keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lontoo ja Devin Townsend Retinal Circus

Tämä on ns. ”paska tarina”. Ymmärrätte kun luette.

Tiistai 23.10.2012

Noniin, tätä on venattu joulukuusta lähtien. Lähtö Lontooseen. Lähdön syy on Devin Townsendin ”Retinal Circus” -keikka Round House keikkapaikalla, joka vetää noin 2000 henkeä. Heräsin aamuviideltä, pakkasin laukun, datailin hieman ja sitten menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudestaan, menin Sampo pankkiin nostamaan ilmaista rahaa (voitin Veikkaukselta 400€ Casino-arvan lisäarvonnassa) ja sitten Forexiin vaihtamaan näistä 350€ punniksi. Sain noin £270. Sitten menin aamupalalle ja päivän ainoille tunneille. Seminaari, jossa käytiin akatemisen englannin kirjoittamista läpi. Boring. Tämän jälkeen mietin että menenkö aikaisemmalla junalla vai menenkö ”extra-curriculum activities” MAG (Music Apperciation Group), jossa Elske soitteli meille kaiken näköistä hollantilaista ja kaikenlaista muuta musiikkia. Menin myöhemmällä junalla, koska Sarah teki hemmetin hyviä keksejä MAG:n väliajalle. Sieltä suoraan sitten juna-asemalle, lippu kouraan ja Helsinkiin. Siitä vanhempien luokse sohvalle nukkumaan ja toteamaan että paino on noussut. Pitää taas joulun jälkeen skarpata seuraava vuosi että saisin painon takaisin noin 100kg tienoille (nyt noin 115kg).

Keksiviikko 24.10.2012

Heräsin aamulla viideltä ja hoidin check-inin, tulostelin varauslärpäkkeet sun muut ja menin takaisin nukkumaan hetkeksi. Sitten menin Seppälään ostamaan itselleni keltaisen paidan (koska keikka kuvataan, se tulisi näkymään hyvin DVD:llä) ja läjän sukkia. Sitten hieman makkaraa aamupalaksi ja isä vei minut lentokentälle. Siinä sitten soittelin Ramille, jonka kanssa olin menossa Lontooseen, että olen kentällä missäs olet. Hän oli vielä himassa, mutta kuulemma juuri lähdössä. Hommahan tosiaan on niin että Rami ei kuulemma ole matkustanut lentokoneessa 2000-luvulla kertaakaan, joten häntä hieman jännitti, joten hän oli vetänyt pari keventävää olutta alkuun. Puolisen tuntia myöhemmin hän saapuu paikalle.

Menemme check-iniin, sain omat hommani tulostettua mutta jotakin sähelsin kun mutsi soitti mule samaan aikaan puhelimella, joten en saanut laukkutarraa. Ramin kanssa sitten alkoi säätämisten säätäminen, koska hänellä ei ollut passia, vaan ainoastaan henkilökortti. Kutsuimme siihen pisteelle jonkun henkilökunnan tyypin apuun, mutta emme siltikään saaneet sitä tehtyä, joten luovutimme ja menimme palvelupisteelle, jossa sitten homma hoitui aika kivuttomasti. Sitten turvatarkastuksen kautta sisään, Rami kävi nostamassa rahaa, kävimme ostamassa limpparit ja latailin siinä hieman kännykän akkua venaillessa. Siinä sitten navigoimme vessan kautta portille, josta meidät vietiin bussilla lentokoneeseen, ja meillä ei jäänyt kuin ehkä 20 minuuttia löysää, joten loppujen lopuksi tulimme aika optimaaliseen aikaan paikan päälle.

Takki pois, purkka suuhun, vyöt kiinni ja puhumaan paskaa kunnes kone lähtee. Ei Ramia sitten näköjään loppujen lopuksi jännittänytkään. Lennolla tarjoiltiin kylmää kanapastasalaattia. Ei maistunut oikein millekään. Kolme tuntia myöhemmin olimmekin Lontoossa. Olimme viimeisten joukossa pois koneesta, koska olimme toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Siitä sitten menimme metsästämään laukkujamme, ja ensin venasimme 5 minuuttia väärän laukkukarusellin vieressä, kunnes kehtasimme kysyä joltakin että missä ne Helsingin lennon laukut on. Sitten iso kakka pönttöön ja etsimään metropysäkkiä. Hotellimme lähin metropysäkki oli Kings Cross St Pancras, ja onneksemme meidän ei tarvinnut vaihtaa junaa kertaakaan. Niille jotka valittavat että Suomen metroliput ovat kalliita: 5 zonen yhden matkan lippu maksoi £5.20 (noin 6.50€) ja sen takia jatkossa ostimme Lontoon keskustan alueella toimivaa 1-2 zonen päivälippuja jotka maksoivat £7 (noin 8.70€). Jos olisimme ostaneet Oyster cardin, olisimme ehkä säästäneet pari euroa, mutta meni jo.

Noh, myöhemmin meille selvisi että tämä Kings Cross St Pancras on joku hiton matkakeskus, joten siellä oli jengiä aivan helvetisti. Siinä sitten päästiin kuitenkin ulos, sitten hieman karttojen avulla metsästeltiin että missäs helvetissä se meidän hotelli oli. Siinä sitten noin 5 minuutin toljottelun jälkeen me löydettiin se ilman että edes mentiin väärään suuntaan, eli tuurilla kerrasta oikein, olis pitänyt pistää lotto vetämään. 12 miljoona olis ollu jaossa.

Noh, siinä sitten päästiin perille. Elmwood Hotel. Sellainen näpsäkän näköinen kolmekymppinen respa otti meidät vastaan. Sanoi että luottokortilla maksaessa tulee 5% lisämaksu (sen kanssa 5 yötä oli yhteensä £445) ja sitten kysyi että olihan se varmasti Double Room mikä varattiin. Sanoin että joo, näin on. Huone oli tietenkin ylimmässä kerroksessa ja aivan helvetin pieni. Siinä kun päästiin huoneeseen, niin tajuttiin että miksi se katsoi meitä hieman hassusti. Tässä vaiheessa Ramin kanssa naureskeltiin että oltiin aivan varmoja siitä että se respan mimmi luuli että me oltiin homoja, koska se hotelli vieläpä mainosti itseään nettisivuilla termillä ”gay friendly”. Nyt tiedän jatkossa, että Double room tarkoittaa yksi leveämpi sänky ja Twin room tarkoittaa kaksi sänkyä.

Kuitenkin, siinä sitten alettiin testailemaan ja todettiin että eihän perkele meidän schuko-plugi käykään paikalliseen sähkörasiaan, joten mentiin respaan pyytämään adapteria, jonka se antoi meille ihan ilmaiseksi. Sitten menin suihkuun ja totesin että vittu mitä pelleilyä. Suihkusta tuli pelkkää kuumaa vettä ja se toimi päinvastoin mitä kaikki muut hanat mitä olen ikinä käyttänyt, eli kun painat sitä hanaa, niin se aukeaa, kun normaalisti sitä pitää vetää. Suihkun jälkeen yönälkä yllätti, Rami sanoi että halusi mennä Burger Kingiin syömään, sitten sitten mentiin. Whopper ateriat syötiin, oli aika blah. Tämän jälkeen menin suihkuun ja nukkumaan. Otin seinän puolen. Nukuin hieman huonosti, mutta se johtui lähinnä siitä että en löytänyt hyvää asentoa. Seuraavana päivänä oli olkapää kipeä.

Torstai 25.10.2012

Herättiin aamukasilta englantiselle aamiaiselle: paahtoleipää, leikkeleitä, muroja, kananmunia, jugurttia ja kahvia. Tätä sitten syötiinkin joka aamu, paitsi juusto loppui jo perjantaina. Vinkki: Aamiaispöydässä on aivan törkeesti sellaisia pieniä nappeja, niin älä ota appelsiinimarmeladia. Se on aivan hirveetä. Ottakaa mieluummin mitä tahansa missä lukee lukee ”jam”, mm. mansikka, vadelma, aprikoosi, mustaherukka. Ne on ok. Kasviksia jäin hieman kaipailemaan, mutta minkäs teet.

Ekan päivän ohjelma oli kohtuullisen iisi, eli mentiin käymään Hamley'sissa, Big Benillä ja Charlie Chaplinin patsaalle. Noh, ensimmäiseksi mentiin sinne Charlie Chaplinin patsaalle. Arvatkaas mitä: Me ei löydetty sitä. Googletettiin että se on viety toukokuussa pois. http://internationaltimes.it/flash-vandals/ Prkl. Päädyttiin siinä sitten vaeltelemaan Hamleysiin päin. Saatiin joltain suomalaiselta papparaiselta neuvoa kun se huomasi että me puhuttiin suomea. Satoi sen verran että kun päästiin sinne Hamleysiin sisään, niin meinasin kaatua joka liukuportaassa kun oli jalanpohjat niin liukkaat. Oli aika suuri pettymys, tosin oltiin ehkä noin 20 vuotta liian vanhoja sinne liikkeeseen.

Siinä sitten mentiin Poland Streetin ja Noel Streetin kulmassa olevaan kuppilaan kaljalle, tilasin Blue Moonin ja se näytti todella epäilyttävästi samealta. Ei ollut olut minun makuun. Syötiin siinä sitten samalla lautanen jossa oli 6 hampurilaista. Siinä sitten käytiin HMV:ssä ja omaan kouraani jäi 30 Seconds to Marsin levy hintaan £5. Siinä sitten vaelleltiin mestoilla, käytiin kattomassa London Eyeta, Big Beniä ja jotain random patsaita. Tämän jälkeen käytiin yhdellä ja soitin Seballe että missä tässä lähellä olisi jossain joku supermarket-tyylinen paikka mistä saisi ruokaa. Ei me sitten kuitenkaan löydetty sitä. Siinä sitten jossain vaiheessa kävin ostamassa Primarkista itselleni 3 housut yhteishintaan £26. Suomessa samat housut olisivat olleet kolme kertaa enemmän.

Illemmalla käytiin hieman tsekkailemassa lähihuudeja, sitten tultiin sellaiseen vietnamilaiseen ravintolaan jossa oli ainoastaan paikallisia aasialaisia ja joku itäblokista revitty tarjoilija, joten oltiin selkeästi oikeassa paikassa. Jaettiin joku hiton iso ”tässä on paljon kaikkea” lautanen. Vieressä oli joku todella kaunis vietnamilainen nainen, joka flirttaili aika paljon. Sitten käytiin ostamassa pullo Smirnoffia ja spriteä ja mentiin takaisin hotellille.

Perjantai 26.10.2012

Aamupalan jälkeen lähdettiin taas liikenteeseen, päivän käyntikohteet olivat Forbidden Planet ja Denmark Street ja yleinen härdäys. Denmark Street on siinä mielessä mielenkiintoinen paikka, koska siinä on yhdellä todella lyhyellä kadulla noin 12 instrumenttikauppaa. Ironisinta oli että Rami halusi testata Mesan vahvistinta, ja ainoa liike jossa hän ei käynyt myi Mesaa. Itse kävin testaamassa sitä Schecterin RAF kitaran kanssa, ja se 2010 mallin Dual Rectifier kuulosti aivan törkeen hyvältä ihan jo pelkästään sillä cleanilla kanavalla. Mietin että melkein pitäis myydä toi oma 1996 vuoden kaksi kanavainen malli ja hommata tuo 2010 malli tilalle (jos jotakuta kiinnostaa vaihto, let me know). Meinasin ostaa ukulelen, mutta tajusin että sen tuominen Suomeen ehjänä olisi aikamoisen työn ja tuskan takana. Ehkä vain ostan ukulelen sitten Suomesta, koska hinnat ovat aika samat. Lisäksi testattiin aika härskiä pinkkiä akustista kitaraa, maksoi £99 ja se resonoi todella kivasti verrattuna kaikkiin muihin kitaroihin mitä testasin sillä reissulla. Testasin jotain hieman alle £300 Kiinassa tehtyä Fender Telecasteria, helvetin kivan näköinen ja kuuloinen kitara, mutta sama ongelma kuin sen ukulelen kanssa, ei mitään järkevää tapaa saada tuotua sitä Suomeen.

Sitten päästiinkin sinne ”nörttien lelukauppaan”, eli Forbidden Planetiin. Jos Rami ei olisi pistänyt jarruja päälle, niin sillä olisi mennyt tili tyhjäksi siellä kaupassa. Siellä oli kaiken maailman nörttikrääsää aina makeisista sarjakuviin ja tonnin hintaisiin Star Wars figuureihin. Itselläni mukaan tarttui Nintendo-ohjaimen muotoinen pastillirasia, aski japanialaisia Pockyja sekä yllärilahja kaverille. Pockyt testattuani, oli pakko todeta että oli vähän niin kuin suklaalla päällystettyä sahajauhoa olisi syönyt. Ei maistunut juuri miltään.

Tämä Lontoon harmaa arkkitehtuuri on omasta mielestäni aika perseestä. Siinä mielessä todella ruma kaupunki. Aika samaa paskaa kuin Merihaassa. Sitten me käytiin ylisyömässä ja ulostamassa kiinalaisessa buffetissa ja British Museumissa. Oli muuten aivan jäätävän iso mesta. Veikkaan että noista Egyptijutuista diggaava Finnvoxin masteroija varmasti diggaisi. Kuvasin sen Iran huoneen osuuden iranilaisille kavereilleni, jotka vaatisivat viisumin päästäkseen Iso-Britanniaan. Siinä sitten jossain vaiheessa eksyttiin johonkin lahjatavarapuotiin, minä sitten siinä norsuna lasikaupassa pujottelin jostakin ”todella” ”ahtaasta” raosta, johon Rami sitten poliittisen korrektisti toteaa ”ketterä kun kehitysvammanen”. Kun päästiin pois, niin huomattiin että jumatsuikka, kolme tuntia hurahti jonnekin kellojen mustaan aukkoon. Sen jälkeen mentiin kaljalle johonkin pubiin. En muista missä välissä kävin ostamassa H&M:stä kaulahuivin ja aivan törkeän läjän erilaisia proteiinipatukoita jostakin supplementtikaupasta, mutta tänä päivänä ne kuitenkin käytiin ostamassa. Rami kävi siinä samalla reissulla ostamassa MetalHammer lehden.

Illalla meidän piti mennä syömään johonkin lähelle, mutta kun jatkettiin ja jatkettiin matkaa, niin ei tullut yhtään ravintolaa vastaan. Sitten mentiinkin melkein parin kilsan päähän ensin kauppaan ostamaan pari isoa Bulmersia (huom. £1.50 kappale, Suomessa huomattavasti enemmän) ja sitten johonkin intialaiseen syömään mestaan. Oli sen verran kipakkaa tavaraa että unohdin käydä kakalla siellä ravintolassa ja melkein paskansin housuun kotimatkalla. Ripulia sitten tuli sen verran kovalla paineella ja paljon että kakkasin vahingossa siihen renkaalle ja oli pakko sen jälkeen käydä suihkussa, vetää muutama huurteinen ja mennä nukkumaan.

Lauantai 27.10.2012 – D-DAY

Tänään vuoden odotus pääsisi purkautumaan. Devin Townsend Retinal Circus @ Roundhouse, London. Aamupäivästä ensin aamupalalle, sitten käytiin hieman levykaupoissa. Suunnattiin ensin HMV:lle, sitten siinä lähellä on Berwick Street ja lähialueet missä oli paljon levykauppoja, mm. Sister Ray ja Reckless Records. Siellä jäi itselleni käteen aika monta levyhyllystä uupuvaa heviklassikkoa (kuten Carcassin Heartwork) hintahaarukassa £3-6. Meinattiin sen jälkeen käydä pihvillä, mutta ei napannut maksaa £20 siitä lystistä. Lisäksi se paikka oli aika täynnä kun oli lauantai ja ruuhka-aika. Mentiin sitten sellaiseen italialaiseen mestaan kun Red Onion tai joku sen tyylinen. Todella hyvä mesta. Vedin tortellinit yläkerrassa ja tortut alakerrassa.

Sitten itse keikka. Jumalauta sinne oli pitkä jono. Me mentiin sellaiseen aikaan että ovet aukesi 5 minuuttia myöhemmin. Laskin että jonotettiin noin 350 askelmaa, Google Maps sanoo että etäisyys oli 708 jalkaa, joka on siis 215m. Eli meillä oli puolen metrin askelmat. Rami meinasi kusta housuunsa jonossa ja lähti kesken jonottamisen johonkin baariin kuselle. Sitten vielä narikassa vielä hieman lisää jonottamista ja kuullaan että joku urpo puhuu siellä suomea. Sitten itse areenalle.

Sen noin tuhatkunta keikkaa nähneenä, voin sanoa että oli ehkä paras keikka jonka missasit. Tsekkailtiin jälkikäteen hieman sitä streamiä YouTubesta, se kuulosti todella huonolta verrattuna siihen miltä siellä paikanpäällä oikeasti kuulosti. Jätti aika sanattomaksi. Käy ostamassa DVD/BluRay kun se tulee. Tämän jälkeen käytiin hakemassa Dominosista 2 pizzaa, garlic bread ja lohkoperunat hintaan £19.99 ja suunnitelmista poiketen emme menneetkään taksilla vaan metrolla hotellille. Ensimmäisen pizzan syötyämme tuli todettua että se toinen tilaamamme pizza, Meltdown, olikin Dominosin tulisin pizza, ja persreikä tulisi huutamaan hoosiannaa seuraavana päivänä. Hetki tämän jälkeen mentiin tutimaan.

Sunnuntai 28.10.2012

Käytiin aamupalalla. Kyselin jengiltä Facebookissa kuka haluaa postikortin. Kello 13.30 oltiin vielä hotellilla möllöttelemässä. ”Krapulapäivä” ilman krapulaa siis. Päätettiin että mennään joko kattomaan Stomp tai leffa. Sitten alkoi vituttamaan. Stomp maksoi £26-52 ja leffa £13. Vittu mitä ryöstöä. Noh, päätettiin mennä katsomaan Frankenweenie.

Päästiin paikan päälle, niin se lippujen repijä selittää että vahingossa repi meidän lipun liian aikaisin. Venailtiin siinä sit jonkun aikaa, ostettiin popparit ja limpparit, noin £11 maksoivat. Törkeää rahastusta. Mutta niillä oli siellä aika makee subscription systeemi, eli jos osti jonkun ”unlimited cardin”, niin sai käydä niin usein leffateatterissa kun halusi. Maksoi £18 kuussa, minimi 12 kuukautta. Miksei Finnkinossakin ole tollasta systeemiä? Tulis ite ainakin käytyä useammin leffassa. Frankenweenie leffa itsessään oli ihan ok, antaisin 7/10.

Poislähtiessä käytiin TokyoToys -kaupassa, jossa oli mielenkiintoisia hiirimattoja. Tämän jälkeen kävin ostamassa hieman postikortteja lähetettäväksi kotisuomeen. Postikortit itsessään olivat halpoja (24 kappaletta maksoi 2 puntaa), mutta 24 postimerkkiä maksoi yli 28 puntaa, yhteensä siis noin 31 puntaa. Tunsin itseni ryöstetyksi, ja osaltaan hieman nolotti kun tajusin että mulla oli käteiset rahat loppunut. Minne se mun 400 euron matkakassa oli huvennut? Onneksi paikassa kävi kortti.

Kun kerran Englantiin oli tultu, niin käytiin näin vikan kokonaisen päivän kunniaksi syömässä Fish & Chipsit. Eipä se mikään erikoinen makuelämys kyllä kieltämättä ollut. Sitten takaisin hotellille, jossa todettiin että perkele, meillä on vielä melkein kokonainen pullo Smirnoffia jäljellä. Eihän sitä nyt avattua pulloa viitsi lentokoneeseen viedä, joten vedin sen melkein kokonaan yksin lärviin. Kirjoittelin siinä sitten samalla postikortteja ihmisille (piirsin aika moneen pippeleitä ja hämähäkkejä) ja Rami katseli Family Guyta telkkarista. Meinattiin lähteä vielä ulos syömään, mutta jätettiin väliin. Jossakin vaiheessa iltaa aloin olemaan sen verran humalassa, että oli pakko mennä nukkumaan.

Sunnuntai 29.10.2012

Ihme kyllä, ei ollut aamukrapulaa enkä edes oksentanut. Aamupalalla oli jotain ruotsalaisia jotka istuivat pöydässään ennen meitä ja vielä meidän lähdettyäkin. Ja ulkona oli ihmisiä jonoksi asti. Silloin ei jäädä sosialisoimaan aamukahvin ääressä. Sitten siinä pikkuhiljaa pakkailtiin kamoja ja käytiin kumpikin vuorollamme vessassa; milloin suihkussa, pöntöllä tai hampaita pesemässä. En tiedä mitä tässä paikallisessa ruoassa on vikana, mutta ei ainakaan ole ruoansulatuksessa ollut mitään vikaa – pieru haisee jatkuvasti ja sinappikone on kyllä laulanut joka päivä aika iloisesti. Tänään meidän hotellin vessanpytty päätti että se ei enää vedä kakkaa vessanpytystä alas, ainoastaan paperit. Siellä oli sitten pari uppotukkia pari tuntia pöntössä.

Huomasin että kun kieltäydyttiin huonepalvelusta parin viime päivän ajan, niin oli aika sikolätti tuo paikka, kun jätettiin vieläpä roskat ja Dominosin pizzalaatikot sinne lattialle. Siinä sitten vielä vähän arvottiin että onko kaikki mukana yms. Sitten pienen ähkimisen jälkeen saatiin kamat aulaan, palautettiin avaimet ja sähköadapteri. Mietittiin että missähän täällä on joku postilaatikko, ei löydetty niin millään. Sitten kysyttiin paikalliselta kioskilta, sanoi että tien toisella puolella oli postitoimisto. Hämmentävin posti missä olen ikinä käynyt. Se näytti (ja oli) enemmän joltakin sekatavarakaupalta, siksi en osannut yhdistää sitä postiksi.

Siinä sitten mietittiin että kello on nyt 11, meillä lähtee lento kello 18. Mitähän vittua sitä tässä tekisi seuraavat 7 tuntia tekisi? Käytiin siinä sitten pistämässä ruokaympyrä täyteen ja käytiin paikallisessa kebabbilassa. Tilasin ”mixed kebab” annoksen, jossa oli pitaleipiä, vihanneksia, kanaa, lammasta, nautaa ja en ole varma oliko siinä vielä kaupan päälle vielä possua. Jos ei olisi ollut niin kuiva, niin olisi ollut ehkä paras kebab annos mitä olen koskaan syönyt. Siitä sitten lähdimmekin lentokentälle, lippu maksoi £5.20. Taas unohtui ruoan jälkeen käydä kakalla, joten koko metromatkan lentokentälle piti pidätellä kebabin katkuja.

Olimme astetta nopeammin perillä Heathrowlla kuin menomatkalla, nyt matka kesti jostain syystä vain noin kolme varttia kun menomatkalla se kesti reilun tunnin. Tai sitten olin vain tarpeeksi puutunut jokapäiväisestä metrolla matkustamisesta. Sitten kun tulimme check-iniin, niin olimme superhämmästyneitä kun se näpsäkän näköinen check-in täti sanoi että portit aukeaa 15:30... Meidän lento oli siis 18:05. Siinä se sitten naureskeli ja korjasi itseänsä. Luulimme jo että meidät oli siirretty aikaisemmalle lennolle.

Siitä sitten kävelimme turvatarkastukseen, ja halusin tietää vastauksen minua kauan kaivaneeseen mysteeriin... Miltä näyttää läpivalaisulaitteen sisällä? Ostin App storesta ohjelman mikä pisti näytön pimeäksi nauhoituksen ajan, pistin iPodin kuvaamaan ja sitten katsoin että kuvaus onnnistui! Vastaus on tähän ikuiseen kysymykseen on, että siellä läpivalaisulaitteen sisällä on totaalinen antikliimaksi. Ei näkynyt mitään. Pelkkää mustaa.

Sitten menimme kauppaan, ja koin maailmani romahtaneen, kun näin hyllyssä Mermiten hintalapun, mutta se oli loppuunmyyty :( Ostin sitten kuitenkin Cadburysin suklaatilevyn ja sitten kävimme vuorotellen omilla teillämme. Rami kävi ostamassa jotain elokuvia että sai puntansa kulutettua ja itse taas menin synnyttämään silmättömiä lapsia. Sitten menimme ranskalaiseen ravintolaan toteamaan että jumalauta kun on kallista. Söin jonkun sienipastan hintaan £12. Otimme siinä sitten kuitenkin pari kuivaa omenasiideriä ja odotimme lentoa. Visa vinkui; Neljä siideriä ja 27 puntaa köyhempään lähdimme seikkailemaan porteille päin.

Siinä sitten yritimme päästä eroon viimeisistäkin punnista, ja joku karkkiautomaatti söi Ramilta punnan ylimääräistä. Homolaite. Itse söin Ben & Jerrys Cookie Dough jäätelöä. Siinä sitten ihmeteltiin kun ei kuultu yhtäkään suomalaista molottamassa missään, sitten iskikin kauhea paniikki että me oltiin perkele väärällä portilla. Siinä sitten alkoi pelko hiipimään ja varmuuden vuoksi käppäiltiin takaisin sinne lounge arealle. Ja niinhän me oltiinkin, oltiin portilla 27 kun meidän lento lähtikin portilta 5a. Katottiin vahingossa väärää riviä. Onneksi meillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire.

Paluulento tuntui huomattavasti nopeammalta ja kivuttomammalta kuin menomatka. Mutta ”ruokana” tarjoiltu kolmioleipä oli aikamoinen pettymys. Faija olikin sitten kentällä vastassa, siitä sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan ja seuraavana aamuna kuudelta junan nokka osoitti kohti Jyväskylää. Siitä sitten jäätävään tuuleen viemään matkalaukku kotio ja tunnin levon jälkeen nokka kohti koulua. Seminaari. Boring. Siitä sitten vielä Claudian MAG sessiot, jossa kuunneltiin kaiken maailman saksalaista muzakkia.

Raskas reissu mutta tulipahan tehtyä.

Ei kommentteja: