SSL, WTC, BBQ, LFO, HC, DAW, WTF, ETC

Hi guys, I decided that I won't be translating these to English, but you can still use Google Translate to figure out most of the stuff in here.

--

Day 11 – Sep 9

Vihdoinkin se päivä jota olen odottanut; Pääsin käyttämään SSL:n tiskiä! Jumalauta kun on toi Duality on muuten monimutkainen vehje, se että sai ProToolsista soundin ulos vaati ainakin 13 napin painamista. Aamupäivällä ennen sitä kuitenkin käytiin hieman valokurssia läpi ja päästiin kolvailemaan hieman kun joku oli hieman mokannut lamppujen kanssa.

Jatkettiin taas vokaalien nauhoittamista asuntolalla, yllättäen artisteja sai taas odottaa tunnin verran. Biisi on vihdoinkin valmis ja toivottavasti mun ei enää ikinä tarvitse koskea siihen. Oli meinaan sen verran paska biisi, mutta en kehdannut sanoa. Mä vaan äänitin.

Day 12 – Sep 10

Eipä mitään ihmeellistä tänään, ainoastaan yhden tunnin päivä; ”Artist & Industry” seminaarikurssi jossa kuunnellaan bändejä ja kommentoidaan. Tai näin siis mun annettiin ymmärtää. Vitut siellä mitään bändejä ollu, jotain saatanan lapsellista ”ylös tuolista ja taputa käsiä” tarhajumppaa. Ehkä sitten toivon mukaan ensi kerralla.

Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan sellainen ongelma että mun luureista kuului ainoastaan vasemman kaiuttimen kama kummastakin luurista ja kun panoroi oikealle niin ei kuulunut mitään. Vein sen sitten koulun studiovahdeille näytille ja selvisi että tip ja ground menee linkkiin kun laittaa plugin kiinni, joten ostin sitten pari kappaletta uusia, maksoihan yhteensä joku 6 dollaria. Tän jälkeen tein ensimmäiset kotitehtävät, editoin jotain voiceover pätkää sen tunnin verran ja palautin.

Illemmalla sain inspiksen tehdä biisin. Ja sellaisen sitten teinkin, kolmessa tunnissa. Soitin ja/tai ohjelmoin kaikki soittimet. Soitto ei ole maailman parasta, mutta biisin idea sitäkin parempi. Sanatkin on ”valmiina”, pitää vaan vielä sovittaa ne kunnolla ja löytää joku joka vetää ne purkkiin.

Day 13 – Sep 11

Tänään on siis WTC päivä, päätin nukkua pitkään ja nousin vasta siinä viiden aikoihin. Kävin harmaakaihilääkkeeltä tuoksuvassa naapurihuoneessa soittamassa sen biisin tyypeille ja ne ainakin diggaili ihan kympillä. Ite olen sitä mieltä että mä äänitän ainakin leadkitarat uusiksi, osan rytmikitaroista ja ehkä lisäilen vielä lisäksi hieman syntikoita kun nyt kerta tiedän miten se rakenne menee.

Voitin koulusta liput Alison Scottin konserttiin ja täällä nyt olen Fritzgerald Theaterissa. Tää on nähtävästi samalla joku rintasyöpäkalenterin tukikonsertti. Alison soitti konsertissa itse flyygeliä ja sähköpianoa, lisäksi sillä oli tukenaan aika perusbändi; rumpali, basisti, kitaristi, kosketinsoittaja, pari torvea, pari taustalaulajaa. Lisäksi lavalla kävi vierailemassa jotain muusikon hippejä kanssa.

Tämä liveääniteknikon ammattitauti on että keskinkertaisesta konserttiäänentoistosta nauttiminen vaikeutuu suuresti. Istumapaikkani on parven alla joten saatan saada jonkun verran kertymää tähän, mutta se kyllä johtuu ihan ääniteknikon ammattitaidottomuudesta että laulu tulee niin saatanan lujaa ja pistävästi verrattuna muuhun bändiin Ja kun alkoi kuulostaa siltä että nämä ässien suhinat meinasi myös kiertää kokoajan, niin mun oli pakko laittaa korvatulpat päähän. Sen yhden vierailijan akustinen veto tosin kuulosti todella hyvältä, harmi että missasin sen laulajan nimen. (edit: Chris Kozak tai joku sen suuntainen)

Bändi soitti pääasiallisesti omaa materiaalia, mutta ne heitti myös muutaman coverin, muun muassa r'n'b-version TLC:n Waterfallsista. Hyvä laulaja se oli ja bändi osasi soittaa, mutta muuten keikka oli aika korvasta sisään toisesta ulos ja biisimateriaali oli kovin keskinkertaista. Ei liikauttanut niin millään tavalla, eikä jäänyt mitään biisejä päähän muita kun ekan setin päättävä So Why ( http://www.youtube.com/watch?v=BlJFpLde6lI ). Onhan se siisti olla konserttisalissa katsomassa joo, mutta saman kokemuksen olisin saanut kotona silmät kiinni kuuntelemalla CD:tä. Mutta se levy olisi todennäköisesti vituttanut vähemmän kuin tuo laulusoundi.

Kävin testaamassa Dominosin pannupizzan. Täytteinä naudanpihvisuikale, herkkusieni, vihreä paprika, juusto ja saattoi olla muutakin, mutta unohdin. Ensin ei meinannut Visa Electron käydä, mutta tavallinen Visa toimi. Oli muuten todella hyvää, mutta ei välttämättä ihan 18 dollarin arvoista. Suurin ero suomalaiseen pizzaan oli selkeästi juusto, joka on muuta kuin sitä perus-tahkoedamia mitä ne tunkee suomalaisiin lättyihin.

Marqitis tuli aamuyöstä huoneeseen ja Brittany hieman sen jälkeen. Kävin suihkussa ja suljin oven, nyt sieltä huoneesta kuuluu ääniä jotka kuulostaa etäisesti bylsimiseltä. Kello on 03.02. Äänet loppuivat kello 03.05. ja he aloittivat taas puhumisen. Nopea kaveri selkeästi, niin hyvässä kuin pahassa.

Day 14 – Sep 12

Tämä päivä oli entistä hitaampi kuin eilen. Ajattelin pestä pyykkiä, mutta ne on näköjään vieneet pesukoneetkin pois. Kostoksi sitten nukuin koko päivän ja pelasin Epic Fantasy Battle III:sta koko illan. Sitten jossain vaiheessa Zach tuli takaisin ja mua alkoi huikomaan, joten lähdin Mickeys Dineriin, otin saman kana-BLT salaatin kuin viimeksi. Ei taaskaan pettänyt vaikka oli eri kokki. Sitten yöllä hioin vielä hieman lisää sitä perjantaina tekemää biisiäni, nyt siinä on syntikka joka saa biisin kuulostamaan entistä enemmän nintendolta. Jos sitä nyt vaikka kuitenkin menisi nukkumaan, kello on 03:35.

Day 15 – Sep 15

Ensin aamupäivä riggauksen perusteita, kiivettiin myös auditorion kattoon. Isona miehenä pelotti aivan vitusti, joten vedin itteni aika hapoille siinä kiivetessä kun puristin niin maan perkeleesti. Sitten vedin hobittityyliin toisen aamiaisen; sämpylä ja juoma 8 dollaria(!). Laskin että noilla ruokalan hinnoilla mun ruokakortti kestää vielä noin 36 päivää. Ei hyvä.

Iltapäivästä sitten päästiin leikkimään Digidesignin D-Commandilla, joka omaksi pettymyksekseni on sen vanhan Command 24 tiskin tapaan vain ja ainoastaan yksi aivan saatanan iso hiiri. Mukava opettaja tosin. Sain tänään Suomen päästä vihreätä valoa että voin ottaa vielä yhden 2 creditin kurssin lisää, which is nice.

Illalla kokeiltiin ihan vain piruuttaan täällä asuntolalla että kuinka kauan noilla keittolevyillä kestää saada vesi kiehuvaksi. Ei siis mitään ihmejuttuja, vaan noin puoli litraa vettä kattilaan, lämpö täysille ja tarkoitus olisi saada se vesi kiehumaan. Noh, odotettiin 37 minuuttia ja se vesi ainoastaan kupli, mutta ei kiehunut. Luovutettiin ja heitettiin se vesi menemään. Nettikin vaihteeksi ”toimii”; 56kbps modeemi olisi tällä hetkellä nopeampi vaihtoehto. Eikä ole vitsi. Data tulee iStat Pron mukaan tasaisesti, 2.8kb/s nopeudella.

Eli kämpissä ei siis tule lämmintä vettä hanasta, kuumaa vettä ei saa edes keitettyä hellalevyllä, pyykinpesukoneita ei ole, kaapeissa ei ole vetokahvoja, seinissä vitun isoja reikiä, netti toimii vaihtelevalla menestyksellä ja naapurissa tuoksuu jatkuvasti ”oregano”. Ja tästä ilosta pitää maksaa yli 800 taalaa kuussa? Kiitti.

Zach vaihteeksi nörtteilee koneellaan ja asuntolalla on tylsää. Siinä sitten joskus puoli yhdentoista aikohin Jacob kysyy että tuutko jeesaamaan yhen biitin kanssa, no menen sit sinne alas ja homma lopulta meni siihen että mä räpelsin ja nauhoitin samalla koko biisin. Homma saatiin valmiiksi noin 02.45. Huomenna olis herätys kymmeneltä joten nou hätä, ehtii vielä sopivasti 7 tuntia nukkumaan.

Day 16 – Sep 14

Koska nämä asuntolan pesukoneet eivät ole vieläkään käytössä, niin oli pakko käydä ostamassa yksi paita lisää kun puhtaat vaatteet alkaa pikkuhiljaa olemaan loppu. Oli pakko pistää likainen aluspaita ja kaksi vetoketjullista hupparia päälle.

Tyhmä päivä taas vaihteeksi; Ei mitään kursseja. Noh, me oltiin sovittu romanttiset treffit Chris Bloodin kanssa koulun studioon ja nyt sitten saan käyttää osaa koulun studiotiloista. Sitten kävin ruokalassa pettymässä kun kaikki ruokavaihtoehdot on rasvassa paistettua jotain TAI neljän dollarin sämpylä josta ei tule muuta kun paha mieli. Mikä vitun ravintoympyrä. Noh, sain sitten yhden kurssin taas lisää ja homman nimi on Musical Acoustics ja koska ajoitus oli mitä parhain, missasin käytännössä siis kurssin kaksi ekaa tuntia koska kyseessä on tiistain aamutunti. Ei muuta kun mailia opettajalle ja sanomaan että näin kävi että mitäs tehdään.

Tulin kämpille ja kun kello ei ole vielä juuri mitään, niin kokeilin tänään ekaa kertaa ihan vaan huvin vuoksi pistää tuon patjan takaisin yläsängyksi. On muuten lihavalle miehelle aika hiton kuumottava laitos. Meinasin ensinnäkin kaataa koko systeemin kun tuo nousupaikka on tuossa päädyssä ja ”raput” on mukavan ergonomisesti kulmikkaat. Tuntui kuin olisi ollut kivi kengässä. Kaiken kukkuraksi toi sivupaneeli jonka pitäisi suojata tippumiselta ei ole mitenkään kiinni ja se heiluu noin 4 sentin akselilla. Näkymä on kyllä ihan jees, mutta taidan silti siirtyä takaisin lattianukkujaksi.

Jacob sai mut eilen suostuteltua lähtemään katsomaan keikkaa, mutta mua ei sinänsä se musa kiinnosta koska ne bändit todennäköisesti on jotain aivan vitun hirveetä kuraa, vaan lähinnä suostuin sen takia koska kun näin sen bändikattauksen, niin siinä on aika vahvasti paskan keikkabuukkaajan syytä olevan katastrofin ainekset koossa noin lähtökohtaisesti: Keikka alkaa viideltä, esiintymässä on seitsemän (kyllä, 7) metallibändiä, kyseessä on joku kirkon puhalla nollat mesta, sivujen kuvien perusteella lava on aivan hiton pieni (jos joku on käynyt esimerkiksi Helsingin Libertessä, niin veikkaisin että se lava on suunnilleen sen kokoinen ja sinne pitäisi mahduttaa 7 bändin kamat) ja paikka menee kiinni kympiltä. Kyseessä siis ei ole mikään festari, vaan ihan klubikeikka.
Sen toistatuhatta keikkaa nähneenä voisin melkein väittää, mutta ainakin vähintään sanoa, että mikä tässä tapauksessa näyttää kävijän kannalta paperilla hyvältä (7 bändin ja 5 tunnin show 12 dollarilla), ei käytännössä yleensä ole niin hyvä ratkaisu. Neljä-viis bändiä viidessä tunnissa on vielä ihan okei, siinä ehtii tekemään vaihdotkin vieläpä silleen ettei tarvitse tehdä vasurilla ja tuli perseen alla hommia. Mutta seitsemän?

Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että jos siellä paikan päällä ei ole oikeasti aivan hitonmoinen crew väsäämässä, niin vähintään jokin tulee varmasti kusemaan alle. Bändit todennäköisesti eivät ole tehneet soundcheckiä elleivät ne ole menneet sinne jo todella törkeän aikaisin ja tulevat todennäköisesti siis soittamaan AIVAN VITUN LUJAA ja myspace-pätkien perusteella myös aivan kamalalla soundilla.

Jos lähdetään ihan puhtaasti matematiikkapohjalta laskemaan tuota tapahtumaa, niin tajuatte varmaan mitä tarkoitan. Käytetään minuutteja, koska se on vaan kivempaa

Okei, eli noin lähtökohtaisesti meillä on viisi tuntia aikaa. Paikan nettisivuilla lukee 5pm- eli meillä olisi siis 300 minuuttia käytössä, MUTTA mulla on vahva aavistus että se tarkoittaa sitä että ovet aukeaa viideltä, sillä erään bändin sivuilla luki että soitto alkaa kello kuusi, eli jäljelle jää 240 minuuttia.

Sitten lasketaan vielä tämä ei-soittoon liittyvä aika, eli vaihdot. Vaikka kuinka fakiiri crew olisi, niin yleensä 15 minuuttia on melkeinpä minimivaihtoaika ellei bändit soita 90% täysin samalla backlinella. Yleensä se on kuitenkin metallibändeillä noin 20 minuuttia koska rumpalit on idiootteja ja kantaa 19 peltiä messissä joita ne asettelee sen 10 minuuttia ja sitten kuitenkin soittaa päin vittua. Mutta kuitenkin, ensimmäinen bändi ei tarvitse vaihtoa kun niiden kamat on jo valmiiksi lauteilla, eli yhteensä 240 min - (6 vaihtoa * 15 min) = 150 minuuttia. Eli puolet tästä ajasta on pelkkiä bändivaihtoja, jolloin soittoaikaa jää se kaksi ja puoli tuntia.

Jos pääbändi(t) haluaa vetää sen normaalin 30-45 minuutin setin ja aikatauluissa pitää pysyä, niin tämä tarkoittaa sitä että aiemmilta bändeiltä napsitaan soittoaikaa pois tai sitten viimeiseltä bändiltä katkaistaan sähköt. Tällöin muille bändeille jää siis 105-120 minuuttia soittoaikaa, jolloin setin keskipituus on noin 15-20 minuuttia.

Mutta keikan alkuun on vielä 2 tuntia, joten kattelaan miten käy...

Noh, hommahan meni sitten niin kuten vähän arvelinkin, soitto alkoi puoli tuntia myöhässä aikataulusta, bändit oli aivan hirveetä paskaa (paitsi ”This or the Apocalypse”, joka oli itseasiassa aika tiukka bändi), yhteiskamapolitiikkaa ei ollut joten paikalla oli kuusi rumpusettiä, 13 kitaravahvistinta (yllättäen melkein joka bändillä oli joko 5150 tai VHT vahvistin) ja 6 ampegin rantasaunaa ja bändit soitti ihan vitun lujaa. Onneksi oli tulpat mukana. Setit oli 15-20 minuuttia lämppäreillä ja 30 minuuttia kahdella vikalla esiintyjällä ja vaihtoajat olivat aika vakiosti 20 minuuttia per bändi, mutta tietenkin ironista oli että se bändi jota Jacob tuli katsomaan, ei soittanut lainkaan koko iltana. Ihme kyllä, aikataulut kuitenkin pitivät ja bändit lopettivat soiton puoli kympiltä.

Se mikä paikassa yllätti positiivisesti oli se, että vaikka PA oli täysin alimoitettu sillä kaikki klippasi kokoajan ja kyseessä oli Behringer-festillä varustettu todella matala betonitila, niin joka ikinen seinäneliömetri oli päällystetty akustointilevyllä ja katossa oli jotain kaaria jotka ilmeisesti toimi sekä diffuusoreina että vaimentimina, joten tilassa jopa pystyi olemaan täysin ilman tulppia ilman että tuntui pahalta.

Illalla tuli keksittyä taas rahasampo-riffi, harmi vaan kun oli aika siirappista paskaa eikä homoa ja testosteronista, niin sille sille todennäköisesti ei tule mitään käyttöä.

Day 17 – Sep 15

Lisää jenkkierikoisuuksia jonka huomasin kun olin lähtemässä kirjakaupasta: Kaikki ovet aukeavat sisäänpäin. Jopa vessakopit, joka on todella epämukavaa.

Päivä itsessään alkoi sillä että Jaredin ja opettajan kanssa käytiin yläkerran kahvilaa läpi, mitä sinne laitetaan räkkiin ja sen sellaista. Sitten hieman kolvattiin piuhaa. En oo muuten koskaan käyttänyt niin paljon kutistesukkaa kuin sinä päivänä. Käytettiin valehtelematta varmaan 5 metriä kutistesukkaa 12 piuhaan. Keskipäivällä sitten käytiin hieman miksausteoriaa läpi (mm. reverb, delay ja lfo), mutta Onneksi sentään istun eturivissä yksin, sillä muuten en olisi varmaan voinut keskittyä juurikaan opetukseen kun sen opettajan ulkonäöstä, äänestä ja maneereista voisi luulla että se on umpihomo. Lisäksi se on basisti. Tämän jälkeen oltiin DAW Editing kurssilla hieman tutustumassa ProToolsin ihmeelliseen maailmaan. Sitten päivän vikoilla tunneilla kolvattiin vielä hieman lisää toisen opettajan kanssa, tällä kertaa en käyttänyt senttiäkään kutistesukkaa ja ylläripylläri, homma oli valmis noin neljä kertaa nopeammin ja taisin saada ensimmäisenä koko roskan valmiiksi.

Kun olin syömässä, niin ruokalassa oli esiintyjille (jotka on siis 60% koulun opiskelijoista) tälläinen live-esiintymisharjoitus jossa jokaisen piti esittää Long Tall Sally ja Rollareiden Satisfaction. Se oli varsin karua kuunneltavaa kun laulut pidettiin täysin kuivana ja ilman kompressoria, niin joka ikisen virheen kuuli. Vaikka mä noin lähtökohtaisesti vihaan Satisfactionia, niin kun sen kuuli nuotin vierestä laulettuna ja välillä päin reisiä soitettuna noin 8 kertaa tänään kahvilassa, niin rakkauteni kyseistä kappaletta kohtaan ei kyllä noussut tippaalaan. Eikä myöskään Long Tall Sallyä kohtaan.

Oli muuten samalla ensimmäinen kerta kun oli vihanneksia ruokailun ohessa, joten otin sen sapuskan mitä sieltä sai. Eipä kyllä ollut maulla tahi koolla pilattu annos. Nälkä jäi, joten piti vielä ostaa sellainen neljän dollarin sämpylä.

Kun menin kotiin, niin satoi taas oikein kunnolla ja isoa pisaraa.

Illalla pistettiin Jacobin kanssa se aloittamamme siirappibiisi purkkiin; Lisättiin hieman akustisia kitaroita ja kiroiltiin kuinka perseestä ProTools LE on. Vaihteeksi taas tämä unen määrä tuli jäämään vähäiseksi kun ei tullut katsottua kelloa. Saatiin hieman yhdentoista jälkeen hommat purkkiin ja herätys aamulla 6.00, oi ihanaa.

Day 18 – Sep 16

Heräsin taas hieman tuli perseen alla. Herätyskello oli soinut muutaman kerran, siinä sitten tuijotan kuolleena mikron kelloa. En nää. Ryömin lähemmäs. 7.54. Tunnit alkaa kello 8.00. Sitten kirmaan gasellin lailla, tai ehkä totuus oli lähempänä ”löntystelin normaalilla vauhdilla”, koululle ja satuin justiinsa sopivasti paikalle kun käytiin valaisutunnilla hieman vanhoja fresuja läpi.

Päivällä käytiin taas hieman SSL Dualitya läpi ja huomattiin samalla että tiskin vika kanava on paskana ja että systeemissä oli jotain muutakin mätää. Illalla ei mitään erikoista, taas kämpillä. Ilalla tuli hysteerisen kova nälkä ja lähdin siinä sitten hieman hasardisti kympin jälkeen metsästämään jotain paikkaa joka olisi auki. Siinä sitten osui kohdalle Wild Tymes, josta sai vielä yhteentoista asti sapuskaa, mutta tarjonta oli ikävä kyllä ainoastaan ”only appetizers or pizza”. Otin siinä sitten nimikkeen ”white pizza” sipulilla ja kolan. Oli muuten ehkä mauttomin pizza ikinä, lisäksi sain siitä jonkun ihmeruikuliripulin, vieläpä samana iltana.

Mutta Wild Tymesissä oli ehkä siistein bändi ikinä: VHS P*rno. Soitti covereita ja omaa materiaalia aika makeella reaggeswingillä höystettynä, setin vika biisi oli Nine Inch Nailsin ”Closer”.

Day 19 – Sep 17

Ja sellainen myytti pitää vielä murtaa, että vaikka kuinka ihmiset väittäisi, niin ruoka jenkeissä, tai ainakin St Paulissa, on aivan saatanan kallista. Mulla on mennyt noin kolme kertaa enemmän rahaa ruokaan tän ensimmäisen reilun parin viikon aikana kuin Virroilla.

Päivän ainoalla tunnilla kuunneltiin kun 15 henkinen big band soitti 1900-luvun alun swing jazzia. Ainoa lievästi häiritsevä tekijä oli rumpali Jendeen Forbergin jättikokoiset tissit ja aatamin omena.

Mutta sain sähköpostiini ilouutisen, sillä kauan himoisemani Shure SM7B mikrofoni vihdoinkin saapui koulun, ottivat oikein ”satisfied customer” kuvan meikäläisestä sen kanssa jonka uhkasivat pistävän facebookiin, mutta minne sinne, en tiedä. Kyseinen aparaatti kuitenkin maksaa Suomessa sen 389 euroa ja täällä maksoin siitä sen 330 dollaria, joka on yhtä kuin 253 euroa, eli ihan kiva säästö.

Zach lähti kotia Fairmontiin käymään ja koulun jälkeen käytiin Mall of Americassa taas hieman eri porukalla ja ostin sieltä tällä kertaa todella hyvän smoothien Yogen Früz nimisestä paikasta (suosittelen) ja kaksi perusmustaa t-paitaa H&M:stä. Vaatteet on Minnesotassa verovapaita, niin nää eu maksakaan kun sen naurettavat 7 euroa kappale. Pitää varmaan käydä ostamassa näitä lisää, kun nää on lisäksi jotain kivaa stretch kangasta niin ei näytä siltä että olisi 10 senttiä leveämpi mitä oikeasti on.

Tässä muuten tulee ensimmäinen oikeasti positiivinen kulttuuriero! Meikäläinen kun on tällänen läski, mutta lisäksi myös kohtuu pitkä kaveri, niin Suomesta ostetut XL paidat on sellaisia että ne on kyllä tarpeeksi leveitä, mutta suunniteltu lyhyille läskeille, sillä makkara roikkuu silleen ihanan esteettisesti siitä paidan helman alta kun vähänkin nostaa käsiä. Täällä tämä XL paita menee silleen ihan reilusti kivesten korkeudelle vaikka miten heiluisi, joten sitä vaaraa ei ole.

Illalla otin aika lunkisti, lähinnä lötkötin sängyssä ja herään jossakin vaiheessa siihen että on vaan vietävän suuri kusihätä. Jos ei ole vielä selvinnyt, niin jos haluan mennä vessaan, niin mun pitää mennä Zachin ja Marqitiksen huoneen kautta. Noh, sitten huomasin että Marqitis oli tunkenut pyyhkeen oven reunan alle, ja parin nuuhkaisun jälkeen tajusin miksi. Noh, menin siinä sitten suihkuun ja kuselle (huom. kaksi eri toimitusta) ja irvailin hieman Marqitikselle. Siinä sitten eräs naishenkilö koulustamme oli ilmaantunut huoneeseemme sinä aikana kun olin suihkussa.

Joskus aamuyöstä herään siihen kun hän lähtee ”walk of shamelle”. En huomannut että siellä huoneessa olisi silakka haissut, mutta seuraavana päivän Marqitiksen puhelua hieman toisella korvalla kuulleena voisin päätellä että tämä pelimieshomma kyseisen naisen kanssa tulee päättymään kyyneliin joku päivä.

Day 20 – Sep 18

Lauantai. Ei mitään tekemistä. Nukuin pitkään, tai pikemmin heräsin ja nukahdin uudelleen useasti varmaan neljään asti. Söin muroja. Nukuin hieman lisää.

Mun piti pestä tänään(kin) pyykkiä. Menin katsomaan, meidän kerroksen kummatkin koneet on olleet varattuna viimeiset 10 tuntia ja Alakerrassa kolmesta koneesta ainoastaan yksi toimi ja sekin oli käytössä. Noh, onneksi ei ole kun yksi kassillinen vaatteita mitä pitää pestä, mutta se hieman syö ettei niitä puhtaita vaatteita ole enää muuta kuin nämä mitä mulla on nyt päällä + tuo toinen H&M:stä ostettu paita.

Marqitis tulee siinä sitten jossain vaiheessa subin kanssa huoneeseen, siinä sitten kuola suupielissä ajattelen koko asiaa. Sitten tapahtui yllättävä käänne ja Marqitis valittaa kuinka hänen viisaudenhampaisiinsa sattuu, eikä hän kuulemma pysty syömään. Siinä ”pelastavana enkelinä” ostin sen subin häneltä pois ettei se menisi hukkaan. Sitten menin Connorin luokse pelaamaan hieman Xboxia ja taas toteamaan kuinka paljon vihaan sitä ohjainta.

Noh, tämä Minnesotan ilmasto taas sanoi morjens, sillä täällä on sisällä talossa jostain syystä aivan saatanan kylmä ja ulkona on +9 (muistatteko, ekana päivän oli sen +30). Johtuisikohan osittain siitä että vaikka täällä on Suomen lämpöolosuhteet niin ikkunoissa on silti ainoastaan yksikerroksiset lasit? Voi olla... Mitä yleensä tehdään tälläisessä tilanteessa? Laitetaan termostaattia lujemmalle. Niinhän minä tein. Ja muistatteko mitä minä purnasin siitä paskasta rakennusjäljestä? Noh, koska sillon ekana päivinä oli saatanan kuuma niin ei tullut tuota termostaattia testattua, niin olisikohan kolme minuuttia mennyt niin alkoi palanut muovi haisemaan ja noin minuutti sen jälkeen kummatkin palohälyttimet alkoi huutamaan. Yllättäen herätin kaikkien käytävän asukkien huomion. Lähetin asiasta passiivis agressiivisen mailin meidän ”vuokraisännälle”.

Äitiltä tuli taas kortti, olisikohan ollut jo kolmas. Ironisesti ensimmäisenä lähetetty kortti saapui viimeisenä perille. Ovat nähtävästi olleet Kroatiassa ja Sloveniassa.

Kello on 23.15. Pyykit ovat vihdoinkin pyörimässä.



Seuraava >>