mitä oikeasti on.

Tässä muuten tulee ensimmäinen oikeasti positiivinen kulttuuriero! Meikäläinen kun on tällänen läski, mutta lisäksi myös kohtuu pitkä kaveri, niin Suomesta ostetut XL paidat on sellaisia että ne on kyllä tarpeeksi leveitä, mutta suunniteltu lyhyille läskeille, sillä makkara roikkuu silleen ihanan esteettisesti siitä paidan helman alta kun vähänkin nostaa käsiä. Täällä tämä XL paita menee silleen ihan reilusti kivesten korkeudelle vaikka miten heiluisi, joten sitä vaaraa ei ole.

Illalla otin aika lunkisti, lähinnä lötkötin sängyssä ja herään jossakin vaiheessa siihen että on vaan vietävän suuri kusihätä. Jos ei ole vielä selvinnyt, niin jos haluan mennä vessaan, niin mun pitää mennä Zachin ja Marqitiksen huoneen kautta. Noh, sitten huomasin että Marqitis oli tunkenut pyyhkeen oven reunan alle, ja parin nuuhkaisun jälkeen tajusin miksi. Noh, menin siinä sitten suihkuun ja kuselle (huom. kaksi eri toimitusta) ja irvailin hieman Marqitikselle. Siinä sitten eräs naishenkilö koulustamme oli ilmaantunut huoneeseemme sinä aikana kun olin suihkussa.

Joskus aamuyöstä herään siihen kun hän lähtee ”walk of shamelle”. En huomannut että siellä huoneessa olisi silakka haissut, mutta seuraavana päivän Marqitiksen puhelua hieman toisella korvalla kuulleena voisin päätellä että tämä pelimieshomma kyseisen naisen kanssa tulee päättymään kyyneliin joku päivä.

Day 20 – Sep 18

Lauantai. Ei mitään tekemistä. Nukuin pitkään, tai pikemmin heräsin ja nukahdin uudelleen useasti varmaan neljään asti. Söin muroja. Nukuin hieman lisää.

Mun piti pestä tänään(kin) pyykkiä. Menin katsomaan, meidän kerroksen kummatkin koneet on olleet varattuna viimeiset 10 tuntia ja Alakerrassa kolmesta koneesta ainoastaan yksi toimi ja sekin oli käytössä. Noh, onneksi ei ole kun yksi kassillinen vaatteita mitä pitää pestä, mutta se hieman syö ettei niitä puhtaita vaatteita ole enää muuta kuin nämä mitä mulla on nyt päällä + tuo toinen H&M:stä ostettu paita.

Marqitis tulee siinä sitten jossain vaiheessa subin kanssa huoneeseen, siinä sitten kuola suupielissä ajattelen koko asiaa. Sitten tapahtui yllättävä käänne ja Marqitis valittaa kuinka hänen viisaudenhampaisiinsa sattuu, eikä hän kuulemma pysty syömään. Siinä ”pelastavana enkelinä” ostin sen subin häneltä pois ettei se menisi hukkaan. Sitten menin Connorin luokse pelaamaan hieman Xboxia ja taas toteamaan kuinka paljon vihaan sitä ohjainta.

Noh, tämä Minnesotan ilmasto taas sanoi morjens, sillä täällä on sisällä talossa jostain syystä aivan saatanan kylmä ja ulkona on +9 (muistatteko, ekana päivän oli sen +30). Johtuisikohan osittain siitä että vaikka täällä on Suomen lämpöolosuhteet niin ikkunoissa on silti ainoastaan yksikerroksiset lasit? Voi olla... Mitä yleensä tehdään tälläisessä tilanteessa? Laitetaan termostaattia lujemmalle. Niinhän minä tein. Ja muistatteko mitä minä purnasin siitä paskasta rakennusjäljestä? Noh, koska sillon ekana päivinä oli saatanan kuuma niin ei tullut tuota termostaattia testattua, niin olisikohan kolme minuuttia mennyt niin alkoi palanut muovi haisemaan ja noin minuutti sen jälkeen kummatkin palohälyttimet alkoi huutamaan. Yllättäen herätin kaikkien käytävän asukkien huomion. Lähetin asiasta passiivis agressiivisen mailin meidän ”vuokraisännälle”.

Äitiltä tuli taas kortti, olisikohan ollut jo kolmas. Ironisesti ensimmäisenä lähetetty kortti saapui viimeisenä perille. Ovat nähtävästi olleet Kroatiassa ja Sloveniassa.

Kello on 23.15. Pyykit ovat vihdoinkin pyörimässä.

Seuraava >>

Ensimmäinen kouluviikko – Byrokratian riemuvoitto

2010-09-10T17:06:00.004+03:00

Hi guys. I will/might translate this to english at some point, but I will first write it in Finnish. I am offline up until friday, so this one will be a bit longer post

---

Day 1 – Aug 30

Äiti ja isä olivat huomenna menossa itse Kroatiaan, mutta tulivat saattamaan minut kentälle tänään. Helsinki-Vantaalla byrokratian määrä oli todella vähäistä, mutta ainakin tämä lentolippuja väsännyt neitonen tiskin takana valitteli että sitä oli liikaakin meillä Yhdysvaltoihin matkustavilla. Sitten turvatarkastuksen kautta odottelemaan lentoa, joku mies yritti kaupata minulle Hesaria. Pääsin ensimmäisenä koneeseen ja menin tietenkin väärälle paikalle. Muistin että minulla oli ikkunapaikka, mutta nähtävästi se olikin käytäväpaikka.

Sitten tämä byrokratiapaska alkoikin kun päästiin Schipholin kentälle turvatarkastukseen. Ne ketkä eivät ole nähneet meikäläisen viisumin kuvaa, niin mutsi kuvaili sitä sanoilla ”sä näytät ihan alqaida terroristilta”. Syy oli siinä että mulla oli aika vitun tuima ilme siinä ja kuvan kontrastia oli hieman muokattu ja kun sen muutti mustavalkoikseksi niin mä näytän sellaiselta perus-vihaiselta hiekkaneekeriltä. Eli ei tumma eikä vaaleaihoinen vaan miedosti ruskettunut. Passi esiin, tuijottaa vuorotellen ja passia, ”tuus tähän vähän sivummalle”, sitten alkaakin se perus-Israel-tyylinen tykitys ”mihis vittuun oot menossa”, ”mitä tekemään”, ”pakkasitko ite laukun”, ”onko elektroniikkaa mukana”, ”no on itseasiassa”, ”ah, it's okay”, tarra passiin ja mene seuraavaan pisteeseen. Lentolippu piippaa punaista, olen selkeästi terroristi, mene kassalle. Odota kuumottuneena kun vihaisen näkönen nainen on puhelimessa. Uusi lentolippu kädessä saadaan vihreetä valoa. Turvatarkastuksessa joku kalju hinttari sanoo ”Ota paita ja kengät pois, pistä kaikki kamat liukuhihnalle ja anna mä vähän hiplailen sun atleettista vartaloa kun sun kamat läpivalaistaan”. Odota taas tunnin verran että päästävät koneeseen sisään.

Lentokoneessa sain olla ihan yksin, vieressäni oli tyhjä paikka. Mutta heti kuitenkin piti taas täyttää pari lappua tullille ja homeland securitylle että mitäs vittua sä nyt taas olitkaan tulossa tekemään tänne Jenkkeihin ja onko sulla rutto, miljardi dollaria ja greippejä mukanas. Vähän reilu 8 tunnin lentomatka oli aika perseestä, mutta ainakin leffat olivat ilmaisia ja tuli nähtyä Kick-ass. Lentokentällä taas hieman byrokratiapaskaa, sormenjälkiä ja naamoja otetaan talteen, laput vaihtaa omistajaa ja leimasimet käy kuumana.

Okei, pääsin ulos Minneapoliksen lentokentältä, ulkona on joku 35 astetta varjossa. Onneksi mulla ei ollut päällä kuin vain t-paita, lyhyet kalsarit, sukat ja lenkkarit. Niin ja pitkät kalsarit, mustat farkut sekä villapaita. Meinasin kuolla. Vaeltelin siinä sitten ulkona enkä meinannut löytää miten takseille pääsee. Helsinki-Vantaalla kun takseille mennään niin ne ovat yleensä siinä terminaalin edessä, täällä piti ensin mennä tunnelista alas, kävellä pitkä pätkä, tulla takaisin ylös liukuportailla ja sitten mennä keskikaistalle että sinne takseille pääsi.

Noh, sitten lopulta kun pääsin taksiin, niin se vitun äpäräkuski vei mut saatana väärään paikkaan. Ei kauas, mutta väärään paikkaan kuitenkin. Siinä sitten hetken palloiltuani löysin yhden näistä McNally Smithin apukäsistä, joka sitten ohjasi minut sisälle. Sain avaimet ja taas kirjekuorellisen lappuja lisää täytettäväksi.

Menen huoneeseeni ja siellä on meikäläisen kämppis Marquitis, pari lasta ja tuntematon vaalea nainen. Marquitis on vallannut alasängyn, joten minä sitten valtasin tämän keittiön puolella olevan yläsängyn, jolloin huomenna tulevalle Zachille jää Marquitiksen yläpuolella oleva sänky. Marquitis sitten kysyy että haluanko seuraa illaksi, mutta sanoin että jos hänellä on parempaa tekemistä niin menkööt vaan. Siinä sitten hieman pistin kamoja kasaan ja kävin kämppä hieman läpi.

Kyseessä on entinen hotelli ilmeisesti jostain 1900-luvun alusta ja koko rakennus (kuten näköjään myös koko kaupunki) on rakennuksen alla, joten kaikkialla haisee maalilta, kaikki maailman ääntä päästävät työkoneet huutaa hoosiannaa ja suomalaiseen rakennusjälkeen tottuneena kaikki on näköjään tehty päin vittua. Meidän huoneessa esimerkiksi on aivan törkeän näköisiä 2 sentin korkuisia ja metrin pituisia saumareikiä seinissä, 5 sähköpistoketta ei toimi, kuuma vesi ei toimi (keskiviikkona alkoi tulemaan lämmintä vettä), internet-yhteys ei toimi (lupasivat että perjantaina toimii), kaapeissa ei ole kahvoja, vessan seinässä on poran tekemiä reikiä, meikäläisen ikkuna on reunasta reunaan halki, ritilät puuttuu ikkunoista, lattiamaton alla on joku kivi ja olen astunut sen päälle ainakin 4 kertaa jo, seinästä roikkuu sähköjohtoja, kämppisten huoneen ovi ei mene kiinni ja jääkaappi puuttuu. Niin, ja huoneissa on aivan vitun kuuma, joten olen nyt nukkunut pari yötä lattialla. Harmi etten tajunnut käydä ostamassa tyynyä.

Lähdin siinä sitten ulkona käymään, ostin paketin vessapaperia ja katselin hieman mitäs tässä lähiympäristössä onkaan. Kävin Macy's tavaratalossa joka on lähinnä niinkuin Anttila, mutta ehkä hieman suurempi ja kalliimpi. Esimerkiksi peitto maksoi joku 200 dollaria. Omastani taisin maksaa Suomessa sen 30 euroa.

Sitten yksi ensimmäisiä suuria kulttuurieroja tuli vastaan oli Wahlgreens, eli pharmacy. Suomessa siis apteekit on sellaisia että ne myy pelkästään lääkkeitä ja niihin liittyviä tuotteita, mutta Wahlgreens oli niinkuin peruskaupan ja apteekin sekoitus. Ostin avaimenperän.

Olin vahvasti yllättynyt etten nähnyt yhtäkään McDonaldsia.

Sitten menin takaisin asuntolalle valittamaan näistä vioista ja lopuksi sain pienen jääkaapin, isompi kuulemma tulee myöhemmin. Lopuksi otan kylmän suihkun ja pikkupäikkärit, jotka muuttuivat 16 tunnin valvomisen ja jetlagin myötä 14 tunnin yöuniksi ja heräsin yöllä kello 2. Ulkona satoi kaatamalla.

Day 2 – Aug 31

Päivän kulttuurikummajainen: Tiskikaappi on nähtävästi tuntematon käsite.

Tunnen itseni kusetetuksi. Se mitä minulle opetettiin ala-asteella että peitto on blanket, niin ei nähtävästi pidä paikkansa kun menet kysymään sitä kaupasta. Blanket on lähempänä vilttiä tai huopaa. Se mitä Suomessa käsitetään peittona on täällä joko comforter tai duvet. Ja maksaa 200 dollaria kappale. En ostanut.

Herään seuraavaan päivään, nostan patjan sivuun ja lähden käymään koululla. Tapaan minuun sähköpostiyhteydessä olleeseen Kathyyn joka antaa minulle käsin piirtämän kartan kahteen musiikkiliikkeeseen, photopassin ja uuden I-20 lomakkeen, jolla pääsen sitten maasta pois. Kävin sitten katsomassa tämän lähemmän musakaupan. Sitä ei ollut missään. Menin sitten sinne toiseen ja ostin xlr-piuhan. Olisi pitänyt ostaa myös kitarapiuha, mutta unohdin. Seuraavana päivänä selvisi että tämä toinen musiikkiliike oli sama, mutta se oli vain muuttanut paikkansa siihen uuteen osoitteeseen.

Kävin sitten ostamassa Ibanezin viisikielisen basson pawn shopista ja seuraava kulttuuriero on että näköjään jenkeissä ilmoitetaan kaikki hinnat verottomina, joka tuntuu kuluttajan kusettamiselta ja vituttaa meikäläistä aivan saatanasti kun on tottunut siihen että Suomessa hinnat ilmoitetaan lopullisina hintoina. Eli jos hintana lukee 180 dollaria, mutta sitten kun siihen mätkäistään verot päälle niin se on joku lähemmäs 200 dollaria. Ikäväkseni vasta kämpillä huomasin virittäessä sitä bassoa että siinä on nähtävästi joskus kaula katkennut, joten ei ihmekään ettei hienovire meinaa pysyä. Tämän jälkeen menin tapaamaan Chris Bloodia, joka vastaa meikäläisen kalenterin tekemisestä. Käyn kuulemma suurimmalta osalta kolmannen vuoden kursseja.

Menen kämpille ja Zach on tullut paikalle isänsä kanssa. Hänen isänsä on kova puhumaan, kuulemma entinen rallikuski ja automekaanikko, nykyisin tekee jotain ”heavy machinery” kalustoa. Opin häneltä myös uutta faktaa: ”I don't remember where Finland is, but somewhere down there in the south”. Hyvä tietää. Käytiin sitten hänen kyydillään Targetissa, joka oli heidän mukaansa ”pieni”. Arvioisin että se oli ehkä Itäkeskuksen Citymarketin kokoinen. Ostin sieltä sitten kympillä ”bodypillow”:n, joka on siis kuin tyyny, mutta leveämpi. Mitä Zach on iTunesista soittanut musaa, niin nähtävästi hän kuuntelee aika paljon samoja bändejä kuin minä, mutta nähtävästi kuuntelen astetta enemmän myös rankempaa musiikkia.

Palattuamme kämpille kävimme kiertelemässä talon asukkaita kolmistaan, huomasimme että koko rakennuksessa on ehkä 6 tyttöä ja loput poikia. Eikä suunnilleen kukaan osaa lausua meikäläisen nimeä, mutta nähtävästi muistisääntö ”Beyonce without out the Be” ja ”Hans without the H and add Si at the end” on aika lähellä Anssia. Loppuiltana ei taaskaan mitään ihmeellistä, kävin suihkussa ja katselin muutaman jakson The Officea ja nukahdin. Heräsin kello 5 kirjoittamaan tätä blogia. Kello on nyt puoli seitsemän ja lähden metsästämään aamupalaa.

Day 3 – Sep 1

Lisää kulttuurikummajaisuuksia: Lisäksi ihmettelin että St Paul kuitenkin on suunnilleen Tampereen kokoinen paikka, niin en nähnyt kolmen päivän aikana yhtään ATM automaattia. Sitten selvisi että täällä melkein kaikki ATM automaatit on jossain pankeissa.

Päivä oli sinänsä todella hiljainen, koska tämä on periaatteessa välipäivä milloin ei tapahdu mitään, koulu alkaa vasta huomenna. Heräsin muutaman tunnin ennen jätkiä, kävin aamulenkillä, ja hakemassa aamiaista. Kävimme Zachin kanssa viereisessä korttelissa olevassa kahvilassa käyttämässä internetiä koska asuntolan netti ei toimi vieläkään ja myöhemmin pyörähdimme koululla jossa kävin maksamassa vuokrat. Illemmalla nauhoittelin hieman vokaaleita alakerran naapureiden Jacobin ja Nickin kanssa ja myöhemmin istuimme iltaa. Kyseisessä paikassa eräs neiti kysyi että miten sanotaan ”Hi” suomeksi. Vastasin että ”Hei”. Pojilla oli hauskaa.

Näin muuten myös McDonaldsin tänään.

Day 4 – Sep 2

Orientaatio. Ensin jonoteltiin kansioita josta saatiin kaiken maailman lärpäkettä ja saatiin taas nipullinen papereita joita piti täyttää. Käytävällä oli pikkunaposteltavaa. Sitten mentiin kuuntelemaan auditorioon kun ihmiset kehuivat kovasti itseään ja toisia. Lisää kulttuuri-ihmetystä: Orientaatiotilaisuudessa kerrottiin että Jenkeissä nähtävästi toisen katsominen päästä varpaisiin koetaan seksuaaliseksi häirinnäksi jos kyseinen henkilö on sitä vastaan.

Sain samalla aikatauluni, joka on ainakin vielä toistaiseksi aika perseestä, sillä minun pitäisi saada 15 kredittiä täyteen, mutta siinä on tällä hetkellä vasta 9.5 ja tunteja on ainoastaan kolmena päivänä viikossa. Toivottavasti Chris Blood saa hoidettua sen 5.5 kredittiä lisää. Pyysin sellaisia kursseja joita en pääse Virroilla opiskelemaan ja joita todennäköisimmin tulisin varmasti tarvitsemaan työelämässä, joten pyysin myös livehommiin liittyviä kursseja. Kurssilistani toistaiseksi on ”Basic Rigging”, ”Introduction to Stage Lighting”, ”Sound System Design and Installation”, ”Mix Theory II”, ”Record Theory III”, ”Mix Lab II”.

Sitten kierreltiin ympäri rakennusta ja nyt ollaan baarissa kattomassa tervetuliaiskeikkaa, lavalla on The Beggars ja sen jälkeen tuli joku hiphop-artisti jonka nimeä en muista (edit: Danami). Mutta tämä Minnesotan sää on ihan käsittämätön. Ulkona oli lähes pilvetöntä kun lähdettiin tänne baariin ja yhtäkkiä vaan alkoi satamaan kaatamalla rakeita(!).

Asuntolalla oltiin taas Nickin ja Jacobin huoneessa, tällä kertaa Jacobin kanssa testailtiin hieman saada hevisärösoundia POD X3:sta. Pistin tulille ulkomuistista suunnilleen Joey Sturgisin patchin ja siitä tuli aika hyvän kuuloinen. Tämän jälkeen Nick oli tekemässä RNB biittejä kämppäkaverilleni Marqitikselle ja sitten siinä avustin hieman melodian ja bassolinjan kanssa; tekemällä ne.

Poliisi tuli käymään käytävällä kun joku oli valittanut möykästä. Samalla huomasin että ihmiset olivat jostakin saaneet haltuunsa kohtuullisen määrän viinaa, koska monella käveleminen tapahtui seinien kautta. Menin siinä sitten kuitenkin jossakin yhdentoista maissa huoneeseen ja taas kylmään suihkuun odottamaan että lämmintä vettä alkaisi tulla. Sitten heräsinkin seuraavana aamuna alasti kello viisi.

Day 5 – Sep 3

Nää paikalliset kuskit on aivan vitun kädettömiä jätkiä, Suomessa tulis niin vitun vihasta silmää tollasesta ajamisesta. Ne pysäköi keskelle suojatietä punaisissa valoissa, jopa poliisit.

Orientaatio jatkui ja sain sen 15 kredittiä täyteen. Selvisi että meikäläisen yksi lempparibändeistä, Karnivool, soittaa naurettavalla 7 dollarin lippuhinnalla tänään kello 17 alkaen! Sinne siis.

Noh, pääsin paikalle kello 17.15 niin selvisi että siellä oli vielä lämppäri (Samsahra, aika paskaa numetallia) ja ne aloitti jossakin 18.45 tienoilla ja Karnivool aloitteli jossakin kasin aikoihin. Samsahran miksaus kuulostaa hyvältä, jos tykkää siitä että ainoa mitä kuulee on laulu ja basari. Siirryin sitten Karnivoolin keikaksi pois subbarin edestä keskelle, koska se subbari tuntui rintalastassa todella inhottavasti. Olin Helsingissä Tavastialla katsomassa Karnivoolia myös eturivissä, mutta on muuten aikalailla eri meininki noilla jenkkikeikoilla. Vaikka mulla oli kuusitulpat päässä ja bändi soitti pelkästään korvamonitorien kanssa, niin se tuli edelleen mielestäni liian kovaa ja ässien suhahtelut sattuivat korvissa. Kokeilin hetkeksi ottaa tulpan pois oikeasta korvasta ja tunsin fyysistä kipua. En edes uskalla ajatella miltä se kuulosti niiden tyyppien korviin ketkä oli siinä mun vieressä, ilman tulppia.

Myöhemmin illalla Marquitis saatetaan huoneeseen aivan törkeässä humalassa ja vietiin sänkyyn nukkumaan, mutta sitten hetken päästä hän kirmaa uudelleen laatoittamaan vessan lattian punkulla ja leivällä. Tuoksu oli ihanainen. Tytöt jotka toivat Marquitiksen tulivat tuomaan mopin ja siivosivat hänen jälkensä (oli ilmeisesti osittain heidän syytään). Nukun edelleen lattialla, eikä minulla ole edelleenkään peittoa kun mielestäni yöt ovat edelleen aika lämpimiä. Ehkä sitten joskus...

Day 6 – Sep 4

Nukuin pitkään ja heräsin varmaan kahden aikoihin, eli unirytmi alkaa hieman jo tasaantua. Langaton netti vihdoinkin toimii ja nyt olemme matkalla Mall of Americaan, joka on lentokentän etelä puolella oleva, nähtävästi jopa amerikkalaisten mielestä aivan saatanan iso paikka. Ja niinhän se olikin. Googlettamalla selvisi että se on maailman isoin ostoskeskus. Ostin sieltä kitarapiuhan, kännykkäliittymän ja ulkoisen kovalevyn. Sitten alkoi ahdistamaan kaikki ne ihmiset ja lähdin sieltä pois ennen kuin bussilippu vanheni. Bussilippu maksaa täällä näköjään $1.75 ja se on voimassa 2½ tuntia.

Noh, menin kämpille, istuttiin siinä hieman kämppisten ja tyttöjen kanssa ja ihmeteltiin ihmeellistä maailmaa. Kun sitten asensin myöhemmin kännykkäliittymää, niin tietenkin kädetin koko homman; Piti valita ”minute plan” niin otin jonkun kuukausimaksu hässäkän. Lähetin niille sähköpostia jos sen saisi vaihdettua. Parin tunnin päästä tulikin jo paluuviesti ja jenkeissä ollessani numeroni onkin nyt siis +1-651-260-4974, sikälimikäli joku haluaa soitella.

Nyt istutaan iltaa Jackin kanssa Artists' Quarters nimisessä jazzbaarissa ja juon ensimmäistä olutta pitkään aikaan. Pakko myöntää että vaikka en noin yleensä oluesta välitä, niin tämä Coors Light on itseasiassa aika hyvää, ei yhtä kirpsakkaa kuin suomalainen kalja. Mutta toinen kalja alkoi jo tökkimään, eli täysikäännöstä ei tapahtunut. Mutta neljä tuntia aivan käsittämättömän hyvää jazzia kympillä? Ei voi muuta sanoa kun että oli joka pennin arvoinen.

St Paulin keskustassa näyttäisi olevan kaksi japanilaista ravintolaa, ja ajattelin koeajaa kummatkin tässä lähitulevaisuudessa. Ehkä toisen jo huomenna...

Day 7 – Sep 5

Nämä jenkit on näköjään todella kovia pistämään päätään sekaisin. Tyyliin joka päivä silmät punaisena ja/tai seinäkävelyä, heti aamusta lähtien.

Noh, lähdimme Zackin ja Marqitiksen kanssa aamupalan metsästykseen siinä kahden aikoihin päivällä. Yritettiin käydä siellä japanilaisessa paikassa, mutta kyseinen paikka oli tietenkin meidän tuurilla sunnuntaina kiinni. Lähdimme sitten etsimään yhtä thai-paikkaa (ei kuitenkaan hieromalaitosta), joka oli parin korttelin päässä koululta. Saavuimme sinne ja se olisi auennut vasta puolentoista tunnin päästä joten menimme viereiseen puljuun josta sai ”breakfast all the time”, tarjosin kierroksen.

Ja yllätys yllätys, sunnuntaina melkein mikään paikka ei ole auki, joten vietin aikaa lähinnä täällä kämpillä, väsäilin hieman hevimeteliä (viisi-kielisellä bassolla muuten jytisee aika hyvin!) ja menin alakerran naapurilla käymään ja soittamaan meikäläisen tekemää musaa.

Lisää kulttuuri-ihmetyksiä: Vaikka olen käynyt nyt lähes joka päivä ulkona syömässä eri ravintoissa (FYI: koulupäivinä oli tarkoitus syödä koululla), niin vaikka se kuulostaa todella stereotyyppiseltä, niin tää amerikkalainen ruoka on pohjimmiltaan aivan helvetin epäterveellistä suurimman osan ajasta. Melkein missään näissä annoksissa ei tunnu olevan vitamiineja, pelkkää rasvaa ja hiilareita. Kasviksia ei ole edes sivuannoksina, korkeintaan jotain salaattia leivän välissä. Se safka on yleensä jotain rasvassa paistettua ja leipään käärittyä. Ja sama oli koululla orientaatiossa; Pizzat, sipsit, keksit, juustokuutiot ja limut oli vahvasti edustettuna, mutta ei mitään kasvismättöä.

Marqitis yritti ”hienovaraisesti” ilmoittaa että hän yrittää tänään saada pesää ja että jos näin käy niin voisimmeko painua vittuun täältä huoneesta. Kello on nyt vähän yli kahdeksan ja ei ainakaan vielä ole mitään näkynyt. Väsäilin kymmenen ja yhdentoista välillä Marqitikselle hieman rnb bittiä johon hän voi harjoitella.

Myöhemmin illalla eräs musabisnestä opiskeleva mimmi tuli käymään, siinä sitten juteltiin kolmistaan Zackin ja Marqitiksen huoneessa (Zack oli jossain muualla, todennäköisesti kolmannessa kerroksessa) ja pelimiehenä Marqitis nukahti. Että siinä oli ne sen actionit. Päätin itsekin mennä nukkumaan jossakin yhden aikoihin ja silloin se mimmi oli vielä siellä, mutta kun heräsin niin se lähtenyt.

Day 8 – Sep 6, Labor Day

Noh, heräilin siinä yhdeksän aikoihin ja pistin veden valumaan suihkussa, koska lämmintä vettä pitää odottaa joku viitisen minuuttia. Sitten tsekkailin aamun meiningit ja ajattelin mennä kouluun syömään kun siellä nähtävästi on ”Breakfast buffet”. Noh, unohdin tietenkin sitten kulkukorttini kämpille, lähdin sitten hakemaan sitä. Kävin matkalla Walgreensissä ostamassa pari suklaapatukkaa ja pussin lakua.

Kämpille päästyäni Zack oli juuri herännyt ja Marqitis oli lähtenyt jonnekin. Menin takaisin koululle, hissi ei tietenkään mun tuurilla mene ollenkaan sinne kahvilakerrokseen. Sitten kävelen portaita pitkin viimeisen kerroksen ja saavun ovelle jossa lukee ”Cafe is closed”. Voi vitun vittu. Tänään on siis labor day, eli ”vappu”, ja melkein kaikki paikat on kiinni. Miksi se lukee siinä lapussa että se on auki jos se kerran ei ole.

Menin sitten koulun lähellä olevaan kurdiravintolaan ja tämä on ensikokemukseni kyseisestä kulinarismin alamuodosta, mutta noin ruokalistan ensivilkaisulla tuntuisi että voisin oikeasti diggailla tästä safkasta, suurin osa pelkkää vegeruokaa eikä mitään voissa dipattua paskaa. Tilasin beef-baklan; Tässä on naudan lihaa, parsakaalia, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, sitruunaa, jotain yrttejä, basmatiriisiä, sipulia, tomaattia, kuskusia, jotain vihreetä mitä en tunnista ja jugurttikastike jossa on kurkkua ja tilliä. Ja on muuten hyvää, ja kaiken kukkuraksi pari dollaria halvempaa mitä noi jenkkisafkat tässä lähettyvillä.

Lisää kulttuuri-ihmetyksiä joita ei koe telkkarista: Kun ihmiset tulevat käytävällä vastaan niin ne sanoo jotain tyyliin ”Hey, whats going on?”, joka sinänsä ei ole kysymys vaan lähinnä ”Hei”-variaatio.

Päivällä ei sinänsä tapahtunut mitään kummallista, nukuin pitkään ja sitten nauhoiteltiin taas hieman lisää sitä rnb biisiä mitä alotettiin viime viikolla. Iltaysiltä oli asuntolapalaveri, jossa kerrottiin näitä perussääntöjä ja päätettiin lähteä Jacobin kanssa sen jälkeen käymään Walmartissa. Meidän tuurilla tietenkin se oli St Paulin tapaan mennyt kympiltä kiinni, niin mentiin sitten siinä vieressä olevaan ruokakauppaan (Cub tai joku sellainen), ja Jacob tuli hieman ahneeksi ja otti neljä keissiä limpparia mukaan kun neljännen sai ilmaiseksi. Olimme liikkeellä siis bussilla ja jalan, ja eihän siitä sitten mitään tullut. Kaiken lisäksi sen ostoskassit hajosi kun se otti jotain hiton paperipusseja. Kutsuttiin sitten Nick apuun kun päästiin bussipysäkiltä pois niin ei tarvinnut tappaa itseämme niiden ostosten kanssa.

Täyttelin taas hieman lisää byrokratiaa ja nyt olis tarkoitus mennä nukkumaan. Huomenna ei ole mihinkään kiire kun mun aikataulut näköjään taas muuttui, niin mulla ei olekaan enää musahissaa, vaan tilalle tuli ”Studio Maintenance”, joten mun keskiviikko on nyt sit 11 tuntia pitkä. Pitää käydä vielä sen tyypin kanssa juttelemassa kun mulla on lukkari vielä 1-2 krediittiä vajaa, jos saisi vielä hieman lisää rääkkiä viikkoon sisällytettyä, kun nyt siellä on vasta ainoastaan 20 tuntia tunteja.

Day 9 – Sep 7

En oo vieläkään löytänyt uimahallia.

Ei vieläkään koulua, prkl. Kävin kuitenkin syömässä koululla; Ei salaattia, ei maitoa, juomavaihtoehtoina ainoastaan limppareita, ruokana ylisuolaista kanarisottoa ja kaksi jotain voissa dipattua kaalikäärylettä: kuus dollaria ja oli ihan vitun pahaa. Ei ihme että jenkit on läskejä. Sit kun toi mun pakko-ostettu meal plan card on käytetty loppuun, niin syön niin satavarmasti jossakin muualla kun täällä.

Noh, lähdin sitten siitä koululta pois ja päätin mennä käymään paikallisessa kitaraliikkeessä. Testasiin siinä sellasta kasikielistä apinalautaa jota jotkut kutsuu kitaraksi, mutta se oli kyl sellanen halko että en mä sillä kyllä pystyny mitään tekemään. Päädyin sitten ostamaan Kirk Hammettin signaturekitaran ~300 dollarilla (FYI: maksaa uutena joku 500€), oli sen verran ihanan ohut kaula siinä.

Sitten takas kämpille, pikatestit kitaralla ja alakertaan pyörimään. Siinä ihmeteltiin että mitenkäs helvetissä Pod X3 Liveen saa kaks kitaraa yhtä aikaa kiinni, mutta oli sen verran vammasta touhua että annettiin sen olla hetken runkkaamisen jälkeen. Sitten parin mimmin ja niiden jonkun kaverin kanssa käytiin Mickeys Dinerissä, joka on 24/7/356 auki oleva ruokapaikka joka on ollu mm. jokaisessa Mighty Ducks elokuvassa. Helvetin reteä kaveri siellä grillin puolella ja kana-blt salaatti oli todella mahtava, suosittelen.

Huomenna 11 tunnin koulupäivä, sain nukuttua ehkä 3 tuntia.

Day 10 – Sep 8

Päivä alkoi taas oikein mallikkaasti; Herään aamukuudelta, naapurihuoneessa on ollut koko yön ikkuna auki ja siellä oli aivan saatanan kylmä. Onneksi meidän huoneiden välinen ovi oli kiinni. Olin jo lähtenyt koululle päin, mutta meidän kämpässä oli kuulemma pärähtänyt palohälytin soimaan kun olivat pistäneet lämmityksen päälle.

Päivän eka kurssini on ”Sound System Design and Installation”, klo 08-11, jolla nähtävästi ei ole ketään muita kun minä, sillä kukaan ei ilmaantunut paikalle. Ei myöskään opettaja. Ja tunnin piti alkaa tunti sitten. Tai sitten ne runkkarit ei oo vaan kertonut mulle että tänään ei ole tunteja.

Noh, opettaja sitten saapui tunnin päästä (ja kylläkin pahoitteli ettei ilmoittanut minulle). Todella rento ja asenne tyyppi, sellainen mies kuka selkeästikään ei pelkää liata käsiään. Sen jälkeen meillä oli miksausteoria tunti jossa keskusteltiin varmuuskopioinnista. Tätä seurasi viiden(5) tunnin hyppytunti jona aikana yritin nukkua mahdollisimman paljon. 12 tunnin kouluillan päätti studio maintainance jossa keskusteltiin paskoista vehkeistä ja kolvaamisesta, jota olisi seuraavat pari viikkoa tarkoitus tehdä.

Nälkäisenä lähdettyäni poikkesin elämäni ensimmäiselle japanilaiselle ravintolakäynnille. Tilasin katkarapu- ja kasvistempuran, jonka ohella tuli nuudelikeitto ja ystävällinen sushimaisteri tiskin takaa tarjosi pari nigiriä kun en ollut koskaan aikaisemmin syönyt sushia. Oli muuten hyvää.

Juuri kun olin pääsemässä kämpille niin meikäläinen kaapattiin vähän isommalla porukalla mukaan jazz-klubille, tällä kertaa mentiin pummilla sisään kun lipunmyyjä oli sillä hetkellä kahvilla. Kyllä se jasso vaan parantaa sielua.

Seuraava >>

The last night in Finland

2010-08-29T19:52:00.011+03:00

Alright, Mr Bean is on the TV and only few more hours to the flight, feeling kinda nervous in a positive way. I am travelling very lightly, and I'll buy all the small stuff locally so I don't need to carry so much excess tuff there and that way I also can bring more stuff back when I return. My baggage includes:

- a satchel for hand luggage and a medium sized samsonite
- 10'ish pairs of socks and pants, about 8 t-shirts, a pair of shorts, jeans, 2 hoodies and 1 other long sleeved shirt, two pair of shoes
- powercable and euro to us adapter, camera, laptop, headphones, a microphone, audio recording interface and some other misc computer related stuff like cables, dongles etc
- sheets, towel, toothbrush, toothpaste, earplugs and nail clippers
- some random paperwork like housing contract and copies of my visa and passport
- and some salmiakki for my room mates

The tentative plan for my last night is as follows:

Go to bed at 22.00, don't get any sleep, wake up at 04.00, roll in bed for another hour, shower, breakfast, wake up dad, 5.30 leave to the airport, arrive at 6.00, flight at 7.00, change at Dam and sleep on the over Atlantic flight, arrive at 12.25 local time, take a cab to the dorm, meet the landlord and get my keys, possibly meet roommates, maybe visit the college, sleep. Shitting my pants optional and possible at all times.

Seuraava >>

Jenkkeihin lähtö (updated August 29)

2010-08-15T17:35:00.031+03:00

Hi guys! Rest of this USA trip blog might be in English, but this first post will be in Finnish (tho I might translate it to English at some point). You are not missing much, it is about the pre-flight stuff.

---

Joo, homman nimihän on se että meikäläinen on lähdössä vaihto-opiskeluun Jenkkeihin. Minnesotaan St Pauliin noin tarkemmin. Paperihommat hieman venähti koska sain kuulla vasta puolitoista viikkoa sitten etteivät olleet edes nähneet meikäläisen papereita ja koulu alkaa tossa ensi kuun alussa. Nyt sitten tässä hirveellä kiireellä yritän saada kaikki kasaan tässä kolmessa viikossa mihin muut on käyttäneet sen useamman kuukauden. Tämä osittain myös muille tulevaisuudessa ulkomaille lähteville...

Ja sellainen varoituksen sana heti alkuun, että jos vihaa byrokratiaa ja et oikeasti ole säästäjätyyppiä, niin Jenkkeihin ei kannata lähteä. Täytin joku 40-50 lappua byrokratiapaskaa ja laskin että mulla on kylmästi mennyt suunnilleen viis tonnia ennen kun olen edes Helsinki-Vantaalle päässyt. Ainakin sellainen idioottimainen käytäntö tuli vastaan kuin asuntolan vuokran maksu. Tämän koulun asuntolassa johon olen menossa, pitää maksaa koko siellä oloajan vuokrat kerralla ja siihen päälle vielä $200 käsiraha ja pakollinen "meal plan", joka halvimmillaan on $280 tuolta neljältä kuukaudelta jonka siellä olen.

Mutta pikainen kertaus mitä pitää/kannattaa hommata ennen kun sinne Jenkkeihin pääsee:

- Lopeta kaikki lehtitilaukset yms mistä tulee ylimääräistä postia ja ohjaa posti vanhemmille
- Tee valtakirja äidille, jotta hän voi suorittaa asioitasi Suomessa poissaollessasi
- Vie kaikki arvokas pikkutavara kavereille tai vanhemmille
- Hankkiudu eroon kämpästä tai hommaa kotivakuutus jos ei ole jo
- Hanki luottokortti, koska tilisiirto ei ole maksuvaihtoehtona Jenkeissä
- Ilmoita Kelaan että lähdet ulkomaille niin saatat saada jotain tukia
- Hanki läppäri Suomesta ennen lähtöä
- Hanki meno-paluu lentoliput
- Hanki kämppä kohdekaupungista
- Saapuessasi maahan hanki pre-paid puhelinliittymä (ja auto)

USA:n viisumia varten tarvitset läjän papereita konsulaattiin (ajantasainen lista täällä), mutta itselläni lista oli seuraavanlainen:

- Kirjattu kirje (pitää hakea postista, maksaa 7€)
- Passi
- Alkuperäinen I-20 lomake (lähettävät sen sulle sieltä vastaanottavasta koulusta)
- todistus DS-160 lomakkeen täyttämisestä (täytetään netissä, kestää noin tunnin täyttää ja siinä kysellään kaikki perustiedot plus oletko koskaan ollut terroristiryhmän jäsen sun muuta)
- kuitti MRV:n maksusta (Machine Readable Visa, pitää maksaa tilisiirtona, 115€)
- kuitti SEVIS maksusta (Student and Exchange Visitor Information System, pitää maksaa luottokortilla tai shekillä, $200)
- "Proof of personal funds as listed on I-20", käytännössä siis joku paperi Kelasta, koulusta, tiliote yms että onko sulla rahaa siihen rahasummaan mikä on listattu elinkustannuksiksi, itselläni siinä luki $4000, eli noin 3000 euroa
- Todistus että olet ottanut sairasvakuutuksen koko matkan ajaksi, itselleni se maksoi noin 275€
- Ajanvarauksen USA:n suurlähetystöön Helsingissä

Saatoin unohtaa jotain, mutta näillä mennään näin aluksi

Seuraava >>

Ravintola Piilopaikka, Vantaa

2010-06-19T06:20:00.004+03:00

Eli välitän vain tietoa eteenpäin, vaikka periaatteenani ei ole mustamaalata mitään keikkapaikkaa, mutta ehdotan välttämään seuraavaa keikkapaikkaa artisteja kohtaan vittumaisen käyttäytymisen takia. Eivät osanneet avata suutaan soundcheckissä eivätkä ilmeisesti tajuneet mitä olivat tilanneet paikkaan:

Ravintola Piilopaikka, Vantaa

Kyseinen paikka toimii vielä huomisen ajan Myötätuulirockin (epä)virallisena jatkoklubina ja siellä soittaa huomenna vielä kaksi orkesteria joiden nimiä en nyt satu muistamaan, mutta mikäli te tiedätte ja olette heitä menossa katsomaan, niin hyvä: Tukekaa artisteja.

Mutta itse keikkapaikasta tosiaan! Hyvä ystäväni Juhani soitto- ja tanssiorkesterinsa Dead Shape Figuren (death/thrashmetal) kanssa oli soittamassa kyseisessä paikassa samaisen festivaalin ensimmäisen päivän jatkoklubilla, ja noin 10 minuuttia ennen heidän settinsä alkamista ravintolan ylempi taho (ilmeisesti siis omistaja) tuli ilmoittamaan Juhanille että hiljempaa on vedettävä, tai lähtee piuha seinästä kesken vedon. Tämä koska "useat menetetyt asiakkaat" jotka "lämppärin ODOTTAMATTOMAN äänenpaineen saattelemana" olivat kaikonneet alakerran räkälään, vähennetään heidän liksastaan, eli tässä tapauksessa koko heidän mitätön keikkapalkkionsa.

Ja lämppärin soittaessa, mikseristä kuulemma ajettiin loppuvaiheessa siis enää hilusti basaria ja laulua, masterin ollessa jossain alle puolenvälin tietämissä. Ja ihmetetystä johtoportaassa herätti myös se että "miten toi rumpali ei tajua että soittaa noin kovaa ja karkoittaa asiakkaat". Eli ainut vaihtoehto heille oli siis painua vittuun ilman fyrkkaa TAI vetää ruotsinlaiva-maski päälle. Bändi oli sitten kuitenkin vetänyt spontaanista akusisesti omia biisejään ja muutaman coverin koska olivat nyt kuitenkin vaivautuneet paikalle.

Paikan päältä oli kuulemma lähtenyt suuri(?) määrä heitä varta vasten katsomaan tulleita ihmisiä menemään huomatessaan että mikä meininki oli, niin Juhania lainatakseni "kyllä täs kyrpii aika homona".

Eli joko akustisesti tai ei ollenkaan. En tule lisäämään sivuille kyseistä paikkaa. Kiitos ja anteeksi.

päivitys klo 17.23: Eli Juhanilta tuli jatkoviesti:

tän illan MTR Jatkoklubit Ravintola Piilopaikassa on peruttu ravintolan mielivaltaisen päätöksen johdosta. Syy: "ei haluta menettää kantiksia sen mökän johdosta". Tälle illalle buukatut Mona Kills ja Fuzzy Muff yritetään siirtää piilopaikan alapuolella sijaitsevaan baariin... Myöskään rahoja ei ole vissiin tulossa ..."bändien tottelemattomuuden ja huonon käytöksen vuoksi"

Eli Mona Kills ja Fuzzy Muff tänään MTR:än epävirallisella jatkoklubilla Ravintola Skabassa.

Palautetta saa laittaa osoitteeseen palaute@ravintolapiilopaikka.fi mikäli diggaatte tälläisestä meiningistä.

-Anssi Tenhunen / keikkapaikka.info

Saksa voitti Euroviisut, vai voittiko sittenkään?

2010-06-15T20:54:00.002+03:00

Euroviisujen kakkos-Suomi eli Saksa voitti Euroviisut toista kertaa, ensimmäinen kertahan oli siis vuonna 1982, mutta jos lähdetään nyt noin oikeasti katsomaan että voittivatko saksalaiset, niin minä sanoisin että ei. Biisin nimittäin teki tanskalainen ja amerikkalainen säveltäjät. Lena ei oikeastaan muuta tehnyt kuin vain esitti kyseisen kappaleen.

Muutenkin tämä trendi suoraan sanottuna vituttaa Euroviisuissa; Esimerkiksi tänä vuonna kisoissa oli ainakin kolme ruotsalaista biisiä vaikkei Ruotsi ollut edes finaalissa. Miksei saman tien oteta vain suoraan 25 Max Martinin biisiä ja valitaan mikä niistä on paras.

Mielestäni kisoja pitäisi muuttaa niin, että kaikki osallistujat (esiintyjät sekä kappaleen tekijät) ovat kyseisen maan kansalaisia joita he edustavat, ettei käy juuri näitä "Celine Dion edustaa Sveitsiä" tapauksia taas.

Oletteko kuulleet Shakiran uuden albumin?

2009-10-18T03:59:00.008+03:00

Jos et ole niin kuuntelepa Spotifystä.

Pakko myöntää että alkoi heti jo eka biisi "She Wolf" oksettamaan ja se selkeästi näyttää mihin tämä "industrial standard" MTV-musiikkitrendi on menossa. En kyllä halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Shakira kuitenkin OSAA laulaa ihan aikuisten oikeasti, kuten osaa Katy Perrykin, ja sillä on vieläpä todella makea aksetti. Niin mitä nää paskanaamatuottajat on menny tekemään? AUTOTUNETAAN KOKO SAATANAN RAITA NIIN SYNTEETTISEN KUULOISEKSI ETTÄ SEN OLISI VOINUT LAULAA VAIKKA NAAPURIN LIISA JA SE OLISI KUULOSTANUT SAMALTA. Lisäksi biisi on vieläpä aivan saatana huono ja se on kaiken lisäksi levyn ensimmäinen single.

Nyt ei vituta enää muu kun kaikki.

Katso musiikkivideo kyseisestä biisistä:

Behringer teki sen taas

2009-09-29T23:40:00.005+03:00

Okei, ymmärrän jos kopioidaan hieman samansuuntaisia tuotteita, mutta tämä menee kyllä hieman yli. Behringer on tuonut markkinoille läjän uusia tuotteita tässä syksyllä joista törkein oli mielestäni kuitenkin tämä Xenyx XL-sarjan livemikserit, jotka ovat siis täysiä hiilikopioita Midas Venice-sarjasta. Törkeintähän on että kyseistä mikseriä oikein mainostetaan lauseella "Conceived and designed by BEHRINGER Germany". Hommassa on menty vieläpä niin selkeästi siitä mistä aita on matalin että ainoa ero mikä kyseisissä miksereissä on, on lampun kanta ja värit. Asettelu on täysin identtinen ja kyseisen Midas-mikserin selkeimpiä puutteita, kuten esimerkiksi PADin puuttumista, ei ole siis korjattu. Saa nähdä onko kyseisen mikserin tyyppivikakin kopioitu, eli iän myötä rutisevat potikat.

Hintaero on kuitenkin niin massiivinen (Behringer maksaa noin 1/8 siitä mitä kyseinen Midas) että ilmaa on hinnassa selkeästi vähemmän ja kyseinen mikseri varmasti ajaa erinomaisesti asiansa esimerkiksi harjoittelukäytössä, pienen paikan tai bändin keikkamikserinä, tai jos ei muuta niin ainakin hätävaramikserinä jos päämikseri sattuu poksahtamaan.

Kysyntää riittää, mutta tarjontaa ei

2009-09-17T02:29:00.008+03:00

Njahas, mua kyseltiin justiinsa maililla Ranskaan ja ympäröiviin maihin miksaamaan huhti-toukokuussa, Ancaralla on Keski-Euroopan kiertue lokakuu-marraskuussa jonne pitäisi mennä miksailemaan, koulun puolesta pitäisi miksata klubikeikkoja Virroilla nyt syystalvesta, Turku-Tukholma laivalle ollaan kysytty miksailemaan vaikka kuinka monta kertaa kesäkuusta lähtien, Facebookista ja Helsingistäkin ollaan kyselty miksaamaan aina silloin tällön kun vakkari on paniikissa tuplabuukannut ittensä tai saanut possunuhan ja Stratovariuksen tammikuussa alkavalle rundille pitäisi ehkä lähteä lämppäriä miksaamaan jos tää kyseinen lämppäri saa sen slotin.

Nice. Harmi ettei taivu joka paikkaan. Vois melkein alkaa pitämään blogia noista keikoista, on meinaan varmaan kivaa settiä tiedossa.

Kesätyö

2009-05-22T11:59:00.004+03:00

Justiinsa kun pääsin manaamasta niin tulihan niitä kesätöitä. Silja Europalle miksailemaan 30.6-21.7 ja 29.7-5.8, tulkaahan moikkaamaan jos satutte paikalle.

Tilannekatsaus

2009-05-10T23:37:00.007+03:00

Joo, mitähän kaikkee sitä on tässä 8 kuukauden aikana tapahtunut... Vaikka mitä.

Koulu päättyy torstaina, Ancaran kanssa pitäisi lähteä marraskuussa Sveitsin kiertueelle ja mahdollisesti hieman pidemmälle rundille tammikuussa, Insane Affection on tulossa äänittelemään tänne meikäläisen kanssa niiden demoa kesäkuun alusta ja kesätöitä ei ole kuulunut vaikka piti. Helsinkiin pitäisi muuttaa kesän ajaksi, jos saisi jotain hommia tehtyä siellä.

Meikäläisen "The Stereo Addict" -kouluprojektibändin kanssa saatiin sinkkubiisi jonkunmoiseen kuosiin, tiistaina palautus. Vanha versio biisistä myspacessa (meikäläinen soitti rummut, äänitin suurimman osan soittimista ja miksasin).

Päätin tossa viime viikolla perustaa sooloprojektin (nimivaihtoehdot ovat tällä hetkellä "Taistelevat mikropenikset" ja "Mummonliha-pullat"), joka tulee todennäköisesti soittamaan jotain todella härskiä punk-henkistä musaa. Yhtään biisiä en tosin ole vielä tehnyt, mutta muutama riffinpätkä on takataskussa.

Spotify kantsii myös tsekata, jos et ole jo niin tehnyt.

Virrat ja silleen

2008-10-16T11:27:00.002+03:00

Joo, pitänyt jo kauan aikaa siten päivitellä tätä blogia, mutta ei oo vaan jaksanut, laiskottanut pahasti. Noh, Virroille muutin, Virtaintie on osoite, vuokra massiiviset 225 euroa kuussa. Ottaen huomioon että täysin kaupungin keskustassa sijaitsva solukaksio johon kuuluu sähkö ja vesi, neljän eri bonuskortin ruokakauppoja ja läjä muita peruspalveluita vieressä, kouluun kävelee 6 minuutissa ja kämppis on mukava, niin ei paha.

Kuitenkin, minun pitikin kirjoittaa, että mitä tuolla koulussa on opiskeltu. Ensimmäinen viikko menikin "orientoitumiseen"; Opeteltiin käyttämään koulun koneita, kulkutageja ja juomaan alkoholia mukavassa porukassa. Tässä ensimmäisen periodin aikana on ollut lähinnä Macin ja Pro Toolsin käytön perusteita, yritystoimintajuttuja ja äidinkieltä, joka on ovelasti naamioitu nimekkeelle "viestintä". Lisäksi otin vapaavalintaisena valmentavan ruotsin ja sitten omaa tyhmyyttäni mokasin englannin lähtötasotestissä kirjoittamalla liian lyhyen esseen, joten olen myös valmentavan englannin kurssilla.

Lisäksi meillä tuli, ilmeisesti ensimmäisen vuoden päätehtävä, eli stereoääniteprojekti. Käytännössä siis tehdään kaksiraitainen sinkku alusta loppuun. Se proggis mihin mä lähdin mukaan oli itseasiassa aika jännä, sellanen pop/punk/emo/rock. Naapuri pyysi lähtemään mukaan kun pojat olivat sopineet jamitreeniajat, otin sitten verkkarit jalkaan ja korvatulpat taskuun ja ekalla kerralla tehtiinkin sitten jo biisi ja sovittiin, että tehdään siitä meidän stereoääniteprojektin A-puolen biisi. Soitin silloin muuten ekaa kertaa viiteen vuoteen rumpuja. Olihan se yhtä siistiä kun ennenkin, mutta huomasi kyllä että kuinka pahasti sitä olikaan ruosteessa.

Laulaja lähti Kyprokselle perheensä luokse käymään ja tänä aikana teimme pikaiset demot soittimista meikäläisen kämpillä. Projektin työnimi on vielä toistaiseksi "Super Marios", koska laulajan nimi on Marios, mutta emme ole vielä kysyneet hänen hyväksyntäänsä sille. Olisimme varmaan jo kysyneet mitä mieltä hän on nimestä, mutta hän jäi sinne Kyprokselle ilmeisesti jumiin. Ymmärsin että häntä ei päästetty tullista läpi, kun Kyproksen valtio ilmeisesti haluaisi että hän jäisi suorittamaan asepalvelustaan, joka ilmesesti siis Kyproksella kestää 2-3 vuotta. Saas nähdä miten käy.

Lisäksi tuli taas hieman harrasteltua Suomen kiertoajeluja. Virrat - Lempäälä - Kotka - Lieto - Tampere - Helsinki - Virrat oli tämänkertainen reissu. Sacrecyä miksailin pari keikkaa (oltiin The Rainin lämppärinä, jee!) ja menin viettämään syyslomaa vanhempien luokse.

Ens viikolla olis sitten Jämijärvellä ja Tampereella keikkaa, saas nähdä miten ruumis kestää.

Koti, Finnvox, pienuutiset

2008-07-24T20:47:00.005+03:00

Okei, nyt on paatilta rantauduttu ja tuli taas todettua miksen yleensä juo baarissa. Minttuviina -shotti, 40% 4 cl, baarihinta: 4.50 euroa. Minttuviina -pullo, 50% 50 cl, henkilökunta-alennettu taxfree-hinta: 2.40 euroa. "On se halpaa, jos on tyhmä", kuten paatilla tuli todettua.

Mutta joo, kävin Finnvoxilla äänittelemässä vähän lauluraitoja Major Labelin levylle. Eksyin vahingossa itsekin kolmen oton verran örisemään tällä ihanaisella bassoäänelläni muutaman death metal örinän yhdelle raidalle, jonka alustava nimi oli ilmeisesti "Porcelain". Artolla oli kyllä todella villejä ideoita, kyseisen kappaleen viimeisen parinkymmenen sekunnin kohdalla oli muun muassa 9 lauluharmoniaraitaa ja muuta vokaaliölinää yhteensä 16 raitaa.

Selvisi samalla että basarissa olikin käytetty KOLMEA eikä kahta mikkiä. Sennheiser e901, Sennheiser MD421 ja tilamikkinä Neumann U87 (vai U47? ei voi muistaa). Lisäksi ihmettelin kun kitaroita oli kaksitoista raitaa, kysyin että kuinka monta ottoa ne oikein oli ottaneet, niin oli kuulemma ainoastaan kaksi ottoa, mutta ottaneet kuudella mikillä, sama kitara yhdistettynä kahteen vahvistimeen. Kolme Peavey XXX edessä, kaksi Vox AC30 edessä ja yksi tilamikki. En sen tarkemmin erittelyjä kysellyt että mitä mikkejä, mutta viimeksi oli ainakin käyttänyt SM57, MD421 ja jotain neukkaria siellä kauempana.

Soitin Virroille, kämpppä todennäköisesti tiedossa. Metallican uusi levynkansi näyttää ihan vaginalta ja siinä on Unforgiven III. Ei voi olla huono.

Silja Europa, Piramk, Major Label studiossa

2008-07-08T14:25:00.007+03:00

Okei, taas samalle botskille, tällä kertaa tosin talonjampaksi miksuttelemaan kahdeksi viikoksi. Varasin itelleni aika minimimäärän mitään, lähinnä vaatteita, hygieniavälineitä ja muutama CD. Ajoin, tai siis lähinnä siistin, myös partaa ja laitoin letin ponnarilla kiinni etten näyttäisi ihan spurgulta.

Hieman ennen kuin lähdin tarkistin sähköpostit ja parit useimmiten käyttämäni kirjamerkit kuten Noise.fi, Andy Sneapin forum ja Muusikoiden net, josta luin että Piramkin hakutulokset oli tulleet niiden nettisivuille. Kävin katsomassa ja selvisi että pääsin (neljännellä yrittämällä) Virroille Pirkanmaan ammattikorkeaan opiskelemaan! Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki on linjan nimi, käytännössä siis musiikin tuottamista, miksaamista ja markkinointia yms. Eli käytännössä sitä samaa mitä teen nykyisinkin, mutta lisäksi vielä paljon muuta ja lisäkokemusta. Sitä ei voi olla koskaan liikaa. Sijoitus oli 15/40, eli ihan jees. Siitä olen kyllä varma että meikäläistä ei sinne mun muusikkouden tason takia otettu, olen meinaan ehkä maailman huonoin muusikko mitä on. Pitää heti täältä laivalta rantautuessa käydä täyttämässä ne laput että ei unohdu.

edit 11.7:

Meikäläisen edeltäjäteknikko (jääköön nimettömäksi, kutsutaan häntä vaikka nimellä "Verneri") opasti ekana päivänä mitä kaikkea pitää tietää ja muuta sellaista, tiesi kyllä nähtävästi homman ihan hyvin, mutta "Verneri" itse oli kyllä todella ihmeellisellä päällä. Puhelimessa mies vaikutti todella mukavalta ja neuvoi ihan asiallisesti miten pääsen laivaan sisään. Siinä terminaaliportilla sitten sellainen 195cm ja ehkä 52kg painava riisikeppi selvitti raadiopuhelimella että saanko mie tulla sisään. Sitten hain infosta itelleni hytin, vein säkin sinne ja menin tapaamaan tätä miestä. Siinä oli justiinsa Round 5 -iltabändi pistämässä kamojaan kasaan ja "Verneri" siinä oli sitten täydessä touhussa joten en viitsinyt häntä häiritä. Paikalla oli talon toinen teknikko (kutsuttakoon nimellä "Ismo"), ja hänen avustuksellaan sitten kävin hakemassa itelleni ID-kortin (erittäin kauniilta) henkilöstöupseerilta ja käytiin kiertelemässä hieman paikkoja.

Siinä kun sitten "Verneri" oli saanut hommat siihen vaiheeseen että mikit oli kytketty ja kamat kohdillaan, oli soundcheckin aika. "Verneri" kun oli itse ilmeisesti (puheiden perusteella entinen) valomies, joten ei ihmekään että hän oli aika sinut valojen kanssa, mutta miksaustaidoissa ei kyllä ollut niinkään paljon hurraamista. Soundcheck oli nimittäin luokkaa "linjat auki ja bändi pois lauteilta, vaikkei soundi mikään hirveen hyvä olekaan". Tosin aikakin oli meitä hieman vastaan. Ihan hirvee epäselvä mutavallihan se sieltä kuitenkin hyökkäsi naamalle ja baarihenkilökunta valittaa että tulee lujaa. Itse olisin laittanut vaan helvetisti lujemmalle sitä, koska se oli aika munattoman kuuloista, mutta tulipahan heti selväksi että himmailuksi menee tämä miksaaminen.

Mutta sitten kun "Vernerin" kanssa pääsi juttelemaan, niin ensin luulin että kaverilla oli joko todella paha asennevamma tai paljon purkamatonta vihaa tätä rutiinityötä kohtaan jonka hän sitten purki esiintyjiin, tai sitten kaveri oli tosi leipiintynyt tai sitten sillä oli muuten vaan tamponi väärässä reiässä. Myöhemmin selvisi että mies oli joutunut mustamaalauksen kohteeksi ja hänellä oli siitä mennyt pasmat niin sekaisin kun se todennäköisesti voi vaikuttaa hänen työtulevaisuuteensa Siljan laivoilla, joten annettakoon se hänelle anteeksi.

Kun tämän iltabändin viimeisen vedon jälkeen he valittelivat että monitorit kuulostavat hirveältä (taisi olla "F" joka rasahti todella lujaa korvaan) ja niissä oli jotain kierto-ongelmia, joten teimme "Vernerin" kanssa hieman ylitöitä ja teimme niin että minä otin viiskasin käteen ja kävimme yksitellen kaikki monitorit läpi, kunnes ne kuulostivat edes lähes samoilta.

Sitten kun "Verneri" seuraavana päivänä oli lähtenyt ja antanut minulle avaimet, niin ensimmäinen asia mitä tein, oli se että sovimme bändin kanssa että teemme kello 19.15-19.45 heille uuden soundcheckin, koska he eivät olleet tyytyväisiä lavasoundiin ja minä eikä baarihenkilökunta ollut tyytyväinen ulospäin tulevaan soundiin. Heidän mielestään se tuli liian lujaa ja minun mielestäni se kuulosti hirveältä. Paikan meluraja mikserille meikäläisen miksaustyylillä on nähtävästi mittarin mukaan noin 85dB ja "Vernerin" miksaustyylillä 83dB. Bändi kiitteli heti kovasti jo soundcheckin jälkeen että soundi parani mahdottomasti.

Noh, laiva lähti Turun satamasta ja oli meikäläisen aika vetää eka tapahtuma soolona, joka oli Muumishow. Sitten kun Muumishow oli ohi, menin käymään backstagella, niin eräs nimeltämainitsematon urpo (ei ollut "Verneri" jota osa epäili, hänellä tosin oli myös alibi koska oli ollut kokoajan minun seurassani kun kävimme asioita läpi. Myöhemmin selvisi erääksi muusikoksi tästä iltabändistä) oli käynyt repimässä kaikki takahuoneen seinällä olleet, vuodesta 1992 lähtien kaikilta kyseisessä laivassa esiintyneiltä artisteilta kerätyt, nimikirjoituksilla varustetut kortit. Siljan henkilökunta ei selvästikään ollut asiasta iloissaan, koska tämän tradition aloittanut henkilö oli kuollut muutama vuosi sitten keuhkosyöpään. Varsinkin risteilyemäntä oli sen näköinen että hän ihan kohta joko kohta tukahduttaa raivoaan alkamalla huutamaan tai itkemään ihan täysiä. Tämä oli heille hieman verrastettavissa siihen mitä SIG teki Tavastian backstagelle. Itse veikkaan että seuraus tulee olemaan samankaltainen, mikä tosin olisi loppubändille todella väärin.

Tämä toinen teknikko, "Ismo", näki tämän ja kuuli vähän ajan sisään että kaukoidässä sijaitseva guesthouse (jossa hän on osingoilla) on myyty, ja hän alkoi olemaan henkisesti niin rikki, että alkoi empimään että ottaisiko loparit. Yritä sitten tällaisessa positiivisessa työympäristössä toimia. Onneksi itse olen henkisesti mielestäni aika vahva, saa suunnilleen mutsi kuolla ennen kuin meikäläinen murtuu samalla tavalla. Tai sitten tietokoneeseen tulla virus.

Nyt on pari kokonaista päivää vietetty täällä botskilla ja rutiiniosuudesta päiväshown manuaalisesti ajoitettavaa valoshowta lukuunottamatta olen jo pitkälti saanut aika haltuun. Valopöytä on silti vielä todella off-limits kamaa meikäläiselle, ei paljon uskalla koskea mihinkään kun ei vain yksinkertaisesti osaa käyttää.

Mutta pakko sanoa että tämä messi, eli henkilökunnan 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva buffakeittiö, on kyllä todella mahtava mesta, ainoastaan kasvismättö on vähän kökköä ollut tähän mennessä, joten olen sitten vetänyt joko kanaa tai kalaa useimmiten. Luulin ensin että täällä ei pääse nettiin missään vaiheessa, mutta kuten näette, niin pääsee. Tylsää täällä silti on aina muutamaan otteeseen tullut, kun on tullut tiukka määräys että työpäivä ei saa ylittää 10 tuntia. Itse kun laskin ohjelmaosuuden pituudet, niin siitä tulee ainakin 12 tuntia eli mun pitää mennä jonnekin bostailemaan pariksi tunniksi mutta olla silti passissa, kun päiväbändi vetää kun "ei saa olla töissä". Vitun byrokratia saatana.

Siinä on sitten puhelin pirissyt muutamaan kertaan ja selvisi että Major Label on studiossa tekemässä levyä ja sanamuunnosten, eli munasaannosten, ystävinä vaihtelimme muutamatkin lauseparit kuten PIRULLINEN KOMPPI ja KUIHTUVA HALLI. Kamarunkkareille kuitenkin tiedoksi että Major Labelin tulevalla levyllä käytetään vahvistimina ainakin Peavey XXX:ää Marsun 1960 kaapilla, Vox AC30:stä ja meikäläiseltä lainassa olevaa Marshall MS-4 minivahvaria. Basarissa käytetään kahta mikkiä, joista meikäläisen Sennheiser e901 -haavia napsun sieppaamiseen (toisen unohdin kysyä). Lupasin täältä päästyäni sitten käydä siellä Finnvoxilla äänittelemässä vielä hieman vokaaleita, ettei Arton tarvitse ravata siellä kopin ja rec-napin välillä.

Sain tossa vihdoinkin tänään itelleni teknikon hytin täältä laivasta, vittu se oli pieni ja ahdas tohon meikäläisen aikaisempaan hyttiin verrattuna. Laskin myös että mulla loppuu sukat joskus ensi viikolla. Ne tosin on niin pieni pyykkierä, että ne voi melkein suihkusaippualla pestä käsin lavuaarissa.

Riihimäkirock, häät, Semifinal, Kuudeslinja ja Firefox

2008-07-03T14:44:00.011+03:00

Perjantai
Joo, Wallu oli päättänyt buukata Major Labelin parille keikalleen tässä kesällä, viime viikolla Riihimäkirockiin ja ensi kuussa Jyväskylärockiin. Viime vuonna oltiin Kokkolarockissa samoissa merkeissä. Harmi että bändillä sattui juuri festarien parhaimpaan bändibuukkausaikaan keikkamyyjä lopettamaan, jolloin bändin sitten piti vaihtaa lafkaakin siinä samalla Livenationille, niin kesän festarisaldo oli hyvinkin pitkälle nuo kaksi plus Kelorock. Vituttaahan se hieman, klubikeikoilla "uusi yleisö" on jälkikäteen tullut ihmettelemään että mikä bändi tää oikein on kun kuulosti helvetin hyvältä ja miksei tää bändi ole missään kesän festareilla, mutta minkäs teet. Myöskään levyjä ei ole ollut myynnissä, mikä on taasen ollut ihan bändin moka.

Arton tyttöystävä Kerttu(?) ja Wrecking Queensin Jenni lähtivät siinä sitten mukaan ja Konalasta sitten lähdettiin ajamaan Riihimäkeä päin. Matkalla oli kyllä todella vaihteleva sää, ensin porotti aurinko niin saatanasti, sitten satoi ihan vitusti sekä vettä ja ehti siellä tulla rakeitakin, pari helvetin isoa salamaakin nähtiin ja näistä huolimatta sitä silti ajeltiin about 140km/h koko matkan, kun meinattiin olla myöhässä. Jossakin vaiheessa tätä reissua joku sanoo että heillä olisi keikka keskiviikkona Semifinaalissa, kun April joutui peruuttamaan kun rumpali lähti ilmeisesti kävelemään.

Kuitenkin, paikan päälle päästyämme huomasin että siellähän on tuttuja töissä (mutta eipä tämä Suomi mikään iso maa muutenkaan ole), Gootti-Henkka lavahäsmärinä ja Barska toimi etupään vahtina, pääsin vihdoinkin pyytämään häneltä naamatusten anteeksi Kuuluisa-risteilyllä häröpalloiluani.

Noh, Riihimäkirockissa meillä oli siis avausslotti, saatiin ihan reipas soundcheckikin siinä tehtyä. Mutta kuten voi odottaa, oli katsojia ehkä 50, joista ulkonäöstä päätellen noin 40 tuli odottamaan ilmeisesti Sturm Und Drangia. En siinä sitten viittinyt pahemmin alkaa enempiä tuuttailemaan vaan vetelin aika rauhallisesti ja pojat veti ihan perussetin. Ilari tosin oli unohtanut virittää tominsa, niin ei niistä saanut oikeen millään hyvänkuuloisia.

Note to self: Pitää kyllä itekin ostaa jotkut kuulokkeet noita festarikeikkoja varten kun siellä ei saa PA:ta pahemmin turhia availla, klubikeikoilla taasen tuppaan yleensä miksaamaan ainoastaan PA:n kautta, kun ei niillä muillakaan siellä luureja ole päässä. Korvamonitoricaset sitten erikseen.

Keikka ohi, bäkkärille omenaviinistä tehtyä lonkeroa maistelemaan ja syömään kuskuskusia. Seuraamme löyttäytyi pari todella tutun näköistä naishenkilöä, mutta en kuollaksenikaan muista missä olin heidät nähnyt. Joivat jotain neonpunaista ja todella imelän makuista siideriä. Raaka-aineina esanssi ja muumi. Klo 18.31 kaljat kassiin ja autoon, sitten pienen rahankeruun jälkeen retkue suuntaakin nokkansa kohti Helsinkiä. Sitten kun olimme lähdössä, niin pihalle kurvaa Emil, joka tuli hieman esittelemään Istanbulin peltejä, muut siinä sitten lähtivät himaan, niin minä ja Ilari jäätiin sinne vähän kattelemaan ja kuunteleen niitä peltejä.

Lauantai

Christa-serkun häät. Mutsi on ollut aivan helvetin vihanen meikäläiselle, vaikka ne ei ole edes sen juhlat, kun "jätän kaikki viime tippaan". Mun housut oli siis lyhennyksessä Halosella ja sain haettua ne vasta sillon lauantaina Helsingistä. Eikä mulla edes loppujen lopuksi ollut mikään kiire mihinkään, se sanoi että sun pitää hakea ne heti ysiltä Itiksestä, taisin lähteä himasta puoli yksitoista eli sain melkeinpä kaksi tuntia venytettyä lähtöä Helsingistä.

Sillon kun metsästettiin viikkoa aikaisemmin meikäläiselle kenkiä, niin ei yksinkertaisesti vain löytynyt hyvännäköisiä kenkiä, joissa olisi ollut tarpeeksi kokoa ja hintaa alle 100 euroa. Tein sitten sellaisen pelimies ratkaisun että kävin ostamassa mustat nahkaiset Adidaksen lenkkarit, kokoa 47^1/3, koska niitä tulee sitten varmasti käytettyä tuon yhden kerran jälkeenkin. Meikäläisen normikokohan on 45-46, mutta nuo Adidaksen kengät oli vaan jotenkin isompaa kokoa.

Noh, Turusta sitten faija tuli hakemaan meikäläisen, päästiin sitten Mynämäelle, laitoin puvun päälle ja ei kun menoksi. Sitten siinä kirkolla niin huomasin että mulla ei ollut ponnareita mukana, muistin että siinä kirkon vieressä oli parturi vaikka äiti kiven kovana väitti vastaan ettei olisi. Olihan siinä. Eipä tosin ollut auki, mutta vieressä ovessa olevalta mukavalta kukkakauppiaan tädiltä sain sitten itselleni kolme kuminauhaa joilla sain hiukset jotenkuten aisoihin.

Kirkko oli ja meni, sukulaiset itki onnesta ja serkku oli kaunis. Tai siis on. Edelleen. Itse kun en ole koskaan välittänyt tanssimisesta, niin en tanssinut näissäkään häissä, vaan löyttäydyin toisen serkkuni (morsiamen pikkuveljen) Ilarin seuraan ja autoin häntä astioiden ja kakkujen roudauksessa. Ei varmaan tarvitse vihjailla, kun serkku joutui olemaan ruokailun, kakunleikkuun ja kaljojen hakuun asti (yhteensä neljä edestakaista reissua) selvinpäin, niin hän otti sitten tämän menetetyn ajan kiinniollut selvinpäin, mutta serkku alkoi olemaan loppuillasta jo aika hyvässä nousuhumalassa.

Sunnuntai
Kello ehti vaihtaa jo päivää, mutta vähän ennen kuin oltiin lähdössä, niin kuvaajana toimineella rastapäiseltä tyypiltä oli autosta akku loppunut, niin sanoin että faijalta (romukerääjänä) löytyy varmaan akkukaapelit autosta. Ja niin löytyikin. Käytiin lainaamassa yksi auto kun faijan omasta autosta olisi pitänyt purkaa akkukotelo ja auto saatiin käyntiin. Sitten takaisin mökille ja nukkumaan. Aamulla äiti soitti sitten siskolleen ja sanoi että serkullani ei kuulemma ollut mitään muistikuvaa loppuillan tapahtumista. Itse katsoin Ylen sivuilta Serranon perheen kannettavalla (jumalauta kun mokkulan kanssa on mahdoton striimata videota!) ja lähdettiin siinä sitten faijan ja Matin kanssa takaisin Helsinkiin.

Ilari-serkkuni lisäksi Major Labelin Ilari oli myöskin ollut (joissakin toisissa) häissä silloin lauantaina ja hänellä oli kuulemma aika paha krapula, mutta ei kuulemma niin paha kuin hänen vaimokkeellaan Outilla, joka oli kuulemma oksennellut pitkin päivää.

Keskiviikko
Semifinaalin keikka edessä, en ole koskaan juurikaan kyseisestä paikasta pitänyt sen betonikuutiomaisen olemuksen takia, enkä pidä vieläkään. Huomasin että bäkkäri oli uudistettu, ei ollu enää Isover-paaleja vaan nyt siinä oli ihan oikea seinä, kaide ja portaat oli uusittu/korjattu ja sinne oli tullut sellainen kolmen kitaran mentävä teline. Huippua. Vielä kun sohvan sinne saisi niin siellä saattaisi jopa viihtyä kahta minuuttia pidempään.

Lämppärinä oli siis tämä Sakara Recordsin tuore kiinnitys Black Bile. Arto siinä sitten vielä tiistaina soitteli meikälle, että BB ei välttämättä saa miksaajaa sinne keikalle ja lupasin kyllä miksata bändin, mutta kun saavuimme silloin keskiviikkona Semiin, niin he olivat saaneet Oksun paikalle miksuuttamaan. Ei siinä mitään, ammattimies ja kaikkea, miksuuttelee Stam1naa ja silleen. Huomasin jossakin vaiheessa Black Bilen soundcheckiä että perkele mulla oli jäänyt korvatulpat himaan ja apteekit sekä musakaupat oli just menneet kiinni muutamaa minuuttia aikaisemmin. Siinä sitten hätäratkaisuna sellainen vaahtomuovinen tulppa lompakosta vasempaan korvaan ja oikea paljaaksi.

Vähän ihmettelin siinä Bilen soundcheckissä kun vokaalit ei meinaa kuulua millään. Tämän takia itse tsekkasin tsekissä vokaalit ensimmäisenä että ne varmasti kuuluu sieltä räimeen alta. Black Bilen keikka alkoi, ehkä 5 maksanutta katsojaa sisällä, eikä ne vokaalit nähtävästi kuuluneet keikallakaan. Muuten kyllä helvetin hyvää soundia, pellit vaan tuli aika saatanan lujaa ja vokaalit helvetin hiljaa. Sen mitä keskityin niin vokalisti veti kyllä aika pahasti ohi nuotin aika useasti, joten menin sitten siihen ulos venailemaan että bändi lopettaa. Harmi että bändillä ei ollut juurikaan yleisöä, ulkona oli ihan aikamoinen määrä porukkaa ja kaikki nähtävästi tulivat katselemaan Major Labelia, sillä ne menivät sisään klo 21.50 kun soitto loppui.

Siinä kun Major Labelin keikka alkoi, niin meinasi itellänikin käydä samat kuin Oksulla, eli vokaalit meinasivat hukkua vaikka vokaalikanavan liuku oli täysillä, siinä sitten hätäratkaisuna pistin kanavan lisäksi menemään vielä ryhmäkanavaan, josta sai sitten tarvittavaa lisähönkää niin ettei se hukkunut. Ilari taasen oli justiinsa saanut ne uudet Istambulin endorsement pellit itselleen ja nyt tuli korkkauksen aika. Itse olin treenikämpällä makutuomarina kun se valitsi niitä ja helvetti kun ne oikeasti kuulosti hyvältä livenä. Todella tummat pellit, eli ei ollut hampaiden kiristelyä siitä että pellit olisivat tulleet jotenkin liiaksi yli, kuten viime Semifinaalin keikalla. Bändi veti helvetin hyvin, Artolta kerran lähti piuha irti kitarasta ja siitäkös tuli aivan helvetinmoinen piiiiiiiiii:kki. Itseltäni encoressa vahingossa unohtui kitarakanava mutelle, josta Arto kuittasi "Hyvä Anssi" :) Tuli kehuja soundeista, Gootti-Henkka (joka oli talon äijänä) tosin sanoi että vedin kuulemma aika lujaa, mutta ainakin master-mittari näytti hiljempaa mitä soundcheckissä, en sit tiiä.

Pakko taas hehkuttaa että vaikka moni(?) ei ilmeisesti diggaa tosta Sennheiserin e901 mikistä basarissa, niin kattelin sitä Oksun tekemää EQ käyrää normibasarimikillä siinä jossakin vaiheessa, niin en mä tiedä onko se sitten siistiä vetää sellasia +10dB korostuksia siine basarimikkiin että saa samankaltaisen napsun aikaan mitä tosta meikäläisen mikistä lähtee suoralla EQ:lla, jossa on ainoastaan alapäätä korostettu. Vähemmän vaivaa IMHO.

Torstai
Tuli tätä kirjoittaessa hätäpyyntö kaverilta että pitäisi mennä Kuudennelle linjalle miksailemaan, jotain kolme indiebändiä. Noh, ei kai siinä sitten kun menoksi.

perjantai edit: Joo, olihan siinä taas ilta, 10 tunnin ilta taas. Kyseessä oli Rrrymy-klubi jossa oli kolme bändiä. Menin itse tuntia etukäteen varmuuden vuoksi paikan päälle noin klo 17 että, sain testattua et PA ja monitorit toimii ja että sain valot päälle. Enhän mä sitä saatanan sukkulaa osannut käyttää jolla niitä liikkuvia ohjattiin, joten piti tälle kaverille soittaa että mitenkäs helvetissä noi liikkuvat saa päälle. Siinä sitten hirveän väsäämisen jälkeen sain puolet lampuista päälle.

Noh, keskimmäinen bändi (Shout) tuli siinä sitten paikalle ja aloin vähän kyselemään lineuppia. Siinä sitten tuli tää ihan perus "kaks kitaraa, basso, kahden tomin rumpusetti jota kaikki bändit käyttää ja meille VIIS laulua". Mitä vittua. Noh, ei kai siinä sitten muuta kuin viisi mikkiä lavalle. Oli muuten eka kerta kun miksasin viisihenkistä rokkipumppua, jossa kaikki lauloi (ja vieläpä osasi laulaa ihan siedettävän hyvin)!

Siinä sitten tietenkin mikkejä laittaessa sillä pienellä lavalla oli taas sellainen avobordlli ettei mitään rajaa kun kaikki haluaa just sillä sekunnilla olla siellä lavalla, mutta minkäs teet. Mikkejä kytkyyn ja sitten tsekkailemaan. Rumpusetti kuulosti aivan hirveältä kun tomeissa ja basarissa ei ollut resokalvoa lainkaan, soundi oli pelkkä "töks", en tainnut loppujen lopuksi ajaa niitä tomeja juurikaan PA:sta kun ne kuulosti siis todella todella hirveältä.

Soundcheckissä siinä ensin tsekattiin basari, ihan semi-ok ottaen huomioon että ainoa jäljellä ollut lyhyt ständi oli rikki, joten laitoin sen basarimikin sitten sinne rummun sisälle. Onneksi pyysin vielä sitä rumpalia ottamaan sen takkinsa pois sieltä sisältä, että edes jotain sointia saisi siitä kuuluviin. Sitten kun alettiin virveliä tsekkaileen, ihmettelin mistä helvetistä tuollainen diskanttinen sivuääni oikein tulee, kun kanavan pisti mutelle niin se hävisi, eli se tuli PA:sta. Kävin siinä sitten salin puolella kuuntelemassa, niin kuulin että ne tanssilattian takakajarit oli päällä ja se kuului sietä, Eppu oli onneksi siellä toimistossa niin se sitten kävi näyttämässä että mistä ne saa pois päältä. Basso tuli kyllä niin lujaa lavalta, etten sitä loppupeleissä sitten ajanut edes keikan aikana PA:sta lainkaan. Vähän sama oli kitaroiden kanssa, ainoastaan soolot buustasin PA:sta.

Tehtiin sitten Shoutin kanssa reilun pituinen soundcheck, kun se viimeinen bändi (The Friend) ei ollut vielä tullut paikalle. Tulivat siinä sitten kasin aikoihin, silleen ihanasti puolitoista tuntia myöhässä, niin saatiin heillekin tehtyä pikainen soundcheck. Olihan se vähän tollasta Disco Ensembleä heikommalla groovella ja hassummalla laulutyylillä, ei oikein iskenyt mulle.

Mutta sitten tämä eka bändi (Fox Vulpini) oli kyllä se mikä pisti meikäläisen pasmat ihan täysin sekaisin. Kun on tottunut rokkibändejä miksaamaan, niin silloin yleensä on tottunut siihen että mikkiin tulee lujaa soittimesta kuin soittimesta ja joutuu tuuttaamaan kaikkea ihan helvetin lujaa. Ja mitä vielä, laulumikin ledeistä edes ensimmäinen (-24dBU) ei edes välähtänyt kuin satunnaisesti! Mietin eka että onko tää tiski nyt rikki, mutta ei. Sama juttu akustisten kitaroiden kanssa. Sieltä ei lavalta oikeasti tullut juurikaan lujempaa kuin mitä bändi itse soitti, mittarit eivät näyttäneet mitään, mutta kyllä sieltä silti kuului. Ja jumalauta miten hienoa musiikkia! Kannattaa käydä tsekkailemassa.

Perjantai
Noin kello kolme sitten lopulta pääsin lähtemään kutoselta ja koska bussit kulkivat vielä torstai-aikataululla, niin himaan taksilla piti mennä taksilla. Maksoi 23.50 euroa mutta annoin kuskille vielä loput 25 eurosta tippiä kun oli kova juttumies ja pisti Hassisen Konetta soimaan. Ainoa syy miksei kannata asua Vuosaaressa, on että baarireissun jälkeen himaan tuleminen on noin saatanan kallista. Muuten olen täällä sen kohta 15 vuotta viihtynyt helvetin hyvin.

Siinä kotiin päästyäni kävin kirjoittamassa emailia Shoutin pojille kun halusivat että mahdollisesti jatkossakin miksailisin heitä, armoton jysäri sitten iski jossakin vaiheessa kun kirjoittelin sitä emailia ja sain sen vihdoinkin kirjoitettua loppuun noin kello viisi. Tuli aika pitkä emaili. Sitten sänkyyn ja nukkumaan, kaveri sitten soitti tuossa kello 12 että voiko lainata meikäläisen Röden NT5 mikkejä. Olisin muuten lainannut, mutta ne on Major Labelin treenikämpällä tällä hetkellä meikäläisen mikkisalkussa.

PS: http://www.spreadfirefox.com/

Thanks to the support of the always amazing Mozilla community, we now hold a Guinness World Record for the most software downloaded in 24 hours. On June 18, 2008 8,002,530 people downloaded Firefox 3 and are now enjoying a safer, smarter and better Web.

Lähiökeikkaa ja Firefox 3.0

2008-06-19T07:58:00.012+03:00

Tiistai-iltana Waldenin Henkka soitteli että hän on menossa RMJ:hin miksailemaan, joten ei pääse lähiökeikalle Vuosaaren nutalle ja pyysi tuuraamaan. No itse kun asuin siinä 300 metrin päässä ja kalenteri näytti tyhjää, niin mikä ettei. Ei siinä sitten muuta kun hyvissä ajoin nukkumaan ja yhdentoista aikaan sinne nutalle.

Nutalle saavuttuani meininki oli siinä vaiheessa, että vasta lava oli saatu paikalleen, oli kuulemma ollut ensin väärinpäin. Ei siinä sitten mitään, ei muuta kun etsimään tekniikan vastaava ja kyselemään vähän mitä kamoja siellä on. Noh, sitten Juha löytyy ja hän näyttää että heillä on Allen & Heathin GL2000 sarjan mikseri, ei siinä, tuolla samaisella tiskillä on vedetty aika monta keikka. Sitten räkistä löytyi Lexiconin multiefu ja dbx kompura ja joku Alton graafinen EQ, mutta tietenkään tuohon dbx:ään ei ollut piuhoja ja Altosta puuttui virtajohto, joten käytin ainoastaan sitä Lexiconia, vaikka en niistä edelleenkään tykkää. Mutta sillä vedetään mitä on.

Noh, piuha- ständi- ja mikrofoniosastolla oli sitten nuta-tyyliin todella vajaata ja melkein toimiva kattaus kamaa. Kitarat ja laulut mikitettiin SM58:eilla kun muita mikkejä ei ollut. Rumpumikit oli tämä Shuren PG-halpissarjaa, ja tietenkin vieläpä vajaa sellainen. Rummuista mikitettiin siis virveli ja lattiatomi omilla mikeillään, sitten kaksi etummaista tomia mikitettiin yhdellä mikillä.

Tuo basarimikki (Shure PG52) on muutenkin itsessään todella hirveän kuuloinen mikki, mutta tietenkin siitä puuttui sieluadapteri sieltä pohjasta, joten se piti vaan heittää sinne rummun sisään. Rummun sisään heitettynä ja ilman kompuraa ja gatea se oli kyllä todella toivoton tapaus. Yleensä basarimikeissä on vähän sellainen että niissä on joko helvetisti alapäätä ja vähän yläpäätä tai sitten toisinpäin, mutta tämä oli kyllä huono kompromissi kummankin osalta. Siitä ei saanut oikein yläpäätä eikä alapäätä, eli se oli pelkkää mutaa. Siinä sitten piti lähteä siihen että ensin korostat sieltä sitä 1khz alamiddle ruuvista (ylempää ei voinut kun siinä loppui taajuuden säätövara kesken), 5-6khz ylämiddlestä ja sitten vielä ylähyllyä, kaikki kello kolmeen. Ja mittari tietenkin hakkaa clippausta.

Niin, mutta tietenkin unohdin mainita että nuta-tyyliin näitähän ei oltu vielä saatu kuuluviin vasta kun puolisen ennen tapahtumaan kun liitännöissä oli ongelmia. Ensinnäkin PA:sta ei kuulunut mitään, eikä monitoreista. Kaukokaapelissa ei ollut vikaa, sillä kamaa tuli sisään mikserille, mutta mitään ei tullut ulos. Sitten kun saatiin, niin subbarit oli kytketty jotenkin todella mystisesti että kun paneroi kanavan kokonaan vasemmalle, niin se ei tullut lainkaan subbareista, kummatkin subbarit oli reititetty oikealle. Eli tämän takia oli sitten pakko vain vetää monona, oli vähän heikon kuuloista muuten. Lisäksi siinä ekan (turhan) soundcheckin jälkeen käytettiin varmaan 20 minuuttia PA-piuhojen vaihteluun, kunnes huomasin kokeilla oliko CD-soittimen piuha rikki. Olihan se. Noh, mulle saatiin katos justiinsa vähän ennen kun alkoi satamaan. Tietenkin koko tapahtuman ajan satoi aivan kaatamalla ja jengi lähti aika hyvällä sykkeellä liikkeelle kun tuli sellainen myrskyryöpsähdys taivaalta, eli ei ollut mikään tavallinen tihkusade.

Ekana lauteille astui Junnu Vimma 2008 voittaja, Sukupuu. Kokoonpano oli aika absurdi, rumpali, basisti, multi-instrumentalisti (kitara-melodica-koskettimet) ja huilisti, ei vokaaleita. Jumantsuikka kun pojat soitti hyvin, mutta olivat tosi ujon tuntuisia poikia. Jos jaksavat vaan vääntää vielä 12 vuotta yhdessä, niin noista tulee vielä jotain, kuulin ohimennen joltakin äidiltä että pojat soittavat popjazzissa. Antaa varmaan vähän osviittaa soittotaidosta.

Sen jälkeen alkoikin tämä metallikimara, eka tuli joku blackmetal-bändi, hitto kun se laulaja veti hiljaa. Murisi hiljempaa kuin se puhui puheäänellä. Sitten tuli muutama jotain korvasta sisään ja toisesta ulos, sitten tulikin aika tiukan oloinen 70-luvun rockia soittava bändi (nimi unohtui), mutta meininki groovasi aika lujaa. Sitten tuli joku mörrimöykkymetallibändit ja todella tiukan kuuloinen speedmetalbändi, harmi että unohdin bändin nimen.

Mutta sitten illan ehdoton kohokohta oli ROCTUM! Ei jumalauta noi jätkät oli niin vastenmielisen näkösiä, että niille ei voinut kun nauraa vedet silmissä! Lavashow oli aivan mahtavuutta. Tietenkin kun meiltä loppui langalliset mikit kesken, niin annoin sellaisen langattoman sille laulajalle. Nuo Omnitronicin langattomat oli uusi tuttavuus ja yllättävän toimivan oloiset, gain before feedback oli hyvä ja volyymiä riitti, mutta en kuitenkaan silti ostaisi niitä itse kun ei ole kuin tuo muutaman tunnin käyttökokemus niistä ja varsinkin kun nämä Suomen langattomat taajuudet siirtyvät mobiilitv:n käyttöön.

Tietenkin kun sille pikkusialle antoi sen langattoman niin sehän innostui ja lähti juoksemaan lavalta pois yleisön joukkoon ja pyörimään takani olevalle märälle ruohomäelle. Mahtavuutta, menen katsomaan toistekin joskus.

Näiden jälkeen tuli vielä joku paikallinen bändi, ei voi muistaa. Ainoa mitä muistan oli että laulaja revitteli pyöräänsä "Fuck the fuel economy" nimisen biisin aikana.

Noh, sitten tämä Juha tuli siihen jossakin toisen esiintyjän aikana desibelimittarin ja jonkun meluluvan kanssa pyörähtämään ja sanoo että meillä on 70dB:n meluraja. Sanoin että et voi olla tosissasi, pelkästään jo rummuista tulee ilman mikkejä sen verran. Yritin siinä sitten himmailla parhaani mukaan, onneksi kaikki bändit oli "vaan" kovaäänisiä rock/metallibändejä. Luin sitten loppuillasta sen paperin siinä jossain vaiheessa kun Juha oli häipynyt ja siinä luki jotain tyyliin "asuinalueella lähimmille asuintaloille saa tulla 70dB", kävin siinä sitten vikan esiintyjän aikana siellä lähimmällä asuintalolla mittaamassa. 71dB. Riittänee. Tiskillä tuli 95dB

Noh, ilta ohi, kamat kasaan ja himaan. Siinä kun oli sen 9 tuntia seissyt melkein kokoajan, niin hieman väsytti, joten menin nukkumaan. Tietenkin tämän keikan takia unohdin täysin Firefoxin download-dayn, eli en päässyt osallistumaan siihen maailmanennätykseen. Mutta kävin lataamassa sen silti, mutta helvetti kun alkoi heti vituttamaan tää uusi Firefox, puolet meikäläisen liitännäisistä ei toimi (kuten Customize Google, Download Manager Tweak, Suomen kielen oikoluku ja Tab Mix Plus) ja varsinkin se meikäläisen suosima Firefox 1.5 default-teema, Winestripe, ei toimi.

edit pari tuntia myöhemmin: aika nopeeta toimintaa, sain kaikki liitännäiset paitsi Download Manager Tweakin toimimaan pienen googletksen jälkeen, mutta Winestripeä en, kun se kehittäjä sanoi sivuillaan ettei edes aio tehdä siitä FF3.0 yhteensopivaa, löysin sitten kuitenkin StrataStripe nimisen teeman mikä on yhdistelmä 1.5 ja 3.0 teemaa. Kelpaa mulle.

Kuuluisa-risteily

2008-05-06T08:11:00.016+03:00

Oltiin Ancaran kanssa Silja Europalla 4-5.5. kestäneellä risteilyllä esiintymässä, joka oli kuuluisa.fi -nettiyhteisön käyttäjien "bilefestariristeily", jossa paikalla oli kuulemma 1400 maksanutta pintaliito-asiakasta. Itselläni bileet alkoivat lähinnä kun pääsin sieltä pois. Ei ole meinaan intin jälkeen varmaan kertaakaan vituttanut yhtä paljon. Flunssa myös varmasti vaikutti asiaan, mutta reipas uni ja puolikas Minttuviina-pullo helpotti oloa.

[piipitys]

15.4.2008-3.5.2008:
Voisin melkein aloittaa sanalla joka kuvasi kyseisen risteilyn yleistä tunnelmaa, ainakin tekniikan osalta: totaalikaaos. Koko hommassa oli jo lähtökuopissaan aika hyvät katastrofin ainekset käsissä; 22(!) artistia (joista 5-6 rockbändejä, loput hiphop/taustanauha-yhtyeitä), 2 päivää.

Kuulin bändin jätkiltä ensimmäisen kerran 15.4, että olemme menossa sinne, mutta meitä ei oltu mainittu lafkan sivuilla vasta kuin joskus viikkoa ennen risteilyä. Myöskään toistuvasti sähköpostilla pyytämiäni aikatauluja tai muita vastaavia infoja ei saatu ohjelmatoimistolle/bändille asti ennen kuin vasta yhtä päivää ennen risteilyä. Sitten kun katsoin sitä aikataulua, niin ei voinut muuta todeta kuin "jes", esiinnytään ekana... Noh, osattiin me siitä kaivaa positiivisetkin puolet esiin ja ilo ottaa irti, eipähän tarvinnut skarpata alkuiltaa vaan pojat pääsi heti pämppäämään vedon jälkeen.

Kaiken huipuksi Turku Audion piti alunperin tulla kyseiselle risteilylle hoitamaan PA- ja backline-asiat, mutta ilmoitti 2.5., eli kaksi päivää ennen risteilyä, että eivät tule kyseiselle risteilylle koska Kuuluisa Oy ei ole maksanut etukäteen sovittuja maksuja. Kuuluisa Oyn mokahan tuo oli, mutta he saivat sitten paikalle kuitenkin L&R Audion tyypit paikkaamaan massivisella päivän varoitusajalla.

SUNNUNTAI 4.5.2008, AAMUPÄIVÄ:
Noh, meille ilmoitettiin ohjelmatoimistosta, että laivassa pitää olla 16.30 ja laiva lähtee liikkeelle 18.30. Lähdin himasta siinä kahdentoista maissa, menin kitarateknikon tykö Malmille, sieltä ajettiin sitten Järvenpään ja lähdettiin bändin kanssa sieltä siinä kahden maissa, haimme basistin Turun linja-autoasemalta ja olimme Turun satamassa hieman etuajassa, noin klo 16.15, jossa vokalisti odottelikin jo.

Informaatio selkeästi ei ole kulkenut mille muullekaan bändille; Kun pääsimme satamaan, niin lähes kaikki bändiautot olivat väärällä portilla jonottamassa varmaan 20 minuuttia. Sitten kun pääsimme noin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä laivaan sisään (vaikka olimme kolmas auto joka pääsi sisään), niin tekniikan ja bändien edustajat pidettiin pari pientä palaveria, sillä ylös oli aluksi menossa varmaan 7 eri kitarakomeroa jne.

Ensimmäisen palaverin tulos oli että muut bändit eivät tuo mitään muuta backline-osastoa ylös, paitsi Ancara tuo bassokamat joita muutkin bändit saivat käyttää, backline-vuokrafirma toi rummut ja kitarakomerot ja muut bändit toivat ainoastaan soittimet, nupit ja sitten se perus-rumpuosaston (virveli, pellit ja pedaali). Ainakin White Flamea vitutti suuresti että tästä ei oltu informoitu etukäteen, sillä jos he olisivat voineet jättää basso- ja kitarakaappinsa kotiin niin heidän ei olisi tarvinnut vuokrata sitä keikkabussia millä he tulivat (joka oli kuulemma lyhyellä varoitusajalla varattuna vieläpä aika kallis).

Kun päästiin ylös niin siellä oli aivan totaalinen avohärdelli käynnissä. Kukaan ei tiennyt mistään mitään, eikä tälle uudelle PA-firmalle ollu toimitettu aikatauluja, esiintyjälistoja, raidereita tai mitään muutakaan. Sitten kun saatiin se emailissa lähetetty aikataulu- ja esiintyjälista paikan päällä, niin huomattiin että HUPSISTA; Aikatauluissa ei ole jätetty sekuntiakaan aikaa vaihdoille! Juuri näin... Kyseisen tapahtuman järjestäjä ei selkeästi ole koskaan aikaisemmin järjestänyt elävän musiikin tapahtumia, vaikka olisi kuinka nopeat bändit tahansa niin vaihdoissa yleensä menee silti 10-30 minuuttia.

Ensin piti siis selvittää joka artistin kanavalistat, joista sitten tämä etupään vastaava koosti house-listan. Koska me muut teknikot (itseni lisäksi mm. Giant Leapia miksannut Terttu ja Beats & Stylesiä miksannut Oskari jne) huomattiin selkeästi, että jos me ei auteta noita tyyppejä (niitä PA-tyyppejä taisi olla 2 teknikkoa ja muutama roudari), niin nämä aikataulut tulee kusemaan vielä pahemmin mitä piti. Terttu ja Oskari sitten siinä auttoi etupään säätämisessä ja minä aloin mikittämään lavalla kamoja.

Oli kyllä selkeästi jotain järjestäjän tuttuja ne Random Eyesin tyypit, kun kaikki muut rockbändit soitti ihan kura-sloteissa (ekat kaksi esiintyjää ekana päivänä ja maanantaina justiinsa siihen krapula-aikaan eli 12-15 välillä), mutta he soittivat ainoana rock-bändinä silleen ehkä parhaassa slotissa eli yhden aikoihin (tosin aloittivat varmaan kahdelta kun aikataulut venähtivät aika kivasti). Lisäksi he vaativat että heidän pitää saada tehdä soundcheck, tai he eivät esiinny. Tai näin meille ainakin sanottiin sen järjestäjä-mimmin osalta, hyvä että ilmoittivat siinä vaiheessa kun meillä oli jo kaikki kamat pistetty kasaan.

SUNNUNTAI 4.5.2008, ALKUILTA:
Noh, se meni sitten siihen että Random Eyesit eivät tehneet checkiä, mutta ainakin bändin vokalisti Christian tuntui olevan asiasta ihan okei mitä kuulin olan yli. Me olimme ainoa joka teki sinä iltana soundcheckin, mutta meilläkin meni lähinnä todella hätäiseksi linjacheckiksi ja pojat vetivät nopeasti puoli biisiä että saivat monitorit checkattua. Muuten olin ihan tyytyväinen siihen lähtösoundiin, mutta virvelin mikin kävin kääntämässä enemmän vaaka-asentoon kun se oli jostain syystä laitettu lähes 45 asteen kulmaa niin siitä vain kuului sellainen plussapallomainen "plop", joka ei ollut yhtään väkivaltaisen kuuloinen kuten virvelin mielestäni kuuluisi olla.

Meidän piti aloittaa 19.30, mutta pääsimme aloittamaan kuitenkin vasta 19.50 vaikka kuinka nopeita yritimme olla. Juontajina toimineet Martina Aitorinta ja Oskari Katajisto spiikkasivat pojat sisään, mutta Oskariakin selkeästi vitutti se erittäin paljon ettei kukaan tiennyt mistään, oli mies meinaan aika katajassa seuraavana aamuna.

Euroviisumies Kim Herold (jonka olisi pitänyt esiintyä meidän jälkeen) sitten päätti jättää esiintymättä kun hän ei halunnut esiintyä niin aikaisin. Ymmärsin että mies ei sitten esiintynyt lainkaan. Ancaran jälkeen piti tulla Alexandra Alexis, mutta ilmeisesti sekin peruutti, koska meidän jälkeen tuli suoraan Giant Leap esiintymään, jonka piti esiintyä vasta klo 21.10.

Mutta joo, sitten kun pojat oli esiintyneet ja kamat saatu lavalta turvaan niin mentiin poikien kanssa syömään seisovaan pöytään ja naureskelemaan kun Deathlike Silencen pojat eivät osanneet työntää ovea auki. Saivat meidän pöydästä pienet aplodit. IPOn jälkeen menin taxfreehen pettymään, kun kuulin että sieltä saa ostaa viinaa vasta huomenna. Siinä vaiheessa oli kyllä sellainen oli että oli pakko mennä vähän laskemaan kuumetta hyttiin, eli nukkumaan ja suihkuun.

MAANANTAI 5.5.2008, YÖ:
00.06AM, täytin 24w beibe! Sitten kun olin suihkusta päässyt, niin vaihdoin vaatteet ja hain baarista lonkeron kouraan ja menin katsomaan kun Deathlike Silencen tyypit kävi ratsastamassa rodeota, jonka jälkeen menin kuuntelemaan vähän livemusaa. Ehkä ne Random Eyesin tyypit olisivat tarvinneet sen soundcheckin, koska ne kuulosti oikeasti vitun hirveälle yleisöön. Rumpuja ei kuulunut PA:sta lainkaan ja balanssi oli vähän mitä oli. Oli kuulemma ollut aika karu lentävä lähtö etupään kaverille, oli kuulemma ollut pari sekuntia hämillään ja kylmästi vain nopeasti viskannut kaikki liu'ut auki että edes jotain kuuluisi.

Tuo tapahtuma olisi muutenkin oikeasti vaatinut jonkun stagemanagerin ja erillisen lavavastaavan joka olisi vastannut pelkästään niistä kytkennöistä. En itse kuullut Giant Leapia, mutta heillä oli kuulemma saman suuntaista ongelmaa ollut kuin Random Eyesilla; Terttu oli saanut ainoastaan laulun, akustisen kitaran (ja jonkun muun) kuuluviin. Ilmeisesti Terttu ei sitten päässyt hyväksi käyttämään sitä Sennheiserin e901-basarimikkiä mitä lainasin hänelle, ainakin itselläni se tosin toimi ihan hyvin. edit: Terttu, viitaten blogitekstiisi, en tosiaan siis kuullut vetoasi, mutta tällaisen kuvan sain kun keskustelimme kun olit korjaamassa rulettivoittojasi. Sori.

Sitten alkoi siinä kahden aikoihin kyllä vituttamaan jo aika ancarasti se jengi siinä ympärillä, että oli pakko taas mennä vähäksi aikaa vetäytymään hyttiin ja sitten kun siellä alkoi ahdistaa se älytön moottorin humina, niin menin sitten infopisteen vieressä olevaan pyötäryhmään katsomaan USA - Slovenia matsia. USA vei 5-1.

Lätkämatsin jälkeen kävin vielä katsomassa loppupuolen tämän Euroviisuissakin käyneen Cristal Snown vedosta ja oli kyllä pakko sanoa, että yllätti positiivisesti. Kantsii oikeasti käydä tsekkaamassa, jos tulee mahis jonnekin muualle kuin Sedulaan.

MAANANTAI 5.5.2008, AAMUPÄIVÄ:

Random Eyesin vedon aikana Deathlike Silencen tyypit tulivat kysymään että haluanko miksata heidän vetonsa huomenna, koska eivät halua että he kuulostavat noin haikealta. Sanoin että eri maksusta toki, sanoivat että heidän pitää keskustella asiasta, sitten kävin joskus maksullisen aamupalan jälkeen katsemassa että milloin ne soundcheckit piti olla, mutta siellä oli vain vihaisia siivoojia, niin menin sitten käymään bändipoikien hytissä jossa haisi aika reippaasti musiikille. Menin sitten siitä muutamaksi tunniksi nukkumaan kun ei niistä DLS tyypeistä kuulunut, menin kuitenkin sitten niiden vetoa katsomaan. Ihan OK soundit se house-tyyppi sai, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on että bändin oikeasti kannattaisi mieluummin roudailla sitä äänimiestä kuin valomiestä mukanaan.

Tax Freestä ostin itselleni puoli litraa 50% minttuviinaa ja litran Jallu-pullon, sain vielä kaupan päälle ilmaiseksi Jallu-pipon. Über-cool.

Noh, siinä sitten takaisin sinne keikka-areenalle mennessä kuulin White Flamen tyypiltä, että he joutuivat perumaan vetonsa koska jos he olisivat nousseet lauteille 16.30, niin PA-tyypit eivät olisi päässeet koskaan kotiin. Viimeiseksi esiintyi afrobeat-yhtye Mad Ice, joka oli oikeasti todella tiukka, kannattaa tsekata.

Noh, siinä sitten lähdimme purkamaan kamoja lavalta kun joku sanoi "eikun hei, älkää vielä purkako, me vedetään vielä kaks biisiä". Tämä kyseinen White Flamen tyyppi kenen kanssa juttelin sanoi "hyvä ettei loppu bändistä kuullut minkä takia me jouduttiin peruuttamaan keikka". Olen samaa mieltä. Kyseinen yhtye oli sellainen kuin Jack Legacy ja kyseessä oli kuulemma bändin eka keikka. Saisi olla samalla viimeinenkin.

edit: Meinasi unohtua, risteilyn liput oli siis maksaneet kuulemma 100 euroa, joka on C-luokan hytistä aikamoinen kiskurihinta. Lisäksi eräät kanssamatkustajat sanoivat että jos he varaisivat matkansa reilusti etukäteen, niin he saisivat hyttiinsä ilmaiseksi skumppapullon. Eipä ollut skumppia näkynyt ja Silja ei ollut tietoinen tästä järjestelystä millään tavalla, eli ei taida olla järjestäjällä muutenkaan ihan kaikki luottamusjutut kohdillaan.

[/piipitys]

Noh, kamat autoon, syömään paninit lähimmältä Shelliltä ja nokka kohti Helsinkiä.

Siljalle, L&R Audiolle ja muiden bändien tyypeille vielä kerran: kiitos ja anteeksi.

Nykypäivän hihattomat paidat on perseestä.

2008-04-20T00:47:00.007+03:00

En tiedä mitä te olette asiasta mieltä, mutta kerronpa mitä itselleni kävi tässä viikonloppuna. Satuin tuossa perjantaina käymään Nokialla miksaamassa keikkaa ja sovin erään ohjelmatoimiston keikkamyyjän kanssa että käyn viemässä hänelle verokorttia, matkalaskua sun muuta lärpäkettä sinne. Noh, ajattelin että ehdin käydä himassa vielä ennen kuin lähden, mutta sitten tulikin tunti lähdön jälkeen tekstari että lähdetäänkin tuntia aikasemmin, niin enhän mä sitten ehtinytkään käydä himassa, olis muuten tullu kiire.

Noh, tein sitten niin että kävin Stockmannilla ostamassa itelleni uudet kengät (viimeksi ostanut kesäkengät 2005, joten ehkä oli jo aikakin) ja sukat, sekä siinä sitten alusvaatekerrasto eräästä nuorisoliikkeestä. Ostamani kalsariosasto oli ihan jees, mutta sitten ostin lisäksi vielä tällasen vaimonhakkaaja-osaston hihattoman paidan kokoa XL joka löytyi siis siitä samalta miesten osastolta mistä nämä bokseritkin.

Tämä XL-kokoinen paita oli siis sellainen että pistin sen päälle ja venyttelin, niin huomasin että perkeles, meikäläisen adoniksen vartalon alaosa pilkistää sieltä paidan alta. Noh, tämä paita oli siis 95% puuvillaa ja jotain 5% elastista matskua niin se venyi aika kivasti, joten sitten venytin sitä silleen että ei enää makkarat paistelleet sieltä maailmalle. No arvatkaa vaan kun sitä helmaa veti alaspäin niin tuliko kaula-aukosta sellanen että näky puolet rintakehästä. Ei helvetti, onko nykypäivän miestenpaidat oikeasti tälläsiä todella syvällä kaula-aukolla varustettuja että varsinkin meikäläisen tapaiset B-kupin manboobsit omistavat henkilöt näyttää suorastaan eroottiselta, joka tuollaisessa hyvinkin miespainotteisessa hevimies-porukassa voi näyttää suorastaan houkuttelevalta tarjoukselta?

Ei siinä, keikalla oli aivan liian vähän porukkaa ja sauna oli aika ruotsalaiseen tapaan viileä.

Meikäläisen tekemiä online-palveluita

2008-04-11T12:35:00.004+03:00

Eipä tässä ekassa blogiviestissä jaksa paljoa itsestään sepistellä, mieluummin sitä mitä olen tehnyt

http://www.keikkapaikka.info

Tälläisen ilmaisen palvelun avasin tässä vähän aikaa sitten. Kaikessa lyhykäisyydessään se on siis palvelu, jossa listataan elävän musiikin keikkapaikkoja kaikkialta Suomi-neidon vartalolta. Yllättäen suurin osa keikkapaikoista löytyy täältä ruuhka-Suomesta, missä suurin osa ihmisistäkin on.

Se missä palvelu poikkeaa muista tavallisista keikkapaikkalistoista on se, että tuossa listassani on listattu myös keikkapaikan tekniset tiedot, yhteystiedot ja karttalinkki paikan päälle. Nämä tiedot ovat ne jotka yleensä kiinnostaa bändiä, heidän teknikoitaan ja keikkamyyjiään.

Sivusto on myös niin kevyt, että jos bändi on tien päällä ja kontaktihenkilön numero tai paikan sijainti ei muistunut mukaan, niin sen voi käydä matkapuhelimella tarkistamassa. Etusivun koko on noin 20 kilotavua ja sisältö sivu puolet siitä. Sivusto on testattu toimivaksi Nokian 6060 puhelimella käyttäen Nokian omaa selainta ja Opera Miniä. Nokian omalla selaimella joutuu hieman scrollailemaan sivusuunnassa, mutta muuten toimii erittäin hyvin.

http://www.gospelbandit.com

Tälläisen palvelun väsäsin tuossa pari vuotta sitten, joka on kristillisten yhtyeiden ja artistien lista. Alunperin Karlssonin Jukka Vuosaaren seurakunnasta harmitteli kun netistä löytää kyllä pitkiä gospelartistilistoja, mutta ne olivat useimmiten hyvinkin puutteellisia. Jossakin oli maininta pelkästä nimestä, jostakin puuttui yhteystiedot tai yhtye saattoi olla kokonaan lopettanut.

Kun olin saanut järjestelmän lähes valmiiksi, Helsingin Seurakuntayhtymä halusi ottaa järjestelmän käyttöönsä, mutta tämä jäi sitten jostakin minusta riippumattomasta syystä tekemättä. Ajattelin että mitä sitä turhaan hyvää järjestelmää ja listaa heittää menemään, joten päätin julkaista sen itse hieman supistettuna ja koko maan kattavana versiona.

http://www.ahjteam.com/hevivitsit

Motiivia ei taaskaan ollut muuta kuin käyttää ylimääräinen aikani edes jonkun viihdyttämiseen. Kun minulla oli tylsää(tm) joskus pari vuotta sitten, niin kasasin imperiumi.netin keskustelulaudalta hirveän määrän huonoja hevivitsejä talteen ja sitten julkasin ne myöhemmin tuonne. Lisäilen edelleenkin lukijoiden lähettämiä vitsejä ehkä kerran parissa kuussa kun muistan käydä katsomassa ne.