perjantai 22. toukokuuta 2009
Kesätyö
Justiinsa kun pääsin manaamasta niin tulihan niitä kesätöitä. Silja Europalle miksailemaan 30.6-21.7 ja 29.7-5.8, tulkaahan moikkaamaan jos satutte paikalle.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Tilannekatsaus
Joo, mitähän kaikkee sitä on tässä 8 kuukauden aikana tapahtunut... Vaikka mitä.
Koulu päättyy torstaina, Ancaran kanssa pitäisi lähteä marraskuussa Sveitsin kiertueelle ja mahdollisesti hieman pidemmälle rundille tammikuussa, Insane Affection on tulossa äänittelemään tänne meikäläisen kanssa niiden demoa kesäkuun alusta ja kesätöitä ei ole kuulunut vaikka piti. Helsinkiin pitäisi muuttaa kesän ajaksi, jos saisi jotain hommia tehtyä siellä.
Meikäläisen "The Stereo Addict" -kouluprojektibändin kanssa saatiin sinkkubiisi jonkunmoiseen kuosiin, tiistaina palautus. Vanha versio biisistä myspacessa (meikäläinen soitti rummut, äänitin suurimman osan soittimista ja miksasin).
Päätin tossa viime viikolla perustaa sooloprojektin (nimivaihtoehdot ovat tällä hetkellä "Taistelevat mikropenikset" ja "Mummonliha-pullat"), joka tulee todennäköisesti soittamaan jotain todella härskiä punk-henkistä musaa. Yhtään biisiä en tosin ole vielä tehnyt, mutta muutama riffinpätkä on takataskussa.
Spotify kantsii myös tsekata, jos et ole jo niin tehnyt.
Koulu päättyy torstaina, Ancaran kanssa pitäisi lähteä marraskuussa Sveitsin kiertueelle ja mahdollisesti hieman pidemmälle rundille tammikuussa, Insane Affection on tulossa äänittelemään tänne meikäläisen kanssa niiden demoa kesäkuun alusta ja kesätöitä ei ole kuulunut vaikka piti. Helsinkiin pitäisi muuttaa kesän ajaksi, jos saisi jotain hommia tehtyä siellä.
Meikäläisen "The Stereo Addict" -kouluprojektibändin kanssa saatiin sinkkubiisi jonkunmoiseen kuosiin, tiistaina palautus. Vanha versio biisistä myspacessa (meikäläinen soitti rummut, äänitin suurimman osan soittimista ja miksasin).
Päätin tossa viime viikolla perustaa sooloprojektin (nimivaihtoehdot ovat tällä hetkellä "Taistelevat mikropenikset" ja "Mummonliha-pullat"), joka tulee todennäköisesti soittamaan jotain todella härskiä punk-henkistä musaa. Yhtään biisiä en tosin ole vielä tehnyt, mutta muutama riffinpätkä on takataskussa.
Spotify kantsii myös tsekata, jos et ole jo niin tehnyt.
torstai 16. lokakuuta 2008
Virrat ja silleen
Joo, pitänyt jo kauan aikaa siten päivitellä tätä blogia, mutta ei oo vaan jaksanut, laiskottanut pahasti. Noh, Virroille muutin, Virtaintie on osoite, vuokra massiiviset 225 euroa kuussa. Ottaen huomioon että täysin kaupungin keskustassa sijaitsva solukaksio johon kuuluu sähkö ja vesi, neljän eri bonuskortin ruokakauppoja ja läjä muita peruspalveluita vieressä, kouluun kävelee 6 minuutissa ja kämppis on mukava, niin ei paha.
Kuitenkin, minun pitikin kirjoittaa, että mitä tuolla koulussa on opiskeltu. Ensimmäinen viikko menikin "orientoitumiseen"; Opeteltiin käyttämään koulun koneita, kulkutageja ja juomaan alkoholia mukavassa porukassa. Tässä ensimmäisen periodin aikana on ollut lähinnä Macin ja Pro Toolsin käytön perusteita, yritystoimintajuttuja ja äidinkieltä, joka on ovelasti naamioitu nimekkeelle "viestintä". Lisäksi otin vapaavalintaisena valmentavan ruotsin ja sitten omaa tyhmyyttäni mokasin englannin lähtötasotestissä kirjoittamalla liian lyhyen esseen, joten olen myös valmentavan englannin kurssilla.
Lisäksi meillä tuli, ilmeisesti ensimmäisen vuoden päätehtävä, eli stereoääniteprojekti. Käytännössä siis tehdään kaksiraitainen sinkku alusta loppuun. Se proggis mihin mä lähdin mukaan oli itseasiassa aika jännä, sellanen pop/punk/emo/rock. Naapuri pyysi lähtemään mukaan kun pojat olivat sopineet jamitreeniajat, otin sitten verkkarit jalkaan ja korvatulpat taskuun ja ekalla kerralla tehtiinkin sitten jo biisi ja sovittiin, että tehdään siitä meidän stereoääniteprojektin A-puolen biisi. Soitin silloin muuten ekaa kertaa viiteen vuoteen rumpuja. Olihan se yhtä siistiä kun ennenkin, mutta huomasi kyllä että kuinka pahasti sitä olikaan ruosteessa.
Laulaja lähti Kyprokselle perheensä luokse käymään ja tänä aikana teimme pikaiset demot soittimista meikäläisen kämpillä. Projektin työnimi on vielä toistaiseksi "Super Marios", koska laulajan nimi on Marios, mutta emme ole vielä kysyneet hänen hyväksyntäänsä sille. Olisimme varmaan jo kysyneet mitä mieltä hän on nimestä, mutta hän jäi sinne Kyprokselle ilmeisesti jumiin. Ymmärsin että häntä ei päästetty tullista läpi, kun Kyproksen valtio ilmeisesti haluaisi että hän jäisi suorittamaan asepalvelustaan, joka ilmesesti siis Kyproksella kestää 2-3 vuotta. Saas nähdä miten käy.
Lisäksi tuli taas hieman harrasteltua Suomen kiertoajeluja. Virrat - Lempäälä - Kotka - Lieto - Tampere - Helsinki - Virrat oli tämänkertainen reissu. Sacrecyä miksailin pari keikkaa (oltiin The Rainin lämppärinä, jee!) ja menin viettämään syyslomaa vanhempien luokse.
Ens viikolla olis sitten Jämijärvellä ja Tampereella keikkaa, saas nähdä miten ruumis kestää.
Kuitenkin, minun pitikin kirjoittaa, että mitä tuolla koulussa on opiskeltu. Ensimmäinen viikko menikin "orientoitumiseen"; Opeteltiin käyttämään koulun koneita, kulkutageja ja juomaan alkoholia mukavassa porukassa. Tässä ensimmäisen periodin aikana on ollut lähinnä Macin ja Pro Toolsin käytön perusteita, yritystoimintajuttuja ja äidinkieltä, joka on ovelasti naamioitu nimekkeelle "viestintä". Lisäksi otin vapaavalintaisena valmentavan ruotsin ja sitten omaa tyhmyyttäni mokasin englannin lähtötasotestissä kirjoittamalla liian lyhyen esseen, joten olen myös valmentavan englannin kurssilla.
Lisäksi meillä tuli, ilmeisesti ensimmäisen vuoden päätehtävä, eli stereoääniteprojekti. Käytännössä siis tehdään kaksiraitainen sinkku alusta loppuun. Se proggis mihin mä lähdin mukaan oli itseasiassa aika jännä, sellanen pop/punk/emo/rock. Naapuri pyysi lähtemään mukaan kun pojat olivat sopineet jamitreeniajat, otin sitten verkkarit jalkaan ja korvatulpat taskuun ja ekalla kerralla tehtiinkin sitten jo biisi ja sovittiin, että tehdään siitä meidän stereoääniteprojektin A-puolen biisi. Soitin silloin muuten ekaa kertaa viiteen vuoteen rumpuja. Olihan se yhtä siistiä kun ennenkin, mutta huomasi kyllä että kuinka pahasti sitä olikaan ruosteessa.
Laulaja lähti Kyprokselle perheensä luokse käymään ja tänä aikana teimme pikaiset demot soittimista meikäläisen kämpillä. Projektin työnimi on vielä toistaiseksi "Super Marios", koska laulajan nimi on Marios, mutta emme ole vielä kysyneet hänen hyväksyntäänsä sille. Olisimme varmaan jo kysyneet mitä mieltä hän on nimestä, mutta hän jäi sinne Kyprokselle ilmeisesti jumiin. Ymmärsin että häntä ei päästetty tullista läpi, kun Kyproksen valtio ilmeisesti haluaisi että hän jäisi suorittamaan asepalvelustaan, joka ilmesesti siis Kyproksella kestää 2-3 vuotta. Saas nähdä miten käy.
Lisäksi tuli taas hieman harrasteltua Suomen kiertoajeluja. Virrat - Lempäälä - Kotka - Lieto - Tampere - Helsinki - Virrat oli tämänkertainen reissu. Sacrecyä miksailin pari keikkaa (oltiin The Rainin lämppärinä, jee!) ja menin viettämään syyslomaa vanhempien luokse.
Ens viikolla olis sitten Jämijärvellä ja Tampereella keikkaa, saas nähdä miten ruumis kestää.
torstai 24. heinäkuuta 2008
Koti, Finnvox, pienuutiset
Okei, nyt on paatilta rantauduttu ja tuli taas todettua miksen yleensä juo baarissa. Minttuviina -shotti, 40% 4 cl, baarihinta: 4.50 euroa. Minttuviina -pullo, 50% 50 cl, henkilökunta-alennettu taxfree-hinta: 2.40 euroa. "On se halpaa, jos on tyhmä", kuten paatilla tuli todettua.
Mutta joo, kävin Finnvoxilla äänittelemässä vähän lauluraitoja Major Labelin levylle. Eksyin vahingossa itsekin kolmen oton verran örisemään tällä ihanaisella bassoäänelläni muutaman death metal örinän yhdelle raidalle, jonka alustava nimi oli ilmeisesti "Porcelain". Artolla oli kyllä todella villejä ideoita, kyseisen kappaleen viimeisen parinkymmenen sekunnin kohdalla oli muun muassa 9 lauluharmoniaraitaa ja muuta vokaaliölinää yhteensä 16 raitaa.
Selvisi samalla että basarissa olikin käytetty KOLMEA eikä kahta mikkiä. Sennheiser e901, Sennheiser MD421 ja tilamikkinä Neumann U87 (vai U47? ei voi muistaa). Lisäksi ihmettelin kun kitaroita oli kaksitoista raitaa, kysyin että kuinka monta ottoa ne oikein oli ottaneet, niin oli kuulemma ainoastaan kaksi ottoa, mutta ottaneet kuudella mikillä, sama kitara yhdistettynä kahteen vahvistimeen. Kolme Peavey XXX edessä, kaksi Vox AC30 edessä ja yksi tilamikki. En sen tarkemmin erittelyjä kysellyt että mitä mikkejä, mutta viimeksi oli ainakin käyttänyt SM57, MD421 ja jotain neukkaria siellä kauempana.
Soitin Virroille, kämpppä todennäköisesti tiedossa. Metallican uusi levynkansi näyttää ihan vaginalta ja siinä on Unforgiven III. Ei voi olla huono.
Mutta joo, kävin Finnvoxilla äänittelemässä vähän lauluraitoja Major Labelin levylle. Eksyin vahingossa itsekin kolmen oton verran örisemään tällä ihanaisella bassoäänelläni muutaman death metal örinän yhdelle raidalle, jonka alustava nimi oli ilmeisesti "Porcelain". Artolla oli kyllä todella villejä ideoita, kyseisen kappaleen viimeisen parinkymmenen sekunnin kohdalla oli muun muassa 9 lauluharmoniaraitaa ja muuta vokaaliölinää yhteensä 16 raitaa.
Selvisi samalla että basarissa olikin käytetty KOLMEA eikä kahta mikkiä. Sennheiser e901, Sennheiser MD421 ja tilamikkinä Neumann U87 (vai U47? ei voi muistaa). Lisäksi ihmettelin kun kitaroita oli kaksitoista raitaa, kysyin että kuinka monta ottoa ne oikein oli ottaneet, niin oli kuulemma ainoastaan kaksi ottoa, mutta ottaneet kuudella mikillä, sama kitara yhdistettynä kahteen vahvistimeen. Kolme Peavey XXX edessä, kaksi Vox AC30 edessä ja yksi tilamikki. En sen tarkemmin erittelyjä kysellyt että mitä mikkejä, mutta viimeksi oli ainakin käyttänyt SM57, MD421 ja jotain neukkaria siellä kauempana.
Soitin Virroille, kämpppä todennäköisesti tiedossa. Metallican uusi levynkansi näyttää ihan vaginalta ja siinä on Unforgiven III. Ei voi olla huono.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Silja Europa, Piramk, Major Label studiossa
Okei, taas samalle botskille, tällä kertaa tosin talonjampaksi miksuttelemaan kahdeksi viikoksi. Varasin itelleni aika minimimäärän mitään, lähinnä vaatteita, hygieniavälineitä ja muutama CD. Ajoin, tai siis lähinnä siistin, myös partaa ja laitoin letin ponnarilla kiinni etten näyttäisi ihan spurgulta.
Hieman ennen kuin lähdin tarkistin sähköpostit ja parit useimmiten käyttämäni kirjamerkit kuten Noise.fi, Andy Sneapin forum ja Muusikoiden net, josta luin että Piramkin hakutulokset oli tulleet niiden nettisivuille. Kävin katsomassa ja selvisi että pääsin (neljännellä yrittämällä) Virroille Pirkanmaan ammattikorkeaan opiskelemaan! Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki on linjan nimi, käytännössä siis musiikin tuottamista, miksaamista ja markkinointia yms. Eli käytännössä sitä samaa mitä teen nykyisinkin, mutta lisäksi vielä paljon muuta ja lisäkokemusta. Sitä ei voi olla koskaan liikaa. Sijoitus oli 15/40, eli ihan jees. Siitä olen kyllä varma että meikäläistä ei sinne mun muusikkouden tason takia otettu, olen meinaan ehkä maailman huonoin muusikko mitä on. Pitää heti täältä laivalta rantautuessa käydä täyttämässä ne laput että ei unohdu.
edit 11.7:
Meikäläisen edeltäjäteknikko (jääköön nimettömäksi, kutsutaan häntä vaikka nimellä "Verneri") opasti ekana päivänä mitä kaikkea pitää tietää ja muuta sellaista, tiesi kyllä nähtävästi homman ihan hyvin, mutta "Verneri" itse oli kyllä todella ihmeellisellä päällä. Puhelimessa mies vaikutti todella mukavalta ja neuvoi ihan asiallisesti miten pääsen laivaan sisään. Siinä terminaaliportilla sitten sellainen 195cm ja ehkä 52kg painava riisikeppi selvitti raadiopuhelimella että saanko mie tulla sisään. Sitten hain infosta itelleni hytin, vein säkin sinne ja menin tapaamaan tätä miestä. Siinä oli justiinsa Round 5 -iltabändi pistämässä kamojaan kasaan ja "Verneri" siinä oli sitten täydessä touhussa joten en viitsinyt häntä häiritä. Paikalla oli talon toinen teknikko (kutsuttakoon nimellä "Ismo"), ja hänen avustuksellaan sitten kävin hakemassa itelleni ID-kortin (erittäin kauniilta) henkilöstöupseerilta ja käytiin kiertelemässä hieman paikkoja.
Siinä kun sitten "Verneri" oli saanut hommat siihen vaiheeseen että mikit oli kytketty ja kamat kohdillaan, oli soundcheckin aika. "Verneri" kun oli itse ilmeisesti (puheiden perusteella entinen) valomies, joten ei ihmekään että hän oli aika sinut valojen kanssa, mutta miksaustaidoissa ei kyllä ollut niinkään paljon hurraamista. Soundcheck oli nimittäin luokkaa "linjat auki ja bändi pois lauteilta, vaikkei soundi mikään hirveen hyvä olekaan". Tosin aikakin oli meitä hieman vastaan. Ihan hirvee epäselvä mutavallihan se sieltä kuitenkin hyökkäsi naamalle ja baarihenkilökunta valittaa että tulee lujaa. Itse olisin laittanut vaan helvetisti lujemmalle sitä, koska se oli aika munattoman kuuloista, mutta tulipahan heti selväksi että himmailuksi menee tämä miksaaminen.
Mutta sitten kun "Vernerin" kanssa pääsi juttelemaan, niin ensin luulin että kaverilla oli joko todella paha asennevamma tai paljon purkamatonta vihaa tätä rutiinityötä kohtaan jonka hän sitten purki esiintyjiin, tai sitten kaveri oli tosi leipiintynyt tai sitten sillä oli muuten vaan tamponi väärässä reiässä. Myöhemmin selvisi että mies oli joutunut mustamaalauksen kohteeksi ja hänellä oli siitä mennyt pasmat niin sekaisin kun se todennäköisesti voi vaikuttaa hänen työtulevaisuuteensa Siljan laivoilla, joten annettakoon se hänelle anteeksi.
Kun tämän iltabändin viimeisen vedon jälkeen he valittelivat että monitorit kuulostavat hirveältä (taisi olla "F" joka rasahti todella lujaa korvaan) ja niissä oli jotain kierto-ongelmia, joten teimme "Vernerin" kanssa hieman ylitöitä ja teimme niin että minä otin viiskasin käteen ja kävimme yksitellen kaikki monitorit läpi, kunnes ne kuulostivat edes lähes samoilta.
Sitten kun "Verneri" seuraavana päivänä oli lähtenyt ja antanut minulle avaimet, niin ensimmäinen asia mitä tein, oli se että sovimme bändin kanssa että teemme kello 19.15-19.45 heille uuden soundcheckin, koska he eivät olleet tyytyväisiä lavasoundiin ja minä eikä baarihenkilökunta ollut tyytyväinen ulospäin tulevaan soundiin. Heidän mielestään se tuli liian lujaa ja minun mielestäni se kuulosti hirveältä. Paikan meluraja mikserille meikäläisen miksaustyylillä on nähtävästi mittarin mukaan noin 85dB ja "Vernerin" miksaustyylillä 83dB. Bändi kiitteli heti kovasti jo soundcheckin jälkeen että soundi parani mahdottomasti.
Noh, laiva lähti Turun satamasta ja oli meikäläisen aika vetää eka tapahtuma soolona, joka oli Muumishow. Sitten kun Muumishow oli ohi, menin käymään backstagella, niin eräs nimeltämainitsematon urpo (ei ollut "Verneri" jota osa epäili, hänellä tosin oli myös alibi koska oli ollut kokoajan minun seurassani kun kävimme asioita läpi. Myöhemmin selvisi erääksi muusikoksi tästä iltabändistä) oli käynyt repimässä kaikki takahuoneen seinällä olleet, vuodesta 1992 lähtien kaikilta kyseisessä laivassa esiintyneiltä artisteilta kerätyt, nimikirjoituksilla varustetut kortit. Siljan henkilökunta ei selvästikään ollut asiasta iloissaan, koska tämän tradition aloittanut henkilö oli kuollut muutama vuosi sitten keuhkosyöpään. Varsinkin risteilyemäntä oli sen näköinen että hän ihan kohta joko kohta tukahduttaa raivoaan alkamalla huutamaan tai itkemään ihan täysiä. Tämä oli heille hieman verrastettavissa siihen mitä SIG teki Tavastian backstagelle. Itse veikkaan että seuraus tulee olemaan samankaltainen, mikä tosin olisi loppubändille todella väärin.
Tämä toinen teknikko, "Ismo", näki tämän ja kuuli vähän ajan sisään että kaukoidässä sijaitseva guesthouse (jossa hän on osingoilla) on myyty, ja hän alkoi olemaan henkisesti niin rikki, että alkoi empimään että ottaisiko loparit. Yritä sitten tällaisessa positiivisessa työympäristössä toimia. Onneksi itse olen henkisesti mielestäni aika vahva, saa suunnilleen mutsi kuolla ennen kuin meikäläinen murtuu samalla tavalla. Tai sitten tietokoneeseen tulla virus.
Nyt on pari kokonaista päivää vietetty täällä botskilla ja rutiiniosuudesta päiväshown manuaalisesti ajoitettavaa valoshowta lukuunottamatta olen jo pitkälti saanut aika haltuun. Valopöytä on silti vielä todella off-limits kamaa meikäläiselle, ei paljon uskalla koskea mihinkään kun ei vain yksinkertaisesti osaa käyttää.
Mutta pakko sanoa että tämä messi, eli henkilökunnan 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva buffakeittiö, on kyllä todella mahtava mesta, ainoastaan kasvismättö on vähän kökköä ollut tähän mennessä, joten olen sitten vetänyt joko kanaa tai kalaa useimmiten. Luulin ensin että täällä ei pääse nettiin missään vaiheessa, mutta kuten näette, niin pääsee. Tylsää täällä silti on aina muutamaan otteeseen tullut, kun on tullut tiukka määräys että työpäivä ei saa ylittää 10 tuntia. Itse kun laskin ohjelmaosuuden pituudet, niin siitä tulee ainakin 12 tuntia eli mun pitää mennä jonnekin bostailemaan pariksi tunniksi mutta olla silti passissa, kun päiväbändi vetää kun "ei saa olla töissä". Vitun byrokratia saatana.
Siinä on sitten puhelin pirissyt muutamaan kertaan ja selvisi että Major Label on studiossa tekemässä levyä ja sanamuunnosten, eli munasaannosten, ystävinä vaihtelimme muutamatkin lauseparit kuten PIRULLINEN KOMPPI ja KUIHTUVA HALLI. Kamarunkkareille kuitenkin tiedoksi että Major Labelin tulevalla levyllä käytetään vahvistimina ainakin Peavey XXX:ää Marsun 1960 kaapilla, Vox AC30:stä ja meikäläiseltä lainassa olevaa Marshall MS-4 minivahvaria. Basarissa käytetään kahta mikkiä, joista meikäläisen Sennheiser e901 -haavia napsun sieppaamiseen (toisen unohdin kysyä). Lupasin täältä päästyäni sitten käydä siellä Finnvoxilla äänittelemässä vielä hieman vokaaleita, ettei Arton tarvitse ravata siellä kopin ja rec-napin välillä.
Sain tossa vihdoinkin tänään itelleni teknikon hytin täältä laivasta, vittu se oli pieni ja ahdas tohon meikäläisen aikaisempaan hyttiin verrattuna. Laskin myös että mulla loppuu sukat joskus ensi viikolla. Ne tosin on niin pieni pyykkierä, että ne voi melkein suihkusaippualla pestä käsin lavuaarissa.
Hieman ennen kuin lähdin tarkistin sähköpostit ja parit useimmiten käyttämäni kirjamerkit kuten Noise.fi, Andy Sneapin forum ja Muusikoiden net, josta luin että Piramkin hakutulokset oli tulleet niiden nettisivuille. Kävin katsomassa ja selvisi että pääsin (neljännellä yrittämällä) Virroille Pirkanmaan ammattikorkeaan opiskelemaan! Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki on linjan nimi, käytännössä siis musiikin tuottamista, miksaamista ja markkinointia yms. Eli käytännössä sitä samaa mitä teen nykyisinkin, mutta lisäksi vielä paljon muuta ja lisäkokemusta. Sitä ei voi olla koskaan liikaa. Sijoitus oli 15/40, eli ihan jees. Siitä olen kyllä varma että meikäläistä ei sinne mun muusikkouden tason takia otettu, olen meinaan ehkä maailman huonoin muusikko mitä on. Pitää heti täältä laivalta rantautuessa käydä täyttämässä ne laput että ei unohdu.
edit 11.7:
Meikäläisen edeltäjäteknikko (jääköön nimettömäksi, kutsutaan häntä vaikka nimellä "Verneri") opasti ekana päivänä mitä kaikkea pitää tietää ja muuta sellaista, tiesi kyllä nähtävästi homman ihan hyvin, mutta "Verneri" itse oli kyllä todella ihmeellisellä päällä. Puhelimessa mies vaikutti todella mukavalta ja neuvoi ihan asiallisesti miten pääsen laivaan sisään. Siinä terminaaliportilla sitten sellainen 195cm ja ehkä 52kg painava riisikeppi selvitti raadiopuhelimella että saanko mie tulla sisään. Sitten hain infosta itelleni hytin, vein säkin sinne ja menin tapaamaan tätä miestä. Siinä oli justiinsa Round 5 -iltabändi pistämässä kamojaan kasaan ja "Verneri" siinä oli sitten täydessä touhussa joten en viitsinyt häntä häiritä. Paikalla oli talon toinen teknikko (kutsuttakoon nimellä "Ismo"), ja hänen avustuksellaan sitten kävin hakemassa itelleni ID-kortin (erittäin kauniilta) henkilöstöupseerilta ja käytiin kiertelemässä hieman paikkoja.
Siinä kun sitten "Verneri" oli saanut hommat siihen vaiheeseen että mikit oli kytketty ja kamat kohdillaan, oli soundcheckin aika. "Verneri" kun oli itse ilmeisesti (puheiden perusteella entinen) valomies, joten ei ihmekään että hän oli aika sinut valojen kanssa, mutta miksaustaidoissa ei kyllä ollut niinkään paljon hurraamista. Soundcheck oli nimittäin luokkaa "linjat auki ja bändi pois lauteilta, vaikkei soundi mikään hirveen hyvä olekaan". Tosin aikakin oli meitä hieman vastaan. Ihan hirvee epäselvä mutavallihan se sieltä kuitenkin hyökkäsi naamalle ja baarihenkilökunta valittaa että tulee lujaa. Itse olisin laittanut vaan helvetisti lujemmalle sitä, koska se oli aika munattoman kuuloista, mutta tulipahan heti selväksi että himmailuksi menee tämä miksaaminen.
Mutta sitten kun "Vernerin" kanssa pääsi juttelemaan, niin ensin luulin että kaverilla oli joko todella paha asennevamma tai paljon purkamatonta vihaa tätä rutiinityötä kohtaan jonka hän sitten purki esiintyjiin, tai sitten kaveri oli tosi leipiintynyt tai sitten sillä oli muuten vaan tamponi väärässä reiässä. Myöhemmin selvisi että mies oli joutunut mustamaalauksen kohteeksi ja hänellä oli siitä mennyt pasmat niin sekaisin kun se todennäköisesti voi vaikuttaa hänen työtulevaisuuteensa Siljan laivoilla, joten annettakoon se hänelle anteeksi.
Kun tämän iltabändin viimeisen vedon jälkeen he valittelivat että monitorit kuulostavat hirveältä (taisi olla "F" joka rasahti todella lujaa korvaan) ja niissä oli jotain kierto-ongelmia, joten teimme "Vernerin" kanssa hieman ylitöitä ja teimme niin että minä otin viiskasin käteen ja kävimme yksitellen kaikki monitorit läpi, kunnes ne kuulostivat edes lähes samoilta.
Sitten kun "Verneri" seuraavana päivänä oli lähtenyt ja antanut minulle avaimet, niin ensimmäinen asia mitä tein, oli se että sovimme bändin kanssa että teemme kello 19.15-19.45 heille uuden soundcheckin, koska he eivät olleet tyytyväisiä lavasoundiin ja minä eikä baarihenkilökunta ollut tyytyväinen ulospäin tulevaan soundiin. Heidän mielestään se tuli liian lujaa ja minun mielestäni se kuulosti hirveältä. Paikan meluraja mikserille meikäläisen miksaustyylillä on nähtävästi mittarin mukaan noin 85dB ja "Vernerin" miksaustyylillä 83dB. Bändi kiitteli heti kovasti jo soundcheckin jälkeen että soundi parani mahdottomasti.
Noh, laiva lähti Turun satamasta ja oli meikäläisen aika vetää eka tapahtuma soolona, joka oli Muumishow. Sitten kun Muumishow oli ohi, menin käymään backstagella, niin eräs nimeltämainitsematon urpo (ei ollut "Verneri" jota osa epäili, hänellä tosin oli myös alibi koska oli ollut kokoajan minun seurassani kun kävimme asioita läpi. Myöhemmin selvisi erääksi muusikoksi tästä iltabändistä) oli käynyt repimässä kaikki takahuoneen seinällä olleet, vuodesta 1992 lähtien kaikilta kyseisessä laivassa esiintyneiltä artisteilta kerätyt, nimikirjoituksilla varustetut kortit. Siljan henkilökunta ei selvästikään ollut asiasta iloissaan, koska tämän tradition aloittanut henkilö oli kuollut muutama vuosi sitten keuhkosyöpään. Varsinkin risteilyemäntä oli sen näköinen että hän ihan kohta joko kohta tukahduttaa raivoaan alkamalla huutamaan tai itkemään ihan täysiä. Tämä oli heille hieman verrastettavissa siihen mitä SIG teki Tavastian backstagelle. Itse veikkaan että seuraus tulee olemaan samankaltainen, mikä tosin olisi loppubändille todella väärin.
Tämä toinen teknikko, "Ismo", näki tämän ja kuuli vähän ajan sisään että kaukoidässä sijaitseva guesthouse (jossa hän on osingoilla) on myyty, ja hän alkoi olemaan henkisesti niin rikki, että alkoi empimään että ottaisiko loparit. Yritä sitten tällaisessa positiivisessa työympäristössä toimia. Onneksi itse olen henkisesti mielestäni aika vahva, saa suunnilleen mutsi kuolla ennen kuin meikäläinen murtuu samalla tavalla. Tai sitten tietokoneeseen tulla virus.
Nyt on pari kokonaista päivää vietetty täällä botskilla ja rutiiniosuudesta päiväshown manuaalisesti ajoitettavaa valoshowta lukuunottamatta olen jo pitkälti saanut aika haltuun. Valopöytä on silti vielä todella off-limits kamaa meikäläiselle, ei paljon uskalla koskea mihinkään kun ei vain yksinkertaisesti osaa käyttää.
Mutta pakko sanoa että tämä messi, eli henkilökunnan 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva buffakeittiö, on kyllä todella mahtava mesta, ainoastaan kasvismättö on vähän kökköä ollut tähän mennessä, joten olen sitten vetänyt joko kanaa tai kalaa useimmiten. Luulin ensin että täällä ei pääse nettiin missään vaiheessa, mutta kuten näette, niin pääsee. Tylsää täällä silti on aina muutamaan otteeseen tullut, kun on tullut tiukka määräys että työpäivä ei saa ylittää 10 tuntia. Itse kun laskin ohjelmaosuuden pituudet, niin siitä tulee ainakin 12 tuntia eli mun pitää mennä jonnekin bostailemaan pariksi tunniksi mutta olla silti passissa, kun päiväbändi vetää kun "ei saa olla töissä". Vitun byrokratia saatana.
Siinä on sitten puhelin pirissyt muutamaan kertaan ja selvisi että Major Label on studiossa tekemässä levyä ja sanamuunnosten, eli munasaannosten, ystävinä vaihtelimme muutamatkin lauseparit kuten PIRULLINEN KOMPPI ja KUIHTUVA HALLI. Kamarunkkareille kuitenkin tiedoksi että Major Labelin tulevalla levyllä käytetään vahvistimina ainakin Peavey XXX:ää Marsun 1960 kaapilla, Vox AC30:stä ja meikäläiseltä lainassa olevaa Marshall MS-4 minivahvaria. Basarissa käytetään kahta mikkiä, joista meikäläisen Sennheiser e901 -haavia napsun sieppaamiseen (toisen unohdin kysyä). Lupasin täältä päästyäni sitten käydä siellä Finnvoxilla äänittelemässä vielä hieman vokaaleita, ettei Arton tarvitse ravata siellä kopin ja rec-napin välillä.
Sain tossa vihdoinkin tänään itelleni teknikon hytin täältä laivasta, vittu se oli pieni ja ahdas tohon meikäläisen aikaisempaan hyttiin verrattuna. Laskin myös että mulla loppuu sukat joskus ensi viikolla. Ne tosin on niin pieni pyykkierä, että ne voi melkein suihkusaippualla pestä käsin lavuaarissa.
torstai 3. heinäkuuta 2008
Riihimäkirock, häät, Semifinal, Kuudeslinja ja Firefox
Perjantai
Joo, Wallu oli päättänyt buukata Major Labelin parille keikalleen tässä kesällä, viime viikolla Riihimäkirockiin ja ensi kuussa Jyväskylärockiin. Viime vuonna oltiin Kokkolarockissa samoissa merkeissä. Harmi että bändillä sattui juuri festarien parhaimpaan bändibuukkausaikaan keikkamyyjä lopettamaan, jolloin bändin sitten piti vaihtaa lafkaakin siinä samalla Livenationille, niin kesän festarisaldo oli hyvinkin pitkälle nuo kaksi plus Kelorock. Vituttaahan se hieman, klubikeikoilla "uusi yleisö" on jälkikäteen tullut ihmettelemään että mikä bändi tää oikein on kun kuulosti helvetin hyvältä ja miksei tää bändi ole missään kesän festareilla, mutta minkäs teet. Myöskään levyjä ei ole ollut myynnissä, mikä on taasen ollut ihan bändin moka.
Arton tyttöystävä Kerttu(?) ja Wrecking Queensin Jenni lähtivät siinä sitten mukaan ja Konalasta sitten lähdettiin ajamaan Riihimäkeä päin. Matkalla oli kyllä todella vaihteleva sää, ensin porotti aurinko niin saatanasti, sitten satoi ihan vitusti sekä vettä ja ehti siellä tulla rakeitakin, pari helvetin isoa salamaakin nähtiin ja näistä huolimatta sitä silti ajeltiin about 140km/h koko matkan, kun meinattiin olla myöhässä. Jossakin vaiheessa tätä reissua joku sanoo että heillä olisi keikka keskiviikkona Semifinaalissa, kun April joutui peruuttamaan kun rumpali lähti ilmeisesti kävelemään.
Kuitenkin, paikan päälle päästyämme huomasin että siellähän on tuttuja töissä (mutta eipä tämä Suomi mikään iso maa muutenkaan ole), Gootti-Henkka lavahäsmärinä ja Barska toimi etupään vahtina, pääsin vihdoinkin pyytämään häneltä naamatusten anteeksi Kuuluisa-risteilyllä häröpalloiluani.
Noh, Riihimäkirockissa meillä oli siis avausslotti, saatiin ihan reipas soundcheckikin siinä tehtyä. Mutta kuten voi odottaa, oli katsojia ehkä 50, joista ulkonäöstä päätellen noin 40 tuli odottamaan ilmeisesti Sturm Und Drangia. En siinä sitten viittinyt pahemmin alkaa enempiä tuuttailemaan vaan vetelin aika rauhallisesti ja pojat veti ihan perussetin. Ilari tosin oli unohtanut virittää tominsa, niin ei niistä saanut oikeen millään hyvänkuuloisia.
Note to self: Pitää kyllä itekin ostaa jotkut kuulokkeet noita festarikeikkoja varten kun siellä ei saa PA:ta pahemmin turhia availla, klubikeikoilla taasen tuppaan yleensä miksaamaan ainoastaan PA:n kautta, kun ei niillä muillakaan siellä luureja ole päässä. Korvamonitoricaset sitten erikseen.
Keikka ohi, bäkkärille omenaviinistä tehtyä lonkeroa maistelemaan ja syömään kuskuskusia. Seuraamme löyttäytyi pari todella tutun näköistä naishenkilöä, mutta en kuollaksenikaan muista missä olin heidät nähnyt. Joivat jotain neonpunaista ja todella imelän makuista siideriä. Raaka-aineina esanssi ja muumi. Klo 18.31 kaljat kassiin ja autoon, sitten pienen rahankeruun jälkeen retkue suuntaakin nokkansa kohti Helsinkiä. Sitten kun olimme lähdössä, niin pihalle kurvaa Emil, joka tuli hieman esittelemään Istanbulin peltejä, muut siinä sitten lähtivät himaan, niin minä ja Ilari jäätiin sinne vähän kattelemaan ja kuunteleen niitä peltejä.
Lauantai
Christa-serkun häät. Mutsi on ollut aivan helvetin vihanen meikäläiselle, vaikka ne ei ole edes sen juhlat, kun "jätän kaikki viime tippaan". Mun housut oli siis lyhennyksessä Halosella ja sain haettua ne vasta sillon lauantaina Helsingistä. Eikä mulla edes loppujen lopuksi ollut mikään kiire mihinkään, se sanoi että sun pitää hakea ne heti ysiltä Itiksestä, taisin lähteä himasta puoli yksitoista eli sain melkeinpä kaksi tuntia venytettyä lähtöä Helsingistä.
Sillon kun metsästettiin viikkoa aikaisemmin meikäläiselle kenkiä, niin ei yksinkertaisesti vain löytynyt hyvännäköisiä kenkiä, joissa olisi ollut tarpeeksi kokoa ja hintaa alle 100 euroa. Tein sitten sellaisen pelimies ratkaisun että kävin ostamassa mustat nahkaiset Adidaksen lenkkarit, kokoa 471/3, koska niitä tulee sitten varmasti käytettyä tuon yhden kerran jälkeenkin. Meikäläisen normikokohan on 45-46, mutta nuo Adidaksen kengät oli vaan jotenkin isompaa kokoa.
Noh, Turusta sitten faija tuli hakemaan meikäläisen, päästiin sitten Mynämäelle, laitoin puvun päälle ja ei kun menoksi. Sitten siinä kirkolla niin huomasin että mulla ei ollut ponnareita mukana, muistin että siinä kirkon vieressä oli parturi vaikka äiti kiven kovana väitti vastaan ettei olisi. Olihan siinä. Eipä tosin ollut auki, mutta vieressä ovessa olevalta mukavalta kukkakauppiaan tädiltä sain sitten itselleni kolme kuminauhaa joilla sain hiukset jotenkuten aisoihin.
Kirkko oli ja meni, sukulaiset itki onnesta ja serkku oli kaunis. Tai siis on. Edelleen. Itse kun en ole koskaan välittänyt tanssimisesta, niin en tanssinut näissäkään häissä, vaan löyttäydyin toisen serkkuni (morsiamen pikkuveljen) Ilarin seuraan ja autoin häntä astioiden ja kakkujen roudauksessa. Ei varmaan tarvitse vihjailla, kun serkku joutui olemaan ruokailun, kakunleikkuun ja kaljojen hakuun asti (yhteensä neljä edestakaista reissua) selvinpäin, niin hän otti sitten tämän menetetyn ajan kiinniollut selvinpäin, mutta serkku alkoi olemaan loppuillasta jo aika hyvässä nousuhumalassa.
Sunnuntai
Kello ehti vaihtaa jo päivää, mutta vähän ennen kuin oltiin lähdössä, niin kuvaajana toimineella rastapäiseltä tyypiltä oli autosta akku loppunut, niin sanoin että faijalta (romukerääjänä) löytyy varmaan akkukaapelit autosta. Ja niin löytyikin. Käytiin lainaamassa yksi auto kun faijan omasta autosta olisi pitänyt purkaa akkukotelo ja auto saatiin käyntiin. Sitten takaisin mökille ja nukkumaan. Aamulla äiti soitti sitten siskolleen ja sanoi että serkullani ei kuulemma ollut mitään muistikuvaa loppuillan tapahtumista. Itse katsoin Ylen sivuilta Serranon perheen kannettavalla (jumalauta kun mokkulan kanssa on mahdoton striimata videota!) ja lähdettiin siinä sitten faijan ja Matin kanssa takaisin Helsinkiin.
Ilari-serkkuni lisäksi Major Labelin Ilari oli myöskin ollut (joissakin toisissa) häissä silloin lauantaina ja hänellä oli kuulemma aika paha krapula, mutta ei kuulemma niin paha kuin hänen vaimokkeellaan Outilla, joka oli kuulemma oksennellut pitkin päivää.
Keskiviikko
Semifinaalin keikka edessä, en ole koskaan juurikaan kyseisestä paikasta pitänyt sen betonikuutiomaisen olemuksen takia, enkä pidä vieläkään. Huomasin että bäkkäri oli uudistettu, ei ollu enää Isover-paaleja vaan nyt siinä oli ihan oikea seinä, kaide ja portaat oli uusittu/korjattu ja sinne oli tullut sellainen kolmen kitaran mentävä teline. Huippua. Vielä kun sohvan sinne saisi niin siellä saattaisi jopa viihtyä kahta minuuttia pidempään.
Lämppärinä oli siis tämä Sakara Recordsin tuore kiinnitys Black Bile. Arto siinä sitten vielä tiistaina soitteli meikälle, että BB ei välttämättä saa miksaajaa sinne keikalle ja lupasin kyllä miksata bändin, mutta kun saavuimme silloin keskiviikkona Semiin, niin he olivat saaneet Oksun paikalle miksuuttamaan. Ei siinä mitään, ammattimies ja kaikkea, miksuuttelee Stam1naa ja silleen. Huomasin jossakin vaiheessa Black Bilen soundcheckiä että perkele mulla oli jäänyt korvatulpat himaan ja apteekit sekä musakaupat oli just menneet kiinni muutamaa minuuttia aikaisemmin. Siinä sitten hätäratkaisuna sellainen vaahtomuovinen tulppa lompakosta vasempaan korvaan ja oikea paljaaksi.
Vähän ihmettelin siinä Bilen soundcheckissä kun vokaalit ei meinaa kuulua millään. Tämän takia itse tsekkasin tsekissä vokaalit ensimmäisenä että ne varmasti kuuluu sieltä räimeen alta. Black Bilen keikka alkoi, ehkä 5 maksanutta katsojaa sisällä, eikä ne vokaalit nähtävästi kuuluneet keikallakaan. Muuten kyllä helvetin hyvää soundia, pellit vaan tuli aika saatanan lujaa ja vokaalit helvetin hiljaa. Sen mitä keskityin niin vokalisti veti kyllä aika pahasti ohi nuotin aika useasti, joten menin sitten siihen ulos venailemaan että bändi lopettaa. Harmi että bändillä ei ollut juurikaan yleisöä, ulkona oli ihan aikamoinen määrä porukkaa ja kaikki nähtävästi tulivat katselemaan Major Labelia, sillä ne menivät sisään klo 21.50 kun soitto loppui.
Siinä kun Major Labelin keikka alkoi, niin meinasi itellänikin käydä samat kuin Oksulla, eli vokaalit meinasivat hukkua vaikka vokaalikanavan liuku oli täysillä, siinä sitten hätäratkaisuna pistin kanavan lisäksi menemään vielä ryhmäkanavaan, josta sai sitten tarvittavaa lisähönkää niin ettei se hukkunut. Ilari taasen oli justiinsa saanut ne uudet Istambulin endorsement pellit itselleen ja nyt tuli korkkauksen aika. Itse olin treenikämpällä makutuomarina kun se valitsi niitä ja helvetti kun ne oikeasti kuulosti hyvältä livenä. Todella tummat pellit, eli ei ollut hampaiden kiristelyä siitä että pellit olisivat tulleet jotenkin liiaksi yli, kuten viime Semifinaalin keikalla. Bändi veti helvetin hyvin, Artolta kerran lähti piuha irti kitarasta ja siitäkös tuli aivan helvetinmoinen piiiiiiiiii:kki. Itseltäni encoressa vahingossa unohtui kitarakanava mutelle, josta Arto kuittasi "Hyvä Anssi" :) Tuli kehuja soundeista, Gootti-Henkka (joka oli talon äijänä) tosin sanoi että vedin kuulemma aika lujaa, mutta ainakin master-mittari näytti hiljempaa mitä soundcheckissä, en sit tiiä.
Pakko taas hehkuttaa että vaikka moni(?) ei ilmeisesti diggaa tosta Sennheiserin e901 mikistä basarissa, niin kattelin sitä Oksun tekemää EQ käyrää normibasarimikillä siinä jossakin vaiheessa, niin en mä tiedä onko se sitten siistiä vetää sellasia +10dB korostuksia siine basarimikkiin että saa samankaltaisen napsun aikaan mitä tosta meikäläisen mikistä lähtee suoralla EQ:lla, jossa on ainoastaan alapäätä korostettu. Vähemmän vaivaa IMHO.
Torstai
Tuli tätä kirjoittaessa hätäpyyntö kaverilta että pitäisi mennä Kuudennelle linjalle miksailemaan, jotain kolme indiebändiä. Noh, ei kai siinä sitten kun menoksi.
perjantai edit: Joo, olihan siinä taas ilta, 10 tunnin ilta taas. Kyseessä oli Rrrymy-klubi jossa oli kolme bändiä. Menin itse tuntia etukäteen varmuuden vuoksi paikan päälle noin klo 17 että, sain testattua et PA ja monitorit toimii ja että sain valot päälle. Enhän mä sitä saatanan sukkulaa osannut käyttää jolla niitä liikkuvia ohjattiin, joten piti tälle kaverille soittaa että mitenkäs helvetissä noi liikkuvat saa päälle. Siinä sitten hirveän väsäämisen jälkeen sain puolet lampuista päälle.
Noh, keskimmäinen bändi (Shout) tuli siinä sitten paikalle ja aloin vähän kyselemään lineuppia. Siinä sitten tuli tää ihan perus "kaks kitaraa, basso, kahden tomin rumpusetti jota kaikki bändit käyttää ja meille VIIS laulua". Mitä vittua. Noh, ei kai siinä sitten muuta kuin viisi mikkiä lavalle. Oli muuten eka kerta kun miksasin viisihenkistä rokkipumppua, jossa kaikki lauloi (ja vieläpä osasi laulaa ihan siedettävän hyvin)!
Siinä sitten tietenkin mikkejä laittaessa sillä pienellä lavalla oli taas sellainen avobordlli ettei mitään rajaa kun kaikki haluaa just sillä sekunnilla olla siellä lavalla, mutta minkäs teet. Mikkejä kytkyyn ja sitten tsekkailemaan. Rumpusetti kuulosti aivan hirveältä kun tomeissa ja basarissa ei ollut resokalvoa lainkaan, soundi oli pelkkä "töks", en tainnut loppujen lopuksi ajaa niitä tomeja juurikaan PA:sta kun ne kuulosti siis todella todella hirveältä.
Soundcheckissä siinä ensin tsekattiin basari, ihan semi-ok ottaen huomioon että ainoa jäljellä ollut lyhyt ständi oli rikki, joten laitoin sen basarimikin sitten sinne rummun sisälle. Onneksi pyysin vielä sitä rumpalia ottamaan sen takkinsa pois sieltä sisältä, että edes jotain sointia saisi siitä kuuluviin. Sitten kun alettiin virveliä tsekkaileen, ihmettelin mistä helvetistä tuollainen diskanttinen sivuääni oikein tulee, kun kanavan pisti mutelle niin se hävisi, eli se tuli PA:sta. Kävin siinä sitten salin puolella kuuntelemassa, niin kuulin että ne tanssilattian takakajarit oli päällä ja se kuului sietä, Eppu oli onneksi siellä toimistossa niin se sitten kävi näyttämässä että mistä ne saa pois päältä. Basso tuli kyllä niin lujaa lavalta, etten sitä loppupeleissä sitten ajanut edes keikan aikana PA:sta lainkaan. Vähän sama oli kitaroiden kanssa, ainoastaan soolot buustasin PA:sta.
Tehtiin sitten Shoutin kanssa reilun pituinen soundcheck, kun se viimeinen bändi (The Friend) ei ollut vielä tullut paikalle. Tulivat siinä sitten kasin aikoihin, silleen ihanasti puolitoista tuntia myöhässä, niin saatiin heillekin tehtyä pikainen soundcheck. Olihan se vähän tollasta Disco Ensembleä heikommalla groovella ja hassummalla laulutyylillä, ei oikein iskenyt mulle.
Mutta sitten tämä eka bändi (Fox Vulpini) oli kyllä se mikä pisti meikäläisen pasmat ihan täysin sekaisin. Kun on tottunut rokkibändejä miksaamaan, niin silloin yleensä on tottunut siihen että mikkiin tulee lujaa soittimesta kuin soittimesta ja joutuu tuuttaamaan kaikkea ihan helvetin lujaa. Ja mitä vielä, laulumikin ledeistä edes ensimmäinen (-24dBU) ei edes välähtänyt kuin satunnaisesti! Mietin eka että onko tää tiski nyt rikki, mutta ei. Sama juttu akustisten kitaroiden kanssa. Sieltä ei lavalta oikeasti tullut juurikaan lujempaa kuin mitä bändi itse soitti, mittarit eivät näyttäneet mitään, mutta kyllä sieltä silti kuului. Ja jumalauta miten hienoa musiikkia! Kannattaa käydä tsekkailemassa.
Perjantai
Noin kello kolme sitten lopulta pääsin lähtemään kutoselta ja koska bussit kulkivat vielä torstai-aikataululla, niin himaan taksilla piti mennä taksilla. Maksoi 23.50 euroa mutta annoin kuskille vielä loput 25 eurosta tippiä kun oli kova juttumies ja pisti Hassisen Konetta soimaan. Ainoa syy miksei kannata asua Vuosaaressa, on että baarireissun jälkeen himaan tuleminen on noin saatanan kallista. Muuten olen täällä sen kohta 15 vuotta viihtynyt helvetin hyvin.
Siinä kotiin päästyäni kävin kirjoittamassa emailia Shoutin pojille kun halusivat että mahdollisesti jatkossakin miksailisin heitä, armoton jysäri sitten iski jossakin vaiheessa kun kirjoittelin sitä emailia ja sain sen vihdoinkin kirjoitettua loppuun noin kello viisi. Tuli aika pitkä emaili. Sitten sänkyyn ja nukkumaan, kaveri sitten soitti tuossa kello 12 että voiko lainata meikäläisen Röden NT5 mikkejä. Olisin muuten lainannut, mutta ne on Major Labelin treenikämpällä tällä hetkellä meikäläisen mikkisalkussa.
PS: http://www.spreadfirefox.com/
Thanks to the support of the always amazing Mozilla community, we now hold a Guinness World Record for the most software downloaded in 24 hours. On June 18, 2008 8,002,530 people downloaded Firefox 3 and are now enjoying a safer, smarter and better Web.
Joo, Wallu oli päättänyt buukata Major Labelin parille keikalleen tässä kesällä, viime viikolla Riihimäkirockiin ja ensi kuussa Jyväskylärockiin. Viime vuonna oltiin Kokkolarockissa samoissa merkeissä. Harmi että bändillä sattui juuri festarien parhaimpaan bändibuukkausaikaan keikkamyyjä lopettamaan, jolloin bändin sitten piti vaihtaa lafkaakin siinä samalla Livenationille, niin kesän festarisaldo oli hyvinkin pitkälle nuo kaksi plus Kelorock. Vituttaahan se hieman, klubikeikoilla "uusi yleisö" on jälkikäteen tullut ihmettelemään että mikä bändi tää oikein on kun kuulosti helvetin hyvältä ja miksei tää bändi ole missään kesän festareilla, mutta minkäs teet. Myöskään levyjä ei ole ollut myynnissä, mikä on taasen ollut ihan bändin moka.
Arton tyttöystävä Kerttu(?) ja Wrecking Queensin Jenni lähtivät siinä sitten mukaan ja Konalasta sitten lähdettiin ajamaan Riihimäkeä päin. Matkalla oli kyllä todella vaihteleva sää, ensin porotti aurinko niin saatanasti, sitten satoi ihan vitusti sekä vettä ja ehti siellä tulla rakeitakin, pari helvetin isoa salamaakin nähtiin ja näistä huolimatta sitä silti ajeltiin about 140km/h koko matkan, kun meinattiin olla myöhässä. Jossakin vaiheessa tätä reissua joku sanoo että heillä olisi keikka keskiviikkona Semifinaalissa, kun April joutui peruuttamaan kun rumpali lähti ilmeisesti kävelemään.
Kuitenkin, paikan päälle päästyämme huomasin että siellähän on tuttuja töissä (mutta eipä tämä Suomi mikään iso maa muutenkaan ole), Gootti-Henkka lavahäsmärinä ja Barska toimi etupään vahtina, pääsin vihdoinkin pyytämään häneltä naamatusten anteeksi Kuuluisa-risteilyllä häröpalloiluani.
Noh, Riihimäkirockissa meillä oli siis avausslotti, saatiin ihan reipas soundcheckikin siinä tehtyä. Mutta kuten voi odottaa, oli katsojia ehkä 50, joista ulkonäöstä päätellen noin 40 tuli odottamaan ilmeisesti Sturm Und Drangia. En siinä sitten viittinyt pahemmin alkaa enempiä tuuttailemaan vaan vetelin aika rauhallisesti ja pojat veti ihan perussetin. Ilari tosin oli unohtanut virittää tominsa, niin ei niistä saanut oikeen millään hyvänkuuloisia.
Note to self: Pitää kyllä itekin ostaa jotkut kuulokkeet noita festarikeikkoja varten kun siellä ei saa PA:ta pahemmin turhia availla, klubikeikoilla taasen tuppaan yleensä miksaamaan ainoastaan PA:n kautta, kun ei niillä muillakaan siellä luureja ole päässä. Korvamonitoricaset sitten erikseen.
Keikka ohi, bäkkärille omenaviinistä tehtyä lonkeroa maistelemaan ja syömään kuskuskusia. Seuraamme löyttäytyi pari todella tutun näköistä naishenkilöä, mutta en kuollaksenikaan muista missä olin heidät nähnyt. Joivat jotain neonpunaista ja todella imelän makuista siideriä. Raaka-aineina esanssi ja muumi. Klo 18.31 kaljat kassiin ja autoon, sitten pienen rahankeruun jälkeen retkue suuntaakin nokkansa kohti Helsinkiä. Sitten kun olimme lähdössä, niin pihalle kurvaa Emil, joka tuli hieman esittelemään Istanbulin peltejä, muut siinä sitten lähtivät himaan, niin minä ja Ilari jäätiin sinne vähän kattelemaan ja kuunteleen niitä peltejä.
Lauantai
Christa-serkun häät. Mutsi on ollut aivan helvetin vihanen meikäläiselle, vaikka ne ei ole edes sen juhlat, kun "jätän kaikki viime tippaan". Mun housut oli siis lyhennyksessä Halosella ja sain haettua ne vasta sillon lauantaina Helsingistä. Eikä mulla edes loppujen lopuksi ollut mikään kiire mihinkään, se sanoi että sun pitää hakea ne heti ysiltä Itiksestä, taisin lähteä himasta puoli yksitoista eli sain melkeinpä kaksi tuntia venytettyä lähtöä Helsingistä.
Sillon kun metsästettiin viikkoa aikaisemmin meikäläiselle kenkiä, niin ei yksinkertaisesti vain löytynyt hyvännäköisiä kenkiä, joissa olisi ollut tarpeeksi kokoa ja hintaa alle 100 euroa. Tein sitten sellaisen pelimies ratkaisun että kävin ostamassa mustat nahkaiset Adidaksen lenkkarit, kokoa 471/3, koska niitä tulee sitten varmasti käytettyä tuon yhden kerran jälkeenkin. Meikäläisen normikokohan on 45-46, mutta nuo Adidaksen kengät oli vaan jotenkin isompaa kokoa.
Noh, Turusta sitten faija tuli hakemaan meikäläisen, päästiin sitten Mynämäelle, laitoin puvun päälle ja ei kun menoksi. Sitten siinä kirkolla niin huomasin että mulla ei ollut ponnareita mukana, muistin että siinä kirkon vieressä oli parturi vaikka äiti kiven kovana väitti vastaan ettei olisi. Olihan siinä. Eipä tosin ollut auki, mutta vieressä ovessa olevalta mukavalta kukkakauppiaan tädiltä sain sitten itselleni kolme kuminauhaa joilla sain hiukset jotenkuten aisoihin.
Kirkko oli ja meni, sukulaiset itki onnesta ja serkku oli kaunis. Tai siis on. Edelleen. Itse kun en ole koskaan välittänyt tanssimisesta, niin en tanssinut näissäkään häissä, vaan löyttäydyin toisen serkkuni (morsiamen pikkuveljen) Ilarin seuraan ja autoin häntä astioiden ja kakkujen roudauksessa. Ei varmaan tarvitse vihjailla, kun serkku joutui olemaan ruokailun, kakunleikkuun ja kaljojen hakuun asti (yhteensä neljä edestakaista reissua) selvinpäin, niin hän otti sitten tämän menetetyn ajan kiinniollut selvinpäin, mutta serkku alkoi olemaan loppuillasta jo aika hyvässä nousuhumalassa.
Sunnuntai
Kello ehti vaihtaa jo päivää, mutta vähän ennen kuin oltiin lähdössä, niin kuvaajana toimineella rastapäiseltä tyypiltä oli autosta akku loppunut, niin sanoin että faijalta (romukerääjänä) löytyy varmaan akkukaapelit autosta. Ja niin löytyikin. Käytiin lainaamassa yksi auto kun faijan omasta autosta olisi pitänyt purkaa akkukotelo ja auto saatiin käyntiin. Sitten takaisin mökille ja nukkumaan. Aamulla äiti soitti sitten siskolleen ja sanoi että serkullani ei kuulemma ollut mitään muistikuvaa loppuillan tapahtumista. Itse katsoin Ylen sivuilta Serranon perheen kannettavalla (jumalauta kun mokkulan kanssa on mahdoton striimata videota!) ja lähdettiin siinä sitten faijan ja Matin kanssa takaisin Helsinkiin.
Ilari-serkkuni lisäksi Major Labelin Ilari oli myöskin ollut (joissakin toisissa) häissä silloin lauantaina ja hänellä oli kuulemma aika paha krapula, mutta ei kuulemma niin paha kuin hänen vaimokkeellaan Outilla, joka oli kuulemma oksennellut pitkin päivää.
Keskiviikko
Semifinaalin keikka edessä, en ole koskaan juurikaan kyseisestä paikasta pitänyt sen betonikuutiomaisen olemuksen takia, enkä pidä vieläkään. Huomasin että bäkkäri oli uudistettu, ei ollu enää Isover-paaleja vaan nyt siinä oli ihan oikea seinä, kaide ja portaat oli uusittu/korjattu ja sinne oli tullut sellainen kolmen kitaran mentävä teline. Huippua. Vielä kun sohvan sinne saisi niin siellä saattaisi jopa viihtyä kahta minuuttia pidempään.
Lämppärinä oli siis tämä Sakara Recordsin tuore kiinnitys Black Bile. Arto siinä sitten vielä tiistaina soitteli meikälle, että BB ei välttämättä saa miksaajaa sinne keikalle ja lupasin kyllä miksata bändin, mutta kun saavuimme silloin keskiviikkona Semiin, niin he olivat saaneet Oksun paikalle miksuuttamaan. Ei siinä mitään, ammattimies ja kaikkea, miksuuttelee Stam1naa ja silleen. Huomasin jossakin vaiheessa Black Bilen soundcheckiä että perkele mulla oli jäänyt korvatulpat himaan ja apteekit sekä musakaupat oli just menneet kiinni muutamaa minuuttia aikaisemmin. Siinä sitten hätäratkaisuna sellainen vaahtomuovinen tulppa lompakosta vasempaan korvaan ja oikea paljaaksi.
Vähän ihmettelin siinä Bilen soundcheckissä kun vokaalit ei meinaa kuulua millään. Tämän takia itse tsekkasin tsekissä vokaalit ensimmäisenä että ne varmasti kuuluu sieltä räimeen alta. Black Bilen keikka alkoi, ehkä 5 maksanutta katsojaa sisällä, eikä ne vokaalit nähtävästi kuuluneet keikallakaan. Muuten kyllä helvetin hyvää soundia, pellit vaan tuli aika saatanan lujaa ja vokaalit helvetin hiljaa. Sen mitä keskityin niin vokalisti veti kyllä aika pahasti ohi nuotin aika useasti, joten menin sitten siihen ulos venailemaan että bändi lopettaa. Harmi että bändillä ei ollut juurikaan yleisöä, ulkona oli ihan aikamoinen määrä porukkaa ja kaikki nähtävästi tulivat katselemaan Major Labelia, sillä ne menivät sisään klo 21.50 kun soitto loppui.
Siinä kun Major Labelin keikka alkoi, niin meinasi itellänikin käydä samat kuin Oksulla, eli vokaalit meinasivat hukkua vaikka vokaalikanavan liuku oli täysillä, siinä sitten hätäratkaisuna pistin kanavan lisäksi menemään vielä ryhmäkanavaan, josta sai sitten tarvittavaa lisähönkää niin ettei se hukkunut. Ilari taasen oli justiinsa saanut ne uudet Istambulin endorsement pellit itselleen ja nyt tuli korkkauksen aika. Itse olin treenikämpällä makutuomarina kun se valitsi niitä ja helvetti kun ne oikeasti kuulosti hyvältä livenä. Todella tummat pellit, eli ei ollut hampaiden kiristelyä siitä että pellit olisivat tulleet jotenkin liiaksi yli, kuten viime Semifinaalin keikalla. Bändi veti helvetin hyvin, Artolta kerran lähti piuha irti kitarasta ja siitäkös tuli aivan helvetinmoinen piiiiiiiiii:kki. Itseltäni encoressa vahingossa unohtui kitarakanava mutelle, josta Arto kuittasi "Hyvä Anssi" :) Tuli kehuja soundeista, Gootti-Henkka (joka oli talon äijänä) tosin sanoi että vedin kuulemma aika lujaa, mutta ainakin master-mittari näytti hiljempaa mitä soundcheckissä, en sit tiiä.
Pakko taas hehkuttaa että vaikka moni(?) ei ilmeisesti diggaa tosta Sennheiserin e901 mikistä basarissa, niin kattelin sitä Oksun tekemää EQ käyrää normibasarimikillä siinä jossakin vaiheessa, niin en mä tiedä onko se sitten siistiä vetää sellasia +10dB korostuksia siine basarimikkiin että saa samankaltaisen napsun aikaan mitä tosta meikäläisen mikistä lähtee suoralla EQ:lla, jossa on ainoastaan alapäätä korostettu. Vähemmän vaivaa IMHO.
Torstai
Tuli tätä kirjoittaessa hätäpyyntö kaverilta että pitäisi mennä Kuudennelle linjalle miksailemaan, jotain kolme indiebändiä. Noh, ei kai siinä sitten kun menoksi.
perjantai edit: Joo, olihan siinä taas ilta, 10 tunnin ilta taas. Kyseessä oli Rrrymy-klubi jossa oli kolme bändiä. Menin itse tuntia etukäteen varmuuden vuoksi paikan päälle noin klo 17 että, sain testattua et PA ja monitorit toimii ja että sain valot päälle. Enhän mä sitä saatanan sukkulaa osannut käyttää jolla niitä liikkuvia ohjattiin, joten piti tälle kaverille soittaa että mitenkäs helvetissä noi liikkuvat saa päälle. Siinä sitten hirveän väsäämisen jälkeen sain puolet lampuista päälle.
Noh, keskimmäinen bändi (Shout) tuli siinä sitten paikalle ja aloin vähän kyselemään lineuppia. Siinä sitten tuli tää ihan perus "kaks kitaraa, basso, kahden tomin rumpusetti jota kaikki bändit käyttää ja meille VIIS laulua". Mitä vittua. Noh, ei kai siinä sitten muuta kuin viisi mikkiä lavalle. Oli muuten eka kerta kun miksasin viisihenkistä rokkipumppua, jossa kaikki lauloi (ja vieläpä osasi laulaa ihan siedettävän hyvin)!
Siinä sitten tietenkin mikkejä laittaessa sillä pienellä lavalla oli taas sellainen avobordlli ettei mitään rajaa kun kaikki haluaa just sillä sekunnilla olla siellä lavalla, mutta minkäs teet. Mikkejä kytkyyn ja sitten tsekkailemaan. Rumpusetti kuulosti aivan hirveältä kun tomeissa ja basarissa ei ollut resokalvoa lainkaan, soundi oli pelkkä "töks", en tainnut loppujen lopuksi ajaa niitä tomeja juurikaan PA:sta kun ne kuulosti siis todella todella hirveältä.
Soundcheckissä siinä ensin tsekattiin basari, ihan semi-ok ottaen huomioon että ainoa jäljellä ollut lyhyt ständi oli rikki, joten laitoin sen basarimikin sitten sinne rummun sisälle. Onneksi pyysin vielä sitä rumpalia ottamaan sen takkinsa pois sieltä sisältä, että edes jotain sointia saisi siitä kuuluviin. Sitten kun alettiin virveliä tsekkaileen, ihmettelin mistä helvetistä tuollainen diskanttinen sivuääni oikein tulee, kun kanavan pisti mutelle niin se hävisi, eli se tuli PA:sta. Kävin siinä sitten salin puolella kuuntelemassa, niin kuulin että ne tanssilattian takakajarit oli päällä ja se kuului sietä, Eppu oli onneksi siellä toimistossa niin se sitten kävi näyttämässä että mistä ne saa pois päältä. Basso tuli kyllä niin lujaa lavalta, etten sitä loppupeleissä sitten ajanut edes keikan aikana PA:sta lainkaan. Vähän sama oli kitaroiden kanssa, ainoastaan soolot buustasin PA:sta.
Tehtiin sitten Shoutin kanssa reilun pituinen soundcheck, kun se viimeinen bändi (The Friend) ei ollut vielä tullut paikalle. Tulivat siinä sitten kasin aikoihin, silleen ihanasti puolitoista tuntia myöhässä, niin saatiin heillekin tehtyä pikainen soundcheck. Olihan se vähän tollasta Disco Ensembleä heikommalla groovella ja hassummalla laulutyylillä, ei oikein iskenyt mulle.
Mutta sitten tämä eka bändi (Fox Vulpini) oli kyllä se mikä pisti meikäläisen pasmat ihan täysin sekaisin. Kun on tottunut rokkibändejä miksaamaan, niin silloin yleensä on tottunut siihen että mikkiin tulee lujaa soittimesta kuin soittimesta ja joutuu tuuttaamaan kaikkea ihan helvetin lujaa. Ja mitä vielä, laulumikin ledeistä edes ensimmäinen (-24dBU) ei edes välähtänyt kuin satunnaisesti! Mietin eka että onko tää tiski nyt rikki, mutta ei. Sama juttu akustisten kitaroiden kanssa. Sieltä ei lavalta oikeasti tullut juurikaan lujempaa kuin mitä bändi itse soitti, mittarit eivät näyttäneet mitään, mutta kyllä sieltä silti kuului. Ja jumalauta miten hienoa musiikkia! Kannattaa käydä tsekkailemassa.
Perjantai
Noin kello kolme sitten lopulta pääsin lähtemään kutoselta ja koska bussit kulkivat vielä torstai-aikataululla, niin himaan taksilla piti mennä taksilla. Maksoi 23.50 euroa mutta annoin kuskille vielä loput 25 eurosta tippiä kun oli kova juttumies ja pisti Hassisen Konetta soimaan. Ainoa syy miksei kannata asua Vuosaaressa, on että baarireissun jälkeen himaan tuleminen on noin saatanan kallista. Muuten olen täällä sen kohta 15 vuotta viihtynyt helvetin hyvin.
Siinä kotiin päästyäni kävin kirjoittamassa emailia Shoutin pojille kun halusivat että mahdollisesti jatkossakin miksailisin heitä, armoton jysäri sitten iski jossakin vaiheessa kun kirjoittelin sitä emailia ja sain sen vihdoinkin kirjoitettua loppuun noin kello viisi. Tuli aika pitkä emaili. Sitten sänkyyn ja nukkumaan, kaveri sitten soitti tuossa kello 12 että voiko lainata meikäläisen Röden NT5 mikkejä. Olisin muuten lainannut, mutta ne on Major Labelin treenikämpällä tällä hetkellä meikäläisen mikkisalkussa.
PS: http://www.spreadfirefox.com/
Thanks to the support of the always amazing Mozilla community, we now hold a Guinness World Record for the most software downloaded in 24 hours. On June 18, 2008 8,002,530 people downloaded Firefox 3 and are now enjoying a safer, smarter and better Web.
torstai 19. kesäkuuta 2008
Lähiökeikkaa ja Firefox 3.0
Tiistai-iltana Waldenin Henkka soitteli että hän on menossa RMJ:hin miksailemaan, joten ei pääse lähiökeikalle Vuosaaren nutalle ja pyysi tuuraamaan. No itse kun asuin siinä 300 metrin päässä ja kalenteri näytti tyhjää, niin mikä ettei. Ei siinä sitten muuta kun hyvissä ajoin nukkumaan ja yhdentoista aikaan sinne nutalle.
Nutalle saavuttuani meininki oli siinä vaiheessa, että vasta lava oli saatu paikalleen, oli kuulemma ollut ensin väärinpäin. Ei siinä sitten mitään, ei muuta kun etsimään tekniikan vastaava ja kyselemään vähän mitä kamoja siellä on. Noh, sitten Juha löytyy ja hän näyttää että heillä on Allen & Heathin GL2000 sarjan mikseri, ei siinä, tuolla samaisella tiskillä on vedetty aika monta keikka. Sitten räkistä löytyi Lexiconin multiefu ja dbx kompura ja joku Alton graafinen EQ, mutta tietenkään tuohon dbx:ään ei ollut piuhoja ja Altosta puuttui virtajohto, joten käytin ainoastaan sitä Lexiconia, vaikka en niistä edelleenkään tykkää. Mutta sillä vedetään mitä on.
Noh, piuha- ständi- ja mikrofoniosastolla oli sitten nuta-tyyliin todella vajaata ja melkein toimiva kattaus kamaa. Kitarat ja laulut mikitettiin SM58:eilla kun muita mikkejä ei ollut. Rumpumikit oli tämä Shuren PG-halpissarjaa, ja tietenkin vieläpä vajaa sellainen. Rummuista mikitettiin siis virveli ja lattiatomi omilla mikeillään, sitten kaksi etummaista tomia mikitettiin yhdellä mikillä.
Tuo basarimikki (Shure PG52) on muutenkin itsessään todella hirveän kuuloinen mikki, mutta tietenkin siitä puuttui sieluadapteri sieltä pohjasta, joten se piti vaan heittää sinne rummun sisään. Rummun sisään heitettynä ja ilman kompuraa ja gatea se oli kyllä todella toivoton tapaus. Yleensä basarimikeissä on vähän sellainen että niissä on joko helvetisti alapäätä ja vähän yläpäätä tai sitten toisinpäin, mutta tämä oli kyllä huono kompromissi kummankin osalta. Siitä ei saanut oikein yläpäätä eikä alapäätä, eli se oli pelkkää mutaa. Siinä sitten piti lähteä siihen että ensin korostat sieltä sitä 1khz alamiddle ruuvista (ylempää ei voinut kun siinä loppui taajuuden säätövara kesken), 5-6khz ylämiddlestä ja sitten vielä ylähyllyä, kaikki kello kolmeen. Ja mittari tietenkin hakkaa clippausta.
Niin, mutta tietenkin unohdin mainita että nuta-tyyliin näitähän ei oltu vielä saatu kuuluviin vasta kun puolisen ennen tapahtumaan kun liitännöissä oli ongelmia. Ensinnäkin PA:sta ei kuulunut mitään, eikä monitoreista. Kaukokaapelissa ei ollut vikaa, sillä kamaa tuli sisään mikserille, mutta mitään ei tullut ulos. Sitten kun saatiin, niin subbarit oli kytketty jotenkin todella mystisesti että kun paneroi kanavan kokonaan vasemmalle, niin se ei tullut lainkaan subbareista, kummatkin subbarit oli reititetty oikealle. Eli tämän takia oli sitten pakko vain vetää monona, oli vähän heikon kuuloista muuten. Lisäksi siinä ekan (turhan) soundcheckin jälkeen käytettiin varmaan 20 minuuttia PA-piuhojen vaihteluun, kunnes huomasin kokeilla oliko CD-soittimen piuha rikki. Olihan se. Noh, mulle saatiin katos justiinsa vähän ennen kun alkoi satamaan. Tietenkin koko tapahtuman ajan satoi aivan kaatamalla ja jengi lähti aika hyvällä sykkeellä liikkeelle kun tuli sellainen myrskyryöpsähdys taivaalta, eli ei ollut mikään tavallinen tihkusade.
Ekana lauteille astui Junnu Vimma 2008 voittaja, Sukupuu. Kokoonpano oli aika absurdi, rumpali, basisti, multi-instrumentalisti (kitara-melodica-koskettimet) ja huilisti, ei vokaaleita. Jumantsuikka kun pojat soitti hyvin, mutta olivat tosi ujon tuntuisia poikia. Jos jaksavat vaan vääntää vielä 12 vuotta yhdessä, niin noista tulee vielä jotain, kuulin ohimennen joltakin äidiltä että pojat soittavat popjazzissa. Antaa varmaan vähän osviittaa soittotaidosta.
Sen jälkeen alkoikin tämä metallikimara, eka tuli joku blackmetal-bändi, hitto kun se laulaja veti hiljaa. Murisi hiljempaa kuin se puhui puheäänellä. Sitten tuli muutama jotain korvasta sisään ja toisesta ulos, sitten tulikin aika tiukan oloinen 70-luvun rockia soittava bändi (nimi unohtui), mutta meininki groovasi aika lujaa. Sitten tuli joku mörrimöykkymetallibändit ja todella tiukan kuuloinen speedmetalbändi, harmi että unohdin bändin nimen.
Mutta sitten illan ehdoton kohokohta oli ROCTUM! Ei jumalauta noi jätkät oli niin vastenmielisen näkösiä, että niille ei voinut kun nauraa vedet silmissä! Lavashow oli aivan mahtavuutta. Tietenkin kun meiltä loppui langalliset mikit kesken, niin annoin sellaisen langattoman sille laulajalle. Nuo Omnitronicin langattomat oli uusi tuttavuus ja yllättävän toimivan oloiset, gain before feedback oli hyvä ja volyymiä riitti, mutta en kuitenkaan silti ostaisi niitä itse kun ei ole kuin tuo muutaman tunnin käyttökokemus niistä ja varsinkin kun nämä Suomen langattomat taajuudet siirtyvät mobiilitv:n käyttöön.
Tietenkin kun sille pikkusialle antoi sen langattoman niin sehän innostui ja lähti juoksemaan lavalta pois yleisön joukkoon ja pyörimään takani olevalle märälle ruohomäelle. Mahtavuutta, menen katsomaan toistekin joskus.
Näiden jälkeen tuli vielä joku paikallinen bändi, ei voi muistaa. Ainoa mitä muistan oli että laulaja revitteli pyöräänsä "Fuck the fuel economy" nimisen biisin aikana.
Noh, sitten tämä Juha tuli siihen jossakin toisen esiintyjän aikana desibelimittarin ja jonkun meluluvan kanssa pyörähtämään ja sanoo että meillä on 70dB:n meluraja. Sanoin että et voi olla tosissasi, pelkästään jo rummuista tulee ilman mikkejä sen verran. Yritin siinä sitten himmailla parhaani mukaan, onneksi kaikki bändit oli "vaan" kovaäänisiä rock/metallibändejä. Luin sitten loppuillasta sen paperin siinä jossain vaiheessa kun Juha oli häipynyt ja siinä luki jotain tyyliin "asuinalueella lähimmille asuintaloille saa tulla 70dB", kävin siinä sitten vikan esiintyjän aikana siellä lähimmällä asuintalolla mittaamassa. 71dB. Riittänee. Tiskillä tuli 95dB
Noh, ilta ohi, kamat kasaan ja himaan. Siinä kun oli sen 9 tuntia seissyt melkein kokoajan, niin hieman väsytti, joten menin nukkumaan. Tietenkin tämän keikan takia unohdin täysin Firefoxin download-dayn, eli en päässyt osallistumaan siihen maailmanennätykseen. Mutta kävin lataamassa sen silti, mutta helvetti kun alkoi heti vituttamaan tää uusi Firefox, puolet meikäläisen liitännäisistä ei toimi (kuten Customize Google, Download Manager Tweak, Suomen kielen oikoluku ja Tab Mix Plus) ja varsinkin se meikäläisen suosima Firefox 1.5 default-teema, Winestripe, ei toimi.
edit pari tuntia myöhemmin: aika nopeeta toimintaa, sain kaikki liitännäiset paitsi Download Manager Tweakin toimimaan pienen googletksen jälkeen, mutta Winestripeä en, kun se kehittäjä sanoi sivuillaan ettei edes aio tehdä siitä FF3.0 yhteensopivaa, löysin sitten kuitenkin StrataStripe nimisen teeman mikä on yhdistelmä 1.5 ja 3.0 teemaa. Kelpaa mulle.
Nutalle saavuttuani meininki oli siinä vaiheessa, että vasta lava oli saatu paikalleen, oli kuulemma ollut ensin väärinpäin. Ei siinä sitten mitään, ei muuta kun etsimään tekniikan vastaava ja kyselemään vähän mitä kamoja siellä on. Noh, sitten Juha löytyy ja hän näyttää että heillä on Allen & Heathin GL2000 sarjan mikseri, ei siinä, tuolla samaisella tiskillä on vedetty aika monta keikka. Sitten räkistä löytyi Lexiconin multiefu ja dbx kompura ja joku Alton graafinen EQ, mutta tietenkään tuohon dbx:ään ei ollut piuhoja ja Altosta puuttui virtajohto, joten käytin ainoastaan sitä Lexiconia, vaikka en niistä edelleenkään tykkää. Mutta sillä vedetään mitä on.
Noh, piuha- ständi- ja mikrofoniosastolla oli sitten nuta-tyyliin todella vajaata ja melkein toimiva kattaus kamaa. Kitarat ja laulut mikitettiin SM58:eilla kun muita mikkejä ei ollut. Rumpumikit oli tämä Shuren PG-halpissarjaa, ja tietenkin vieläpä vajaa sellainen. Rummuista mikitettiin siis virveli ja lattiatomi omilla mikeillään, sitten kaksi etummaista tomia mikitettiin yhdellä mikillä.
Tuo basarimikki (Shure PG52) on muutenkin itsessään todella hirveän kuuloinen mikki, mutta tietenkin siitä puuttui sieluadapteri sieltä pohjasta, joten se piti vaan heittää sinne rummun sisään. Rummun sisään heitettynä ja ilman kompuraa ja gatea se oli kyllä todella toivoton tapaus. Yleensä basarimikeissä on vähän sellainen että niissä on joko helvetisti alapäätä ja vähän yläpäätä tai sitten toisinpäin, mutta tämä oli kyllä huono kompromissi kummankin osalta. Siitä ei saanut oikein yläpäätä eikä alapäätä, eli se oli pelkkää mutaa. Siinä sitten piti lähteä siihen että ensin korostat sieltä sitä 1khz alamiddle ruuvista (ylempää ei voinut kun siinä loppui taajuuden säätövara kesken), 5-6khz ylämiddlestä ja sitten vielä ylähyllyä, kaikki kello kolmeen. Ja mittari tietenkin hakkaa clippausta.
Niin, mutta tietenkin unohdin mainita että nuta-tyyliin näitähän ei oltu vielä saatu kuuluviin vasta kun puolisen ennen tapahtumaan kun liitännöissä oli ongelmia. Ensinnäkin PA:sta ei kuulunut mitään, eikä monitoreista. Kaukokaapelissa ei ollut vikaa, sillä kamaa tuli sisään mikserille, mutta mitään ei tullut ulos. Sitten kun saatiin, niin subbarit oli kytketty jotenkin todella mystisesti että kun paneroi kanavan kokonaan vasemmalle, niin se ei tullut lainkaan subbareista, kummatkin subbarit oli reititetty oikealle. Eli tämän takia oli sitten pakko vain vetää monona, oli vähän heikon kuuloista muuten. Lisäksi siinä ekan (turhan) soundcheckin jälkeen käytettiin varmaan 20 minuuttia PA-piuhojen vaihteluun, kunnes huomasin kokeilla oliko CD-soittimen piuha rikki. Olihan se. Noh, mulle saatiin katos justiinsa vähän ennen kun alkoi satamaan. Tietenkin koko tapahtuman ajan satoi aivan kaatamalla ja jengi lähti aika hyvällä sykkeellä liikkeelle kun tuli sellainen myrskyryöpsähdys taivaalta, eli ei ollut mikään tavallinen tihkusade.
Ekana lauteille astui Junnu Vimma 2008 voittaja, Sukupuu. Kokoonpano oli aika absurdi, rumpali, basisti, multi-instrumentalisti (kitara-melodica-koskettimet) ja huilisti, ei vokaaleita. Jumantsuikka kun pojat soitti hyvin, mutta olivat tosi ujon tuntuisia poikia. Jos jaksavat vaan vääntää vielä 12 vuotta yhdessä, niin noista tulee vielä jotain, kuulin ohimennen joltakin äidiltä että pojat soittavat popjazzissa. Antaa varmaan vähän osviittaa soittotaidosta.
Sen jälkeen alkoikin tämä metallikimara, eka tuli joku blackmetal-bändi, hitto kun se laulaja veti hiljaa. Murisi hiljempaa kuin se puhui puheäänellä. Sitten tuli muutama jotain korvasta sisään ja toisesta ulos, sitten tulikin aika tiukan oloinen 70-luvun rockia soittava bändi (nimi unohtui), mutta meininki groovasi aika lujaa. Sitten tuli joku mörrimöykkymetallibändit ja todella tiukan kuuloinen speedmetalbändi, harmi että unohdin bändin nimen.
Mutta sitten illan ehdoton kohokohta oli ROCTUM! Ei jumalauta noi jätkät oli niin vastenmielisen näkösiä, että niille ei voinut kun nauraa vedet silmissä! Lavashow oli aivan mahtavuutta. Tietenkin kun meiltä loppui langalliset mikit kesken, niin annoin sellaisen langattoman sille laulajalle. Nuo Omnitronicin langattomat oli uusi tuttavuus ja yllättävän toimivan oloiset, gain before feedback oli hyvä ja volyymiä riitti, mutta en kuitenkaan silti ostaisi niitä itse kun ei ole kuin tuo muutaman tunnin käyttökokemus niistä ja varsinkin kun nämä Suomen langattomat taajuudet siirtyvät mobiilitv:n käyttöön.
Tietenkin kun sille pikkusialle antoi sen langattoman niin sehän innostui ja lähti juoksemaan lavalta pois yleisön joukkoon ja pyörimään takani olevalle märälle ruohomäelle. Mahtavuutta, menen katsomaan toistekin joskus.
Näiden jälkeen tuli vielä joku paikallinen bändi, ei voi muistaa. Ainoa mitä muistan oli että laulaja revitteli pyöräänsä "Fuck the fuel economy" nimisen biisin aikana.
Noh, sitten tämä Juha tuli siihen jossakin toisen esiintyjän aikana desibelimittarin ja jonkun meluluvan kanssa pyörähtämään ja sanoo että meillä on 70dB:n meluraja. Sanoin että et voi olla tosissasi, pelkästään jo rummuista tulee ilman mikkejä sen verran. Yritin siinä sitten himmailla parhaani mukaan, onneksi kaikki bändit oli "vaan" kovaäänisiä rock/metallibändejä. Luin sitten loppuillasta sen paperin siinä jossain vaiheessa kun Juha oli häipynyt ja siinä luki jotain tyyliin "asuinalueella lähimmille asuintaloille saa tulla 70dB", kävin siinä sitten vikan esiintyjän aikana siellä lähimmällä asuintalolla mittaamassa. 71dB. Riittänee. Tiskillä tuli 95dB
Noh, ilta ohi, kamat kasaan ja himaan. Siinä kun oli sen 9 tuntia seissyt melkein kokoajan, niin hieman väsytti, joten menin nukkumaan. Tietenkin tämän keikan takia unohdin täysin Firefoxin download-dayn, eli en päässyt osallistumaan siihen maailmanennätykseen. Mutta kävin lataamassa sen silti, mutta helvetti kun alkoi heti vituttamaan tää uusi Firefox, puolet meikäläisen liitännäisistä ei toimi (kuten Customize Google, Download Manager Tweak, Suomen kielen oikoluku ja Tab Mix Plus) ja varsinkin se meikäläisen suosima Firefox 1.5 default-teema, Winestripe, ei toimi.
edit pari tuntia myöhemmin: aika nopeeta toimintaa, sain kaikki liitännäiset paitsi Download Manager Tweakin toimimaan pienen googletksen jälkeen, mutta Winestripeä en, kun se kehittäjä sanoi sivuillaan ettei edes aio tehdä siitä FF3.0 yhteensopivaa, löysin sitten kuitenkin StrataStripe nimisen teeman mikä on yhdistelmä 1.5 ja 3.0 teemaa. Kelpaa mulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
