FIN – SLO – FIN

Eli taas mennään. Tällä kertaa matkan määränpäänä Slovenia. Mun on pitänyt kaverini Maticin luona käydä jo vaikka kuinka moneen kertaan, mutta nyt sain vihdoinkin otettua itteäni niskasta kiinni ja hilattua perseeni sinne. Lennotkaan eivät olleet mitenkään ylivoimaisen hintaiset, 245 euroa Finnairilla. Majoitus on vielä hieman auki, olen joko hänen luonaan tai sitten läheisessä ho(s?)tellissa nimeltä Solina. Ainakin alustavasti tuo Solina kuulosti itselleni paremmalta vaihtoehdolta kun vaihtoehtona on valittava isoäiti ja epämukava sohva, mutta kattellaan...

Mitään suurempia suunnitelmia ei ole vielä tehty, sen verran vain että käydään Venetsiassa perjantaina ja tehdään jotain musajuttuja jossain vaiheessa. Sanoin Maticille ettei suunnittele liikaa, ettei mene stressaamiseksi koko homma. Varsinkin kun hän ensin mietti että mentäisiin johonkin luolamestaan ja rannalle jne jne (jotka ei ole siis lähellä, vaan toisessa kaupungissa jonne pitää ihan matkustaa erikseen), mutta kun katsoin säätiedotusta niin siellä sataa koko viikon, niin mieluummin tekee niin että pitää suunnitelmat vain auki ja menee sinne minne tuuli vie.

22.7.2014 Tiistai

Tulin justiinsa 20 päivää pitkältä Itämeri-passilta Silja Galaxylta, ja Helsingissä oli muuten aivan helvetin kuuma, eikä asiaa auttanut että olin liikenteessä repun, olkalaukun, matkalaukun ja hupparin kanssa. Jos valehtelen että Stadissa oli noin 29 astetta, niin ei ole hirveän kaukana totuudesta. Mulla oli sellainen metrin korkea ja puoli metriä leveä hikiläikkä selässä kun pääsin mutsin luokse viemästä laukkuja.

Aina kun yritin käydä Galaxylla pesemässä pyykkiä niin se pyykkikone oli varattu, joten päädyin tähän vanhaan kunnon “keisarin uudet vaatteet” ratkaisuun, eli kävin siinä sitten ostamassa sukkia, kalsareita ja pari t-paitaa. Olisi ollut muutenkin edessä jossain vaiheessa, sillä mun +130kg läskikauden jäljiltä on kaikki vanhat XLvaatteet muuttuneet mukavista teltoiksi. Medium olisi muuten nykyinen paitakoko, mutta pituuden puolesta kaikki paidat on napapaitoja, joten pitää edelleen ostaa isoa kokoa.

Päädyin siinä sitten muutenkin shoppailemaan, ja helle jatkui pitkälle ysiin asti, enkä ole pitkään aikaan juonut yhtä paljon nestettä käymättä vessassa. Mukaan tarttui hieman sitä sun tätä pientä, kuten uusi lompakko johon mahtuu passi (tosin sen 41€ hinta oli aika suolainen). Yritin ostaa myös uudet Adidaksen superstarit, mutta ei löytynyt oikeaa kokoa, joten Nykistä ostetuilla muodottomaksi menneillä Samoa-parilla ja Asicsin lenkkareilla mennään. Samalla muistin kuinka kallis Helsingin keskusta on. Oliskohan mulla uponnut useampi sata euroa muutamassa tunnissa.

Ostin myös 10000mAh akun jolla voi latailla puhelinta sitten siellä Venetsiassa, kun vuoden vanha 5400mAh PNY:n paska päätti ettei se enää lähde päälle. Soitin Skypellä Maticille ja mainitsin asiasta ja se muisti ettei ollutkaan vielä varannut sitä GoOptinin kuljetusta sinne Venetsiaan (vaikka sen piti hoitaa se jo melkein kuukausi sitten). Noh, huomenna kuulemma viimeinen päivä varata. Eli ei mitenkään viime tippaan jätetty tai mitään. Tuli samalla käytyä vihdoinkin siinä Helsingin Starbucksissa... Hirveät jonot, tajuton määrä teinityttöjä ja ei ollut yhtä hyvää kun New Yorkissa. Pettymys oli suuri. Kävin samalla kattelemassa Ibanezin Tube King pedaalia, oli satasella myynnissä Levytukussa, pitää varmaan ensin viikolla käydä korjaamassa talteen.

Noh, puol ysin aikaan illalla näen Oskun ja hänen tyttöystävänsä Kampissa, käydään siinä yhdellä Pub Ikkunassa ja suunniteltiin Oskulle mikin hommaamista ja meidän tulevan Japanin reissun aikataulua, joka on näillä näkymin ensi vuoden toukokuun alussa. Ohimennen sovittiin samalla että lähdetään käymään Virossa jossain vaiheessa tänä vuonna. Siitä sitten lähdin N-junalla takaisin Puksuun mutsin luokse pakkaamaan laukkua ja nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen seuraavaa päivää. Päätin jättää pois puolet vanhasta lompakosta, Jyväskylän kotiavaimet ja periaatteessa kaikki mitä en edes potentiaalisesti tule tarvitsemaan matkalla. Soitin siinä vielä taksiin että kuinka paljon aikaisemmin mun pitää varata taksi että olen ajoissa kentällä, niin eikös samaan aikaan mutsi lähetä mulle tekstarin aiheesta sen puhelun aikana. Sitten päivän päätteeksi suihkun kautta nukkumaan. Kello on noin 23.45. Oli sen verran kuuma ja hikinen että oli pakko nukkua alasti.

23.7.2014 Keskiviikko

Aamu. Herätyskello soi kännykässä ekan kerran kello 4:45, lento kello 8:10. matkalaukku on pakattu ja kaikki sähkölaitteet latauksessa. Siinä vaiheessa kun alasti heränneenä tajusin että eihän mulla tosiaan ollut enää puhtaita vaatteita, joten ei muuta kun laukku auki, tuliaiset pois tieltä ja kalsareita etsimään. Sen muistin että mulla oli mutsin luona T-paitoja, ja sieltähän tuli sopivan tökerö sininen paita jossa lukee kivasti viiden sentin kokoisilla valkoisilla kirjaimilla että SUOMI ja siniristilippu siinä yläpuolella ja hihassa. Ei muuta kun se päälle ja huppari niskaan. Loput laukut pakkaukseen ja taksilla Puksun Otto-automaatin kautta lentokentälle.

Hiki-Vantaan lentokenttä on aina yhtä maagisen hämmentävä. Voisin lyödä että jenkit ei vois millään tasolla ymmärtää miten se vaan yksinkertaisesti toimii niin, että multa ei kukaan missään vaiheessa kysy tai edes halua nähdä mun passia tai minkään näkösiä muita henkkareita. Ja se että mä voin tehdä laukku-checkinin itse. Siitä kun mä saavuin lentokentälle, olin kolmessa minuutissa päässyt turvatarkastuksesta läpi, eikä multa koneeseen noustessakaan kysynyt passia.

Siinä sitten lentokentällä odotellessa ylihintaisen kahvin ja jugurtin voimin sitten kirjottelin Oulun Jukan kanssa useamman tunnin ja keskusteltiin mm. graduista, lapsista, koirista, naisista, gaydarista ja siitä kuinka lasillinen konjakkia maksaa 16 euroa lentokentällä.

Lentokoneessa tapahtui jotain todella odottamatonta... Olin kyseisessä rivissä ainoa ihminen. En valita yhtään. Ja lentokone noin ylipäätään oli aika puolityhjä. Lennon “ruoaksi” oli täytetty sämpylä ja kahvi. Musiikkivalinnaksi osoittui sama kuin viime lennolla, sillä olin unohtanut laittaa musaa iPhoneen, joten Nickelbackin singlet pitivät mulle seuraa tämän parituntisen lennon ajan. Maticin tyttöystävän Nezan pitäisi tulla hakemaan mut lentokentältä, sitten me mennään siitä jonnekin pyörimään päivän ajaksi kunnes Matic pääsee töistä.

Lentokone laskeutuu, ihmiset lähtevät hirveällä kiireellä ryntäämään koneesta ulos. Siinä sitten pääsin lentokentälle, otin laukkuni karusellista ja astelin ulos... Ei vieläkään missään vaiheessa kysytty passia.

Noh, Neza oli siinä heti ulostullessa kahvilassa odottamassa, menimme siitä ulos ja jotenkin suomalaiselle oli taas todella hämmästyttävää nähdä korkeuseroja, ja täällä on Alpit kaikkialla eli vuoret näkee joka puolella. Sitten pienen parkkimaksuhärdellin jälkeen mentiin Bled nimiseen kaupunkiin. Saavuimme perille, tein taktisen vedon ja vahingossa jätin kännykän autoon ja melkein heti kadutti, oli meinaan aivan naurettavan kaunis paikka. Sää oli mitä parhain, järvessä on kirkkaan turkoosin väristä vettä, korkeita vuoria ja komeita näkymiä. Käveltiin siinä sitten järven ympäri, käytiin kahvilla ja käveltiin takaisin. Aivan käsittämätön paikka. Suosittelen.

Siitä mentiin sitten Ljubljanaan, käveltiin hieman keskustassa ja mentiin syömään sushi-baariin ja taustalla soitti viisihenkinen musikanttiryhmä. Tummat pilvet oli siinä uhkaavasti taivaalla ja siinä sitten leikilläni sanoin Nezalle että kohta varmaan tulee aivan hirveä sadekuuro. Oliskohan siinä sitten mennyt ehkä 15 minuuttia ja näin tapahtui, ja se kesti sen muutaman minuutin. Huvittavinta oli että baarihenkilökunta siinä hirveällä vauhdilla pakkasi kaikkia muita pöytiä pois, mutta me istuttiin siinä ainoassa terassipöydässä joka ei kastunut joten me oltiin siinä finaaliin asti.

Menimme siitä sitten autolla Maticin luokse ja hän oli silminnähden täpinöissään nähdessään minut. Kävimme hänen työpaikallaan, hän esitteli paikkoja, tutkimme kuuloni ja otimme valut korvatulppia varten. Oli muuten aivan helvetin epämukavan tuntuista touhua.

Siitä sitten menimme lähellä olevaan baariin, söimme suklaakastikkeella päällystettyjä pannukakkuja ja joimme lasilliset punaviiniä, kävimme varaamassa matkan Venetsiaan, ostimme Sparista hieman juotavaa. Tästä sitten kävelimme pienen harhailun jälkeen aika pitkän matkan kitarakauppaan ja testailimme siellä erilaisia overdrive pedaaleita ja loppujen lopuksi ostimme Mooer Green Mile -pedaalin. Siitä sitten kävimme ostamassa “Urbana” -bussikortin ja lähdimme bussilla paikkaan josta saimme kuljetuksen Novo Mestoon, jossa Matic asuu isoäitinsä kanssa.

Neza oli siskontyttönsä synttärijuhlissa ja toi sieltä siivun synttärikakkua ja matkalaukkuni. Siitä sitten hikisen päivän päätteeksi purin laukun, kuunneltiin hieman musiikkia, käytiin koiran kanssa ulkona, suihkussa ja mentiin nukkumaan. Siinä eilen ennen nukkumaanmenoa Matic huomasi että tämä nainen joka oli myynyt meille sen Venetsian matkan oli töpännyt – hän oli pistänyt kuljetuksen Venetsian lentokentälle, eikä keskustorille jonne sen matkan pyysimme. Menemme aamulla pankkiin ja takaisin sinne matkatoimistoon hoitamaan tämän asian.

Ensivaikutelman perusteella – Sloveniassa on todella kaunista, kaikkialla on puhdasta ja tuoksuu todella hyvälle, ja kaikki ajaa uudemmalla autolla kuin suurin osa suomalaisista. Suomalaiselle Slovenia on halpa maa, mutta paikallisille kallis.

24.7.2014 Torstai

Aamu. Herätys 5:30, tosin oma herätyskelloni soi jo 5:00. Söimme aamupalaksi tämän synttarikakkupalan ja joimme kahvia. Vaatteet vaihtoon ja bussipysäkille, josta lähdimme sitten kaupan kautta takaisin Ljubljanaan. Kaupungissa on aivan hirveän sankka sumu ja noin +16 astetta lämmintä. Kävelimme pankkissa että Matic saisi nostettua luottokorttinsa käyttökorkoa Venetsian reissua varten.

Joimme aamukahvit Maticin työpaikan edessä olevassa kahvilassa, jonka jälkeen hän lähti töihin ja minä aloin kiertelemään tätä BTC Cityä. Kyseessä on mielenkiintoinen alue, sillä täällä on aivan järjetön määrä ostoskeskuksia ja megamarketteja yhdellä alueella, mieti Itäkeskus potenssiin kymmenen. Eipä täältä ikävä kyllä mitään hirveän hyviä diilejä saa, koska kaikki brändit on aika samoja mitä Suomessa, ja samoissa hinnoissa. Palkat on noin 20-25% siitä mitä suomalaisten palkat on, mutta hintataso on hyvin monessa asiassa suunnilleen sama (ja Serbiassa kuulemma on palkat vielä 30% vähemmän mitä täällä ja hintataso on sama). Jotkut asiat kuten ruoka, juoma, tupakka ja bussiliput on halvempaa, mutta pääasiallisesti kaikki muu on aika samanhintaista kuin Suomessa, varsinkin globaalien brändien suhteen. Täällä on todella paljon myös samoja liikkeitä mitä esim. Suomessa - SPARia tuntuu olevan aika paljon täällä, olen nähnyt myös mm. Lidl, Jysk, InterSport, Bauhaus, Burger King, McDonalds ja muutamia muita tuttuja ketjuja. Mäkkärin ateriat on noin 5-6 euroa ja kaupassa puolentoista litran vesipullo on Suomessa noin 3x kalliimpi mitä täällä, ja tupakka-aski on noin 3 euroa.

Sovimme treffit kello 11 Kompassin edessä (eli se paikka josta me se Venetsian reissu hommattiin), nyt kirjoittelen tätä blogitekstiä vessassa. Siinä kun sain pyyhittyä, ostettua jätskin ja olin kävelemässä Kompassille päin, niin Matic vihelsi selän takaa. Noh, saatiin sitten verbaalitappelun jälkeen hoidettua homma kotiin, eli Venetsia kutsuu huomenna. Menimme siitä sitten pankkiin, Matic kävi allekirjoittamassa sen luottokorttiasiansa ja sitten käytiin hakemassa lounas Sparista. Oli ehkä huonoin salaatti jonka olen ikinä syönyt, mutta eipä se maksanutkaan kun alle 3 euroa. Tai nojoo, kyllä Chicosin “vihersalaatti” oli hirvempää paskaa. Sellainen tosin tuli jäätelöstä mieleen että täällä jätski myydään todella leveistä laareista, kun tottunut siihen että Suomessa ne on puolet kapeampia.

No, minä siitä sitten rysäytin bussilla keskustaan, kävelin ympäri keskustaa ja kävin mun etukäteen tekemät Google maps bookmarkit läpi ja totesin että eihän niistä perkele yksikään ollut soitinliike. Yksi oli sellanen mesta kun “Masters of Metal”, joka oli metallimusiikkiin erikoistunut liike, eli myi bändipaitoja, cd-levyjä ja kaiken maailman goottikorsetteja. Kysyin sieltä sitten että tietäiskö ne mitään soitinliikettä, se neuvoi sitten Hartmanille, joka oli siellä ihan keskustassa.

Olin tässä vaiheessa kävellyt koko päivän aikana noin 20 kilometriä ja tunnen että rakot mun jaloissa tuli käymään ja sanomaan morjens. Menin sinne sitten bussilla, pääsin perille niin eikös siinä ollut käynyt niin että se olikin klassisen musiikkiin erikoistunut liike, joka ei myynyt gearia lainkaan, vaan pelkästään nuotteja ja cd-levyjä. Matic sitten kuitenkin osasi kertoa että niillä on kuulemma 2 liikettä Ljubljanassa, ja menin siihen väärään. Noh, bussilla takaisin samaa reittiä sinne toiseen ja sieltähän löytyi sitten gearia. Yllättävää tosin on ollut että kondensaattorimikkejä en ole nähnyt vielä yhdessäkään musiikkiliikkeessä. Kaikki on live-handheld-laulumikkejä. Kävin sieltä sitten ostamassa Behringerin DI-boxin ja kyselin että olisko heillä yhtään lyhyitä XLR piuhoja, niin halvin oli 12 euroa, joten jätin ostamatta. Ostaa kaapelia, liittimet ja tekee itse niin tulee vielä halvemmaksi.

Sitten hurautin siitä 27 bussilla takaisin BTC:hen ja cappuchinon kanssa odottamaan että Matic pääsee töistä. Lähdimme siitä sitten Audio pro liikkeeseen ja vihdoinkin löysimme kondensaattorimikkejä, ja siellä oli mm. AKG halvempaa kuin Thomannilla. Maticilla tosin oli niin kova paskahätä että kävimme kahvilan kautta ja hän onnistui tukkimaan vessanpöntön massiivisella silmättömällä vauvallaan. Tästä sitten kävelimme takaisin BTC:n keskustaan ja yritimme hoitaa kyydin takaisin Novo Mestoon. Kävimme Mülleristä ostamassa minulle Compeedia ja Merkurista ostamassa Maticille roudarin teippiä ja lautaa hänen sänkyynsä.

Matic oli tavannut jonkun mimmin kimppakyytimeiningeissä, ja sanoi että hän kutsui meidät jonnekin huvilaravintolle. Veikkaan että he olisivat yrittäneet myydä meille jotain lomaosakkeita, mutta menimme sinne muuten vaan syömään. Näköala oli jotain aivan käsittämättömän siistiä. Menimme sitten sinne ja tilasimme pullon viiniä, söimme alkupaloiksi pinaattitortellinia gorgonzola juustolla, pääruoaksi otin mustalais-tyylisen kebabin ja jälkiruoaksi banana splitin. Suomessa vastaava ruoka samanlaisessa useamman tunnin ruokailupaikassa olisi helposti maksanut toistasataa, ellei jopa kolmattasataa euroa. Lasku kummaltakin yhteensä oli 52 euroa ja jotain senttejä. Siitä sitten taksilla kotiin, nukkumaan ja lataamaan akkuja. Huomenna Venetsiaan.

25.7.2014 Perjantai

Aamu. Herätyskello soi ekan kerran kuudelta, nousimme ylös puoli seitsemältä. Itse menin suihkuun, Matic keitti aamukahvia ja poltti sen pohjaan. Lähdimme todella kevyellä varustuksella liikenteeseen – itselläni on päällä olevien vaatteiden lisäksi mukana ainoastaan kännykkä, lompakko, tietokone, kännykän laturi ja olkalaukku. Venetsiassa pitäisi olla noin 27°C ja aurinkoista. Ei kai siinä, hieman Machine Headia soimaan, rakkolaastareita jalkaan ja menoksi. Tämän hetken saldo on 2 rakkulaa vasemmassa jalassa ja kolme oikeassa.

Kävelimme bussiasemalle, joimme toiset aamukahvit viereisessä kahvilassa ja Matic otti itselleen slaissin pizzaa. Hyi että slaissi on kauhea sana, mutta siivu ei myöskään kuulosta hyvältä. Siinä sitten GoOptin minibussi tuli, maksoimme 20 euroa reitin muuttamisesta ja lähdimme liikenteeseen. Vietimme varmaan ensimmäisen tunnin verran matkasta siinä että selasimme paikallisen kirpputori-sivuston mikrofoneja joita ihmiset ovat myymässä. Ja tietenkin ne yksilöt jotka oli hyviä diilejä olivat jo menneet. Pysähdyimme sitten huoltoasemalla, mukaan tarttui proteiinipatukka, vesipullo ja täytetty subi. Hieman ensin tuli “Se oli tonnin seteli” Kummeli-momentti, kun maksoin 50 euron setelillä ja sain alle viiden euron verran kolikoita takasin. Jatkoimme siinä sitten matkaa ja yritimme löytää automaatin joltain huoltoasemalta että Matic saa nostettua rahaa ennen Italiaa. Kello oli noin 11:30 ja Venetsia näkyi horisontissa.

Pysähdyimme Piazza Romanalle, paluu kello 19:00. Laitoin SportsTrackerin päälle niin saimme selville että missä suunnilleen olimme. Minua varoitettiin että täällä on kallista ja haisee pahalta - Kanaalit haisivat lähinnä merivedelle, kaduilla oli hieman koiranpaskaa, muutamia turistirysiä lukuunottamatta kaikki oli halvempaa mitä Suomessa (ja samanhintaista mitä Sloveniassa), mutta muuten ei mitään ihmeellistä kauheutta. Sellainen perseilyjuttu täällä tosin on, että jos juot kahvin baaritiskillä, se maksaa 1 euron – jos haluat istua alas, niin se maksaa 2 euroa.

Kadut olivat kapeita ja pitkiä, ja todella monessa paikassa varsinkin toreilla kuulosti siistiltä, joten jossain vaiheessa meillä tuli mieleen että voitaisiin nauhoitella hieman taputuksia eri kaduilla, jotta voitaisiin käyttää niitä kaikuefekteinä. Näinhän me sitten tehtiin ja meille kertyi noin 50 eri taputus-nauhoitetta.

Noh, jossain vaiheessa tuli kuitenkin nälkä ja erehdyimme menemään ehkä paskimpaan hinta-laatu-suhteen ravintolaan missä olen tällä reissulla ollut, kuten ameriiiikkalaiset sanoisi että “It's a trap”. Oma alkuruoki penne-pasta gorgonzolassa oli hyvää, mutta pettymys oli niin suuri kun ruoka tulee pöytään ja siinä on ainoastaan pihvi joka lillui rasvaa tihkuvassa tomaattikastikkeessa. Matic taasen ei ollut tyytyväinen viiniin, simpukoihin ja spagettiin, rucola-salaattiinsa eikä kalamariin. Ja tästä ilosta joutui maksamaan 18 euroa per naama? Jätimme massiivisen yhden sentin tipin koska emme olleet tyytyväisiä ruokaan.

Yritimme löytää musiikkiliikkeen, ja ensimmäiseltä tyypiltä kun kysyttiin niin hän sanoi että sellaista ei Venetsiassa ole, mutta sitten kun kysyimme katumuusikolta, niin sieltä tuli vastaus että sellainen on. Löysimme kyseisen paikan hetken harhailun jälkeen ja tietenkin se oli kiinni, mutta aukesi puolen tunnin päästä. Meinasimme että olisimme menneet viereiseen kahvilaan, mutta sillä kahvi oli 4 euroa ja palvelumaksu 2 euroa, joten emme halunneet maksaa 12 euroa kahvista, joten menimme muualle.

Eräällä torilla näimme kalatiskillä miekkakalan. Se oli jotenkin pelottavan näköinen, vaikka se olikin kuollut ja myynnissä. Kadulla tuli myöskin hassu pizzaria vastaan nimeltä PIZZA 2000 ja siinä oli sama lappu kahteen kertaan hieman eri tavalla. Ensimmäisessä luki “Pizza” 2 euros ja toisessa Pizza “2 euros”. Itseäni ainakin nauratti.

Mutta noin yleisesti, Venetsia oli kaunis paikka kaikessa rumuudessaan, mutta ei ollut mitenkään mieltäräjäyttävä paikka. Kun pääsi yli siitä että siellä on kanaaleita jossa ajaa veneitä autojen sijaan, niin se oli lähinnä vain hitaasti rapistuva turistirysä. Saimme käveltyä noin 20 kilometriä päivän päätteeksi, ja itselläni ainakin niska on aivan tulessa, tulos on kunnon punaniska.

Meillä kävi hyvin hämmentävä tilanne aivan reissun loppupuolella. Tapasimme Maticin kaverin Sloveniasta, joka oli Venetsiassa hänen kaverinsa kanssa, joka oli Suomesta. Päivän päätteeksi tulimme tulokseen että minä haluan pizzaa ja Matic pastaa, joten teimme niin että menimme ensin ravintolaan jossa minä söin Margharitan ja Matic joi viiniä, sitten menimme toiseen ravintolaan noin 30 metrin päähän jossa Matic söi Gnoccia ja minä join viiniä. Siitä sitten matkustimme 3.5h takaisin Sloveniaan ja menimme nukkumaan.

26.7.2014 Lauantai

Nukuimme “pitkään”, eli heräsimme kahdeksalta. Kävimme aamulla tekemässä Maticille varauksen paikalliseen musiikkiliikkeeseen (hän oli ostamassa kuulokkeita ja mikrofonin) ja menimme aamukahville. Kirjoitin eilisen tapahtumia blogin kun Matic oli puhelimessa ja suunnitteli päivän kulkua. Tilasimme toiset kahvit, hän kävi ostamassa kitaran kielet. Siitä kävelimme pienen matkan läheiseen ravintolaan, jossa söin Quattro Formaggi pizzan, johon oli jostain syystä lisätty kaksi random vihreää oliivia, jotka lahjoitin Maticille. Hän rakastui gorgonzolaan, ja tilasi jotain pastaa missä sitä oli.

Siitä lähdimme sitten takaisin Maticin kotiin, hän kävi suihkussa ja minä näytin hänen isoäidilleen valokuvia Venetsiasta. Neza ja Maticin kaveri tuli siinä sitten hieman myöhemmin. Maistatutin Nezalle Fazerin turkinpippureita ja Poppamiehen napalminalleja. Hän ei tykännyt turkinpippureista, mutta siinä vaiheessa kun hän laittoi napalminallen suuhunsa, jauhoi sitä muutaman sekunnin, niin ilme oli korvaamaton kun jauhaminen loppui, naama jäätyi paniikista ja hän juoksi huutaen jääkaapille hakemaan maitoa. Mutta silti hänen mielestään napalminallet olivat parempia kuin turkinpippurit. Tästä jatkoimme sitten autolla joenrantaan Kolpalle, pysähdyimme parissakin eri paikassa juomassa viiniä. Tarkoitus oli mennä uimaan jossakin vaiheessa, mutta sää enteili ukkosta, joten jäi tekemättä.

Menimme lopuksi syömään Dolenjske Toplice nimisessä paikassa todella mukavanoloiseen ravintolaan nimeltä Ostaria. Saimme aluksi jonkun pienen kipon joka sisälsi jotain lihaa, alkuruoaksi tilasin jonkun lihaliemessä uitetun nuudelikeiton, pääruoaksi Ljubljana pihvin (kanaa jonka sisällä oli kinkkua) ja lopuksi sain jonkun “talon erikoinen” tyylisen jälkiruokalautasen, ja koko homma huuhdottiin alas pullolla valkoviiniä. Koko homma maksoi alle 20 euroa. Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo hieman tissuttelukänni. En ole kehdannut mainita tästä rattijuoppoilusta, mutta ei Nezan kyydissä ole tosin muutenkaan pelottanut, ajaa naiseksi todella hyvin. Tästä lähdimme takaisin Novo Mestoon ja hieman miksailimme musiikkia. Miksasimme saman biisin, minä aloitin biisin miksaamisen alusta ja Matic sitten kyseli siinä. Siinä sitten kun Matic aloitti, niin minä otin hieman lepoa sohvalleaja heräsin seuraavana päivänä samasta paikasta.

27.7.2014 Sunnuntai

Matic kuulemma ei ollut miksannut paljoakaan eilen, sillä hän lähinnä asenteli plugareita ja jatkoi tätä seuraavana päivänä. Kyseessä oli Staindin biisi, jonka Neza ja Matic olivat nauhoittaneet. Jossakin vaiheessa tuli kuitenkin nälkä, joten lähdimme etsimään paikkaa joka olisi auki. Päädyimme sitten syömään kolmen tunnin lounaan Novo Meston keskustassa olevassa ravintolassa. Menu toisin oli hieman harhaanjohtava, sillä beef ainakaan omasta mielestäni ei tarkoita possua... Ulkona satoi pitkälti koko päivän.

Me siinä sitten “keskustelimme” että käykö Matic hakemassa pilveä vai ei. Itse olin sitä vastaan, hän puolesta. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla voitin tämän väittelyn. Hän sitten kävi ostamassa röökiä sen sijasta. Mikitimme Maticin Laney harjoitusvahvistimen, jossa oli volumepotikassa selkeästi jotain vikaa, sillä volume pomppi lähes äänettömästä korvia särkeväksi. Saimme kuitenkin vihdoinkin testattua tätä Mooerin Green Mile pedaalia sillä että nauhoitimme “World of Pain” nimisen kappaleen äänittämisen.

Soitimme Maticin kaverille Lokylle, että hän tulee seuraavana päivänä nauhoittamaan vokaalit kyseiseen kappaleeseen, mutta ongelma on että se on hänen äänelleen liian korkealla, joten meidän piti äänittää se kaksi sävelaskelta alempaa, joten meidän piti valmistella kappale siihen kuntoon että se on valmis aamuysiin mennessä, jolloin hän tulee paikalle. Aloitin homman sillä että kasasimme miljoonasta eri sessiosta kaiken näköisiä raitoja samaan kasaan, sitten vaihdoimme kielet kitaraan, kävimme kahvilla läheisessä kahvilassa josta Matic samalla kävi ostamassa itselleen askin röökiä (vaihtoehtona oli siis tosiaan se että hän olisi käynyt hakemassa pilveä).

Sitten suuntasimme takaisin hänen kämpilleen, ja muistin että söin päivän aikana myös “strudelia”. Maku oli lähinnä hämmentävä; omenainen ja makea, ja tekstuuri tuntui lähinnä lihalta joka oli kääritty lehtitaikinaan. Tämän jälkeen äänitimme kitarat ja bassot uusiksi koko biisiin. Aloitimme homman kello 20 ja saimme sen valmiiksi noin kello 5 aamuyöstä. Homma meinasi jäädä jossakin vaiheessa puolitiehen, sillä ukkosen vaara oli lähellä, sillä siellä satoi koko yön.

28.7.2014 Maanantai

Herättiin 8.30 aivan rättiväsyneinä, juotiin aivan kauhea määrä kahvia ja Loky saapui siinä hieman ennen kymppiä. Mikkisetuppi pystyyn, lisää kahvia naamariin ja vokaaleita nauhoittamaan. Tyypillä on aivan hiton makea raspi soundissaan, pysyi hyvin vireessä ja hoiti hommat lähes ykkösellä purkkiin. Ei pässimmin ottaen huomioon että kaveri ei ollut harjoitellut kappaletta lainkaan. Hänellä kuitenkin oli joku kiire jonnekin, mutta saimme kuitenkin noin 11:30 mennessä hommat hoidettua ja biisin pakettiin. Matic kuitenkin tuntui jotenkin siltä ettei hän ollut tyytyväinen Lokyn suoritukseen ja purnasi asiasta päivän mittaan, ja sovimme että Loky tulee käymään vielä päivän päätteeksi töidensä jälkeen kasin maissa.

Neza tuli käymään äitinsä kanssa, Maticin koiralla Ikellä oli ollut aivan kauhea vatsatauti ja oli kuulemma oksennellut ja ripuloinut ympäri kämppää, eikä meinannut tahtoa juoda mitään. Jos homma olisi jatkanut samaan malliin. Veimme Iken ulos ja hän tuntui olevan jo paremmassa kunnossa, joten eläinlääkärireissua ei tarvinnut tehdä (joka on siis paikalliseen hintatasoon nähden todella kallis).

Söimme lounaaksi Maticin isoäidin tekemää kanaa ja vihanneksia, ja otimme kolmen tunnin päivänokoset sillä kolmen tunnin yöunet eivät vain yksinkertaisesti riittäneet. Matic heräsi hieman ennen minua ja asensi tietokoneeseensa lisää muistia. Sitten kävimme koiran kanssa kahvilassa hakemassa Maticille röökiä ja juomassa kahvia. Loky tulee illalla uudelleen käymään ja saimme suostuteltua Maticin pitämään nykyiset otot, sillä niissä ei ollut mitään vikaa - hän oli vain liian tottunut demoversioihin. Äänitimme ainoastaan 2 kohtaa uudestaan ja biisi oli vihdoinkin purkissa. Loky lähtee pois ja aloitimme Sky nimisen kappaleen työstämisen ja menimme noin kahden aikoihin nukkumaan.

29.7.2014 Tiistai

Olipas taas herätys. Heräsin kello 6:00 siihen kun Toton Rosanna soi. Siitä sitten vaatteet niskaan ja kohti läheistä koulua jossa meidän kimppakyyti odotti. Ei mennyt kun 15 minuuttia matkasta, niin olin elämäni ensimmäisessä peräänajossa; Kuski meinaan ajoi jonkun toisen tyypin perään risteyksessä STOP-merkin kohdalla, mutta vika todennäköisesti oli sen toisen kuskin, koska se painoi jarrut pohjaan STOP-merkin jälkeen eikä siinä ollut reagoimisaikaa. Tosin, eipä tämäkään kuski ollut turvaväliä jättänyt. Sen verran pelti rytisi että edellä ajavasta autosta rekisterikilpi lähti autosta irti, mutta muuten tuntuivat ottaneen kohtuullisen lungisti asian, eivät vaihtaneet mitään vakuutusinfoja tai mitään, laittoivat vaan takapuskurista irronneen rekisterikilven takakonttiin ja jatkoivat matkaa. Mutta sellainen mielenkiintoinen huomio, että vaikka vauhtia ei ollut kuin ehkä 10-20 km/h, niin se sattui rintaan aivan helvetisti. Ei ihme että ihmiset kuolee autokolareissa.

Saavuttiin kuitenkin kyydillä Ljubljanaan ja maksoin matkan. Mulla on käteiset rahat riittäneet yllättävän hyvin. Nostin 280 euroa ennen kun tulin, mulla on vielä yli satanen jäljellä. Oltiin hieman etuajassa joten käytiin siinä sitten aamupalalla, ja Maticin työkumppani Roman tuli paikalle. Kävimme sitten hakemassa korvatulpat jotka kävin ekana päivänäni ottamassa. Kiitin ja lähdin siitä sitten Lidlin kautta keskustaan, jäin rautatieasemalla pois ja kävin siinä sitten aamukahvilla siinä toivossa että pääsisin intttternetissä käymään, mutta ei Mäkkärin wlan toiminut jostain syystä. Menin purnaamaan asiasta, he resetoivat wifin-moppulansa, ja taas toimi.

Siinä kävelin sitten ympäriinsä kaupunkia kymmenen kilometrin verran pienessä tihkusateessa, ja näin mm. USA:n suurlähetystön. Testasin samalla sitten viimeisen päivän kunniaksi Cremeschitten, joka on siis kuulemma varsinkin Bledissä tunnettu kermaleivos (joka minun piti syödä jo ensimmäisenä päivänä mutta ei tullut syötyä kun Neza sanoi että se oli pahaa). Tämä yksilö tosin ainakin omasta mielestäni oli mitä herkullisin ja maksoi massiiviset 86 senttiä. Söin pari muutakin paikallista herkkua, mutta palanut croissant oli kyllä aivan hanurista. Join myös paikallisen kolajuoman nimeltä Cockta, ja se maistui lähinnä Dr Pepperiltä.

Jatkoin siitä sitten bussilla takaisin BTC:hen Maticin työpaikalle, sitten lähdimme kävelemään bussipysäkille että pääsisimme lähes toiselle puolelle kaupunkia ostamaan vintage Sennheiser MD421 mikrofonia 200 euron hintaan (yleensä myyntihinta on tuplasti tuon hinnan jos niitä ylipäätään näkee myynnissä). Sieltä tuli sitten sellainen pilveä polttavan rastapäisen numetalli-hipin näköinen kaveri meitä vastaan, vei meidät studioonsa ja testasimme sitä mikkiä. Tuntui toimivan, rahat kouraan ja sitten kimppakyydillä kohti Novo Mestoa.

Menimme Panda Bariin kahville odottamaan Nezaa, ja sitten lähdimme siitä syömään viimeisen illan illallista sinne samalle huvilalle missä olimme aikaisemmin. Ruokailun hinnaksi tuli tasan kolmekymmentä euroa per naama. Illan lopuksi pakkasin matkalaukkuni, nauhoitimme hieman kitaraa ja menimme nukkumaan.

30.7.2014 Keskiviikko

Heräämme aamulla 4.45, menen suihkuun, pakkaan loputkin kamat (lähinnä kännykkä ja läppäri jotka olivat latauksessa), aamukahvit naamaan ja menemme ulos ja ulkona on aivan harmaata. Siinä sitten odottamaan 5.55 kyytiä. Itse olin ainakin tässä vaiheessa niin poikki että yritin nukkua suurimman osan matkasta, jossain vaiheessa heräsin siihen että ulkona on aivan järjetön sumu, eteenpäin näkee ehkä max muutaman metrin. Sitten se siitä muuttuikin rankkasateeksi jota jatkui pitkälti koko loppumatkan. Menimme siitä sitten linja-autoaseman vieressä olevaan kahvilaan, siitä uudet aamukahvit naamaan ja itse otin vielä jäätelön, sillä eihän se ole loma eikä mikään jos ei jäätelöä saa syötyä, vaikka rankkasade olikin. Ulkona ollut sade oli ensimmäinen kunnon sade koko reissun aikana ensimmäisen päivän sadekuurot poislukien, sillä ne kestivät vain ehkä 10-15 minuuttia, tätä tuli reilusti toista tuntia ellei enemmänkin. Matic kävi hakemassa minulle läjän postikortteja, pyysin 10 eurolla, mutta hän toi 15 eurolla, koska maksoin matkan. Annoin hänelle minun Urbana-korttini, sillä en tarvitse sitä enää.

Siinä sitten odottelimme että shuttle bussi tulee siihen McDonaldsin eteen, mutta kun kello löi 7.45, niin autoa ei näy missään. Soitimme sitten sinne firmaan ja sanoi että on matkalla. Se siinä sitten saapui 13 minuuttia myöhässä, mutta saapuipahan kuitenkin. 9 euroa maksoi tämä kyyti. Saavuin lentokentälle, matkalaukku check-iniin, 19kg, eli 3kg kevyempi kuin tullessa. Kirjoittelin siinä sitten postikortit, hain vähän suklaata (itselleni) ja Slovenian muotoisen viinapullon tax-freestä.

Tällä kertaa passini tarkastettiin kaksi kertaa; Check-inissä ja ennen kuin astuin lentokoneeseen. Sitten istumaan, Michael Jackson napeista soimaan ja pasianssit täysille. Sitten oltiinkin jo yhtäkkiä Helsingissä. Astuin lentokoneesta ulos, 6.60e bussikyydistä Helsinkiin, astuin Elielinaukiolla ulos ja ihmettelin kun mun niska oli aivan tulessa. Katson lämpömittaria ja se sanoo +38°C. Luku saattaa hieman valehdella, mutta oli kyllä kuumempi kuin yhtenäkään päivään Sloveniassa. Siitä sitten N-junalla Pukinmäkeen, kaikki vaatteet pois ja lepäämään. Tämä oli sitten tässä.

Noin yleiseltä näppituntumalta Slovenia ei hirveästi eronnut Suomesta. Sää oli samankaltainen, ihmiset eivät tule iholle ja kaikki oli kohtuullisen samanhintaista tai halvempaa. Jos kielimuurista pääsee yli ja siitä että palkat on kolmannes siitä mitä Suomessa ja siten ostovoima huomattavasti pienempi, niin tuonne olisi varmasti kiva muuttaa, tai esimerkiksi hommata lomakämppä sieltä.

Homoavioliittolaki ei mennyt läpi - Tässä lyhyt selitys miksi

Eli jos Facebookin uutisvirran räjähdyksestä ei nyt jollekulle selvinnyt, niin eduskunnan valiolautakunnassa homoavioliittolaki tai poliittisesti korrektimpi "tasa-arvoinen avioliittolaki" tai siis "Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta" ei mennyt läpi. Mutta itseäni jäi mietityttämään miksi? Addressin oli allekirjoittanut yli 166 000 ihmistä (joka on Suomen kokoisessa maassa aivan järjetön määrä, noin 3% väestöstä) ja 58% väestöstä puoltaa tasa-arvoista avioliittolakia. Vastaus on aika selkeä: Vanhat patut, jotka eivät edusta enemmistökansaa, laittoivat kapulaa rattaisiin.

Klikkaa suuremmaksi

Tämän lakivaliolautakunta ei edusta Suomen enemmistöä: Ikänsä puolesta se edustaa suhteellisen kapeaa, alle 20% siivua. Ikäjakauma lautakunnan jäsenillä on syntymävuoden perusteella 1954-1979 (eli 35-60v), keski-ikä 51v (1963). Eikä se ole lähelläkään kansan keski-iän jakautumaa; Kansan keski-ikä on aika tarkkaan 42v (1972). Äänestyksen tuloksessa oli selkeästi sukupolvi-kysymys: Kaikki ennen vuotta 1967 syntyneet äänestivät "ei", kaikki sen jälkeen äänestivät "kyllä" (Stefan Wallin äänesti myös kyllä, syntynyt vuonna 1967), eli näitä yli 47v ihmisiä oli enemmistö tästä porukasta. Suomeksi sanottuna: Jos lakivaliokunnassa olisi ollut Suomen keski-iän kohdalla jakauma (eli 10 vuotta nuorempi kuin mitä lakivaliokunnan keski-ikä on), niin tämä olisi mennyt läpi.

"Asiantuntijalausunnoissa" kuultiin mm. seuraavia henkilöitä:

- piispa Teemu Sippo, Katolinen kirkko Suomessa/Helsingin hiippkunta (K) - syntynyt 1947
- kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen, Suomen Vapaakirkko (K) - ikä tuntematon, mutta ollut lähes 40 vuotta virassa
- toiminnanjohtaja Esko Matikainen, Suomen Helluntaikirkko (K) - syntynyt 1964
- rehtori Lauri Kotkavuori, Suomen Baptistikirkko (K) - ikä tuntematon
- hallituksen puheenjohtaja Anas Hajjar, Suomen Islamilainen Neuvosto (K) - syntynyt 1969
- tutkimusjohtaja Juha Ahvio, Patmos Lähetyssäätiö (K) - syntynyt 1968
- piispa Irja Askola, Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli (K) - syntynyt 1952
- emerituspiispa Eero Huovinen, (K) - syntynyt 1944

Eli nämä edustivat 8/51 asiantuntijaa, eli he edustivat 15% asiantuntijoista ja näiden henkilöiden keski-ikä myöskin reilusti yli 50v (en ota vastuuta virheistä syntymävuosissa), tiedossa olevien ikien keskiarvo hieman yli 56v. Mutta loppujen lopuksi he vähemmistönä kuitenkin veivät voiton tästä taistosta.

Ja tietenkin se tärkein asia unohtui: Tasa-arvoinen avioliittolaki ei muuta tavallisten heteroihmisten elämää millään tavalla. He ovat edelleen suuri enemmistö väestöstä, vaikka toisin voisi välillä luulla. Tämä laki ainoastaan palvelee tätä 3-7% väestön homovähemmistöä, lisäämällä heidän ihmisoikeuksiaan. Eduskunnan täysistunnon päätöstä odotellessa.

10 extremely honest things you will learn to love or hate about Jyväskylä (and Finland)

Long time no post! So, there is a lot of people now going to start their studies in Finland, because studying here is tuition free(!), so here is my black humor laced but not satirical list of 10 extremely honest things you will learn to love or hate about Jyväskylä (and Finland). Click on all the links for extra fun and reading. Use Google Translate to read if needed.

If you are coming to Finland to study, work or live, but have never lived or visited Finland; here are a few things that you can expect, and will most likely either love or hate about Finland. This blog post is mainly aimed towards the people who are coming to Jyväskylä to study, but excluding the most remote areas of Finland and Åland, all this applies to most of the country.

Being an expat is hard, especially in the beginning. In addition to living for 30 years in Finland, I have also travelled the world a lot and lived in Minnesota for five months, so I know how it feels to live in a totally new environment in a strange culture. In Finland I've lived in the capital, in a small town middle of nowhere and now in the middle of Finland here in Jyväskylä, and toured the country with a bunch of musicians, and with the slight dialect differences, people are pretty similar thru out the country.

Do notice that this list is written more from a pessimistic point of view: This is more of a warning, similarly as "there are lethal snakes in Australia". They are not saying that just to scare you - the fact that they are there, is real. So take this list with a grain of salt, but prepare for the worst. Don't say I didn't warn you.

Let's start with the most obvious ones:

1 - Finland is EXPENSIVE

Unless you come from the handful of privileged countries like Switzerland, New Zealand, UK or other Scandinavian countries; Finland will most likely be REALLY expensive country for you. For reference: It is cheaper to fly from Helsinki to Copenhagen than it is to go from Helsinki to Jyväskylä with a train. Also, price of Toyota Prius in USA: $25k. Price of Toyota Prius in Finland? Starting from 35k€ (~$48k), aka almost double the price.

But on the other hand, things like cellphone plans are really cheap, and pretty much everyone has a cell phone. That's why there has been no public phones in Finland for about 15 years, so don't even bother asking for a calling card. I suggest you buy a prepaid sim card from R-kioski pretty much immediately when you get to Finland. I think that at least in Jyväskylä University they handed them out to all expat students on the first week.

2 -  There is no sun, only clouds and winter

If you are a farmer, Finland has 4 seasons; Spring, Summer, Fall, Winter. But if you are coming to study, you will most likely arrive some time during the Fall or in January. And for a students, there pretty much is only two seasons: Winter, and the Summer (that you will most likely won't even spend here, but go back home). Even tho this one sounds REALLY absurd, this one is not a joke: The fall or "end of the summer" doesn't last more than 2-3 months when you get there, and it will most likely rain the entire time, but the winter will last pretty much the rest of the time you have classes before the summer break.

And believe me: Winter in Finland freaking SUCKS. It's long, it's cold, and it's dark. And there will be a lot of snow. Average amount of sun per day you see in Jyväskylä during the winter is none. You wake up, it's dark. You go to classes, it might be "bright" outside for a while, if you are lucky. You get off from the classes, it's dark again, and stays like that the rest of the day. Getting a good set of winter clothing should be quite high priority for you pretty early on.

Winter starts in late October to early November, and snow melts away in late April to early May. Oh yeah, totally forgot... It snowed this week. On June 16th. Let me tell you - it felt REALLY cold. During January-February-March average temperature is -20°C (-4°F), and seeing in Jyväskylä -30°C and -35°C is not uncommon. And schools won't be closed because of the weather. But at least when it's that cold, there usually is no wind, so it doesn't feel like -60°C like in Canada.

To continue on the weather… If you can see the sun in the clear sky in Jyväskylä any other time than in the summer: You are lucky. This is not a joke nor exaggeration either. Jyväskylä is surrounded by so many lakes, that there is ALWAYS clouds in the sky. It will rain, snow or at least be extremely cloud pretty much EVERY SINGLE FRIGGING DAY in Jyväskylä, because there are so many lakes around that create humidity.

Don't believe me? Check the satellite view of Google Maps. What do you see? Clouds. But on the positive side, Finland SMELLS really nice compared to say New York, Teheran, Dublin or London.

3 - Finnish people will not talk to you

Finns are often very punctual and honest people, and once you get to know a Finn, they will open up really easily and be friends for life. But if you don't know them, they won't even look at you. It's not them being rude, but them being polite; and respecting your personal space. If you are a super-social person, you will hate this feature about Finnish people. But if you are shy, introvert or otherwise prefer to be alone, you will love this.

There is no small talk in Finnish culture, and Finns are extremely xenophobic of strangers. This has nothing to do with nationality or racism, but even natural born Finns who are strangers will get the same treatment. Finns will not "bother" you, and they will not talk to you on the streets. If someone talks to you on the streets, the chances that they are either drunk or trying to sell you something is extremely high. Especially during the summer you will see a lot of "feissari" people, people doing street fundraising for companies like Greenpeace, Unicef etc. If you want to try to avoid them - don't go to city centers.

If excluding some Romani people in central Helsinki, you will not see beggars in Finnish streets. You might see street musicians, but no beggars. And beggars are pretty much frowned upon by the Finns, because the social support here is so good, that the need to beg is next to none.

Once again, curse for social people, blessing for the others. In other cultures there is awkward silence, in Finland there is only silence. And Finns don't mind it. It's not them being rude, it's just them being Finns. Also Finns love their privacy and silence - If someone causes a disturbance or is having a party after silent hours (usually after 10 or 11 pm), the chances of them interfering or knocking on your door and asking you to be quiet is much smaller than them calling the police to end the party.

4 - Finnish language is hard

Most Finns won't admit this to your face, but they are most likely extreme grammar nazis. We moan if there is a typo in almost anywhere, especially if it is funny (eg. "kusi" instead of "kuusi"). In Finnish there is a term called "pilkunnussija", which pretty much translates to "grammar nazi" in English, but literally means "comma f***er". Finnish language doesn't share grammar rules with most languages, and it is riddled with extremely long compound words like "kilowattituntimittari".

Personally I kinda feel bad for people who come to Finland just for 2 years to study, that they are forced to study Finnish. Most Finns younger than 50 years old can talk and understand English and if you have no plans to stay here, Finnish has very little use outside of Finland. And Finns are VERY adamant when it comes to grammar, because Finnish language is extremely hard language to learn, and if you pronounce things funnily or make a mistake, it's often really hard for a native speaker to understand what you said, and it is easier just to switch to English to understand each other, and that sort of mentality also discourages many Finns to study other languages.

Pro Tip: If you even think that you will need directions to get to Jyväskylä - Go to google translate, type "Jyväskylä" and press the speaker icon on the Finnish to hear how it is said. It's not said the way most foreigners think it is supposed to be said. Also one the first words that you will most likely learn from a drunken Finnish person is one of these: vittu, saatana, perkele, paska. You're welcome.

5 - You don't need to be a math wizard to know the price

If you come from USA, you will love this. Even tho our prices and taxes (VAT is 24% for most items) are pretty high, at least everything is told at the final price, when in USA all the prices are announced tax free (so if a price says $10, the end result is $10 + tax ~= $11). So unless you are a math wizard, you will have no idea how much the end price is. In Finland, if the price tag says 10€, it will cost you 10€, because the tax is already included in the price.

Also tipping is not part of the Finnish restaurant culture.  If you come from somewhere like USA, this will most likely seem really alien to you. In Finland the waiters actually get paid a decent salary (average is almost 2000€ per month), and do not even expect you to tip. If the bill is 9€, it doesn't mean 12€ with the tip; It means 9€. Tipping a taxi driver often is alright, but once again, not expected.

Also in Finland we don't use the 1 or 2 cent coins, so everything is rounded to the nearest 5 cents. Like you really needed that extra 3 cents pocket change?

6 - There is no "sophisticated drinking" in Finland

Because the alcohol in Finland is so expensive (5-6€ for a pint in a bar is pretty normal), and Alko has a monopoly on hard liquor and wines. Because of this, their prices are extremely high because there is no competition… IN FINLAND. But it literally is cheaper to take a van, fill it with 5-8 people, take the ferry to Estonia, and bring maximum legal amount of alcohol, and come back, than to buy it from Alko… Even if you live in Lapland.

So "casual drinking" is pretty much not a thing here - when real Finns drink, they drink hard. Some drink until they puke, and then they drink some more. Usually on Friday and Saturday. And if they feel like it; Sunday, Monday, Tuesday, Wednesday or Thursday too. But on the other hand, people do not go to the bar with a car, because it is EXTREMELY frowned up and you will get treated so badly by your friends and peers if you drunk drive.

Also in addition to the regular beer and vodka (or Koskenkorva, which technically isn't a vodka), Finnish drinking culture is riddled with "girly drinks". There is plethora of ciders and long drinks (aka "lonkero"). The most traditional lonkero is cloudy gray colored "gin + grapefruit" flavor, but there are plethora of other variants like cranberry, mojito flavored etc.

edit: Thanks to Henri for reminding of this: "All alcohol sales outside pubs, night clubs and restaurants is prohibited between 9pm and 7am, so make sure to get those beers early enough. Not once or twice that I've felt like having a beer or two, just to notice that my fridge is empty an it's 9:30pm."

7 - Finnish food in general is bland and awful

Because Finland is such a remote place, growing any sorts of crops all year around was impossible for hundreds of years, so a lot of traditional Finnish foods don't taste like anything other than salt and pepper. Potatoes, meat, rye bread and other bland flavors like carrots are really common in traditional Finnish dishes. That's why if you see a commercial that says that the food is "made for Finnish taste", it means it tastes like nothing. Spicy food is not very Finnish thing, but if you like your food with flavor, there is a good variety of restaurants in town.

But evil Finns will most likely also (try to) feed you Salmiakki, just to see how you react to it. Other than Swedes and Dutch, most people don't like it and it requires a particular masochistic features to enjoy it the first few times you try it, but some will learn to love it. But at least the Finnish pastries, chocolate and candy are good, and there is a chocolate factory for a company called Panda in Jyväskylä. Fazer is also a really popular brand. Also you have to try Finnish rye bread, it's pretty awesome.

8 - Everybody cycles in Jyväskylä, and it's pretty much all hills

The central Jyväskylä is quite small - If you go Vapaudenkatu from end to end, that is the entire length of the city center; about 1.5km. And it is only 3 blocks wide. Everything else is a sub-urb of some sort, and all of the student housing are in ~5km radius of that, so that's why pretty much no students uses a car, and everyone has a bike. And the parking spots are really expensive too.

If you are a "rich" student, you will get the overpriced bus card (Student price is 55€ for 40 rides or 52€ for 30 days) instead of a bike. And if you are fat, poor and out of shape like me, you will LOATHE Jyväskylä. No matter where you live, you will most likely always bike uphill to the university or to the polytechnics; back and forth. The city is extremely hilly, and the entire main campus of Jyväskylä University is on top of a fairly steep hill. If you want a good challenge, pedal the shortest route from the international office at Mattilanniemi "MAD" to the main building "C". It's about 250m rise in 800m distance.

9 - Finland is EXTREMELY safe country

To extend number six: Only day that is kinda scary to go outside especially in Helsinki is Vappu aka Labor day, on April 30th and May 1st. That is a national holiday and it's the day when all the "amateurs" who normally don't drink in public are drinking too, with a stupid white hat on showing that they graduated from lukio (kinda like high school). These amateurs often don't know how to behave themselves when drunk and can be very unpredictable.

But other than that, at least from a man's point of view, Finland is an extremely safe country. Your chances of committing a suicide is much higher than getting killed by a criminal (per 100k population: 24 suicides and under 1 homicides). Your chance of getting killed, shot, stabbed, mugged, raped, assaulted, kidnapped or to be a victim of any other sort of crime is really slim. Except getting your bike stolen, which is fairly common in Jyväskylä. My bike seat was stolen last month by some vandals, and several of my friends have gotten their bikes stolen.

BUT - if you are in distress, the emergency number is 112, and it's free to call it, and you can even call without a sim card.

10 - There is A LOT of heavy metal and live music in Finland

If you are a friend of metal music, there is a lot of it in Finland, and it reaches the top 40 list every week, except on the Christmas holiday times. In Jyväskylä you can check out live music in Poppari, Musta Kynnys, Lutakko, Rentukka, Katse, + almost every weekend on Fri/Sat in the night clubs on Kauppakatu. There is plenty of resources online to check upcoming gigs, like meteli.net

Did I miss something? Write them down in the comments below

But don't feel down, you will still most likely have a good time here, and most likely will be at least a little depressed during the winter. But that is totally normal :) Also, try to learn to be love sauna. And yes, you are supposed to go in naked, not with a bathing suit.

Aug 26 – Electric Lady is not open to public

Unohdin mainita että kävin eilen myös Hard Rock Cafessa (niiden Wi-Fi salasana on ”rockstar”). Ostin sieltä jonkun ”Local legend” hampurilaisaterian ja gift shopista sinisen HRC paidan itselleni. Hampurilainen oli hieman pettymys.

Nyt perjantaina tätä kirjoittaessani ihan rehellisesti sanottuna en muista enää että mitä tein tänä päivänä kun en ottanut mitään muistiinpanoja, mutta valokuvista ja kävelyreitistä päätellen jotakin seuraavantyylistä tapahtui:

Olen käyttänyt Google Mapsia niin että merkkaan sinne paikat joissa minun pitää käydä ja yritin käydä siellä Eletric Ladyssä tänään uudestaan. Ovi oli tällä kertaa auki, mutta en päässyt eteistä pidemmälle kun sieltä ilmoitettiin että ”Electric Lady is not open to public”.

Shoppailukierrokseni jatkui, tällä kertaa kävin kaikki musiikkikaupat ja jäljelle jääneet panttilainaamot läpi, mutta tällä kertaa matkaan ei tarttunut mitään. Mutta siellä oli monta aika makeeta mestaa, kuten esimerkiksi Rogue Music ja muuten loppupäivästä ei ole mitään muuta muistikuvaa kuin että tulin pimeän aikaan takaisin. Sen muistan että päätin syödä tänä päivänä pelkästään noita $1 pizzasliceilla, joita täällä saa lähes joka nurkasta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne maistuu aika samoilta paikasta toiseen, paitsi ”2 Bros Pizza” paikan pizza oli selkeästi positiivinen poikkeus näistä. Kävin myöskin White Castlessa. Tämäkin menee henkilökohtaiselle ”Never again” listalle. Jacob kysyi osuvasti ”you went to White Castle? Are you really asking for a diarrhea?”. Yritin myöskin taas löytää äitini pyytämää spesiaalikynsilakkaa, kävimme myyjän kanssa koko kynsilakkahyllyn läpi, mutta emme löytäneet sitä, joten päädyin tilaaman sen hänelle Amazonista.

Niijoo, sain ostettua itselleni lipun Book of Mormon musikaaliin keskiviikoksi alle satasella. Olin tyytyväinen itseeni.

Sen unohdin mainita että en enää muista päivänä tämä tapahtui, mutta olin niiden italialaisten kanssa ulkona, mutta en tarkkaan enää muista mikä päivä se oli. Ensin mentiin jonnekin eteläänpäin paikkaan nimeltä La Senorita (Red Stripe oli todella hyvää olutta) ja sitten Williamsburgissa käytiin kolmessa eri paikassa. Kun vertasi siihen Guinnessiin mitä tuli juotua Billin kanssa Pour Housessa ollessa, niin oli kyllä niin laimeata Guinnessia siellä ensimmäisessä paikassa että hyvä jos kolme prosenttia oli alkoholia. Eikä se viimeisen paikan tölkki-Budweiser kyllä yhtään sen parempaa ollut. Siitä mentiin sitten jonnekin paikkaan syömään ja taksilla takaisin.

Aug 25 – I got something in my eye

Herään täällä jostain syystä lähes poikkeuksetta ihan hassuina aikoina, yleensä tyyliin kello kuusi. Olin siinä sitten Facebookissa hetken aikaa ja odottelin että kello tulee kahdeksan, sillä sovimme äidin kanssa että juttelemme Skypessä silloin. Katsoin että tänään olisi melkein järkevintä mennä Empire State Buildingiin käymään, sillä koko ensi viikon sataa vettä ja/tai on pilvistä. Näin aamulla Mersun, joka oli päällystetty nallekarkeilla.

Olen tässä kuitenkin joka päivä käynyt Guitar Centerissä katsomassa jos sinne olisi ilmestynyt jotain kivaa. Tai vähintään ainakin vähän rämpyttelemässä kitaraa jos ei mitään muuta. New Jerseyn pisteeseen noin 25 kilometrin päähän oli ilmestynyt Neumann U87 niin naurettavaan hintaan ($1750, hinta uutena Suomessa noin 2600 euroa eli ~$3450) että teki mieli ostaa se, mutta sitten kysyin että miksi se on noin halpa. Se oli käytetty, siitä puuttui laatikko, shockmount, badge ja se oli kuvan perusteella aika runnellun näköinen, eli se on todennäköisesti varastettu, feikki tai rikki, joten sanoin että jätän väliin.

En sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi mentyä Empire State Buildingiin, sillä menin sen sijaan katsomaan Rock of Ages musikaalia, koska sain lipun 37 dollarilla. Sain vieläpä jostakin aivan käsittämättömästä syystä lipun ensimmäisestä rivistä. Sitä odotellessa kävin pyörimässä ympäriinsä. Times Squarella oli joku homojen kierrätystapahtuma. Siellä ei siis kierrätetä homoja, vaan se oli joku LGBT-ihmisten järjestämä ekologinen ympäristö konsertti. Kävin kuitenkin ennen musikaalia vielä Applebeesissä syömässä. Ehdin tilata jo juoman, kunnes tajusin että se oli aika saatanan kallis paikka ja mulla tulee aivan hävytön kiire sinne musikaaliin, joten tilasin tyyliin halvimmasta päästä olevan annoksen mitä sieltä listalta löytyi ja sekin oli tyyliin 17 dollaria. Gangnam Style alkoi jossain vaiheessa soimaan ravintolan radiossa ja näin kun se tarjoilija meni takahuoneeseen ja se alkoi tanssimaan siellä oven takana sitä Gangnam Style tanssia (se ilmeisesti luuli ettei kukaan nähnyt). Pisti hieman hymyilyttämään. Tilasin sitten Philly Cheese Steak burgerin, joka noin yleensä on ollut omasta mielestäni aika varma nakki, mutta ne oli ensinnäkin polttaneet sen lihan pohjaan ja kokonaisuudessaan se maistui muutenkin aika pahalta, joten söin ehkä vajaan puolet siitä annoksesta kunnes tilasin laskun ja jätin loput syömättä, en ehtinyt edes koskea ranskalaisiin. Olisin jäänyt valittamaan jos ei olisi ollut kiire sinne musikaaliin. Vaikka saamani palvelu sentään noin muuten oli hyvää, mutta laskussa valmiiksi pakotettu tippi ei ollut siisti juttu. Applebees - Never again.

Mutta Rock of Ages -musikaali oli aivan älyttömän siisti, nautin siitä todenteolla (en halua spoilata siitä mitään jos joku aikoo mennä sen katsomaan, joten jätän tämän tähän). Mutta tosiaan, jos ihmettelit mitä tuo otsikko tarkoittaa, niin lähdin tosiaan aamulla liikenteeseen ja olisikohan siinä mennyt 3 minuuttia kun menin ovesta ulos niin auto ajoi ohi ja siitä sitten lehahti joku pölypilvi ja mulla meni joku pölyhiukkanen tai hiekanjyvänen silmään. Ajattelin että menen siitä sitten lähimpään Subway-ravintolaan ja menen vessaan huuhtelemaan sen silmästä pois, mutta arvatkaa vaan lähtikö se. Eipä tietenkään. Ja mulla oli se hiton roska koko päivän silmässä. Musikaalissa käytetty savukone ja kirkkaat valot eivät myöskään auttaneet asiaa. Kun pääsin takaisin kämpille illalla niin silmät oli sen verran punaiset että näytin siltä kuin olisin vetänyt pilveä viimeset pari tuntia putkeen.

Aug 24 – Messages in the sky

Okei, Mulla oli jalat aivan rikki tänä aamuna. Google Mapsista arvioin että kävelin eilen ainakin 20-30km. Rakkoja niin maan perkeleesti, oli pakko käydä ostamassa rakkolaastareita, joka osoittautui aika vaikeaksi tehtäväksi koska täällä nähtävästi ei myydä Compeedeja, mutta onneksi vastaava tuote löytyi tilalle. Tänään kuitenkin muistin muutaman kilometrin jo kävelleenä että mullahan oli SportsTracker niminen ohjelma mun kännykässä, ja aloin käyttämään sitä että näen kuinka paljon tulee oikein liikuttua täällä.

Lähdin tänään hyvin tyylikkäästi pukeutuen liikenteeseen, eli mulla oli päällä ehkä rumin mahdollinen paita mitä voi olla. Suomen päässä pakatessa valintakriteerinä oli että paidan on mielellään oltava valkoinen, koska mustassa paidassa liikkuminen on aivan yhtä tuskaa kuumalla säällä. En kuitenkaan huomannut että tämä valkoinen paita oli a) hihaton tai b) että siinä lukee SUOMI aivan helvetin isoilla sinisillä kirjaimilla. Eli perussuomalainen vaimonhakkaajapaita. Mutta ei siinä, laitoin sinisen kauluspaidan sitten siihen päälle että sain sen hihattomuuden peitettyä, ja ajattelin että jos joku nyt oikeasti tietää mitä siinä paidassa lukee, niin sitten saa ainakin jotain keskustelunaihetta. Päivän suunnitelma oli että menen käymään Electric Lady Studiosilla, Empire State Buildingissa ja jotain muuta pientä. Eksyin myös vahingossa Grand Central Stationille, oli todella hieno paikka.

Noh, päivä oli sitten kuitenkin pettymyksiä täynnä: Electric Ladyn ovi oli lukossa. Otin sitten kuitenkin valokuvan ovesta muistoksi. Empire State Buildingin sisäänpääsymaksu oli 42 dollaria + verot eli noin 50 dollaria. Juuei. Italian tytöt sitten kertoi että sinne saattaa päästä huomattavasti halvemmalla, ja hieman googleteltuani myöhemmin päivällä sinne pääsee kuulemma noin 25 dollarilla, mutta jono saattaa olla aika huima. Kävin siinä sitten kuitenkin siellä New York City Public Libraryssa, joka oli hemmetin iso marmorirakennus, melkein teki pahaa ajatella kuinka paljon ne on tunkeneet rahaa siihen. Puhutaan nyt kuitenkin miljardeista dollareista nykyarvossa. Siellä oli joku lastenkirjallisuuden näyttely, eli siellä oli myös sarjakuva-aiheisia juttuja.

Siinä sitten alkoi puhelimen akku loppumaan kun unohdin ladata sen, joten lähdin hieman normaalia aikaisemmin takaisin kämpille päin. Huomasin että jossain vaiheessa ihmiset alkoivat tuijottamaan taivasta jostain syystä, sitten huomasin että joku oli kirjoittanut lentokoneilla pilvimainoksen taivaalle, siinä luki Geico jotain. Vakuutusyhtiö kyseessä siis.

Kävin kuitenkin ostamassa Ramille PS3:lle Duck Talesin kun hän halusi ostaa sen boksin (sitä ei Euroopassa saa kuin digitaalisena latauksena). Menin sitten Union Squarella sijaitsevaan GameStopiin ja myyjä kysyi että mistä päin Suomea olen, sillä hänen isänsä on Tampereelta kotoisin. Jossain vaiheessa eksyin sitten kuitenkin kämpille päin mentäessä ja matkalla löysin jonkun hifi-liikkeen joka myi Gradon kuulokkeita, joita Seba pyysi käydä kattomassa minkä hintasia ne on. Oli kuulemma saman hintaisia kuin käytetyt Suomessa. Kävin samalla tänään ensimmäistä kertaa Domino's Pizzassa syömässä lähinnä sen takia koska se oli yksi positiivisimpia makumuistoja mitä minulle jäi Minnesotasta. Eikä ollut pettymys tälläkään kertaa.

Aug 23 – Shopping spree

Huomasin tuossa että olisi varmaan pitänyt kirjoittaa nämä blogijutut heti seuraavana päivänä, alkaa jo hieman unohtelemaan mitä tässä viikon aikana on tapahtunut. Noh, aamulla kuitenkin herään siihen että keittiöstä kuuluu jotain möykkää ja jatkan siinä sitten kuitenkin nukkumista, näen pöydällä tissiliivejä käsilaukussa ja ajattelin että ei kai tytöt nyt myöhästyneet siitä lennosta St. Louisiin. Kello oli tässä vaiheessa siis jotain kello kuusi aamulla, heidän lentonsa piti lähteä kello viisi.

Omalla kohdallani päivä meni lähinnä kierrellessä kaupungilla ja shoppaillessa. Ensin lähdin etelään, kävin katsomassa WTC rauniot, joka on siis nykyisin ”freedom tower”. Kieltämättä oli kyllä ehkä anti-kliimaksisin paikka, se oli rakenteilla oleva aidattu pilvenpiirtäjä. Enemmän sillä on varmasti arvoa niille jota WTC iskut koskettivat. Siitä sitten kuitenkin jatkettiin pinaattileivoksen ja kahvin voimilla entistä enemmän etelään, jolloin pääsin ensimmäiselle turistirysä-alueelle, eli Battery Parkiin, josta pääsee Vapaudenpatsaalle. Itse menin kuitenkin Staten islandin ilmaiselle lautalle, sillä sieltä sai aika kivan näkymän Vapaudenpatsaasta ja Manhattanista. Testasin jotain frozen yogurt juttua Staten Islandilla ja sitten lähdin lautalla takaisinpäin. Ajattelin että takaisinpäästyäni kävelen Broadwayta pohjoiseen kunnes alkaa heikottaa. Alkoi kohtuullisen nopeasti. Päätin siinä sitten ensimmäiseksi ostaa itselleni uudet kengät: Ostin Foot Lockerista Adidaksen Samoat, mutta erehdyin ostamaan samalla extra-pohjalliset ja ulosmentäessä erään myyjän rivien välistä pystyi lukemaan että maksoi NIIN ylihintaa niistä pohjallisista.

Siinä sitten olin merkannut Google Mapsiin kaikki mahdolliset panttilainaamot jos sieltä olisi löytänyt jotain kivaa. Menin siinä sitten yhteen jossa näin Sennheiserin mikkipussin, kysyin että saanko nähdä mitä siinä on sisällä. Siellä oli sitten Sennheiser e835 laulumikrofoni. Kysyin että kuinka paljon se maksaa. Se myyjä sitten sanoi että sitä ei voi ostaa yksin, vaan se tulee kahden muun mikrofonin kanssa (AKG Perception 120 ja kaksi Sennheiser e835). En ollut satavarma kuinka kalliita noi mikit oli, mutta tiesin että ne oli ainakin vähintään 300 euron arvoisia ja tuo kolmen mikin setti maksoi 170 dollaria. Menin sitten viereiseen pankkiin nostamaan rahaa ja poistuin sitten liikkeestä ne mikit mukanani.

Matka jatkui siinä sitten samalla pohjoiseen Madison Square Gardenille, otin hieman kuvia ja kyselin poliisisedältä että mistähän hitosta mä pääsen sinne siäsän kun se(kin) oli remontin alla. Siinä sitten pyörähdin sen toiselle puolelle, kyselin lippuluukulta että mistä New York Rangers kamaa vois ostaa, hän sitten neuvoi minut heidän myymäläänsä parin korttelin päässä, ostin sieltä sitten Ramille paidan. Siinä Madison Square Gardenin vastapäätä oli sitten hiton iso postirakennus jonka kiersin ja näin siinä sen vieressä roskalavan ja näin kun jengi kantelee sieltä pois tietokoneita sun muuta toimistoroipetta. Kattelin jos siellä olisi ollut jotain mielenkiintoisen oloista ja näin siellä muutamat luurit jotka nappasin mukaan. Jatkoin siitä sitten matkaa hieman pohjoiseen B&H Photo Videolle, mutta se oli suljettu. Sitten siitä noin korttelin verran matkaa jatkettuani pääsin Sam Ash myymälään, josta mukaani tarttui eilen ostamalleni Blue mikrofonille pidike. Olikohan se 25 dollaria mitä mä siitä päädyin maksamaan, mutta huomattavasti vähemmän mitä sieltä Guitar Centeristä pyysivät. Siitä kuitenkin lähdin sitten kävetelemään takaisin kotiopäin kassit kädessä (heh heh). 

Tytöt olivat kämpillä kun tulin takaisin, kuulemma toisen luottokortti ei ollut mennyt läpi niin peruivat sen St. Louisin matkansa.