Teneriffa 2015

Day 0 – Jan 9 – Ready, Set, Go!

Päätettiin lähteä Kovasen Henkan kanssa äkkilähdöllä Teneriffalle lunta pakoon. Jyväskylässä oli -25°C ja Teneriffalla +22°C. Henkka kiroili kun jos olisi varannut päivää aikaisemmin, niin reissun olisi saanut 310 eurolla, nyt maksoimme 490 euroa. Ei voi mitään, mutta sayonara lumi, tervetuloa lämpö! Lähden Teneriffalta saavuttuani takaisin Suomeen lähden siitä sitten taas suoraan ruotsinlaivalle töihin, eli vaihtoaikaa on ruhtinaalliset 9 tuntia.

Pakkasin matkalaukkuni, mutta jätin sen äidin luokse ja lähdin pelkän olkalaukun ja repun kanssa. Matkaan tarttui läppäri, kännykkä, kännykän ”lisäakku”, latauspiuhat, passi, dödö, hammasharja, muutamat compeedit ja vaatteita. Ostetaan paikan päältä lisää. Matkustin Jyväskylästä Helsinkiin junalla ja menin äidin tykö nukkumaan, aamulla herätys klo 6. Hoidin siinä siten kaikki check-init sun muut kun pääsin perille.

Voisin samalla kertoa hieman miten kannattaa varautua matkalle... Me lähdimme kummatkin ilman matkalaukkuja liikenteeseen, joten kaikki oli käsimatkatavaroissa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että meillä on max 8 kiloa per naama tavaraa mukana. Itse lähdin olkalaukun ja repun kanssa liikenteeseen. Mulla oli päällä Suomen oloihin aivan liian kylmä ja paikallisiin oloihin aivan liian kuuma tuulipuvun takki, huppari, kaksi t-paitaa, sekä bokserit, sukat ja farkut jalassa. Repussa oli kaikki vaatteet – shortsit, uikkarit, kolme t-paitaa, kolmet sukat ja kolmet bokserit. Paikan päältä voi ostaa lisää. Ne kaikki muovikassiin rullalle, pyöritä muovikassin suu niin kireälle kuin pystyy, pienen pieni reikä pussiin, puserra ilmat pois, pyöritä lisää. Nyt kaikki vaatteesi vie noin puolet siitä tilasta mitä normaalisti. Olkalaukussa oli läppäri, laturipiuhat, nappikuulokkeet ja hygieniatuotteista (jotka olisi voinut ostaa myös paikan päältä halvalla) mukana oli ainoastaan hammasharja, dödö ja hammastahna. Paikan päältä ostettiin uusi dödö (vanha roll-on oli sen verran kuiva että pallo sattui), suihkusaippua/-shampoo, hiusvaha, nenäliinoja ja rantapyyhkeet. Huom: rantapyyhkeistä ei Kanarialla ainakaan vuonna 2015 kannata maksaa yli 5 euroa. Kävelimme pois turistirysistä, niin löysimme pyyhkeen hintaan 3.50€, ja ostimme samasta paikasta myös korkkiruuvi-pullonavaajan. Samoja pyyhkeitä näkyi eri alueilla jopa 10 euron hintaan.

Jos omistat älypuhelimen, niin kannattaa ladata joku navigaattori ohjelma (Henkka käytti NaviGon nimistä softaa, itselläni Maps.me) ja käännösohjelma (itselläni Word Lens). Toim.Huom: Kummankin pitää toimia ilman nettiyhteyttä, eli sen takia esim. Google Maps on hieman huono vaihtoehto. Sillä toki pystyy tekemään suunitelmia että mihin mennä, mutta Maps.me oli ainakin omaan makuun yksi parhaista vaihtoehdoista mitä löytyy. WordLens taasen on siitä erityisen mahtava ohjelma, että osoitat kameran kylttiä päin, niin se lukee REAALIAJASSA edessäsi olevat kyltit ja kääntää ne englanniksi (tai toisinpäin) ja siinä on läjäpäin kieliä (espanja, italia, ranska, saksa, portugali, venäjä ja saattoi olla jotain muitakin mitä vain unohdin).

Day 1 – Jan 10 – Matkaan lähden...

Heräsin klo 3, yritin pyöriä siinä sängyssä, mutta ei onnistunut. Nousin ylös, söin aamupalaa, keitin aamukahvit ja kävin suihkussa. Henkan äiti tuli noukkimaan meikäläisen Puksusta, menimme siitä sitten Helsinki-Vantaalle. Kummallakaan kun ei ollut matkalaukkuja, niin boarding pass ja passit esille ja metallinpaljastimeen. Missio: Päästä Kanarialle asti ilman että näytettiin passia missään vaiheessa. Kun pääsimme metallipaljastimesta ohi, etsimme että missäs se meidän portti oli... Matkaa oli noin 100 metriä siihen portille numero 24. Ei muuta kun jauhetaan paskaa, kävin nostamassa käteistä ja maksoin lentolippuni Henkalle niin hänelle tuli matkakassa.

Board in, lentokoneeseen, penkki oli ainakin omaan makuuni ahdas. Ruoaksi tarjoiltiin possupataa(?) jossa oli palsternakkaa(?) ja pastaa(?). Siitä ei tullut oikeastaan muuta kuin huono mieli. Sämpylä ja omenapiirakka oli ok. Päästiin paikan päälle, ei vieläkään jouduttu näyttämään passia. Eli onnistuttiin. Mentiin autovuokraamolle, saatiin uudenkarhea Citroen C4 johon jouduttiin menemään pelkääjän ovesta sisään kun joku mulkku oli parkkeerannut Fiatin liian lähelle. Mittarissa 4400 km(!)

Navi päälle, motaria pitkin Puerto De La Cruziin. Totesin että on siitä Duolingosta ollut jotain hyötyä. Ymmärrän radiosta sanoja sieltä täältä. Lähetin matkalla tekstari mutsille että perillä ollaan, etsimään parkkipaikkaa ja siitä sitten pari kilometriä kävellen hotellille. Sää oli mitä erinomaisin. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä. T-paita ja mitkä tahansa housut oli päivän puvustus. Park Plaza hotelli oli ainakin omat odotukseni ylittänyt kahden tähden hotelli. Parempi varustelu kuin Turun sataman Best Western, tosin aamiainen ei kuulunut hintaan. Vaihdettiin shortsit jalkaan, lähdettiin hieman scouttaamaan lähitienoota ja käytiin siinä sitten lähimarketissa ostamassa shampoota, dödöä, hiusvahaa, vettä ja EU-direktiivien vastaisia banaaneita.

Tämän jälkeen käytiin hieman isommalla kaupunkikierroksella, ja tässä vaiheessa itselläni alkoi vatsaan ihan suoraan sanottua sattumaan kun en ollut syönyt juuri mitään koko päivänä. Sää oli suorastaan sanottuna hämmentävä. Se muistutti hieman New Yorkin smogia, mutta savusumun sijasta oli vesisumua. Mustat hiekkarannat hieman hämmentivät minua, Henkka selitti että kyseessä on tulivuoren tuhkaa. Siinä kun kävelimme rannalla, huomasimme että siellä oli aivan jär-kyt-tä-vän iso parkkipaikka. Viemme automme huomenna sinne.

Siitä sitten lähdimme syömään ensimmäisen kunnon aterian paikkaan nimeltä O'Horreos Gallery. Itse tilasin pihvin punaviinillä, Henkka tilasi gulassin oluella. Pettymys oli erittäin suuri ainakin oman annokseni kohdalla, Henkan mielestä maku oli hyvä ja nälkä lähti. Jälkkärisnapsit pelastivat ainakin omasta mielestäni tämän annoksen. Päätimme tehdä niin, koska Henkka vastasi auton vuokrasta, niin minä maksan saman verran yhteisiä menoja, joka pitkälti vastaa tällä hetkellä mukana olevaani käteissummaa. Budjettini kuitenkin on avoin.

Siitä päätimme sitten käydä vielä kaupassa ostamassa hieman alkoholia hotellille. Itse ostin pari pulloa valkoviiniä, Henkka osti sikspäkin olutta. Siihen päälle vielä makkaraa ja mukeja. 12 euroa. Suomessa vastava olisi ollut vähintään 30 euroa, ja pitänyt hakea lähimarketin sijasta Alkosta.

Sitten totesimme että eihän meillä ole korkkiruuvia, joten lähdimme etsimään sitä, ja huomasimme, hittolainen; rantapyyhe 3.50€! Laitoimme tavoitteeksi 5 euroa, mutta tämä alitti tavoitteeemme. Kysyin samalla sitä korkkiruuvia, heiltä löytyi sekin. Kympin maksoi yhteensä. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Siitä sitten hotellille tissuttelemaan, Henkkaa hieman etoi tämä valitsemani espanjalaistyylisen makkaran noin 50% rasvapitoisuus. Henkka joi yhden pullon kaljaa, minä join yhden pullon viiniä. Reilu diili, eikös? Henkka tosin myös painaa puolet vähemmän mitä minä.

Illan agenda on että käydään etsimässä onko vanhaa rokkibaaria olemassa ja katsomassa McDonaldsilla onko siellä ilmainen wifi. Hotellilla nimittäin sellaista ei ole. Tai ainakin näin luulimme. Menimme respasta kysymään, niin näköjään aulassa oli wifi, salasana niinkin monimutkainen kuin ”1234567890”. Noh, rokkibaaria ei enää ollut, McDonaldsissa oli wifi ja entinen musiikkiliike oli suljettu. Siinä sitten yön pimeydessä hipsimme siitä sitten takaisin hotellille, tissuttelimme vielä hieman parvekkeella ja menimme sitten nukkumaan.

Day 2 – Jan 11 – Maisemareittiä

Heräsin ensimmäisen kerran joskus kuuden aikoihin, nousin ylös kasilta ja kävin vessassa. Henkka jatkoi nukkumista vielä yhdeksään asti kunnes hänellä soi herätyskello. Lähdimme siitä aamutoimien jälkeen metsästämään aamupalaa. Henkalla oli joku fiksaatio että pekonia pitää saada, mutta emme sitten kuitenkaan löytäneet englantilaista aamiaista kuin yhdestä paikkaa, ja emme halunneet maksaa kymppiä aamiaisesta jossa on kaksi siivusta pekonia. Siinä kun olimme toista tuntia kävelleet ja minä yksin hiljaisuudessa kärsin nälästä, niin ehdotin että jos vaan otetaan auto alle ja lähdetään ajelemaan. Niinhän me sitten tehtiin. Ensin käytiin hotellilla hakemassa rantapyyhkeet ja uimavaatteet siltä varalta jos Playa de las Americasissa, ja otin itse vielä varmuudeksi lisäksi takin mukaan jos sää ei olisi ollutkaan suotuisa. Könyttiin sieltä hotellilta v-mäinen mäki ylös ja mentiin autolle. Navigaattori päälle ja suunta kohti Santiage del Tieden kautta Playa de las Americasia. Yritimme ajaa mahdollisimman vähän motaria, niin tulisi hieman nähtyä tätä kaunista maaseutua. Serpentiiniteitä mutkia noustessa sai lisäksi kivan vatsalihastreenin kun kurvit olivat kohtuullisen jyrkkiä. Jossakin vaiheessa sitten nälkä kävi miestä suuremmaksi ja pysähdyimme Tamaimon kylässä paikkaan nimeltä Aires del Sur. Tilasimme siinä aamupäiväkahvit ja katkarapu-sieni-munakkaat. Vaikka yleensä tykkään sienistä todella paljon, niin omaan makuuni nämä olivat hieman turhan limaisia joten jätin osan syömättä. Nälkä kuitenkin lähti. Siitä sitten vessan kautta matka jatkui mäkeä alas kohti Los Gigantesia. Pakko myöntää että ajotaito saa olla aika hyvin hallussa jos näillä teillä tahtoo ajaa.

Olimme saapuneet Teneriffan turistihelvettiin, Playa de las Americasiin. Ensimmäisenä etappina aloitimme parkkipaikan sekahaun. Pyörimme siinä mäkiä ylös ja alas, kunnes löysimme jonkin urheiluvälineliikkeen edestä kivan parkkipaikan. Käppäilimme rantaa pitkin, näimme surffaajia, valtavan määrän turisteja ja kaiken maailman ylihinnoiteltuja kojuja. Päädyimme hieman pois päin rannasta ja löysimme erään rokkimusaa myyvän liikkeen, mutta se oli kiinni. Alakerrassa kuitenkin näimme liikkeen, joka myi aurinkolaseja 2 euron hintaan. Henkka osti itselleen aviator-lasit ja itse hommasin ”Okay design” eli ”Oakley” tyyliset lasit, joista jäi siniset raidat silmien alle. Mutta mitä voit odottaa 2 euron aurinkolaseilta?

Noh, Citroen takaisin pyllyn alle ja nokka kohti pohjoista. Laitoimme navin ohjaamaaan meidät Santiago Del Teideen minimimäärällä valtatietä, mutta se lähinnä ohjasi meidät umpikujiin kolme kertaa, joten siellä sitten pyörittiin kuin puolukat. Sieltä jatkettiin sellaista ahdistavan kapeata serpentiinitietä Mascan läpi Buenavista del Norteen. Ahdistavuutta voi kertoa se, että paikassa oli navin mukaan 90 kilometrin nopeusrajoitus, mutta meillä meni tämän 32 kilometrin matkassa noin tunti. Pysähdyimme pari kertaa matkalla tuijottelemaan tajuttoman komeita maisemia ja kerran vessatauolle. Kun pääsimme Buenavista del Norteen, todettiin että saaren länsinurkkaan ei ollut enää asiaa, ja portti esti kulun sinne. Siitä sitten leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, eli menimme Garachinon kautta Icodiin, Parko de Dracoon. Täällä oli noin tuhat vuotta vanha puu, joka oli aika hieno näky lähietäisyydeltä. Sieltä sitten navin vittuilun, pettymyksien ja hienojen maisemien kautta ajoimme takaisin Playa de la Cruzista parkkipaikalle, mutta todettiin että tämä alkuperäisen suunnitelman parkkipaikka-paikka olikin super suosittu ja sinne oli melkein puolen tunnin jono, joten parkkeerattiin auto samaan paikkaan kuin viimeksi. Kuvasin tämän matkan timelapsena, mutta tietenkin kädetin ja kuvasin videon vertikaalina enkä horizontaalina. Hieman tuli nopea pätkä, mutta voihan sitä aina hidastaa. Siitä käppäilimme sitten hotelliin, tässä vaiheessa päivää aurinko oli jo täysin laskenut ja lähdimme metsästämään nai- eikun iltapalaa.

Henkka oli bongannut naapurista kiinalaisen ravintolan nimeltään China III, joten menimme sinne. Ravintolan suomenkielinen menu oli varsinainen huumoripläjäys. Päätimme jatkaa samalla linjalla eli tilasimme ruokaa jota emme ole aikaisemmin tilanneet. Listalta löytyi sellainen harvinaisuus kuin ”ants on the tree”. Kumpikaan ei tiennyt mikä se oikeasti on, joten lunttasimme suomen, englannin että espanjankielisistä menuista onko se vain joku käännösvirhe, mutta ei, ei se ollut. Sen lisäksi tilasimme alkupaloiksi haineväkeiton ja jälkiruoaksi yllätysten yön päätteeksi ”talon kuppi”. Haineväkeitto omasta mielestäni oli kuin kiinalainen kanakeitto, jossa oli jotain ihmeellisiä gelatiini-strippejä, eikä tsingsao-olut ollut edelleenkään huonoa eikä erityisen hyvää. Siitä silti puuttui se suomalainen lagerin pettymyksen kitkeryys.

No, ”Ants on the tree” saapui pöytään, ja sinne tuotiin lämmitetty tarjotin, jossa oli jotain riisistä tehtyä vermisellin tapaista, joka sitten tarjoilija peitti ruskealla kastikkeella, joka sisälsi ainakin possua ja nautaa. Se oli hieman kuin kiinalaisen keittiön pyttipannu, eli jämälihat leikattu pieniksi paloiksi ja pistetty yhteen annokseen. ”Copa de la casa” taasen oli jäätelöpallo, kermavaahtoa, hedelmäsalaattia ja hasselpähkinöitä. Tämän jälkeen kävimme noin kolmen kilsan kävelylenkin, jonka jälkeen hieman suunnittelimme missä tulemme käymään seuraavan parin päivän aikana syömässä. Löysimme myös aamiaispaikan huomiselle. Laktoosi-intolerantikkona aina tuppaan unohtamaan sen että mulla on laktoosi-intoleranssi, joten ensimmäinen mitä tein kun palasimme hotellihuoneelle oli että pistin varpusparven lentämään. Ei siinä sitten muuta kun pullo auki ja parvekkeelle vetämään kaljaa ja halpaa valkoviiniä á alle 2 euroa pulloa.

Day 3 – Jan 12 – Aika-ajot

Aamu. Herätyskello soi, kummatkin ovat vielä nukkumassa. Lähdimme tämän jälkeen aamupalalle eilisen kinkkimestan viereen. Henkka sai vihdoinkin pekonia ja munia, itse tilasin jonkun naudanlihaleivän juustolla. Jäi ikävästi hampaiden väliin. Siitä lähdimme sitten käppäilemään aamushoppailulle. Näimme eilen illalla ”Creed” merkkisen kellon jossa oli kaksi kellotaulua josta Henkka tykkäsi. Se siinä sitten arpoi että ostaako mustan vai valkoisen version ja ostaako joku toinen sen lisäksi. Hän päätyi sitten ostamaan pelkästään mustan. Hän huomasi että toisella puolella on pitkälti entinen patteri, ja jätätti noin vartin tunnissa. Tätä kellokauppaa vastapäätä oli sitten liike, josta sai burak-leivoksia. Ostin pinaatilla täytetyn version, ja se oli kieltämättä hyvää. Siitä sitten menimme hotellille hytisemään suihkuun jossa lämpövaihtoehdot ovat kylmä ja jääkylmä; Cold and freezing. Mietimme illalla että miten minimoida suihkussa käyntien määrän, ja päädyimme että jos emme hikoile paljon, niin jos käymme torstaina seuraavan kerran suihkussa, niin sen jälkeen ei tarvitsisi enää tällä reissulla käydä suihkussa. Sillä aikaa kun Henkka oli suihkussa, söin jääkaapista yhden vanukkaan ”toisena aamiaisena”.

Sitten otimme auton alle ja lähdimme ajoittamaan kuinka kauan hotellilta kestää ajaa lentokentälle, niin ei tule sitten lauantaina yllätyksenä. Loppupäätelmä: Ruuhkavaralla noin kaksi tuntia käveilyneen. Jatkoimme siitä sitten matkaa Puerto De Las Americasiin päin ja huomasin siinä kyltin että täällä on Hard Rock Cafe, otin karttaohjelman auki ja selvitin missä se on. Siitä sitten lähdimme taas metsästämään parkkipaikkaa, ja löysimme kuin löysimmekin tämän HRC:n. Emme jääneet syömään, mutta ostimme paidat per naama. Tästä sitten jatkoimme shoppailukierrosta katselemalla hieman ympäriinsä. Kun pääsimme hajuvesikauppaan, niin kaupan täti tuli mulle vihaisena sanomaan kun ruiskuttelin avonaista CK:n putelia ”mister, that is not a tester”. Ei ollut mun vika. Henkka sitten osti itselleen kohtuu särmän blazer-puvun, itse ostin lähinnä kolme pulloa vettä. Täälläkin on lama aika pahasti iskenyt liiketiloihin, sillä tyhjiä liikehuoneistoja oli pilvin pimein. Mutta toisaalla sitten täällä on luksusliikkeitä, jotka myyvät yli kymppitonnin Rolexeja.

Tästä sitten jatkoimme jatkaa Teiden vuorelle päin. Näkymät olivat todella hienot ylöspäin, mutta alaspäin ei nähnyt muuta kuin valkoista. Mutta tämä sumu on ollut mielenkiintoinen ilmiönä, sillä täällä ei meinaa nähdä paria kilometriä kauemmas, joten siinä mielessä Teiden huipulle asti meneminen olisi ollut hieman tyhmää. Päädyimme menemään Teiden juurella, jossain parin kilometrin korkeudessa sijaitsevaan turistirysä ”kivipuistoon”, jossa oli +6°C lämmintä. Muuten täällä on ollut tasaiset +22..+19°C ympäri vuorokauden ja koko ajan aivan tajuton hernerokka-usva. Tätä usvaa on todella vaikea selittää, mutta se on hieman samankaltainen kuin viime vuonna New Yorkissa, tosin sillä erotuksella että täällä ei haise smogille ja paskaviemärille vaan hyvällä tavalla neutraalille ja merelle. Se on siis pikemminkin pilvi-usvaa, ei savua. Tästä usvasta johtuen emme vielä menneet Teiden huipulle, vaan jäämme hieman kattelemaan jos joku päivä tulisi hieman vähemmän usvainen ilma että näkyvyys olisi hieman parempi.

Ajelimme siitä sitten takaisin Puerto De La Cruziin ja lopun matkasta seurasimmekin ambulanssia. Kun pääsimme Cruziin, oli aurinko jo laskenut. Aurinko laskee täällä kohtuullisen nopeasti, noin vartissa todella kirkkaasta päivästä tulee yö. Tällä kertaa parkkeerasimme navigointivirheen takia sinne lähemmälle isolle parkkipaikalle, joka sijaitsi huvipuiston vieressä. Henkalla hieman tosi meni vihkoon, sillä hän huomasi huvipuistolle päästessään että hän unohti tavaransa autoon. Jäin sitten odottelemaan huvipuistolle, kun hän kävi hakemassa laukkunsa.

Päätimme jo paluumatkalla että tänään on paella-päivä, ja menimme Pomodoro nimiseen paikkaan. Pääsimme ovelle, ihmettelin ääneen että missä on sisäänheittäjä. Katsoimme ehkä 10 sekuntia menua, niin johan sisäänheittäjä ilmaantui paikalle. Henkka tilasi alkupaloiksi uppopaistettua mustekalaa, itse tilasin jotain leipäjuustoa parilla eri kastikkeella. Kun annokset saapuivat, kokoero oli aivan järkyttävä. Henkalla tuli järkyttävä vuori mustekalaa, itselläni kaksi vaivaista liuskaa juustoa, joka oli syöty noin kolmessa minuutissa. Äyriäispaella oli ehkä parasta mitä olen tähän mennessä tällä reissulla syönyt, vaikka vahingossa hieman jättiläiskatkaravun kakkaa onnistuinkin syömään kun unohdin tyhjentää sen. Jätimme jälkiruoan auki ennen kuin tilasimme, sillä emme osanneet sanoa kuinka täynnä olisimme paellan jälkeen. Noh, tarjoilija tuli ja suoraan ehdotti että ottakaa ”creme de catalon”, se on kuulemma tosi hyvää. Ja niinhän se oli. Ja todella makeata. Ja kun ne oli syöty niin hän ehdotti että otetaanko vielä kahvit. Niinhän me otettin, ja tuli lasku samalla. Yleensä jäävät odottamaan, ehkä luulivat että vedetään juoksu-paellat kun lasku kuitenkin oli lähes 70 euroa.

Kävimme siitä sitten vielä katsomassa jos meidän lähi supermarketissa olisi ollut sitä hyvää (ja halpaa) Diamond valkkaria mitä join ekana iltana pullollisen. Ei ollut. Otin sen sijaan sitten soodavettä, että saisin hieman laimennettua tuota astetta kehnompaa Bach valkkaria. Siitä sitten laktoosi-intoleranssista kärsivänä kävin jäätelön ja maitokahvin jälkeen vääntämässä pikkuiset kakat pönttöön hotellihuoneessa, jonka jälkeen otin pari lasia viiniä ja lähdimme pienelle iltalenkille. Näimme suomalaisravintolan nimeltä KARI. Paikan myyntivaltti oli ”Suomalainen Kahvi”. Joka tulee Etelä-Amerikasta, mutta mitä sitä pieniä yksityiskohtia... Sitten palasimme siitä parin kilometrin käppäilyn jälkeen hotellille, naputtelimme kännykällä tinderit, facebookit, sähköpostit yms läpi ja menimme yläkertaan hieman nauttimaan kaljaa parvekkeelle kun naapuriravintolassa kitaristi soitti kaikki juustoisimmat kasariklassikot.

Day 4 – Jan 13 – Itään

Heräsin jossakin kolmen ja viiden välillä aivan karseaan kusihätään, enkä tämän jälkeen juurikaan enää saanut kunnolla unta. Heräsin sitten siihen kun Henkan puhelimen herätys alkoi soida. Siitä sitten aamutointen jälkeen taas metsästämään aamupalapaikkaa. Täällä on näköjään tiistaina aivan gauheasti paikkoja kiinni jostain syystä, joten menimme pienen puolukkana pyörimisen jälkeen läheisellä torilla olevaan ravintolaan aamupalalle. Henkka tilasi englantilaisen aamiaisen ja minä tilasin jonkun ”club” tyylisen sandwhichin, jossa oli läjä lohkoperunoita mukana. Laskun saamisessa kesti pieni ikuisuus, sillä he selkeästi halusivat että ravintola ei näytä täysin tyhjältä. Tästä lähdimme huvipuiston vieressä olevalle parkkipaikalle, ja Henkka kiroili kuinka vaikea sinne ja sieltä oli päästä pois. Itse olin ehkä eri mieltä, mutta ehkä se olen vain minä.

Päivän agenda oli käydä ostamassa alusvaatteita Primarkista, sillä itselläni alkoivat ne loppua. Kävimme internetistä katsomassa missä sellainen sijaitsee, ja sellainen löytyi Santa Cruzista. Matkasimme sinne Teiden lähellä sijaitsevan, noin kahden ja puolen kilometrin korkeudessa sijaitsevan observatorion kautta. Huomasin että siellä oli kohtuullisen vaikea aluksi hengittää, sillä ilma oli kohtuullisen vähä-happista. Siinä vieressä oli joku punamulta aukea, joka näytti hieman Marsin pinnalta, kävimme siellä ihastelemassa maisemia, räpsimässä kuvia ja pelleilemässä lumella ja iPhonen slow-motion ominaisuudella. Tästä matka jatkui kohti Santa Cruzia, ja kävimme tämän koko ostoskeskuskompleksin läpi. Minulla tarttui matkaan kalsareita, sukkia ja Batman paita. Henkka osti itselleen hajusteita (212 EDT:n ja Karl Lagerfeltin dödö stickin) sekä nahkatakin jota hän joutui kokeilemaan vaijeri niskassa. Kävimme samalla Carrefourissa, joka on hieman kuin Citymarket, katselemassa yleistä hintatasoa, valikoimia sekä matkalaukkuja: Matkalaukkujen hinnat vaihtelivat välillä 7-70 euroa ja ylipäätään loppupäätelmä oli että Sääntö-Suomi on todella kallis maa, joka ei olisi voinut hyväksyä puoliakaan mitä kaupassa näimme. Kuten vapaasti ilman minkään tyylistä pakkausta roikkuvat sian jalan.

Tästä päätettiin lähteä sitten kohti saaren itäistä kärkeä. Seurattiin navia, mutta siellä oli nähtävästi väärää tai vanhaa karttainfoa, sillä sinne ei pystynytkään ajamaan. Siinä sitten leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä jäimme ottamaan kuvia Las Tesitasin rakennetusta hiekkarannasta, ja pääsin vihdoinkin käyttämään selfie-stickiäni. Kun olimme lähdössä pois, ihmettelin miksi auton lähellä maassa oli aivan hirvittävä määrä lasinsiruja ja miksi viereisen auton kuvankaunis tyttö hyperventiloi. Juuri kun olimme lähdössä, hän tulee koputtamaan autollemme, että näimmekö ketään tässä, sillä heiltä kuulemma pöllittiin laukut autosta. Aika hurjaa. Tarkistimme, että meillä oli kuitenkin kaikki tallella.

Siinä sitten lähdimme ajamaan takaisin hotellille päin ja Henkalla alkoi jossakin vaiheessa palamaan käpy tuohon viiden-kuuden ruuhkaan, joten vaihtelimme välillä motarille ja välillä pois riippuen mikä oli ruuhkan määrä. Itse otin matkalta timelapse videon, mutta se hieman epäonnistui. Ei ollut käyttistä. Parkkeerasimme samaan paikkaan parin kilometrin päähän minne muinakin päivinä, ja siinä vaiheessa kun olimme jo mäen alapäässä Henkka mietti että muistikohan hän laittaa auton lukkoon. Ei kai siinä sitten muuta kuin takaisin autolle tarkistamaan. Oli laittanut. Mutta hyvä että tarkistettiin, olisi voinut vituttaa jos se olisi varastettu tjmv.

Kun kävelimme takaisin hotellille, näimme matkalla ravintolan nimeltään Maga. Siellä oli ”kanarialaisen keittiön” erikoisuus, eli paistettua jänistä ja keitettyjä perunoita. En ollut annoksen fani, vaikka liha olikin hyvän makuista. Todella riistainen, eli ei paljoa syötävää, paljon luuta ja jänteitä ja ylihintainen tähän nähden. Siitä kävimme sitten HyperDinosta hakemassa vielä pari pulloa tuota Diamont valkkaria, sixpäkin Dorada olutta, Henkka osti jonkun vaniljamunkki tyylisen leivoksen (josta ei kuulemma loppujen lopuksi edes pitänyt) ja itse ostin paketin purkkaa. Tästä sitten hotellille hieman naukkailemaan ja lopuksi taas iltakävelylle. Kävelimme katsomassa olisiko täällä ollut jotain yökerhoa, mutta oli tiistaina todella kuollutta kaupungilla.

Alkaa itselläni olemaan alkuperäinen matkakassa aika finaalissa, koska olin Henkalle velkaa puolikkaan autovuokran verran, niin teime niin että maksoin kaikki ”yhteiset” kulut kuten ruoat tähän mennessä x euroon asti, ja nyt se määrä on tullut täyteen. Lompakossa on tällä hetkellä noin nelisenkymppiä rahaa, joten huomenna pitää käydä sitten automaatilla.

Day 5 – Jan 14 – Sataa sataa ropisee, pili pili pom...

Aamu. Ulkona on maa märkänä, usva poissa, pilviä taivaalla. Lähdimme aamupalalle naapuriravintolaan, jossa sisäänheittäjä-tarjoilija tilasi meidän puolesta. Aika hurja mies. Sieltä tuli englantilainen aamiainen tomaatilla ja maitokahvilla. Sitten kävimme ostamassa sateenvarjot pahimman varalta. Henkka osti mustan, itse ostin pinkin. Kun lähdimme autoilemaan totesimme että sää oli todella erinomainen, koska usva oli poissa. Arvottiin että mentäisiinkö Christianokseen vai Teidelle, ja sanoin että mennään Teidelle. Siinä sitten hetki arvottiin, ja Teidelle mentiin.

Ajoimme pilvien läpi, joka oli todella absurdin tuntuista. Näkyvyys oli lähellä nollaa. Kun pääsimme Teiden juurelle, niin siellä oli täysin pilvetöntä ja näkyvyys erinomainen. Itseäni hieman nauratti kun Telefericolla (hissi, jolla pääsee Teiden huipulla) oli järkyttävässä talvivarustuksessa jengiä, meikäläiset vetelee siellä T-paidalla ja hupparilla/kevyellä takilla. Telefericon lipun hinta 34€. Teleferico heilui kivasti sekä ylös että alasmennessä, jotkut ensikertalaiset panikoivat sitä. Näkymät olivat todella hienot, mutta eipä siellä juurikaan ollut tekemistä kun ikävä kyllä kaikki kävelyreitit oli suljettu jään takia, joten ei päästy kuin 3552 metriin eikä siellä juurikaan ollut tekemistä kuin 5 minuutiksi, joten lähdimme takaisin alas.

Sitten taas arvoimme että mihin menisimme, ja päädyimme että mennään Mascan laaksoon, jos siellä olisi tällä kertaa parempi näkyvyys. Päästiin Santiago del Tiedelle, ja näimme että Mascan yläpuolella oli isot pilvet. Väitin sitten kivenkovana että mennään nyt ainakin katsomaan kun kerta tänne asti ollaan tultu. Ja kyllä, näkyvyyttä oli sen verran kauas että viereinen saarikin näkyi. Näkymät olivat suorastaan henkeäsalpaavat. Mascan toisella puolella tuuli aivan törkeästi, hyvä että auton oven sai auki. Siitä sitten ajeltiin takaisin Puerto De La Cruziin maisemareittiä, ja tällä kertaa olimme ensimmäistä kertaa perillä valoisaan aikaan.

Tästä menimme syömään ehkä huonoimman illallisen so far, jäi meinaan nälkä. En viitsi haukkua ravintolaa nimeltä. Kävimme sitten läheisessä supermarketissa, itse ostin taateleita ja Henkka pussin karkkia ja leipätarvikkeita. Sitten hotellilla parit napsut huuleen ja llähdimme iltalenkille, parikin sisäänheittäjää yritti heittää sisään yökerhoon ja joku nainen kysyi cabaret baariin. Päädyimme tulokseen että kyseiset paikat olivat tyhjillään, muuten ei sisäänheittäjiä olisi tarvittu. Yritin vielä käydä ostamassa churroja, mutta olivat loppu. prkl.

Day 6 – Jan 15 – Keisarin uudet kengät

Aamu. Olin pyörinyt sängyssä kuin viimeistä päivää, oli meinaan lakana sen verran rytyssä kun nousin ylös. Lähdimme aamupalalle, löysimme jonkun paikan rannan läheltä jossa kerrankin ei ollut suomeksi menua, eli se oli automaattisesti hyvä merkki. Itse tilasin katkarapusalaatin ja henkka jonkun club-voileivän. Näimme täällä MBT kenkäkaupan, ja päätin käydä testaamassa niitä. Jos olisin tiennyt että nämä kengät ovat näin hyväntuntuiset jalassa, olisin ostanut ne jo ensimmäisenä päivänä. Tulimme samalla päätelmään että meillä alkaa olemaan sen verran ylimääräistä tavaraa, että melkein pitää mennä ostamaan matkalaukut. Löysimme liikkeen jossa oli kivan näköiset laukut jotka sai jopa viedä käsimatkatavaroissa, ja saimme lisäksi jopa tingittyä hinnasta pari euroa pois. Tällä kertaa tämä Churros paikka ei ollut loppuunmyyty, joten otin siitä yhden pussillisen niitä mukaan. Maistui pitkälti 900 kalorilta. Eli uppopaistetulta rasvalta. Great success. Söisin uudestaan, mutta en syö.

Mietimme mitä tekisimme tänään. Meidän piti mennä Loro Parkiin, mutta sitten tulimme hieman toisiin aatoksiin. Ehdotin että mennään rannalle, joten laitettiin rantakuteet päälle, päästiin rannalle ja siellä oli pilvistä kuin perseessä. Noh, ei siinä sitten muuta kun autollla kohti Americasia. Päästiin perille, niin siellä oli hyvä keli, mutta ei kovin lämmintä, joten päädyttiin kiertelemään kauppoja siellä. Söin ensimmäisen (ja ainoan) jätskikojun jäätelön tällä reissulla, tuutiksi valikoitui Ferrero Rocher jäätelö. Henkka osti jonkun kivan näköisen kellon. Tänään oli ensimmäinen kerta kun ei lähdetty liikkeelle valoisaan aikaan, ja ajaminen oli muuten kohtuu kuumottavaa kun oli pimeätä kuin perseessä ja täällä ei ole katuvaloja. Illalliseksi käytiin syömässä ehkä parasta kanaa mitä kumpikaan on syönyt elämänsä aikana. Bonuksena viereisessä pöydässä oli pari aika kivannäköistä virolaista kimulia. Paikkana La Murea. Tässä vaiheessa oli jo sen verran myöhä että ei lähdetty siitä enää muualle kuin hotellille.

Day 7 – Jan 16 – Vika kokonainen päivä

Aamu. Vika kokonainen päivä. Ollaan pitkälti koko reissun vittuiltu kuinka jos asiat tehtäisiin tällä tavalla Suomessa, niin Sääntö-Suomi tulisi näyttämään sormea ja sanomaan soo-soo. Mutta asiat silti toimii kuin rasvattu täällä, eli Suomessa vain lähinnä ollaan liian kukkahattutätejä.

Mutta aamupalan jälkeen päätettiin vihdoinkin mennä rannalle. Ja niinhän me tehtiin. Musta hiekka alla ja aurinko taivaalla, ainakin hetken. Aurinko meni parin tunnin päästä pilveen, ja minä sain ehkä maailman oudoimman palojäljen. Kaikki solisluun alapuolelta puoleen väliin rintoja ja napaa paloi, kaikki muu ei. Päädyttiin siitä sitten taas hurjastelemaan autolla Teiden rinteille. Pilven sisällä ajaminen vesisateella oli nähtävästi paikallisille aivan liikaa, sillä ajoimme useamman auton ohi tämän parin tunnin aikana. Illalla antauduimme sisäänheittäjien armoille ja söimme pizzaa viereisessä italialaisessa ravintolassa. Tämän jälkeen kävimme ostamasas lentoa varten 12 kappaletta myslipatukoita, käppäilimme noin kolmen kilometrin iltalenkillä, pakkasimme laukut, joimme alkoholit loppuun, kirjoitin postikortit ja menimme nukkumaan.

Day 8 – Jan 18 – Matkaan lähden, mulla menolippu oo-oo-oo-on...

Aamulla herättiin ja mentiin samaan paikkaan aamupalalle missä oltiin pari päivää sitten. Itse tilasin ”hamburgerin” ja sieltä tuli kaikki muu paitsi hampurilaisen leipä. Ja pihvi oli kirjaimellisesti possua (ham), ei nautaa. Hämmennyin täysin. Henkka veti taas englantilaisen aamiaisen. Siitä sitten lähdimme tekemään vikat pakkaamiset, veimme postikortit postiluukkuun ja lähdimme ajelemaan autolla kohti lentokenttää. Siinä sitten matkan varrella joku paikallinen soittaa Henkalle ja selviää että se oli matkaopas joka sanoi että tulevat hieman myöhässä hotellille, johon Henkka sitten totesi että meillä on vuokra-auto ja unohdimme ilmoittaa että emme ole tulossa Aurinkomatkojen bussikyydillä.

Lentokentällä palautimme auton ja menimme hieman katselemaan että onpas täällä kallista, joten menimme istumaan ja odottamaan että suurin jono menee. Siinä tuli Suomen tasavallan entinen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Martti Ahtisaari istumaan siihen meidän viereemme. Melkein julkkis. Ei kehdattu sanoa sille mitään tai pyytää ”kaverikuvaan”. Noh, suomalaisilla oli selkeästi kiire odottamaan, sillä se jono ei liikkunut mihinkään yli puoleen tuntiin, ja olimme melkein viimeiset kun meni turvatarkastuksesta läpi, ja me odotimme toisella puolella melkein puolitoista tuntia. Ja yllätys yllätys, turvamiehet vahingossa(?) päästivät minut läpi vaikka minulla oli puolen litran avattu vesipullo mukani. Kone matkusti silti aivan mainiosti. Mitäs sääntö-Suomi sanot siihen?

Ennen lentoa kävin ostamassa mini-lounaan (jugurttia ja voileivän) sekä kummallekin 0,75 litran vesiputelit jotka otimme mukaamme lentokoneeseen. Lento oli taas kerran puuduttavan kuusituntinen, mutta tähän bonuksena päälle lähdin siitä vielä suoraan Turkuun töihin, joten menin äidin luokse, hieman pällistelin että miten pääsen perille kun sunnuntaisin ei näköjään noita Turun sataman junia kulje lainkaan. Ensin ajattelin mennä bussilla Turkuun ja siitä sitten taksilla moneksi tunniksi odottamaan terminaaliin, mutta ajattelin että ei tossa nyt ole mitään järkeä, joten päädyin ottamaan bussin joka menee suoraan Turun satamaan. Eli hieman lepäsin sohvalla, lähdin könyämään liikenteeseen 3:20 neljän laukun kanssa (2 matkalaukkua, olkalaukku ja reppu), paikallisjuna tuli 4:08 Puksuun ja saapui stadin keskustaan 4:21. Siitä sitten käppäilin Kampin linja-autoasemalle jossa tapasin kollegani Josban, joka tulee samalle laivalle päivää myöhemmin, oli ollut bilettämässä jossain keikalla Circuksessa. Bussi lähti 4:58, oli perillä 7:40, jolla ehtii aivan mainiosti laivaan joka lähti 8:15. Kyllä muuten väsytti tän rupeaman jälkeen.

Kyllä muuten väsytti. Täällä sitten seuraavat pari viikkoa Itämerta seilatessa. Kivaa oli, suosittelen muillekin.

Haluaako Suomi tappaa koko matkailu- ja ravintola-alan?

Kaikki olemme varmaan jo kuulleet ja nähneet näköpuhelimesta ja sosiaalisesta mediasta tämän useaan kertaan kansanedustaja Jaana Pelkosen mielestä reisille menneen eduskunnan tekemän alkoholilainsäädännön uudistuksen, josta aiheutui Valviran naurettavat säädösviidakot, #viskigate ja kaiken näköistä muuta närää kansan keskuudessa, parin miljoonan kulut panimoille kun piti rekat teipata uusiksi, naurettavia mainoskieltoja jne.

Tähän sitten lyödään päälle toinen perseily, eli tämä Ylen 100 päivää ilman viinaa -kampanja. Vaikka ajatuksena tuo kampanja on todella hieno, niin käytännön tasolla se nyt on aivan syvältä hanurista. Se on jo pitkään todistettu että tipaton tammikuu ei alkoholistia raitistia ja henkilölle jolla ei alkoholin juonti ole ongelma, on se viinalakko lähinnä itsensä epäsosialisoimista.

Vaikka se on hienoa että siellä on muusikkoa ja muuta viihdyttäjää ja kollegaa nimiä sen verran enempää mainitsematta tukemassa tätä "100 päivää" kampanjaa, niin onhan se silti sinällänsä hieman oman oksan sahaamista. Se ketkä tästä kärsivät on että kun sen normaalin yhden kuukauden sijasta meillä on kolmen ja puolen kuukauden juomatauolla oleva iso sakki, niin useimmat anniskeluravintolat ja keikkapaikat kärsivät tästä kampanjasta, koska heille suurin tulonlähde kuitenkin useimmiten on se viinaksen myynti. Jos ei tule tuloja, niin karsitaan sitten helpoimmasta päästä mistä tulee helposti isoja kuluja. Eli bändeistä.

Ei kukaan Suomessa juo kaljaa sen maun takia, vaan siksi että tullaan känniin. Muuten alkoholittoman oluen myynti olisi huomattavasti suurempi kuin sen alkoholillisen version. Itse rohkeasti voin tunnustaa että rikoin tämän sadan päivän putken toinen tammikuuta, klo 00:37. En tukenut. Otan mieluummin sadan päivän päivän karkkilakon tilalle, koska toisin kuin anniskeluravintoiloilla, ei Nestlellä, Pandalla tai Fazerilla ole taloudellisia ongelmia. Laskin samalla kuinka paljon säästin, että en olisi dokannut tänä samana aikana. Juon niin harvoin, että olisin päässyt kaksinumeroisella summalla, eli yhtä tyhjän kanssa. Olisi lähinnä ollut itsensä kiusaamista.

Miten olisi jos otettaisiin koko eduskunta, vietäisiin ne vaikka Saksaan viikoksi opintoreissulle katsomaan festarikaudelle miten siellä meiningit toimii. Ja sen jälkeen tullaan takaisin Suomeen katsomaan missä mennään metsään. Sen kaiken muun paskan lisäksi, siis.