"Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered"

Day 27 – Sep 25

Viikonloppu, ei taaskaan mitään tekemistä. Tarkoitukseni oli lähteä käymään Targetissa, mutta sitten laiskotti niin paljon ettei jaksanut yksin lähteä. Selailin sitten siinä meikäläisen vanhoja demoja ja valitsin niistä kaksi riffidemoa ja tein ne kokonaisiksi biiseiksi. Toinen löyhkää vahvasti Disco Ensembleltä diskokomppisäkeistöllä ja toisen pääriffi kuulostaa hieman U2:n ja Panteran sekoitukselta. Sitten huomasin että kello olikin jo kahdeksan, enkä enää voinut mennä Targetiin.

Illalla sitten kävin taas American Burger Barissa ja kun palasin kämpille, niin tuli niin hirvee ripulipaska että oli pakko vetää välissä kun tunsin sen läjän kankuissa asti, ja sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun. Sitten jossakin vaiheessa kun makasin omassa huoneessani lattialla alasti, niin yhtäkkiä Rio naapurihuoneesta tulee tuomaan polkupyörän meidän huoneeseen. Luulin että kyseessä oli joku källi ja pistin pyörän omistajalle tekstaria aiheesta.

Sitten pistin lämmittimen täysille ja ovet kiinni. Yllättäen meikäläisen huoneessa oli melkein 10 astetta lämpimämpi kun naapurihuoneessa seuraavana aamuna.

Day 28 – Sep 26

Sama meininki jatkui, olin alasti sängyssä, vuorotellen nukuin ja surffasin netissä. Sitten joskus kahdeksan aikoihin alkoi tulla aivan hitonmoinen nälkä ja Marqitis tulee huoneeseen kysymään onko noi kaapin päällä olevat nuudelit meikäläisen. Sanoin että ei, ne on Zachin. Sitten ehdotin josko mentäisiin alakerran japanilaiseen ravintolaan syömään. Niinhän me mentiinkin, 85 dollaria meni. Loppuillasta sitten vaan pyörin asuntolalla ja odottelin seuraavaa päivää.

Facebookissa sain linkin jossa Slovakia voitti Bulgarian niukasti naisten jääkiekossa 82-0 kaksi vuotta sitten. Ei pässimmin.

Day 29 – Sep 27

Ekalla tunnilla meillä oli taas riggausta ja opettaja suunnilleen paskat housussa järkyttyneenä pelotteli meitä että se oli viikonlopun aikana kuulemma melkein tappanut jonkun tyypin kun sillä kun se oli vahingossa tiputtanut sakkelin noin 20 metrin korkeudesta. Sitten hieman taas tehtiin solmuja ja roikuttiin valjaissa. Oli muuten aikamoista munien rutistusta.

Sitten juomaan Pina Colada limpparia kahvilaan ja odottamaan pari tuntia että tunnit loppuu. Tämän jälkeen Mix Lab II tunnilla tuli todettua kuinka kujalla toi meidän opettaja on. ”Miten sä lähtisit miksaamaan tätä basaria” ”Laittaisin sen biisin siinä ympärillä soimaan” ”*naurua*, niin mutta kun...” Ei vittu. Ei sillä basarilla noin oikeesti ole mitään väliä, lisäksi se kyseinen biisi joka meidän piti miksata oli aivan täyttä paskaa.

Illalla sitten ajattelin ottaa pienet nokoset, nukuin sit joku 18 tuntia ja heräsin siinä viiden aikoihin.

Day 30 – Sep 28

Päivän ainoat tunnit alkaakin sitten kello 8.30, kyseessä on akustiikkakurssi. Otin tän akustiikkakurssin sen takia kun ajattelin että se on oikeasti akustiikkakurssi, eikä naamioitu fysiikka/matematiikkakurssi. Ei olla meinaan puhuttu vielä sanaakaan akustiikasta, vaan ollaan laskettu miten vitussa SPL ja dB lasketaan sun muuta. Opettaja vetää ihan vitun nopeeta vauhtia sairaan vaikeita juttuja ja on lisäksi aivan saatanan yli-innokas ja näsäviisas mulkku. Hauska mies, mutta oon aivan pihalla kun pitää sulattaa nää kaikki ensin myös suomeksi, sit se odottaa että me lasketaan kaikki vitun nopeesti ”speed math” meiningillä, ja päässä. ”If you are too slow in a studio, you are fired!” Kiinnostaa kun kilo Pascaleita laskea jotain vitun logaritmeja päästä. Todennäköisyys että tulen käyttämään näitä matematiikkataitoja koskaan, on aika lähellä nollaa, sillä lasken nämä mieluummin jollakin laskurilla kuin päässä tai paperilla. Niinkun desibelimittaria. Mieluummin käytän sen 10 minuuttia että lasken ne oikein, kun se että käytän 3 minuuttia siihen että lasken sen väärin. Lopputunnista tuli taas joku saatanan viuviuviuviu-ääni joka oli ilmeisesti skyway-käytävän hälytin, joka oli aivan luokan ulkopuolella. Tällä kertaa ei kuitenkaan reagoitu asiaan mitenkään.

Illalla sitten tein taas biisin, tällä kertaa meningin nimi on industrial-funk-metal. Yllättäen vaikutteet on huomattavat jos tietää mistä biisistä on kyse.

Lähdettiin Jacobin kanssa joskus kasin maissa sitten käymään Walmartissa ja Cub Foodsitsa hakemaan taas limpparia. Eivät olleet enää tarjouksessa, mutta ostettiin kuitenkin. Viime kerralla vähän mokattiin se reissu, tällä kertaa oltiin viisaampia ja otettiin matkalaukku mukaan, jolla mä sitten otin ne limpparit mukaan. Keskikokoiseen Samsoniteen mahtuu näköjään 4 lavaa eli 96 tölkkiä, ettäs tiedätte.

Ostin vanukasta (jäin tuohon Jell-o Tapiocan koukkuun, mahtavaa tököttiä), juustokuutioita, herkkusieniä, pekonia, sipulia, salaattia ja ranch-kastiketta sekä 36 tölkkiä juotavaa. Ehkä sitten huomenissa sitten vois tehdä ihmisruokaa näin kotosalla kun tuo Zach meni hommaamaan tuollaisen sähkö-operoitavan grillilevyn?

Day 31 – Sep 29

Aamun ekoilla tunneilla pistettin efektiräkkiä kasaan. Laitettiin nippusiteillä voimaliitokset silleen että se näytti todella puhtaalta ja seksikkäältä. Oli muuten aika opettavainen kokemus, yksi parhaimpia tähän mennessä.

Päivällä sitten DAW editingissä tällä kertaa duunattiin moniraitoja johonkin ABRA-mainokseen ja palautin CD:llä sen Mix Theory kurssin tehtävän, mutta sitten illalla sähköpostissa oli viesti jossa luki: ”Anssi Tenhunen: [...] Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered. [...]”

Sitten lähetin vastausmailia että WTF, sain sitten aamulla luettua että se olikin lähettänyt sen kaikille. Pelästyin vaan pikkasen kun se oli suoraan osoitettu meikäläiselle.

Näin sitä Residence Director Jeffiä tänään, se sanoi että siinä meidän termostaatissa oli liikaa öljyä sisällä(?), joten ne oli sit kuulemma huudattaneet palohälyttimiä reilut 10 minuuttia putkeen. Nyt kuulemma sit pitäisi toimia. Tuuletin kämpän, kun siellä haisi aivan vitun hirveälle, siinä samalla kun hain kämpiltä basson ja menin päivän vikoille, studio maintenance -tunneille. Meinasin nukahtaa univajeen takia, puhuttiin kuorintapihdeistä ja resistansseista sun muista.

Lopputunnista näytin bassoa opettajalle ja pikaisen pintapuolisentutkimisen perusteella ei ollut mitään vikaa, paitsi että tonepotikka oli löysällä, joka kiristettiin. Siinä on vaan yksinkertaisesti heikko syöttöteho, eli paskat mikit liian kaukana.

Ajattelin tänään mennä ajoissa nukkumaan, kun on tullut nyt joka yö riekuttua sinne yhteen asti vaikka herätys on joka aamu ollut 6.30, joten tunneilla on väsyttänyt aina ihan vietävästi. Pistin vieläpä varuiksi herätyksen 6.15. Heräsin siinä sitten itsekseni kuudelta, tsekkasin sähköpostit että aamukasin tunnit on peruttu ja aloitetaan vasta ysiltä. FML. Mutta tulipahan nukuttua hyvin.

Day 32 – September 30

Koulussa oli aika perusmeininki tänään; Aamulla purettiin pari lamppua ja testattiin että toinen niistä toimii. Sen jälkeen kuunneltiin kun Chopper puhui rummuista ja huumeiden käytössä Yannin kanssa. Sitten Joe Mabbottin kanssa pelleiltiin hieman SSL:n tiskillä ja melkein äänitettiin rumpuja. Tuli taas todettua että en oikeen lämpiä beta52:lle basarissa, ja että noi muutkin Shuren beta 50-sarjan mikit on ”ihan ok” rummuissa, mutta ei mitään ihmeellistä.

Sitten menin ruokalaan, kysyin Brittanyltä joka tuli siinä käytävällä vastaan että mitä safkaa siellä oli, niin vastaus oli ”emmä syöny sitä kun sä näytti pahalta”. Sitten kun mä menen sinne, niin mitä siellä on? Ehkä toisiksi parasta intialaista safkaa mitä on; Tikka Masalaa. Harmi vaan että riisi oli loppu eikä lisää saanut(!) ja ne mitä oli jäljellä oli kuivaa(!!) ja raakaa(!!!). Mutta itse tikka masala oli hyvää.

Sovittiin tapaaminen joskus vähän neljän jälkeen Jacobin kanssa Macysin edessä olevalla bussipysäkillä että mentäisiin Mall of Americaan. Siinä on siis kaksi pysäkkiä. Toiselta pääsee Mall of Americaan, toisesta ei. Arvatkaa kummassa Jacob oli mua odottamassa? Se oli kuulemma myös eilen hävittänyt avaimensa. GG. Kello on nyt 16.30 ja ollaan bussissa matkalla Mall of Americaan, mutta mun pitää olla takaisin koululla 18.45 mennessä kun mennään AES kerhon kanssa retriitille Joe Mabbottin studiolle, joten oma reissuni jää hieman lyhyemmän puoleiseksi.

Kävin aluksi syömässä aasialaisessa ravintolassa, Jacob ei tilannut mitään koska ”se näyttää ja haisee pahalta”. Pakotin sitä sitten kuitenkin syömään pienen palasen pihviä ja kesäkurpitsaa. Ensin se siinä ennakkoluuloisesti irvisteli, sitten hieman pureskeli ja sanoi että se oli oikeastaan aika hyvää. Vitun ennakkoluuloiset amerikkalaiset. Ostin samalla reissulla sitten H&M:stä 25 dollarin yhteishintaan mustan t-paidan ja mustan hupparin. Mihinpä sitä hevimies väreistään pääsee? Lähinnä ostin sen hupparin jotta olisi joku vaihtoehtoinen paita tolle mun ”Sound guy is more competent” hupparille, jota olen käyttänyt nyt nelisen viikkoa, kun se mun toinen pitkähihainen paita oli lähinnä lentokonetta varten. Jacob jäi sinne ostarille etsimään itelleen vihreätä hupparia.

Otettiin mennessä aikaa bussimatkasta ja se kesti noin kolme varttia, kun päästiin Mall of Americalle tsekattiin lähtevät bussit. Mun tarvitsi lähteä siinä 17.30 takaisin bussipysäkille, joka lähti 17.48 St Pauliin päin ja olisi siinä noin 18.30 perillä, jolloin minulla olisi reipas vartti aikaa kävellä takaisin koululle.

Kun odottelin bussia, näin perilaiskan amerikkalaisen; Poliisin, joka ajoi Segwaylla.

Noh, matka takaisin, uusi puhdas huppari päälle ja koululle odottamaan kyytiä. Meidän studio maintenance opettaja sitten on kuskina ja ajaa jonnekin aivan perseeseen Minneapoliksen keskustassa ja sen takia myöhästytään sopivasti 35 minuuttia sovitusta. Paikan päällä sitten Joe Mabbott ja Chris Blood kehuivat studiotaan kilpaa, varsinkin Joen silmistä näki että se tykkäsi pönkittää egoaan ja puhua itsestään. Komea studio ja paljon huipputason hardista käytössä, mutta jotenkin ahdistavan oloinen paikka.

Takaisintulo matka menikin sitten melkein suoraa tietä ja illalla ei sitten tapahtunutkaan taaskaan mitään ihmeellistä. Menin naapurihuoneeseen, juteltiin siellä paskaa ja katottiin jotain Stephen Hawkins dokkaria maailmankaikkeuden ja avaruusolioista. Samalla sain vahvistuksen aavistukselleni että mistä se jatkuva mäntykukkien tuoksu käytävällä tuli. Illalla Marqitis tulee aivan naamoissa huoneeseen ja syö meikäläisen viimeisen vanukkaan. Homo.

Day 33 – Oct 1

Jätkät oli siinä sitten lähteneet aamulla ja kun olin ite aamupaskalla niin raksamiehet tuli ihmettelemään meidän huoneen ihmeitä, itse hengasin siinä kalsarit jalassa kun ne asensi meille komeroa ja fiksaili kaikkia pikkuvikoja. Sitten sieltä tuli joku meksikaani sisään, katsoi ikkunaa ja irvisti rumasti ja sanoi ettei voi tehdä tolle ikkunalle mitään tänään, joku toinen päivä sit.

Alison Scott, jonka konsertin kävin katsomassa WTC-päivänä, oli tällä kertaa esiintymässä Artist & Industry seminaarissa, ja jostain syystä se kuulosti vielä huonommalta mitä viimeksi. Edes aloitusbiisi, So Why, ei paljon lohduttanut. Mutta cleavage oli hyvin edustettuna. Konsertti loppui TLC:n ”Waterfalls” coveriin.

Mutta Kevin Bowe sanoi kyllä hyvän aforismin: ”Crappy song isn't worth anything, but a good song is worth everything”

Koulun kahvilassa sitten söin vaihteeksi taas neljän taalan sämpylän kun lämmin ruoka oli loppu(!), mutta koska sen jälkeen jäi vieläkin nälkä, niin kokeilin kerrankin ihan vain vittuillakseni noita koulun kahden dollarin neljännespizza-sliceja. Oli niin hiton rasvainen, että oli pakko pyyhkiä rasvat pois paperilla. Yllättäen sen jälkeen se ei enää maistunut miltään, joten pistin siihen hieman BBQ kastiketta päälle. Tietääpähän ettei osta jatkossa.

Illalla tein kämpillä juustolla täytettyjä herkkusieniä käärittynä pekoniin, höystettynä salaatilla ja makealla sipulilla.

Day 34 – Oct 2

Lauantai. Nukuin pitkään ja aloin lukemaan kirjaa joka pitäisi olla luettuna parin viikon päästä. Sitten luinkin sitä aika monta tuntia ja siirryin jossain vaiheessa asuntolan lounge-tilaan lukemaan kun siellä on nykyisin todella mukavan pehmeät nojatuolit. Huomasin että sinne oli myös ilmestynyt telkkari. Ehdinköhän mä reilun tunnin olemaan siinä yksin kunnes se huone täyttyi ihmisistä, valot sammuivat ja katsottiin ”Running Scared” leffa. Todella hyvä pätkä, mutta asteen verran häiriintynyt. Sen jälkeen menin takaisin huoneeseeni ja sitten jossain vaiheessa pää oli kusen lisäksi täyttynyt räästä ja päätä jomottamaan pahasti että oli pakko käydä kylmässä suihkussa kaksi kertaa. Se vähensi päänsärkyä, mutta ei vienyt pahaa oloa pois. Nukahdin alasti sängylleni ja tärisin, en voinut laittaa lämmitintä päälle kun tuntui että meinaa yrjö lentää. Sitten taisin jossain vaiheessa vain menettää tajuntani ja heräsin aamulla sitten paskan maku suussa, mutta ilman pääkipua.

Day 35 – Oct 3

Tänäänkin piti lukea sitä kirjaa, mutta huomasin että meillä on akustiikan/matematiikan pistarit tiistaina, joten luin hieman niihin, mutta tunnin päästä meininki muuttui perus-facebookkailuksi. Sitten huomasin että nälkä tuli, mutta kaupungissa ei yllättäen taaskaan ollut mikään paikka auki, joten kävin hakemassa Erbert & Gerbert'sistä SPARTA!-subin ja myöhemmin illalla tilattiin Dominosin Pizza. Tällä kertaa se maksoi puolet vähemmän vaikka oli sama pizza.

Lopuksi illalla tein taas yhden riffin, ehkä se kasvaa kokonaiseksi biisiksi joku päivä tai sitten pistän sen johonkin jo olemassa olevaan biisiin. Sitten huomasin kuinka makeeta oli leikkiä kitaran ja sub octaverin kanssa. Zach on meistä kolmesta herkkäunisin ja hän sitten että aiotko koska mennä nukkumaan, kun kuulemma hieman häiritsin hänen untansa. Välissämme oli siis suljettu ovi, mulla oli kuulokkeet päässä ja ainoa ääni mitä kuului oli kielten rätinä. Mutta ajattelin kuitenkin olla ystävällinen ja pistää pillit pussiin, sillä huomasin että kello oli jotain 2 ja jotain. Aamulla kuitenkin taas vaihteeksi 6.30 herätys.

En mä sitten kuitenkaan kauaa ehtinyt nukkua kun mutsi herättää mut tekstarilla, että soita Luottokuntaan numeroon että saan Visa-laskuni. Huomasin että on muuten aika vaikeeta hommaa, sillä Suomen business hours on täällä kello 01-08. Normaalisti nukun tuohon aikaan. Samasta syystä mutsi ei oo tykännyt kun en oo pitänyt sinnepäin yhteyttä, mutta osittainen syy on se että en saa lähetettyä myöskään sähköpostia kun smtp palvelin ei anna lähettää muusta kun @mcnallysmith.edu osoitteesta postia.

Näin elämäni ensimmäisen torakan tänään. Se jäi eloon.

Day 36 – Oct 4

Viikonloppu meni siis melkein pitkälti kokoajan neljän seinän sisällä, ehkä sitten toiste enempi ulkona. Mutta alkaa säät hieman viilentyä, illalla pitäisi olla +6°C, mutta huomenna päivällä +23°C. Ilmatieteenlaitoksen mukaan Suomessa on puolet noista.

Aamun tunneilla ei tehty juuri mitään, mietittiin että mitäs helvettiä tehdään tolle valosähköjen kaapelinyytille joka menee kattoon ja laskeskeltiin jotain etäisyyksiä, sitten jätkät lähti käymään rautakaupassa ja kun autoon ei mahtunut kun 5 niin mä jäin vapaaehtoisena sitten odottamaan. Ehdotin että olisiko siinä mitään järkeä että tehtäisiin vaikka joku suunnitelma että mitä me tehdään, niin vastaus oli jotain tyyliin ”hyvä idea, mutta liikaa duunia” (eli käytännössä noin tunnin urakka varmaan yhteensä vs se että käytetään 4 tuntia siihen että palloillaan ympäriinsä).

Sitten menin pariksi tunniksi varaamaan studion jotta sain tehtyä ”kotitehtävän” ja miksattua yhden biisin, josta jatkoin sitten sulavasti tunneille jotka jatkuivat samassa tilassa. Tein sen miksauksen pitkälti Tipin oppien mukaan ja se opettaja sitten sanoi tauolla että ”sun miksaus kuulosti tosi hyvältä ja sä olet selkeästi noita muita edellä signal flowssa, miksauksessa ja muussa”. Niin no, periaatteessa ollaan kuitenkin samalla linjalla, ollaan ymmärtääkseni kaikki kolmannen tason opiskelijoita, eli vähintään toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoita.

Paras esimerkki tästä täällä vallitsevasta tyylistä on se että täällä on hirvee määrä high-end härpäkettä ympärillä, mitä sitten loppupeleissä ei osata käyttää. Tein Kylen kanssa yhteistyössä siellä tunneilla seuraavaa miksausta, niin otin taajuus-analysaattorin esiin, niin se kysyi että mikäs helvetti se toi on. Itse näin sen ekan kerran oliskohan ollut ensimmäisen kuukauden aikana ollessani Virroilla. Se että Virroilla ollaan opeteltu käyttämään rajoitettua kalustoa tehokkaammin ja kerrottu tyylit miten tuntematonta kalustoa on helpompi käyttää, juurikin esimerkiksi taajuusanalysaattorin kanssa jos tila itsessään oudon kuuloinen, on ainakin itselleni sopivampi tyyli.

Illalla käytiin Walmartissa ostamassa Marqitikselle läppäri ja ostettiin siinä sitten samalla kaikkea muuta ruoka-osaston juttuja kuten makkaraa. Brittany ajoi. Sillä on selkeästi jotain itsetunto-ongelmia, se varoitteli etukäteen että sen auto on likainen; Faijani auton standardeilla kyseinen auto siinä tilassaan olisi ollut juuri siivottu. Ainoastaan lähinnä auto oli ikkunoista hieman likaiset. Piikiteltiin Marqitikselle melkein koko matkan ajan.

Heräsin joskus kolmen aikoihin ja tuli todettua että mä en pysty soittamaan Suomeen tolla mun jenkkiliittymällä, joten Soneran kortti sisään ja puhelinlangat kuumiksi Luottokuntaan päin. Soitin siinä samalla äidille ja lyhensin sitä luottokortin maksua 650 eurolla.


Seuraava >>