Aug 26 – Electric Lady is not open to public

Unohdin mainita että kävin eilen myös Hard Rock Cafessa (niiden Wi-Fi salasana on ”rockstar”). Ostin sieltä jonkun ”Local legend” hampurilaisaterian ja gift shopista sinisen HRC paidan itselleni. Hampurilainen oli hieman pettymys.

Nyt perjantaina tätä kirjoittaessani ihan rehellisesti sanottuna en muista enää että mitä tein tänä päivänä kun en ottanut mitään muistiinpanoja, mutta valokuvista ja kävelyreitistä päätellen jotakin seuraavantyylistä tapahtui:

Olen käyttänyt Google Mapsia niin että merkkaan sinne paikat joissa minun pitää käydä ja yritin käydä siellä Eletric Ladyssä tänään uudestaan. Ovi oli tällä kertaa auki, mutta en päässyt eteistä pidemmälle kun sieltä ilmoitettiin että ”Electric Lady is not open to public”.

Shoppailukierrokseni jatkui, tällä kertaa kävin kaikki musiikkikaupat ja jäljelle jääneet panttilainaamot läpi, mutta tällä kertaa matkaan ei tarttunut mitään. Mutta siellä oli monta aika makeeta mestaa, kuten esimerkiksi Rogue Music ja muuten loppupäivästä ei ole mitään muuta muistikuvaa kuin että tulin pimeän aikaan takaisin. Sen muistan että päätin syödä tänä päivänä pelkästään noita $1 pizzasliceilla, joita täällä saa lähes joka nurkasta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne maistuu aika samoilta paikasta toiseen, paitsi ”2 Bros Pizza” paikan pizza oli selkeästi positiivinen poikkeus näistä. Kävin myöskin White Castlessa. Tämäkin menee henkilökohtaiselle ”Never again” listalle. Jacob kysyi osuvasti ”you went to White Castle? Are you really asking for a diarrhea?”. Yritin myöskin taas löytää äitini pyytämää spesiaalikynsilakkaa, kävimme myyjän kanssa koko kynsilakkahyllyn läpi, mutta emme löytäneet sitä, joten päädyin tilaaman sen hänelle Amazonista.

Niijoo, sain ostettua itselleni lipun Book of Mormon musikaaliin keskiviikoksi alle satasella. Olin tyytyväinen itseeni.

Sen unohdin mainita että en enää muista päivänä tämä tapahtui, mutta olin niiden italialaisten kanssa ulkona, mutta en tarkkaan enää muista mikä päivä se oli. Ensin mentiin jonnekin eteläänpäin paikkaan nimeltä La Senorita (Red Stripe oli todella hyvää olutta) ja sitten Williamsburgissa käytiin kolmessa eri paikassa. Kun vertasi siihen Guinnessiin mitä tuli juotua Billin kanssa Pour Housessa ollessa, niin oli kyllä niin laimeata Guinnessia siellä ensimmäisessä paikassa että hyvä jos kolme prosenttia oli alkoholia. Eikä se viimeisen paikan tölkki-Budweiser kyllä yhtään sen parempaa ollut. Siitä mentiin sitten jonnekin paikkaan syömään ja taksilla takaisin.

Aug 25 – I got something in my eye

Herään täällä jostain syystä lähes poikkeuksetta ihan hassuina aikoina, yleensä tyyliin kello kuusi. Olin siinä sitten Facebookissa hetken aikaa ja odottelin että kello tulee kahdeksan, sillä sovimme äidin kanssa että juttelemme Skypessä silloin. Katsoin että tänään olisi melkein järkevintä mennä Empire State Buildingiin käymään, sillä koko ensi viikon sataa vettä ja/tai on pilvistä. Näin aamulla Mersun, joka oli päällystetty nallekarkeilla.

Olen tässä kuitenkin joka päivä käynyt Guitar Centerissä katsomassa jos sinne olisi ilmestynyt jotain kivaa. Tai vähintään ainakin vähän rämpyttelemässä kitaraa jos ei mitään muuta. New Jerseyn pisteeseen noin 25 kilometrin päähän oli ilmestynyt Neumann U87 niin naurettavaan hintaan ($1750, hinta uutena Suomessa noin 2600 euroa eli ~$3450) että teki mieli ostaa se, mutta sitten kysyin että miksi se on noin halpa. Se oli käytetty, siitä puuttui laatikko, shockmount, badge ja se oli kuvan perusteella aika runnellun näköinen, eli se on todennäköisesti varastettu, feikki tai rikki, joten sanoin että jätän väliin.

En sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi mentyä Empire State Buildingiin, sillä menin sen sijaan katsomaan Rock of Ages musikaalia, koska sain lipun 37 dollarilla. Sain vieläpä jostakin aivan käsittämättömästä syystä lipun ensimmäisestä rivistä. Sitä odotellessa kävin pyörimässä ympäriinsä. Times Squarella oli joku homojen kierrätystapahtuma. Siellä ei siis kierrätetä homoja, vaan se oli joku LGBT-ihmisten järjestämä ekologinen ympäristö konsertti. Kävin kuitenkin ennen musikaalia vielä Applebeesissä syömässä. Ehdin tilata jo juoman, kunnes tajusin että se oli aika saatanan kallis paikka ja mulla tulee aivan hävytön kiire sinne musikaaliin, joten tilasin tyyliin halvimmasta päästä olevan annoksen mitä sieltä listalta löytyi ja sekin oli tyyliin 17 dollaria. Gangnam Style alkoi jossain vaiheessa soimaan ravintolan radiossa ja näin kun se tarjoilija meni takahuoneeseen ja se alkoi tanssimaan siellä oven takana sitä Gangnam Style tanssia (se ilmeisesti luuli ettei kukaan nähnyt). Pisti hieman hymyilyttämään. Tilasin sitten Philly Cheese Steak burgerin, joka noin yleensä on ollut omasta mielestäni aika varma nakki, mutta ne oli ensinnäkin polttaneet sen lihan pohjaan ja kokonaisuudessaan se maistui muutenkin aika pahalta, joten söin ehkä vajaan puolet siitä annoksesta kunnes tilasin laskun ja jätin loput syömättä, en ehtinyt edes koskea ranskalaisiin. Olisin jäänyt valittamaan jos ei olisi ollut kiire sinne musikaaliin. Vaikka saamani palvelu sentään noin muuten oli hyvää, mutta laskussa valmiiksi pakotettu tippi ei ollut siisti juttu. Applebees - Never again.

Mutta Rock of Ages -musikaali oli aivan älyttömän siisti, nautin siitä todenteolla (en halua spoilata siitä mitään jos joku aikoo mennä sen katsomaan, joten jätän tämän tähän). Mutta tosiaan, jos ihmettelit mitä tuo otsikko tarkoittaa, niin lähdin tosiaan aamulla liikenteeseen ja olisikohan siinä mennyt 3 minuuttia kun menin ovesta ulos niin auto ajoi ohi ja siitä sitten lehahti joku pölypilvi ja mulla meni joku pölyhiukkanen tai hiekanjyvänen silmään. Ajattelin että menen siitä sitten lähimpään Subway-ravintolaan ja menen vessaan huuhtelemaan sen silmästä pois, mutta arvatkaa vaan lähtikö se. Eipä tietenkään. Ja mulla oli se hiton roska koko päivän silmässä. Musikaalissa käytetty savukone ja kirkkaat valot eivät myöskään auttaneet asiaa. Kun pääsin takaisin kämpille illalla niin silmät oli sen verran punaiset että näytin siltä kuin olisin vetänyt pilveä viimeset pari tuntia putkeen.

Aug 24 – Messages in the sky

Okei, Mulla oli jalat aivan rikki tänä aamuna. Google Mapsista arvioin että kävelin eilen ainakin 20-30km. Rakkoja niin maan perkeleesti, oli pakko käydä ostamassa rakkolaastareita, joka osoittautui aika vaikeaksi tehtäväksi koska täällä nähtävästi ei myydä Compeedeja, mutta onneksi vastaava tuote löytyi tilalle. Tänään kuitenkin muistin muutaman kilometrin jo kävelleenä että mullahan oli SportsTracker niminen ohjelma mun kännykässä, ja aloin käyttämään sitä että näen kuinka paljon tulee oikein liikuttua täällä.

Lähdin tänään hyvin tyylikkäästi pukeutuen liikenteeseen, eli mulla oli päällä ehkä rumin mahdollinen paita mitä voi olla. Suomen päässä pakatessa valintakriteerinä oli että paidan on mielellään oltava valkoinen, koska mustassa paidassa liikkuminen on aivan yhtä tuskaa kuumalla säällä. En kuitenkaan huomannut että tämä valkoinen paita oli a) hihaton tai b) että siinä lukee SUOMI aivan helvetin isoilla sinisillä kirjaimilla. Eli perussuomalainen vaimonhakkaajapaita. Mutta ei siinä, laitoin sinisen kauluspaidan sitten siihen päälle että sain sen hihattomuuden peitettyä, ja ajattelin että jos joku nyt oikeasti tietää mitä siinä paidassa lukee, niin sitten saa ainakin jotain keskustelunaihetta. Päivän suunnitelma oli että menen käymään Electric Lady Studiosilla, Empire State Buildingissa ja jotain muuta pientä. Eksyin myös vahingossa Grand Central Stationille, oli todella hieno paikka.

Noh, päivä oli sitten kuitenkin pettymyksiä täynnä: Electric Ladyn ovi oli lukossa. Otin sitten kuitenkin valokuvan ovesta muistoksi. Empire State Buildingin sisäänpääsymaksu oli 42 dollaria + verot eli noin 50 dollaria. Juuei. Italian tytöt sitten kertoi että sinne saattaa päästä huomattavasti halvemmalla, ja hieman googleteltuani myöhemmin päivällä sinne pääsee kuulemma noin 25 dollarilla, mutta jono saattaa olla aika huima. Kävin siinä sitten kuitenkin siellä New York City Public Libraryssa, joka oli hemmetin iso marmorirakennus, melkein teki pahaa ajatella kuinka paljon ne on tunkeneet rahaa siihen. Puhutaan nyt kuitenkin miljardeista dollareista nykyarvossa. Siellä oli joku lastenkirjallisuuden näyttely, eli siellä oli myös sarjakuva-aiheisia juttuja.

Siinä sitten alkoi puhelimen akku loppumaan kun unohdin ladata sen, joten lähdin hieman normaalia aikaisemmin takaisin kämpille päin. Huomasin että jossain vaiheessa ihmiset alkoivat tuijottamaan taivasta jostain syystä, sitten huomasin että joku oli kirjoittanut lentokoneilla pilvimainoksen taivaalle, siinä luki Geico jotain. Vakuutusyhtiö kyseessä siis.

Kävin kuitenkin ostamassa Ramille PS3:lle Duck Talesin kun hän halusi ostaa sen boksin (sitä ei Euroopassa saa kuin digitaalisena latauksena). Menin sitten Union Squarella sijaitsevaan GameStopiin ja myyjä kysyi että mistä päin Suomea olen, sillä hänen isänsä on Tampereelta kotoisin. Jossain vaiheessa eksyin sitten kuitenkin kämpille päin mentäessä ja matkalla löysin jonkun hifi-liikkeen joka myi Gradon kuulokkeita, joita Seba pyysi käydä kattomassa minkä hintasia ne on. Oli kuulemma saman hintaisia kuin käytetyt Suomessa. Kävin samalla tänään ensimmäistä kertaa Domino's Pizzassa syömässä lähinnä sen takia koska se oli yksi positiivisimpia makumuistoja mitä minulle jäi Minnesotasta. Eikä ollut pettymys tälläkään kertaa.

Aug 23 – Shopping spree

Huomasin tuossa että olisi varmaan pitänyt kirjoittaa nämä blogijutut heti seuraavana päivänä, alkaa jo hieman unohtelemaan mitä tässä viikon aikana on tapahtunut. Noh, aamulla kuitenkin herään siihen että keittiöstä kuuluu jotain möykkää ja jatkan siinä sitten kuitenkin nukkumista, näen pöydällä tissiliivejä käsilaukussa ja ajattelin että ei kai tytöt nyt myöhästyneet siitä lennosta St. Louisiin. Kello oli tässä vaiheessa siis jotain kello kuusi aamulla, heidän lentonsa piti lähteä kello viisi.

Omalla kohdallani päivä meni lähinnä kierrellessä kaupungilla ja shoppaillessa. Ensin lähdin etelään, kävin katsomassa WTC rauniot, joka on siis nykyisin ”freedom tower”. Kieltämättä oli kyllä ehkä anti-kliimaksisin paikka, se oli rakenteilla oleva aidattu pilvenpiirtäjä. Enemmän sillä on varmasti arvoa niille jota WTC iskut koskettivat. Siitä sitten kuitenkin jatkettiin pinaattileivoksen ja kahvin voimilla entistä enemmän etelään, jolloin pääsin ensimmäiselle turistirysä-alueelle, eli Battery Parkiin, josta pääsee Vapaudenpatsaalle. Itse menin kuitenkin Staten islandin ilmaiselle lautalle, sillä sieltä sai aika kivan näkymän Vapaudenpatsaasta ja Manhattanista. Testasin jotain frozen yogurt juttua Staten Islandilla ja sitten lähdin lautalla takaisinpäin. Ajattelin että takaisinpäästyäni kävelen Broadwayta pohjoiseen kunnes alkaa heikottaa. Alkoi kohtuullisen nopeasti. Päätin siinä sitten ensimmäiseksi ostaa itselleni uudet kengät: Ostin Foot Lockerista Adidaksen Samoat, mutta erehdyin ostamaan samalla extra-pohjalliset ja ulosmentäessä erään myyjän rivien välistä pystyi lukemaan että maksoi NIIN ylihintaa niistä pohjallisista.

Siinä sitten olin merkannut Google Mapsiin kaikki mahdolliset panttilainaamot jos sieltä olisi löytänyt jotain kivaa. Menin siinä sitten yhteen jossa näin Sennheiserin mikkipussin, kysyin että saanko nähdä mitä siinä on sisällä. Siellä oli sitten Sennheiser e835 laulumikrofoni. Kysyin että kuinka paljon se maksaa. Se myyjä sitten sanoi että sitä ei voi ostaa yksin, vaan se tulee kahden muun mikrofonin kanssa (AKG Perception 120 ja kaksi Sennheiser e835). En ollut satavarma kuinka kalliita noi mikit oli, mutta tiesin että ne oli ainakin vähintään 300 euron arvoisia ja tuo kolmen mikin setti maksoi 170 dollaria. Menin sitten viereiseen pankkiin nostamaan rahaa ja poistuin sitten liikkeestä ne mikit mukanani.

Matka jatkui siinä sitten samalla pohjoiseen Madison Square Gardenille, otin hieman kuvia ja kyselin poliisisedältä että mistähän hitosta mä pääsen sinne siäsän kun se(kin) oli remontin alla. Siinä sitten pyörähdin sen toiselle puolelle, kyselin lippuluukulta että mistä New York Rangers kamaa vois ostaa, hän sitten neuvoi minut heidän myymäläänsä parin korttelin päässä, ostin sieltä sitten Ramille paidan. Siinä Madison Square Gardenin vastapäätä oli sitten hiton iso postirakennus jonka kiersin ja näin siinä sen vieressä roskalavan ja näin kun jengi kantelee sieltä pois tietokoneita sun muuta toimistoroipetta. Kattelin jos siellä olisi ollut jotain mielenkiintoisen oloista ja näin siellä muutamat luurit jotka nappasin mukaan. Jatkoin siitä sitten matkaa hieman pohjoiseen B&H Photo Videolle, mutta se oli suljettu. Sitten siitä noin korttelin verran matkaa jatkettuani pääsin Sam Ash myymälään, josta mukaani tarttui eilen ostamalleni Blue mikrofonille pidike. Olikohan se 25 dollaria mitä mä siitä päädyin maksamaan, mutta huomattavasti vähemmän mitä sieltä Guitar Centeristä pyysivät. Siitä kuitenkin lähdin sitten kävetelemään takaisin kotiopäin kassit kädessä (heh heh). 

Tytöt olivat kämpillä kun tulin takaisin, kuulemma toisen luottokortti ei ollut mennyt läpi niin peruivat sen St. Louisin matkansa.

Aug 22 – Thunder and rain

Torstai. Päivän suunnitelma oli mennä Guitar Centeriin ja tavata paikallinen tuttu, Bill Cammack, joka neuvoi minulle muutamia paikkoja missä kannattaa käydä jne. Sovimme että näemme Guitar Centerillä kello 11:00. Ulkona satoi aivan vietävästi, mutta en muista mainitsinko asiaa aikaisemmin, mutta lähdin tänne siis ilman takkia, joten lähdin sitten liikenteeseen pelkällä T-paidalla. Sinänsä takittomuus ei haitannut, koska sade oli todella lämmintä.

En silti kuitenkaan nauttinut siitä sateesta, sillä mulla oli vatsa aivan totaalisen märkänä ja selkä kuiva, eli siellä satoi aika selkeässä kulmassa sitä vettä. Menin sadetta pakoon pariin eri kauppaan, sillä huomasin että unohdin käsidesin kämpille, joten kävin ostamassa toisen (matkakokoinen puteli on parin dollarin hintainen ja  mahtuu helposti esim. takataskuun) ja sitten kävin Trader Joe'sissa ostamassa Clifs välipalapatukan. Olin todella hämmentynyt kun kassalla se maksoi sen summan mikä luki hintalapussa, sillä yleensä jenkeissä kaikki hinnat ilmoitetaan verottomina eli hinta on ilmoitettu esimerkiksi $0,99 ja sitten kassalla siihen tulee verot päälle eli $0,99 + x.xx% = $1,07 ja se on omasta mielestäni TODELLA ärsyttävää, sillä en muista että tuota harrastettaisiin missään muussa +20 maassa missä olen käynyt. Siinä sitten kuitenkin jossain vaiheessa alkoi käpy palamaan että nyt tää sade saa luvan riittää. Kävin ostamassa itselleni sateenvarjon jostain lähimarketista – kaikessa ironiassa olin noin 25 metrin päässä Guitar Centeristä ja loppupäivänä ei enää satanut. No, nyt mulla on sitten sateenvarjo.

Saavuin itse Guitar Centeriin paikan päälle kello 10, sillä katsoin heidän nettisivujensa kautta, että heillä olisi ollut käytetty Audio Technica AT4040 mikrofoni $169 hintaan. Sama mikrofoni maksaa Suomessa (tai Thomannin sivuilla) 433€, eli noin $580, eli hintasäästö olisi noin 400 dollaria. Kysyin siinä sitten myyjältä, ja se oli kuulemma mennyt eilen. Voi hitsi. Noh, kävin siinä sitten heidän muuta valikoimaansa läpi eikä sieltä oikein mitään kiinnostavaa pompannut silmään. Menin sitten yläkertaan ja siellä näin ehkä härskeimmän näköisen kitaran mitä olin koskaan nähnyt – Travelerguitar. Testailin sitä sitten siinä venaillessa ja oli ihan veikeä peli, mutta oli kieltämättä aika epämukava soittaa ja lainaamani kitaraplektra oli niin pehmeä ja taipuisa ettei se auttanut asiaa juurikaan, eikä soittamisesta siten meinannut tulla yhtään mitään (that's what she said). Testasin siinä samalla Acoustic merkkistä kitaravahvistinta, mutten juurikaan lämmennyt sille, särösoundi kuulosti aika rotalta.

Kello siinä kuitenkin lähenteli yhtätoista ja päätin vielä kerran käydä alakerrassa katsomassa ennen kuin Bill tulee paikalle ja huomasin että sinne oli ilmestynyt joku valkoinen mikrofoni. Kysyin sitten Davelta, tältä myyjältä joka minua palveli aikaisemmin, että mikä tuo on. Hän sanoi että se tuli sisään noin 20 minuuttia sitten. Kyseessä oli Blue Spark mikrofonin valkoinen limited edition versio. Maksaa Suomessa noin 169€ ($226), hinta oli $89, mutta siinä ei ollut mikrofonikehtoa. Ajattelin ensin että ostan sen virallisen adapterin koska ei se nyt niin paljon voi maksaa... Google sanoi että Blue S3 kehto maksaa satasen. Juuei. Dave yritti myydä minulle jotain heidän ”universal” tyylistä mikrofonikehtoa viidelläkympillä. Juuei. Katsoin Thomannilta että sama kehto maksaa 7,90€. Nyt minulla kuitenkin sitten oli mikrofoni ilman kehtoa.

No, Bill siinä sitten kuitenkin saapui paikalle ja lähdimme siinä sitten kävelemään eteläänpäin ja huomasin hyvin nopeasti että Bill oli aikamoinen ”silmäkarkin ystävä”, ja New Yorkissa kieltämättä on mitä katsella, mutta en tiedä kuinka totta hänen väittämänsä on että Manhattanilla olisi naisia 5:1 verrattuna miehiin. Juttelimme siinä kuitenkin ummet ja lammet kaikesta maan ja taivaan väliltä, kuten siitä että miten lasten tekeminen vain syventää tulokuilua, sillä ”älykkäät” ihmiset tajuavat kuinka paljon lapsen hankkiminen maksaa, joten he eivät hanki lapsia, tai hankkivat yhden tai kaksi lasta kun heillä on siihen varaa, kun taas se toinen ääripää vääntää niitä sitten senkin edestä ja ihmettelee kun rahat ei riitä mihinkään ja työttömyystuella (tai ”food stampeillä”) pitää elää. Silmäkarkista ja tuloista puheenollen, myöskin puhuimme siitä kuinka suurin osa naisista jotka ovat Manhattanilla ovat todennäköisesti sinkkuja, koska he ovat yleensä tulleet sinne lähinnä töihin. Ja kieltämättä lähes kaikki naiset kävelivät kadulla yksin tai sitten tyttöporukassa. Sitten siitä päästiin aika hyvin aasinsillalla "rotu" stereotypioihin, että jos heillä on lapset mukana, niin ne todennäköisesti eivät ole heidän lapsia, vaan he ovat lapsenvahteja, varsinkin jos he ovat eri rotua kuin lapset. Näimme esimerkiksi tapauksin jossa oli 2 valkoista lasta ja aasialainen nainen → tulimme loppupäätelmään että hänen on pakko olla lastenvahti, sillä niissä lapsissa ei ollut kyllä hivaustakaan keltaista. Ainoastaan yksi tapaus tuli vastaan jossa oli valkoinen äiti sekä valkoinen lapsi (ja valkoinen isoäiti) ja he näyttivät samalta, joten he todennäköisesti olivat sukua. Lisäksi tuli yksi harvinaisempi tapaus vastaan, eli mies lastenrattaiden kanssa.

Bill siinä kuitenkin kaiken lörpöttelyn ohessa sitten kertoi mitä nämä kaikki eri paikat ovat (kävelimme Guitar Centerista Broadwaylle, Chinatowniin ja siihen lähialueille), mistä kannattaa ostaa mitäkin jos haluaa saada jne. Juttelimme myös siitä että kuinka meikäläinen suunnilleen tukehtuu New Yorkin hajuihin (omasta mielestäni New York haisee siis TODELLA pahalle, varsinkin jos on satanut ja tai on todella kostea) ja Billin aivot vain on blokannut kaikki ympäröivät hajut pois ajan saatossa; mutta kun pääsimme Chinatownin kalamarketti alueelle, niin jopa hän haistoi sen. Tässä päivänpaisteessa oli kuitenkin paitani kosteustilanne kääntynyt päinvastaikseksi, eli vatsa oli täysin kuiva, mutta selkä märkä. Yritimme muutenkin pysyä mahdollisimman paljon varjossa koska oli todella kuuma päivä (+33°C).

Päivän päätteeksi menimme sitten Village Pour Houseen (http://www.villagepourhouse.com/) lounaalle, höpöttelemään lisää hömppää ja juomaan hieman Guinnessia. Siellä ollessamme ulkona hieman ropisi vettä, mutta muuten loppupäivä oli sateeton. Lopuksi pyysimme tarjoilijaa ottamaan kaverikuvan ja jatkoimme siitä sitten omille teillemme: Bill meni bussilla kotiopäin ja itse jatkoin etelään.

Kun pääsin kämpille, oli kello noin kuusi. Ajattelin että menen ottamaan hieman päivänokosia. Heräsin yöllä kello yksi. Perkele.

Aug 21 – First full day

Ekat torakatkin näin vasta toisena päivänä shampoopullon takana kylpyhuoneessa, keittiössä ja tietokonepöydän vieressä. Ovat onneksi pieniä. Heräsin ekan kerran noin kello kolme, mutta jatkoin siinä sitten nukkumista että saisin edes jotain tolkkua tähän unirytmiin. Aamu kuitenkin meni rehellisesti sanottuna nukkuessa ja tietokoneen ääressä – lähinnä Google Mapsissa ja Facebookissa. Nousin sängystä noin kello 10 tai 11.

Tytöt jotain siinä buukkailivat lentoja St. Louisiin ja bussireissua Washingtoniin aamupäivästä, itse kävin hieman pyörimässä tässä lähikortteleissa kattomassa mikä on meininki ja että ylipäätään näin mitä täällä on. Ulkona oli mukavan lämmin Löysin ainakin yhden kitarakaupan (oli sen verran ”boutique” henkinen että veikkaan että hinnatkin ovat sitä luokkaa). Kävin samalla Rite-Aid pharmacyssa ostamassa proteiinipatukan, partavaahtoa, suuvettä ja matka-käsidesin, koska tämä kosteus on aivan perseestä. Ostin samalla vahingossa itseasiassa kaksi eri suuvettä kun olin hieman nollat taulussa – Listerinen ja Rite-Aidin omaa merkkiä olevan tuotteen. Eipä tuo haittaa, sillä voipahan sen sitten ottaa mukaan lentokoneeseen. Sitten kävin ostamassa näihin kämpän avaimiin avainlenkin että saan kiinnitettyä ne housuihini koska vahingossa otin varalenkkini pois laukusta Helsingissä laukkua pakatessa. Kun avainlenkkiä on käyttänyt nyt kohta 20 vuotta omassa avainnipussaan, niin ei enää oikein osaa olla ilman. Kolme kauppaa piti käydä läpi ennen kuin löysin niitä sitten loppujen lopuksi rautakaupasta. Pari dollaria maksoi, taidan jättää sen tuohon avainnipuun.

Siinä sitten kävin viemässä kamat kämpille ja huomasin peilistä että olin aivan punainen naamasta kun tulin sisään, vaikka en ollut ulkona kuin ehkä tunnin ja lopun ajan sisällä. Pitää varmaan jotain aurinkovoidetta käydä ostamassa. Söin siinä sitten jääkaapissa olleet kiiwit ja ostamassa vesimelonin ja appelsiinimehua. Illalla mun sitten piti tavata Bill Cammack, mutta koska Pensado's Place (viikottainen miksaus-aiheinen ohjelma, http://www.pensadosplace.tv/) aloitti myöhässä normaalista, niin siirsimme tapaamisen huomiselle.

Siinä sitten kuitenkin menin Chimaran keikalle (lämppärinä Dark Sermon, Browning ja Threat Signal) jonne mun piti mennä Oskarin kanssa. Liput oli Suomen meiningeistä poiketen halvempia ovelta kuin ennakkoon – Ennakko oli 29 dollaria, ovelta 22 dollaria. Siinä sitten turvatarkastuksessa taputtelivat ovella ja ihmettelivät että mikäs helvetti toi on, sanoin että ne oli mun avaimet. Päästivät sitten kuitenkin sisään ilman että katsoivat sen tarkemmin. Dark Sermon ja Browning oli aivan hirveetä paskaa, Threat Signal oli ihan ok ja Chimaira aikamoinen pettymys. Dark Sermon kun aloitti niin kitarasoundi oli niin vihlova, että oli pakko mennä vessaan tekemään itselleen syljestä ja vessapaperista hätävara-korvatulpat. Muilla bändeillä tätä ongelmaa ei ollut, mutta pidin ne tulpat silti päässä loppukonsertin. Browning oli sen kuuloinen bändi että siinä oli kaikkine saksalaisine eurotekno syntikkoineen ihan potentiaalia, mutta jumalauta kun kitara-rummut-vokaaliosasto oli aivan todella tylsää kamaa eikä biisejä erottanut mitenkään toisistaan. Treat Signal oli ihan ok, mutta jossakin setin puolessa välissä tulemaan aivan törkeän kova päänsärky siitä kun ei ole oikein muistanut syödä mitään, joten en oikein pystynyt nauttimaan loppukonsertista. Chimairan uusi tyyli ei oikein ole mun juttu, sillä uusimmat kolme levyä oli suoraan sanottuna aivan hirveätä paskaa. Oikeastaan kun lähden miettimään että eipä niillä ole kun se yks hyvä levy, eli The Impossibility of Reason, ja omaksi onnekseni ne soitti sieltä aika hyvän määrän biisejä. Lisäksi Hunter siinä ”encoren” aikana soitti hieman lyhyitä pätkiä eri biiseistä aloittaen kuitenkin Metallica ”Sad But True” biisillä. Hassu veto.

Keikan päätyttyä huomasin että New Yorkissa on pitkälti täydellinen sää noin kello 23:00-00:00. Ei liian kylmä, ei liian kuuma, sopivan kostea ja autoja aivan todella paljon vähemmän. Sori mutsi. Kävin lataamasta Subwaysta hieman ruokaa naamaan, siitä takaisin talliin, suihkuun ja nukkumaan.

Aug 20 – New York, New York

Noniin, taas reissataan jenkkeihin. Tällä kertaa 20.8-3.9.2013 ja matkakohteena Iso Omena, eli New York City. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut käydä samanlaista paperisotarumbaa läpi kuin Minnesotaan muuttaessa – piti ainoastaan ostaa lentoliput ja täyttää ESTA hakemus. Jostain syystä kaikki kuitenkin tuntui haluavan pelotella New Yorkia tosi paljon mulle, varsinkin oma äitini. Esimerkiksi Anri-täti ja hänen miehensä tulivat viikonloppua ennen reissua käymään ja pelottelemaan kuinka perkeleen pelottava paikka se New York on, vaikka eivät itse ole koskaan siellä edes käyneet. Tietenkin järjen käyttö on sallittu ja yöllä yksin liikkuminen on tyhmää, sen verran tajuaa nyt tyhmempikin. Meikäläisellä ei kuitenkaan ollut kaikkein helpoimmat lähtökuopat tälle reissulle, mutta siitä lisää hieman myöhemmin.

Hieman alustuksena, että kun 2010 Minnesotassa tapasin hyvän ystäväni Jacobin, jonka kanssa sovimme silloin joskus että mentäisiin yhdessä New Yorkiin joku vuosi. Tämä reunion-reissu alkoi sitten tämän vuoden alkupuolella konkretisoitumaan ja tein aiheesta vieläpä biisin tämän vuoden helmikuun FAWM:iin (Biisin voi käydä kuuntelemassa täältä). Ennen kuin ostin lippuja, siinä sitten varmaan viiteen kertaan varmistin Jacobilta että onhan hän nyt aivan varma että lähtee, sillä jos hän ei ole, niin en varaa lippua. Hän sanoi ”joo joo, kyllä kyllä, tullaan tullaan” mutta tietenkin englanniksi. Varasin menopaluu-liput itselleni siinä sitten Skyscannerin kautta, hintaan 520 euroa Kilroy Travelsilta Icelandairilla. Safkat siinä joutuu ostamaan erikseen lennolla, mutta eipä tuo mitään.

Siinä sitten alettiin samalla kattelemaan kaiken maailman majoituksia ja huomattiin että New Yorkissa asuminen on aika saa-ta-nan kallista touhua; jopa yhden tähden hotellimajoitus kahdelle jossain hevonperseessä tietullien ja/tai tunnin metromatkan päässä oli luokkaa 150 dollaria per päivä. Ihan mielenkiinnosta vertailtiin että samalla rahalla pääsee neljän tähden hotelliin Tokiossa (jonne meidän olisi tarkoitus Oskarin kanssa lähteä joko 2014 tai 2015). Painostin siinä sitten toista kuukautta Jacobia että meidän pitäisi varata nää hotellit ja sen lennot mahdollisimman pian, koska hinnat ei kyllä yhtään tipu odottelemalla. Olisko se ollut sitten kesäkuussa kun Jacob tuli hieman katumapäälle ja sanoi ettei hän pääsekään kuin ehkä viikoksi. Sanoin että mikäs siinä, kai sitä lentoa saa lyhennettyä. No, siinä kuukautta ennen reissua me sitten hieman laskeskeltiin Skypen välityksellä kuinka paljon siellä Nykissä viikon oleskelu maksaisi ja hän sitten keskustelun päätteeksi ilmoittaa että hänellä ei yksinkertaisesti vain ole varaa, eikä siten pääsekään reissuun.

Siinä sitten kysyin Virtain ihmemiestä Soljan Oskaria reissuun matkakumppaniksi. Hän siinä sitten sanoi että voisi ekaksi viikoksi tulla kun hänellä on silloin vapaata ja palkkakin tulee, joten kävin Kilroylta kysymässä että paljonko lennon lyhentäminen viikolla maksais... Sanoivat että 800 euroa. Joo, pitäkää tunkkinne. Tämä tarkoitti siis sitä, että mun oli pitkälti pakko olla kaksi viikkoa New Yorkissa, eli ensin viikko Oskarin kanssa ja sitten viikko yksin.

Jotta kaikki ei olisi mennyt liian helpoksi, niin äiti sitten herätti meikäläisen tuossa 17.7 ja herätti meikäläisen kertomalla että faija on kuollut. Muutamaa viikkoa ennen heidän 30v hääpäiväänsä. Siinä oli sitten pasmat sekaisin seuraavan vajaan kuukauden verran ja meinasi koko reissu peruuntua omalta osalta sen takia, mutta saatiin mutsin kanssa sovittua homma niin, että loppujen lopuksi 3.8. pidetyt hautajaiset eivät vaikuta reissuuni eikä laivatöihin. Kouluhommat kyllä tosin meni aivan plörinäksi, koska mun piti tehdä mun gradun pilottihommia kesällä, mutta vietin faijan kuolemasta sen seuraavan vajaan kuukauden mutsin luona henkisenä tukena ja siinä sitten kävi nämä perusmeiningit että paino nousi aivan hävyttömästi tänä aikana. Kävin vaa'alla juuri ennen reissua ja se näytti 108kg(!). Ennen faijan kuolemaa se oli 98kg. Pakko saada se takaisin alle 100 kilon vuoden loppuun mennessä tai olen Santerille viinipullon pystyssä.

Siinä sitten kuitenkin varailtiin Airbnb:n kautta meille majoitus Manhattanilta, löydettiin East Villagesta tosi kivan näkönen mesta hintaan 67/55 dollaria per päivä + varausmaksut. Varasin siinä ensimmäisen viikon kahdelle hengelle ja toisen viikon itselleni. Noh, siinä sitten tasan viikkoa ennen lentoa Oskar ilmoittaa että hänkään ei pääse reissuun, sillä hänellä on myöskin rahatilanne mikä on ja lisäksi hänellä oli muutto Helsinkiin edessä ja kämpän katsominen Helsingissä juuri silloin. No, enpä minä voi miestä mukaan pakottaa, mutta pakotin kuitenkin hänet maksamaan oman puoliskonsa majoituksesta kun olin sen kerran ehtinyt jo maksaa. Parhaimpiin kavereihini kuuluva Sebastian sanoi että hän olisi muuten mielellään lähtenyt mukaan, mutta viikon varoitusaika oli hieman liian lyhyt eikä töistä voinut olla pois. Ehkä sitten ensi kerralla.

Lähdin matkaan kohtuullisen kevyellä varustuksella, sillä New Yorkissa oli sääennustuksen mukaan keskimäärin 30°C koko ensimmäisen viikon, joten lähdin oletuksesta että jos tarvitsen takkia tai hattua tai uudet kengät, ostan ne paikan päältä. Matkalaukku tuli läyhästi pakattuna ”täyteen”, mutta painoi vain noin 10 kiloa ja mukana on lähinnä sukkia, kalsareita, paitoja, shortseja, parit farkut, yksi pitkähihainen paita, juomapullo, sandaalit, dödö, hammasharja, sähköadapteri, taskulamppu, kynsisakset ja partahöylä. Olkalaukussa lähinnä purkkaa, tietokone, luurit, paperit, pari piuhaa sekä tripodi ja hätävara-akku iPhonelle.
Muistin tuossa vähän ennen lähtöä että pitää käydä ostamassa vyö tuolle matkalaukulle. Matkalaukussa (ja vyössä) on jo ennestään TSA-lukko, mutta lähinnä ostin sen sen takia kun mun musta medium-kokoinen Samsonite on niin geneerisen näköinen matkalaukku, että mulla on ollut ainakin kolme kertaa matkustaessa vaikeuksia bongata sitä sieltä liukuhihnalta, joten ostin vasten todella räikeän Stryper-henkisen kelta-musta-raidallisen vyön. Ei pitäisi olla sitä ongelmaa siis enää. Lisäksi se toimii samalla majoituksessa extraturvakkeena. Tai korsettina.

Lähtöpäivänä, tiistaina, perusmeininki. Yritin mennä maanantaina nukkumaan jo klo 23, mutta eihän siitä tullut mitään – kello on aamulla 8.20 ja olen herännyt siis maanantaina kello 13 enkä nukkunut tässä välissä lainkaan. Lähinnä sen takia että saisin yritettyä lentokoneessa nukuttua. Kahdessa viikossa tarkoitus olisi nähdä muutamia tuttavia, mutta otin tämän perusmeininkini etten suunnittele etukäteen mitä aion tehdä. Nyt kuitenkin on pakko yrittää hieman ottaa lepiä ennen lähtöä, muuten pelkään että nukahdan lentokentälle.

Herättyäni siinä yhdentoista aikoihin tein vielä viimeiset pikapakkaukset, tiedän että multa jäi jotain mutta en tiedä vielä mitä. Vein sitten koiran ulos ja lähdin sitten Itiksen kautta lentokentälle. Lähes välittömästi kun astuin ulos olin ihan hiessä, ehkä tämä kaksi paitaa päällä on liikaa tähän säähän. New Yorkissa ei olekaan sitten kun ~10 astetta enemmän lämpöä... Alkoi sitten hieman Itäkeskuksen bussipysäkillä jännäkakkaa pukkaamaan ja huolestuttamaan että ehdinkö ajoissa kun myöhästyin sekä metrosta että bussista kun ne dösät tuli ainoastaan puolen tunnin välein.

Lopulta bussi kuitenkin tuli ja sieltä sitten valtasin sen keskialueen paikan. Sieltä sitten kuitenkin tuli joku somalimamma rattaiden kanssa ja jouduin antamaan hänelle tilaa siinä. Kun bussi pääsi perille, niin tämä Helsinki-Vantaan kenttä oli aika aavekaupunki tälleen työ/koulupäivänä kahden aikaan tiistai-päivällä. Jos en ihan hirveesti valehtele niin siinä oli ehkä 15 ihmistä siellä aulassa. Koska jonoja ei juurikaan ollut, olin tehnyt jo check-inin etukäteen, kaikki paperihommat oli kunnossa ja ykkösterminaali olikin pienempi mitä muistin ja byrokratian määrä oli lähes nolla, olin loppujen lopuksi 15 minuutissa ulko-ovelta portilla, sopivasti tunnin etukäteen. Tapasin samalla laukkujonossa Jyväskylästä IDESCO:n järkkärityypin, oli menossa Reykjavikiin johonkin konferenssiin tai seminaariin. Ei voi muistaa nimeä tähän hätäänva tyyppi kuitenkin. Meinasin ensin ostaa suklaalevyn, mutta oli lentokentän kauppa aika hinnoissaan. Siellä sitten kuitenkin oli R-kioskilla, huvittavana yksityiskohtana siellä oli ”Odota hetki tulemme pian takaisin” kyltti ovella vaikka ovet oli sepposen selällään ja kaksi myyjää sisällä. Ostin R-kioskilta pari suklaapatukkaa ja perinteisesti källi-salmiakkia sille majoitusisännälle. Se tulee varmasti vihaamaan sitä. Nyt on kuitenkin WIFI auki, Nickelbackit soimaan ja odottelemaan että pääsen koneeseen. Tuli huomattua samalla että Nickelbackin sanoitukset on aivan hävyttömän huonoja, mutta koska musa on todella tarttuvaa niin se pelastaa edes hieman. Kanadan vastike meidän ”junttimetallille”.

Lentokone oli aika perus Boeing 757, mutta melkein kaikki oli islanniksi ja selostukset englanniksi. Silti siitä jotenkin suurinpiirtein ymmärsi melkein kaiken, kun kirjoitettu islanti näyttää vähän niinkun ruotsin vammaiselta pikkuserkulta. Sellainen erikoisuus lentokoneessa oli mihin en ollut aiemmin törmännyt, oli että istuimissa oli USB-reiät, eli kysyntään on selkeästi vastattu tarjonnalla. Sain tämän johdosta kuunneltua koko lennon ajan musiikkia niin että puhelimen akku oli lennon päätteeksi edelleen täynnä. Esitteessä luvattua WiFiä tosin ei ikävä kyllä vielä ollut. Lento itsessään ei ollut muuten mitenkään ihmeellinen, yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Perustylsää oli ja huminan määrä oli aivan saatanasta, mutta jotenkin en ollut tottunut siihen että lentokoneessa ei saanut ruokaa. Ei siinä kyllä erityisemmin nälkäkään kyllä tosin ollut, että en sinänsä mitään siinä menettänyt.

Islannin ylle tultaessa nähtiin joku luminen vuoristo jonka varmistin edessä olevasta kartasta olevan Vatnajökull, ja se näytti aivan käsittämättömän siistiltä lentokoneesta. Se oli myöskin täynnä helvetin paskaista lunta, vähän saman näköistä kun stadissa maanteiden vierusta. Keflavikin lentokentälle saavuttaessa meillä oli hieman vajaa tunti vaihtoaikaa, mutta koska laukku kuulemma menivät automaagisesti JFK:lle, niin ei tarvinnut siitä huolehtia ja panikoida. Omaksi yllätyksekseni, tullihommat meni melkeinpä nopeammin kuin Helsinki-Vantaalla, mutta sitten tuo lentokoneessa syömättömyys iski takaisin. Tuli nälkä. Arvatkaa vaan oliko lentokenttäruoka halpaa? Kinkkupatonki ja todella keskinkertainen sushiannos maksoi 21,20€. Perkele. Eikä Keflavikin ilmainen Wifi myöskään toiminut, joten en päässyt ilmoittamaan isännälle että olen Islannissa. Oh well. Pissalla sitä piti kuitenkin käydä.
Toiselle lennolle koneeseen mennessä joku pieni tumma poika istui mun penkillä, siinä sitten pienen venkoilun jälkeen vaihdettiin paikkaa ja mie pääsin ikkunapaikalleni, koska halusin kuvata kaikki nousut ja laskut videolle mahdollista jatkokäyttöä varten. Söin siinä sitten 13€ kana-aterian joka oli täynnä pettymystä ja tuotti lähinnä pahaa mieltä. Tällä viiden tunnin pätkällä sain edes hieman nukuttua, vaikkakin vain noin tunnin verran. Tyyny oli yhtä tyhjän kanssa ja todella epämukava kapistus. Kattelin siinä sitten kolmisen jaksoa Family Guyta lentokoneen telkkarista ja yritin aina välillä kattella ulos ikkunasta. Missasin Grönlannin ylilennon, mutta Kanadan vesistöistä sain otettua pari kuvaa. Join tällä pätkällä myöskin kahvia ja oli sen verran kitkerää myrkkyä, että oli pakko juoda se tupla-sokerin kanssa.

Kattelin tässä samalla kelloa, että olen ollut nyt 13 tuntia liikenteessä ja tässä olisi vielä noin tunnin verran matka aikaa lentokoneessa jäljellä, siitä sitten vielä varmaan tunnin verran että pääsen majoituspaikalle. Pitkä päivä. Mikäs siinä näillä samoilla silmillä mentäessä.

Saavuin siinä sitten kentälle, paperien tarkastuksen, sormien skannaamisen ja valokuvan ottamisen jälkeen kaikki meni aika nopeasti. Nopeasti vessaan pikakuselle (en käynyt kummassakaan lentokoneessa kun en jaksanut kömpiä ikkunapaikalta) ja taksia etsimään. Siinä sitten vahingossa menin taksiin joka ei ollutkaan keltainen taksi vaan joku ”limusiini” tyylinen taksi, ei kuitenkaan sellainen pitkän mallinen. Veikkaan että se myös hieman kusetti mua silmään sen hinnan kanssa kun ei ollut mittaria, mutta minkäs teet. Se kuski kuitenkin oli aika symppis intialainen ukko, juteltiin matkalla niitä näitä mm. siitä kun kummankin faijat oli kuolleet ja siitä kuinka hän uskoo johonkin maguruunsa intiassa ja että ihmisellä on paikka elämässä, kuinka hän rukoilee neljä kertaa päivässä, reinkarnaatio ja muuta uskontohömppää.

Päästiin siinä sitten kaupunkiin ja on pakko todeta että täällä on aivan hävyttömän kostea. Siihen kun pistetään bonukseksi päälle että kadut oli aivan hävyttömän likaisia ja hirveet määrät jätesäkkejä, niin ei ihme että kaikkialla haisi aivan todella pahalta. Kohtuullinen syy-seuraus suhde.

Siinä sitten kuitenkin soitin Edwardille, joka oli tämä majoitusisäntä, ja hän siinä saapui sitten kohtullisesti muutaman minuutin päästä, mutta oli puhelimessa niin odottelin häntä siinä hieman pidempään. Mutta mikäs kiire sitä tässä valmiissa maailmassa on, varsinkaan kun sitä on jo valmiiksi monta tuntia odottanut, niin kyllä sitä jaksaa nyt muutaman minuutin lisää odotella. Edward itsessään oli sen näköinen että vanhemmat tai isovanhemmat olivat aasialaiset, mutta puhui niin nykiläisellä aksentilla englantia että on aika varmasti paljasjalkainen. Majoituspaikka itsessään oli sopivan ghetto – huoneisto on kellarissa ja sinne piti mennä talon ulkopuolelta lattiaritilän läpi(!). Pitää varmaan kuvata joku video aiheesta. Huone itsessään on kaikessa pienessä likaisuudessaan kuitenkin mukavan kodikas, täällä on telkkari, wifi, iso leveä sänky ja oikeastaan kaikki muu peruskama mitä esim yhden tähden hotelleissa on poislukien aamiainen.

Asun täällä kahden Roomasta kotoisin olevan italialaisen mimmin, Rosan ja Silvian (pitää vielä tarkistaa että muistin nimet oikein), kanssa. Lisäksi täällä asuu vakiokalustona tummempihipiäinen Dennis. Tytöt olivat täällä ennen minua ja lähtevät minun jälkeen, joten kämppikset eivät vaihdu tänä aikana. Olin siinä noin 40 tunnin valvomisen jälkeen aika taju kankaalla jo niin olin hieman ”hitaalla vaihteella” siinä. Tytöt kuitenkin kysyivät että haluanko lähteä illalla heidän kanssaan katsomaan jotain liveklubia, sanoin että toki. Menin siinä sitten suihkuun, mutta perus suomalaiseen tapaan en kehdannut siellä ollessani kysyä että miten helvetissä se toimii, tai lähinnä että miten saan sen veden tulemaan siitä suihkusta eikä siitä alemmasta hanasta, joten lapoin vedet käsillä iholle. Käyhän se niinkin, oli vaan vähän hitaampaa toimintaa. Näköjään en vain kääntänyt yhtä ruuvia tarpeeksi pitkälle, pelkäsin että se lähtee irti kun alkoi kierteet näkymään. Laitoin siinä vaatteet päälle ja meinasin nukahtaa siihen sängylle, joten sanoin että taidan sittenkin skipata tänään. Sänky oli aivan käsittämättömän pehmeä.

New York 2013 - Overview

Kokoan kaikki 2013 New Yorkin reissuni blogimerkinnät tähän viestiin I'll link all the blog entries related to my 2013 New York trip here. Blog will most likely be in Finnish, so use Google Translate if you need to.

Aug 20 – New York, New York
Aug 21 – First full day
Aug 22 – Thunder and rain
Aug 23 – Shopping spree
Aug 24 – Messages in the sky
Aug 25 – I got something in my eye