Sunnuntai
Lähdettiin ekalle lentomatkalle sitten 2018. Mentiin vaimon kanssa Teneriffalle. Kuuntelin Valcon kuulokkeilla UMK24 biisejä ja Lateral podcastia koko lennon ajan. Vieressäni istui kaksi naista jotka ravasivat vessassa koko lennon. Vaimo istui käytävän toisella puolella.
Päästiin lentokentälle, etsittiin shuttle bussi joka vei meidät RecordGo paikkaan josta vuokrattiin auto, koska taksi hotellille olisi maksanut 110€ per suunta. Meitä selvästi ukotettiin vakuutusmatkojen kanssa, mutta oppirahoja... Meinattiin tosin heti ekassa risteyksessa töräyttää toiseen autoon kun tuli kuolleesta kulmasta. Sekoiltiin matkalla ja lähdettiin ilman navia liikkeelle jolloin mentiin vahingossa vuorille motarin sijaan. Oli aivan kauhea nälkä, joten Miia kävi ostamassa jotain pientä syötävää ja juotavaa, josta suunnattiin hotellille.
Eka kerta kun ajoin hybridiautoa, tosi outo fiilis kun ~100km matkalla auto ei kuluttanut juuri ollenkaan bensaa, paitsi ylämäissä. Autostamme menasi ylämäessä loppua tehot, niin 120km pätkällä päästiin ylämäkeen max 70km/h.
Päästiin hotellin lähelle, laitettiin auto parkkiin ja käveltiin viimeiset 300 metriä koska emme halunneet maksaa 80€ parkkeeraamisesta hotellilla. Suureksi pettymykseksi hotellin spa-osasto oli kokonaan kiinni, joka oli osasyy miksi valittiin tämä hotelli. Huone oli… samaan aikaan iso ja pieni. Hirveän vaikea selittää. Tilaa oli 25 neliötä, mutta se silti tuntui huonosti käytetyltä. Sähköpistokkeita esimerkiksi oli tasan yksi. Tai no teknisesti ottaen neljä; yksi kylpyhuoneessa, yksi katonrajassa telkkarille, yksi jääkaapille ja yksi sängynpäädyssä. Koska siinä oli laturin hajoamisvaara tarvitsimme jatkojohdon että saimme molempien puhelinlaturin käyttöön.
Käytiin parissa eri supermarketissa, ekasta Tu Trebolista ostettiin ”kaikki” ja viini maksoi 1,89€ pullo. Meinattiin ensin viedä auto parkkihalliin, mutta se oli niin sketch että jätettiin sitten auto jonnekin ulos parkkiin.
Sitten etsittiin lähin Lidl, joita Teneriffalla on nähtävästi 22(!). Parkkipaikka oli aivan tukossa ja siellä oli jengiä kuin pipoa, en tiedä mikä meininki. Ostin Lidlistä sähköjatkojohdon, koska meidän hotellihuoneessa oli tasan yksi(1) sähköpistoriasia. Ja sekin sängyn päädyssä, keskellä sänkyä. Todella tyhmästi sijoiteltu.
Miia löysi sen Lidlin vierestä jonkun ihanan ”King Market” nimisen krääsäkaupan. Nähtiin myös Hyperdino, mutta mennään käymään siellä joku toinen kerta, mutta oltiin sen verran poikki kun oltiin kuitenkin herätty jo ennen neljää Suomen aikaa ja syöty viimeeksi lentokoneessa.
Illan päätteeksi mentiin vielä hotellin all-inclusiven puolihoidon dinnerille. Ihan ok, sellainen 7/10
Maanantai
Herättiin uuteen aamuun, kukko huutaa kurkku suorana jossakin ulkona. Mentiin respasta kysymään josko voitaisiin saada toinen huoneavain vaimolle ja ylimääräinen lakana koska sängyssä ei ollut peittoja, vain ainoastaan lakana ja vaimo rohmi sen lakanan itselleen joten heräsin siihen että oli kylmä. Aamupala oli hyvin tyypillinen hotelliaamupala, 5/10.
Aamupalan jälkeen oltiin menossa hissiin, siinä kun odolteltiin hissejä niin koko hotellista katkesi sähköt muutamaksi sekunniksi. Meinattiin jo luovuttaa, mutta koska huone oli viidennessä kerroksessa niin mentiin kuitenkin hissillä.
Pieni välikuolema, ja lähdimme hieman yhdeksän jälkeen liikenteeseen.
Käytiin Puerto De La Cruzin keskustassa, jätettiin auto parkkiin Martinianez nimiseen ostoskeskukseen. Auto oli reilut neljä tuntia parkissa, maksoi 6,05€
Ostin itselleni uudet kengät ja vaimo kertoi että sain osakseni isohkolta miesjoukolta tuijotuksia ja supattelua kun kävin seksikaupassa.
Kävimme supermarketissa, ostimme sieltä energiajuomat à-hintaan 0.90€. Erottelukapulana toimi kuvassa näkyvä mainoskyltti, joka mielestäni oli erittäin nerokas.
Tää Puerto De La Cruz ei kyllä mitenkään ole tehty kävelijöille heti kun lähdetään turistialueelta pois. Halusimme käydä syömässä Titos Bodeguita nimisessä paikassa joka oli saanut 4.5/5 tähden arvostelut yli 3000 arvostelijalta. Yritimme ensin mennä sinne jalan, mutta luovutimme siinä vaiheessa kun jalkakäytävät loppuivat ja haimme auton. Autottomana tämäkin matka olisi todennäköisesti pitänyt tehdä taksilla, vaikka etäisyys itsessään ei pitkä ollutkaan.
Itse tilasin kuningaskatkarapuja ja vaimo tilasi kanarialaistyylistä jänistä. Kumpikaan ruoka ei ollut erityisen hyvää, max 6/10.
Olimme kännykän mukaan kävelleet Pto Cruzin keskustassa aiemmin noin 10 km, sandaaleilla joten jalat oli tässä vaiheessa aivan soosia.
Pääsimme hotellille, purimme päivän ostokset, kävimme suihkussa ja menimme ykköskerrokseen alustavasti suunnittelemaan mitä teemme loppuviikon juomaan samalla parit siiperit. Meinattiin vetää tätä alle 2€ viiniä, mutta kun olin avaamassa korkkia, niin rikoin pullonavaajan. Kokeilin saada korkin auki hakkaamalla sitä kengän kanssa seinään, mutta lopulta avain onneen oli se että tungin korkin sisään partahöylän varrella.
Jostain syystä tänään kummankaan avainkortti ei ole toiminut, joten ensin minä jouduin käydä sen resetoimassa ja vähän myöhemmin vaimo kävi resetoimassa omansa.
Kun päästiin dinnerille, niin sieltä tuli joku tyyppi molottamaan että juomat maksaa 6€. Tästä ei ollut kukaan meille missään vaiheessa sanonut, asiasta ei ollut missään kylttejä, eikä sitä lukenut Bookingin sivuilla. Jäi sellainen ukotuksen maku suuhun koko hommasta.
Noh, mentiin takaisin hotellihuoneeseen, kysyin Bookingista asiaa ja sieltä tuli pitkät pahoittelut asiasta. Oli sen verran mehut pois että mentiin eläkeläisaikaan nukkumaan ennen kello yhdeksää.
Tiistai
Käytiin kauppareissulla; Lidl, King Markt, Hyperdino ja sen jälkeen vielä mentiin El Trompo nimiseen ostoskeskukseen motarin toisella puolella. Varasin itselleni hiustenleikkuun, sovittiin 15€, mutta maksoikin 14€, annoin kuitenkin sen 15€ koska siitä sovittiin. Vaimo löysi El 99 nimisestä kaupasta rintaliivit aivan naurettavaan hintaan. Kaksi paria noin 6.50€
Tämän jälkeen tultiin takaisin hotellille, vedettiin Lidlin paistopisteeltä ostamamme lounas, laitettiin rasvat päälle ja mentiin poolille. Köllöteltiin siinä hetki auringossa, päätin mennä hakemaan pari juomaa (Blue Lagoon, à-hinta 6€) ja mennä porealtaaseen, mutta sitten hengenpelastaja/allasnatsi puhalsi pilliin että sinne ei saa mennä juomien kanssa. Oli myös eka kerta kun tuli kylmä poreallas vastaan. Myös iso pooli oli kylmää kuin perkele.
Sitten pikainen suihku huoneessa ja mentiin alakertaan pelaamaan bingoa. Oli muuten eka kerta kun olin bingossa jossa:
- bingo itsessään alkaa yli 45 minuuttia myöhässä
- saat niin monta lappua kuin haluat (jollakin muorilla oli 8 lappua, me tyydyttiin kolmeen per naama)
- numeroita oli 90 asti mutta rivejä vain kolme
- numerot olisi pitänyt merkata hammastikulla(?!?!?)
- tykki oli niin alitehoinen ja softa huonosti suunniteltu ettei numeroita meinannut nähdä (vaimolla ehkä kuva tästä)
- numerot tulee noin 5 sekunnin välein
- musiikki pauhaa samaan aikaan aivan täysiä ja juontaja mumisee numerot mikkiin espanjaksi ja englanniksi
- Siinä välissä kun bingo tulee ja juontaja menee pysäyttämään bingokoneen, ehtii tulla vielä noin 5 numeroa
Total mayhem.
Bingon jälkeen menimme ”The Clue” nimiseen pakohuoneeseen, jonka selvitimme
VAHINGOSSA melkein 20 minuuttia nopeammin koska skippasimme joku viitisen vihjettä. Huoneen vetäjä kutsui minua valehtelijaksi, otti meistä kuvan ja antoi meille kangaskassin.
Tultiin takaisin hotellille syömään ja mentiin alakertaan ”Game Night” tilaisuuteen, jossa mulla paloi käpy ekan vartin sisään kun se vaan tuli ihan törkeen lujaa ja siinä oli vahva amateur-hour fiilis. Lähdin hotellihuoneeseen koska alkoi tinnittää ja vaimo jäi pelaamaan leffavisaa.
Keskiviikko
Menimme aamupalalle ja se alkaa jo vähitellen tulemaan korvista ulos, koska se on ollut joka aamu täysin samanlainen. Leikkeleet ja hedelmät ainoastaan vaihtelevat.
Olimme eilen varanneet ajan jalkahoitoon klo 10 Pto Cruzin keskustaan, ja päätimme laittaa auton siksi aikaa parkkiin sinne ostoskeskuksen halliin samaan paikkaan missä se viimeeksikin oli. Siellä keskustan alueella ajo on todella kaoottista ja parkkipaikkoja on vielä huonommin kuin Helsingin keskustassa.
Vietiin auto parkkiin taas samaan paikkaan ja käveltiin jalkahoitoon noin vartin verran. Kokemus oli siinä mielessä outo että jalkoja ei ensin kylvetty vedessä vaan meille rusketettiin jotain ainetta jalkoihin. Vaimo osasi sanoa että ensin jalat kuorittiin, sen jälkeen laitettiin kosteuttava rasva ja elmu-kelmua. Meikäläisen varpaat oli sen verran huonosti hoidetut, että multa piti poistaa aika paljon kynnöstä ja kynnen alta jotain.
Tämän jälkeen vaimon kynnet vielä lakattiin. Kävimme lähellä olleessa paikallisessa horror-kaupassa, jossa mihinkään ei saanut koskea eikä mitään kuvata, sekä kirppiksellä.
Takaisin autolle ja ajoimme siitä hieman näköalareittiä (lue: Anssi ajoi väärästä liittymästä joten matka kasvoi kolmisen kilometriä) paikalliselle torille. Ostettiin sieltä mm. rantapyyhkeet ja hieman lounasta Hiperdinosta.
Päivän agenda oli mennä katsomaa ”El Drago”, eli saaren vanhin lohikäärmepuu. Ikävä kyllä Google Maps antoi ensin väärän sijainnin, joten ajoimme (onneksi kuitenkin oikeaan suuntaan) väärään paikkaan, kiipesimme typerän korkean mäen päälle vain toteamaan että olemme väärässä paikassa.
Takaisin autoon, vaimo syö lounassalaattinsa matkalla ja matka jatkuu oikeaan paikkaan; Parque del Dragoon. Kummallakin alkoi olemaan mehut aika vähissä ja matka oli aika hektinen.
Itse puistokokemus oli mukavan rauhallinen. Muutama euron maksu parkkihallin käytöstä, 5€ per lärvi sisään ja se on parissa tunnissa käyty läpi. Vaimo kuvasi lähinnä sisiliskoja, kissoja, puita ja luolamuumioita.
Paluumatkalla juututtiin ruuhkaan ja reilun 20 minuutin matkassa meni lähes tunti. Jos haluaa kokeilla kuinka hyvin autolla osaa ajaa, niin Teneriffa on aika hyvä erikoistilanteisen harjoittelupaikka. Paljon v-mäisiä ylämäkiä, ylämäkeen olevia ohituskaistoja joissa nopeusrajoitus 120km/h joissa meidän auto hädintuskin liikkui 50km/h, paljon mäkilähtöjä, tiukkoja käännöksiä, epäselviä opasteita, täysin pysähdyksiin meneviä ruuhkia, ahkerasti tööttääviä kanssa-autoilijoita (jotka ei usein myöskään käytä vilkkua tai ajovaloja) ja kirsikkana kakun päälle Google Maps myös opastaa usein väärin, joten eksymisen riski on suuri.
Hotellilla pikainen suihku, pieni välikuolema ja telkkarista katsomaan Panttilainaamoa.
Torstai
Aloitettiin päivä samalla tavalla kuin jokainen muukin aamu, eli hotellin aamupala nassuun ja takaisin huoneeseen valmistelemaan päivän koitoksia.
Päivän agendana oli mennä Los Christianokseen ja Las Americasiin, vaimo oli buukannut pakopelihuoneen ja minä halusin käydä ostamassa paidan Hard Rock Cafesta.
Ajoimme TF5 motarilla koko matkan Los Christianokseen ja takaisin, meidän pikku Fiat Pandasta tuntui aina ylämäissä loppuvan tehot, joten päätimme paluumatkalla että tällä kertaa jätetään Teidelle meno pois, koska pelkäsin että autossa ei vain yksinkertaisesti tehot riitä niissä jyrkissä ylämäissä. Ehkä sitten ensi kerralla.
Saavuimme usean eksymisen jälkeen Los Christianokseen ja löysimme kadunvarresta (ihme ja kyllä) ilmaisen parkkipaikan. Menimme ensin juomaan yhdet siiperit, joka oli virhe. Olisi vain pitänyt ostaa kahden euron kaljatuopit, sillä siiderit maksoivat 13€. Aikaa pakohuoneen alkuun oli vielä noin tunti, joten söimme puoliksi yhden quattro formaggi pizzan. Kahden vesipullon kanssa se maksoi noin 12€.
Tämä Jumanji aiheinen Pako peli oli todella mukava; se oli haastava mutta silti ei mahdoton. Maksoi 75€
Pakohuoneen jälkeen käppäilimme hetken kultaisilla hiekkarannoilla, vaimo kävi kokeilemassa että vesi on märkää ja ottamassa jotain taidekuvia varpaistaan.
Menimme takaisin autolle, ajoimme Las Americasiin ja laitoimme auton maan alle Safari-parkkiin, olimme sen verran vähän aikaa siellä että parkki maksoi reilun euron. Kävimme Hard Rock Cafen rock shopissa, ostin sieltä itselleni vaaleanturkoosin paidan. Hinta oli suolainen, mutta niin heidän paidat aina ovat. Olisiko tämä nyt minun seitsemäs HRC paita. Harmittaa etten koskaan sieltä Helsingin liikkeestä ostanut paitaa, vaikka se lähinnä minua olikin.
Tämän jälkeen ajettiin toista tuntia ruuhkassa takaisin Pto Cruziin ja menimme takaisin hotellille, jossa otin ihan rehelliset päiväunet koska reissu oli aika rankka. Saaren etelärannalla oli 29-31°C lämmintä kun täällä pohjoispuolella on noin 22°C ollut joka päivä, joka omasta mielestäni on paljon mukavampi lämpötila.
Illallisen jälkeen huomattiin että illalla piti olla ”Variety Show”, joten menimme hotellihuoneeseen odottamaan että ohjelma alkaa, samalla kun Bluey pyöri taustalla. Vähemmän yllättäen show alkoi noin puolituntia myöhässä ja se ei ollut varieteetä nähnytkään. Vaimo kuvaili aika hyvin että se oli lähinnä lukiolaisten tanssi”show”.
Perjantai
Päätettiin kerrankin pitää ”löysä” päivä ja aloitettiin päivä aamupalalla, jonka jälkeen mentiin rannalle. Kysyttiin respasta mikä oli kaupungin paras ranta, johon vastasi että Playa Jardin. Sinne siis. Jotta hommat menisi normaaliin tapaan, Anssi ajoi taas ainakin kerran harhaan.
Saavuimme rannalle klo 9 ja saimme auton kivasti parkkiin, koska aurinkohan nousee vasta noin klo 10. Otimme kaksi rantatuolia josta köyhdyimme 6€. Löllöttelimme auringossa noin yhteen asti, jonka jälkeen lähdimme vaimon ehdottamaan Chinatown nimiseen krääsäkauppaan, joka oli aivan naurettavan kokoinen varasto. Emme löytäneet sieltä ”crazy piilareita”, mutta kaikkea muuta sitten tarttui matkaan, kuten feikkisandaalit joissa luki Filan sijaan Eila.
Seuraavaksi menimme syömään, vaimo valitsi paikan joten minä vain seurasin navia. Laitoimme auton parkkiin jyrkkään alamäkeen aivan roskiksen taakse. Yritimme ensin mennä johonkin paikkaan, mutta se oli jo kiinni, joten takaisin autolle, mutta eihän meidän pikku Pandassa riittänyt vääntö pakittaessa joten törmäsin siihen roskikseen. Vauhtia nyt oli alle 5km/h ja etupuskuriin tuli pieni punainen jälki, mutta ei lommoja.
Noh, Plan B. Vaimo bongasi paikan nimeltään Tasca Channo’s. Tarjosivat espanjalaista tai saksalaista menua, otimme espanjaisen ja sitten Google kääntäjällä selvittelimme mitä mikin oli. Minä otin kalleimman annoksen ja vaimo otti Entrecoten. Jossain vaiheessa kuuluu kun pannu tippuu lattialle, hirveä kiroilu ja meikäläisen ruoka tulee pöytään mutta vaimon ei. Ei tarvitse rakettitieteilijä olla että osaa laskea 1+1=2 että kenen pihvi sinne lattialle lensi. Ruoka oli hyvää, pieksi hotellin sapuskat mennen tullen.
Ruokailun jälkeen palattiin hotellille, jossa laskin vaimolle kaikella rakkaudella tulikuuman kylvyn. Ilmeisesti niin kuuman ettei vaimo pystynyt sinne menemään. Sen jälkeen vielä pikaiset suihkut ja aurinkorasvat pois, pieni välikuolema ja dinnerille.
Illalla tuli kerrankin hyvät showt, jossa kolme afrikkalaista miestä esitteli akrobaatti-taitojaan ja otti lapset mukaan esitykseen. Sen jälkeen nukkumaan.
Lauantai
Aamupalan jälkeen kävimme respassa vaihtamassa dinnerin lounaaksi, niin saamme ns. ”Full experiencen” tämän hotellin ruoista.
Auto alle, kävimme toisessa Chinatown kaupassa (joka oli siellä Trombo kauppakeskuksessa) ja koska ei sieltäkään niitä kreisipiilareita löytynyt vaimolle, niin kävimme vielä optikkoliikkeessä. Siellä oli, mutta ne oli ainoastaan viikon linssejä ja kalliimpia kuin Suomessa. Sitten kävimme jossain paikallisessa Prisman tapaisessa ostamassa tuliaisviunat. Itselleni tarttui mukaan sellainen päheän näköinen ”kitarakotelossa” oleva Jack Daniels ja joku paikallinen banaanilikööri.
Mentiin takaisin hotellihuoneeseen ja päätettiin että pakataan laukut alustavasti, koska lounaaseen oli vielä reilu tunti aikaa. Kummallakin oli vielä noin 2-3 kiloa varaa pakata laukkuun tavaraa, eli nou problem.
Kun ruokala aukesi söimme lounaan, joka oli lähes täysin sama kuin dinneri paitsi että ei ollut pizzaa. Edelleen 6/10. Täyteen tuli, but that’s about it.
Tämän jälkeen haluttiin pelata hieman minigolffia, kävimme hakemasta respasta pantin, sitten lähdimme etsimään mistä ne mailat ja pallot saa; ei löydetty. Takaisin respaan, rahat takaisin. Sitten sieltä paukkaa joku entertainment-osaston tyttö että etsitte minua. Ei muuta kuin takaisin respaan, panttimaksu tiskiin jonka jälkeen vihdoinkin saatiin mailat ja pallot. Hieman tissuteltiin jäljellä olleita alkoholeja pois. Lähes koko pelin ajan meidän seuraksemme tuli kana, jonka nimesimme ”pollo terrorista”, eli terroristikana, koska se ei todellakaan helpottanut pelaamista. Peli loppui tasapeliin 62-62.
Minigolffin jälkeen mentiin vielä muutamaksi tunniksi löllöttelemään altaalle, ja siinä joku venäläinen kaveriporukka keskusteli lähes huutamalla koko sen pari-kolme tuntia mitä me siellä oltiin kunnes allasosasto meni kiinni klo 17. Vesi oli edelleen kylmää kuin perkele.
Takaisin hotellihuoneeseen, jossa menimme kylpyyn jotta saimme käytettyä jäljellä olleen suihkusaippuan pois. Vaimo meni ensin ja minä perässä. En meinannut päästä pois kun se amme oli liukas.
Seuraavaksi menimme viimeiselle illalliselle. Meinasimme ensin mennä keskustaan johonkin paikkaan koska sieltä sai ”arrachera” annoksen, joka oli suurinta herkkua Meksikossa. Noh, reisillehän se idea meni koska ei me saatu autoa Pto Cruzin keskustaan mihinkään parkkiin. Plan B, joka oli alunperin Plan A, eli menemme ”Black Sea” nimiseen pihviravintolaan hotellimme lähellä. Se oli bulgarialainen ravintola. Hyvää oli ja täyteen tultiin, vaikka hieman kallis paikka olikin.
Takaisin hotellille toteamaan että perkele. Vika yö oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun ei saada autoa mihinkään hotellin lähelle parkkiin. Saimme auton noin vajaan kilometrin päähän parkkiin. Takaisin hotellihuoneeseen, 2€ viinipullo auki ja katsomaan Espanjan Euroviisukarsintojen finaalia eli Benidorm Festiä. Oma suosikkini voitti. Myös Maltan voittokappale julkistettiin noin tuntia myöhemmin, se oli hieman meh.
Sunnuntai
Ison aamupalan jälkeen pakkasimme laukut loppuun asti. Tuli sellainen ongelma että kummankin laukku painoi noin 1-2kg ylimääräistä, joten piti päättää mitä jätetään pois ja mitä laitetaan käsimatkatavaroihin. Jätin pois pienet puulaatikot (jotka saatiin ilmaiseksi), vanhan hajonneen hupparini, muutamat juomat juotiin matkalla ja vaimo jätti takin pois (hän kävi hakemassa sen kierrätyskeskuksen ilmaislaarista juurikin sillä periaatteella ettei se palaa Suomeen). Loppujen lopuksi kummankin laukku painoi alle painorajan joten sillä mentiin.
Sitten kamat alakertaan, palautetaan avaimet, vaimo jää laukkujen kanssa hotellin eteen odottamaan sillä aikaa kun minä haen autoa. Siinä sitten pari saksalaista kysyy bussista ja sanon etten osaa sanoa kun tultiin autolla. Vaimo jäi sitten niiden kanssa jotain höpöttämään ja pistin viestiä perään että vaikka mukavia olisivat niin eivät voi tulla meidän kanssa.
Fiat alle ja katson että bensamittari on lähes tyhjä. Hieman pelko persiissä että päästäänkö autonpalautukseen, sillä matkaa oli 103km ja mittari sanoi että 120km pääsee. MUTTA onneksi tämä on hybridiauto ja puolet matkasta aika jyrkkää alamäkeä, jolloin ne akut latautuu jos ei paina kaasua. Kun olimme alle 10km päässä auton palautuspisteestä, se sanoi että pystymme vielä matkaamaan 280km, eli käytännössä ajettiin lähes koko matka alkua lukuunottamatta ”ilmaiseksi” pelkän sähkömoottorin voimin, vaikka ehkä ajettiinkin ~30km/h alinopeutta 120 alueella.
Sellainen erikoisuus täällä oli että piti ensin tankata ja sitten vasta maksaa kassalle, täällä ei ole Suomen tapaan kylmäasemia mihin maksetaan kortilla. Tankattiin tankki täyteen alle kilometrin päässä siitä vuokrapaikasta, tankki oli naurettavan pieni, se tuli täyteen 31 litrasta ja sen täyttö maksoi noin 38 euroa (bensan hinta oli noin 1.25€/litra, eli reilusti halvempaa kuin Suomessa). Ihan ok ottaen huomioon että ajettiin noin 600km. Täyssähköautolla tosin olisi tullut vielä halvemmaksi, mutta se on sitten toinen tarina.
Auto palautukseen, näytetään paperit että täysvakuutus on ja kysytään että onko kaikki hyvin, vastaus on että ”perfecto”. Nähtävästi pienet punaiset jäljet nokassa ei haitanneet mitään. Shuttle bussilla lentokentälle, vessan kautta baggage check-in, kummankin laukku painoi tasan 14kg, kun raja oli 15kg.
Liput kouraan, sitten juodaan juomia pois kuin kamelit ja heitetään loput pois, security checkistä läpi puhtain paperein, kävellään lentokentän tax freen läpi (joka ei vieläkään ole halvempi kuin ”maissa”) ja käyn syömässä Burger Kingissä jonkun muna-pekoni tuplahampparin. Kallista kuin perkele, mutta ainakin nälkä lähti. Vaimo oli selkeästi laihiksella kun ei halunnut omaa annosta vaan pelkästään anasti multa muutaman ranskalaisen. Otin vahingossa Nestlen jääteejuoman kun piti ottaa kokis, ihmettelin kun maistui ihan pilaantuneelta Spriteltä. Noh, tekevälle sattuu.
Hieman lisää palloilua ja vessassa käynti. Minua edeltävä vessassakävijä tuli samaan aikaan ulos, tyyppi ei ollut vetänyt ja oli kussut sekä istuimen reunalle että lattialle. Kunnon sika mieheksi. Hieman odottelua portilla, ihmeteltiin kun kolme(3) tyyppiä talutti jonkun naisen pyörätuolissa siihen portille joka oli tulossa vasta seuraavalle lennolle. Ei kai siinä.
Portit aukeaa, tuubista sisään ja shuttle bussilla lentokoneelle. Pidin pitkät housut ja muut lämpimät vaatteet istuimen overhead cabinissa (mikä onkaan suomeksi) ja laitan ne vasta Hki-Vantaalla päälle koska soijaa pukkaa jo valmiiksi. Lennolla ei sinänsä tapahtunut mitään ihmeellistä, minulla oli ikkunapaikka ja kuuntelin G Zoomin ”I listen to everything” paskapuhetta-musiikkilistaa. Listasta on 60% ihan kuunneltavaa, loput jotakin random noisekuraa. Lennolla oli ruoaksi kanaa.
Vaimo osti neljä arpaa, minä rapsutin kaksi ja hän rapsutti kaksi. Minä voitin EDT hajusteen ja vaimo voitti uuden arvan.
Päästiin lentokentälle, laitoin talvivaatteet päälle ja totesin että mun jalat oli turvonneet aivan naurettavan paksuiksi pölkyiksi ja vasenta isovarvasta särki aivan vietävästi. Haettiin laukut, vaimo kävi vielä nopeasti vessassa ja tilattiin Boltin kautta taksi. Ei meinattu ensin löytää sitä, mutta se oli joku aivan bile-taksi, jossa kuskilla oli joku helvetin ilmankostutin/hajustin, ledit vilkkui, siellä oli kaksi kosketusnäyttöä penkkien edessä ja niin edelleen. Hämmentävää.
Kotiin, laukkujen raivopurku, ruokaa nassuun, Putous pyörimään ja siinä vaiheessa kun vaimo alkoi torkahtelemaan niin Putous seis ja nukkumaan.
