Asuntomurtoja ja nauhoitussessioita

Day 53 – Oct 21

Joo, oli pakko skipata aamukasin valaisutunnit, ei vaan pystynyt univajeelta heräämään. Sitten Chopperin recording theory tenttiin, jossa se sitten päätyi antamaan oikeita vastauksia lopputentistä kun siellä oli joku muutama tyyppi enää jäljellä. Sitten recording lab midterm-sessio Mabbottin kanssa. Kuulemma olisin voinut tehdä hommat eri tavalla, mutta sain ne kuitenkin tehtyä, A- pärähti.

Sitten tuli koettua taas uutta, kävin jenkkileffateatterissa. Natalie kysyi kahvilassa haluanko lähteä leffaan katsomaan Paranormal Activities kakkosta, meitä oli hieman isompi porukka menossa. En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kuitenkin. Liput maksoi 10 dollaria, mutta maksa kuulemma ensi viikolla 5 dollaria. Verrattuna siihen että leffaliput maksaa Suomessa sen 12 euroa joka on noin 16 dollaria, niin ihan jees.

Siinä sitten jotain kimppakyytihässäkkää säädettiin, mutta päädyttiin kuitenkin menemään neljän tyypin porukalla (minä, Natalie, Elliott ja Chelsie) bussilla Mall of Americaan, jossa se leffateatteri oli. Sitä ennen kuitenkin käytiin syömässä jossakin paikassa mikä meni kiinni 10 minuuttia ennen kun oltiin saatu syötyä. Tilailin ribsejä, katkarapuja ja sipulirenkaita jollakin kermaperunoilla. Annos itsessään oli todella hyvännäköinen, mutta varsinkin ribsit oli karvas pettymys.

Itse leffateatteri oli myöskin aika perseestä, istumapaikat keinui ja niiden saanti oli meiningillä hitaat syö nopeat, paikkalippuja ei ollut. Suurin osa porukasta meni sitten seinän viereen, mutta koska mä en oikein pysty nauttimaan leffateatterikokemuksesta silleen että nojaan seinään, niin erkanin porukasta ja menin yksin istumaan keskiklusteriin yhteen vapaaseen paikkaan.

Koska se PA2 on jo tullut Suomen elokuviin, niin spoilaan sen verran että elokuvan alku oli niin tylsä, että nukahdin. Kyseessä on toinen leffa ikinä minkä aikana olen nukahtanut. Ensimmäinen oli Tom Hanksin Cast Away. Sitten kun ihmiset ekan kerran peljästyi, niin heräsin. Jos katsot tuon leffan himassa ilman ääntä, se ei ole millään tavalla pelottava elokuva. Eniten kuitenkin pelästyin aina sitä yleisöä ja niiden reaktiota, itse elokuva ei muuten oikeastaan ollut niin pelottava mitä odotin, loppua kohden kuitenkin pistin sormet korviin kun tiesin että ämmät kiljuu. Pelästyin keittiön kaappeja kuitenkin aivan helvetisti. Myöskin se oli ihan idioottimaista että ihmiset taputti siellä leffateatterissa.


Day 54 – Oct 22

Saan aamulla tekstarin jossa yks räppäri kysyi että voinko varata studion täksi illaksi, vastasin että “ajattelin hieman juopotella tänään, mutta katotaan mitä saan tehtyä” tai jotain tuon suuntaista, englanniksi kuitenkin. Sitten menin Artist & Industry tunneille jossa pari intialaista soitti jotain psykedeelistä raga-musaa.

Sitten menin kahvilaan syömään ja sitten kahvilan viereiseen loungeen nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten kävin varaamassa sen studion. Lähetin tekstarin sille räppärille että studio 10 on varattu kello 20-24, menin paskalle ja sain sitten puhelun kun olin siellä kopissa. Se sanoi että se on jo poissa paikkakunnalta 5 tunnin ajomatkan päässä, kun luuli että en varaa sitä studiota. Vitun idiootti.

Sitten ajattelin kuitenkin nyt käyttää sen tilan kun se kerran oli varattu, niin tuleepahan hieman harjoiteltua sen tilan käyttöä siinä samalla. Äänittelin esituotantodemoja Christopher Reediä täältä koululta sen sijaan, se soitteli jazzia sähkökitaralla ja lauleskeli siinä sitten päälle. Hassun hauskaahan oli kun kitara tuli yhtä lujaa kun laulu siitä laulumikistä, mutta otin kuitenkin silti sen kitaran lähimikityksellä niin sain lisättyä siihen reilumman puoleisesti reverbiä.

Day 55 – Oct 23

Pidennetty viikonloppu yksin, Marqitis ja Zach ovat jossain poissa paikkakunnalta.

Aamulla ihanasti kello 3.30 tuli hieman karu herätys. Asuntolan seinässä olevasta laatikosta kuuluu joku ääni että kellarissa palaa. Kaikki venailee puolisen tuntia ulkona että palokunta antaa meille luvan mennä sisään. Onneksi ulkona ei ollut vielä kylmä. Facebookista päätellen Suomessa sataa lunta. Täällä on periaatteessa vielä shortsikeli, eli +17°C. Sääennustuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä kun Esterin perseestä seuraavat neljä päivää.

Päivällä sitten sitten käytiin Como Zoo eläintarhassa, nähtiin siellä monennäköistä elukkaa, kuten jääkarhuja, kirahveja, leijonia, tiikereitä ja pingviinejä.

Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin nukuin jonnekin kahdeksaan asti ja sitten jostain syystä joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eräs RA (Residence Assistant) tulee ovesta sisään, ihan vitun jurrissa. Olin aivan satavarma että olin lukinnut sen oven. Noh, tämä RA etsiiMarqitista että se sais pilveä. Marqitis ei kuitenkaan ollut paikalla, joten hän sitten lähti pois. Sitten se tulee hieman myöhemmin uudestaan, rojahtaa mun päälle ja kysyn että mitäs vittua se oikein meinaa, sit se mumisee jotain, heittelee jotain papereita mun päälle ja lähtee pois. Tässä vaiheessa pistin oven lukkoon ja menen paskalle. Kuulen kuinka se koputtelee siellä ovella, mutta se loppuu kohta.

Noh, sitten facebook auki ja Natalie nähtävästi oli edelleen hereillä ja kysyi että haluanko lähteä ulos katsomaan siellä riehuvaa ukkosmyrskyä. Eipä siinä sitten parempaakaan tekemistä ollut kun kerran olin jo herännyt noin 4 tuntia sitten, niin lähdettiin sitten ulos ja käytiin siinä sitten samalla Mickey'sissä kun mä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin huomaan jo käytävältä että meikäläisen huoneen ovi on auki, tämä samainen RA on siellä imuroimassa lasinsirpaleita meikäläisen eteisestä, jotka tuli siitä kun se oli pöllinyt mun kaliat jääkaapista ja tiputtanut sikspäkin lattialla. Eli murtautuminen ja varkaus. Ilmoitin asiasta Ticklelle sähköpostilla.

Day 56 – Oct 24

Luin sähköpostin kun heräsin ja Tickle lupasi hoitaa asian maanantaina.

Itse päivällä ei tullut tehtyä facebookkausta ihmeellisempää. Illalla käytiin Marqitiksen ja Jacobin kanssa Mickeysissä. Tälläkin kertaa tilasin sen saman tutun Ranch Chicken BLT Saladin, mutta tällä kertaa otin myös jäätelön, koska se oli aivan hervottoman kokoinen ja maksoi ainoastaan 3 dollaria ja jotain senttejä.

Illalla sitten vaihdoin kielet kitaraan ja huomasin kolme asiaa. Ensimmäinen on se että Floyd Rose kitaraan kielten vaihtaminen on aivan yhtä helvettiä. Toinen on se että 53-12 settiä ei voi virittää normivireeseen. Kolmas oli se että huomasin vasta neljännen kielen vaihdettuani että ostin vahingossa akustisen kitaran kielet. Nauhoitin sillä nyt sit kuitenkin yhden biisin, noi kielet on aika hevin kuuloiset.

Day 57 – Oct 25

Maanantai. Ei koulua. Boring.

Sovittiin Ticklen kanssa rehvit aamukympiksi, käytiin siinä sitten lauantai-illan tapahtumia läpi ja sitten siivottiin toi meidän eteinen kun se oli hieman tahmea, ja Tickle pelkäsi että se houkuttelee ötököitä paikalle.

Jacobin kanssa sitten päätettiin lähteä vihdoinkin siellä Guitar Centerissä käymään. Bussikuski oli homo ja rahasti meikäläistä 3 dollaria sen normaalin $1.75 sijasta.

Me sitten tietenkin mentiin vahingossa meidän pysäkin ohi, mutta kun tässä twin cities alueella on neljä kappaletta Guitar Centereitä, niin päätettiin sitten mennä siihen seuraavaan. Eihän me sitten tajuttu että se on jossain ihan vitun perseessä. Sinne kesti ensinnäkin ajaa joku kaks tuntia. Me oltiin lähdetty matkaan siinä kolmen aikoihin ja mä olin joskus kymmenen aikoihin takaisin kämpillä. Mutta tulipahan testattua Mesa Boogien Triple Rectifier vahvistinta, ja teki kyl niin mieli hommata sellanen itelle. Harmi vaan että se pelkkä vahvistin maksaa Suomessa sen kolmatta tonnia, jenkeissä uutena 1800 dollaria, joka on noin 1200 euroa eli puolet vähemmän. Hieman syö.

Sitten kun päästiin takaisin kämpille, niin ääniteltiin yksi Jacobin riffin raakile talteen. Keskinkertaista matskua, mutta ok harjoittelua.

Kun pääsin takaisin huoneeseen, niin kello oli lähemmäs yksi ja juttelin siinä sitten äitin kanssa mesessä, ja hän sanoi ettei vieläkään ole tullut mitään postia. Tilasin sen postisiirron kuitenkin jo 6.8. joten alkoi hieman huolestuttaa. Soitin sitten sinne Itellalle, sanoivat että se oli aktivoitunut 10.8, mutta poistunut jostain syystä, eli suomeksi sanottuna olivat mokanneet. Ja nyt on mennyt vasta kuitenkin 2 kuukautta, huonolla säkällä mennyt laskut perintään ja paskalla säkällä luottotiedotkin on mennyt kun siellä on mm. mun luottokortin lasku joukossa.

Day 58 – Oct 26

Noh, tänään oli joku erikoisjärjestely, sillä vaikka oli tiistai niin meillä oli maanantain tunnit. Pääsin sitten kouluun asti noin kolme varttia myöhässä kun vahingossa pistin kellon soimaan 9.30 enkä 6.30 niinkun piti, mutta heräsin itekseni kuitenkin sitten 8.30. Eikä siellä ollut vittu ketään vaikka kyseessä on kolmen tunnin tunti, eikä mulle ilmoitettu mitään. Nyt tässä sitten venailen 4 tuntia että seuraavat tunnit alkaisi.

Itse tunneilla ei tapahtunut mitään jännää, perustunnit. Sitten kämpille, jossa jelppailin Jacobia äänittämään sitä biisiä jota aloteltiin eilen.

Andy Sneapin foorumilla James Murphy (soitti kitaraa joskus sellaisissa pikkubändeissä kun Testament ja Death monen muun lisäksi) kyseli Minneapoliksen lähiseudulta jotakuta kenen kanssa voisi tehdä albumin esituotantoa, ilmoitin että olen täällä ja että mua kiinnostaisi. Toivotaan että siitä tulloo jotain, lähinnä oppimistarkoituksissa suostuin, sillä siitä ei rahaa saa.

Day 59 – Oct 27

Yöllä pyörin sängyssä ja valvoin niin pitkään etten sitten nukkunut lainkaan. Ja tänään on vaatimattomasti 11 tunnin päivä.

Tämä hyvin tiedotettu alkuviikko jatkuu. Aamulla ihmettelin että mihin vittuun me oikein ollaan menossa ja miksi meitä on täällä tunnilla enemmän kun minä ja Jared, kuten normaalisti. Noh, selvisi että mentiin Xcel Centeriin katsomaan kun Roger Watersin The Wall Live showta kasattiin. Yöllinen valvominen alkoi vaatia verojaan, sillä väsymys alkoi painaa ja pilkin siinä sitten penkissä, nyt kirjoittelen tätä tekstiä. Kokemuksena pähkinän kuoressa; aluksi jänskää noin 5 minuuttia, sitten kolmatta tuntia tuntia katsottiin kun maali kuivui.

Noh, sitten kokeiden palautusta Mix Theory tunnilla, A napsahti ja sain muuten täydet pisteet paitsi vikasta tehtävästä 2 kohtaa väärin, kun en ollut aiemmalla kurssilla jossa kyseistä termistöä käytiin läpi. Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Sitten DAW Editing tunnilla selvisi että olin tehnyt sen tehtävän ihan päin reisiä, mutta saatiin kuulemma maanantaihin asti aikaa palauttaa se.

Sitten menin kahvilaan ja huomasin että se mun kortti on vihdoinkin “tyhjä”. $1.98 jäljellä kortissa, ja sillä ei taida saada oikein mitään paitsi ehkä karkkia. Sitten menin sinne loungeen venaamaan että seuraavat tunnit alkaa, kattelin siinä jotain vanhoja South Park-jaksoja South Park Studiosin sivuilta. Sitten jossain vaiheessa tuli märkä pieru ja piti lähteä aika pikaista ravia vessaan. Tuli varpusparvi meinaan sellaisella paineella, etten oo muutamaan vuoteen ripuloinut niin vahvasti.

Sitten Studio Maintenance tunnilla taas kokeiden palautuksia, hölmöjä virheitä kokeessa, mutta olen ihan tyytyväinen B- arvosanaan joka napsahti. Sen jälkeen puhuttiin kaiken maailman sähköjuttuja mitkä meni väsymyksen takia vähän ohi.

Sitten kävi sellainen juttu James Murphy oli soittanut mulle kun olin tunnilla. Yritin lähettää sille tekstarin mutta sain jonkun virheen ja sitten loppui kännykästä akku. Soitin sille sitten takaisin kun pääsin asuntolalle. Homman nimi pähkinän kuoressa oli että haluanko tehdä ruokapalkalla isolle metallilevy-yhtiölle tulevan albumin esituotantoa hänen kanssaan. Vaatimukset oli ProTools LE, joku vahvistinmallinnin kuten POD ja joku rumpuhäsmäkkä. Kerroin että mulla on ProTools M-Powered, Podfarm ja Steven Slate EX, nähtävästi kelpasi. En muista bändin nimeä, mutta jotain heviä kuitenkin.

Asuntolalla oli koulun rehtori käymässä. Siellä sitten juteltiin asuntolaan liittyviä asioita ja syötiin ilmaista pizzaa, joka meikäläisen paikalle saapuessa oli jo aika kuivaa ja kylmentynyttä.

Day 60 – Oct 28

Eipä taaskaan mitään ihmeellistä, irroteltiin hieman trussinpätkää katosta ja testailtiin lamppujen toimivuutta valaisutunnilla. Kävin aamun tuntien jälkeen hakemassa itselleni valetut korvatulpat 15 dB:n vaimennuksella. Joku 120 dollaria niistä köyhtyi, mutta halvemmaksi tuli kuin mitä Suomessa olisi maksanut.

Päivällä sitten annettiin palautta Chopperin kokeesta jossa ensinnäkin oli asiavirheitä sekä vastaus “select a channel and press the +48V button on the middle section” ei kelvannut vastaukseksi miten laitetaan phantom power päälle, koska se ei ollut sanallisesti muotoiltu oikein. Olisin ymmärtänyt jos tiskissä olisi ollut enemmän kuin yksi +48V nappula, mutta koska SSL Duality tiskissä ei niitä ole kuin se tasan yksi kappale, niin vituttaa tollainen pilkunviilaaminen.

Illalla ei mitään ihmeellistä taaskaan.

Day 61 – Oct 29

Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä Artist & Industry kurssi. Artistien genret tähän mennessä ovat olleet: big band jazz, singer songwriter, singer songwriter, bluesahtava jazz, classical american jazz, intialainen raga, cabaret jazz. Joku saattaa huomata toistuvan teeman. Luulin että kurssin kuvaus olisi ollut edes jotenkin osuva että “artists represent a wide range of musical styles and genres”. Muitakin genrejä on olemassa kun jazz.

Seminaarin alussa tuli joku tyyppi kertomaan että kahdelta on jazz-kitaristi Paul Pollenback pitämässä recitall hallissa jotain workshoppia. Sitä odotellessa kävin vetämässä leivän napaan kahvilassa ja sitten menin sinne workshoppiin. Hirveetä kikkelöintiähän se oli kuten vähän veikkasinkin, mutta tulipahan nähtyä.

Dane oli taas lähestynyt mua että voitaisko saada studioaikaa sieltä Studio 10:stä. Tänään oli jotkut Halloween pippalot johon mut oli kutsuttu, mutta koska mulla ei ollut asua enkä tuntenut suurta osaa sinne menijöistä, niin en mennyt, joten ei mulla sitten ollut oikein muutakaan tekemistä. Kävin kysymässä ja se oli täynnä. Studio 4 oli vapaa, joten varattiin se kasista keskiyöhön.

Varasin sitten pari mikkiä, kaapelit ja luurit sessiota varten. Dane otti mukaan 5 biittiä johon sen piti vetää omat rivinsä. Aloitettiin sellaisella biisillä mihin sen piti laulaa melodinen kertsi eikä muuta. Kävi mulle. Aluksi nopeasti testattiin että kumpi mikki sopii paremmin sen äänelle ja päädyttiin sitten käyttämään mikkiä B. Kun se aloitti sen laulamisen, niin ihmettelin miten sen ääniala voi olla niin käsittämättömän kapea, eli vain kolme nuottia. A#, B ja C#. Varmistin vielä autotunella.

Se soitti jossain vaiheessa tuottajalle kuka teki ne biitit että miltä kuulostaa, sitten se sanoi että “you gotta make it more hyped”, eli agressivisemmaksi. Mä en tajua mikä siinä jätkässä on, sillä sen kirjavan äänialan lisäksi, tunteiden ilmaisu on yhtä laaja kuin Steven Seagalin naama. Se ei yksinkertaisesti osannut vetää sitä lainiaan mitenkään muulla tavalla kuin miten se oli sen treenannut. Kokeiltiin sellaista että nauhoitettiin pari lisäottoa ja pistettiin pari korostusta sinne.

Dane sitten soitti uudestaan sille tuottajalle, soitti sen puhelimen välityksellä sille ja se sanoi että sen pitäisi vetää se “more harmonized”, eli melodisemmin. No, meillä on suunnilleen sama ääniala, niin kerroin sille alaspäin se ei hirveästi pääse siitä missä se on, eli jos se haluaa laulaa harmonioita, niin sitten sen pitää laulaa se korkeammalta. Se sitten yritti, sanoin “higher”, ja se veti sen samasta äänialasta, ainoastaan LUJEMPAA. Noin 16 kertaa. Sitten luovutin ja sanoin että siitä ei vaan ole siihen.

Sitten katottiin kelloa ja se oli tuhlannut noin 60% studioajasta noin 30 sekunnin pätkään. Sen jälkeen äänitettiin nopeasti toisen kappaleen rap-verse joka oli enemmän sen comfort zonella ja saatiin se äänitettyä noin kolmessa vartissa kokonaan. Mutta kaksi biisiä jäi silti edelleen äänittämättä.

Päädyttiin käyttämään sellaista signaalitietä kun Neumann U87, Avalon etuaste, Empirical Labs Distressor. Pelasti noin 30% soundista, mutta se Danen monipuolisuus ei auttanut asiaa. Ja toi äijä käyttää 50-100 000 dollaria siihen että se saa kallista vessapaperia muutaman vuoden opiskelun jälkeen.

Session jälkeen menin American Burger Bariin syömään aamiaista siinä kello 01 aamuyöstä.

Day 62 – Oct 30

Heräsin siihen että pieraisin ja ripuli suolessani sanoi että mä tulen nyt. Juoksin vessaan ja paskansin varmaan vartin verran. Miksi tää aina tapahtuu American Burger Barin käynnin jälkeen?

Zach oli taas poissa viikonlopun ajan, Marqitis oli hommannut reilun metrin kokoisen sinisen bongin jostain ja sen huoneessa ravasi jengiä testaamassa sitä. Itse kärsin ripulista koko päivän ja pysyttelin neljän seinän sisällä.

Day 63 – Oct 31

Olen tässä viime aikoina huomannut että mulla ja Marqitiksella on selkeästi paljon kommukointiongelmia. Osittainen syy varmaan on se että mä en puhu ebonicsia.

Heräsin aamulla virkeänä ja hokasin että mulla ei ole puhtaita vaatteita. Nälkä kuitenkin oli ja otin ne vaatteet mitkä mulla oli päällä, laitoin kengät ja housut jalkaan ja lähdin etsimään sitä Farmers Marketia. Ulkona huomasin että olisi ehkä ollut pelimiesveto laittaa pitkähihainen paita päälle, näin meinaan oman hengitykseni.

Torisesonki nähtävästi alkoi olemaan loppuun päin, valikoimat olivat lähinnä akselilla juurekset, kurpitsa (tänään kuitenkin halloween) ja kaali. Oli siellä satunnaisesti myös tomaattia, lihaa, leivonnaisia, hunajaa ja chiliä, mutta päädyin ostamaan kolmen dollarin korin omenoita, joita oli pettymyksekseni siinä huimat viisi. Tässä yksi syy lisää miksi maanviljelijöitä kannattaa tukea valtion suunnalta, koska muuten me maksetaan näitä 6 dollarin kilohintoja omenoista. Mutta nälkä oli silti edelleen, ostin sitten subwaysta subin ja menin takaisin kämpille.

Tänään on siis virallisesti Halloween, mutta koska tänään on myös sunnuntai ja huomenna arkipäivä, niin ylläripylläri hirveän moni oli juhlistamassa sitä eilen. Kun mulla oli ripuli. Eli käytännössä missasin koko jutun. Jotain ne oli sopineet että tänään olisi asuntolalla bileet. Ne oli tässä suoraan mun alapuolella, niin kuulin sen jumputuksen aika hyvin. Soitteli musaa noin tunnin, sitten se jumputus loppui, eli ilmeisesti ei ollut hirveän suuri menekki niillä bailuilla.

Kävin jossakin vaiheessa hakemassa itelleni neljä Tappyä Erbert & Gerbertsistä jotka söin sitten päivän mittaan. Se myyjä oli tällä kertaa joku uus, ja se hinttari otti mun kupongin pois. Emmä ollu sitä onneksi käyttänyt vasta kun joku 10 kertaa tähän mennessä.

Pesin sitten loppujen lopuksi sitä pyykkiä. Hevimiehen pyykit on helppo pestä. Mulla on 2 sinistä artikkelia, 2 oranssi, 1 ruskea, 1 harmaa ja kaikki se muu 95% on mustaa. Ja ne voi pestä neljässäkympissä (tai 100°F, whatever).


Seuraava >>