Teneriffa 2015

Day 0 – Jan 9 – Ready, Set, Go!

Päätettiin lähteä Kovasen Henkan kanssa äkkilähdöllä Teneriffalle lunta pakoon. Jyväskylässä oli -25°C ja Teneriffalla +22°C. Henkka kiroili kun jos olisi varannut päivää aikaisemmin, niin reissun olisi saanut 310 eurolla, nyt maksoimme 490 euroa. Ei voi mitään, mutta sayonara lumi, tervetuloa lämpö! Lähden Teneriffalta saavuttuani takaisin Suomeen lähden siitä sitten taas suoraan ruotsinlaivalle töihin, eli vaihtoaikaa on ruhtinaalliset 9 tuntia.

Pakkasin matkalaukkuni, mutta jätin sen äidin luokse ja lähdin pelkän olkalaukun ja repun kanssa. Matkaan tarttui läppäri, kännykkä, kännykän ”lisäakku”, latauspiuhat, passi, dödö, hammasharja, muutamat compeedit ja vaatteita. Ostetaan paikan päältä lisää. Matkustin Jyväskylästä Helsinkiin junalla ja menin äidin tykö nukkumaan, aamulla herätys klo 6. Hoidin siinä siten kaikki check-init sun muut kun pääsin perille.

Voisin samalla kertoa hieman miten kannattaa varautua matkalle... Me lähdimme kummatkin ilman matkalaukkuja liikenteeseen, joten kaikki oli käsimatkatavaroissa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että meillä on max 8 kiloa per naama tavaraa mukana. Itse lähdin olkalaukun ja repun kanssa liikenteeseen. Mulla oli päällä Suomen oloihin aivan liian kylmä ja paikallisiin oloihin aivan liian kuuma tuulipuvun takki, huppari, kaksi t-paitaa, sekä bokserit, sukat ja farkut jalassa. Repussa oli kaikki vaatteet – shortsit, uikkarit, kolme t-paitaa, kolmet sukat ja kolmet bokserit. Paikan päältä voi ostaa lisää. Ne kaikki muovikassiin rullalle, pyöritä muovikassin suu niin kireälle kuin pystyy, pienen pieni reikä pussiin, puserra ilmat pois, pyöritä lisää. Nyt kaikki vaatteesi vie noin puolet siitä tilasta mitä normaalisti. Olkalaukussa oli läppäri, laturipiuhat, nappikuulokkeet ja hygieniatuotteista (jotka olisi voinut ostaa myös paikan päältä halvalla) mukana oli ainoastaan hammasharja, dödö ja hammastahna. Paikan päältä ostettiin uusi dödö (vanha roll-on oli sen verran kuiva että pallo sattui), suihkusaippua/-shampoo, hiusvaha, nenäliinoja ja rantapyyhkeet. Huom: rantapyyhkeistä ei Kanarialla ainakaan vuonna 2015 kannata maksaa yli 5 euroa. Kävelimme pois turistirysistä, niin löysimme pyyhkeen hintaan 3.50€, ja ostimme samasta paikasta myös korkkiruuvi-pullonavaajan. Samoja pyyhkeitä näkyi eri alueilla jopa 10 euron hintaan.

Jos omistat älypuhelimen, niin kannattaa ladata joku navigaattori ohjelma (Henkka käytti NaviGon nimistä softaa, itselläni Maps.me) ja käännösohjelma (itselläni Word Lens). Toim.Huom: Kummankin pitää toimia ilman nettiyhteyttä, eli sen takia esim. Google Maps on hieman huono vaihtoehto. Sillä toki pystyy tekemään suunitelmia että mihin mennä, mutta Maps.me oli ainakin omaan makuun yksi parhaista vaihtoehdoista mitä löytyy. WordLens taasen on siitä erityisen mahtava ohjelma, että osoitat kameran kylttiä päin, niin se lukee REAALIAJASSA edessäsi olevat kyltit ja kääntää ne englanniksi (tai toisinpäin) ja siinä on läjäpäin kieliä (espanja, italia, ranska, saksa, portugali, venäjä ja saattoi olla jotain muitakin mitä vain unohdin).

Day 1 – Jan 10 – Matkaan lähden...

Heräsin klo 3, yritin pyöriä siinä sängyssä, mutta ei onnistunut. Nousin ylös, söin aamupalaa, keitin aamukahvit ja kävin suihkussa. Henkan äiti tuli noukkimaan meikäläisen Puksusta, menimme siitä sitten Helsinki-Vantaalle. Kummallakaan kun ei ollut matkalaukkuja, niin boarding pass ja passit esille ja metallinpaljastimeen. Missio: Päästä Kanarialle asti ilman että näytettiin passia missään vaiheessa. Kun pääsimme metallipaljastimesta ohi, etsimme että missäs se meidän portti oli... Matkaa oli noin 100 metriä siihen portille numero 24. Ei muuta kun jauhetaan paskaa, kävin nostamassa käteistä ja maksoin lentolippuni Henkalle niin hänelle tuli matkakassa.

Board in, lentokoneeseen, penkki oli ainakin omaan makuuni ahdas. Ruoaksi tarjoiltiin possupataa(?) jossa oli palsternakkaa(?) ja pastaa(?). Siitä ei tullut oikeastaan muuta kuin huono mieli. Sämpylä ja omenapiirakka oli ok. Päästiin paikan päälle, ei vieläkään jouduttu näyttämään passia. Eli onnistuttiin. Mentiin autovuokraamolle, saatiin uudenkarhea Citroen C4 johon jouduttiin menemään pelkääjän ovesta sisään kun joku mulkku oli parkkeerannut Fiatin liian lähelle. Mittarissa 4400 km(!)

Navi päälle, motaria pitkin Puerto De La Cruziin. Totesin että on siitä Duolingosta ollut jotain hyötyä. Ymmärrän radiosta sanoja sieltä täältä. Lähetin matkalla tekstari mutsille että perillä ollaan, etsimään parkkipaikkaa ja siitä sitten pari kilometriä kävellen hotellille. Sää oli mitä erinomaisin. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä. T-paita ja mitkä tahansa housut oli päivän puvustus. Park Plaza hotelli oli ainakin omat odotukseni ylittänyt kahden tähden hotelli. Parempi varustelu kuin Turun sataman Best Western, tosin aamiainen ei kuulunut hintaan. Vaihdettiin shortsit jalkaan, lähdettiin hieman scouttaamaan lähitienoota ja käytiin siinä sitten lähimarketissa ostamassa shampoota, dödöä, hiusvahaa, vettä ja EU-direktiivien vastaisia banaaneita.

Tämän jälkeen käytiin hieman isommalla kaupunkikierroksella, ja tässä vaiheessa itselläni alkoi vatsaan ihan suoraan sanottua sattumaan kun en ollut syönyt juuri mitään koko päivänä. Sää oli suorastaan sanottuna hämmentävä. Se muistutti hieman New Yorkin smogia, mutta savusumun sijasta oli vesisumua. Mustat hiekkarannat hieman hämmentivät minua, Henkka selitti että kyseessä on tulivuoren tuhkaa. Siinä kun kävelimme rannalla, huomasimme että siellä oli aivan jär-kyt-tä-vän iso parkkipaikka. Viemme automme huomenna sinne.

Siitä sitten lähdimme syömään ensimmäisen kunnon aterian paikkaan nimeltä O'Horreos Gallery. Itse tilasin pihvin punaviinillä, Henkka tilasi gulassin oluella. Pettymys oli erittäin suuri ainakin oman annokseni kohdalla, Henkan mielestä maku oli hyvä ja nälkä lähti. Jälkkärisnapsit pelastivat ainakin omasta mielestäni tämän annoksen. Päätimme tehdä niin, koska Henkka vastasi auton vuokrasta, niin minä maksan saman verran yhteisiä menoja, joka pitkälti vastaa tällä hetkellä mukana olevaani käteissummaa. Budjettini kuitenkin on avoin.

Siitä päätimme sitten käydä vielä kaupassa ostamassa hieman alkoholia hotellille. Itse ostin pari pulloa valkoviiniä, Henkka osti sikspäkin olutta. Siihen päälle vielä makkaraa ja mukeja. 12 euroa. Suomessa vastava olisi ollut vähintään 30 euroa, ja pitänyt hakea lähimarketin sijasta Alkosta.

Sitten totesimme että eihän meillä ole korkkiruuvia, joten lähdimme etsimään sitä, ja huomasimme, hittolainen; rantapyyhe 3.50€! Laitoimme tavoitteeksi 5 euroa, mutta tämä alitti tavoitteeemme. Kysyin samalla sitä korkkiruuvia, heiltä löytyi sekin. Kympin maksoi yhteensä. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Siitä sitten hotellille tissuttelemaan, Henkkaa hieman etoi tämä valitsemani espanjalaistyylisen makkaran noin 50% rasvapitoisuus. Henkka joi yhden pullon kaljaa, minä join yhden pullon viiniä. Reilu diili, eikös? Henkka tosin myös painaa puolet vähemmän mitä minä.

Illan agenda on että käydään etsimässä onko vanhaa rokkibaaria olemassa ja katsomassa McDonaldsilla onko siellä ilmainen wifi. Hotellilla nimittäin sellaista ei ole. Tai ainakin näin luulimme. Menimme respasta kysymään, niin näköjään aulassa oli wifi, salasana niinkin monimutkainen kuin ”1234567890”. Noh, rokkibaaria ei enää ollut, McDonaldsissa oli wifi ja entinen musiikkiliike oli suljettu. Siinä sitten yön pimeydessä hipsimme siitä sitten takaisin hotellille, tissuttelimme vielä hieman parvekkeella ja menimme sitten nukkumaan.

Day 2 – Jan 11 – Maisemareittiä

Heräsin ensimmäisen kerran joskus kuuden aikoihin, nousin ylös kasilta ja kävin vessassa. Henkka jatkoi nukkumista vielä yhdeksään asti kunnes hänellä soi herätyskello. Lähdimme siitä aamutoimien jälkeen metsästämään aamupalaa. Henkalla oli joku fiksaatio että pekonia pitää saada, mutta emme sitten kuitenkaan löytäneet englantilaista aamiaista kuin yhdestä paikkaa, ja emme halunneet maksaa kymppiä aamiaisesta jossa on kaksi siivusta pekonia. Siinä kun olimme toista tuntia kävelleet ja minä yksin hiljaisuudessa kärsin nälästä, niin ehdotin että jos vaan otetaan auto alle ja lähdetään ajelemaan. Niinhän me sitten tehtiin. Ensin käytiin hotellilla hakemassa rantapyyhkeet ja uimavaatteet siltä varalta jos Playa de las Americasissa, ja otin itse vielä varmuudeksi lisäksi takin mukaan jos sää ei olisi ollutkaan suotuisa. Könyttiin sieltä hotellilta v-mäinen mäki ylös ja mentiin autolle. Navigaattori päälle ja suunta kohti Santiage del Tieden kautta Playa de las Americasia. Yritimme ajaa mahdollisimman vähän motaria, niin tulisi hieman nähtyä tätä kaunista maaseutua. Serpentiiniteitä mutkia noustessa sai lisäksi kivan vatsalihastreenin kun kurvit olivat kohtuullisen jyrkkiä. Jossakin vaiheessa sitten nälkä kävi miestä suuremmaksi ja pysähdyimme Tamaimon kylässä paikkaan nimeltä Aires del Sur. Tilasimme siinä aamupäiväkahvit ja katkarapu-sieni-munakkaat. Vaikka yleensä tykkään sienistä todella paljon, niin omaan makuuni nämä olivat hieman turhan limaisia joten jätin osan syömättä. Nälkä kuitenkin lähti. Siitä sitten vessan kautta matka jatkui mäkeä alas kohti Los Gigantesia. Pakko myöntää että ajotaito saa olla aika hyvin hallussa jos näillä teillä tahtoo ajaa.

Olimme saapuneet Teneriffan turistihelvettiin, Playa de las Americasiin. Ensimmäisenä etappina aloitimme parkkipaikan sekahaun. Pyörimme siinä mäkiä ylös ja alas, kunnes löysimme jonkin urheiluvälineliikkeen edestä kivan parkkipaikan. Käppäilimme rantaa pitkin, näimme surffaajia, valtavan määrän turisteja ja kaiken maailman ylihinnoiteltuja kojuja. Päädyimme hieman pois päin rannasta ja löysimme erään rokkimusaa myyvän liikkeen, mutta se oli kiinni. Alakerrassa kuitenkin näimme liikkeen, joka myi aurinkolaseja 2 euron hintaan. Henkka osti itselleen aviator-lasit ja itse hommasin ”Okay design” eli ”Oakley” tyyliset lasit, joista jäi siniset raidat silmien alle. Mutta mitä voit odottaa 2 euron aurinkolaseilta?

Noh, Citroen takaisin pyllyn alle ja nokka kohti pohjoista. Laitoimme navin ohjaamaaan meidät Santiago Del Teideen minimimäärällä valtatietä, mutta se lähinnä ohjasi meidät umpikujiin kolme kertaa, joten siellä sitten pyörittiin kuin puolukat. Sieltä jatkettiin sellaista ahdistavan kapeata serpentiinitietä Mascan läpi Buenavista del Norteen. Ahdistavuutta voi kertoa se, että paikassa oli navin mukaan 90 kilometrin nopeusrajoitus, mutta meillä meni tämän 32 kilometrin matkassa noin tunti. Pysähdyimme pari kertaa matkalla tuijottelemaan tajuttoman komeita maisemia ja kerran vessatauolle. Kun pääsimme Buenavista del Norteen, todettiin että saaren länsinurkkaan ei ollut enää asiaa, ja portti esti kulun sinne. Siitä sitten leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, eli menimme Garachinon kautta Icodiin, Parko de Dracoon. Täällä oli noin tuhat vuotta vanha puu, joka oli aika hieno näky lähietäisyydeltä. Sieltä sitten navin vittuilun, pettymyksien ja hienojen maisemien kautta ajoimme takaisin Playa de la Cruzista parkkipaikalle, mutta todettiin että tämä alkuperäisen suunnitelman parkkipaikka-paikka olikin super suosittu ja sinne oli melkein puolen tunnin jono, joten parkkeerattiin auto samaan paikkaan kuin viimeksi. Kuvasin tämän matkan timelapsena, mutta tietenkin kädetin ja kuvasin videon vertikaalina enkä horizontaalina. Hieman tuli nopea pätkä, mutta voihan sitä aina hidastaa. Siitä käppäilimme sitten hotelliin, tässä vaiheessa päivää aurinko oli jo täysin laskenut ja lähdimme metsästämään nai- eikun iltapalaa.

Henkka oli bongannut naapurista kiinalaisen ravintolan nimeltään China III, joten menimme sinne. Ravintolan suomenkielinen menu oli varsinainen huumoripläjäys. Päätimme jatkaa samalla linjalla eli tilasimme ruokaa jota emme ole aikaisemmin tilanneet. Listalta löytyi sellainen harvinaisuus kuin ”ants on the tree”. Kumpikaan ei tiennyt mikä se oikeasti on, joten lunttasimme suomen, englannin että espanjankielisistä menuista onko se vain joku käännösvirhe, mutta ei, ei se ollut. Sen lisäksi tilasimme alkupaloiksi haineväkeiton ja jälkiruoaksi yllätysten yön päätteeksi ”talon kuppi”. Haineväkeitto omasta mielestäni oli kuin kiinalainen kanakeitto, jossa oli jotain ihmeellisiä gelatiini-strippejä, eikä tsingsao-olut ollut edelleenkään huonoa eikä erityisen hyvää. Siitä silti puuttui se suomalainen lagerin pettymyksen kitkeryys.

No, ”Ants on the tree” saapui pöytään, ja sinne tuotiin lämmitetty tarjotin, jossa oli jotain riisistä tehtyä vermisellin tapaista, joka sitten tarjoilija peitti ruskealla kastikkeella, joka sisälsi ainakin possua ja nautaa. Se oli hieman kuin kiinalaisen keittiön pyttipannu, eli jämälihat leikattu pieniksi paloiksi ja pistetty yhteen annokseen. ”Copa de la casa” taasen oli jäätelöpallo, kermavaahtoa, hedelmäsalaattia ja hasselpähkinöitä. Tämän jälkeen kävimme noin kolmen kilsan kävelylenkin, jonka jälkeen hieman suunnittelimme missä tulemme käymään seuraavan parin päivän aikana syömässä. Löysimme myös aamiaispaikan huomiselle. Laktoosi-intolerantikkona aina tuppaan unohtamaan sen että mulla on laktoosi-intoleranssi, joten ensimmäinen mitä tein kun palasimme hotellihuoneelle oli että pistin varpusparven lentämään. Ei siinä sitten muuta kun pullo auki ja parvekkeelle vetämään kaljaa ja halpaa valkoviiniä á alle 2 euroa pulloa.

Day 3 – Jan 12 – Aika-ajot

Aamu. Herätyskello soi, kummatkin ovat vielä nukkumassa. Lähdimme tämän jälkeen aamupalalle eilisen kinkkimestan viereen. Henkka sai vihdoinkin pekonia ja munia, itse tilasin jonkun naudanlihaleivän juustolla. Jäi ikävästi hampaiden väliin. Siitä lähdimme sitten käppäilemään aamushoppailulle. Näimme eilen illalla ”Creed” merkkisen kellon jossa oli kaksi kellotaulua josta Henkka tykkäsi. Se siinä sitten arpoi että ostaako mustan vai valkoisen version ja ostaako joku toinen sen lisäksi. Hän päätyi sitten ostamaan pelkästään mustan. Hän huomasi että toisella puolella on pitkälti entinen patteri, ja jätätti noin vartin tunnissa. Tätä kellokauppaa vastapäätä oli sitten liike, josta sai burak-leivoksia. Ostin pinaatilla täytetyn version, ja se oli kieltämättä hyvää. Siitä sitten menimme hotellille hytisemään suihkuun jossa lämpövaihtoehdot ovat kylmä ja jääkylmä; Cold and freezing. Mietimme illalla että miten minimoida suihkussa käyntien määrän, ja päädyimme että jos emme hikoile paljon, niin jos käymme torstaina seuraavan kerran suihkussa, niin sen jälkeen ei tarvitsisi enää tällä reissulla käydä suihkussa. Sillä aikaa kun Henkka oli suihkussa, söin jääkaapista yhden vanukkaan ”toisena aamiaisena”.

Sitten otimme auton alle ja lähdimme ajoittamaan kuinka kauan hotellilta kestää ajaa lentokentälle, niin ei tule sitten lauantaina yllätyksenä. Loppupäätelmä: Ruuhkavaralla noin kaksi tuntia käveilyneen. Jatkoimme siitä sitten matkaa Puerto De Las Americasiin päin ja huomasin siinä kyltin että täällä on Hard Rock Cafe, otin karttaohjelman auki ja selvitin missä se on. Siitä sitten lähdimme taas metsästämään parkkipaikkaa, ja löysimme kuin löysimmekin tämän HRC:n. Emme jääneet syömään, mutta ostimme paidat per naama. Tästä sitten jatkoimme shoppailukierrosta katselemalla hieman ympäriinsä. Kun pääsimme hajuvesikauppaan, niin kaupan täti tuli mulle vihaisena sanomaan kun ruiskuttelin avonaista CK:n putelia ”mister, that is not a tester”. Ei ollut mun vika. Henkka sitten osti itselleen kohtuu särmän blazer-puvun, itse ostin lähinnä kolme pulloa vettä. Täälläkin on lama aika pahasti iskenyt liiketiloihin, sillä tyhjiä liikehuoneistoja oli pilvin pimein. Mutta toisaalla sitten täällä on luksusliikkeitä, jotka myyvät yli kymppitonnin Rolexeja.

Tästä sitten jatkoimme jatkaa Teiden vuorelle päin. Näkymät olivat todella hienot ylöspäin, mutta alaspäin ei nähnyt muuta kuin valkoista. Mutta tämä sumu on ollut mielenkiintoinen ilmiönä, sillä täällä ei meinaa nähdä paria kilometriä kauemmas, joten siinä mielessä Teiden huipulle asti meneminen olisi ollut hieman tyhmää. Päädyimme menemään Teiden juurella, jossain parin kilometrin korkeudessa sijaitsevaan turistirysä ”kivipuistoon”, jossa oli +6°C lämmintä. Muuten täällä on ollut tasaiset +22..+19°C ympäri vuorokauden ja koko ajan aivan tajuton hernerokka-usva. Tätä usvaa on todella vaikea selittää, mutta se on hieman samankaltainen kuin viime vuonna New Yorkissa, tosin sillä erotuksella että täällä ei haise smogille ja paskaviemärille vaan hyvällä tavalla neutraalille ja merelle. Se on siis pikemminkin pilvi-usvaa, ei savua. Tästä usvasta johtuen emme vielä menneet Teiden huipulle, vaan jäämme hieman kattelemaan jos joku päivä tulisi hieman vähemmän usvainen ilma että näkyvyys olisi hieman parempi.

Ajelimme siitä sitten takaisin Puerto De La Cruziin ja lopun matkasta seurasimmekin ambulanssia. Kun pääsimme Cruziin, oli aurinko jo laskenut. Aurinko laskee täällä kohtuullisen nopeasti, noin vartissa todella kirkkaasta päivästä tulee yö. Tällä kertaa parkkeerasimme navigointivirheen takia sinne lähemmälle isolle parkkipaikalle, joka sijaitsi huvipuiston vieressä. Henkalla hieman tosi meni vihkoon, sillä hän huomasi huvipuistolle päästessään että hän unohti tavaransa autoon. Jäin sitten odottelemaan huvipuistolle, kun hän kävi hakemassa laukkunsa.

Päätimme jo paluumatkalla että tänään on paella-päivä, ja menimme Pomodoro nimiseen paikkaan. Pääsimme ovelle, ihmettelin ääneen että missä on sisäänheittäjä. Katsoimme ehkä 10 sekuntia menua, niin johan sisäänheittäjä ilmaantui paikalle. Henkka tilasi alkupaloiksi uppopaistettua mustekalaa, itse tilasin jotain leipäjuustoa parilla eri kastikkeella. Kun annokset saapuivat, kokoero oli aivan järkyttävä. Henkalla tuli järkyttävä vuori mustekalaa, itselläni kaksi vaivaista liuskaa juustoa, joka oli syöty noin kolmessa minuutissa. Äyriäispaella oli ehkä parasta mitä olen tähän mennessä tällä reissulla syönyt, vaikka vahingossa hieman jättiläiskatkaravun kakkaa onnistuinkin syömään kun unohdin tyhjentää sen. Jätimme jälkiruoan auki ennen kuin tilasimme, sillä emme osanneet sanoa kuinka täynnä olisimme paellan jälkeen. Noh, tarjoilija tuli ja suoraan ehdotti että ottakaa ”creme de catalon”, se on kuulemma tosi hyvää. Ja niinhän se oli. Ja todella makeata. Ja kun ne oli syöty niin hän ehdotti että otetaanko vielä kahvit. Niinhän me otettin, ja tuli lasku samalla. Yleensä jäävät odottamaan, ehkä luulivat että vedetään juoksu-paellat kun lasku kuitenkin oli lähes 70 euroa.

Kävimme siitä sitten vielä katsomassa jos meidän lähi supermarketissa olisi ollut sitä hyvää (ja halpaa) Diamond valkkaria mitä join ekana iltana pullollisen. Ei ollut. Otin sen sijaan sitten soodavettä, että saisin hieman laimennettua tuota astetta kehnompaa Bach valkkaria. Siitä sitten laktoosi-intoleranssista kärsivänä kävin jäätelön ja maitokahvin jälkeen vääntämässä pikkuiset kakat pönttöön hotellihuoneessa, jonka jälkeen otin pari lasia viiniä ja lähdimme pienelle iltalenkille. Näimme suomalaisravintolan nimeltä KARI. Paikan myyntivaltti oli ”Suomalainen Kahvi”. Joka tulee Etelä-Amerikasta, mutta mitä sitä pieniä yksityiskohtia... Sitten palasimme siitä parin kilometrin käppäilyn jälkeen hotellille, naputtelimme kännykällä tinderit, facebookit, sähköpostit yms läpi ja menimme yläkertaan hieman nauttimaan kaljaa parvekkeelle kun naapuriravintolassa kitaristi soitti kaikki juustoisimmat kasariklassikot.

Day 4 – Jan 13 – Itään

Heräsin jossakin kolmen ja viiden välillä aivan karseaan kusihätään, enkä tämän jälkeen juurikaan enää saanut kunnolla unta. Heräsin sitten siihen kun Henkan puhelimen herätys alkoi soida. Siitä sitten aamutointen jälkeen taas metsästämään aamupalapaikkaa. Täällä on näköjään tiistaina aivan gauheasti paikkoja kiinni jostain syystä, joten menimme pienen puolukkana pyörimisen jälkeen läheisellä torilla olevaan ravintolaan aamupalalle. Henkka tilasi englantilaisen aamiaisen ja minä tilasin jonkun ”club” tyylisen sandwhichin, jossa oli läjä lohkoperunoita mukana. Laskun saamisessa kesti pieni ikuisuus, sillä he selkeästi halusivat että ravintola ei näytä täysin tyhjältä. Tästä lähdimme huvipuiston vieressä olevalle parkkipaikalle, ja Henkka kiroili kuinka vaikea sinne ja sieltä oli päästä pois. Itse olin ehkä eri mieltä, mutta ehkä se olen vain minä.

Päivän agenda oli käydä ostamassa alusvaatteita Primarkista, sillä itselläni alkoivat ne loppua. Kävimme internetistä katsomassa missä sellainen sijaitsee, ja sellainen löytyi Santa Cruzista. Matkasimme sinne Teiden lähellä sijaitsevan, noin kahden ja puolen kilometrin korkeudessa sijaitsevan observatorion kautta. Huomasin että siellä oli kohtuullisen vaikea aluksi hengittää, sillä ilma oli kohtuullisen vähä-happista. Siinä vieressä oli joku punamulta aukea, joka näytti hieman Marsin pinnalta, kävimme siellä ihastelemassa maisemia, räpsimässä kuvia ja pelleilemässä lumella ja iPhonen slow-motion ominaisuudella. Tästä matka jatkui kohti Santa Cruzia, ja kävimme tämän koko ostoskeskuskompleksin läpi. Minulla tarttui matkaan kalsareita, sukkia ja Batman paita. Henkka osti itselleen hajusteita (212 EDT:n ja Karl Lagerfeltin dödö stickin) sekä nahkatakin jota hän joutui kokeilemaan vaijeri niskassa. Kävimme samalla Carrefourissa, joka on hieman kuin Citymarket, katselemassa yleistä hintatasoa, valikoimia sekä matkalaukkuja: Matkalaukkujen hinnat vaihtelivat välillä 7-70 euroa ja ylipäätään loppupäätelmä oli että Sääntö-Suomi on todella kallis maa, joka ei olisi voinut hyväksyä puoliakaan mitä kaupassa näimme. Kuten vapaasti ilman minkään tyylistä pakkausta roikkuvat sian jalan.

Tästä päätettiin lähteä sitten kohti saaren itäistä kärkeä. Seurattiin navia, mutta siellä oli nähtävästi väärää tai vanhaa karttainfoa, sillä sinne ei pystynytkään ajamaan. Siinä sitten leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä jäimme ottamaan kuvia Las Tesitasin rakennetusta hiekkarannasta, ja pääsin vihdoinkin käyttämään selfie-stickiäni. Kun olimme lähdössä pois, ihmettelin miksi auton lähellä maassa oli aivan hirvittävä määrä lasinsiruja ja miksi viereisen auton kuvankaunis tyttö hyperventiloi. Juuri kun olimme lähdössä, hän tulee koputtamaan autollemme, että näimmekö ketään tässä, sillä heiltä kuulemma pöllittiin laukut autosta. Aika hurjaa. Tarkistimme, että meillä oli kuitenkin kaikki tallella.

Siinä sitten lähdimme ajamaan takaisin hotellille päin ja Henkalla alkoi jossakin vaiheessa palamaan käpy tuohon viiden-kuuden ruuhkaan, joten vaihtelimme välillä motarille ja välillä pois riippuen mikä oli ruuhkan määrä. Itse otin matkalta timelapse videon, mutta se hieman epäonnistui. Ei ollut käyttistä. Parkkeerasimme samaan paikkaan parin kilometrin päähän minne muinakin päivinä, ja siinä vaiheessa kun olimme jo mäen alapäässä Henkka mietti että muistikohan hän laittaa auton lukkoon. Ei kai siinä sitten muuta kuin takaisin autolle tarkistamaan. Oli laittanut. Mutta hyvä että tarkistettiin, olisi voinut vituttaa jos se olisi varastettu tjmv.

Kun kävelimme takaisin hotellille, näimme matkalla ravintolan nimeltään Maga. Siellä oli ”kanarialaisen keittiön” erikoisuus, eli paistettua jänistä ja keitettyjä perunoita. En ollut annoksen fani, vaikka liha olikin hyvän makuista. Todella riistainen, eli ei paljoa syötävää, paljon luuta ja jänteitä ja ylihintainen tähän nähden. Siitä kävimme sitten HyperDinosta hakemassa vielä pari pulloa tuota Diamont valkkaria, sixpäkin Dorada olutta, Henkka osti jonkun vaniljamunkki tyylisen leivoksen (josta ei kuulemma loppujen lopuksi edes pitänyt) ja itse ostin paketin purkkaa. Tästä sitten hotellille hieman naukkailemaan ja lopuksi taas iltakävelylle. Kävelimme katsomassa olisiko täällä ollut jotain yökerhoa, mutta oli tiistaina todella kuollutta kaupungilla.

Alkaa itselläni olemaan alkuperäinen matkakassa aika finaalissa, koska olin Henkalle velkaa puolikkaan autovuokran verran, niin teime niin että maksoin kaikki ”yhteiset” kulut kuten ruoat tähän mennessä x euroon asti, ja nyt se määrä on tullut täyteen. Lompakossa on tällä hetkellä noin nelisenkymppiä rahaa, joten huomenna pitää käydä sitten automaatilla.

Day 5 – Jan 14 – Sataa sataa ropisee, pili pili pom...

Aamu. Ulkona on maa märkänä, usva poissa, pilviä taivaalla. Lähdimme aamupalalle naapuriravintolaan, jossa sisäänheittäjä-tarjoilija tilasi meidän puolesta. Aika hurja mies. Sieltä tuli englantilainen aamiainen tomaatilla ja maitokahvilla. Sitten kävimme ostamassa sateenvarjot pahimman varalta. Henkka osti mustan, itse ostin pinkin. Kun lähdimme autoilemaan totesimme että sää oli todella erinomainen, koska usva oli poissa. Arvottiin että mentäisiinkö Christianokseen vai Teidelle, ja sanoin että mennään Teidelle. Siinä sitten hetki arvottiin, ja Teidelle mentiin.

Ajoimme pilvien läpi, joka oli todella absurdin tuntuista. Näkyvyys oli lähellä nollaa. Kun pääsimme Teiden juurelle, niin siellä oli täysin pilvetöntä ja näkyvyys erinomainen. Itseäni hieman nauratti kun Telefericolla (hissi, jolla pääsee Teiden huipulla) oli järkyttävässä talvivarustuksessa jengiä, meikäläiset vetelee siellä T-paidalla ja hupparilla/kevyellä takilla. Telefericon lipun hinta 34€. Teleferico heilui kivasti sekä ylös että alasmennessä, jotkut ensikertalaiset panikoivat sitä. Näkymät olivat todella hienot, mutta eipä siellä juurikaan ollut tekemistä kun ikävä kyllä kaikki kävelyreitit oli suljettu jään takia, joten ei päästy kuin 3552 metriin eikä siellä juurikaan ollut tekemistä kuin 5 minuutiksi, joten lähdimme takaisin alas.

Sitten taas arvoimme että mihin menisimme, ja päädyimme että mennään Mascan laaksoon, jos siellä olisi tällä kertaa parempi näkyvyys. Päästiin Santiago del Tiedelle, ja näimme että Mascan yläpuolella oli isot pilvet. Väitin sitten kivenkovana että mennään nyt ainakin katsomaan kun kerta tänne asti ollaan tultu. Ja kyllä, näkyvyyttä oli sen verran kauas että viereinen saarikin näkyi. Näkymät olivat suorastaan henkeäsalpaavat. Mascan toisella puolella tuuli aivan törkeästi, hyvä että auton oven sai auki. Siitä sitten ajeltiin takaisin Puerto De La Cruziin maisemareittiä, ja tällä kertaa olimme ensimmäistä kertaa perillä valoisaan aikaan.

Tästä menimme syömään ehkä huonoimman illallisen so far, jäi meinaan nälkä. En viitsi haukkua ravintolaa nimeltä. Kävimme sitten läheisessä supermarketissa, itse ostin taateleita ja Henkka pussin karkkia ja leipätarvikkeita. Sitten hotellilla parit napsut huuleen ja llähdimme iltalenkille, parikin sisäänheittäjää yritti heittää sisään yökerhoon ja joku nainen kysyi cabaret baariin. Päädyimme tulokseen että kyseiset paikat olivat tyhjillään, muuten ei sisäänheittäjiä olisi tarvittu. Yritin vielä käydä ostamassa churroja, mutta olivat loppu. prkl.

Day 6 – Jan 15 – Keisarin uudet kengät

Aamu. Olin pyörinyt sängyssä kuin viimeistä päivää, oli meinaan lakana sen verran rytyssä kun nousin ylös. Lähdimme aamupalalle, löysimme jonkun paikan rannan läheltä jossa kerrankin ei ollut suomeksi menua, eli se oli automaattisesti hyvä merkki. Itse tilasin katkarapusalaatin ja henkka jonkun club-voileivän. Näimme täällä MBT kenkäkaupan, ja päätin käydä testaamassa niitä. Jos olisin tiennyt että nämä kengät ovat näin hyväntuntuiset jalassa, olisin ostanut ne jo ensimmäisenä päivänä. Tulimme samalla päätelmään että meillä alkaa olemaan sen verran ylimääräistä tavaraa, että melkein pitää mennä ostamaan matkalaukut. Löysimme liikkeen jossa oli kivan näköiset laukut jotka sai jopa viedä käsimatkatavaroissa, ja saimme lisäksi jopa tingittyä hinnasta pari euroa pois. Tällä kertaa tämä Churros paikka ei ollut loppuunmyyty, joten otin siitä yhden pussillisen niitä mukaan. Maistui pitkälti 900 kalorilta. Eli uppopaistetulta rasvalta. Great success. Söisin uudestaan, mutta en syö.

Mietimme mitä tekisimme tänään. Meidän piti mennä Loro Parkiin, mutta sitten tulimme hieman toisiin aatoksiin. Ehdotin että mennään rannalle, joten laitettiin rantakuteet päälle, päästiin rannalle ja siellä oli pilvistä kuin perseessä. Noh, ei siinä sitten muuta kun autollla kohti Americasia. Päästiin perille, niin siellä oli hyvä keli, mutta ei kovin lämmintä, joten päädyttiin kiertelemään kauppoja siellä. Söin ensimmäisen (ja ainoan) jätskikojun jäätelön tällä reissulla, tuutiksi valikoitui Ferrero Rocher jäätelö. Henkka osti jonkun kivan näköisen kellon. Tänään oli ensimmäinen kerta kun ei lähdetty liikkeelle valoisaan aikaan, ja ajaminen oli muuten kohtuu kuumottavaa kun oli pimeätä kuin perseessä ja täällä ei ole katuvaloja. Illalliseksi käytiin syömässä ehkä parasta kanaa mitä kumpikaan on syönyt elämänsä aikana. Bonuksena viereisessä pöydässä oli pari aika kivannäköistä virolaista kimulia. Paikkana La Murea. Tässä vaiheessa oli jo sen verran myöhä että ei lähdetty siitä enää muualle kuin hotellille.

Day 7 – Jan 16 – Vika kokonainen päivä

Aamu. Vika kokonainen päivä. Ollaan pitkälti koko reissun vittuiltu kuinka jos asiat tehtäisiin tällä tavalla Suomessa, niin Sääntö-Suomi tulisi näyttämään sormea ja sanomaan soo-soo. Mutta asiat silti toimii kuin rasvattu täällä, eli Suomessa vain lähinnä ollaan liian kukkahattutätejä.

Mutta aamupalan jälkeen päätettiin vihdoinkin mennä rannalle. Ja niinhän me tehtiin. Musta hiekka alla ja aurinko taivaalla, ainakin hetken. Aurinko meni parin tunnin päästä pilveen, ja minä sain ehkä maailman oudoimman palojäljen. Kaikki solisluun alapuolelta puoleen väliin rintoja ja napaa paloi, kaikki muu ei. Päädyttiin siitä sitten taas hurjastelemaan autolla Teiden rinteille. Pilven sisällä ajaminen vesisateella oli nähtävästi paikallisille aivan liikaa, sillä ajoimme useamman auton ohi tämän parin tunnin aikana. Illalla antauduimme sisäänheittäjien armoille ja söimme pizzaa viereisessä italialaisessa ravintolassa. Tämän jälkeen kävimme ostamasas lentoa varten 12 kappaletta myslipatukoita, käppäilimme noin kolmen kilometrin iltalenkillä, pakkasimme laukut, joimme alkoholit loppuun, kirjoitin postikortit ja menimme nukkumaan.

Day 8 – Jan 18 – Matkaan lähden, mulla menolippu oo-oo-oo-on...

Aamulla herättiin ja mentiin samaan paikkaan aamupalalle missä oltiin pari päivää sitten. Itse tilasin ”hamburgerin” ja sieltä tuli kaikki muu paitsi hampurilaisen leipä. Ja pihvi oli kirjaimellisesti possua (ham), ei nautaa. Hämmennyin täysin. Henkka veti taas englantilaisen aamiaisen. Siitä sitten lähdimme tekemään vikat pakkaamiset, veimme postikortit postiluukkuun ja lähdimme ajelemaan autolla kohti lentokenttää. Siinä sitten matkan varrella joku paikallinen soittaa Henkalle ja selviää että se oli matkaopas joka sanoi että tulevat hieman myöhässä hotellille, johon Henkka sitten totesi että meillä on vuokra-auto ja unohdimme ilmoittaa että emme ole tulossa Aurinkomatkojen bussikyydillä.

Lentokentällä palautimme auton ja menimme hieman katselemaan että onpas täällä kallista, joten menimme istumaan ja odottamaan että suurin jono menee. Siinä tuli Suomen tasavallan entinen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Martti Ahtisaari istumaan siihen meidän viereemme. Melkein julkkis. Ei kehdattu sanoa sille mitään tai pyytää ”kaverikuvaan”. Noh, suomalaisilla oli selkeästi kiire odottamaan, sillä se jono ei liikkunut mihinkään yli puoleen tuntiin, ja olimme melkein viimeiset kun meni turvatarkastuksesta läpi, ja me odotimme toisella puolella melkein puolitoista tuntia. Ja yllätys yllätys, turvamiehet vahingossa(?) päästivät minut läpi vaikka minulla oli puolen litran avattu vesipullo mukani. Kone matkusti silti aivan mainiosti. Mitäs sääntö-Suomi sanot siihen?

Ennen lentoa kävin ostamassa mini-lounaan (jugurttia ja voileivän) sekä kummallekin 0,75 litran vesiputelit jotka otimme mukaamme lentokoneeseen. Lento oli taas kerran puuduttavan kuusituntinen, mutta tähän bonuksena päälle lähdin siitä vielä suoraan Turkuun töihin, joten menin äidin luokse, hieman pällistelin että miten pääsen perille kun sunnuntaisin ei näköjään noita Turun sataman junia kulje lainkaan. Ensin ajattelin mennä bussilla Turkuun ja siitä sitten taksilla moneksi tunniksi odottamaan terminaaliin, mutta ajattelin että ei tossa nyt ole mitään järkeä, joten päädyin ottamaan bussin joka menee suoraan Turun satamaan. Eli hieman lepäsin sohvalla, lähdin könyämään liikenteeseen 3:20 neljän laukun kanssa (2 matkalaukkua, olkalaukku ja reppu), paikallisjuna tuli 4:08 Puksuun ja saapui stadin keskustaan 4:21. Siitä sitten käppäilin Kampin linja-autoasemalle jossa tapasin kollegani Josban, joka tulee samalle laivalle päivää myöhemmin, oli ollut bilettämässä jossain keikalla Circuksessa. Bussi lähti 4:58, oli perillä 7:40, jolla ehtii aivan mainiosti laivaan joka lähti 8:15. Kyllä muuten väsytti tän rupeaman jälkeen.

Kyllä muuten väsytti. Täällä sitten seuraavat pari viikkoa Itämerta seilatessa. Kivaa oli, suosittelen muillekin.

Haluaako Suomi tappaa koko matkailu- ja ravintola-alan?

Kaikki olemme varmaan jo kuulleet ja nähneet näköpuhelimesta ja sosiaalisesta mediasta tämän useaan kertaan kansanedustaja Jaana Pelkosen mielestä reisille menneen eduskunnan tekemän alkoholilainsäädännön uudistuksen, josta aiheutui Valviran naurettavat säädösviidakot, #viskigate ja kaiken näköistä muuta närää kansan keskuudessa, parin miljoonan kulut panimoille kun piti rekat teipata uusiksi, naurettavia mainoskieltoja jne.

Tähän sitten lyödään päälle toinen perseily, eli tämä Ylen 100 päivää ilman viinaa -kampanja. Vaikka ajatuksena tuo kampanja on todella hieno, niin käytännön tasolla se nyt on aivan syvältä hanurista. Se on jo pitkään todistettu että tipaton tammikuu ei alkoholistia raitistia ja henkilölle jolla ei alkoholin juonti ole ongelma, on se viinalakko lähinnä itsensä epäsosialisoimista.

Vaikka se on hienoa että siellä on muusikkoa ja muuta viihdyttäjää ja kollegaa nimiä sen verran enempää mainitsematta tukemassa tätä "100 päivää" kampanjaa, niin onhan se silti sinällänsä hieman oman oksan sahaamista. Se ketkä tästä kärsivät on että kun sen normaalin yhden kuukauden sijasta meillä on kolmen ja puolen kuukauden juomatauolla oleva iso sakki, niin useimmat anniskeluravintolat ja keikkapaikat kärsivät tästä kampanjasta, koska heille suurin tulonlähde kuitenkin useimmiten on se viinaksen myynti. Jos ei tule tuloja, niin karsitaan sitten helpoimmasta päästä mistä tulee helposti isoja kuluja. Eli bändeistä.

Ei kukaan Suomessa juo kaljaa sen maun takia, vaan siksi että tullaan känniin. Muuten alkoholittoman oluen myynti olisi huomattavasti suurempi kuin sen alkoholillisen version. Itse rohkeasti voin tunnustaa että rikoin tämän sadan päivän putken toinen tammikuuta, klo 00:37. En tukenut. Otan mieluummin sadan päivän päivän karkkilakon tilalle, koska toisin kuin anniskeluravintoiloilla, ei Nestlellä, Pandalla tai Fazerilla ole taloudellisia ongelmia. Laskin samalla kuinka paljon säästin, että en olisi dokannut tänä samana aikana. Juon niin harvoin, että olisin päässyt kaksinumeroisella summalla, eli yhtä tyhjän kanssa. Olisi lähinnä ollut itsensä kiusaamista.

Miten olisi jos otettaisiin koko eduskunta, vietäisiin ne vaikka Saksaan viikoksi opintoreissulle katsomaan festarikaudelle miten siellä meiningit toimii. Ja sen jälkeen tullaan takaisin Suomeen katsomaan missä mennään metsään. Sen kaiken muun paskan lisäksi, siis.

How I bought a guitar amplifier just by listening to AC/DC for an hour

Ever heard the saying "There is no money in streaming music"? I call bullshit.

There is always two truths that never changes in the music industry: first is that the only certain thing about music industry is constant change, and the second one is that bands and labels always lie in their interviews that there is no money in X and how Y is killing music (be it downloads, piracy or streaming killing radio and record sales, and that there is no money in record sales, only in live gigs, no money in live gigs either etc). And one of the biggest lie is that you won't make any money by streaming music, even tho it is the primary way for many people to listen to music. And these both are straight tied to the title of this post.

So the good news first: I bought myself my dream amp (or at least one of them), that I've wanted for almost 10 years now, a Vox AC30. The amplifier in question is a classic rock amplifier used by countless bands such as Queen, Led Zeppelin, Rolling Stones, The Beatles, Muse, Wolfmother and countless other.  Here is the thing if you want to see it:

Bands complain how they do not make "any" money from streaming. And there is several posts that show this too. But I want to disagree with that. How I got this amplifier is by listening to music. For one hour. Yes, I made several hundred euros by listening to music. By putting on a pair of headphones, streaming myself to YouTube, commenting and listening to AC/DC's album "Rock or Bust". My channel nor the stream itself was not popular, there was way under 100 viewers during the stream and my channel has under 5000 subscribers, and mainly focuses on doing weekly audio production tutorials. But somehow the video became the most watched video on my channel with over 140 000 views at the time of writing this post. The video made me more money than all of my other 300 videos on my channel in the past 6 months. Combined.

But then it occurred to me why the video became so popular and why I made so much money from it. There is at least 3 reasons to it:

1 - Location, Location, Location. AC/DC is not on Spotify. This means that people who aren't willing to buy it from iTunes or other webstores would have to download the album illegally or try to stream it from somewhere else, and since YouTube is the most popular streaming platform in the world... That's where my video was too.
2 - I intentionally made the video look like how people would search for it. I used the album art on the thumbnail, used Artist name - "album" full album in the title (the title being in this case ACDC "Rock Or Bust" Full album listening party) and the video was longer than 20 minutes, so it seemed like the album.
3 - I placed ads at the strategic locations, aka pre-roll ads, added a jump annotation to about 30 seconds before the album listening part starts, then added an ad about 20 seconds from there. Then when people realize they don't hear the music, because that would be a copyright infringement on my part, they get disappointed, click on the dislike button and start to call me a homosexual on the comment section (which btw doesn't hurt my feelings at all, since all the gay people I know are possibly the coolest people in the world). And in case someone would've actually listened the whole thing, I also added post-roll ads, but I highly doubt anyone saw those.

Well, I tried to replicate this success with other albums; I also listened to the new Nickelback album before the ACDC album, and it got about 45 000 views, which also helped my load with a nice amount of money (exact number, doesn't really matter; it's over $25 and under $200 at the time of writing this post, and the number is constantly changing due to YouTube CPM fluctuation and increasing view count). But after that I listened to Smashing Pumpkins, Dir En Grey, Angels And Airwaves, and the new Nicki Minaj albums. To my surprise, the Smashing Pumpkins album out of all these has made the least views; under 1000 in two weeks.

So, as we can see, there is still money in streaming. You just need to monetize it and make yourself popular. There is no money in it, if nobody cares about you.

Check the video here. It's boring if you don't have the album, so go and buy it here.

Uusi alkoholilaki, tiivistys: helvetistä

Eli ne ketkä haluaa lukea pitkän kaavan mukaan niin kyseinen kakkakikkare löytyypi siis täältä. Lainaan tässä kyseisen aviisin kohdan "Lakiehdotus" tekstin, ovat nämä punaiset tekstit tässä kaiken harakanvarpaiden joukossa. Eivät ole siis linkkejä, ihan vaan pelkkää tekstiä. Eli tämä lakiehdotus-uudistus sanoopi seuraavaa:

Laki

alkoholilain 33 ja 40 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan alkoholilain (1143/1994) 40 §:n 2 momentin 6 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1281/1995, sekä

muutetaan 33 § ja 40 §:n 2 momentin johdantokappale, sellaisena kuin niistä on 33 § osaksi laissa 588/2007, seuraavasti:

33 §

Mainonnan sääntely

Väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kielletty.

Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan tai myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:

1) se kohdistuu alaikäisiin tai muihin henkilöihin, joille alkoholijuomaa ei 16 §:n mukaan saa myydä, taikka siinä kuvataan tällaisia henkilöitä;

2) siinä yhdistetään alkoholin käyttö ajoneuvolla ajamiseen;

3) siinä korostetaan alkoholijuoman alkoholipitoisuutta myönteisenä ominaisuutena;

4) siinä kuvataan alkoholin runsasta käyttöä myönteisesti taikka raittius tai alkoholin kohtuukäyttö kielteisesti;

5) siinä luodaan kuva, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä taikka edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä;

6) siinä luodaan kuva, että alkoholilla on lääkinnällisiä tai terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino ristiriitojen ratkaisemiseksi;

7) se on hyvän tavan vastaista, siinä käytetään kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä taikka annetaan muutoin alkoholista, sen käytöstä, vaikutuksista tai muista ominaisuuksista totuuden vastaista taikka harhaanjohtavaa tietoa.

8) se toteutetaan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) mukaisessa televisio- ja radiotoiminnassa kello 7—22 tai kuvaohjelman, jonka ikäraja on kuvaohjelmalain (710/2011) mukaan alle 18 vuotta, elokuvateatterissa tapahtuvan julkisen esittämisen yhteydessä;

9) se toteutetaan tai kohdistetaan yleisölle järjestyslaissa (612/2003) tarkoitetulla yleisellä paikalla; sekä

10) siinä käytetään kuluttajan osallistumista peliin, arpajaisiin tai kilpailuun taikka kuluttajien tuottamaa tai jakamaa sanallista tai kuvallista sisältöä;

Epäsuorana mainontana pidetään erityisesti 1 ja 2 momentissa tarkoitetun juoman ja alkoholijuoman myynnin edistämistä muun hyödykkeen mainonnan yhteydessä siten, että muun hyödykkeen tunnuksena käytetään sellaisenaan tai tunnistettavasti muunnettuna 1 tai 2 momentissa tarkoitetulle juomalle tai alkoholijuomalle vakiintunutta tunnusta tai että siitä muutoin välittyy mielikuva tietystä 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta juomasta tai alkoholijuomasta.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, väkevän alkoholijuoman mainontaa, epäsuoraa mainontaa ja myynninedistämistoimintaa voidaan harjoittaa 2 momentissa säädetyin rajoituksin:

1) väkevien alkoholijuomien valmistus-, vähittäismyynti- ja anniskelupaikoissa;

2) painetussa tai tietoverkossa esitetyssä vähittäismyyntihinnastossa siten, että kaikki saatavilla olevat juomat esitellään kuluttajille yhdenmukaisella tavalla; sekä

3) yksinomaan alkoholijuomien myyntiin osallistuville.

Sen estämättä, mitä 2 momentin 9 kohdassa säädetään, miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainontaa, epäsuoraa mainontaa ja myynninedistämistoimintaa voidaan harjoittaa 2 momentissa säädetyin rajoituksin:

1) kokoontumislaissa (530/1999) tarkoitetussa yleisötilaisuudessa ja siihen pysyvästi käytettävässä paikassa;

2) kansainvälisessä liikenteessä käytettävässä aluksessa;

3) vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa; sekä

4) vähittäismyynti- ja anniskelupaikan ulkopuolella juoman saatavuuden ja hinnan ilmoittamisen osalta.

Mitä edellä 1—3 momentissa säädetään, ei sovelleta sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetussa laissa (460/2003) tarkoitettuun julkaisu- ja ohjelmatoimintaan, jota muu kuin Suomeen sijoittautunut elinkeinonharjoittaja harjoittaa ulkomailla ja joka on tarkoitettu vastaanotettavaksi yksinomaan muualla kuin Suomessa tai samansisältöisenä vastaanottajan maasta riippumatta. Säännöksiä sovelletaan kuitenkin ulkomailta harjoitettuun Suomessa markkinoilla olevien alkoholijuomien mainontaan, joka on tarkoitettu vastaanotettavaksi erityisesti Suomessa.

No mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa noin käytännössä? Omasta mielestäni tämä kuvastaa hyvin tämän lakitekstin paskan sisällön:

3) siinä korostetaan alkoholijuoman alkoholipitoisuutta myönteisenä ominaisuutena;
5) siinä luodaan kuva, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä taikka edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä;

Eli halutaan pitää suomalainen alkoholikulttuuri sellaisena kuin se on ollut jo ainakin viimeiset parisataa vuotta: Kaikki muut voi pitää hauskaa ilman alkoholia, suomalaiset vetää viinaa ilman hauskaa. Mutta tämä on myös erittäin paska laki, sillä se on LIIAN tulkinnanvarainen... Ja toisaalla KAIKKI kansalaisaloitteet lytätään samasta syystä. Ja miksi Alkon nettisivut ovat vielä pystyssä? Eikös tämän lain pitäisi nimenomaan tehdä siitä laittoman? "Väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kielletty." - Mene Alkon nettisivuille, etusivulta "tuotteet" ja sieltä rullaat vähän alaspäin ja löytyy "väkevät". Sieltä löytyvät myös nämä perkeleen #VISKIT

Ainiijoo, mutta mites ehtoollisviini? Siinä kuitenkin liitetään alkoholi "sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan tai myynninedistämistoimintaan". Entäs mites tää meidän jääkiekkojoukkue? Ettei vaan tulis LEIJONA-viina mieleen? Tai mites tää meidän valtio? Ettei vaan tule SUOMI-viina mieleen? Mites Finlandia-talo? Tai jo tulta saanut Corona-baari Helsingissä, kyseessä kuitenkin on olutmerkki? Aikuisten päiväviihdelehti JALLU? Mites OTTO-automaatit? Tapetaanko kaikki karhut metsistä, mäyräkoirat kaupungeista ja mustekalat meristä? Nimetäänkö Karjala uudestaan? Entäs Koskenkorvan kunta ja Koffin puisto? Mites #13 pelikortit ja kuninkaat, ne on kuitenkin aika KURKOja? Entäs miten käy liköörikonvehtien, rommi-rusinajäätelön ja väkiviinaetikan?

Haistakaa AVI ja Valvira oikein iso paska.

FIN – SLO – FIN

Eli taas mennään. Tällä kertaa matkan määränpäänä Slovenia. Mun on pitänyt kaverini Maticin luona käydä jo vaikka kuinka moneen kertaan, mutta nyt sain vihdoinkin otettua itteäni niskasta kiinni ja hilattua perseeni sinne. Lennotkaan eivät olleet mitenkään ylivoimaisen hintaiset, 245 euroa Finnairilla. Majoitus on vielä hieman auki, olen joko hänen luonaan tai sitten läheisessä ho(s?)tellissa nimeltä Solina. Ainakin alustavasti tuo Solina kuulosti itselleni paremmalta vaihtoehdolta kun vaihtoehtona on valittava isoäiti ja epämukava sohva, mutta kattellaan...

Mitään suurempia suunnitelmia ei ole vielä tehty, sen verran vain että käydään Venetsiassa perjantaina ja tehdään jotain musajuttuja jossain vaiheessa. Sanoin Maticille ettei suunnittele liikaa, ettei mene stressaamiseksi koko homma. Varsinkin kun hän ensin mietti että mentäisiin johonkin luolamestaan ja rannalle jne jne (jotka ei ole siis lähellä, vaan toisessa kaupungissa jonne pitää ihan matkustaa erikseen), mutta kun katsoin säätiedotusta niin siellä sataa koko viikon, niin mieluummin tekee niin että pitää suunnitelmat vain auki ja menee sinne minne tuuli vie.

22.7.2014 Tiistai

Tulin justiinsa 20 päivää pitkältä Itämeri-passilta Silja Galaxylta, ja Helsingissä oli muuten aivan helvetin kuuma, eikä asiaa auttanut että olin liikenteessä repun, olkalaukun, matkalaukun ja hupparin kanssa. Jos valehtelen että Stadissa oli noin 29 astetta, niin ei ole hirveän kaukana totuudesta. Mulla oli sellainen metrin korkea ja puoli metriä leveä hikiläikkä selässä kun pääsin mutsin luokse viemästä laukkuja.

Aina kun yritin käydä Galaxylla pesemässä pyykkiä niin se pyykkikone oli varattu, joten päädyin tähän vanhaan kunnon “keisarin uudet vaatteet” ratkaisuun, eli kävin siinä sitten ostamassa sukkia, kalsareita ja pari t-paitaa. Olisi ollut muutenkin edessä jossain vaiheessa, sillä mun +130kg läskikauden jäljiltä on kaikki vanhat XLvaatteet muuttuneet mukavista teltoiksi. Medium olisi muuten nykyinen paitakoko, mutta pituuden puolesta kaikki paidat on napapaitoja, joten pitää edelleen ostaa isoa kokoa.

Päädyin siinä sitten muutenkin shoppailemaan, ja helle jatkui pitkälle ysiin asti, enkä ole pitkään aikaan juonut yhtä paljon nestettä käymättä vessassa. Mukaan tarttui hieman sitä sun tätä pientä, kuten uusi lompakko johon mahtuu passi (tosin sen 41€ hinta oli aika suolainen). Yritin ostaa myös uudet Adidaksen superstarit, mutta ei löytynyt oikeaa kokoa, joten Nykistä ostetuilla muodottomaksi menneillä Samoa-parilla ja Asicsin lenkkareilla mennään. Samalla muistin kuinka kallis Helsingin keskusta on. Oliskohan mulla uponnut useampi sata euroa muutamassa tunnissa.

Ostin myös 10000mAh akun jolla voi latailla puhelinta sitten siellä Venetsiassa, kun vuoden vanha 5400mAh PNY:n paska päätti ettei se enää lähde päälle. Soitin Skypellä Maticille ja mainitsin asiasta ja se muisti ettei ollutkaan vielä varannut sitä GoOptinin kuljetusta sinne Venetsiaan (vaikka sen piti hoitaa se jo melkein kuukausi sitten). Noh, huomenna kuulemma viimeinen päivä varata. Eli ei mitenkään viime tippaan jätetty tai mitään. Tuli samalla käytyä vihdoinkin siinä Helsingin Starbucksissa... Hirveät jonot, tajuton määrä teinityttöjä ja ei ollut yhtä hyvää kun New Yorkissa. Pettymys oli suuri. Kävin samalla kattelemassa Ibanezin Tube King pedaalia, oli satasella myynnissä Levytukussa, pitää varmaan ensin viikolla käydä korjaamassa talteen.

Noh, puol ysin aikaan illalla näen Oskun ja hänen tyttöystävänsä Kampissa, käydään siinä yhdellä Pub Ikkunassa ja suunniteltiin Oskulle mikin hommaamista ja meidän tulevan Japanin reissun aikataulua, joka on näillä näkymin ensi vuoden toukokuun alussa. Ohimennen sovittiin samalla että lähdetään käymään Virossa jossain vaiheessa tänä vuonna. Siitä sitten lähdin N-junalla takaisin Puksuun mutsin luokse pakkaamaan laukkua ja nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen seuraavaa päivää. Päätin jättää pois puolet vanhasta lompakosta, Jyväskylän kotiavaimet ja periaatteessa kaikki mitä en edes potentiaalisesti tule tarvitsemaan matkalla. Soitin siinä vielä taksiin että kuinka paljon aikaisemmin mun pitää varata taksi että olen ajoissa kentällä, niin eikös samaan aikaan mutsi lähetä mulle tekstarin aiheesta sen puhelun aikana. Sitten päivän päätteeksi suihkun kautta nukkumaan. Kello on noin 23.45. Oli sen verran kuuma ja hikinen että oli pakko nukkua alasti.

23.7.2014 Keskiviikko

Aamu. Herätyskello soi kännykässä ekan kerran kello 4:45, lento kello 8:10. matkalaukku on pakattu ja kaikki sähkölaitteet latauksessa. Siinä vaiheessa kun alasti heränneenä tajusin että eihän mulla tosiaan ollut enää puhtaita vaatteita, joten ei muuta kun laukku auki, tuliaiset pois tieltä ja kalsareita etsimään. Sen muistin että mulla oli mutsin luona T-paitoja, ja sieltähän tuli sopivan tökerö sininen paita jossa lukee kivasti viiden sentin kokoisilla valkoisilla kirjaimilla että SUOMI ja siniristilippu siinä yläpuolella ja hihassa. Ei muuta kun se päälle ja huppari niskaan. Loput laukut pakkaukseen ja taksilla Puksun Otto-automaatin kautta lentokentälle.

Hiki-Vantaan lentokenttä on aina yhtä maagisen hämmentävä. Voisin lyödä että jenkit ei vois millään tasolla ymmärtää miten se vaan yksinkertaisesti toimii niin, että multa ei kukaan missään vaiheessa kysy tai edes halua nähdä mun passia tai minkään näkösiä muita henkkareita. Ja se että mä voin tehdä laukku-checkinin itse. Siitä kun mä saavuin lentokentälle, olin kolmessa minuutissa päässyt turvatarkastuksesta läpi, eikä multa koneeseen noustessakaan kysynyt passia.

Siinä sitten lentokentällä odotellessa ylihintaisen kahvin ja jugurtin voimin sitten kirjottelin Oulun Jukan kanssa useamman tunnin ja keskusteltiin mm. graduista, lapsista, koirista, naisista, gaydarista ja siitä kuinka lasillinen konjakkia maksaa 16 euroa lentokentällä.

Lentokoneessa tapahtui jotain todella odottamatonta... Olin kyseisessä rivissä ainoa ihminen. En valita yhtään. Ja lentokone noin ylipäätään oli aika puolityhjä. Lennon “ruoaksi” oli täytetty sämpylä ja kahvi. Musiikkivalinnaksi osoittui sama kuin viime lennolla, sillä olin unohtanut laittaa musaa iPhoneen, joten Nickelbackin singlet pitivät mulle seuraa tämän parituntisen lennon ajan. Maticin tyttöystävän Nezan pitäisi tulla hakemaan mut lentokentältä, sitten me mennään siitä jonnekin pyörimään päivän ajaksi kunnes Matic pääsee töistä.

Lentokone laskeutuu, ihmiset lähtevät hirveällä kiireellä ryntäämään koneesta ulos. Siinä sitten pääsin lentokentälle, otin laukkuni karusellista ja astelin ulos... Ei vieläkään missään vaiheessa kysytty passia.

Noh, Neza oli siinä heti ulostullessa kahvilassa odottamassa, menimme siitä ulos ja jotenkin suomalaiselle oli taas todella hämmästyttävää nähdä korkeuseroja, ja täällä on Alpit kaikkialla eli vuoret näkee joka puolella. Sitten pienen parkkimaksuhärdellin jälkeen mentiin Bled nimiseen kaupunkiin. Saavuimme perille, tein taktisen vedon ja vahingossa jätin kännykän autoon ja melkein heti kadutti, oli meinaan aivan naurettavan kaunis paikka. Sää oli mitä parhain, järvessä on kirkkaan turkoosin väristä vettä, korkeita vuoria ja komeita näkymiä. Käveltiin siinä sitten järven ympäri, käytiin kahvilla ja käveltiin takaisin. Aivan käsittämätön paikka. Suosittelen.

Siitä mentiin sitten Ljubljanaan, käveltiin hieman keskustassa ja mentiin syömään sushi-baariin ja taustalla soitti viisihenkinen musikanttiryhmä. Tummat pilvet oli siinä uhkaavasti taivaalla ja siinä sitten leikilläni sanoin Nezalle että kohta varmaan tulee aivan hirveä sadekuuro. Oliskohan siinä sitten mennyt ehkä 15 minuuttia ja näin tapahtui, ja se kesti sen muutaman minuutin. Huvittavinta oli että baarihenkilökunta siinä hirveällä vauhdilla pakkasi kaikkia muita pöytiä pois, mutta me istuttiin siinä ainoassa terassipöydässä joka ei kastunut joten me oltiin siinä finaaliin asti.

Menimme siitä sitten autolla Maticin luokse ja hän oli silminnähden täpinöissään nähdessään minut. Kävimme hänen työpaikallaan, hän esitteli paikkoja, tutkimme kuuloni ja otimme valut korvatulppia varten. Oli muuten aivan helvetin epämukavan tuntuista touhua.

Siitä sitten menimme lähellä olevaan baariin, söimme suklaakastikkeella päällystettyjä pannukakkuja ja joimme lasilliset punaviiniä, kävimme varaamassa matkan Venetsiaan, ostimme Sparista hieman juotavaa. Tästä sitten kävelimme pienen harhailun jälkeen aika pitkän matkan kitarakauppaan ja testailimme siellä erilaisia overdrive pedaaleita ja loppujen lopuksi ostimme Mooer Green Mile -pedaalin. Siitä sitten kävimme ostamassa “Urbana” -bussikortin ja lähdimme bussilla paikkaan josta saimme kuljetuksen Novo Mestoon, jossa Matic asuu isoäitinsä kanssa.

Neza oli siskontyttönsä synttärijuhlissa ja toi sieltä siivun synttärikakkua ja matkalaukkuni. Siitä sitten hikisen päivän päätteeksi purin laukun, kuunneltiin hieman musiikkia, käytiin koiran kanssa ulkona, suihkussa ja mentiin nukkumaan. Siinä eilen ennen nukkumaanmenoa Matic huomasi että tämä nainen joka oli myynyt meille sen Venetsian matkan oli töpännyt – hän oli pistänyt kuljetuksen Venetsian lentokentälle, eikä keskustorille jonne sen matkan pyysimme. Menemme aamulla pankkiin ja takaisin sinne matkatoimistoon hoitamaan tämän asian.

Ensivaikutelman perusteella – Sloveniassa on todella kaunista, kaikkialla on puhdasta ja tuoksuu todella hyvälle, ja kaikki ajaa uudemmalla autolla kuin suurin osa suomalaisista. Suomalaiselle Slovenia on halpa maa, mutta paikallisille kallis.

24.7.2014 Torstai

Aamu. Herätys 5:30, tosin oma herätyskelloni soi jo 5:00. Söimme aamupalaksi tämän synttarikakkupalan ja joimme kahvia. Vaatteet vaihtoon ja bussipysäkille, josta lähdimme sitten kaupan kautta takaisin Ljubljanaan. Kaupungissa on aivan hirveän sankka sumu ja noin +16 astetta lämmintä. Kävelimme pankkissa että Matic saisi nostettua luottokorttinsa käyttökorkoa Venetsian reissua varten.

Joimme aamukahvit Maticin työpaikan edessä olevassa kahvilassa, jonka jälkeen hän lähti töihin ja minä aloin kiertelemään tätä BTC Cityä. Kyseessä on mielenkiintoinen alue, sillä täällä on aivan järjetön määrä ostoskeskuksia ja megamarketteja yhdellä alueella, mieti Itäkeskus potenssiin kymmenen. Eipä täältä ikävä kyllä mitään hirveän hyviä diilejä saa, koska kaikki brändit on aika samoja mitä Suomessa, ja samoissa hinnoissa. Palkat on noin 20-25% siitä mitä suomalaisten palkat on, mutta hintataso on hyvin monessa asiassa suunnilleen sama (ja Serbiassa kuulemma on palkat vielä 30% vähemmän mitä täällä ja hintataso on sama). Jotkut asiat kuten ruoka, juoma, tupakka ja bussiliput on halvempaa, mutta pääasiallisesti kaikki muu on aika samanhintaista kuin Suomessa, varsinkin globaalien brändien suhteen. Täällä on todella paljon myös samoja liikkeitä mitä esim. Suomessa - SPARia tuntuu olevan aika paljon täällä, olen nähnyt myös mm. Lidl, Jysk, InterSport, Bauhaus, Burger King, McDonalds ja muutamia muita tuttuja ketjuja. Mäkkärin ateriat on noin 5-6 euroa ja kaupassa puolentoista litran vesipullo on Suomessa noin 3x kalliimpi mitä täällä, ja tupakka-aski on noin 3 euroa.

Sovimme treffit kello 11 Kompassin edessä (eli se paikka josta me se Venetsian reissu hommattiin), nyt kirjoittelen tätä blogitekstiä vessassa. Siinä kun sain pyyhittyä, ostettua jätskin ja olin kävelemässä Kompassille päin, niin Matic vihelsi selän takaa. Noh, saatiin sitten verbaalitappelun jälkeen hoidettua homma kotiin, eli Venetsia kutsuu huomenna. Menimme siitä sitten pankkiin, Matic kävi allekirjoittamassa sen luottokorttiasiansa ja sitten käytiin hakemassa lounas Sparista. Oli ehkä huonoin salaatti jonka olen ikinä syönyt, mutta eipä se maksanutkaan kun alle 3 euroa. Tai nojoo, kyllä Chicosin “vihersalaatti” oli hirvempää paskaa. Sellainen tosin tuli jäätelöstä mieleen että täällä jätski myydään todella leveistä laareista, kun tottunut siihen että Suomessa ne on puolet kapeampia.

No, minä siitä sitten rysäytin bussilla keskustaan, kävelin ympäri keskustaa ja kävin mun etukäteen tekemät Google maps bookmarkit läpi ja totesin että eihän niistä perkele yksikään ollut soitinliike. Yksi oli sellanen mesta kun “Masters of Metal”, joka oli metallimusiikkiin erikoistunut liike, eli myi bändipaitoja, cd-levyjä ja kaiken maailman goottikorsetteja. Kysyin sieltä sitten että tietäiskö ne mitään soitinliikettä, se neuvoi sitten Hartmanille, joka oli siellä ihan keskustassa.

Olin tässä vaiheessa kävellyt koko päivän aikana noin 20 kilometriä ja tunnen että rakot mun jaloissa tuli käymään ja sanomaan morjens. Menin sinne sitten bussilla, pääsin perille niin eikös siinä ollut käynyt niin että se olikin klassisen musiikkiin erikoistunut liike, joka ei myynyt gearia lainkaan, vaan pelkästään nuotteja ja cd-levyjä. Matic sitten kuitenkin osasi kertoa että niillä on kuulemma 2 liikettä Ljubljanassa, ja menin siihen väärään. Noh, bussilla takaisin samaa reittiä sinne toiseen ja sieltähän löytyi sitten gearia. Yllättävää tosin on ollut että kondensaattorimikkejä en ole nähnyt vielä yhdessäkään musiikkiliikkeessä. Kaikki on live-handheld-laulumikkejä. Kävin sieltä sitten ostamassa Behringerin DI-boxin ja kyselin että olisko heillä yhtään lyhyitä XLR piuhoja, niin halvin oli 12 euroa, joten jätin ostamatta. Ostaa kaapelia, liittimet ja tekee itse niin tulee vielä halvemmaksi.

Sitten hurautin siitä 27 bussilla takaisin BTC:hen ja cappuchinon kanssa odottamaan että Matic pääsee töistä. Lähdimme siitä sitten Audio pro liikkeeseen ja vihdoinkin löysimme kondensaattorimikkejä, ja siellä oli mm. AKG halvempaa kuin Thomannilla. Maticilla tosin oli niin kova paskahätä että kävimme kahvilan kautta ja hän onnistui tukkimaan vessanpöntön massiivisella silmättömällä vauvallaan. Tästä sitten kävelimme takaisin BTC:n keskustaan ja yritimme hoitaa kyydin takaisin Novo Mestoon. Kävimme Mülleristä ostamassa minulle Compeedia ja Merkurista ostamassa Maticille roudarin teippiä ja lautaa hänen sänkyynsä.

Matic oli tavannut jonkun mimmin kimppakyytimeiningeissä, ja sanoi että hän kutsui meidät jonnekin huvilaravintolle. Veikkaan että he olisivat yrittäneet myydä meille jotain lomaosakkeita, mutta menimme sinne muuten vaan syömään. Näköala oli jotain aivan käsittämättömän siistiä. Menimme sitten sinne ja tilasimme pullon viiniä, söimme alkupaloiksi pinaattitortellinia gorgonzola juustolla, pääruoaksi otin mustalais-tyylisen kebabin ja jälkiruoaksi banana splitin. Suomessa vastaava ruoka samanlaisessa useamman tunnin ruokailupaikassa olisi helposti maksanut toistasataa, ellei jopa kolmattasataa euroa. Lasku kummaltakin yhteensä oli 52 euroa ja jotain senttejä. Siitä sitten taksilla kotiin, nukkumaan ja lataamaan akkuja. Huomenna Venetsiaan.

25.7.2014 Perjantai

Aamu. Herätyskello soi ekan kerran kuudelta, nousimme ylös puoli seitsemältä. Itse menin suihkuun, Matic keitti aamukahvia ja poltti sen pohjaan. Lähdimme todella kevyellä varustuksella liikenteeseen – itselläni on päällä olevien vaatteiden lisäksi mukana ainoastaan kännykkä, lompakko, tietokone, kännykän laturi ja olkalaukku. Venetsiassa pitäisi olla noin 27°C ja aurinkoista. Ei kai siinä, hieman Machine Headia soimaan, rakkolaastareita jalkaan ja menoksi. Tämän hetken saldo on 2 rakkulaa vasemmassa jalassa ja kolme oikeassa.

Kävelimme bussiasemalle, joimme toiset aamukahvit viereisessä kahvilassa ja Matic otti itselleen slaissin pizzaa. Hyi että slaissi on kauhea sana, mutta siivu ei myöskään kuulosta hyvältä. Siinä sitten GoOptin minibussi tuli, maksoimme 20 euroa reitin muuttamisesta ja lähdimme liikenteeseen. Vietimme varmaan ensimmäisen tunnin verran matkasta siinä että selasimme paikallisen kirpputori-sivuston mikrofoneja joita ihmiset ovat myymässä. Ja tietenkin ne yksilöt jotka oli hyviä diilejä olivat jo menneet. Pysähdyimme sitten huoltoasemalla, mukaan tarttui proteiinipatukka, vesipullo ja täytetty subi. Hieman ensin tuli “Se oli tonnin seteli” Kummeli-momentti, kun maksoin 50 euron setelillä ja sain alle viiden euron verran kolikoita takasin. Jatkoimme siinä sitten matkaa ja yritimme löytää automaatin joltain huoltoasemalta että Matic saa nostettua rahaa ennen Italiaa. Kello oli noin 11:30 ja Venetsia näkyi horisontissa.

Pysähdyimme Piazza Romanalle, paluu kello 19:00. Laitoin SportsTrackerin päälle niin saimme selville että missä suunnilleen olimme. Minua varoitettiin että täällä on kallista ja haisee pahalta - Kanaalit haisivat lähinnä merivedelle, kaduilla oli hieman koiranpaskaa, muutamia turistirysiä lukuunottamatta kaikki oli halvempaa mitä Suomessa (ja samanhintaista mitä Sloveniassa), mutta muuten ei mitään ihmeellistä kauheutta. Sellainen perseilyjuttu täällä tosin on, että jos juot kahvin baaritiskillä, se maksaa 1 euron – jos haluat istua alas, niin se maksaa 2 euroa.

Kadut olivat kapeita ja pitkiä, ja todella monessa paikassa varsinkin toreilla kuulosti siistiltä, joten jossain vaiheessa meillä tuli mieleen että voitaisiin nauhoitella hieman taputuksia eri kaduilla, jotta voitaisiin käyttää niitä kaikuefekteinä. Näinhän me sitten tehtiin ja meille kertyi noin 50 eri taputus-nauhoitetta.

Noh, jossain vaiheessa tuli kuitenkin nälkä ja erehdyimme menemään ehkä paskimpaan hinta-laatu-suhteen ravintolaan missä olen tällä reissulla ollut, kuten ameriiiikkalaiset sanoisi että “It's a trap”. Oma alkuruoki penne-pasta gorgonzolassa oli hyvää, mutta pettymys oli niin suuri kun ruoka tulee pöytään ja siinä on ainoastaan pihvi joka lillui rasvaa tihkuvassa tomaattikastikkeessa. Matic taasen ei ollut tyytyväinen viiniin, simpukoihin ja spagettiin, rucola-salaattiinsa eikä kalamariin. Ja tästä ilosta joutui maksamaan 18 euroa per naama? Jätimme massiivisen yhden sentin tipin koska emme olleet tyytyväisiä ruokaan.

Yritimme löytää musiikkiliikkeen, ja ensimmäiseltä tyypiltä kun kysyttiin niin hän sanoi että sellaista ei Venetsiassa ole, mutta sitten kun kysyimme katumuusikolta, niin sieltä tuli vastaus että sellainen on. Löysimme kyseisen paikan hetken harhailun jälkeen ja tietenkin se oli kiinni, mutta aukesi puolen tunnin päästä. Meinasimme että olisimme menneet viereiseen kahvilaan, mutta sillä kahvi oli 4 euroa ja palvelumaksu 2 euroa, joten emme halunneet maksaa 12 euroa kahvista, joten menimme muualle.

Eräällä torilla näimme kalatiskillä miekkakalan. Se oli jotenkin pelottavan näköinen, vaikka se olikin kuollut ja myynnissä. Kadulla tuli myöskin hassu pizzaria vastaan nimeltä PIZZA 2000 ja siinä oli sama lappu kahteen kertaan hieman eri tavalla. Ensimmäisessä luki “Pizza” 2 euros ja toisessa Pizza “2 euros”. Itseäni ainakin nauratti.

Mutta noin yleisesti, Venetsia oli kaunis paikka kaikessa rumuudessaan, mutta ei ollut mitenkään mieltäräjäyttävä paikka. Kun pääsi yli siitä että siellä on kanaaleita jossa ajaa veneitä autojen sijaan, niin se oli lähinnä vain hitaasti rapistuva turistirysä. Saimme käveltyä noin 20 kilometriä päivän päätteeksi, ja itselläni ainakin niska on aivan tulessa, tulos on kunnon punaniska.

Meillä kävi hyvin hämmentävä tilanne aivan reissun loppupuolella. Tapasimme Maticin kaverin Sloveniasta, joka oli Venetsiassa hänen kaverinsa kanssa, joka oli Suomesta. Päivän päätteeksi tulimme tulokseen että minä haluan pizzaa ja Matic pastaa, joten teimme niin että menimme ensin ravintolaan jossa minä söin Margharitan ja Matic joi viiniä, sitten menimme toiseen ravintolaan noin 30 metrin päähän jossa Matic söi Gnoccia ja minä join viiniä. Siitä sitten matkustimme 3.5h takaisin Sloveniaan ja menimme nukkumaan.

26.7.2014 Lauantai

Nukuimme “pitkään”, eli heräsimme kahdeksalta. Kävimme aamulla tekemässä Maticille varauksen paikalliseen musiikkiliikkeeseen (hän oli ostamassa kuulokkeita ja mikrofonin) ja menimme aamukahville. Kirjoitin eilisen tapahtumia blogin kun Matic oli puhelimessa ja suunnitteli päivän kulkua. Tilasimme toiset kahvit, hän kävi ostamassa kitaran kielet. Siitä kävelimme pienen matkan läheiseen ravintolaan, jossa söin Quattro Formaggi pizzan, johon oli jostain syystä lisätty kaksi random vihreää oliivia, jotka lahjoitin Maticille. Hän rakastui gorgonzolaan, ja tilasi jotain pastaa missä sitä oli.

Siitä lähdimme sitten takaisin Maticin kotiin, hän kävi suihkussa ja minä näytin hänen isoäidilleen valokuvia Venetsiasta. Neza ja Maticin kaveri tuli siinä sitten hieman myöhemmin. Maistatutin Nezalle Fazerin turkinpippureita ja Poppamiehen napalminalleja. Hän ei tykännyt turkinpippureista, mutta siinä vaiheessa kun hän laittoi napalminallen suuhunsa, jauhoi sitä muutaman sekunnin, niin ilme oli korvaamaton kun jauhaminen loppui, naama jäätyi paniikista ja hän juoksi huutaen jääkaapille hakemaan maitoa. Mutta silti hänen mielestään napalminallet olivat parempia kuin turkinpippurit. Tästä jatkoimme sitten autolla joenrantaan Kolpalle, pysähdyimme parissakin eri paikassa juomassa viiniä. Tarkoitus oli mennä uimaan jossakin vaiheessa, mutta sää enteili ukkosta, joten jäi tekemättä.

Menimme lopuksi syömään Dolenjske Toplice nimisessä paikassa todella mukavanoloiseen ravintolaan nimeltä Ostaria. Saimme aluksi jonkun pienen kipon joka sisälsi jotain lihaa, alkuruoaksi tilasin jonkun lihaliemessä uitetun nuudelikeiton, pääruoaksi Ljubljana pihvin (kanaa jonka sisällä oli kinkkua) ja lopuksi sain jonkun “talon erikoinen” tyylisen jälkiruokalautasen, ja koko homma huuhdottiin alas pullolla valkoviiniä. Koko homma maksoi alle 20 euroa. Tässä vaiheessa alkoi olemaan jo hieman tissuttelukänni. En ole kehdannut mainita tästä rattijuoppoilusta, mutta ei Nezan kyydissä ole tosin muutenkaan pelottanut, ajaa naiseksi todella hyvin. Tästä lähdimme takaisin Novo Mestoon ja hieman miksailimme musiikkia. Miksasimme saman biisin, minä aloitin biisin miksaamisen alusta ja Matic sitten kyseli siinä. Siinä sitten kun Matic aloitti, niin minä otin hieman lepoa sohvalleaja heräsin seuraavana päivänä samasta paikasta.

27.7.2014 Sunnuntai

Matic kuulemma ei ollut miksannut paljoakaan eilen, sillä hän lähinnä asenteli plugareita ja jatkoi tätä seuraavana päivänä. Kyseessä oli Staindin biisi, jonka Neza ja Matic olivat nauhoittaneet. Jossakin vaiheessa tuli kuitenkin nälkä, joten lähdimme etsimään paikkaa joka olisi auki. Päädyimme sitten syömään kolmen tunnin lounaan Novo Meston keskustassa olevassa ravintolassa. Menu toisin oli hieman harhaanjohtava, sillä beef ainakaan omasta mielestäni ei tarkoita possua... Ulkona satoi pitkälti koko päivän.

Me siinä sitten “keskustelimme” että käykö Matic hakemassa pilveä vai ei. Itse olin sitä vastaan, hän puolesta. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla voitin tämän väittelyn. Hän sitten kävi ostamassa röökiä sen sijasta. Mikitimme Maticin Laney harjoitusvahvistimen, jossa oli volumepotikassa selkeästi jotain vikaa, sillä volume pomppi lähes äänettömästä korvia särkeväksi. Saimme kuitenkin vihdoinkin testattua tätä Mooerin Green Mile pedaalia sillä että nauhoitimme “World of Pain” nimisen kappaleen äänittämisen.

Soitimme Maticin kaverille Lokylle, että hän tulee seuraavana päivänä nauhoittamaan vokaalit kyseiseen kappaleeseen, mutta ongelma on että se on hänen äänelleen liian korkealla, joten meidän piti äänittää se kaksi sävelaskelta alempaa, joten meidän piti valmistella kappale siihen kuntoon että se on valmis aamuysiin mennessä, jolloin hän tulee paikalle. Aloitin homman sillä että kasasimme miljoonasta eri sessiosta kaiken näköisiä raitoja samaan kasaan, sitten vaihdoimme kielet kitaraan, kävimme kahvilla läheisessä kahvilassa josta Matic samalla kävi ostamassa itselleen askin röökiä (vaihtoehtona oli siis tosiaan se että hän olisi käynyt hakemassa pilveä).

Sitten suuntasimme takaisin hänen kämpilleen, ja muistin että söin päivän aikana myös “strudelia”. Maku oli lähinnä hämmentävä; omenainen ja makea, ja tekstuuri tuntui lähinnä lihalta joka oli kääritty lehtitaikinaan. Tämän jälkeen äänitimme kitarat ja bassot uusiksi koko biisiin. Aloitimme homman kello 20 ja saimme sen valmiiksi noin kello 5 aamuyöstä. Homma meinasi jäädä jossakin vaiheessa puolitiehen, sillä ukkosen vaara oli lähellä, sillä siellä satoi koko yön.

28.7.2014 Maanantai

Herättiin 8.30 aivan rättiväsyneinä, juotiin aivan kauhea määrä kahvia ja Loky saapui siinä hieman ennen kymppiä. Mikkisetuppi pystyyn, lisää kahvia naamariin ja vokaaleita nauhoittamaan. Tyypillä on aivan hiton makea raspi soundissaan, pysyi hyvin vireessä ja hoiti hommat lähes ykkösellä purkkiin. Ei pässimmin ottaen huomioon että kaveri ei ollut harjoitellut kappaletta lainkaan. Hänellä kuitenkin oli joku kiire jonnekin, mutta saimme kuitenkin noin 11:30 mennessä hommat hoidettua ja biisin pakettiin. Matic kuitenkin tuntui jotenkin siltä ettei hän ollut tyytyväinen Lokyn suoritukseen ja purnasi asiasta päivän mittaan, ja sovimme että Loky tulee käymään vielä päivän päätteeksi töidensä jälkeen kasin maissa.

Neza tuli käymään äitinsä kanssa, Maticin koiralla Ikellä oli ollut aivan kauhea vatsatauti ja oli kuulemma oksennellut ja ripuloinut ympäri kämppää, eikä meinannut tahtoa juoda mitään. Jos homma olisi jatkanut samaan malliin. Veimme Iken ulos ja hän tuntui olevan jo paremmassa kunnossa, joten eläinlääkärireissua ei tarvinnut tehdä (joka on siis paikalliseen hintatasoon nähden todella kallis).

Söimme lounaaksi Maticin isoäidin tekemää kanaa ja vihanneksia, ja otimme kolmen tunnin päivänokoset sillä kolmen tunnin yöunet eivät vain yksinkertaisesti riittäneet. Matic heräsi hieman ennen minua ja asensi tietokoneeseensa lisää muistia. Sitten kävimme koiran kanssa kahvilassa hakemassa Maticille röökiä ja juomassa kahvia. Loky tulee illalla uudelleen käymään ja saimme suostuteltua Maticin pitämään nykyiset otot, sillä niissä ei ollut mitään vikaa - hän oli vain liian tottunut demoversioihin. Äänitimme ainoastaan 2 kohtaa uudestaan ja biisi oli vihdoinkin purkissa. Loky lähtee pois ja aloitimme Sky nimisen kappaleen työstämisen ja menimme noin kahden aikoihin nukkumaan.

29.7.2014 Tiistai

Olipas taas herätys. Heräsin kello 6:00 siihen kun Toton Rosanna soi. Siitä sitten vaatteet niskaan ja kohti läheistä koulua jossa meidän kimppakyyti odotti. Ei mennyt kun 15 minuuttia matkasta, niin olin elämäni ensimmäisessä peräänajossa; Kuski meinaan ajoi jonkun toisen tyypin perään risteyksessä STOP-merkin kohdalla, mutta vika todennäköisesti oli sen toisen kuskin, koska se painoi jarrut pohjaan STOP-merkin jälkeen eikä siinä ollut reagoimisaikaa. Tosin, eipä tämäkään kuski ollut turvaväliä jättänyt. Sen verran pelti rytisi että edellä ajavasta autosta rekisterikilpi lähti autosta irti, mutta muuten tuntuivat ottaneen kohtuullisen lungisti asian, eivät vaihtaneet mitään vakuutusinfoja tai mitään, laittoivat vaan takapuskurista irronneen rekisterikilven takakonttiin ja jatkoivat matkaa. Mutta sellainen mielenkiintoinen huomio, että vaikka vauhtia ei ollut kuin ehkä 10-20 km/h, niin se sattui rintaan aivan helvetisti. Ei ihme että ihmiset kuolee autokolareissa.

Saavuttiin kuitenkin kyydillä Ljubljanaan ja maksoin matkan. Mulla on käteiset rahat riittäneet yllättävän hyvin. Nostin 280 euroa ennen kun tulin, mulla on vielä yli satanen jäljellä. Oltiin hieman etuajassa joten käytiin siinä sitten aamupalalla, ja Maticin työkumppani Roman tuli paikalle. Kävimme sitten hakemassa korvatulpat jotka kävin ekana päivänäni ottamassa. Kiitin ja lähdin siitä sitten Lidlin kautta keskustaan, jäin rautatieasemalla pois ja kävin siinä sitten aamukahvilla siinä toivossa että pääsisin intttternetissä käymään, mutta ei Mäkkärin wlan toiminut jostain syystä. Menin purnaamaan asiasta, he resetoivat wifin-moppulansa, ja taas toimi.

Siinä kävelin sitten ympäriinsä kaupunkia kymmenen kilometrin verran pienessä tihkusateessa, ja näin mm. USA:n suurlähetystön. Testasin samalla sitten viimeisen päivän kunniaksi Cremeschitten, joka on siis kuulemma varsinkin Bledissä tunnettu kermaleivos (joka minun piti syödä jo ensimmäisenä päivänä mutta ei tullut syötyä kun Neza sanoi että se oli pahaa). Tämä yksilö tosin ainakin omasta mielestäni oli mitä herkullisin ja maksoi massiiviset 86 senttiä. Söin pari muutakin paikallista herkkua, mutta palanut croissant oli kyllä aivan hanurista. Join myös paikallisen kolajuoman nimeltä Cockta, ja se maistui lähinnä Dr Pepperiltä.

Jatkoin siitä sitten bussilla takaisin BTC:hen Maticin työpaikalle, sitten lähdimme kävelemään bussipysäkille että pääsisimme lähes toiselle puolelle kaupunkia ostamaan vintage Sennheiser MD421 mikrofonia 200 euron hintaan (yleensä myyntihinta on tuplasti tuon hinnan jos niitä ylipäätään näkee myynnissä). Sieltä tuli sitten sellainen pilveä polttavan rastapäisen numetalli-hipin näköinen kaveri meitä vastaan, vei meidät studioonsa ja testasimme sitä mikkiä. Tuntui toimivan, rahat kouraan ja sitten kimppakyydillä kohti Novo Mestoa.

Menimme Panda Bariin kahville odottamaan Nezaa, ja sitten lähdimme siitä syömään viimeisen illan illallista sinne samalle huvilalle missä olimme aikaisemmin. Ruokailun hinnaksi tuli tasan kolmekymmentä euroa per naama. Illan lopuksi pakkasin matkalaukkuni, nauhoitimme hieman kitaraa ja menimme nukkumaan.

30.7.2014 Keskiviikko

Heräämme aamulla 4.45, menen suihkuun, pakkaan loputkin kamat (lähinnä kännykkä ja läppäri jotka olivat latauksessa), aamukahvit naamaan ja menemme ulos ja ulkona on aivan harmaata. Siinä sitten odottamaan 5.55 kyytiä. Itse olin ainakin tässä vaiheessa niin poikki että yritin nukkua suurimman osan matkasta, jossain vaiheessa heräsin siihen että ulkona on aivan järjetön sumu, eteenpäin näkee ehkä max muutaman metrin. Sitten se siitä muuttuikin rankkasateeksi jota jatkui pitkälti koko loppumatkan. Menimme siitä sitten linja-autoaseman vieressä olevaan kahvilaan, siitä uudet aamukahvit naamaan ja itse otin vielä jäätelön, sillä eihän se ole loma eikä mikään jos ei jäätelöä saa syötyä, vaikka rankkasade olikin. Ulkona ollut sade oli ensimmäinen kunnon sade koko reissun aikana ensimmäisen päivän sadekuurot poislukien, sillä ne kestivät vain ehkä 10-15 minuuttia, tätä tuli reilusti toista tuntia ellei enemmänkin. Matic kävi hakemassa minulle läjän postikortteja, pyysin 10 eurolla, mutta hän toi 15 eurolla, koska maksoin matkan. Annoin hänelle minun Urbana-korttini, sillä en tarvitse sitä enää.

Siinä sitten odottelimme että shuttle bussi tulee siihen McDonaldsin eteen, mutta kun kello löi 7.45, niin autoa ei näy missään. Soitimme sitten sinne firmaan ja sanoi että on matkalla. Se siinä sitten saapui 13 minuuttia myöhässä, mutta saapuipahan kuitenkin. 9 euroa maksoi tämä kyyti. Saavuin lentokentälle, matkalaukku check-iniin, 19kg, eli 3kg kevyempi kuin tullessa. Kirjoittelin siinä sitten postikortit, hain vähän suklaata (itselleni) ja Slovenian muotoisen viinapullon tax-freestä.

Tällä kertaa passini tarkastettiin kaksi kertaa; Check-inissä ja ennen kuin astuin lentokoneeseen. Sitten istumaan, Michael Jackson napeista soimaan ja pasianssit täysille. Sitten oltiinkin jo yhtäkkiä Helsingissä. Astuin lentokoneesta ulos, 6.60e bussikyydistä Helsinkiin, astuin Elielinaukiolla ulos ja ihmettelin kun mun niska oli aivan tulessa. Katson lämpömittaria ja se sanoo +38°C. Luku saattaa hieman valehdella, mutta oli kyllä kuumempi kuin yhtenäkään päivään Sloveniassa. Siitä sitten N-junalla Pukinmäkeen, kaikki vaatteet pois ja lepäämään. Tämä oli sitten tässä.

Noin yleiseltä näppituntumalta Slovenia ei hirveästi eronnut Suomesta. Sää oli samankaltainen, ihmiset eivät tule iholle ja kaikki oli kohtuullisen samanhintaista tai halvempaa. Jos kielimuurista pääsee yli ja siitä että palkat on kolmannes siitä mitä Suomessa ja siten ostovoima huomattavasti pienempi, niin tuonne olisi varmasti kiva muuttaa, tai esimerkiksi hommata lomakämppä sieltä.