Day 74 – Nov 11
Heräsin kello 7, tajusin että en ollut tehnyt Rec Labia varten raakamiksausta, tein sitten sen valmiiksi ja menin ekalle tunnille kolme varttia myöhässä. Valaisutunnilla ne piirteli jotain valaisukarttoja ja meikäläinen tutkiskeli mikä sitä DMX ohjainta vaivaa. Kylmän radikaalisti pistin “erase all”, niin eipähän ollut enää solmussa. Latasin default patchin ja sain perustoiminnot toimimaan noin puolen tunnin rtfm hinkkaamisen jälkeen, eli enää pitää tehdä DMX patchausta ja se pitäisi taas toimia normaalisti. Huomasin siinä samalla että se vehje on aika perseestä ja siitä on alkanut nappulat ja ledit hajoilemaan. Voisivat hommata jonkun oikean valokonsolin.
Chopper taas pauhasi jotain ihan randomia paskaa kitaran nauhoittamisesta. Sen kaverin uskottavuus on alkanut valumaan aika vahvasti viemäristä alas meikäläisen silmissä. Recording Labissa hieman hiottiin niitä Phil Little miksauksia ja äänitettiin rumpuja yhteen niistä biiseistä. Tehtiin aika mielenkiintoisia telttaviritelmiä pianon ympärille “kaikukopaksi”.
Nyt istun kahvilassa kattomassa kun jengi soittaa metallia lavalla. Kerta se on ensimmmäinenkin. Ekassa bändissa oli neljä “gimmickiä”: kaksi laulajaa, naislaulaja, kolme kitaristia ja perkussionisti. Ja ne soitti aivan päin vittua. Toka bändi soitti Iron Maidenia, mutta paskoja biisivalintoja, sitten lähdin AES tunnille. Huomasin myös että se ääniteknikko ei selkeästi osannut hommaansa kun kummastakin bändistä näki ettei ne laulajat kuulleet itseään.
Sitten AES tunnilla meidän PITI keskustella subkickeistä, mutta siinä kävi sitten silleen että me otettiin pahvilaatikollinen random elektroniikkaosia (resistoreita, konkkia sun muita) ja alettin lajittelemaan niitä. Sitten keskusteltiin sotimisesta.
Day 75 – Nov 12
Artist & Industry tunnilla oli joku evvk Lähi-Itäbändi. Ja koulupäivä olikin virallisesti sitten siinä. Sitten menin koulun kahvilaan taas surffamaan netissä, huomasin tänään ekaa kertaa että niillä pehmeillä sohvilla pystyy näköjään myös pistäämään töpselin seinään, joten menin sinne. Olin kahvilan viimeinen asiakas reilun 3-4 viimeistä aukiolotuntia.
Sitten Walgreensistä kävin ostamassa hieman lakua ja porkkanakakkua. Sitten menin asuntolalle möllöttämään. Marqitiksella tuli joku kaveri käymään, ne oli lähdössä klubittamaan Minneapolikseen. Tietenkin siinä vaiheessa kun ne oli lähteneet ulos, niin Marqitis unohti avaimet sisään ja minä pirulaisena olin lukinnut oven ja mennyt suihkuun. Nauroin räköisesti kun ne tuli takaisin.
Jossain ysin vaiheessa meidän piti lähteä Jacobin kanssa Minneapolikseen, mutta sillä oli ilmeisesti joku vitun hätä mennä sinne kun ei voinut muutamaa minuuttia odottaa, niin minä sitten jäin nallina kalliolle asuntolalle. Menin siinä sitten nukkumaan kun ei siellä St Paulissa oikein muutakaan järkevää tekemistä ole kuuden jälkeen.
Noh, herään sitten joskus 00-01 välillä siihen kun Zach ja Marqitis tulee takaisin noin 10 ihmisen kanssa ja alkaa popittamaan musaa IHAN VITUN LUJAA. Yritä siinä sit nukkua.
Day 76 – Nov 13
Heräsin niin huomasin että täällä sataa ekan kerran lunta. Ja ihan vitun paljon. Joku 10 senttiä ainakin oli satanut siihen mennessä kun heräsin. Se oli tänään pitkälti loskaa ja varmaan huomenna peilijäätä.
Lähdettiin sitten 11 aikoihin shoppailemaan Brittanyn, Chrisin ja Antonion kanssa. Ensin käytiin Cubs Foodsissa, sitten käytiin hakemassa Ian ja mentiin Walmartiin. Tää oli eri Cub Foods kuin se missä mä normaalisti kävin, joten ostin hirveen määrän tomaatteja, banaaneja, omenoita, rypäleitä ja mandariineja, kun ei tarvinnut kantaa niitä ite vaan pääsi autolla. Lisäksi ostin ihan peruskamaa kuten leipää, makkaraa, salamia, jugurttia ja jotain muuta pientä.
Walmartista ostin itelleni hanskat ja kengät. Huvittavinta oli todeta että meikäläisen kenkäkoko on 46. Se oli 44 vielä inttiaikoina, paitsi kumisaappaissa. Takkia en ole vielä ostanut, ehkä sitten maanantaina.
Illalla ei ollut mitään tekemistä, mutta sitten Zach kysyy että haluanko lähteä Station 4:lle katsomaan keikkaa. Sanoin että mikä jottei, ei siinä parempaakaan tekemistä ollut. Siellä oli 5 bändiä (Gabriel & Thee Apocalypse, Cimmerian, Midria, Don't Worry I'm A Doctor, Bloodtrust) ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ne oli kaikki aika kohtuu perseestä, mutta syytän osittain myös ammattitaidotonta äänimiestä. Ainoa mitä PA:sta kuului oli basari ja lead laulu. Ja huvittavinta oli että Zach lähti ekan bändin jälkeen menemään, tuli katsomaan Cimmerianin kun siinä oli yks meidän koululaisista soittamassa ja lähti pois.
Day 77 – Nov 14
Sunnuntaina oli sitten Zachin ja Jacobin märkä uni; Attack Attackin keikka. Lämppäreinä Pierce The Veil, Of Mice And Men ja In Fear And Faith.
Homman nimihän oli sellainen että sovittiin Zachin kanssa että mennään bussilla sinne keikkapaikalle. Jacob hehkuttaa Facebookissa että se on menossa sinne Attack Attackin keikalle, sitten mä kysyn sen jälkeen että millä ja millon olet menossa sinne. Sitten se sanoo että se on menossa autokyydillä, mutta sanoi että mä voin lainata sen bussikorttia, niin mun ei tarvii maksaa bussista. No mikä jottei, ilmainen bussi on aina jees. Sitten kun mä olin menossa hakemaan sitä bussikorttia siltä, niin Zach reilukerhosta ilmoittaa että hän menee Jacobin kyydissä kun kun heillä kuulemma oli autossa tilaa yksi paikka. Ja se oli kysynyt tätä meikäläisen jälkeen.
Noh, sitten google maps auki ja tsekkailen että mitenkäs helvetissä mä pääsen sinne keikkapaikalle, katoin tietenkin että en oo muuten kertaakaa nähnyt tota 3 tai 54 bussia täällä jolla mun piti mennä, joten päätin mennä sitten 16 bussilla. Sitten kun mä olen melkein Minneapoliksessa, niin Jacob soittaa että sinne ei pääsekään bussilla 16. Sitten tuurikseni jäin Metrodomen kohdalla pois, jonka edessä on 55 light rail (tollanen ratikan, metron ja junan risteytys, pikaraitiotie?) joka menee noin 30 metrin päähän siitä keikkapaikasta. Hyvä munkki.
Paikkana oli Minneapoliksessa sijaitseva Cabooze, joka näytti olevan miksaajan painajainen. Miksauspaikka oli 3 metrin korkeudessa katon rajassa(!) ja sieltä ei ollut suoraa näköyhteyttä lavalle(!!).
Ensimmäiset 3 bändiä soitti samalla backlinella (mutta eri nupeilla); 2 orangen fullstackia ja ampegin rantasauna. Mutta Attack Attack tuplasi tämän, eli siellä oli 4 orangen 4x12 fullstackia ja 2 ampegin 8x10 rantasaunaa. Ja jenkkityyliin keikat tuli taas aivan vitun lujaa, eikä mistään saanut mitään selvää vaikka olin “optimaalisesti” keskellä salin äänikuvaa. Siitä sai selvää mitä tuli taustanauhalta ja siitä että rumpali soitti basaria, mutta basso oli pelkkää alapäätä ja rintalasta-resonanssia, kitaroista ei saanut mitään selvää vaikka ne soitti yksinään ja laulumikki kiersi jatkuvasti. “Yllättävää”, jos bändi tulee joku 120dB lauteilta tollaisen backlinen kanssa ja varmaan yli 110dB siihen missä olin.
Jos laulajat ei olisi vaihtuneet bändeissä, niin en olisi oikeasti osannut sanoa että bändi vaihtui. Kaikilla samat maneerit, sama soundi ja oikeastaan ainoa ero oli että bändit vaan tuli lujempaa mitä myöhempään kello kävi. Mutta pakko myöntää että Attack Attack oli ihan viihdyttävä bändi katsoa livenä, varsinkin kun se pisti yleisön tekemään kaikkea tyhmää kuten pistämään kaikki tytöt vetämään hirveetä catfightia kun ne on nostettuna jonkun harteille.
Sitten poispäin tuleminen oli vielä suurempi seikkailu kun se 16 bussi on “yksisuuntainen” siinä metrodomen kohdalla, eli se vetää ilmeisesti hieman isomman lenkin. Katsottiin sitten google mapsista että mun pitää mennä ensin sillä light raililla jonnekin ja sitten 54 bussilla takaisin. Kun nousin siihen light railiin niin huomasin että ainoa pysäkki josta pääsee 54 bussiin on Mall of America ja lentokenttä. Eli menomatkaan meni noin tunti, paluumatkaan noin puolitoista. Mutta pääsin perille kuitenkin.
Nyt sain selkeän vahvistuksen siitä, että mulla on laktoosi-intoleranssi ja se reagoi erittäin vahvasti tähän amerikkalaiseen maitoon. Tilasin American Burger Barista kaiken näköistä ruokaa (burgereita, sipulirenkaita, jotain perunajuttua jne) ja vatsa toimi normaalisti. Sitten tilasin jälkkäriksi pirtelön ja noin 5 minuuttia sen syömisen jälkeen tunsin vatsassa kuinka nyt on tulossa sellasta kiitoskirjettä että piti linkata vessaan päästämään varpusparvi kotio.
Day 78 – Nov 15
Missasin ekat tunnit, tyypit oli taas haista paska field tripillä jossain kaupassa. Ripustettiin screeni. Mix Labissa puhuttiin Pro Tools automaatiosta. Sen jälkeen nukuin koulun aulassa sijaitsevalla sohvalla ja kuuntelin musaa Spotifystä kunnes läppäristä loppui akku. Illalla Jacob lähetti viestiä, että haluanko tulla/mennä äänittelemään hänen kanssaan jotain biisiä. Eipä siinä parempaakaan tekemistä ollut, niin mentiin sitten mikrofonin, mboxin ja läppärin kanssa soittotilaan äänittelemään jonkun Hawks nimisen highschool-korisjengin intromusaan voksuja. Meikäläinenkin pääsi demoni-ääneni kanssa möyryämään narulle jotain tosi kornia paskaa.
Day 79 – Nov 16
Musical Acoustics kurssilla käytiin läpi kaiken maailman turhaa resonanssi-värähtelypaskaa taas, sain “revised” kokeen takaisin ja sain 127/160 pistettä (noin 80%) kun alunperin sain 97/160 (60%) ihan vaan siitä syystä kun olin hidas ulkomaalainen kenen äidinkieli ei ole englanti.
Tämän jälkeen oli auditoriossa Sennheiserin järjestämä 8 tunnin “Installed Sound” -seminaari. Kokonaisuutena seminaari oli sen verran “mielenkiintoinen” että nukahdin kolme kertaa kun siellä esitelmöitiin digitaalisista verkoista ja langattomista laitteista, mutta sellainen mielenkiintoinen fakta jäi käteen, että ADATin käyttökate on niin hyvä, että sen poistaminen “vanhana teknologiana” (ADAT tuli siis markkinoille 1991) ei ole järkevää. Itse piirin lisääminen maksaa valmistajalle osineen ja lisensseineen noin 61 senttiä per laite. Tai jotain sinnepäin, alle dollarin kuitenkin. Kos vertaa esimerkiksi thomannin verkkokaupan sivuilta, niin sen että lisää sen ADAT 8 I/O:n äänikorttiin, niin siitä voi laskuttaa asiakkaalta noin 150 euroa ylimääräistä.
Sain samalla myös MD421 paidan, $50 alennuslärpäkkeen Sennheiserin tuotteista ja kassillisen kaikkea muuta turhaa härpäkkää kuten lippiksen, avainlenkin ja sen sellaista.
Day 80 – Nov 17
Aamun System design & install tunneilla saatiin vihdoinkin se räkki valmiiksi sinne koulun kahvilaan. Ei siinä menny kun onneksi 3 kuukautta. Jos meitä olisi ollut 1 tai 2 enemmän sillä kurssilla niin sen tekemiseen olisi mennyt ehkä vaan 2kk. Normaaleissa työolosuhteissa sen tekemisessä olisi mennyt ehkä 1 työpäivä.
Mix Theory tunnilla jatkettiin masterointipaskan keskustelua, mikä ei kiinnosta niin mitenkään. Ja saan varmaan “hyvän” arvosanan sitten final examissa sen takia.
DAW Editing tunnilla puhuttiin automaatiosta, ja saatiin tehtäväksi pistää vokaaliautomaatiota biisiin. Huomasin että siinä meidän edessä oli Mackien HUI kontrolleri ja sain sillä tehtyä sen biisin automaatiot noin 5 minuutissa. Pelkällä hiirellä olisi mennyt moninkertainen aika. Mutta jotain uutta tuli opittua, ainakin nyt tiedän miten se kontrolleri otetaan käyttöön. Sitten siinä aikani kuluksi kävin syömässä lounas-aamiaisen kun ei siinä ollut parempaakaan tekemistä.
Note to self: Root beer pistää pissan liikkeelle, maito pistää kakan liikkeelle.
Studio Maintenance tunnilla käytiin hieman Trident konsolin schematicseja läpi ja meille annettiin “ongelma” mikä siinä on vialla (meille tuli “highpass filter ei toimi”), sitten meidän piti löytää se siitä piirroksesta se filter ja sitten selvittää mikä siinä on vialla. Päädyttiin siihen ratkaisuun että joko switch tai joku niistä kolmesta konkasta mitä siinä switchin silmukassa oli. Ja näinhän se oli.
Tänään on audiotoriossa Jimi Hendrix tribuuttikonsertti jossa ne soittaa (Jimi kuoli 40 vuotta sitten tai jotain) ja täällä kahvilassa on joku jazzviisikko (saksofoni, trumpetti, basso, kiipparit ja ruNpali) soittamassa homoilu-hissijazzia.
Se Hendrix konsertti tuli aika vitun lujaa, 106dB oli kun kävin mittaria tsekkaamassa mikserillä joka on salin takarivissä. Koska koulu EI jaa korvatulppia, niin ei tarvii paljoa lujempaa tulla että joku menettää vähänkin kuuloaan ja haastaa koulun oikeuteen muutamasta miljoonasta.
Nyt Fujiyassa, kello noin 21. Söin ensin California Rollsin (suosittelen) ja sen jälkeen Chicken & Shrimp tempuran (todella yber-rasvainen pahassa mielessä, en suosittele). Mä en oikeasti tajua mikä juttu tää oikein on että kaikki aasialaiset ravintolat pistää tota parsakaalia joka vitun ruokaan. Tässä tempurassa oli lisäksi vieläpä toista meikäläisen inhokkia, eli parsaa. Jälkiruoaksi tiramisu ja 35 dollaria down the drain. Booyakasha.
Seuraava >>
torstai 18. marraskuuta 2010
torstai 11. marraskuuta 2010
Melkein muistin kirjoittaa blogia.
Huomasin tuossa lauantai aamuna että en ollut muistanut kirjoittaa blogia, joten menee hieman ulkomuistista tämä viikko, eli paljon juttuja on varmasti unohtunut jo tässä vaiheessa. Pääasiallisesti ei kuitenkaan tällä viikolla ole mitään muuta ihmeellistä vapaa-ajalla tapahtunut kuin että olen koulupäivien jälkeen istunut koulun kahvilassa surffamassa netissä kun asuntolan netti on hidas ja paikkanakin se on hieman ahdistava. Ja ötökkäkammoisena en tykkää myöskään niistä torakoista joita siellä on.
Day 64 – Nov 1
Aamun tunneilta mukavasti taas vartin verran myöhässä. Irrotettiin yksi trussipala katosta, hirvee sirkushan siinä piti pistää pystyyn että se sieltä saatiin irti ja siihen menikin sitten noin 2 ja puoli tuntia. Mix Lab tunnilla käytiin läpi taas Pro Toolsia ja varsinkin Sound Replaceria.
Day 65 – Nov 2
Tiistai. Katsoin että mulle oli tullut 6 A/A-:ta (Basic Rigging, Stage Lighting, Mix Lab II, Mix Theory II, Rec Lab III ja Sound System Design), Studio Maintenancesta B ja Rec Theory III:sta C, mutta siellä oli mörkönä F (hylätty) Musical Acoustics kurssin midtermistä, sitten kysyin siltä opettajalta että mites se nyt tolleen vaikka koe meni mielestäni sen rajan. Olin kuulemma unohtanut palauttaa jonkun pistarin, jonka palautin nyt sitten heti tunnin alussa kun se sattui mulla olemaan mukana. Ja se koulupäivä pitkälti olikin sitten siinä.
Illalla päätin nauhoittaa Levottomasta Tuhkimosta modernin version, hieman hevanderiksi meni ja kitarat oli ihanasti epävireessä. Seuraavanaä päivänä korjailtiin
Day 66 – Nov 3
Ei mitään kummallista. Mix Theory tunnilla keskusteltiin red/yellow/green book masteroinnista. DAW editing tunnilla käytiin läpi niitä midtermin palautuksia (sain B+) ja saatiin uus biisi editoitavaksi. Tällä kertaa piti compata lead vokaaliraita. Hoidin sen siellä tunnilla.
Day 67 – Nov 4
Ääniteltiin Rec Lab tunnilla Phil Little nimistä kaveria. Akustinen kitara ja raspi ääni oli resepti menestykseen. Illalla AES tunnilla keskusteltiin omista miksauksista, DIY subbareista (saatiin oikein kaavio ja kaikkee) ja siitä kuinka Avid julkaisi Pro Tools ysin ja samalla vittuunnutti noin miljoonaa Pro Tools HD käyttäjää.
Day 68 – Nov 5
Artist & Industryssa oli ekaa kertaa oikeasti aika tiukka jätkä. Eric Gales. Soitti oikeakätistä kitaraa vasurina, eli ylösalaisin. Loppupäivästä ei sitten tapahtunut muuta ihmeellistä. Hengasin taas kahvilassa kunnes se meni kiinni.
Day 69-70 – Nov 6-7
Viikonloppu, ei mitään ihmeellistä. Olin asuntolalla, nukuin päivät ja thats about it.
Day 71 – Nov 8
Heräsin tänään ihanasti siihen että patterista (siis siitä mikä on ikkunan alla) kuuluu aivan käsittämättömän kova kolina, sitten avaan silmät ja nään että torakka kävelee mun sängyllä. Ötökkäkammoisena saan hirveän hepulin aiheesta, flippasin sen torakan seinään ja siitä stressihepulista seurasi päänsärky. Nukuin lopun yötä huonosti ja alasti.
Riggauskurssilla hieman taas mittailtiin trussia, ihmeteltiin kuinka esiintymislava ei ole keskellä huonetta ja ei saatu oikein mitään aikaiseksi. Mix Lab tunnilla käytiin Drumagogia ja Sound Replaceria läpi, eli ei mitään ihmeellistä.
Mulle oli tullut kirja Suomesta. “Sen piti olla normikeikka”. Ostin sen lähinnä takaisintulolentoa varten.
Illalla lähdettiin käymään kauppakierroksella Jacobin ja Chrisin kanssa, tavoitteena oli käydä ostamassa ruokaa ja maailman kartta joululahjaksi Marqitikselle, koska se on niin lahjakas maantiedossa. Sen kartan löytäminen ei ollut mikään kaikkein helpoin homma, käytiin kuudessa eri liikkeessä ennen kun löydettiin se. Eniten ihmetytti ettei Walmartista löytynyt.
Day 72 – Nov 9
Heräsin taas ihanasti torakan vierestä, ilmoitin asiasta Ticklelle ja kuulemma on exterminaattorit tulossa torstaina. Musical Acousticsin lisäksi taas ei ollut muuta koulussa, mutta sovittiin Chrisin kanssa että nauhoitellaan jazz-biisi tänään. Ja niinhän me tehtiin.
Chrisillä loppui koulu vasta kello 18 ja mulla ne loppui siinä 12 aikoihin, joten tein koulun kahvilassa demorumpuohjelmoinnit äänitystä varten päivällä ja illalla sitten vietiin mun läppäri ja äänikortti alakerran soittotilaan, Chris otti kitaran kainaloon ja sitten Podfarmin kautta vedettiin kitara Rolandin Jazz Chorus emulaation läpi. Äänitettiin biisi noin 8 tahdin pätkissä koska siinä kitarassa oli joku kuukauden vanhat kielet jotka ei millään pysyneet vireessä, eikä Chris ole muutenkaan kovinkaan mahtava kitaristi.
Lauluja varten testattiin Jacobin 800 dollarin Shuren laajakalvoista konkkamikkiä ja meikäläisen Shure SM7B:tä, mutta päädyttiin käyttämään sitä SM7B:tä koska se sopi Chrisin äänelle paremmin ja koska se on suunniteltu radiomikrofoniksi, se ei vuotanut huonesoundia juurikaan. Joka sinänsä oli hyvä juttu, koska huoneessa jossa me oltiin ei ollut yhtäkään huonekalua jotka olisi dempannut huonetta.
Sitten huomattiin että perkele, meillä ei ole bassoa. Noh, tehtiin sitten ghettoratkaisu. Podfarmista sub octaver päälle ja soitettiin bassot kitaralla. Tän jälkeen avattiin se äänitetty raita Cubasen editorin vireenkorjaushässäkällä, jonka paras puoli on että sillä voi exportata midiä. Sitten exportattiin se midiksi, vähän muokattiin ja pistettiin synabassot kehiin. Noice.
Lopuksi pikamiksaukset ja biisi hautumaan seuraavaa sessiota varten.
Day 73 – Nov 10
Heräsin aamukuudelta, ilman herätyskelloa. Ihme on siis tapahtunut. Kävin siinä sitten suihkussa ja loppujen lopuksi kuitenkin myöhästyin tunnilta vartin verran. Nyt ollaan menossa field tripille jonnekin kirkkoon tsekkaamaan että miten sen paikan äänisuunnittelua voisi parantaa. Lopuksi vielä palattiin takaisin koululle ja kolvailtiin hieman piuhaa.
Mix Theory tunnilla puhuttiin jotain paskaa masteroinnista ja ISRC-koodeista, mikä ei kiinnostanut millään tasolla tällä hetkellä kun en aio masteroijaksi tai levy-yhtiöksi ihan heti. DAW Editing tunnilla siirryttiin Auto-tunen ihmeelliseen maailmaan, joka sinänsä ainakin itselleni oli uusi kokemus.
Mutta Studio Maintenance tunnilla puhuttiin aika mielenkiintoisista asioista, kuten putkista, FET-transistoreista ja kelanauhureista, ja siitä kuinka sen operointitaito on kuoleva taiteenlaji. Lisäksi puhuttiin laadunvalvonnasta tai sen puutteesta, sillä opettaja kertoi miten eräs kitarafirma, jonka nimeä en viitsi mainita mutta vinkiksi nimi päättyy “shburn”, mihin se oli palkattu laadunvalvontatöihin, ei käytä lainkaan rahaa laadunvalvontaan. Ne oli laskeneet että 90% ihmisistä jotka saa viallisen tuotteen joko korjaa sen itse ja niistä 10% jotka jaksaa valittaa niistä 5% jaksaa kaiken turhan paskanjauhamisen, kuten kaiken maailman lappujen täyttämisen jälkeen vielä valittaa, jonka jälkeen ne saa laitteensa huoltoon ja/tai uuden tuotteen tilalle. En suosittele.
Nyt Wild Tymesissä, söin voileivän jossa oli kinkkua, juustoa ja hapankaalia (virhe!), mutta koska sen jälkeen oli vielä nälkä, vedin kana-nuudelikeittoa. Täällä on karaoke ja ihmiset ei osaa vittu laulaa.
Seuraava >>
Day 64 – Nov 1
Aamun tunneilta mukavasti taas vartin verran myöhässä. Irrotettiin yksi trussipala katosta, hirvee sirkushan siinä piti pistää pystyyn että se sieltä saatiin irti ja siihen menikin sitten noin 2 ja puoli tuntia. Mix Lab tunnilla käytiin läpi taas Pro Toolsia ja varsinkin Sound Replaceria.
Day 65 – Nov 2
Tiistai. Katsoin että mulle oli tullut 6 A/A-:ta (Basic Rigging, Stage Lighting, Mix Lab II, Mix Theory II, Rec Lab III ja Sound System Design), Studio Maintenancesta B ja Rec Theory III:sta C, mutta siellä oli mörkönä F (hylätty) Musical Acoustics kurssin midtermistä, sitten kysyin siltä opettajalta että mites se nyt tolleen vaikka koe meni mielestäni sen rajan. Olin kuulemma unohtanut palauttaa jonkun pistarin, jonka palautin nyt sitten heti tunnin alussa kun se sattui mulla olemaan mukana. Ja se koulupäivä pitkälti olikin sitten siinä.
Illalla päätin nauhoittaa Levottomasta Tuhkimosta modernin version, hieman hevanderiksi meni ja kitarat oli ihanasti epävireessä. Seuraavanaä päivänä korjailtiin
Day 66 – Nov 3
Ei mitään kummallista. Mix Theory tunnilla keskusteltiin red/yellow/green book masteroinnista. DAW editing tunnilla käytiin läpi niitä midtermin palautuksia (sain B+) ja saatiin uus biisi editoitavaksi. Tällä kertaa piti compata lead vokaaliraita. Hoidin sen siellä tunnilla.
Day 67 – Nov 4
Ääniteltiin Rec Lab tunnilla Phil Little nimistä kaveria. Akustinen kitara ja raspi ääni oli resepti menestykseen. Illalla AES tunnilla keskusteltiin omista miksauksista, DIY subbareista (saatiin oikein kaavio ja kaikkee) ja siitä kuinka Avid julkaisi Pro Tools ysin ja samalla vittuunnutti noin miljoonaa Pro Tools HD käyttäjää.
Day 68 – Nov 5
Artist & Industryssa oli ekaa kertaa oikeasti aika tiukka jätkä. Eric Gales. Soitti oikeakätistä kitaraa vasurina, eli ylösalaisin. Loppupäivästä ei sitten tapahtunut muuta ihmeellistä. Hengasin taas kahvilassa kunnes se meni kiinni.
Day 69-70 – Nov 6-7
Viikonloppu, ei mitään ihmeellistä. Olin asuntolalla, nukuin päivät ja thats about it.
Day 71 – Nov 8
Heräsin tänään ihanasti siihen että patterista (siis siitä mikä on ikkunan alla) kuuluu aivan käsittämättömän kova kolina, sitten avaan silmät ja nään että torakka kävelee mun sängyllä. Ötökkäkammoisena saan hirveän hepulin aiheesta, flippasin sen torakan seinään ja siitä stressihepulista seurasi päänsärky. Nukuin lopun yötä huonosti ja alasti.
Riggauskurssilla hieman taas mittailtiin trussia, ihmeteltiin kuinka esiintymislava ei ole keskellä huonetta ja ei saatu oikein mitään aikaiseksi. Mix Lab tunnilla käytiin Drumagogia ja Sound Replaceria läpi, eli ei mitään ihmeellistä.
Mulle oli tullut kirja Suomesta. “Sen piti olla normikeikka”. Ostin sen lähinnä takaisintulolentoa varten.
Illalla lähdettiin käymään kauppakierroksella Jacobin ja Chrisin kanssa, tavoitteena oli käydä ostamassa ruokaa ja maailman kartta joululahjaksi Marqitikselle, koska se on niin lahjakas maantiedossa. Sen kartan löytäminen ei ollut mikään kaikkein helpoin homma, käytiin kuudessa eri liikkeessä ennen kun löydettiin se. Eniten ihmetytti ettei Walmartista löytynyt.
Day 72 – Nov 9
Heräsin taas ihanasti torakan vierestä, ilmoitin asiasta Ticklelle ja kuulemma on exterminaattorit tulossa torstaina. Musical Acousticsin lisäksi taas ei ollut muuta koulussa, mutta sovittiin Chrisin kanssa että nauhoitellaan jazz-biisi tänään. Ja niinhän me tehtiin.
Chrisillä loppui koulu vasta kello 18 ja mulla ne loppui siinä 12 aikoihin, joten tein koulun kahvilassa demorumpuohjelmoinnit äänitystä varten päivällä ja illalla sitten vietiin mun läppäri ja äänikortti alakerran soittotilaan, Chris otti kitaran kainaloon ja sitten Podfarmin kautta vedettiin kitara Rolandin Jazz Chorus emulaation läpi. Äänitettiin biisi noin 8 tahdin pätkissä koska siinä kitarassa oli joku kuukauden vanhat kielet jotka ei millään pysyneet vireessä, eikä Chris ole muutenkaan kovinkaan mahtava kitaristi.
Lauluja varten testattiin Jacobin 800 dollarin Shuren laajakalvoista konkkamikkiä ja meikäläisen Shure SM7B:tä, mutta päädyttiin käyttämään sitä SM7B:tä koska se sopi Chrisin äänelle paremmin ja koska se on suunniteltu radiomikrofoniksi, se ei vuotanut huonesoundia juurikaan. Joka sinänsä oli hyvä juttu, koska huoneessa jossa me oltiin ei ollut yhtäkään huonekalua jotka olisi dempannut huonetta.
Sitten huomattiin että perkele, meillä ei ole bassoa. Noh, tehtiin sitten ghettoratkaisu. Podfarmista sub octaver päälle ja soitettiin bassot kitaralla. Tän jälkeen avattiin se äänitetty raita Cubasen editorin vireenkorjaushässäkällä, jonka paras puoli on että sillä voi exportata midiä. Sitten exportattiin se midiksi, vähän muokattiin ja pistettiin synabassot kehiin. Noice.
Lopuksi pikamiksaukset ja biisi hautumaan seuraavaa sessiota varten.
Day 73 – Nov 10
Heräsin aamukuudelta, ilman herätyskelloa. Ihme on siis tapahtunut. Kävin siinä sitten suihkussa ja loppujen lopuksi kuitenkin myöhästyin tunnilta vartin verran. Nyt ollaan menossa field tripille jonnekin kirkkoon tsekkaamaan että miten sen paikan äänisuunnittelua voisi parantaa. Lopuksi vielä palattiin takaisin koululle ja kolvailtiin hieman piuhaa.
Mix Theory tunnilla puhuttiin jotain paskaa masteroinnista ja ISRC-koodeista, mikä ei kiinnostanut millään tasolla tällä hetkellä kun en aio masteroijaksi tai levy-yhtiöksi ihan heti. DAW Editing tunnilla siirryttiin Auto-tunen ihmeelliseen maailmaan, joka sinänsä ainakin itselleni oli uusi kokemus.
Mutta Studio Maintenance tunnilla puhuttiin aika mielenkiintoisista asioista, kuten putkista, FET-transistoreista ja kelanauhureista, ja siitä kuinka sen operointitaito on kuoleva taiteenlaji. Lisäksi puhuttiin laadunvalvonnasta tai sen puutteesta, sillä opettaja kertoi miten eräs kitarafirma, jonka nimeä en viitsi mainita mutta vinkiksi nimi päättyy “shburn”, mihin se oli palkattu laadunvalvontatöihin, ei käytä lainkaan rahaa laadunvalvontaan. Ne oli laskeneet että 90% ihmisistä jotka saa viallisen tuotteen joko korjaa sen itse ja niistä 10% jotka jaksaa valittaa niistä 5% jaksaa kaiken turhan paskanjauhamisen, kuten kaiken maailman lappujen täyttämisen jälkeen vielä valittaa, jonka jälkeen ne saa laitteensa huoltoon ja/tai uuden tuotteen tilalle. En suosittele.
Nyt Wild Tymesissä, söin voileivän jossa oli kinkkua, juustoa ja hapankaalia (virhe!), mutta koska sen jälkeen oli vielä nälkä, vedin kana-nuudelikeittoa. Täällä on karaoke ja ihmiset ei osaa vittu laulaa.
Seuraava >>
maanantai 1. marraskuuta 2010
Asuntomurtoja ja nauhoitussessioita
Day 53 – Oct 21
Joo, oli pakko skipata aamukasin valaisutunnit, ei vaan pystynyt univajeelta heräämään. Sitten Chopperin recording theory tenttiin, jossa se sitten päätyi antamaan oikeita vastauksia lopputentistä kun siellä oli joku muutama tyyppi enää jäljellä. Sitten recording lab midterm-sessio Mabbottin kanssa. Kuulemma olisin voinut tehdä hommat eri tavalla, mutta sain ne kuitenkin tehtyä, A- pärähti.
Sitten tuli koettua taas uutta, kävin jenkkileffateatterissa. Natalie kysyi kahvilassa haluanko lähteä leffaan katsomaan Paranormal Activities kakkosta, meitä oli hieman isompi porukka menossa. En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kuitenkin. Liput maksoi 10 dollaria, mutta maksa kuulemma ensi viikolla 5 dollaria. Verrattuna siihen että leffaliput maksaa Suomessa sen 12 euroa joka on noin 16 dollaria, niin ihan jees.
Siinä sitten jotain kimppakyytihässäkkää säädettiin, mutta päädyttiin kuitenkin menemään neljän tyypin porukalla (minä, Natalie, Elliott ja Chelsie) bussilla Mall of Americaan, jossa se leffateatteri oli. Sitä ennen kuitenkin käytiin syömässä jossakin paikassa mikä meni kiinni 10 minuuttia ennen kun oltiin saatu syötyä. Tilailin ribsejä, katkarapuja ja sipulirenkaita jollakin kermaperunoilla. Annos itsessään oli todella hyvännäköinen, mutta varsinkin ribsit oli karvas pettymys.
Itse leffateatteri oli myöskin aika perseestä, istumapaikat keinui ja niiden saanti oli meiningillä hitaat syö nopeat, paikkalippuja ei ollut. Suurin osa porukasta meni sitten seinän viereen, mutta koska mä en oikein pysty nauttimaan leffateatterikokemuksesta silleen että nojaan seinään, niin erkanin porukasta ja menin yksin istumaan keskiklusteriin yhteen vapaaseen paikkaan.
Koska se PA2 on jo tullut Suomen elokuviin, niin spoilaan sen verran että elokuvan alku oli niin tylsä, että nukahdin. Kyseessä on toinen leffa ikinä minkä aikana olen nukahtanut. Ensimmäinen oli Tom Hanksin Cast Away. Sitten kun ihmiset ekan kerran peljästyi, niin heräsin. Jos katsot tuon leffan himassa ilman ääntä, se ei ole millään tavalla pelottava elokuva. Eniten kuitenkin pelästyin aina sitä yleisöä ja niiden reaktiota, itse elokuva ei muuten oikeastaan ollut niin pelottava mitä odotin, loppua kohden kuitenkin pistin sormet korviin kun tiesin että ämmät kiljuu. Pelästyin keittiön kaappeja kuitenkin aivan helvetisti. Myöskin se oli ihan idioottimaista että ihmiset taputti siellä leffateatterissa.
Day 54 – Oct 22
Saan aamulla tekstarin jossa yks räppäri kysyi että voinko varata studion täksi illaksi, vastasin että “ajattelin hieman juopotella tänään, mutta katotaan mitä saan tehtyä” tai jotain tuon suuntaista, englanniksi kuitenkin. Sitten menin Artist & Industry tunneille jossa pari intialaista soitti jotain psykedeelistä raga-musaa.
Sitten menin kahvilaan syömään ja sitten kahvilan viereiseen loungeen nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten kävin varaamassa sen studion. Lähetin tekstarin sille räppärille että studio 10 on varattu kello 20-24, menin paskalle ja sain sitten puhelun kun olin siellä kopissa. Se sanoi että se on jo poissa paikkakunnalta 5 tunnin ajomatkan päässä, kun luuli että en varaa sitä studiota. Vitun idiootti.
Sitten ajattelin kuitenkin nyt käyttää sen tilan kun se kerran oli varattu, niin tuleepahan hieman harjoiteltua sen tilan käyttöä siinä samalla. Äänittelin esituotantodemoja Christopher Reediä täältä koululta sen sijaan, se soitteli jazzia sähkökitaralla ja lauleskeli siinä sitten päälle. Hassun hauskaahan oli kun kitara tuli yhtä lujaa kun laulu siitä laulumikistä, mutta otin kuitenkin silti sen kitaran lähimikityksellä niin sain lisättyä siihen reilumman puoleisesti reverbiä.
Day 55 – Oct 23
Pidennetty viikonloppu yksin, Marqitis ja Zach ovat jossain poissa paikkakunnalta.
Aamulla ihanasti kello 3.30 tuli hieman karu herätys. Asuntolan seinässä olevasta laatikosta kuuluu joku ääni että kellarissa palaa. Kaikki venailee puolisen tuntia ulkona että palokunta antaa meille luvan mennä sisään. Onneksi ulkona ei ollut vielä kylmä. Facebookista päätellen Suomessa sataa lunta. Täällä on periaatteessa vielä shortsikeli, eli +17°C. Sääennustuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä kun Esterin perseestä seuraavat neljä päivää.
Päivällä sitten sitten käytiin Como Zoo eläintarhassa, nähtiin siellä monennäköistä elukkaa, kuten jääkarhuja, kirahveja, leijonia, tiikereitä ja pingviinejä.
Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin nukuin jonnekin kahdeksaan asti ja sitten jostain syystä joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eräs RA (Residence Assistant) tulee ovesta sisään, ihan vitun jurrissa. Olin aivan satavarma että olin lukinnut sen oven. Noh, tämä RA etsiiMarqitista että se sais pilveä. Marqitis ei kuitenkaan ollut paikalla, joten hän sitten lähti pois. Sitten se tulee hieman myöhemmin uudestaan, rojahtaa mun päälle ja kysyn että mitäs vittua se oikein meinaa, sit se mumisee jotain, heittelee jotain papereita mun päälle ja lähtee pois. Tässä vaiheessa pistin oven lukkoon ja menen paskalle. Kuulen kuinka se koputtelee siellä ovella, mutta se loppuu kohta.
Noh, sitten facebook auki ja Natalie nähtävästi oli edelleen hereillä ja kysyi että haluanko lähteä ulos katsomaan siellä riehuvaa ukkosmyrskyä. Eipä siinä sitten parempaakaan tekemistä ollut kun kerran olin jo herännyt noin 4 tuntia sitten, niin lähdettiin sitten ulos ja käytiin siinä sitten samalla Mickey'sissä kun mä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin huomaan jo käytävältä että meikäläisen huoneen ovi on auki, tämä samainen RA on siellä imuroimassa lasinsirpaleita meikäläisen eteisestä, jotka tuli siitä kun se oli pöllinyt mun kaliat jääkaapista ja tiputtanut sikspäkin lattialla. Eli murtautuminen ja varkaus. Ilmoitin asiasta Ticklelle sähköpostilla.
Day 56 – Oct 24
Luin sähköpostin kun heräsin ja Tickle lupasi hoitaa asian maanantaina.
Itse päivällä ei tullut tehtyä facebookkausta ihmeellisempää. Illalla käytiin Marqitiksen ja Jacobin kanssa Mickeysissä. Tälläkin kertaa tilasin sen saman tutun Ranch Chicken BLT Saladin, mutta tällä kertaa otin myös jäätelön, koska se oli aivan hervottoman kokoinen ja maksoi ainoastaan 3 dollaria ja jotain senttejä.
Illalla sitten vaihdoin kielet kitaraan ja huomasin kolme asiaa. Ensimmäinen on se että Floyd Rose kitaraan kielten vaihtaminen on aivan yhtä helvettiä. Toinen on se että 53-12 settiä ei voi virittää normivireeseen. Kolmas oli se että huomasin vasta neljännen kielen vaihdettuani että ostin vahingossa akustisen kitaran kielet. Nauhoitin sillä nyt sit kuitenkin yhden biisin, noi kielet on aika hevin kuuloiset.
Day 57 – Oct 25
Maanantai. Ei koulua. Boring.
Sovittiin Ticklen kanssa rehvit aamukympiksi, käytiin siinä sitten lauantai-illan tapahtumia läpi ja sitten siivottiin toi meidän eteinen kun se oli hieman tahmea, ja Tickle pelkäsi että se houkuttelee ötököitä paikalle.
Jacobin kanssa sitten päätettiin lähteä vihdoinkin siellä Guitar Centerissä käymään. Bussikuski oli homo ja rahasti meikäläistä 3 dollaria sen normaalin $1.75 sijasta.
Me sitten tietenkin mentiin vahingossa meidän pysäkin ohi, mutta kun tässä twin cities alueella on neljä kappaletta Guitar Centereitä, niin päätettiin sitten mennä siihen seuraavaan. Eihän me sitten tajuttu että se on jossain ihan vitun perseessä. Sinne kesti ensinnäkin ajaa joku kaks tuntia. Me oltiin lähdetty matkaan siinä kolmen aikoihin ja mä olin joskus kymmenen aikoihin takaisin kämpillä. Mutta tulipahan testattua Mesa Boogien Triple Rectifier vahvistinta, ja teki kyl niin mieli hommata sellanen itelle. Harmi vaan että se pelkkä vahvistin maksaa Suomessa sen kolmatta tonnia, jenkeissä uutena 1800 dollaria, joka on noin 1200 euroa eli puolet vähemmän. Hieman syö.
Sitten kun päästiin takaisin kämpille, niin ääniteltiin yksi Jacobin riffin raakile talteen. Keskinkertaista matskua, mutta ok harjoittelua.
Kun pääsin takaisin huoneeseen, niin kello oli lähemmäs yksi ja juttelin siinä sitten äitin kanssa mesessä, ja hän sanoi ettei vieläkään ole tullut mitään postia. Tilasin sen postisiirron kuitenkin jo 6.8. joten alkoi hieman huolestuttaa. Soitin sitten sinne Itellalle, sanoivat että se oli aktivoitunut 10.8, mutta poistunut jostain syystä, eli suomeksi sanottuna olivat mokanneet. Ja nyt on mennyt vasta kuitenkin 2 kuukautta, huonolla säkällä mennyt laskut perintään ja paskalla säkällä luottotiedotkin on mennyt kun siellä on mm. mun luottokortin lasku joukossa.
Day 58 – Oct 26
Noh, tänään oli joku erikoisjärjestely, sillä vaikka oli tiistai niin meillä oli maanantain tunnit. Pääsin sitten kouluun asti noin kolme varttia myöhässä kun vahingossa pistin kellon soimaan 9.30 enkä 6.30 niinkun piti, mutta heräsin itekseni kuitenkin sitten 8.30. Eikä siellä ollut vittu ketään vaikka kyseessä on kolmen tunnin tunti, eikä mulle ilmoitettu mitään. Nyt tässä sitten venailen 4 tuntia että seuraavat tunnit alkaisi.
Itse tunneilla ei tapahtunut mitään jännää, perustunnit. Sitten kämpille, jossa jelppailin Jacobia äänittämään sitä biisiä jota aloteltiin eilen.
Andy Sneapin foorumilla James Murphy (soitti kitaraa joskus sellaisissa pikkubändeissä kun Testament ja Death monen muun lisäksi) kyseli Minneapoliksen lähiseudulta jotakuta kenen kanssa voisi tehdä albumin esituotantoa, ilmoitin että olen täällä ja että mua kiinnostaisi. Toivotaan että siitä tulloo jotain, lähinnä oppimistarkoituksissa suostuin, sillä siitä ei rahaa saa.
Day 59 – Oct 27
Yöllä pyörin sängyssä ja valvoin niin pitkään etten sitten nukkunut lainkaan. Ja tänään on vaatimattomasti 11 tunnin päivä.
Tämä hyvin tiedotettu alkuviikko jatkuu. Aamulla ihmettelin että mihin vittuun me oikein ollaan menossa ja miksi meitä on täällä tunnilla enemmän kun minä ja Jared, kuten normaalisti. Noh, selvisi että mentiin Xcel Centeriin katsomaan kun Roger Watersin The Wall Live showta kasattiin. Yöllinen valvominen alkoi vaatia verojaan, sillä väsymys alkoi painaa ja pilkin siinä sitten penkissä, nyt kirjoittelen tätä tekstiä. Kokemuksena pähkinän kuoressa; aluksi jänskää noin 5 minuuttia, sitten kolmatta tuntia tuntia katsottiin kun maali kuivui.
Noh, sitten kokeiden palautusta Mix Theory tunnilla, A napsahti ja sain muuten täydet pisteet paitsi vikasta tehtävästä 2 kohtaa väärin, kun en ollut aiemmalla kurssilla jossa kyseistä termistöä käytiin läpi. Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Sitten DAW Editing tunnilla selvisi että olin tehnyt sen tehtävän ihan päin reisiä, mutta saatiin kuulemma maanantaihin asti aikaa palauttaa se.
Sitten menin kahvilaan ja huomasin että se mun kortti on vihdoinkin “tyhjä”. $1.98 jäljellä kortissa, ja sillä ei taida saada oikein mitään paitsi ehkä karkkia. Sitten menin sinne loungeen venaamaan että seuraavat tunnit alkaa, kattelin siinä jotain vanhoja South Park-jaksoja South Park Studiosin sivuilta. Sitten jossain vaiheessa tuli märkä pieru ja piti lähteä aika pikaista ravia vessaan. Tuli varpusparvi meinaan sellaisella paineella, etten oo muutamaan vuoteen ripuloinut niin vahvasti.
Sitten Studio Maintenance tunnilla taas kokeiden palautuksia, hölmöjä virheitä kokeessa, mutta olen ihan tyytyväinen B- arvosanaan joka napsahti. Sen jälkeen puhuttiin kaiken maailman sähköjuttuja mitkä meni väsymyksen takia vähän ohi.
Sitten kävi sellainen juttu James Murphy oli soittanut mulle kun olin tunnilla. Yritin lähettää sille tekstarin mutta sain jonkun virheen ja sitten loppui kännykästä akku. Soitin sille sitten takaisin kun pääsin asuntolalle. Homman nimi pähkinän kuoressa oli että haluanko tehdä ruokapalkalla isolle metallilevy-yhtiölle tulevan albumin esituotantoa hänen kanssaan. Vaatimukset oli ProTools LE, joku vahvistinmallinnin kuten POD ja joku rumpuhäsmäkkä. Kerroin että mulla on ProTools M-Powered, Podfarm ja Steven Slate EX, nähtävästi kelpasi. En muista bändin nimeä, mutta jotain heviä kuitenkin.
Asuntolalla oli koulun rehtori käymässä. Siellä sitten juteltiin asuntolaan liittyviä asioita ja syötiin ilmaista pizzaa, joka meikäläisen paikalle saapuessa oli jo aika kuivaa ja kylmentynyttä.
Day 60 – Oct 28
Eipä taaskaan mitään ihmeellistä, irroteltiin hieman trussinpätkää katosta ja testailtiin lamppujen toimivuutta valaisutunnilla. Kävin aamun tuntien jälkeen hakemassa itselleni valetut korvatulpat 15 dB:n vaimennuksella. Joku 120 dollaria niistä köyhtyi, mutta halvemmaksi tuli kuin mitä Suomessa olisi maksanut.
Päivällä sitten annettiin palautta Chopperin kokeesta jossa ensinnäkin oli asiavirheitä sekä vastaus “select a channel and press the +48V button on the middle section” ei kelvannut vastaukseksi miten laitetaan phantom power päälle, koska se ei ollut sanallisesti muotoiltu oikein. Olisin ymmärtänyt jos tiskissä olisi ollut enemmän kuin yksi +48V nappula, mutta koska SSL Duality tiskissä ei niitä ole kuin se tasan yksi kappale, niin vituttaa tollainen pilkunviilaaminen.
Illalla ei mitään ihmeellistä taaskaan.
Day 61 – Oct 29
Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä Artist & Industry kurssi. Artistien genret tähän mennessä ovat olleet: big band jazz, singer songwriter, singer songwriter, bluesahtava jazz, classical american jazz, intialainen raga, cabaret jazz. Joku saattaa huomata toistuvan teeman. Luulin että kurssin kuvaus olisi ollut edes jotenkin osuva että “artists represent a wide range of musical styles and genres”. Muitakin genrejä on olemassa kun jazz.
Seminaarin alussa tuli joku tyyppi kertomaan että kahdelta on jazz-kitaristi Paul Pollenback pitämässä recitall hallissa jotain workshoppia. Sitä odotellessa kävin vetämässä leivän napaan kahvilassa ja sitten menin sinne workshoppiin. Hirveetä kikkelöintiähän se oli kuten vähän veikkasinkin, mutta tulipahan nähtyä.
Dane oli taas lähestynyt mua että voitaisko saada studioaikaa sieltä Studio 10:stä. Tänään oli jotkut Halloween pippalot johon mut oli kutsuttu, mutta koska mulla ei ollut asua enkä tuntenut suurta osaa sinne menijöistä, niin en mennyt, joten ei mulla sitten ollut oikein muutakaan tekemistä. Kävin kysymässä ja se oli täynnä. Studio 4 oli vapaa, joten varattiin se kasista keskiyöhön.
Varasin sitten pari mikkiä, kaapelit ja luurit sessiota varten. Dane otti mukaan 5 biittiä johon sen piti vetää omat rivinsä. Aloitettiin sellaisella biisillä mihin sen piti laulaa melodinen kertsi eikä muuta. Kävi mulle. Aluksi nopeasti testattiin että kumpi mikki sopii paremmin sen äänelle ja päädyttiin sitten käyttämään mikkiä B. Kun se aloitti sen laulamisen, niin ihmettelin miten sen ääniala voi olla niin käsittämättömän kapea, eli vain kolme nuottia. A#, B ja C#. Varmistin vielä autotunella.
Se soitti jossain vaiheessa tuottajalle kuka teki ne biitit että miltä kuulostaa, sitten se sanoi että “you gotta make it more hyped”, eli agressivisemmaksi. Mä en tajua mikä siinä jätkässä on, sillä sen kirjavan äänialan lisäksi, tunteiden ilmaisu on yhtä laaja kuin Steven Seagalin naama. Se ei yksinkertaisesti osannut vetää sitä lainiaan mitenkään muulla tavalla kuin miten se oli sen treenannut. Kokeiltiin sellaista että nauhoitettiin pari lisäottoa ja pistettiin pari korostusta sinne.
Dane sitten soitti uudestaan sille tuottajalle, soitti sen puhelimen välityksellä sille ja se sanoi että sen pitäisi vetää se “more harmonized”, eli melodisemmin. No, meillä on suunnilleen sama ääniala, niin kerroin sille alaspäin se ei hirveästi pääse siitä missä se on, eli jos se haluaa laulaa harmonioita, niin sitten sen pitää laulaa se korkeammalta. Se sitten yritti, sanoin “higher”, ja se veti sen samasta äänialasta, ainoastaan LUJEMPAA. Noin 16 kertaa. Sitten luovutin ja sanoin että siitä ei vaan ole siihen.
Sitten katottiin kelloa ja se oli tuhlannut noin 60% studioajasta noin 30 sekunnin pätkään. Sen jälkeen äänitettiin nopeasti toisen kappaleen rap-verse joka oli enemmän sen comfort zonella ja saatiin se äänitettyä noin kolmessa vartissa kokonaan. Mutta kaksi biisiä jäi silti edelleen äänittämättä.
Päädyttiin käyttämään sellaista signaalitietä kun Neumann U87, Avalon etuaste, Empirical Labs Distressor. Pelasti noin 30% soundista, mutta se Danen monipuolisuus ei auttanut asiaa. Ja toi äijä käyttää 50-100 000 dollaria siihen että se saa kallista vessapaperia muutaman vuoden opiskelun jälkeen.
Session jälkeen menin American Burger Bariin syömään aamiaista siinä kello 01 aamuyöstä.
Day 62 – Oct 30
Heräsin siihen että pieraisin ja ripuli suolessani sanoi että mä tulen nyt. Juoksin vessaan ja paskansin varmaan vartin verran. Miksi tää aina tapahtuu American Burger Barin käynnin jälkeen?
Zach oli taas poissa viikonlopun ajan, Marqitis oli hommannut reilun metrin kokoisen sinisen bongin jostain ja sen huoneessa ravasi jengiä testaamassa sitä. Itse kärsin ripulista koko päivän ja pysyttelin neljän seinän sisällä.
Day 63 – Oct 31
Olen tässä viime aikoina huomannut että mulla ja Marqitiksella on selkeästi paljon kommukointiongelmia. Osittainen syy varmaan on se että mä en puhu ebonicsia.
Heräsin aamulla virkeänä ja hokasin että mulla ei ole puhtaita vaatteita. Nälkä kuitenkin oli ja otin ne vaatteet mitkä mulla oli päällä, laitoin kengät ja housut jalkaan ja lähdin etsimään sitä Farmers Marketia. Ulkona huomasin että olisi ehkä ollut pelimiesveto laittaa pitkähihainen paita päälle, näin meinaan oman hengitykseni.
Torisesonki nähtävästi alkoi olemaan loppuun päin, valikoimat olivat lähinnä akselilla juurekset, kurpitsa (tänään kuitenkin halloween) ja kaali. Oli siellä satunnaisesti myös tomaattia, lihaa, leivonnaisia, hunajaa ja chiliä, mutta päädyin ostamaan kolmen dollarin korin omenoita, joita oli pettymyksekseni siinä huimat viisi. Tässä yksi syy lisää miksi maanviljelijöitä kannattaa tukea valtion suunnalta, koska muuten me maksetaan näitä 6 dollarin kilohintoja omenoista. Mutta nälkä oli silti edelleen, ostin sitten subwaysta subin ja menin takaisin kämpille.
Tänään on siis virallisesti Halloween, mutta koska tänään on myös sunnuntai ja huomenna arkipäivä, niin ylläripylläri hirveän moni oli juhlistamassa sitä eilen. Kun mulla oli ripuli. Eli käytännössä missasin koko jutun. Jotain ne oli sopineet että tänään olisi asuntolalla bileet. Ne oli tässä suoraan mun alapuolella, niin kuulin sen jumputuksen aika hyvin. Soitteli musaa noin tunnin, sitten se jumputus loppui, eli ilmeisesti ei ollut hirveän suuri menekki niillä bailuilla.
Kävin jossakin vaiheessa hakemassa itelleni neljä Tappyä Erbert & Gerbertsistä jotka söin sitten päivän mittaan. Se myyjä oli tällä kertaa joku uus, ja se hinttari otti mun kupongin pois. Emmä ollu sitä onneksi käyttänyt vasta kun joku 10 kertaa tähän mennessä.
Pesin sitten loppujen lopuksi sitä pyykkiä. Hevimiehen pyykit on helppo pestä. Mulla on 2 sinistä artikkelia, 2 oranssi, 1 ruskea, 1 harmaa ja kaikki se muu 95% on mustaa. Ja ne voi pestä neljässäkympissä (tai 100°F, whatever).
Seuraava >>
Joo, oli pakko skipata aamukasin valaisutunnit, ei vaan pystynyt univajeelta heräämään. Sitten Chopperin recording theory tenttiin, jossa se sitten päätyi antamaan oikeita vastauksia lopputentistä kun siellä oli joku muutama tyyppi enää jäljellä. Sitten recording lab midterm-sessio Mabbottin kanssa. Kuulemma olisin voinut tehdä hommat eri tavalla, mutta sain ne kuitenkin tehtyä, A- pärähti.
Sitten tuli koettua taas uutta, kävin jenkkileffateatterissa. Natalie kysyi kahvilassa haluanko lähteä leffaan katsomaan Paranormal Activities kakkosta, meitä oli hieman isompi porukka menossa. En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kuitenkin. Liput maksoi 10 dollaria, mutta maksa kuulemma ensi viikolla 5 dollaria. Verrattuna siihen että leffaliput maksaa Suomessa sen 12 euroa joka on noin 16 dollaria, niin ihan jees.
Siinä sitten jotain kimppakyytihässäkkää säädettiin, mutta päädyttiin kuitenkin menemään neljän tyypin porukalla (minä, Natalie, Elliott ja Chelsie) bussilla Mall of Americaan, jossa se leffateatteri oli. Sitä ennen kuitenkin käytiin syömässä jossakin paikassa mikä meni kiinni 10 minuuttia ennen kun oltiin saatu syötyä. Tilailin ribsejä, katkarapuja ja sipulirenkaita jollakin kermaperunoilla. Annos itsessään oli todella hyvännäköinen, mutta varsinkin ribsit oli karvas pettymys.
Itse leffateatteri oli myöskin aika perseestä, istumapaikat keinui ja niiden saanti oli meiningillä hitaat syö nopeat, paikkalippuja ei ollut. Suurin osa porukasta meni sitten seinän viereen, mutta koska mä en oikein pysty nauttimaan leffateatterikokemuksesta silleen että nojaan seinään, niin erkanin porukasta ja menin yksin istumaan keskiklusteriin yhteen vapaaseen paikkaan.
Koska se PA2 on jo tullut Suomen elokuviin, niin spoilaan sen verran että elokuvan alku oli niin tylsä, että nukahdin. Kyseessä on toinen leffa ikinä minkä aikana olen nukahtanut. Ensimmäinen oli Tom Hanksin Cast Away. Sitten kun ihmiset ekan kerran peljästyi, niin heräsin. Jos katsot tuon leffan himassa ilman ääntä, se ei ole millään tavalla pelottava elokuva. Eniten kuitenkin pelästyin aina sitä yleisöä ja niiden reaktiota, itse elokuva ei muuten oikeastaan ollut niin pelottava mitä odotin, loppua kohden kuitenkin pistin sormet korviin kun tiesin että ämmät kiljuu. Pelästyin keittiön kaappeja kuitenkin aivan helvetisti. Myöskin se oli ihan idioottimaista että ihmiset taputti siellä leffateatterissa.
Day 54 – Oct 22
Saan aamulla tekstarin jossa yks räppäri kysyi että voinko varata studion täksi illaksi, vastasin että “ajattelin hieman juopotella tänään, mutta katotaan mitä saan tehtyä” tai jotain tuon suuntaista, englanniksi kuitenkin. Sitten menin Artist & Industry tunneille jossa pari intialaista soitti jotain psykedeelistä raga-musaa.
Sitten menin kahvilaan syömään ja sitten kahvilan viereiseen loungeen nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten kävin varaamassa sen studion. Lähetin tekstarin sille räppärille että studio 10 on varattu kello 20-24, menin paskalle ja sain sitten puhelun kun olin siellä kopissa. Se sanoi että se on jo poissa paikkakunnalta 5 tunnin ajomatkan päässä, kun luuli että en varaa sitä studiota. Vitun idiootti.
Sitten ajattelin kuitenkin nyt käyttää sen tilan kun se kerran oli varattu, niin tuleepahan hieman harjoiteltua sen tilan käyttöä siinä samalla. Äänittelin esituotantodemoja Christopher Reediä täältä koululta sen sijaan, se soitteli jazzia sähkökitaralla ja lauleskeli siinä sitten päälle. Hassun hauskaahan oli kun kitara tuli yhtä lujaa kun laulu siitä laulumikistä, mutta otin kuitenkin silti sen kitaran lähimikityksellä niin sain lisättyä siihen reilumman puoleisesti reverbiä.
Day 55 – Oct 23
Pidennetty viikonloppu yksin, Marqitis ja Zach ovat jossain poissa paikkakunnalta.
Aamulla ihanasti kello 3.30 tuli hieman karu herätys. Asuntolan seinässä olevasta laatikosta kuuluu joku ääni että kellarissa palaa. Kaikki venailee puolisen tuntia ulkona että palokunta antaa meille luvan mennä sisään. Onneksi ulkona ei ollut vielä kylmä. Facebookista päätellen Suomessa sataa lunta. Täällä on periaatteessa vielä shortsikeli, eli +17°C. Sääennustuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä kun Esterin perseestä seuraavat neljä päivää.
Päivällä sitten sitten käytiin Como Zoo eläintarhassa, nähtiin siellä monennäköistä elukkaa, kuten jääkarhuja, kirahveja, leijonia, tiikereitä ja pingviinejä.
Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin nukuin jonnekin kahdeksaan asti ja sitten jostain syystä joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eräs RA (Residence Assistant) tulee ovesta sisään, ihan vitun jurrissa. Olin aivan satavarma että olin lukinnut sen oven. Noh, tämä RA etsiiMarqitista että se sais pilveä. Marqitis ei kuitenkaan ollut paikalla, joten hän sitten lähti pois. Sitten se tulee hieman myöhemmin uudestaan, rojahtaa mun päälle ja kysyn että mitäs vittua se oikein meinaa, sit se mumisee jotain, heittelee jotain papereita mun päälle ja lähtee pois. Tässä vaiheessa pistin oven lukkoon ja menen paskalle. Kuulen kuinka se koputtelee siellä ovella, mutta se loppuu kohta.
Noh, sitten facebook auki ja Natalie nähtävästi oli edelleen hereillä ja kysyi että haluanko lähteä ulos katsomaan siellä riehuvaa ukkosmyrskyä. Eipä siinä sitten parempaakaan tekemistä ollut kun kerran olin jo herännyt noin 4 tuntia sitten, niin lähdettiin sitten ulos ja käytiin siinä sitten samalla Mickey'sissä kun mä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin huomaan jo käytävältä että meikäläisen huoneen ovi on auki, tämä samainen RA on siellä imuroimassa lasinsirpaleita meikäläisen eteisestä, jotka tuli siitä kun se oli pöllinyt mun kaliat jääkaapista ja tiputtanut sikspäkin lattialla. Eli murtautuminen ja varkaus. Ilmoitin asiasta Ticklelle sähköpostilla.
Day 56 – Oct 24
Luin sähköpostin kun heräsin ja Tickle lupasi hoitaa asian maanantaina.
Itse päivällä ei tullut tehtyä facebookkausta ihmeellisempää. Illalla käytiin Marqitiksen ja Jacobin kanssa Mickeysissä. Tälläkin kertaa tilasin sen saman tutun Ranch Chicken BLT Saladin, mutta tällä kertaa otin myös jäätelön, koska se oli aivan hervottoman kokoinen ja maksoi ainoastaan 3 dollaria ja jotain senttejä.
Illalla sitten vaihdoin kielet kitaraan ja huomasin kolme asiaa. Ensimmäinen on se että Floyd Rose kitaraan kielten vaihtaminen on aivan yhtä helvettiä. Toinen on se että 53-12 settiä ei voi virittää normivireeseen. Kolmas oli se että huomasin vasta neljännen kielen vaihdettuani että ostin vahingossa akustisen kitaran kielet. Nauhoitin sillä nyt sit kuitenkin yhden biisin, noi kielet on aika hevin kuuloiset.
Day 57 – Oct 25
Maanantai. Ei koulua. Boring.
Sovittiin Ticklen kanssa rehvit aamukympiksi, käytiin siinä sitten lauantai-illan tapahtumia läpi ja sitten siivottiin toi meidän eteinen kun se oli hieman tahmea, ja Tickle pelkäsi että se houkuttelee ötököitä paikalle.
Jacobin kanssa sitten päätettiin lähteä vihdoinkin siellä Guitar Centerissä käymään. Bussikuski oli homo ja rahasti meikäläistä 3 dollaria sen normaalin $1.75 sijasta.
Me sitten tietenkin mentiin vahingossa meidän pysäkin ohi, mutta kun tässä twin cities alueella on neljä kappaletta Guitar Centereitä, niin päätettiin sitten mennä siihen seuraavaan. Eihän me sitten tajuttu että se on jossain ihan vitun perseessä. Sinne kesti ensinnäkin ajaa joku kaks tuntia. Me oltiin lähdetty matkaan siinä kolmen aikoihin ja mä olin joskus kymmenen aikoihin takaisin kämpillä. Mutta tulipahan testattua Mesa Boogien Triple Rectifier vahvistinta, ja teki kyl niin mieli hommata sellanen itelle. Harmi vaan että se pelkkä vahvistin maksaa Suomessa sen kolmatta tonnia, jenkeissä uutena 1800 dollaria, joka on noin 1200 euroa eli puolet vähemmän. Hieman syö.
Sitten kun päästiin takaisin kämpille, niin ääniteltiin yksi Jacobin riffin raakile talteen. Keskinkertaista matskua, mutta ok harjoittelua.
Kun pääsin takaisin huoneeseen, niin kello oli lähemmäs yksi ja juttelin siinä sitten äitin kanssa mesessä, ja hän sanoi ettei vieläkään ole tullut mitään postia. Tilasin sen postisiirron kuitenkin jo 6.8. joten alkoi hieman huolestuttaa. Soitin sitten sinne Itellalle, sanoivat että se oli aktivoitunut 10.8, mutta poistunut jostain syystä, eli suomeksi sanottuna olivat mokanneet. Ja nyt on mennyt vasta kuitenkin 2 kuukautta, huonolla säkällä mennyt laskut perintään ja paskalla säkällä luottotiedotkin on mennyt kun siellä on mm. mun luottokortin lasku joukossa.
Day 58 – Oct 26
Noh, tänään oli joku erikoisjärjestely, sillä vaikka oli tiistai niin meillä oli maanantain tunnit. Pääsin sitten kouluun asti noin kolme varttia myöhässä kun vahingossa pistin kellon soimaan 9.30 enkä 6.30 niinkun piti, mutta heräsin itekseni kuitenkin sitten 8.30. Eikä siellä ollut vittu ketään vaikka kyseessä on kolmen tunnin tunti, eikä mulle ilmoitettu mitään. Nyt tässä sitten venailen 4 tuntia että seuraavat tunnit alkaisi.
Itse tunneilla ei tapahtunut mitään jännää, perustunnit. Sitten kämpille, jossa jelppailin Jacobia äänittämään sitä biisiä jota aloteltiin eilen.
Andy Sneapin foorumilla James Murphy (soitti kitaraa joskus sellaisissa pikkubändeissä kun Testament ja Death monen muun lisäksi) kyseli Minneapoliksen lähiseudulta jotakuta kenen kanssa voisi tehdä albumin esituotantoa, ilmoitin että olen täällä ja että mua kiinnostaisi. Toivotaan että siitä tulloo jotain, lähinnä oppimistarkoituksissa suostuin, sillä siitä ei rahaa saa.
Day 59 – Oct 27
Yöllä pyörin sängyssä ja valvoin niin pitkään etten sitten nukkunut lainkaan. Ja tänään on vaatimattomasti 11 tunnin päivä.
Tämä hyvin tiedotettu alkuviikko jatkuu. Aamulla ihmettelin että mihin vittuun me oikein ollaan menossa ja miksi meitä on täällä tunnilla enemmän kun minä ja Jared, kuten normaalisti. Noh, selvisi että mentiin Xcel Centeriin katsomaan kun Roger Watersin The Wall Live showta kasattiin. Yöllinen valvominen alkoi vaatia verojaan, sillä väsymys alkoi painaa ja pilkin siinä sitten penkissä, nyt kirjoittelen tätä tekstiä. Kokemuksena pähkinän kuoressa; aluksi jänskää noin 5 minuuttia, sitten kolmatta tuntia tuntia katsottiin kun maali kuivui.
Noh, sitten kokeiden palautusta Mix Theory tunnilla, A napsahti ja sain muuten täydet pisteet paitsi vikasta tehtävästä 2 kohtaa väärin, kun en ollut aiemmalla kurssilla jossa kyseistä termistöä käytiin läpi. Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Sitten DAW Editing tunnilla selvisi että olin tehnyt sen tehtävän ihan päin reisiä, mutta saatiin kuulemma maanantaihin asti aikaa palauttaa se.
Sitten menin kahvilaan ja huomasin että se mun kortti on vihdoinkin “tyhjä”. $1.98 jäljellä kortissa, ja sillä ei taida saada oikein mitään paitsi ehkä karkkia. Sitten menin sinne loungeen venaamaan että seuraavat tunnit alkaa, kattelin siinä jotain vanhoja South Park-jaksoja South Park Studiosin sivuilta. Sitten jossain vaiheessa tuli märkä pieru ja piti lähteä aika pikaista ravia vessaan. Tuli varpusparvi meinaan sellaisella paineella, etten oo muutamaan vuoteen ripuloinut niin vahvasti.
Sitten Studio Maintenance tunnilla taas kokeiden palautuksia, hölmöjä virheitä kokeessa, mutta olen ihan tyytyväinen B- arvosanaan joka napsahti. Sen jälkeen puhuttiin kaiken maailman sähköjuttuja mitkä meni väsymyksen takia vähän ohi.
Sitten kävi sellainen juttu James Murphy oli soittanut mulle kun olin tunnilla. Yritin lähettää sille tekstarin mutta sain jonkun virheen ja sitten loppui kännykästä akku. Soitin sille sitten takaisin kun pääsin asuntolalle. Homman nimi pähkinän kuoressa oli että haluanko tehdä ruokapalkalla isolle metallilevy-yhtiölle tulevan albumin esituotantoa hänen kanssaan. Vaatimukset oli ProTools LE, joku vahvistinmallinnin kuten POD ja joku rumpuhäsmäkkä. Kerroin että mulla on ProTools M-Powered, Podfarm ja Steven Slate EX, nähtävästi kelpasi. En muista bändin nimeä, mutta jotain heviä kuitenkin.
Asuntolalla oli koulun rehtori käymässä. Siellä sitten juteltiin asuntolaan liittyviä asioita ja syötiin ilmaista pizzaa, joka meikäläisen paikalle saapuessa oli jo aika kuivaa ja kylmentynyttä.
Day 60 – Oct 28
Eipä taaskaan mitään ihmeellistä, irroteltiin hieman trussinpätkää katosta ja testailtiin lamppujen toimivuutta valaisutunnilla. Kävin aamun tuntien jälkeen hakemassa itselleni valetut korvatulpat 15 dB:n vaimennuksella. Joku 120 dollaria niistä köyhtyi, mutta halvemmaksi tuli kuin mitä Suomessa olisi maksanut.
Päivällä sitten annettiin palautta Chopperin kokeesta jossa ensinnäkin oli asiavirheitä sekä vastaus “select a channel and press the +48V button on the middle section” ei kelvannut vastaukseksi miten laitetaan phantom power päälle, koska se ei ollut sanallisesti muotoiltu oikein. Olisin ymmärtänyt jos tiskissä olisi ollut enemmän kuin yksi +48V nappula, mutta koska SSL Duality tiskissä ei niitä ole kuin se tasan yksi kappale, niin vituttaa tollainen pilkunviilaaminen.
Illalla ei mitään ihmeellistä taaskaan.
Day 61 – Oct 29
Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä Artist & Industry kurssi. Artistien genret tähän mennessä ovat olleet: big band jazz, singer songwriter, singer songwriter, bluesahtava jazz, classical american jazz, intialainen raga, cabaret jazz. Joku saattaa huomata toistuvan teeman. Luulin että kurssin kuvaus olisi ollut edes jotenkin osuva että “artists represent a wide range of musical styles and genres”. Muitakin genrejä on olemassa kun jazz.
Seminaarin alussa tuli joku tyyppi kertomaan että kahdelta on jazz-kitaristi Paul Pollenback pitämässä recitall hallissa jotain workshoppia. Sitä odotellessa kävin vetämässä leivän napaan kahvilassa ja sitten menin sinne workshoppiin. Hirveetä kikkelöintiähän se oli kuten vähän veikkasinkin, mutta tulipahan nähtyä.
Dane oli taas lähestynyt mua että voitaisko saada studioaikaa sieltä Studio 10:stä. Tänään oli jotkut Halloween pippalot johon mut oli kutsuttu, mutta koska mulla ei ollut asua enkä tuntenut suurta osaa sinne menijöistä, niin en mennyt, joten ei mulla sitten ollut oikein muutakaan tekemistä. Kävin kysymässä ja se oli täynnä. Studio 4 oli vapaa, joten varattiin se kasista keskiyöhön.
Varasin sitten pari mikkiä, kaapelit ja luurit sessiota varten. Dane otti mukaan 5 biittiä johon sen piti vetää omat rivinsä. Aloitettiin sellaisella biisillä mihin sen piti laulaa melodinen kertsi eikä muuta. Kävi mulle. Aluksi nopeasti testattiin että kumpi mikki sopii paremmin sen äänelle ja päädyttiin sitten käyttämään mikkiä B. Kun se aloitti sen laulamisen, niin ihmettelin miten sen ääniala voi olla niin käsittämättömän kapea, eli vain kolme nuottia. A#, B ja C#. Varmistin vielä autotunella.
Se soitti jossain vaiheessa tuottajalle kuka teki ne biitit että miltä kuulostaa, sitten se sanoi että “you gotta make it more hyped”, eli agressivisemmaksi. Mä en tajua mikä siinä jätkässä on, sillä sen kirjavan äänialan lisäksi, tunteiden ilmaisu on yhtä laaja kuin Steven Seagalin naama. Se ei yksinkertaisesti osannut vetää sitä lainiaan mitenkään muulla tavalla kuin miten se oli sen treenannut. Kokeiltiin sellaista että nauhoitettiin pari lisäottoa ja pistettiin pari korostusta sinne.
Dane sitten soitti uudestaan sille tuottajalle, soitti sen puhelimen välityksellä sille ja se sanoi että sen pitäisi vetää se “more harmonized”, eli melodisemmin. No, meillä on suunnilleen sama ääniala, niin kerroin sille alaspäin se ei hirveästi pääse siitä missä se on, eli jos se haluaa laulaa harmonioita, niin sitten sen pitää laulaa se korkeammalta. Se sitten yritti, sanoin “higher”, ja se veti sen samasta äänialasta, ainoastaan LUJEMPAA. Noin 16 kertaa. Sitten luovutin ja sanoin että siitä ei vaan ole siihen.
Sitten katottiin kelloa ja se oli tuhlannut noin 60% studioajasta noin 30 sekunnin pätkään. Sen jälkeen äänitettiin nopeasti toisen kappaleen rap-verse joka oli enemmän sen comfort zonella ja saatiin se äänitettyä noin kolmessa vartissa kokonaan. Mutta kaksi biisiä jäi silti edelleen äänittämättä.
Päädyttiin käyttämään sellaista signaalitietä kun Neumann U87, Avalon etuaste, Empirical Labs Distressor. Pelasti noin 30% soundista, mutta se Danen monipuolisuus ei auttanut asiaa. Ja toi äijä käyttää 50-100 000 dollaria siihen että se saa kallista vessapaperia muutaman vuoden opiskelun jälkeen.
Session jälkeen menin American Burger Bariin syömään aamiaista siinä kello 01 aamuyöstä.
Day 62 – Oct 30
Heräsin siihen että pieraisin ja ripuli suolessani sanoi että mä tulen nyt. Juoksin vessaan ja paskansin varmaan vartin verran. Miksi tää aina tapahtuu American Burger Barin käynnin jälkeen?
Zach oli taas poissa viikonlopun ajan, Marqitis oli hommannut reilun metrin kokoisen sinisen bongin jostain ja sen huoneessa ravasi jengiä testaamassa sitä. Itse kärsin ripulista koko päivän ja pysyttelin neljän seinän sisällä.
Day 63 – Oct 31
Olen tässä viime aikoina huomannut että mulla ja Marqitiksella on selkeästi paljon kommukointiongelmia. Osittainen syy varmaan on se että mä en puhu ebonicsia.
Heräsin aamulla virkeänä ja hokasin että mulla ei ole puhtaita vaatteita. Nälkä kuitenkin oli ja otin ne vaatteet mitkä mulla oli päällä, laitoin kengät ja housut jalkaan ja lähdin etsimään sitä Farmers Marketia. Ulkona huomasin että olisi ehkä ollut pelimiesveto laittaa pitkähihainen paita päälle, näin meinaan oman hengitykseni.
Torisesonki nähtävästi alkoi olemaan loppuun päin, valikoimat olivat lähinnä akselilla juurekset, kurpitsa (tänään kuitenkin halloween) ja kaali. Oli siellä satunnaisesti myös tomaattia, lihaa, leivonnaisia, hunajaa ja chiliä, mutta päädyin ostamaan kolmen dollarin korin omenoita, joita oli pettymyksekseni siinä huimat viisi. Tässä yksi syy lisää miksi maanviljelijöitä kannattaa tukea valtion suunnalta, koska muuten me maksetaan näitä 6 dollarin kilohintoja omenoista. Mutta nälkä oli silti edelleen, ostin sitten subwaysta subin ja menin takaisin kämpille.
Tänään on siis virallisesti Halloween, mutta koska tänään on myös sunnuntai ja huomenna arkipäivä, niin ylläripylläri hirveän moni oli juhlistamassa sitä eilen. Kun mulla oli ripuli. Eli käytännössä missasin koko jutun. Jotain ne oli sopineet että tänään olisi asuntolalla bileet. Ne oli tässä suoraan mun alapuolella, niin kuulin sen jumputuksen aika hyvin. Soitteli musaa noin tunnin, sitten se jumputus loppui, eli ilmeisesti ei ollut hirveän suuri menekki niillä bailuilla.
Kävin jossakin vaiheessa hakemassa itelleni neljä Tappyä Erbert & Gerbertsistä jotka söin sitten päivän mittaan. Se myyjä oli tällä kertaa joku uus, ja se hinttari otti mun kupongin pois. Emmä ollu sitä onneksi käyttänyt vasta kun joku 10 kertaa tähän mennessä.
Pesin sitten loppujen lopuksi sitä pyykkiä. Hevimiehen pyykit on helppo pestä. Mulla on 2 sinistä artikkelia, 2 oranssi, 1 ruskea, 1 harmaa ja kaikki se muu 95% on mustaa. Ja ne voi pestä neljässäkympissä (tai 100°F, whatever).
Seuraava >>
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
