FIN – SLO – FIN

Eli taas mennään. Tällä kertaa matkan määränpäänä Slovenia. Mun on pitänyt kaverini Maticin luona käydä jo vaikka kuinka moneen kertaan, mutta nyt sain vihdoinkin otettua itteäni niskasta kiinni ja hilattua perseeni sinne. Lennotkaan eivät olleet mitenkään ylivoimaisen hintaiset, 245 euroa Finnairilla. Majoitus on vielä hieman auki, olen joko hänen luonaan tai sitten läheisessä ho(s?)tellissa nimeltä Solina. Ainakin alustavasti tuo Solina kuulosti itselleni paremmalta vaihtoehdolta kun vaihtoehtona on valittava isoäiti ja epämukava sohva, mutta kattellaan...

Mitään suurempia suunnitelmia ei ole vielä tehty, sen verran vain että käydään Venetsiassa perjantaina ja tehdään jotain musajuttuja jossain vaiheessa. Sanoin Maticille ettei suunnittele liikaa, ettei mene stressaamiseksi koko homma. Varsinkin kun hän ensin mietti että mentäisiin johonkin luolamestaan ja rannalle jne jne (jotka ei ole siis lähellä, vaan toisessa kaupungissa jonne pitää ihan matkustaa erikseen), mutta kun katsoin säätiedotusta niin siellä sataa koko viikon, niin mieluummin tekee niin että pitää suunnitelmat vain auki ja menee sinne minne tuuli vie.

22.7.2014 Tiistai

Tulin justiinsa 20 päivää pitkältä Itämeri-passilta Silja Galaxylta, ja Helsingissä oli muuten aivan helvetin kuuma, eikä asiaa auttanut että olin liikenteessä repun, olkalaukun, matkalaukun ja hupparin kanssa. Jos valehtelen että Stadissa oli noin 29 astetta, niin ei ole hirveän kaukana totuudesta. Mulla oli sellainen metrin korkea ja puoli metriä leveä hikiläikkä selässä kun pääsin mutsin luokse viemästä laukkuja.

Aina kun yritin käydä Galaxylla pesemässä pyykkiä niin se pyykkikone oli varattu, joten päädyin tähän vanhaan kunnon “keisarin uudet vaatteet” ratkaisuun, eli kävin siinä sitten ostamassa sukkia, kalsareita ja pari t-paitaa. Olisi ollut muutenkin edessä jossain vaiheessa, sillä mun +130kg läskikauden jäljiltä on kaikki vanhat XLvaatteet muuttuneet mukavista teltoiksi. Medium olisi muuten nykyinen paitakoko, mutta pituuden puolesta kaikki paidat on napapaitoja, joten pitää edelleen ostaa isoa kokoa.

Päädyin siinä sitten muutenkin shoppailemaan, ja helle jatkui pitkälle ysiin asti, enkä ole pitkään aikaan juonut yhtä paljon nestettä käymättä vessassa. Mukaan tarttui hieman sitä sun tätä pientä, kuten uusi lompakko johon mahtuu passi (tosin sen 41€ hinta oli aika suolainen). Yritin ostaa myös uudet Adidaksen superstarit, mutta ei löytynyt oikeaa kokoa, joten Nykistä ostetuilla muodottomaksi menneillä Samoa-parilla ja Asicsin lenkkareilla mennään. Samalla muistin kuinka kallis Helsingin keskusta on. Oliskohan mulla uponnut useampi sata euroa muutamassa tunnissa.

Ostin myös 10000mAh akun jolla voi latailla puhelinta sitten siellä Venetsiassa, kun vuoden vanha 5400mAh PNY:n paska päätti ettei se enää lähde päälle. Soitin Skypellä Maticille ja mainitsin asiasta ja se muisti ettei ollutkaan vielä varannut sitä GoOptinin kuljetusta sinne Venetsiaan (vaikka sen piti hoitaa se jo melkein kuukausi sitten). Noh, huomenna kuulemma viimeinen päivä varata. Eli ei mitenkään viime tippaan jätetty tai mitään. Tuli samalla käytyä vihdoinkin siinä Helsingin Starbucksissa... Hirveät jonot, tajuton määrä teinityttöjä ja ei ollut yhtä hyvää kun New Yorkissa. Pettymys oli suuri. Kävin samalla kattelemassa Ibanezin Tube King pedaalia, oli satasella myynnissä Levytukussa, pitää varmaan ensin viikolla käydä korjaamassa talteen.

Noh, puol ysin aikaan illalla näen Oskun ja hänen tyttöystävänsä Kampissa, käydään siinä yhdellä Pub Ikkunassa ja suunniteltiin Oskulle mikin hommaamista ja meidän tulevan Japanin reissun aikataulua, joka on näillä näkymin ensi vuoden toukokuun alussa. Ohimennen sovittiin samalla että lähdetään käymään Virossa jossain vaiheessa tänä vuonna. Siitä sitten lähdin N-junalla takaisin Puksuun mutsin luokse pakkaamaan laukkua ja nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen seuraavaa päivää. Päätin jättää pois puolet vanhasta lompakosta, Jyväskylän kotiavaimet ja periaatteessa kaikki mitä en edes potentiaalisesti tule tarvitsemaan matkalla. Soitin siinä vielä taksiin että kuinka paljon aikaisemmin mun pitää varata taksi että olen ajoissa kentällä, niin eikös samaan aikaan mutsi lähetä mulle tekstarin aiheesta sen puhelun aikana. Sitten päivän päätteeksi suihkun kautta nukkumaan. Kello on noin 23.45. Oli sen verran kuuma ja hikinen että oli pakko nukkua alasti.

23.7.2014 Keskiviikko

Aamu. Herätyskello soi kännykässä ekan kerran kello 4:45, lento kello 8:10. matkalaukku on pakattu ja kaikki sähkölaitteet latauksessa. Siinä vaiheessa kun alasti heränneenä tajusin että eihän mulla tosiaan ollut enää puhtaita vaatteita, joten ei muuta kun laukku auki, tuliaiset pois tieltä ja kalsareita etsimään. Sen muistin että mulla oli mutsin luona T-paitoja, ja sieltähän tuli sopivan tökerö sininen paita jossa lukee kivasti viiden sentin kokoisilla valkoisilla kirjaimilla että SUOMI ja siniristilippu siinä yläpuolella ja hihassa. Ei muuta kun se päälle ja huppari niskaan. Loput laukut pakkaukseen ja taksilla Puksun Otto-automaatin kautta lentokentälle.

Hiki-Vantaan lentokenttä on aina yhtä maagisen hämmentävä. Voisin lyödä että jenkit ei vois millään tasolla ymmärtää miten se vaan yksinkertaisesti toimii niin, että multa ei kukaan missään vaiheessa kysy tai edes halua nähdä mun passia tai minkään näkösiä muita henkkareita. Ja se että mä voin tehdä laukku-checkinin itse. Siitä kun mä saavuin lentokentälle, olin kolmessa minuutissa päässyt turvatarkastuksesta läpi, eikä multa koneeseen noustessakaan kysynyt passia.

Siinä sitten lentokentällä odotellessa ylihintaisen kahvin ja jugurtin voimin sitten kirjottelin Oulun Jukan kanssa useamman tunnin ja keskusteltiin mm. graduista, lapsista, koirista, naisista, gaydarista ja siitä kuinka lasillinen konjakkia maksaa 16 euroa lentokentällä.

Lentokoneessa tapahtui jotain todella odottamatonta... Olin kyseisessä rivissä ainoa ihminen. En valita yhtään. Ja lentokone noin ylipäätään oli aika puolityhjä. Lennon “ruoaksi” oli täytetty sämpylä ja kahvi. Musiikkivalinnaksi osoittui sama kuin viime lennolla, sillä olin unohtanut laittaa musaa iPhoneen, joten Nickelbackin singlet pitivät mulle seuraa tämän parituntisen lennon ajan. Maticin tyttöystävän Nezan pitäisi tulla hakemaan mut lentokentältä, sitten me mennään siitä jonnekin pyörimään päivän ajaksi kunnes Matic pääsee töistä.

Lentokone laskeutuu, ihmiset lähtevät hirveällä kiireellä ryntäämään koneesta ulos. Siinä sitten pääsin lentokentälle, otin laukkuni karusellista ja astelin ulos... Ei vieläkään missään vaiheessa kysytty passia.

Noh, Neza oli siinä heti ulostullessa kahvilassa odottamassa, menimme siitä ulos ja jotenkin suomalaiselle oli taas todella hämmästyttävää nähdä korkeuseroja, ja täällä on Alpit kaikkialla eli vuoret näkee joka puolella. Sitten pienen parkkimaksuhärdellin jälkeen mentiin Bled nimiseen kaupunkiin. Saavuimme perille, tein taktisen vedon ja vahingossa jätin kännykän autoon ja melkein heti kadutti, oli meinaan aivan naurettavan kaunis paikka. Sää oli mitä parhain, järvessä on kirkkaan turkoosin väristä vettä, korkeita vuoria ja komeita näkymiä. Käveltiin siinä sitten järven ympäri, käytiin kahvilla ja käveltiin takaisin. Aivan käsittämätön paikka. Suosittelen.

Siitä mentiin sitten Ljubljanaan, käveltiin hieman keskustassa ja mentiin syömään sushi-baariin ja taustalla soitti viisihenkinen musikanttiryhmä. Tummat pilvet oli siinä uhkaavasti taivaalla ja siinä sitten leikilläni sanoin Nezalle että kohta varmaan tulee aivan hirveä sadekuuro. Oliskohan siinä sitten mennyt ehkä 15 minuuttia ja näin tapahtui, ja se kesti sen muutaman minuutin. Huvittavinta oli että baarihenkilökunta siinä hirveällä vauhdilla pakkasi kaikkia muita pöytiä pois, mutta me istuttiin siinä ainoassa terassipöydässä joka ei kastunut joten me oltiin siinä finaaliin asti.

Menimme siitä sitten autolla Maticin luokse ja hän oli silminnähden täpinöissään nähdessään minut. Kävimme hänen työpaikallaan, hän esitteli paikkoja, tutkimme kuuloni ja otimme valut korvatulppia varten. Oli muuten aivan helvetin epämukavan tuntuista touhua.

Siitä sitten menimme lähellä olevaan baariin, söimme suklaakastikkeella päällystettyjä pannukakkuja ja joimme lasilliset punaviiniä, kävimme varaamassa matkan Venetsiaan, ostimme Sparista hieman juotavaa. Tästä sitten kävelimme pienen harhailun jälkeen aika pitkän matkan kitarakauppaan ja testailimme siellä erilaisia overdrive pedaaleita ja loppujen lopuksi ostimme Mooer Green Mile -pedaalin. Siitä sitten kävimme ostamassa “Urbana” -bussikortin ja lähdimme bussilla paikkaan josta saimme kuljetuksen Novo Mestoon, jossa Matic asuu isoäitinsä kanssa.

Neza oli siskontyttönsä synttärijuhlissa ja toi sieltä siivun synttärikakkua ja matkalaukkuni. Siitä sitten hikisen päivän päätteeksi purin laukun, kuunneltiin hieman musiikkia, käytiin koiran kanssa ulkona, suihkussa ja mentiin nukkumaan. Siinä eilen ennen nukkumaanmenoa Matic huomasi että tämä nainen joka oli myynyt meille sen Venetsian matkan oli töpännyt – hän oli pistänyt kuljetuksen Venetsian lentokentälle, eikä keskustorille jonne sen matkan pyysimme. Menemme aamulla pankkiin ja takaisin sinne matkatoimistoon hoitamaan tämän asian.

Ensivaikutelman perusteella – Sloveniassa on todella kaunista, kaikkialla on puhdasta ja tuoksuu todella hyvälle, ja kaikki ajaa uudemmalla autolla kuin suurin osa suomalaisista. Suomalaiselle Slovenia on halpa maa, mutta paikallisille kallis.

24.7.2014 Torstai

Aamu. Herätys 5:30, tosin oma herätyskelloni soi jo 5:00. Söimme aamupalaksi tämän synttarikakkupalan ja joimme kahvia. Vaatteet vaihtoon ja bussipysäkille, josta lähdimme sitten kaupan kautta takaisin Ljubljanaan. Kaupungissa on aivan hirveän sankka sumu ja noin +16 astetta lämmintä. Kävelimme pankkissa että Matic saisi nostettua luottokorttinsa käyttökorkoa Venetsian reissua varten.

Joimme aamukahvit Maticin työpaikan edessä olevassa kahvilassa, jonka jälkeen hän lähti töihin ja minä aloin kiertelemään tätä BTC Cityä. Kyseessä on mielenkiintoinen alue, sillä täällä on aivan järjetön määrä ostoskeskuksia ja megamarketteja yhdellä alueella, mieti Itäkeskus potenssiin kymmenen. Eipä täältä ikävä kyllä mitään hirveän hyviä diilejä saa, koska kaikki brändit on aika samoja mitä Suomessa, ja samoissa hinnoissa. Palkat on noin 20-25% siitä mitä suomalaisten palkat on, mutta hintataso on hyvin monessa asiassa suunnilleen sama (ja Serbiassa kuulemma on palkat vielä 30% vähemmän mitä täällä ja hintataso on sama). Jotkut asiat kuten ruoka, juoma, tupakka ja bussiliput on halvempaa, mutta pääasiallisesti kaikki muu on aika samanhintaista kuin Suomessa, varsinkin globaalien brändien suhteen. Täällä on todella paljon myös samoja liikkeitä mitä esim. Suomessa - SPARia tuntuu olevan aika paljon täällä, olen nähnyt myös mm. Lidl, Jysk, InterSport, Bauhaus, Burger King, McDonalds ja muutamia muita tuttuja ketjuja. Mäkkärin ateriat on noin 5-6 euroa ja kaupassa puolentoista litran vesipullo on Suomessa noin 3x kalliimpi mitä täällä, ja tupakka-aski on noin 3 euroa.

Sovimme treffit kello 11 Kompassin edessä (eli se paikka josta me se Venetsian reissu hommattiin), nyt kirjoittelen tätä blogitekstiä vessassa. Siinä kun sain pyyhittyä, ostettua jätskin ja olin kävelemässä Kompassille päin, niin Matic vihelsi selän takaa. Noh, saatiin sitten verbaalitappelun jälkeen hoidettua homma kotiin, eli Venetsia kutsuu huomenna. Menimme siitä sitten pankkiin, Matic kävi allekirjoittamassa sen luottokorttiasiansa ja sitten käytiin hakemassa lounas Sparista. Oli ehkä huonoin salaatti jonka olen ikinä syönyt, mutta eipä se maksanutkaan kun alle 3 euroa. Tai nojoo, kyllä Chicosin “vihersalaatti” oli hirvempää paskaa. Sellainen tosin tuli jäätelöstä mieleen että täällä jätski myydään todella leveistä laareista, kun tottunut siihen että Suomessa ne on puolet kapeampia.

No, minä siitä sitten rysäytin bussilla keskustaan, kävelin ympäri keskustaa ja kävin mun etukäteen tekemät Google maps bookmarkit läpi ja totesin että eihän niistä perkele yksikään ollut soitinliike. Yksi oli sellanen mesta kun “Masters of Metal”, joka oli metallimusiikkiin erikoistunut liike, eli myi bändipaitoja, cd-levyjä ja kaiken maailman goottikorsetteja. Kysyin sieltä sitten että tietäiskö ne mitään soitinliikettä, se neuvoi sitten Hartmanille, joka oli siellä ihan keskustassa.

Olin tässä vaiheessa kävellyt koko päivän aikana noin 20 kilometriä ja tunnen että rakot mun jaloissa tuli käymään ja sanomaan morjens. Menin sinne sitten bussilla, pääsin perille niin eikös siinä ollut käynyt niin että se olikin klassisen musiikkiin erikoistunut liike, joka ei myynyt gearia lainkaan, vaan pelkästään nuotteja ja cd-levyjä. Matic sitten kuitenkin osasi kertoa että niillä on kuulemma 2 liikettä Ljubljanassa, ja menin siihen väärään. Noh, bussilla takaisin samaa reittiä sinne toiseen ja sieltähän löytyi sitten gearia. Yllättävää tosin on ollut että kondensaattorimikkejä en ole nähnyt vielä yhdessäkään musiikkiliikkeessä. Kaikki on live-handheld-laulumikkejä. Kävin sieltä sitten ostamassa Behringerin DI-boxin ja kyselin että olisko heillä yhtään lyhyitä XLR piuhoja, niin halvin oli 12 euroa, joten jätin ostamatta. Ostaa kaapelia, liittimet ja tekee itse niin tulee vielä halvemmaksi.

Sitten hurautin siitä 27 bussilla takaisin BTC:hen ja cappuchinon kanssa odottamaan että Matic pääsee töistä. Lähdimme siitä sitten Audio pro liikkeeseen ja vihdoinkin löysimme kondensaattorimikkejä, ja siellä oli mm. AKG halvempaa kuin Thomannilla. Maticilla tosin oli niin kova paskahätä että kävimme kahvilan kautta ja hän onnistui tukkimaan vessanpöntön massiivisella silmättömällä vauvallaan. Tästä sitten kävelimme takaisin BTC:n keskustaan ja yritimme hoitaa kyydin takaisin Novo Mestoon. Kävimme Mülleristä ostamassa minulle Compeedia ja Merkurista ostamassa Maticille roudarin teippiä ja lautaa hänen sänkyynsä.

Matic oli tavannut jonkun mimmin kimppakyytimeiningeissä, ja sanoi että hän kutsui meidät jonnekin huvilaravintolle. Veikkaan että he olisivat yrittäneet myydä meille jotain lomaosakkeita, mutta menimme sinne muuten vaan syömään. Näköala oli jotain aivan käsittämättömän siistiä. Menimme sitten sinne ja tilasimme pullon viiniä, söimme alkupaloiksi pinaattitortellinia gorgonzola juustolla, pääruoaksi otin mustalais-tyylisen kebabin ja jälkiruoaksi banana splitin. Suomessa vastaava ruoka samanlaisessa useamman tunnin ruokailupaikassa olisi helposti maksanut toistasataa, ellei jopa kolmattasataa euroa. Lasku kummaltakin yhteensä oli 52 euroa ja jotain senttejä. Siitä sitten taksilla kotiin, nukkumaan ja lataamaan akkuja. Huomenna Venetsiaan.

25.7.2014 Perjantai

Aamu. Herätyskello soi ekan kerran kuudelta, nousimme ylös puoli seitsemältä. Itse menin suihkuun, Matic keitti aamukahvia ja poltti sen pohjaan. Lähdimme todella kevyellä varustuksella liikenteeseen – itselläni on päällä olevien vaatteiden lisäksi mukana ainoastaan kännykkä, lompakko, tietokone, kännykän laturi ja olkalaukku. Venetsiassa pitäisi olla noin 27°C ja aurinkoista. Ei kai siinä, hieman Machine Headia soimaan, rakkolaastareita jalkaan ja menoksi. Tämän hetken saldo on 2 rakkulaa vasemmassa jalassa ja kolme oikeassa.

Kävelimme bussiasemalle, joimme toiset aamukahvit viereisessä kahvilassa ja Matic otti itselleen slaissin pizzaa. Hyi että slaissi on kauhea sana, mutta siivu ei myöskään kuulosta hyvältä. Siinä sitten GoOptin minibussi tuli, maksoimme 20 euroa reitin muuttamisesta ja lähdimme liikenteeseen. Vietimme varmaan ensimmäisen tunnin verran matkasta siinä että selasimme paikallisen kirpputori-sivuston mikrofoneja joita ihmiset ovat myymässä. Ja tietenkin ne yksilöt jotka oli hyviä diilejä olivat jo menneet. Pysähdyimme sitten huoltoasemalla, mukaan tarttui proteiinipatukka, vesipullo ja täytetty subi. Hieman ensin tuli “Se oli tonnin seteli” Kummeli-momentti, kun maksoin 50 euron setelillä ja sain alle viiden euron verran kolikoita takasin. Jatkoimme siinä sitten matkaa ja yritimme löytää automaatin joltain huoltoasemalta että Matic saa nostettua rahaa ennen Italiaa. Kello oli noin 11:30 ja Venetsia näkyi horisontissa.

Pysähdyimme Piazza Romanalle, paluu kello 19:00. Laitoin SportsTrackerin päälle niin saimme selville että missä suunnilleen olimme. Minua varoitettiin että täällä on kallista ja haisee pahalta - Kanaalit haisivat lähinnä merivedelle, kaduilla oli hieman koiranpaskaa, muutamia turistirysiä lukuunottamatta kaikki oli halvempaa mitä Suomessa (ja samanhintaista mitä Sloveniassa), mutta muuten ei mitään ihmeellistä kauheutta. Sellainen perseilyjuttu täällä tosin on, että jos juot kahvin baaritiskillä, se maksaa 1 euron – jos haluat istua alas, niin se maksaa 2 euroa.

Kadut olivat kapeita ja pitkiä, ja todella monessa paikassa varsinkin toreilla kuulosti siistiltä, joten jossain vaiheessa meillä tuli mieleen että voitaisiin nauhoitella hieman taputuksia eri kaduilla, jotta voitaisiin käyttää niitä kaikuefekteinä. Näinhän me sitten tehtiin ja meille kertyi noin 50 eri taputus-nauhoitetta.

Noh, jossain vaiheessa tuli kuitenkin nälkä ja erehdyimme menemään ehkä paskimpaan hinta-laatu-suhteen ravintolaan missä olen tällä reissulla ollut, kuten ameriiiikkalaiset sanoisi että “It's a trap”. Oma alkuruoki penne-pasta gorgonzolassa oli hyvää, mutta pettymys oli niin suuri kun ruoka tulee pöytään ja siinä on ainoastaan pihvi joka lillui rasvaa tihkuvassa tomaattikastikkeessa. Matic taasen ei ollut tyytyväinen viiniin, simpukoihin ja spagettiin, rucola-salaattiinsa eikä kalamariin. Ja tästä ilosta joutui maksamaan 18 euroa per naama? Jätimme massiivisen yhden sentin tipin koska emme olleet tyytyväisiä ruokaan.

Yritimme löytää musiikkiliikkeen, ja ensimmäiseltä tyypiltä kun kysyttiin niin hän sanoi että sellaista ei Venetsiassa ole, mutta sitten kun kysyimme katumuusikolta, niin sieltä tuli vastaus että sellainen on. Löysimme kyseisen paikan hetken harhailun jälkeen ja tietenkin se oli kiinni, mutta aukesi puolen tunnin päästä. Meinasimme että olisimme menneet viereiseen kahvilaan, mutta sillä kahvi oli 4 euroa ja palvelumaksu 2 euroa, joten emme halunneet maksaa 12 euroa kahvista, joten menimme muualle.

Eräällä torilla näimme kalatiskillä miekkakalan. Se oli jotenkin pelottavan näköinen, vaikka se olikin kuollut ja myynnissä. Kadulla tuli myöskin hassu pizzaria vastaan nimeltä PIZZA 2000 ja siinä oli sama lappu kahteen kertaan hieman eri tavalla. Ensimmäisessä luki “Pizza” 2 euros ja toisessa Pizza “2 euros”. Itseäni ainakin nauratti.

Mutta noin yleisesti, Venetsia oli kaunis paikka kaikessa rumuudessaan, mutta ei ollut mitenkään mieltäräjäyttävä paikka. Kun pääsi yli siitä että siellä on kanaaleita jossa ajaa veneitä autojen sijaan, niin se oli lähinnä vain hitaasti rapistuva turistirysä. Saimme käveltyä noin 20 kilometriä päivän päätteeksi, ja itselläni ainakin niska on aivan tulessa, tulos on kunnon punaniska.

Meillä kävi hyvin hämmentävä tilanne aivan reissun loppupuolella. Tapasimme Maticin kaverin Sloveniasta, joka oli Venetsiassa hänen kaverinsa kanssa, joka oli Suomesta. Päivän päätteeksi tulimme tulokseen että minä haluan pizzaa ja Matic pastaa, joten teimme niin että menimme ensin ravintolaan jossa minä söin Margharitan ja Matic joi viiniä, sitten menimme toiseen ravintolaan noin 30 metrin päähän jossa Matic söi Gnoccia ja minä join viiniä. Siitä sitten matkustimme 3.5h takaisin Sloveniaan ja menimme nukkumaan.

26.7.2014 Lauantai

Nukuimme “pitkään”, eli heräsimme kahdeksalta. Kävimme aamulla tekemässä Maticille varauksen paikalliseen musiikkiliikkeeseen (hän oli ostamassa kuulokkeita ja mikrofonin) ja menimme aamukahville. Kirjoitin eilisen tapahtumia blogin kun Matic oli puhelimessa ja suunnitteli päivän kulkua. Tilasimme toiset kahvit, hän kävi ostamassa kitaran kielet. Siitä kävelimme pienen matkan läheiseen ravintolaan, jossa söin Quattro Formaggi pizzan, johon oli jostain syystä lisätty kaksi random vihreää oliivia, jotka lahjoitin Maticille. Hän rakastui gorgonzolaan, ja tilasi jotain pastaa missä sitä oli.

Siitä lähdimme sitten takaisin Maticin kotiin, hän kävi suihkussa ja minä näytin hänen isoäidilleen valokuvia Venetsiasta. Neza ja Maticin kaveri tuli siinä sitten hieman myöhemmin. Maistatutin Nezalle Fazerin turkinpippureita ja Poppamiehen napalminalleja. Hän ei tykännyt turkinpippureista, mutta siinä vaiheessa kun hän laittoi napalminallen suuhunsa, jauhoi sitä muutaman sekunnin, niin ilme oli korvaamaton kun jauhaminen loppui, naama jäätyi paniikista ja hän juoksi huutaen jääkaapille hakemaan maitoa. Mutta silti hänen mielestään napalminallet olivat parempia kuin turkinpippurit. Tästä jatkoimme sitten autolla joenrantaan Kolpalle, pysähdyimme parissakin eri paikassa juomassa viiniä. Tarkoitus oli mennä uimaan jossakin vaiheessa, mutta sää enteili ukkosta, joten jäi tekemättä.

Menimme lopuksi syömään Dolenjske Toplice nimisessä paikassa todella mukavanoloiseen ravintolaan nimeltä Ostaria. Saimme aluksi jonkun pienen kipon joka sisälsi jotain lihaa, alkuruoaksi tilasin jonkun lihaliemessä uitetun nuudelikeiton, pääruoaksi Ljubljana pihvin (kanaa jonka sisällä oli kinkkua) ja lopuksi sain jonkun “talon erikoinen” tyylisen jälkiruokalautasen, ja koko homma huuhdottiin alas pullolla valkoviiniä. Koko homma maksoi alle 20 euroa. Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo hieman tissuttelukänni. En ole kehdannut mainita tästä rattijuoppoilusta, mutta ei Nezan kyydissä ole tosin muutenkaan pelottanut, ajaa naiseksi todella hyvin. Tästä lähdimme takaisin Novo Mestoon ja hieman miksailimme musiikkia. Miksasimme saman biisin, minä aloitin biisin miksaamisen alusta ja Matic sitten kyseli siinä. Siinä sitten kun Matic aloitti, niin minä otin hieman lepoa sohvalleaja heräsin seuraavana päivänä samasta paikasta.

27.7.2014 Sunnuntai

Matic kuulemma ei ollut miksannut paljoakaan eilen, sillä hän lähinnä asenteli plugareita ja jatkoi tätä seuraavana päivänä. Kyseessä oli Staindin biisi, jonka Neza ja Matic olivat nauhoittaneet. Jossakin vaiheessa tuli kuitenkin nälkä, joten lähdimme etsimään paikkaa joka olisi auki. Päädyimme sitten syömään kolmen tunnin lounaan Novo Meston keskustassa olevassa ravintolassa. Menu toisin oli hieman harhaanjohtava, sillä beef ainakaan omasta mielestäni ei tarkoita possua... Ulkona satoi pitkälti koko päivän.

Me siinä sitten “keskustelimme” että käykö Matic hakemassa pilveä vai ei. Itse olin sitä vastaan, hän puolesta. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla voitin tämän väittelyn. Hän sitten kävi ostamassa röökiä sen sijasta. Mikitimme Maticin Laney harjoitusvahvistimen, jossa oli volumepotikassa selkeästi jotain vikaa, sillä volume pomppi lähes äänettömästä korvia särkeväksi. Saimme kuitenkin vihdoinkin testattua tätä Mooerin Green Mile pedaalia sillä että nauhoitimme “World of Pain” nimisen kappaleen äänittämisen.

Soitimme Maticin kaverille Lokylle, että hän tulee seuraavana päivänä nauhoittamaan vokaalit kyseiseen kappaleeseen, mutta ongelma on että se on hänen äänelleen liian korkealla, joten meidän piti äänittää se kaksi sävelaskelta alempaa, joten meidän piti valmistella kappale siihen kuntoon että se on valmis aamuysiin mennessä, jolloin hän tulee paikalle. Aloitin homman sillä että kasasimme miljoonasta eri sessiosta kaiken näköisiä raitoja samaan kasaan, sitten vaihdoimme kielet kitaraan, kävimme kahvilla läheisessä kahvilassa josta Matic samalla kävi ostamassa itselleen askin röökiä (vaihtoehtona oli siis tosiaan se että hän olisi käynyt hakemassa pilveä).

Sitten suuntasimme takaisin hänen kämpilleen, ja muistin että söin päivän aikana myös “strudelia”. Maku oli lähinnä hämmentävä; omenainen ja makea, ja tekstuuri tuntui lähinnä lihalta joka oli kääritty lehtitaikinaan. Tämän jälkeen äänitimme kitarat ja bassot uusiksi koko biisiin. Aloitimme homman kello 20 ja saimme sen valmiiksi noin kello 5 aamuyöstä. Homma meinasi jäädä jossakin vaiheessa puolitiehen, sillä ukkosen vaara oli lähellä, sillä siellä satoi koko yön.

28.7.2014 Maanantai

Herättiin 8.30 aivan rättiväsyneinä, juotiin aivan kauhea määrä kahvia ja Loky saapui siinä hieman ennen kymppiä. Mikkisetuppi pystyyn, lisää kahvia naamariin ja vokaaleita nauhoittamaan. Tyypillä on aivan hiton makea raspi soundissaan, pysyi hyvin vireessä ja hoiti hommat lähes ykkösellä purkkiin. Ei pässimmin ottaen huomioon että kaveri ei ollut harjoitellut kappaletta lainkaan. Hänellä kuitenkin oli joku kiire jonnekin, mutta saimme kuitenkin noin 11:30 mennessä hommat hoidettua ja biisin pakettiin. Matic kuitenkin tuntui jotenkin siltä ettei hän ollut tyytyväinen Lokyn suoritukseen ja purnasi asiasta päivän mittaan, ja sovimme että Loky tulee käymään vielä päivän päätteeksi töidensä jälkeen kasin maissa.

Neza tuli käymään äitinsä kanssa, Maticin koiralla Ikellä oli ollut aivan kauhea vatsatauti ja oli kuulemma oksennellut ja ripuloinut ympäri kämppää, eikä meinannut tahtoa juoda mitään. Jos homma olisi jatkanut samaan malliin. Veimme Iken ulos ja hän tuntui olevan jo paremmassa kunnossa, joten eläinlääkärireissua ei tarvinnut tehdä (joka on siis paikalliseen hintatasoon nähden todella kallis).

Söimme lounaaksi Maticin isoäidin tekemää kanaa ja vihanneksia, ja otimme kolmen tunnin päivänokoset sillä kolmen tunnin yöunet eivät vain yksinkertaisesti riittäneet. Matic heräsi hieman ennen minua ja asensi tietokoneeseensa lisää muistia. Sitten kävimme koiran kanssa kahvilassa hakemassa Maticille röökiä ja juomassa kahvia. Loky tulee illalla uudelleen käymään ja saimme suostuteltua Maticin pitämään nykyiset otot, sillä niissä ei ollut mitään vikaa - hän oli vain liian tottunut demoversioihin. Äänitimme ainoastaan 2 kohtaa uudestaan ja biisi oli vihdoinkin purkissa. Loky lähtee pois ja aloitimme Sky nimisen kappaleen työstämisen ja menimme noin kahden aikoihin nukkumaan.

29.7.2014 Tiistai

Olipas taas herätys. Heräsin kello 6:00 siihen kun Toton Rosanna soi. Siitä sitten vaatteet niskaan ja kohti läheistä koulua jossa meidän kimppakyyti odotti. Ei mennyt kun 15 minuuttia matkasta, niin olin elämäni ensimmäisessä peräänajossa; Kuski meinaan ajoi jonkun toisen tyypin perään risteyksessä STOP-merkin kohdalla, mutta vika todennäköisesti oli sen toisen kuskin, koska se painoi jarrut pohjaan STOP-merkin jälkeen eikä siinä ollut reagoimisaikaa. Tosin, eipä tämäkään kuski ollut turvaväliä jättänyt. Sen verran pelti rytisi että edellä ajavasta autosta rekisterikilpi lähti autosta irti, mutta muuten tuntuivat ottaneen kohtuullisen lungisti asian, eivät vaihtaneet mitään vakuutusinfoja tai mitään, laittoivat vaan takapuskurista irronneen rekisterikilven takakonttiin ja jatkoivat matkaa. Mutta sellainen mielenkiintoinen huomio, että vaikka vauhtia ei ollut kuin ehkä 10-20 km/h, niin se sattui rintaan aivan helvetisti. Ei ihme että ihmiset kuolee autokolareissa.

Saavuttiin kuitenkin kyydillä Ljubljanaan ja maksoin matkan. Mulla on käteiset rahat riittäneet yllättävän hyvin. Nostin 280 euroa ennen kun tulin, mulla on vielä yli satanen jäljellä. Oltiin hieman etuajassa joten käytiin siinä sitten aamupalalla, ja Maticin työkumppani Roman tuli paikalle. Kävimme sitten hakemassa korvatulpat jotka kävin ekana päivänäni ottamassa. Kiitin ja lähdin siitä sitten Lidlin kautta keskustaan, jäin rautatieasemalla pois ja kävin siinä sitten aamukahvilla siinä toivossa että pääsisin intttternetissä käymään, mutta ei Mäkkärin wlan toiminut jostain syystä. Menin purnaamaan asiasta, he resetoivat wifin-moppulansa, ja taas toimi.

Siinä kävelin sitten ympäriinsä kaupunkia kymmenen kilometrin verran pienessä tihkusateessa, ja näin mm. USA:n suurlähetystön. Testasin samalla sitten viimeisen päivän kunniaksi Cremeschitten, joka on siis kuulemma varsinkin Bledissä tunnettu kermaleivos (joka minun piti syödä jo ensimmäisenä päivänä mutta ei tullut syötyä kun Neza sanoi että se oli pahaa). Tämä yksilö tosin ainakin omasta mielestäni oli mitä herkullisin ja maksoi massiiviset 86 senttiä. Söin pari muutakin paikallista herkkua, mutta palanut croissant oli kyllä aivan hanurista. Join myös paikallisen kolajuoman nimeltä Cockta, ja se maistui lähinnä Dr Pepperiltä.

Jatkoin siitä sitten bussilla takaisin BTC:hen Maticin työpaikalle, sitten lähdimme kävelemään bussipysäkille että pääsisimme lähes toiselle puolelle kaupunkia ostamaan vintage Sennheiser MD421 mikrofonia 200 euron hintaan (yleensä myyntihinta on tuplasti tuon hinnan jos niitä ylipäätään näkee myynnissä). Sieltä tuli sitten sellainen pilveä polttavan rastapäisen numetalli-hipin näköinen kaveri meitä vastaan, vei meidät studioonsa ja testasimme sitä mikkiä. Tuntui toimivan, rahat kouraan ja sitten kimppakyydillä kohti Novo Mestoa.

Menimme Panda Bariin kahville odottamaan Nezaa, ja sitten lähdimme siitä syömään viimeisen illan illallista sinne samalle huvilalle missä olimme aikaisemmin. Ruokailun hinnaksi tuli tasan kolmekymmentä euroa per naama. Illan lopuksi pakkasin matkalaukkuni, nauhoitimme hieman kitaraa ja menimme nukkumaan.

30.7.2014 Keskiviikko

Heräämme aamulla 4.45, menen suihkuun, pakkaan loputkin kamat (lähinnä kännykkä ja läppäri jotka olivat latauksessa), aamukahvit naamaan ja menemme ulos ja ulkona on aivan harmaata. Siinä sitten odottamaan 5.55 kyytiä. Itse olin ainakin tässä vaiheessa niin poikki että yritin nukkua suurimman osan matkasta, jossain vaiheessa heräsin siihen että ulkona on aivan järjetön sumu, eteenpäin näkee ehkä max muutaman metrin. Sitten se siitä muuttuikin rankkasateeksi jota jatkui pitkälti koko loppumatkan. Menimme siitä sitten linja-autoaseman vieressä olevaan kahvilaan, siitä uudet aamukahvit naamaan ja itse otin vielä jäätelön, sillä eihän se ole loma eikä mikään jos ei jäätelöä saa syötyä, vaikka rankkasade olikin. Ulkona ollut sade oli ensimmäinen kunnon sade koko reissun aikana ensimmäisen päivän sadekuurot poislukien, sillä ne kestivät vain ehkä 10-15 minuuttia, tätä tuli reilusti toista tuntia ellei enemmänkin. Matic kävi hakemassa minulle läjän postikortteja, pyysin 10 eurolla, mutta hän toi 15 eurolla, koska maksoin matkan. Annoin hänelle minun Urbana-korttini, sillä en tarvitse sitä enää.

Siinä sitten odottelimme että shuttle bussi tulee siihen McDonaldsin eteen, mutta kun kello löi 7.45, niin autoa ei näy missään. Soitimme sitten sinne firmaan ja sanoi että on matkalla. Se siinä sitten saapui 13 minuuttia myöhässä, mutta saapuipahan kuitenkin. 9 euroa maksoi tämä kyyti. Saavuin lentokentälle, matkalaukku check-iniin, 19kg, eli 3kg kevyempi kuin tullessa. Kirjoittelin siinä sitten postikortit, hain vähän suklaata (itselleni) ja Slovenian muotoisen viinapullon tax-freestä.

Tällä kertaa passini tarkastettiin kaksi kertaa; Check-inissä ja ennen kuin astuin lentokoneeseen. Sitten istumaan, Michael Jackson napeista soimaan ja pasianssit täysille. Sitten oltiinkin jo yhtäkkiä Helsingissä. Astuin lentokoneesta ulos, 6.60e bussikyydistä Helsinkiin, astuin Elielinaukiolla ulos ja ihmettelin kun mun niska oli aivan tulessa. Katson lämpömittaria ja se sanoo +38°C. Luku saattaa hieman valehdella, mutta oli kyllä kuumempi kuin yhtenäkään päivään Sloveniassa. Siitä sitten N-junalla Pukinmäkeen, kaikki vaatteet pois ja lepäämään. Tämä oli sitten tässä.

Noin yleiseltä näppituntumalta Slovenia ei hirveästi eronnut Suomesta. Sää oli samankaltainen, ihmiset eivät tule iholle ja kaikki oli kohtuullisen samanhintaista tai halvempaa. Jos kielimuurista pääsee yli ja siitä että palkat on kolmannes siitä mitä Suomessa ja siten ostovoima huomattavasti pienempi, niin tuonne olisi varmasti kiva muuttaa, tai esimerkiksi hommata lomakämppä sieltä.