Suomi Finland Perkele, täällä ollaan.

Day 110 – Dec 17

Perjantai, jatkoa edellisestä.

Kuten varmaan luitte, niin meikäläisen lento peruttiin 5 tuntia ennen itse varsinaista lentoa. Keski-Euroopassa joku vitun lumimyrsky. Sitten siinä voivottelin asiaa ihmisille, sain “sympatiaa”, mutta perus-ameriikkalaiseen tapaan se ei meinaa yhtään mitään. Soitin sitten kuitenkin asuntolan pääjehulle että homma meni reisille ja pitäs saada yöpyä kämpillä vielä sunnuntaihin asti. Onneksi en ollut vielä palauttanut avaimia ja homma onnistui, ei olisi meinaan yhtään napannut ottaa ylimääräistä hotellilaskua tähän päälle. Vaikka olisinkin halunnut mennä saunaan. Toivottavasti ensi viikolla pääsen.

Menin siinä sitten kämpille, purin laukusta virtajohdon, heitin patjan takaisin lattialle (kyllä, olen nukkunut viimeiset 4 kuukautta lattialla ja sen takia torakat ovat kävelleet sängylläni) ja menin nukkumaan ja surffaamaan koneelle. Vitutti niin paljon että en edes syönyt koko loppupäivänä.

Day 111 – Dec 18

Lauantai.

Mutsi lähettää mulle tekstarin, että se lento jolla mun piti olla lensi joka tapauksessa. Otsan kyy-käyrä sen kun jatkaa kasvamistaan. Menin takaisin nukkumaan. Sitten joskus kahden aikaan päivällä se kertoo että Amsterdamin lentokentällä oli yöpynyt yli 8000 ihmistä kun liikenne oli seis. Hymyilin.

Tein siinä jotain moodle-tehtäviä reissuun liittyen kuten “mitä odotat matkalta” mikä piti palauttaa ennen matkaa... hups. Marqitis ja Zach oli vielä kämpillä, Zach siinä pakkaili kamojaan ja lähti jossakin vaiheessa sitten kuitenkin menemään kun sen äiti tuli hakemaan sen. Marqitiksen bussi lähtee vasta sunnuntai-aamuna. Siinä sitten Zachin lähdettyä näin pöydällä sipsipussin. Kysyin Marqitikselta siitä ja otin sitten siinä muutaman. Tämä vanha totuus kaljasta pätee myös sipseihin; Ei niitä voi nyt vaan ottaa yhtä. Söin ne kaikki.

Lähdin siinä sitten alakerran kauppaan, tarkoitus oli ostaa hieman Mikes Hard Lemonadea (täkäläinen vastine lonkerolle), mutta ne oli loppu. Tyydyin sitten ostamaan Suljettavalla korkilla varutetun tölkin(!) Monster Energy drinkiä, ison pussin pippurilla maustettua beef jerkyä, suklaata, sipsejä ja sitten kävin ostamassa Subwaysta footlong flatbed chipotle chicken sub combo mealin..

Sitten menin kämpille, söin ne kaikki (paitsi söin sen subin Subwayssa) ja sitten vatsa antoi varoitusmerkin “nyt”, nousin paniikinomaisesti sängystä, haaroista kuuluu RIIIIIIIPS ja haaroihin tuli reikä. 20 sekuntia sen jälkeen tuli ripuli, vessapaperi loppui ja tapoin samalla vikan torakkani jenkeissä.

Noh, kun vatsa rauhoittui, niin ei siinä sitten muuta kun ihmettelemään että mistäs helvetistä mä repäsen uudet housut (no pun intended). Kello oli noin 20:20. Sitten Marqitis sanoi että hän lähtee etsimään sitä bussiasemaa josta hänen bussinsa huomenna lähtee. Siinä vaiheessa meikäläisen päässä välähti ja ajattelin että Macy's saattaisi olla auki. Lähdettiin siinä yhtä matkaa ja hiljaiselta näytti. Kaikki valot oli himmeänä. Mutta kun pääsin ovelle, huomasin että valot sisällä päällä ja ovet aukenivat niistä vetäessä; Se oli joulusesongin takia auki yhdeksään asti! Marqitis jatkoi siinä matkaansa bussiasemaa etsimään, minä taas lähdin etsimään itselleni housuja.

Ironista kuitenkin oli, että vaikka kauppa oli auki joulusesongin takia, olin silti ainoa asiakas koko vitun puljussa. Tuli kuitenkin taas todettua kuinka perseestä on olla D-koon asiakas vaatekaupassa. Ylävartalon vaatteissa löytyy kokojan vaikka kuinka paljon (ja sen takia mulla on noin 200 t-paitaa ja kolmet housut), mutta löydettiin myyjän kanssa tasan yhdet farkut jotka mahtui mun päälle. Tuli todettua että sillä myyjällä oli kuitenkin kiva peppu ja ilmeisesti polvet lukossa kun se kurotti aina joka kerta jalat suorana jopa alimmalle hyllyle.

Sitten menin American Burger Bariin ja näin siellä Takan. Taka on siis joku manageri siinä japanilaisessa Sakura-ravintolassa. Lisäksi näin Jamesin (tarjoilija joka on siellä yleensä kun menen sinne syöämän) joka oli suu auki että mitä mä vielä täällä teen. Siellä oli myös meidän RA:t Brice ja John-Carlos. Pelattiin siinä muutama erä bilistä ja Brice tarjosi parit drinkit meikäläiselle. Kerroin heille meikäläisen lempijuomasta: Minttuviina + cola. Olivat ensin hieman silmät pyöreenä että “toi EI VOI olla hyvää”. Sitten siinä maistatutin sitä ja sitten niitä tilattiin ainakin 3 sen jälkeen. Mutta ei meikäläisen toimesta.

Tämän jälkeen menin kämpille. Kevyttä surffailua, facebook, xnxx, unta palloon.

Day 112 – Dec 19

Heräsin, kello oli 8:55. Huudan Marqitikselle että eikös sen bussi lähtenyt kello 9. Siinä se sitten jotain arpoi ja sanoi “no”. Se sitten siinä lähti jossakin vaiheessa ja huomasin että se jätti tiskit tiskaamatta. Eipähän ole mun ongelma kun tulevat takaisin.

Mutsi siinä sitten soitti jossain vaiheessa ja se alkoi siinä jotain pelottelemaan etten pääse pois maasta tai en pääse myöhemmin uudestaan Jenkkeihin, kun sitten siinä tajusin että mun viisumi vanheni eilen.

Keräilin itseäni vielä hetken aikaa joskus kello 12 pistin kamat kasaan ja huomasin että mulla ei mahdu kaikki kamat laukkuun. Piti priorisoida ja jätin pyyhkeen, tyynyn, peiton, rikkinäiset housut sekä kahdet kuluneet adidaksen lenkkarit. Sitten menin luovuttamaan huoneen avaimet ja kysyin että tietääkö se taksin numeron. Ei tiennyt, joten katsottiin sitten google mapsista lähin. Soitin sinne ja sanoivat että taksi tulee noin 15-20 minuutin päästä alas.

Menin sitten siinä about saman tien alas ja vähän nautin siitä raikkaasta ilmasta sen 15-20 minuuttia siinä. Sitten siihen tulee paikalle auto, kysyin että meneekö se lentokentälle. Heitän laukun takaboksiin ja menen sisään. Sitten kysyn että missä sen mittari on. Sitten se vastaa “ei oo mittaria, eikö se sanonut puhelimessa että se on 30 dollaria?” - eli mä vittu tilasin vahingossa pimeän taksin. Hyvä google! Hieman kuumotti siinä kyydissä, mutta se kuitenkin sitten ajoi ihan normaalisti perille. Meinasin tosin unohtaa hatun ja hanskat autoon.

Lentokentällä sitten se taksikuski pelotteli vuorostaan että ne napsauttaa lisämaksua mulle jos mun laukku painaa enemmän kun 50lb. Siinä oli sitten ulkona vaaka, se näytti että se painoi 55,5lb. Mutta sitten kun menin sisälle kaikki meni aika normaalisti, mutta huomattavasti helpommin kuin jenkkeihin meno. Check in, erroria screenillä, tyyppi ihmettelee mun papereita, jätä laukku hihnalle, boarding pass taskuun, ota vaatteet ja kengät pois, mene läpivalaisuun ja laukku kaksi kertaa. Sitten hetki hengähdystä, Caribou Caramel Cooler nassuun ja vessaan pissalle ennen kun menin koneeseen. Näytin passini ainakin 5 kertaa ennen kun pääsin koneeseen.

Lentomatka oli noin 7000 kilometriä Minneapolisista Amsterdamiin. Kokeilin meille annettuja ilmaisia luureja, mutta noin 20 sekunnin kokemuksella totesin että ovat sen verran epämukavat ja hirveän kuuloiset, että mielummin pistän mun suljetut Sennheiserin luurit päähän. Istun koneessa Jon-nimsen nykiläisen miehen vieressä, jolla on ruotsalainen sukunimi, norjalaiset sukujuuret, meni Suomessa naimisiin ja on matkalla Englantiin.

Muuten lento oli aikalailla samaa kuin olisi ollut kotona. Istun pimeässä ja tuijotan ruutua. Oheistoiminta tänä aikana: Yritin aloittaa Inceptionin katsomisen lentokoneessa, mutta ei keskittymiskyky riittänyt siihen, joten pistin Tom Cruisen ja Cameron Diazin tähdittämän Knight and a Day kevytkomedian pyörimään. Sen jälkeen Predators elokuvan. Join kokiksen. Söin juustotortellinipastaa, koska en tykkää kanankoivista. Join maitokahvia ja vettä. Predatorsin jälkeen pelasin kolme ja puoli rundia in flight triviaa, eli vähän niinkun lentokone trivial pursuitia. Voitin näistä kolme. Kävin veskissä. Katsoin A-teamin ja totesin todella paskaksi elokuvaksi.

Sitten laitoin musiikin päälle, “Sen piti olla normikeikka” -kirja auki, totesin että sivulla 44 on virhe ja söin banaanin sekä muffinssin “aamiaiseksi”. Kello on tässä vaiheessa noin 23 St Paulin aikaa, eli matkaa on takana noin 10 tuntia ja kartan perusteella olemme noin Liverpoolin kohdalla ja takana 6620 kilometriä. Ehdin lukemaan noin 80 ensimmäistä sivua ennen kuin laskeuduimme.

Jossakin vaiheessa lentoa tajusin että voisin äänittää lentokoneen tausta-ambienssia. Sitä ei koskaan tiedä missä sitä saattaa tarvita. Tein saman täällä Schipholin lentokentällä, jossa vikat dollarit muuttuvat syötäväksi. Tarkemmin sanoen jugurtiksi, sämpyläksi ja suklaalevyksi. Siirsin kellot samalla Amsterdamin aikaan. Huomasin samalla jostain mainoksesta että täällä on tunnin verran ilmainen netti. Ei kai siinä sitten muuta kun linjat kuumaksi, kello kuitenkin on 8:15 ja lento lähtee 9:45.

Sitten jonottamaan. On kyllä vähän eri meininki täällä; Eivät edes katsoneet meikäläisen passia vaikka sitä tarjosin. Sitten bussilla lentokoneelle, tuijotan hämmentyneen näköistä vauvaa jonossa ja istun yksin kolmannessa rivissä. Luin taas hieman taas “Sen piti olla normikeikkaa”, söin sämpylöitä ja join mehua. Sitten jossakin vaiheessa edessä istuva bisnesluokan runkkari pistää istuimensa hieman “rennompaan kulmaan”, joten olin hieman oli ahdasta. Siirryin jossakin vaiheessa loppumatkasta siihen viereiseen penkkiin torkkumaan.

Mutta kun saavuttiin Helsinkiin huomasi taas millaista pelleilyä tuolla jenkkien päässä on... Kukaan ei edes tarkistanut mun passia kun mä saavuin Helsinkiin! Jenkkien päässä se tarkistettiin 2 vai 3 kertaa ja otettiin oikein sormenjäljet ja kaikkea.

Sitten isä ja äiti tuli hakemaan meikäläisen lentokentältä, olen nukkunut jetlagia pois heidän sohvallaan ja huomasin katsoa tietokoneen kellosta että nyt onkin jo keskiviikko(!), eli 3 päivää lavahti jonnekin.

Nonni, ei sit muuta kun levyt soimaan. Täällä ei oo enää mitään nähtävää.