Ensimmäinen kouluviikko – Byrokratian riemuvoitto

Hi guys. I will/might translate this to english at some point, but I will first write it in Finnish. I am offline up until friday, so this one will be a bit longer post

---

Day 1 – Aug 30

Äiti ja isä olivat huomenna menossa itse Kroatiaan, mutta tulivat saattamaan minut kentälle tänään. Helsinki-Vantaalla byrokratian määrä oli todella vähäistä, mutta ainakin tämä lentolippuja väsännyt neitonen tiskin takana valitteli että sitä oli liikaakin meillä Yhdysvaltoihin matkustavilla. Sitten turvatarkastuksen kautta odottelemaan lentoa, joku mies yritti kaupata minulle Hesaria. Pääsin ensimmäisenä koneeseen ja menin tietenkin väärälle paikalle. Muistin että minulla oli ikkunapaikka, mutta nähtävästi se olikin käytäväpaikka.

Sitten tämä byrokratiapaska alkoikin kun päästiin Schipholin kentälle turvatarkastukseen. Ne ketkä eivät ole nähneet meikäläisen viisumin kuvaa, niin mutsi kuvaili sitä sanoilla ”sä näytät ihan alqaida terroristilta”. Syy oli siinä että mulla oli aika vitun tuima ilme siinä ja kuvan kontrastia oli hieman muokattu ja kun sen muutti mustavalkoikseksi niin mä näytän sellaiselta perus-vihaiselta hiekkaneekeriltä. Eli ei tumma eikä vaaleaihoinen vaan miedosti ruskettunut. Passi esiin, tuijottaa vuorotellen ja passia, ”tuus tähän vähän sivummalle”, sitten alkaakin se perus-Israel-tyylinen tykitys ”mihis vittuun oot menossa”, ”mitä tekemään”, ”pakkasitko ite laukun”, ”onko elektroniikkaa mukana”, ”no on itseasiassa”, ”ah, it's okay”, tarra passiin ja mene seuraavaan pisteeseen. Lentolippu piippaa punaista, olen selkeästi terroristi, mene kassalle. Odota kuumottuneena kun vihaisen näkönen nainen on puhelimessa. Uusi lentolippu kädessä saadaan vihreetä valoa. Turvatarkastuksessa joku kalju hinttari sanoo ”Ota paita ja kengät pois, pistä kaikki kamat liukuhihnalle ja anna mä vähän hiplailen sun atleettista vartaloa kun sun kamat läpivalaistaan”. Odota taas tunnin verran että päästävät koneeseen sisään.

Lentokoneessa sain olla ihan yksin, vieressäni oli tyhjä paikka. Mutta heti kuitenkin piti taas täyttää pari lappua tullille ja homeland securitylle että mitäs vittua sä nyt taas olitkaan tulossa tekemään tänne Jenkkeihin ja onko sulla rutto, miljardi dollaria ja greippejä mukanas. Vähän reilu 8 tunnin lentomatka oli aika perseestä, mutta ainakin leffat olivat ilmaisia ja tuli nähtyä Kick-ass. Lentokentällä taas hieman byrokratiapaskaa, sormenjälkiä ja naamoja otetaan talteen, laput vaihtaa omistajaa ja leimasimet käy kuumana.

Okei, pääsin ulos Minneapoliksen lentokentältä, ulkona on joku 35 astetta varjossa. Onneksi mulla ei ollut päällä kuin vain t-paita, lyhyet kalsarit, sukat ja lenkkarit. Niin ja pitkät kalsarit, mustat farkut sekä villapaita. Meinasin kuolla. Vaeltelin siinä sitten ulkona enkä meinannut löytää miten takseille pääsee. Helsinki-Vantaalla kun takseille mennään niin ne ovat yleensä siinä terminaalin edessä, täällä piti ensin mennä tunnelista alas, kävellä pitkä pätkä, tulla takaisin ylös liukuportailla ja sitten mennä keskikaistalle että sinne takseille pääsi.

Noh, sitten lopulta kun pääsin taksiin, niin se vitun äpäräkuski vei mut saatana väärään paikkaan. Ei kauas, mutta väärään paikkaan kuitenkin. Siinä sitten hetken palloiltuani löysin yhden näistä McNally Smithin apukäsistä, joka sitten ohjasi minut sisälle. Sain avaimet ja taas kirjekuorellisen lappuja lisää täytettäväksi.

Menen huoneeseeni ja siellä on meikäläisen kämppis Marquitis, pari lasta ja tuntematon vaalea nainen. Marquitis on vallannut alasängyn, joten minä sitten valtasin tämän keittiön puolella olevan yläsängyn, jolloin huomenna tulevalle Zachille jää Marquitiksen yläpuolella oleva sänky. Marquitis sitten kysyy että haluanko seuraa illaksi, mutta sanoin että jos hänellä on parempaa tekemistä niin menkööt vaan. Siinä sitten hieman pistin kamoja kasaan ja kävin kämppä hieman läpi.

Kyseessä on entinen hotelli ilmeisesti jostain 1900-luvun alusta ja koko rakennus (kuten näköjään myös koko kaupunki) on rakennuksen alla, joten kaikkialla haisee maalilta, kaikki maailman ääntä päästävät työkoneet huutaa hoosiannaa ja suomalaiseen rakennusjälkeen tottuneena kaikki on näköjään tehty päin vittua. Meidän huoneessa esimerkiksi on aivan törkeän näköisiä 2 sentin korkuisia ja metrin pituisia saumareikiä seinissä, 5 sähköpistoketta ei toimi, kuuma vesi ei toimi (keskiviikkona alkoi tulemaan lämmintä vettä), internet-yhteys ei toimi (lupasivat että perjantaina toimii), kaapeissa ei ole kahvoja, vessan seinässä on poran tekemiä reikiä, meikäläisen ikkuna on reunasta reunaan halki, ritilät puuttuu ikkunoista, lattiamaton alla on joku kivi ja olen astunut sen päälle ainakin 4 kertaa jo, seinästä roikkuu sähköjohtoja, kämppisten huoneen ovi ei mene kiinni ja jääkaappi puuttuu. Niin, ja huoneissa on aivan vitun kuuma, joten olen nyt nukkunut pari yötä lattialla. Harmi etten tajunnut käydä ostamassa tyynyä.

Lähdin siinä sitten ulkona käymään, ostin paketin vessapaperia ja katselin hieman mitäs tässä lähiympäristössä onkaan. Kävin Macy's tavaratalossa joka on lähinnä niinkuin Anttila, mutta ehkä hieman suurempi ja kalliimpi. Esimerkiksi peitto maksoi joku 200 dollaria. Omastani taisin maksaa Suomessa sen 30 euroa.

Sitten yksi ensimmäisiä suuria kulttuurieroja tuli vastaan oli Wahlgreens, eli pharmacy. Suomessa siis apteekit on sellaisia että ne myy pelkästään lääkkeitä ja niihin liittyviä tuotteita, mutta Wahlgreens oli niinkuin peruskaupan ja apteekin sekoitus. Ostin avaimenperän.

Olin vahvasti yllättynyt etten nähnyt yhtäkään McDonaldsia.

Sitten menin takaisin asuntolalle valittamaan näistä vioista ja lopuksi sain pienen jääkaapin, isompi kuulemma tulee myöhemmin. Lopuksi otan kylmän suihkun ja pikkupäikkärit, jotka muuttuivat 16 tunnin valvomisen ja jetlagin myötä 14 tunnin yöuniksi ja heräsin yöllä kello 2. Ulkona satoi kaatamalla.

Day 2 – Aug 31

Päivän kulttuurikummajainen: Tiskikaappi on nähtävästi tuntematon käsite.

Tunnen itseni kusetetuksi. Se mitä minulle opetettiin ala-asteella että peitto on blanket, niin ei nähtävästi pidä paikkansa kun menet kysymään sitä kaupasta. Blanket on lähempänä vilttiä tai huopaa. Se mitä Suomessa käsitetään peittona on täällä joko comforter tai duvet. Ja maksaa 200 dollaria kappale. En ostanut.

Herään seuraavaan päivään, nostan patjan sivuun ja lähden käymään koululla. Tapaan minuun sähköpostiyhteydessä olleeseen Kathyyn joka antaa minulle käsin piirtämän kartan kahteen musiikkiliikkeeseen, photopassin ja uuden I-20 lomakkeen, jolla pääsen sitten maasta pois. Kävin sitten katsomassa tämän lähemmän musakaupan. Sitä ei ollut missään. Menin sitten sinne toiseen ja ostin xlr-piuhan. Olisi pitänyt ostaa myös kitarapiuha, mutta unohdin. Seuraavana päivänä selvisi että tämä toinen musiikkiliike oli sama, mutta se oli vain muuttanut paikkansa siihen uuteen osoitteeseen.

Kävin sitten ostamassa Ibanezin viisikielisen basson pawn shopista ja seuraava kulttuuriero on että näköjään jenkeissä ilmoitetaan kaikki hinnat verottomina, joka tuntuu kuluttajan kusettamiselta ja vituttaa meikäläistä aivan saatanasti kun on tottunut siihen että Suomessa hinnat ilmoitetaan lopullisina hintoina. Eli jos hintana lukee 180 dollaria, mutta sitten kun siihen mätkäistään verot päälle niin se on joku lähemmäs 200 dollaria. Ikäväkseni vasta kämpillä huomasin virittäessä sitä bassoa että siinä on nähtävästi joskus kaula katkennut, joten ei ihmekään ettei hienovire meinaa pysyä. Tämän jälkeen menin tapaamaan Chris Bloodia, joka vastaa meikäläisen kalenterin tekemisestä. Käyn kuulemma suurimmalta osalta kolmannen vuoden kursseja.

Menen kämpille ja Zach on tullut paikalle isänsä kanssa. Hänen isänsä on kova puhumaan, kuulemma entinen rallikuski ja automekaanikko, nykyisin tekee jotain ”heavy machinery” kalustoa. Opin häneltä myös uutta faktaa: ”I don't remember where Finland is, but somewhere down there in the south”. Hyvä tietää. Käytiin sitten hänen kyydillään Targetissa, joka oli heidän mukaansa ”pieni”. Arvioisin että se oli ehkä Itäkeskuksen Citymarketin kokoinen. Ostin sieltä sitten kympillä ”bodypillow”:n, joka on siis kuin tyyny, mutta leveämpi. Mitä Zach on iTunesista soittanut musaa, niin nähtävästi hän kuuntelee aika paljon samoja bändejä kuin minä, mutta nähtävästi kuuntelen astetta enemmän myös rankempaa musiikkia.

Palattuamme kämpille kävimme kiertelemässä talon asukkaita kolmistaan, huomasimme että koko rakennuksessa on ehkä 6 tyttöä ja loput poikia. Eikä suunnilleen kukaan osaa lausua meikäläisen nimeä, mutta nähtävästi muistisääntö ”Beyonce without out the Be” ja ”Hans without the H and add Si at the end” on aika lähellä Anssia. Loppuiltana ei taaskaan mitään ihmeellistä, kävin suihkussa ja katselin muutaman jakson The Officea ja nukahdin. Heräsin kello 5 kirjoittamaan tätä blogia. Kello on nyt puoli seitsemän ja lähden metsästämään aamupalaa.

Day 3 – Sep 1

Lisää kulttuurikummajaisuuksia: Lisäksi ihmettelin että St Paul kuitenkin on suunnilleen Tampereen kokoinen paikka, niin en nähnyt kolmen päivän aikana yhtään ATM automaattia. Sitten selvisi että täällä melkein kaikki ATM automaatit on jossain pankeissa.

Päivä oli sinänsä todella hiljainen, koska tämä on periaatteessa välipäivä milloin ei tapahdu mitään, koulu alkaa vasta huomenna. Heräsin muutaman tunnin ennen jätkiä, kävin aamulenkillä, ja hakemassa aamiaista. Kävimme Zachin kanssa viereisessä korttelissa olevassa kahvilassa käyttämässä internetiä koska asuntolan netti ei toimi vieläkään ja myöhemmin pyörähdimme koululla jossa kävin maksamassa vuokrat. Illemmalla nauhoittelin hieman vokaaleita alakerran naapureiden Jacobin ja Nickin kanssa ja myöhemmin istuimme iltaa. Kyseisessä paikassa eräs neiti kysyi että miten sanotaan ”Hi” suomeksi. Vastasin että ”Hei”. Pojilla oli hauskaa.

Näin muuten myös McDonaldsin tänään.

Day 4 – Sep 2

Orientaatio. Ensin jonoteltiin kansioita josta saatiin kaiken maailman lärpäkettä ja saatiin taas nipullinen papereita joita piti täyttää. Käytävällä oli pikkunaposteltavaa. Sitten mentiin kuuntelemaan auditorioon kun ihmiset kehuivat kovasti itseään ja toisia. Lisää kulttuuri-ihmetystä: Orientaatiotilaisuudessa kerrottiin että Jenkeissä nähtävästi toisen katsominen päästä varpaisiin koetaan seksuaaliseksi häirinnäksi jos kyseinen henkilö on sitä vastaan.

Sain samalla aikatauluni, joka on ainakin vielä toistaiseksi aika perseestä, sillä minun pitäisi saada 15 kredittiä täyteen, mutta siinä on tällä hetkellä vasta 9.5 ja tunteja on ainoastaan kolmena päivänä viikossa. Toivottavasti Chris Blood saa hoidettua sen 5.5 kredittiä lisää. Pyysin sellaisia kursseja joita en pääse Virroilla opiskelemaan ja joita todennäköisimmin tulisin varmasti tarvitsemaan työelämässä, joten pyysin myös livehommiin liittyviä kursseja. Kurssilistani toistaiseksi on ”Basic Rigging”, ”Introduction to Stage Lighting”, ”Sound System Design and Installation”, ”Mix Theory II”, ”Record Theory III”, ”Mix Lab II”.

Sitten kierreltiin ympäri rakennusta ja nyt ollaan baarissa kattomassa tervetuliaiskeikkaa, lavalla on The Beggars ja sen jälkeen tuli joku hiphop-artisti jonka nimeä en muista (edit: Danami). Mutta tämä Minnesotan sää on ihan käsittämätön. Ulkona oli lähes pilvetöntä kun lähdettiin tänne baariin ja yhtäkkiä vaan alkoi satamaan kaatamalla rakeita(!).

Asuntolalla oltiin taas Nickin ja Jacobin huoneessa, tällä kertaa Jacobin kanssa testailtiin hieman saada hevisärösoundia POD X3:sta. Pistin tulille ulkomuistista suunnilleen Joey Sturgisin patchin ja siitä tuli aika hyvän kuuloinen. Tämän jälkeen Nick oli tekemässä RNB biittejä kämppäkaverilleni Marqitikselle ja sitten siinä avustin hieman melodian ja bassolinjan kanssa; tekemällä ne.

Poliisi tuli käymään käytävällä kun joku oli valittanut möykästä. Samalla huomasin että ihmiset olivat jostakin saaneet haltuunsa kohtuullisen määrän viinaa, koska monella käveleminen tapahtui seinien kautta. Menin siinä sitten kuitenkin jossakin yhdentoista maissa huoneeseen ja taas kylmään suihkuun odottamaan että lämmintä vettä alkaisi tulla. Sitten heräsinkin seuraavana aamuna alasti kello viisi.

Day 5 – Sep 3

Nää paikalliset kuskit on aivan vitun kädettömiä jätkiä, Suomessa tulis niin vitun vihasta silmää tollasesta ajamisesta. Ne pysäköi keskelle suojatietä punaisissa valoissa, jopa poliisit.

Orientaatio jatkui ja sain sen 15 kredittiä täyteen. Selvisi että meikäläisen yksi lempparibändeistä, Karnivool, soittaa naurettavalla 7 dollarin lippuhinnalla tänään kello 17 alkaen! Sinne siis.

Noh, pääsin paikalle kello 17.15 niin selvisi että siellä oli vielä lämppäri (Samsahra, aika paskaa numetallia) ja ne aloitti jossakin 18.45 tienoilla ja Karnivool aloitteli jossakin kasin aikoihin. Samsahran miksaus kuulostaa hyvältä, jos tykkää siitä että ainoa mitä kuulee on laulu ja basari. Siirryin sitten Karnivoolin keikaksi pois subbarin edestä keskelle, koska se subbari tuntui rintalastassa todella inhottavasti. Olin Helsingissä Tavastialla katsomassa Karnivoolia myös eturivissä, mutta on muuten aikalailla eri meininki noilla jenkkikeikoilla. Vaikka mulla oli kuusitulpat päässä ja bändi soitti pelkästään korvamonitorien kanssa, niin se tuli edelleen mielestäni liian kovaa ja ässien suhahtelut sattuivat korvissa. Kokeilin hetkeksi ottaa tulpan pois oikeasta korvasta ja tunsin fyysistä kipua. En edes uskalla ajatella miltä se kuulosti niiden tyyppien korviin ketkä oli siinä mun vieressä, ilman tulppia.

Myöhemmin illalla Marquitis saatetaan huoneeseen aivan törkeässä humalassa ja vietiin sänkyyn nukkumaan, mutta sitten hetken päästä hän kirmaa uudelleen laatoittamaan vessan lattian punkulla ja leivällä. Tuoksu oli ihanainen. Tytöt jotka toivat Marquitiksen tulivat tuomaan mopin ja siivosivat hänen jälkensä (oli ilmeisesti osittain heidän syytään). Nukun edelleen lattialla, eikä minulla ole edelleenkään peittoa kun mielestäni yöt ovat edelleen aika lämpimiä. Ehkä sitten joskus...

Day 6 – Sep 4

Nukuin pitkään ja heräsin varmaan kahden aikoihin, eli unirytmi alkaa hieman jo tasaantua. Langaton netti vihdoinkin toimii ja nyt olemme matkalla Mall of Americaan, joka on lentokentän etelä puolella oleva, nähtävästi jopa amerikkalaisten mielestä aivan saatanan iso paikka. Ja niinhän se olikin. Googlettamalla selvisi että se on maailman isoin ostoskeskus. Ostin sieltä kitarapiuhan, kännykkäliittymän ja ulkoisen kovalevyn. Sitten alkoi ahdistamaan kaikki ne ihmiset ja lähdin sieltä pois ennen kuin bussilippu vanheni. Bussilippu maksaa täällä näköjään $1.75 ja se on voimassa 2½ tuntia.

Noh, menin kämpille, istuttiin siinä hieman kämppisten ja tyttöjen kanssa ja ihmeteltiin ihmeellistä maailmaa. Kun sitten asensin myöhemmin kännykkäliittymää, niin tietenkin kädetin koko homman; Piti valita ”minute plan” niin otin jonkun kuukausimaksu hässäkän. Lähetin niille sähköpostia jos sen saisi vaihdettua. Parin tunnin päästä tulikin jo paluuviesti ja jenkeissä ollessani numeroni onkin nyt siis +1-651-260-4974, sikälimikäli joku haluaa soitella.

Nyt istutaan iltaa Jackin kanssa Artists' Quarters nimisessä jazzbaarissa ja juon ensimmäistä olutta pitkään aikaan. Pakko myöntää että vaikka en noin yleensä oluesta välitä, niin tämä Coors Light on itseasiassa aika hyvää, ei yhtä kirpsakkaa kuin suomalainen kalja. Mutta toinen kalja alkoi jo tökkimään, eli täysikäännöstä ei tapahtunut. Mutta neljä tuntia aivan käsittämättömän hyvää jazzia kympillä? Ei voi muuta sanoa kun että oli joka pennin arvoinen.

St Paulin keskustassa näyttäisi olevan kaksi japanilaista ravintolaa, ja ajattelin koeajaa kummatkin tässä lähitulevaisuudessa. Ehkä toisen jo huomenna...

Day 7 – Sep 5

Nämä jenkit on näköjään todella kovia pistämään päätään sekaisin. Tyyliin joka päivä silmät punaisena ja/tai seinäkävelyä, heti aamusta lähtien.

Noh, lähdimme Zackin ja Marqitiksen kanssa aamupalan metsästykseen siinä kahden aikoihin päivällä. Yritettiin käydä siellä japanilaisessa paikassa, mutta kyseinen paikka oli tietenkin meidän tuurilla sunnuntaina kiinni. Lähdimme sitten etsimään yhtä thai-paikkaa (ei kuitenkaan hieromalaitosta), joka oli parin korttelin päässä koululta. Saavuimme sinne ja se olisi auennut vasta puolentoista tunnin päästä joten menimme viereiseen puljuun josta sai ”breakfast all the time”, tarjosin kierroksen.

Ja yllätys yllätys, sunnuntaina melkein mikään paikka ei ole auki, joten vietin aikaa lähinnä täällä kämpillä, väsäilin hieman hevimeteliä (viisi-kielisellä bassolla muuten jytisee aika hyvin!) ja menin alakerran naapurilla käymään ja soittamaan meikäläisen tekemää musaa.

Lisää kulttuuri-ihmetyksiä: Vaikka olen käynyt nyt lähes joka päivä ulkona syömässä eri ravintoissa (FYI: koulupäivinä oli tarkoitus syödä koululla), niin vaikka se kuulostaa todella stereotyyppiseltä, niin tää amerikkalainen ruoka on pohjimmiltaan aivan helvetin epäterveellistä suurimman osan ajasta. Melkein missään näissä annoksissa ei tunnu olevan vitamiineja, pelkkää rasvaa ja hiilareita. Kasviksia ei ole edes sivuannoksina, korkeintaan jotain salaattia leivän välissä. Se safka on yleensä jotain rasvassa paistettua ja leipään käärittyä. Ja sama oli koululla orientaatiossa; Pizzat, sipsit, keksit, juustokuutiot ja limut oli vahvasti edustettuna, mutta ei mitään kasvismättöä.

Marqitis yritti ”hienovaraisesti” ilmoittaa että hän yrittää tänään saada pesää ja että jos näin käy niin voisimmeko painua vittuun täältä huoneesta. Kello on nyt vähän yli kahdeksan ja ei ainakaan vielä ole mitään näkynyt. Väsäilin kymmenen ja yhdentoista välillä Marqitikselle hieman rnb bittiä johon hän voi harjoitella.

Myöhemmin illalla eräs musabisnestä opiskeleva mimmi tuli käymään, siinä sitten juteltiin kolmistaan Zackin ja Marqitiksen huoneessa (Zack oli jossain muualla, todennäköisesti kolmannessa kerroksessa) ja pelimiehenä Marqitis nukahti. Että siinä oli ne sen actionit. Päätin itsekin mennä nukkumaan jossakin yhden aikoihin ja silloin se mimmi oli vielä siellä, mutta kun heräsin niin se lähtenyt.

Day 8 – Sep 6, Labor Day

Noh, heräilin siinä yhdeksän aikoihin ja pistin veden valumaan suihkussa, koska lämmintä vettä pitää odottaa joku viitisen minuuttia. Sitten tsekkailin aamun meiningit ja ajattelin mennä kouluun syömään kun siellä nähtävästi on ”Breakfast buffet”. Noh, unohdin tietenkin sitten kulkukorttini kämpille, lähdin sitten hakemaan sitä. Kävin matkalla Walgreensissä ostamassa pari suklaapatukkaa ja pussin lakua.

Kämpille päästyäni Zack oli juuri herännyt ja Marqitis oli lähtenyt jonnekin. Menin takaisin koululle, hissi ei tietenkään mun tuurilla mene ollenkaan sinne kahvilakerrokseen. Sitten kävelen portaita pitkin viimeisen kerroksen ja saavun ovelle jossa lukee ”Cafe is closed”. Voi vitun vittu. Tänään on siis labor day, eli ”vappu”, ja melkein kaikki paikat on kiinni. Miksi se lukee siinä lapussa että se on auki jos se kerran ei ole.

Menin sitten koulun lähellä olevaan kurdiravintolaan ja tämä on ensikokemukseni kyseisestä kulinarismin alamuodosta, mutta noin ruokalistan ensivilkaisulla tuntuisi että voisin oikeasti diggailla tästä safkasta, suurin osa pelkkää vegeruokaa eikä mitään voissa dipattua paskaa. Tilasin beef-baklan; Tässä on naudan lihaa, parsakaalia, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, sitruunaa, jotain yrttejä, basmatiriisiä, sipulia, tomaattia, kuskusia, jotain vihreetä mitä en tunnista ja jugurttikastike jossa on kurkkua ja tilliä. Ja on muuten hyvää, ja kaiken kukkuraksi pari dollaria halvempaa mitä noi jenkkisafkat tässä lähettyvillä.

Lisää kulttuuri-ihmetyksiä joita ei koe telkkarista: Kun ihmiset tulevat käytävällä vastaan niin ne sanoo jotain tyyliin ”Hey, whats going on?”, joka sinänsä ei ole kysymys vaan lähinnä ”Hei”-variaatio.

Päivällä ei sinänsä tapahtunut mitään kummallista, nukuin pitkään ja sitten nauhoiteltiin taas hieman lisää sitä rnb biisiä mitä alotettiin viime viikolla. Iltaysiltä oli asuntolapalaveri, jossa kerrottiin näitä perussääntöjä ja päätettiin lähteä Jacobin kanssa sen jälkeen käymään Walmartissa. Meidän tuurilla tietenkin se oli St Paulin tapaan mennyt kympiltä kiinni, niin mentiin sitten siinä vieressä olevaan ruokakauppaan (Cub tai joku sellainen), ja Jacob tuli hieman ahneeksi ja otti neljä keissiä limpparia mukaan kun neljännen sai ilmaiseksi. Olimme liikkeellä siis bussilla ja jalan, ja eihän siitä sitten mitään tullut. Kaiken lisäksi sen ostoskassit hajosi kun se otti jotain hiton paperipusseja. Kutsuttiin sitten Nick apuun kun päästiin bussipysäkiltä pois niin ei tarvinnut tappaa itseämme niiden ostosten kanssa.

Täyttelin taas hieman lisää byrokratiaa ja nyt olis tarkoitus mennä nukkumaan. Huomenna ei ole mihinkään kiire kun mun aikataulut näköjään taas muuttui, niin mulla ei olekaan enää musahissaa, vaan tilalle tuli ”Studio Maintenance”, joten mun keskiviikko on nyt sit 11 tuntia pitkä. Pitää käydä vielä sen tyypin kanssa juttelemassa kun mulla on lukkari vielä 1-2 krediittiä vajaa, jos saisi vielä hieman lisää rääkkiä viikkoon sisällytettyä, kun nyt siellä on vasta ainoastaan 20 tuntia tunteja.

Day 9 – Sep 7

En oo vieläkään löytänyt uimahallia.

Ei vieläkään koulua, prkl. Kävin kuitenkin syömässä koululla; Ei salaattia, ei maitoa, juomavaihtoehtoina ainoastaan limppareita, ruokana ylisuolaista kanarisottoa ja kaksi jotain voissa dipattua kaalikäärylettä: kuus dollaria ja oli ihan vitun pahaa. Ei ihme että jenkit on läskejä. Sit kun toi mun pakko-ostettu meal plan card on käytetty loppuun, niin syön niin satavarmasti jossakin muualla kun täällä.

Noh, lähdin sitten siitä koululta pois ja päätin mennä käymään paikallisessa kitaraliikkeessä. Testasiin siinä sellasta kasikielistä apinalautaa jota jotkut kutsuu kitaraksi, mutta se oli kyl sellanen halko että en mä sillä kyllä pystyny mitään tekemään. Päädyin sitten ostamaan Kirk Hammettin signaturekitaran ~300 dollarilla (FYI: maksaa uutena joku 500€), oli sen verran ihanan ohut kaula siinä.

Sitten takas kämpille, pikatestit kitaralla ja alakertaan pyörimään. Siinä ihmeteltiin että mitenkäs helvetissä Pod X3 Liveen saa kaks kitaraa yhtä aikaa kiinni, mutta oli sen verran vammasta touhua että annettiin sen olla hetken runkkaamisen jälkeen. Sitten parin mimmin ja niiden jonkun kaverin kanssa käytiin Mickeys Dinerissä, joka on 24/7/356 auki oleva ruokapaikka joka on ollu mm. jokaisessa Mighty Ducks elokuvassa. Helvetin reteä kaveri siellä grillin puolella ja kana-blt salaatti oli todella mahtava, suosittelen.

Huomenna 11 tunnin koulupäivä, sain nukuttua ehkä 3 tuntia.

Day 10 – Sep 8

Päivä alkoi taas oikein mallikkaasti; Herään aamukuudelta, naapurihuoneessa on ollut koko yön ikkuna auki ja siellä oli aivan saatanan kylmä. Onneksi meidän huoneiden välinen ovi oli kiinni. Olin jo lähtenyt koululle päin, mutta meidän kämpässä oli kuulemma pärähtänyt palohälytin soimaan kun olivat pistäneet lämmityksen päälle.

Päivän eka kurssini on ”Sound System Design and Installation”, klo 08-11, jolla nähtävästi ei ole ketään muita kun minä, sillä kukaan ei ilmaantunut paikalle. Ei myöskään opettaja. Ja tunnin piti alkaa tunti sitten. Tai sitten ne runkkarit ei oo vaan kertonut mulle että tänään ei ole tunteja.

Noh, opettaja sitten saapui tunnin päästä (ja kylläkin pahoitteli ettei ilmoittanut minulle). Todella rento ja asenne tyyppi, sellainen mies kuka selkeästikään ei pelkää liata käsiään. Sen jälkeen meillä oli miksausteoria tunti jossa keskusteltiin varmuuskopioinnista. Tätä seurasi viiden(5) tunnin hyppytunti jona aikana yritin nukkua mahdollisimman paljon. 12 tunnin kouluillan päätti studio maintainance jossa keskusteltiin paskoista vehkeistä ja kolvaamisesta, jota olisi seuraavat pari viikkoa tarkoitus tehdä.

Nälkäisenä lähdettyäni poikkesin elämäni ensimmäiselle japanilaiselle ravintolakäynnille. Tilasin katkarapu- ja kasvistempuran, jonka ohella tuli nuudelikeitto ja ystävällinen sushimaisteri tiskin takaa tarjosi pari nigiriä kun en ollut koskaan aikaisemmin syönyt sushia. Oli muuten hyvää.

Juuri kun olin pääsemässä kämpille niin meikäläinen kaapattiin vähän isommalla porukalla mukaan jazz-klubille, tällä kertaa mentiin pummilla sisään kun lipunmyyjä oli sillä hetkellä kahvilla. Kyllä se jasso vaan parantaa sielua.


Seuraava >>