Day 74 – Nov 11
Heräsin kello 7, tajusin että en ollut tehnyt Rec Labia varten raakamiksausta, tein sitten sen valmiiksi ja menin ekalle tunnille kolme varttia myöhässä. Valaisutunnilla ne piirteli jotain valaisukarttoja ja meikäläinen tutkiskeli mikä sitä DMX ohjainta vaivaa. Kylmän radikaalisti pistin “erase all”, niin eipähän ollut enää solmussa. Latasin default patchin ja sain perustoiminnot toimimaan noin puolen tunnin rtfm hinkkaamisen jälkeen, eli enää pitää tehdä DMX patchausta ja se pitäisi taas toimia normaalisti. Huomasin siinä samalla että se vehje on aika perseestä ja siitä on alkanut nappulat ja ledit hajoilemaan. Voisivat hommata jonkun oikean valokonsolin.
Chopper taas pauhasi jotain ihan randomia paskaa kitaran nauhoittamisesta. Sen kaverin uskottavuus on alkanut valumaan aika vahvasti viemäristä alas meikäläisen silmissä. Recording Labissa hieman hiottiin niitä Phil Little miksauksia ja äänitettiin rumpuja yhteen niistä biiseistä. Tehtiin aika mielenkiintoisia telttaviritelmiä pianon ympärille “kaikukopaksi”.
Nyt istun kahvilassa kattomassa kun jengi soittaa metallia lavalla. Kerta se on ensimmmäinenkin. Ekassa bändissa oli neljä “gimmickiä”: kaksi laulajaa, naislaulaja, kolme kitaristia ja perkussionisti. Ja ne soitti aivan päin vittua. Toka bändi soitti Iron Maidenia, mutta paskoja biisivalintoja, sitten lähdin AES tunnille. Huomasin myös että se ääniteknikko ei selkeästi osannut hommaansa kun kummastakin bändistä näki ettei ne laulajat kuulleet itseään.
Sitten AES tunnilla meidän PITI keskustella subkickeistä, mutta siinä kävi sitten silleen että me otettiin pahvilaatikollinen random elektroniikkaosia (resistoreita, konkkia sun muita) ja alettin lajittelemaan niitä. Sitten keskusteltiin sotimisesta.
Day 75 – Nov 12
Artist & Industry tunnilla oli joku evvk Lähi-Itäbändi. Ja koulupäivä olikin virallisesti sitten siinä. Sitten menin koulun kahvilaan taas surffamaan netissä, huomasin tänään ekaa kertaa että niillä pehmeillä sohvilla pystyy näköjään myös pistäämään töpselin seinään, joten menin sinne. Olin kahvilan viimeinen asiakas reilun 3-4 viimeistä aukiolotuntia.
Sitten Walgreensistä kävin ostamassa hieman lakua ja porkkanakakkua. Sitten menin asuntolalle möllöttämään. Marqitiksella tuli joku kaveri käymään, ne oli lähdössä klubittamaan Minneapolikseen. Tietenkin siinä vaiheessa kun ne oli lähteneet ulos, niin Marqitis unohti avaimet sisään ja minä pirulaisena olin lukinnut oven ja mennyt suihkuun. Nauroin räköisesti kun ne tuli takaisin.
Jossain ysin vaiheessa meidän piti lähteä Jacobin kanssa Minneapolikseen, mutta sillä oli ilmeisesti joku vitun hätä mennä sinne kun ei voinut muutamaa minuuttia odottaa, niin minä sitten jäin nallina kalliolle asuntolalle. Menin siinä sitten nukkumaan kun ei siellä St Paulissa oikein muutakaan järkevää tekemistä ole kuuden jälkeen.
Noh, herään sitten joskus 00-01 välillä siihen kun Zach ja Marqitis tulee takaisin noin 10 ihmisen kanssa ja alkaa popittamaan musaa IHAN VITUN LUJAA. Yritä siinä sit nukkua.
Day 76 – Nov 13
Heräsin niin huomasin että täällä sataa ekan kerran lunta. Ja ihan vitun paljon. Joku 10 senttiä ainakin oli satanut siihen mennessä kun heräsin. Se oli tänään pitkälti loskaa ja varmaan huomenna peilijäätä.
Lähdettiin sitten 11 aikoihin shoppailemaan Brittanyn, Chrisin ja Antonion kanssa. Ensin käytiin Cubs Foodsissa, sitten käytiin hakemassa Ian ja mentiin Walmartiin. Tää oli eri Cub Foods kuin se missä mä normaalisti kävin, joten ostin hirveen määrän tomaatteja, banaaneja, omenoita, rypäleitä ja mandariineja, kun ei tarvinnut kantaa niitä ite vaan pääsi autolla. Lisäksi ostin ihan peruskamaa kuten leipää, makkaraa, salamia, jugurttia ja jotain muuta pientä.
Walmartista ostin itelleni hanskat ja kengät. Huvittavinta oli todeta että meikäläisen kenkäkoko on 46. Se oli 44 vielä inttiaikoina, paitsi kumisaappaissa. Takkia en ole vielä ostanut, ehkä sitten maanantaina.
Illalla ei ollut mitään tekemistä, mutta sitten Zach kysyy että haluanko lähteä Station 4:lle katsomaan keikkaa. Sanoin että mikä jottei, ei siinä parempaakaan tekemistä ollut. Siellä oli 5 bändiä (Gabriel & Thee Apocalypse, Cimmerian, Midria, Don't Worry I'm A Doctor, Bloodtrust) ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ne oli kaikki aika kohtuu perseestä, mutta syytän osittain myös ammattitaidotonta äänimiestä. Ainoa mitä PA:sta kuului oli basari ja lead laulu. Ja huvittavinta oli että Zach lähti ekan bändin jälkeen menemään, tuli katsomaan Cimmerianin kun siinä oli yks meidän koululaisista soittamassa ja lähti pois.
Day 77 – Nov 14
Sunnuntaina oli sitten Zachin ja Jacobin märkä uni; Attack Attackin keikka. Lämppäreinä Pierce The Veil, Of Mice And Men ja In Fear And Faith.
Homman nimihän oli sellainen että sovittiin Zachin kanssa että mennään bussilla sinne keikkapaikalle. Jacob hehkuttaa Facebookissa että se on menossa sinne Attack Attackin keikalle, sitten mä kysyn sen jälkeen että millä ja millon olet menossa sinne. Sitten se sanoo että se on menossa autokyydillä, mutta sanoi että mä voin lainata sen bussikorttia, niin mun ei tarvii maksaa bussista. No mikä jottei, ilmainen bussi on aina jees. Sitten kun mä olin menossa hakemaan sitä bussikorttia siltä, niin Zach reilukerhosta ilmoittaa että hän menee Jacobin kyydissä kun kun heillä kuulemma oli autossa tilaa yksi paikka. Ja se oli kysynyt tätä meikäläisen jälkeen.
Noh, sitten google maps auki ja tsekkailen että mitenkäs helvetissä mä pääsen sinne keikkapaikalle, katoin tietenkin että en oo muuten kertaakaa nähnyt tota 3 tai 54 bussia täällä jolla mun piti mennä, joten päätin mennä sitten 16 bussilla. Sitten kun mä olen melkein Minneapoliksessa, niin Jacob soittaa että sinne ei pääsekään bussilla 16. Sitten tuurikseni jäin Metrodomen kohdalla pois, jonka edessä on 55 light rail (tollanen ratikan, metron ja junan risteytys, pikaraitiotie?) joka menee noin 30 metrin päähän siitä keikkapaikasta. Hyvä munkki.
Paikkana oli Minneapoliksessa sijaitseva Cabooze, joka näytti olevan miksaajan painajainen. Miksauspaikka oli 3 metrin korkeudessa katon rajassa(!) ja sieltä ei ollut suoraa näköyhteyttä lavalle(!!).
Ensimmäiset 3 bändiä soitti samalla backlinella (mutta eri nupeilla); 2 orangen fullstackia ja ampegin rantasauna. Mutta Attack Attack tuplasi tämän, eli siellä oli 4 orangen 4x12 fullstackia ja 2 ampegin 8x10 rantasaunaa. Ja jenkkityyliin keikat tuli taas aivan vitun lujaa, eikä mistään saanut mitään selvää vaikka olin “optimaalisesti” keskellä salin äänikuvaa. Siitä sai selvää mitä tuli taustanauhalta ja siitä että rumpali soitti basaria, mutta basso oli pelkkää alapäätä ja rintalasta-resonanssia, kitaroista ei saanut mitään selvää vaikka ne soitti yksinään ja laulumikki kiersi jatkuvasti. “Yllättävää”, jos bändi tulee joku 120dB lauteilta tollaisen backlinen kanssa ja varmaan yli 110dB siihen missä olin.
Jos laulajat ei olisi vaihtuneet bändeissä, niin en olisi oikeasti osannut sanoa että bändi vaihtui. Kaikilla samat maneerit, sama soundi ja oikeastaan ainoa ero oli että bändit vaan tuli lujempaa mitä myöhempään kello kävi. Mutta pakko myöntää että Attack Attack oli ihan viihdyttävä bändi katsoa livenä, varsinkin kun se pisti yleisön tekemään kaikkea tyhmää kuten pistämään kaikki tytöt vetämään hirveetä catfightia kun ne on nostettuna jonkun harteille.
Sitten poispäin tuleminen oli vielä suurempi seikkailu kun se 16 bussi on “yksisuuntainen” siinä metrodomen kohdalla, eli se vetää ilmeisesti hieman isomman lenkin. Katsottiin sitten google mapsista että mun pitää mennä ensin sillä light raililla jonnekin ja sitten 54 bussilla takaisin. Kun nousin siihen light railiin niin huomasin että ainoa pysäkki josta pääsee 54 bussiin on Mall of America ja lentokenttä. Eli menomatkaan meni noin tunti, paluumatkaan noin puolitoista. Mutta pääsin perille kuitenkin.
Nyt sain selkeän vahvistuksen siitä, että mulla on laktoosi-intoleranssi ja se reagoi erittäin vahvasti tähän amerikkalaiseen maitoon. Tilasin American Burger Barista kaiken näköistä ruokaa (burgereita, sipulirenkaita, jotain perunajuttua jne) ja vatsa toimi normaalisti. Sitten tilasin jälkkäriksi pirtelön ja noin 5 minuuttia sen syömisen jälkeen tunsin vatsassa kuinka nyt on tulossa sellasta kiitoskirjettä että piti linkata vessaan päästämään varpusparvi kotio.
Day 78 – Nov 15
Missasin ekat tunnit, tyypit oli taas haista paska field tripillä jossain kaupassa. Ripustettiin screeni. Mix Labissa puhuttiin Pro Tools automaatiosta. Sen jälkeen nukuin koulun aulassa sijaitsevalla sohvalla ja kuuntelin musaa Spotifystä kunnes läppäristä loppui akku. Illalla Jacob lähetti viestiä, että haluanko tulla/mennä äänittelemään hänen kanssaan jotain biisiä. Eipä siinä parempaakaan tekemistä ollut, niin mentiin sitten mikrofonin, mboxin ja läppärin kanssa soittotilaan äänittelemään jonkun Hawks nimisen highschool-korisjengin intromusaan voksuja. Meikäläinenkin pääsi demoni-ääneni kanssa möyryämään narulle jotain tosi kornia paskaa.
Day 79 – Nov 16
Musical Acoustics kurssilla käytiin läpi kaiken maailman turhaa resonanssi-värähtelypaskaa taas, sain “revised” kokeen takaisin ja sain 127/160 pistettä (noin 80%) kun alunperin sain 97/160 (60%) ihan vaan siitä syystä kun olin hidas ulkomaalainen kenen äidinkieli ei ole englanti.
Tämän jälkeen oli auditoriossa Sennheiserin järjestämä 8 tunnin “Installed Sound” -seminaari. Kokonaisuutena seminaari oli sen verran “mielenkiintoinen” että nukahdin kolme kertaa kun siellä esitelmöitiin digitaalisista verkoista ja langattomista laitteista, mutta sellainen mielenkiintoinen fakta jäi käteen, että ADATin käyttökate on niin hyvä, että sen poistaminen “vanhana teknologiana” (ADAT tuli siis markkinoille 1991) ei ole järkevää. Itse piirin lisääminen maksaa valmistajalle osineen ja lisensseineen noin 61 senttiä per laite. Tai jotain sinnepäin, alle dollarin kuitenkin. Kos vertaa esimerkiksi thomannin verkkokaupan sivuilta, niin sen että lisää sen ADAT 8 I/O:n äänikorttiin, niin siitä voi laskuttaa asiakkaalta noin 150 euroa ylimääräistä.
Sain samalla myös MD421 paidan, $50 alennuslärpäkkeen Sennheiserin tuotteista ja kassillisen kaikkea muuta turhaa härpäkkää kuten lippiksen, avainlenkin ja sen sellaista.
Day 80 – Nov 17
Aamun System design & install tunneilla saatiin vihdoinkin se räkki valmiiksi sinne koulun kahvilaan. Ei siinä menny kun onneksi 3 kuukautta. Jos meitä olisi ollut 1 tai 2 enemmän sillä kurssilla niin sen tekemiseen olisi mennyt ehkä vaan 2kk. Normaaleissa työolosuhteissa sen tekemisessä olisi mennyt ehkä 1 työpäivä.
Mix Theory tunnilla jatkettiin masterointipaskan keskustelua, mikä ei kiinnosta niin mitenkään. Ja saan varmaan “hyvän” arvosanan sitten final examissa sen takia.
DAW Editing tunnilla puhuttiin automaatiosta, ja saatiin tehtäväksi pistää vokaaliautomaatiota biisiin. Huomasin että siinä meidän edessä oli Mackien HUI kontrolleri ja sain sillä tehtyä sen biisin automaatiot noin 5 minuutissa. Pelkällä hiirellä olisi mennyt moninkertainen aika. Mutta jotain uutta tuli opittua, ainakin nyt tiedän miten se kontrolleri otetaan käyttöön. Sitten siinä aikani kuluksi kävin syömässä lounas-aamiaisen kun ei siinä ollut parempaakaan tekemistä.
Note to self: Root beer pistää pissan liikkeelle, maito pistää kakan liikkeelle.
Studio Maintenance tunnilla käytiin hieman Trident konsolin schematicseja läpi ja meille annettiin “ongelma” mikä siinä on vialla (meille tuli “highpass filter ei toimi”), sitten meidän piti löytää se siitä piirroksesta se filter ja sitten selvittää mikä siinä on vialla. Päädyttiin siihen ratkaisuun että joko switch tai joku niistä kolmesta konkasta mitä siinä switchin silmukassa oli. Ja näinhän se oli.
Tänään on audiotoriossa Jimi Hendrix tribuuttikonsertti jossa ne soittaa (Jimi kuoli 40 vuotta sitten tai jotain) ja täällä kahvilassa on joku jazzviisikko (saksofoni, trumpetti, basso, kiipparit ja ruNpali) soittamassa homoilu-hissijazzia.
Se Hendrix konsertti tuli aika vitun lujaa, 106dB oli kun kävin mittaria tsekkaamassa mikserillä joka on salin takarivissä. Koska koulu EI jaa korvatulppia, niin ei tarvii paljoa lujempaa tulla että joku menettää vähänkin kuuloaan ja haastaa koulun oikeuteen muutamasta miljoonasta.
Nyt Fujiyassa, kello noin 21. Söin ensin California Rollsin (suosittelen) ja sen jälkeen Chicken & Shrimp tempuran (todella yber-rasvainen pahassa mielessä, en suosittele). Mä en oikeasti tajua mikä juttu tää oikein on että kaikki aasialaiset ravintolat pistää tota parsakaalia joka vitun ruokaan. Tässä tempurassa oli lisäksi vieläpä toista meikäläisen inhokkia, eli parsaa. Jälkiruoaksi tiramisu ja 35 dollaria down the drain. Booyakasha.
Seuraava >>
torstai 18. marraskuuta 2010
torstai 11. marraskuuta 2010
Melkein muistin kirjoittaa blogia.
Huomasin tuossa lauantai aamuna että en ollut muistanut kirjoittaa blogia, joten menee hieman ulkomuistista tämä viikko, eli paljon juttuja on varmasti unohtunut jo tässä vaiheessa. Pääasiallisesti ei kuitenkaan tällä viikolla ole mitään muuta ihmeellistä vapaa-ajalla tapahtunut kuin että olen koulupäivien jälkeen istunut koulun kahvilassa surffamassa netissä kun asuntolan netti on hidas ja paikkanakin se on hieman ahdistava. Ja ötökkäkammoisena en tykkää myöskään niistä torakoista joita siellä on.
Day 64 – Nov 1
Aamun tunneilta mukavasti taas vartin verran myöhässä. Irrotettiin yksi trussipala katosta, hirvee sirkushan siinä piti pistää pystyyn että se sieltä saatiin irti ja siihen menikin sitten noin 2 ja puoli tuntia. Mix Lab tunnilla käytiin läpi taas Pro Toolsia ja varsinkin Sound Replaceria.
Day 65 – Nov 2
Tiistai. Katsoin että mulle oli tullut 6 A/A-:ta (Basic Rigging, Stage Lighting, Mix Lab II, Mix Theory II, Rec Lab III ja Sound System Design), Studio Maintenancesta B ja Rec Theory III:sta C, mutta siellä oli mörkönä F (hylätty) Musical Acoustics kurssin midtermistä, sitten kysyin siltä opettajalta että mites se nyt tolleen vaikka koe meni mielestäni sen rajan. Olin kuulemma unohtanut palauttaa jonkun pistarin, jonka palautin nyt sitten heti tunnin alussa kun se sattui mulla olemaan mukana. Ja se koulupäivä pitkälti olikin sitten siinä.
Illalla päätin nauhoittaa Levottomasta Tuhkimosta modernin version, hieman hevanderiksi meni ja kitarat oli ihanasti epävireessä. Seuraavanaä päivänä korjailtiin
Day 66 – Nov 3
Ei mitään kummallista. Mix Theory tunnilla keskusteltiin red/yellow/green book masteroinnista. DAW editing tunnilla käytiin läpi niitä midtermin palautuksia (sain B+) ja saatiin uus biisi editoitavaksi. Tällä kertaa piti compata lead vokaaliraita. Hoidin sen siellä tunnilla.
Day 67 – Nov 4
Ääniteltiin Rec Lab tunnilla Phil Little nimistä kaveria. Akustinen kitara ja raspi ääni oli resepti menestykseen. Illalla AES tunnilla keskusteltiin omista miksauksista, DIY subbareista (saatiin oikein kaavio ja kaikkee) ja siitä kuinka Avid julkaisi Pro Tools ysin ja samalla vittuunnutti noin miljoonaa Pro Tools HD käyttäjää.
Day 68 – Nov 5
Artist & Industryssa oli ekaa kertaa oikeasti aika tiukka jätkä. Eric Gales. Soitti oikeakätistä kitaraa vasurina, eli ylösalaisin. Loppupäivästä ei sitten tapahtunut muuta ihmeellistä. Hengasin taas kahvilassa kunnes se meni kiinni.
Day 69-70 – Nov 6-7
Viikonloppu, ei mitään ihmeellistä. Olin asuntolalla, nukuin päivät ja thats about it.
Day 71 – Nov 8
Heräsin tänään ihanasti siihen että patterista (siis siitä mikä on ikkunan alla) kuuluu aivan käsittämättömän kova kolina, sitten avaan silmät ja nään että torakka kävelee mun sängyllä. Ötökkäkammoisena saan hirveän hepulin aiheesta, flippasin sen torakan seinään ja siitä stressihepulista seurasi päänsärky. Nukuin lopun yötä huonosti ja alasti.
Riggauskurssilla hieman taas mittailtiin trussia, ihmeteltiin kuinka esiintymislava ei ole keskellä huonetta ja ei saatu oikein mitään aikaiseksi. Mix Lab tunnilla käytiin Drumagogia ja Sound Replaceria läpi, eli ei mitään ihmeellistä.
Mulle oli tullut kirja Suomesta. “Sen piti olla normikeikka”. Ostin sen lähinnä takaisintulolentoa varten.
Illalla lähdettiin käymään kauppakierroksella Jacobin ja Chrisin kanssa, tavoitteena oli käydä ostamassa ruokaa ja maailman kartta joululahjaksi Marqitikselle, koska se on niin lahjakas maantiedossa. Sen kartan löytäminen ei ollut mikään kaikkein helpoin homma, käytiin kuudessa eri liikkeessä ennen kun löydettiin se. Eniten ihmetytti ettei Walmartista löytynyt.
Day 72 – Nov 9
Heräsin taas ihanasti torakan vierestä, ilmoitin asiasta Ticklelle ja kuulemma on exterminaattorit tulossa torstaina. Musical Acousticsin lisäksi taas ei ollut muuta koulussa, mutta sovittiin Chrisin kanssa että nauhoitellaan jazz-biisi tänään. Ja niinhän me tehtiin.
Chrisillä loppui koulu vasta kello 18 ja mulla ne loppui siinä 12 aikoihin, joten tein koulun kahvilassa demorumpuohjelmoinnit äänitystä varten päivällä ja illalla sitten vietiin mun läppäri ja äänikortti alakerran soittotilaan, Chris otti kitaran kainaloon ja sitten Podfarmin kautta vedettiin kitara Rolandin Jazz Chorus emulaation läpi. Äänitettiin biisi noin 8 tahdin pätkissä koska siinä kitarassa oli joku kuukauden vanhat kielet jotka ei millään pysyneet vireessä, eikä Chris ole muutenkaan kovinkaan mahtava kitaristi.
Lauluja varten testattiin Jacobin 800 dollarin Shuren laajakalvoista konkkamikkiä ja meikäläisen Shure SM7B:tä, mutta päädyttiin käyttämään sitä SM7B:tä koska se sopi Chrisin äänelle paremmin ja koska se on suunniteltu radiomikrofoniksi, se ei vuotanut huonesoundia juurikaan. Joka sinänsä oli hyvä juttu, koska huoneessa jossa me oltiin ei ollut yhtäkään huonekalua jotka olisi dempannut huonetta.
Sitten huomattiin että perkele, meillä ei ole bassoa. Noh, tehtiin sitten ghettoratkaisu. Podfarmista sub octaver päälle ja soitettiin bassot kitaralla. Tän jälkeen avattiin se äänitetty raita Cubasen editorin vireenkorjaushässäkällä, jonka paras puoli on että sillä voi exportata midiä. Sitten exportattiin se midiksi, vähän muokattiin ja pistettiin synabassot kehiin. Noice.
Lopuksi pikamiksaukset ja biisi hautumaan seuraavaa sessiota varten.
Day 73 – Nov 10
Heräsin aamukuudelta, ilman herätyskelloa. Ihme on siis tapahtunut. Kävin siinä sitten suihkussa ja loppujen lopuksi kuitenkin myöhästyin tunnilta vartin verran. Nyt ollaan menossa field tripille jonnekin kirkkoon tsekkaamaan että miten sen paikan äänisuunnittelua voisi parantaa. Lopuksi vielä palattiin takaisin koululle ja kolvailtiin hieman piuhaa.
Mix Theory tunnilla puhuttiin jotain paskaa masteroinnista ja ISRC-koodeista, mikä ei kiinnostanut millään tasolla tällä hetkellä kun en aio masteroijaksi tai levy-yhtiöksi ihan heti. DAW Editing tunnilla siirryttiin Auto-tunen ihmeelliseen maailmaan, joka sinänsä ainakin itselleni oli uusi kokemus.
Mutta Studio Maintenance tunnilla puhuttiin aika mielenkiintoisista asioista, kuten putkista, FET-transistoreista ja kelanauhureista, ja siitä kuinka sen operointitaito on kuoleva taiteenlaji. Lisäksi puhuttiin laadunvalvonnasta tai sen puutteesta, sillä opettaja kertoi miten eräs kitarafirma, jonka nimeä en viitsi mainita mutta vinkiksi nimi päättyy “shburn”, mihin se oli palkattu laadunvalvontatöihin, ei käytä lainkaan rahaa laadunvalvontaan. Ne oli laskeneet että 90% ihmisistä jotka saa viallisen tuotteen joko korjaa sen itse ja niistä 10% jotka jaksaa valittaa niistä 5% jaksaa kaiken turhan paskanjauhamisen, kuten kaiken maailman lappujen täyttämisen jälkeen vielä valittaa, jonka jälkeen ne saa laitteensa huoltoon ja/tai uuden tuotteen tilalle. En suosittele.
Nyt Wild Tymesissä, söin voileivän jossa oli kinkkua, juustoa ja hapankaalia (virhe!), mutta koska sen jälkeen oli vielä nälkä, vedin kana-nuudelikeittoa. Täällä on karaoke ja ihmiset ei osaa vittu laulaa.
Seuraava >>
Day 64 – Nov 1
Aamun tunneilta mukavasti taas vartin verran myöhässä. Irrotettiin yksi trussipala katosta, hirvee sirkushan siinä piti pistää pystyyn että se sieltä saatiin irti ja siihen menikin sitten noin 2 ja puoli tuntia. Mix Lab tunnilla käytiin läpi taas Pro Toolsia ja varsinkin Sound Replaceria.
Day 65 – Nov 2
Tiistai. Katsoin että mulle oli tullut 6 A/A-:ta (Basic Rigging, Stage Lighting, Mix Lab II, Mix Theory II, Rec Lab III ja Sound System Design), Studio Maintenancesta B ja Rec Theory III:sta C, mutta siellä oli mörkönä F (hylätty) Musical Acoustics kurssin midtermistä, sitten kysyin siltä opettajalta että mites se nyt tolleen vaikka koe meni mielestäni sen rajan. Olin kuulemma unohtanut palauttaa jonkun pistarin, jonka palautin nyt sitten heti tunnin alussa kun se sattui mulla olemaan mukana. Ja se koulupäivä pitkälti olikin sitten siinä.
Illalla päätin nauhoittaa Levottomasta Tuhkimosta modernin version, hieman hevanderiksi meni ja kitarat oli ihanasti epävireessä. Seuraavanaä päivänä korjailtiin
Day 66 – Nov 3
Ei mitään kummallista. Mix Theory tunnilla keskusteltiin red/yellow/green book masteroinnista. DAW editing tunnilla käytiin läpi niitä midtermin palautuksia (sain B+) ja saatiin uus biisi editoitavaksi. Tällä kertaa piti compata lead vokaaliraita. Hoidin sen siellä tunnilla.
Day 67 – Nov 4
Ääniteltiin Rec Lab tunnilla Phil Little nimistä kaveria. Akustinen kitara ja raspi ääni oli resepti menestykseen. Illalla AES tunnilla keskusteltiin omista miksauksista, DIY subbareista (saatiin oikein kaavio ja kaikkee) ja siitä kuinka Avid julkaisi Pro Tools ysin ja samalla vittuunnutti noin miljoonaa Pro Tools HD käyttäjää.
Day 68 – Nov 5
Artist & Industryssa oli ekaa kertaa oikeasti aika tiukka jätkä. Eric Gales. Soitti oikeakätistä kitaraa vasurina, eli ylösalaisin. Loppupäivästä ei sitten tapahtunut muuta ihmeellistä. Hengasin taas kahvilassa kunnes se meni kiinni.
Day 69-70 – Nov 6-7
Viikonloppu, ei mitään ihmeellistä. Olin asuntolalla, nukuin päivät ja thats about it.
Day 71 – Nov 8
Heräsin tänään ihanasti siihen että patterista (siis siitä mikä on ikkunan alla) kuuluu aivan käsittämättömän kova kolina, sitten avaan silmät ja nään että torakka kävelee mun sängyllä. Ötökkäkammoisena saan hirveän hepulin aiheesta, flippasin sen torakan seinään ja siitä stressihepulista seurasi päänsärky. Nukuin lopun yötä huonosti ja alasti.
Riggauskurssilla hieman taas mittailtiin trussia, ihmeteltiin kuinka esiintymislava ei ole keskellä huonetta ja ei saatu oikein mitään aikaiseksi. Mix Lab tunnilla käytiin Drumagogia ja Sound Replaceria läpi, eli ei mitään ihmeellistä.
Mulle oli tullut kirja Suomesta. “Sen piti olla normikeikka”. Ostin sen lähinnä takaisintulolentoa varten.
Illalla lähdettiin käymään kauppakierroksella Jacobin ja Chrisin kanssa, tavoitteena oli käydä ostamassa ruokaa ja maailman kartta joululahjaksi Marqitikselle, koska se on niin lahjakas maantiedossa. Sen kartan löytäminen ei ollut mikään kaikkein helpoin homma, käytiin kuudessa eri liikkeessä ennen kun löydettiin se. Eniten ihmetytti ettei Walmartista löytynyt.
Day 72 – Nov 9
Heräsin taas ihanasti torakan vierestä, ilmoitin asiasta Ticklelle ja kuulemma on exterminaattorit tulossa torstaina. Musical Acousticsin lisäksi taas ei ollut muuta koulussa, mutta sovittiin Chrisin kanssa että nauhoitellaan jazz-biisi tänään. Ja niinhän me tehtiin.
Chrisillä loppui koulu vasta kello 18 ja mulla ne loppui siinä 12 aikoihin, joten tein koulun kahvilassa demorumpuohjelmoinnit äänitystä varten päivällä ja illalla sitten vietiin mun läppäri ja äänikortti alakerran soittotilaan, Chris otti kitaran kainaloon ja sitten Podfarmin kautta vedettiin kitara Rolandin Jazz Chorus emulaation läpi. Äänitettiin biisi noin 8 tahdin pätkissä koska siinä kitarassa oli joku kuukauden vanhat kielet jotka ei millään pysyneet vireessä, eikä Chris ole muutenkaan kovinkaan mahtava kitaristi.
Lauluja varten testattiin Jacobin 800 dollarin Shuren laajakalvoista konkkamikkiä ja meikäläisen Shure SM7B:tä, mutta päädyttiin käyttämään sitä SM7B:tä koska se sopi Chrisin äänelle paremmin ja koska se on suunniteltu radiomikrofoniksi, se ei vuotanut huonesoundia juurikaan. Joka sinänsä oli hyvä juttu, koska huoneessa jossa me oltiin ei ollut yhtäkään huonekalua jotka olisi dempannut huonetta.
Sitten huomattiin että perkele, meillä ei ole bassoa. Noh, tehtiin sitten ghettoratkaisu. Podfarmista sub octaver päälle ja soitettiin bassot kitaralla. Tän jälkeen avattiin se äänitetty raita Cubasen editorin vireenkorjaushässäkällä, jonka paras puoli on että sillä voi exportata midiä. Sitten exportattiin se midiksi, vähän muokattiin ja pistettiin synabassot kehiin. Noice.
Lopuksi pikamiksaukset ja biisi hautumaan seuraavaa sessiota varten.
Day 73 – Nov 10
Heräsin aamukuudelta, ilman herätyskelloa. Ihme on siis tapahtunut. Kävin siinä sitten suihkussa ja loppujen lopuksi kuitenkin myöhästyin tunnilta vartin verran. Nyt ollaan menossa field tripille jonnekin kirkkoon tsekkaamaan että miten sen paikan äänisuunnittelua voisi parantaa. Lopuksi vielä palattiin takaisin koululle ja kolvailtiin hieman piuhaa.
Mix Theory tunnilla puhuttiin jotain paskaa masteroinnista ja ISRC-koodeista, mikä ei kiinnostanut millään tasolla tällä hetkellä kun en aio masteroijaksi tai levy-yhtiöksi ihan heti. DAW Editing tunnilla siirryttiin Auto-tunen ihmeelliseen maailmaan, joka sinänsä ainakin itselleni oli uusi kokemus.
Mutta Studio Maintenance tunnilla puhuttiin aika mielenkiintoisista asioista, kuten putkista, FET-transistoreista ja kelanauhureista, ja siitä kuinka sen operointitaito on kuoleva taiteenlaji. Lisäksi puhuttiin laadunvalvonnasta tai sen puutteesta, sillä opettaja kertoi miten eräs kitarafirma, jonka nimeä en viitsi mainita mutta vinkiksi nimi päättyy “shburn”, mihin se oli palkattu laadunvalvontatöihin, ei käytä lainkaan rahaa laadunvalvontaan. Ne oli laskeneet että 90% ihmisistä jotka saa viallisen tuotteen joko korjaa sen itse ja niistä 10% jotka jaksaa valittaa niistä 5% jaksaa kaiken turhan paskanjauhamisen, kuten kaiken maailman lappujen täyttämisen jälkeen vielä valittaa, jonka jälkeen ne saa laitteensa huoltoon ja/tai uuden tuotteen tilalle. En suosittele.
Nyt Wild Tymesissä, söin voileivän jossa oli kinkkua, juustoa ja hapankaalia (virhe!), mutta koska sen jälkeen oli vielä nälkä, vedin kana-nuudelikeittoa. Täällä on karaoke ja ihmiset ei osaa vittu laulaa.
Seuraava >>
maanantai 1. marraskuuta 2010
Asuntomurtoja ja nauhoitussessioita
Day 53 – Oct 21
Joo, oli pakko skipata aamukasin valaisutunnit, ei vaan pystynyt univajeelta heräämään. Sitten Chopperin recording theory tenttiin, jossa se sitten päätyi antamaan oikeita vastauksia lopputentistä kun siellä oli joku muutama tyyppi enää jäljellä. Sitten recording lab midterm-sessio Mabbottin kanssa. Kuulemma olisin voinut tehdä hommat eri tavalla, mutta sain ne kuitenkin tehtyä, A- pärähti.
Sitten tuli koettua taas uutta, kävin jenkkileffateatterissa. Natalie kysyi kahvilassa haluanko lähteä leffaan katsomaan Paranormal Activities kakkosta, meitä oli hieman isompi porukka menossa. En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kuitenkin. Liput maksoi 10 dollaria, mutta maksa kuulemma ensi viikolla 5 dollaria. Verrattuna siihen että leffaliput maksaa Suomessa sen 12 euroa joka on noin 16 dollaria, niin ihan jees.
Siinä sitten jotain kimppakyytihässäkkää säädettiin, mutta päädyttiin kuitenkin menemään neljän tyypin porukalla (minä, Natalie, Elliott ja Chelsie) bussilla Mall of Americaan, jossa se leffateatteri oli. Sitä ennen kuitenkin käytiin syömässä jossakin paikassa mikä meni kiinni 10 minuuttia ennen kun oltiin saatu syötyä. Tilailin ribsejä, katkarapuja ja sipulirenkaita jollakin kermaperunoilla. Annos itsessään oli todella hyvännäköinen, mutta varsinkin ribsit oli karvas pettymys.
Itse leffateatteri oli myöskin aika perseestä, istumapaikat keinui ja niiden saanti oli meiningillä hitaat syö nopeat, paikkalippuja ei ollut. Suurin osa porukasta meni sitten seinän viereen, mutta koska mä en oikein pysty nauttimaan leffateatterikokemuksesta silleen että nojaan seinään, niin erkanin porukasta ja menin yksin istumaan keskiklusteriin yhteen vapaaseen paikkaan.
Koska se PA2 on jo tullut Suomen elokuviin, niin spoilaan sen verran että elokuvan alku oli niin tylsä, että nukahdin. Kyseessä on toinen leffa ikinä minkä aikana olen nukahtanut. Ensimmäinen oli Tom Hanksin Cast Away. Sitten kun ihmiset ekan kerran peljästyi, niin heräsin. Jos katsot tuon leffan himassa ilman ääntä, se ei ole millään tavalla pelottava elokuva. Eniten kuitenkin pelästyin aina sitä yleisöä ja niiden reaktiota, itse elokuva ei muuten oikeastaan ollut niin pelottava mitä odotin, loppua kohden kuitenkin pistin sormet korviin kun tiesin että ämmät kiljuu. Pelästyin keittiön kaappeja kuitenkin aivan helvetisti. Myöskin se oli ihan idioottimaista että ihmiset taputti siellä leffateatterissa.
Day 54 – Oct 22
Saan aamulla tekstarin jossa yks räppäri kysyi että voinko varata studion täksi illaksi, vastasin että “ajattelin hieman juopotella tänään, mutta katotaan mitä saan tehtyä” tai jotain tuon suuntaista, englanniksi kuitenkin. Sitten menin Artist & Industry tunneille jossa pari intialaista soitti jotain psykedeelistä raga-musaa.
Sitten menin kahvilaan syömään ja sitten kahvilan viereiseen loungeen nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten kävin varaamassa sen studion. Lähetin tekstarin sille räppärille että studio 10 on varattu kello 20-24, menin paskalle ja sain sitten puhelun kun olin siellä kopissa. Se sanoi että se on jo poissa paikkakunnalta 5 tunnin ajomatkan päässä, kun luuli että en varaa sitä studiota. Vitun idiootti.
Sitten ajattelin kuitenkin nyt käyttää sen tilan kun se kerran oli varattu, niin tuleepahan hieman harjoiteltua sen tilan käyttöä siinä samalla. Äänittelin esituotantodemoja Christopher Reediä täältä koululta sen sijaan, se soitteli jazzia sähkökitaralla ja lauleskeli siinä sitten päälle. Hassun hauskaahan oli kun kitara tuli yhtä lujaa kun laulu siitä laulumikistä, mutta otin kuitenkin silti sen kitaran lähimikityksellä niin sain lisättyä siihen reilumman puoleisesti reverbiä.
Day 55 – Oct 23
Pidennetty viikonloppu yksin, Marqitis ja Zach ovat jossain poissa paikkakunnalta.
Aamulla ihanasti kello 3.30 tuli hieman karu herätys. Asuntolan seinässä olevasta laatikosta kuuluu joku ääni että kellarissa palaa. Kaikki venailee puolisen tuntia ulkona että palokunta antaa meille luvan mennä sisään. Onneksi ulkona ei ollut vielä kylmä. Facebookista päätellen Suomessa sataa lunta. Täällä on periaatteessa vielä shortsikeli, eli +17°C. Sääennustuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä kun Esterin perseestä seuraavat neljä päivää.
Päivällä sitten sitten käytiin Como Zoo eläintarhassa, nähtiin siellä monennäköistä elukkaa, kuten jääkarhuja, kirahveja, leijonia, tiikereitä ja pingviinejä.
Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin nukuin jonnekin kahdeksaan asti ja sitten jostain syystä joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eräs RA (Residence Assistant) tulee ovesta sisään, ihan vitun jurrissa. Olin aivan satavarma että olin lukinnut sen oven. Noh, tämä RA etsiiMarqitista että se sais pilveä. Marqitis ei kuitenkaan ollut paikalla, joten hän sitten lähti pois. Sitten se tulee hieman myöhemmin uudestaan, rojahtaa mun päälle ja kysyn että mitäs vittua se oikein meinaa, sit se mumisee jotain, heittelee jotain papereita mun päälle ja lähtee pois. Tässä vaiheessa pistin oven lukkoon ja menen paskalle. Kuulen kuinka se koputtelee siellä ovella, mutta se loppuu kohta.
Noh, sitten facebook auki ja Natalie nähtävästi oli edelleen hereillä ja kysyi että haluanko lähteä ulos katsomaan siellä riehuvaa ukkosmyrskyä. Eipä siinä sitten parempaakaan tekemistä ollut kun kerran olin jo herännyt noin 4 tuntia sitten, niin lähdettiin sitten ulos ja käytiin siinä sitten samalla Mickey'sissä kun mä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin huomaan jo käytävältä että meikäläisen huoneen ovi on auki, tämä samainen RA on siellä imuroimassa lasinsirpaleita meikäläisen eteisestä, jotka tuli siitä kun se oli pöllinyt mun kaliat jääkaapista ja tiputtanut sikspäkin lattialla. Eli murtautuminen ja varkaus. Ilmoitin asiasta Ticklelle sähköpostilla.
Day 56 – Oct 24
Luin sähköpostin kun heräsin ja Tickle lupasi hoitaa asian maanantaina.
Itse päivällä ei tullut tehtyä facebookkausta ihmeellisempää. Illalla käytiin Marqitiksen ja Jacobin kanssa Mickeysissä. Tälläkin kertaa tilasin sen saman tutun Ranch Chicken BLT Saladin, mutta tällä kertaa otin myös jäätelön, koska se oli aivan hervottoman kokoinen ja maksoi ainoastaan 3 dollaria ja jotain senttejä.
Illalla sitten vaihdoin kielet kitaraan ja huomasin kolme asiaa. Ensimmäinen on se että Floyd Rose kitaraan kielten vaihtaminen on aivan yhtä helvettiä. Toinen on se että 53-12 settiä ei voi virittää normivireeseen. Kolmas oli se että huomasin vasta neljännen kielen vaihdettuani että ostin vahingossa akustisen kitaran kielet. Nauhoitin sillä nyt sit kuitenkin yhden biisin, noi kielet on aika hevin kuuloiset.
Day 57 – Oct 25
Maanantai. Ei koulua. Boring.
Sovittiin Ticklen kanssa rehvit aamukympiksi, käytiin siinä sitten lauantai-illan tapahtumia läpi ja sitten siivottiin toi meidän eteinen kun se oli hieman tahmea, ja Tickle pelkäsi että se houkuttelee ötököitä paikalle.
Jacobin kanssa sitten päätettiin lähteä vihdoinkin siellä Guitar Centerissä käymään. Bussikuski oli homo ja rahasti meikäläistä 3 dollaria sen normaalin $1.75 sijasta.
Me sitten tietenkin mentiin vahingossa meidän pysäkin ohi, mutta kun tässä twin cities alueella on neljä kappaletta Guitar Centereitä, niin päätettiin sitten mennä siihen seuraavaan. Eihän me sitten tajuttu että se on jossain ihan vitun perseessä. Sinne kesti ensinnäkin ajaa joku kaks tuntia. Me oltiin lähdetty matkaan siinä kolmen aikoihin ja mä olin joskus kymmenen aikoihin takaisin kämpillä. Mutta tulipahan testattua Mesa Boogien Triple Rectifier vahvistinta, ja teki kyl niin mieli hommata sellanen itelle. Harmi vaan että se pelkkä vahvistin maksaa Suomessa sen kolmatta tonnia, jenkeissä uutena 1800 dollaria, joka on noin 1200 euroa eli puolet vähemmän. Hieman syö.
Sitten kun päästiin takaisin kämpille, niin ääniteltiin yksi Jacobin riffin raakile talteen. Keskinkertaista matskua, mutta ok harjoittelua.
Kun pääsin takaisin huoneeseen, niin kello oli lähemmäs yksi ja juttelin siinä sitten äitin kanssa mesessä, ja hän sanoi ettei vieläkään ole tullut mitään postia. Tilasin sen postisiirron kuitenkin jo 6.8. joten alkoi hieman huolestuttaa. Soitin sitten sinne Itellalle, sanoivat että se oli aktivoitunut 10.8, mutta poistunut jostain syystä, eli suomeksi sanottuna olivat mokanneet. Ja nyt on mennyt vasta kuitenkin 2 kuukautta, huonolla säkällä mennyt laskut perintään ja paskalla säkällä luottotiedotkin on mennyt kun siellä on mm. mun luottokortin lasku joukossa.
Day 58 – Oct 26
Noh, tänään oli joku erikoisjärjestely, sillä vaikka oli tiistai niin meillä oli maanantain tunnit. Pääsin sitten kouluun asti noin kolme varttia myöhässä kun vahingossa pistin kellon soimaan 9.30 enkä 6.30 niinkun piti, mutta heräsin itekseni kuitenkin sitten 8.30. Eikä siellä ollut vittu ketään vaikka kyseessä on kolmen tunnin tunti, eikä mulle ilmoitettu mitään. Nyt tässä sitten venailen 4 tuntia että seuraavat tunnit alkaisi.
Itse tunneilla ei tapahtunut mitään jännää, perustunnit. Sitten kämpille, jossa jelppailin Jacobia äänittämään sitä biisiä jota aloteltiin eilen.
Andy Sneapin foorumilla James Murphy (soitti kitaraa joskus sellaisissa pikkubändeissä kun Testament ja Death monen muun lisäksi) kyseli Minneapoliksen lähiseudulta jotakuta kenen kanssa voisi tehdä albumin esituotantoa, ilmoitin että olen täällä ja että mua kiinnostaisi. Toivotaan että siitä tulloo jotain, lähinnä oppimistarkoituksissa suostuin, sillä siitä ei rahaa saa.
Day 59 – Oct 27
Yöllä pyörin sängyssä ja valvoin niin pitkään etten sitten nukkunut lainkaan. Ja tänään on vaatimattomasti 11 tunnin päivä.
Tämä hyvin tiedotettu alkuviikko jatkuu. Aamulla ihmettelin että mihin vittuun me oikein ollaan menossa ja miksi meitä on täällä tunnilla enemmän kun minä ja Jared, kuten normaalisti. Noh, selvisi että mentiin Xcel Centeriin katsomaan kun Roger Watersin The Wall Live showta kasattiin. Yöllinen valvominen alkoi vaatia verojaan, sillä väsymys alkoi painaa ja pilkin siinä sitten penkissä, nyt kirjoittelen tätä tekstiä. Kokemuksena pähkinän kuoressa; aluksi jänskää noin 5 minuuttia, sitten kolmatta tuntia tuntia katsottiin kun maali kuivui.
Noh, sitten kokeiden palautusta Mix Theory tunnilla, A napsahti ja sain muuten täydet pisteet paitsi vikasta tehtävästä 2 kohtaa väärin, kun en ollut aiemmalla kurssilla jossa kyseistä termistöä käytiin läpi. Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Sitten DAW Editing tunnilla selvisi että olin tehnyt sen tehtävän ihan päin reisiä, mutta saatiin kuulemma maanantaihin asti aikaa palauttaa se.
Sitten menin kahvilaan ja huomasin että se mun kortti on vihdoinkin “tyhjä”. $1.98 jäljellä kortissa, ja sillä ei taida saada oikein mitään paitsi ehkä karkkia. Sitten menin sinne loungeen venaamaan että seuraavat tunnit alkaa, kattelin siinä jotain vanhoja South Park-jaksoja South Park Studiosin sivuilta. Sitten jossain vaiheessa tuli märkä pieru ja piti lähteä aika pikaista ravia vessaan. Tuli varpusparvi meinaan sellaisella paineella, etten oo muutamaan vuoteen ripuloinut niin vahvasti.
Sitten Studio Maintenance tunnilla taas kokeiden palautuksia, hölmöjä virheitä kokeessa, mutta olen ihan tyytyväinen B- arvosanaan joka napsahti. Sen jälkeen puhuttiin kaiken maailman sähköjuttuja mitkä meni väsymyksen takia vähän ohi.
Sitten kävi sellainen juttu James Murphy oli soittanut mulle kun olin tunnilla. Yritin lähettää sille tekstarin mutta sain jonkun virheen ja sitten loppui kännykästä akku. Soitin sille sitten takaisin kun pääsin asuntolalle. Homman nimi pähkinän kuoressa oli että haluanko tehdä ruokapalkalla isolle metallilevy-yhtiölle tulevan albumin esituotantoa hänen kanssaan. Vaatimukset oli ProTools LE, joku vahvistinmallinnin kuten POD ja joku rumpuhäsmäkkä. Kerroin että mulla on ProTools M-Powered, Podfarm ja Steven Slate EX, nähtävästi kelpasi. En muista bändin nimeä, mutta jotain heviä kuitenkin.
Asuntolalla oli koulun rehtori käymässä. Siellä sitten juteltiin asuntolaan liittyviä asioita ja syötiin ilmaista pizzaa, joka meikäläisen paikalle saapuessa oli jo aika kuivaa ja kylmentynyttä.
Day 60 – Oct 28
Eipä taaskaan mitään ihmeellistä, irroteltiin hieman trussinpätkää katosta ja testailtiin lamppujen toimivuutta valaisutunnilla. Kävin aamun tuntien jälkeen hakemassa itselleni valetut korvatulpat 15 dB:n vaimennuksella. Joku 120 dollaria niistä köyhtyi, mutta halvemmaksi tuli kuin mitä Suomessa olisi maksanut.
Päivällä sitten annettiin palautta Chopperin kokeesta jossa ensinnäkin oli asiavirheitä sekä vastaus “select a channel and press the +48V button on the middle section” ei kelvannut vastaukseksi miten laitetaan phantom power päälle, koska se ei ollut sanallisesti muotoiltu oikein. Olisin ymmärtänyt jos tiskissä olisi ollut enemmän kuin yksi +48V nappula, mutta koska SSL Duality tiskissä ei niitä ole kuin se tasan yksi kappale, niin vituttaa tollainen pilkunviilaaminen.
Illalla ei mitään ihmeellistä taaskaan.
Day 61 – Oct 29
Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä Artist & Industry kurssi. Artistien genret tähän mennessä ovat olleet: big band jazz, singer songwriter, singer songwriter, bluesahtava jazz, classical american jazz, intialainen raga, cabaret jazz. Joku saattaa huomata toistuvan teeman. Luulin että kurssin kuvaus olisi ollut edes jotenkin osuva että “artists represent a wide range of musical styles and genres”. Muitakin genrejä on olemassa kun jazz.
Seminaarin alussa tuli joku tyyppi kertomaan että kahdelta on jazz-kitaristi Paul Pollenback pitämässä recitall hallissa jotain workshoppia. Sitä odotellessa kävin vetämässä leivän napaan kahvilassa ja sitten menin sinne workshoppiin. Hirveetä kikkelöintiähän se oli kuten vähän veikkasinkin, mutta tulipahan nähtyä.
Dane oli taas lähestynyt mua että voitaisko saada studioaikaa sieltä Studio 10:stä. Tänään oli jotkut Halloween pippalot johon mut oli kutsuttu, mutta koska mulla ei ollut asua enkä tuntenut suurta osaa sinne menijöistä, niin en mennyt, joten ei mulla sitten ollut oikein muutakaan tekemistä. Kävin kysymässä ja se oli täynnä. Studio 4 oli vapaa, joten varattiin se kasista keskiyöhön.
Varasin sitten pari mikkiä, kaapelit ja luurit sessiota varten. Dane otti mukaan 5 biittiä johon sen piti vetää omat rivinsä. Aloitettiin sellaisella biisillä mihin sen piti laulaa melodinen kertsi eikä muuta. Kävi mulle. Aluksi nopeasti testattiin että kumpi mikki sopii paremmin sen äänelle ja päädyttiin sitten käyttämään mikkiä B. Kun se aloitti sen laulamisen, niin ihmettelin miten sen ääniala voi olla niin käsittämättömän kapea, eli vain kolme nuottia. A#, B ja C#. Varmistin vielä autotunella.
Se soitti jossain vaiheessa tuottajalle kuka teki ne biitit että miltä kuulostaa, sitten se sanoi että “you gotta make it more hyped”, eli agressivisemmaksi. Mä en tajua mikä siinä jätkässä on, sillä sen kirjavan äänialan lisäksi, tunteiden ilmaisu on yhtä laaja kuin Steven Seagalin naama. Se ei yksinkertaisesti osannut vetää sitä lainiaan mitenkään muulla tavalla kuin miten se oli sen treenannut. Kokeiltiin sellaista että nauhoitettiin pari lisäottoa ja pistettiin pari korostusta sinne.
Dane sitten soitti uudestaan sille tuottajalle, soitti sen puhelimen välityksellä sille ja se sanoi että sen pitäisi vetää se “more harmonized”, eli melodisemmin. No, meillä on suunnilleen sama ääniala, niin kerroin sille alaspäin se ei hirveästi pääse siitä missä se on, eli jos se haluaa laulaa harmonioita, niin sitten sen pitää laulaa se korkeammalta. Se sitten yritti, sanoin “higher”, ja se veti sen samasta äänialasta, ainoastaan LUJEMPAA. Noin 16 kertaa. Sitten luovutin ja sanoin että siitä ei vaan ole siihen.
Sitten katottiin kelloa ja se oli tuhlannut noin 60% studioajasta noin 30 sekunnin pätkään. Sen jälkeen äänitettiin nopeasti toisen kappaleen rap-verse joka oli enemmän sen comfort zonella ja saatiin se äänitettyä noin kolmessa vartissa kokonaan. Mutta kaksi biisiä jäi silti edelleen äänittämättä.
Päädyttiin käyttämään sellaista signaalitietä kun Neumann U87, Avalon etuaste, Empirical Labs Distressor. Pelasti noin 30% soundista, mutta se Danen monipuolisuus ei auttanut asiaa. Ja toi äijä käyttää 50-100 000 dollaria siihen että se saa kallista vessapaperia muutaman vuoden opiskelun jälkeen.
Session jälkeen menin American Burger Bariin syömään aamiaista siinä kello 01 aamuyöstä.
Day 62 – Oct 30
Heräsin siihen että pieraisin ja ripuli suolessani sanoi että mä tulen nyt. Juoksin vessaan ja paskansin varmaan vartin verran. Miksi tää aina tapahtuu American Burger Barin käynnin jälkeen?
Zach oli taas poissa viikonlopun ajan, Marqitis oli hommannut reilun metrin kokoisen sinisen bongin jostain ja sen huoneessa ravasi jengiä testaamassa sitä. Itse kärsin ripulista koko päivän ja pysyttelin neljän seinän sisällä.
Day 63 – Oct 31
Olen tässä viime aikoina huomannut että mulla ja Marqitiksella on selkeästi paljon kommukointiongelmia. Osittainen syy varmaan on se että mä en puhu ebonicsia.
Heräsin aamulla virkeänä ja hokasin että mulla ei ole puhtaita vaatteita. Nälkä kuitenkin oli ja otin ne vaatteet mitkä mulla oli päällä, laitoin kengät ja housut jalkaan ja lähdin etsimään sitä Farmers Marketia. Ulkona huomasin että olisi ehkä ollut pelimiesveto laittaa pitkähihainen paita päälle, näin meinaan oman hengitykseni.
Torisesonki nähtävästi alkoi olemaan loppuun päin, valikoimat olivat lähinnä akselilla juurekset, kurpitsa (tänään kuitenkin halloween) ja kaali. Oli siellä satunnaisesti myös tomaattia, lihaa, leivonnaisia, hunajaa ja chiliä, mutta päädyin ostamaan kolmen dollarin korin omenoita, joita oli pettymyksekseni siinä huimat viisi. Tässä yksi syy lisää miksi maanviljelijöitä kannattaa tukea valtion suunnalta, koska muuten me maksetaan näitä 6 dollarin kilohintoja omenoista. Mutta nälkä oli silti edelleen, ostin sitten subwaysta subin ja menin takaisin kämpille.
Tänään on siis virallisesti Halloween, mutta koska tänään on myös sunnuntai ja huomenna arkipäivä, niin ylläripylläri hirveän moni oli juhlistamassa sitä eilen. Kun mulla oli ripuli. Eli käytännössä missasin koko jutun. Jotain ne oli sopineet että tänään olisi asuntolalla bileet. Ne oli tässä suoraan mun alapuolella, niin kuulin sen jumputuksen aika hyvin. Soitteli musaa noin tunnin, sitten se jumputus loppui, eli ilmeisesti ei ollut hirveän suuri menekki niillä bailuilla.
Kävin jossakin vaiheessa hakemassa itelleni neljä Tappyä Erbert & Gerbertsistä jotka söin sitten päivän mittaan. Se myyjä oli tällä kertaa joku uus, ja se hinttari otti mun kupongin pois. Emmä ollu sitä onneksi käyttänyt vasta kun joku 10 kertaa tähän mennessä.
Pesin sitten loppujen lopuksi sitä pyykkiä. Hevimiehen pyykit on helppo pestä. Mulla on 2 sinistä artikkelia, 2 oranssi, 1 ruskea, 1 harmaa ja kaikki se muu 95% on mustaa. Ja ne voi pestä neljässäkympissä (tai 100°F, whatever).
Seuraava >>
Joo, oli pakko skipata aamukasin valaisutunnit, ei vaan pystynyt univajeelta heräämään. Sitten Chopperin recording theory tenttiin, jossa se sitten päätyi antamaan oikeita vastauksia lopputentistä kun siellä oli joku muutama tyyppi enää jäljellä. Sitten recording lab midterm-sessio Mabbottin kanssa. Kuulemma olisin voinut tehdä hommat eri tavalla, mutta sain ne kuitenkin tehtyä, A- pärähti.
Sitten tuli koettua taas uutta, kävin jenkkileffateatterissa. Natalie kysyi kahvilassa haluanko lähteä leffaan katsomaan Paranormal Activities kakkosta, meitä oli hieman isompi porukka menossa. En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kuitenkin. Liput maksoi 10 dollaria, mutta maksa kuulemma ensi viikolla 5 dollaria. Verrattuna siihen että leffaliput maksaa Suomessa sen 12 euroa joka on noin 16 dollaria, niin ihan jees.
Siinä sitten jotain kimppakyytihässäkkää säädettiin, mutta päädyttiin kuitenkin menemään neljän tyypin porukalla (minä, Natalie, Elliott ja Chelsie) bussilla Mall of Americaan, jossa se leffateatteri oli. Sitä ennen kuitenkin käytiin syömässä jossakin paikassa mikä meni kiinni 10 minuuttia ennen kun oltiin saatu syötyä. Tilailin ribsejä, katkarapuja ja sipulirenkaita jollakin kermaperunoilla. Annos itsessään oli todella hyvännäköinen, mutta varsinkin ribsit oli karvas pettymys.
Itse leffateatteri oli myöskin aika perseestä, istumapaikat keinui ja niiden saanti oli meiningillä hitaat syö nopeat, paikkalippuja ei ollut. Suurin osa porukasta meni sitten seinän viereen, mutta koska mä en oikein pysty nauttimaan leffateatterikokemuksesta silleen että nojaan seinään, niin erkanin porukasta ja menin yksin istumaan keskiklusteriin yhteen vapaaseen paikkaan.
Koska se PA2 on jo tullut Suomen elokuviin, niin spoilaan sen verran että elokuvan alku oli niin tylsä, että nukahdin. Kyseessä on toinen leffa ikinä minkä aikana olen nukahtanut. Ensimmäinen oli Tom Hanksin Cast Away. Sitten kun ihmiset ekan kerran peljästyi, niin heräsin. Jos katsot tuon leffan himassa ilman ääntä, se ei ole millään tavalla pelottava elokuva. Eniten kuitenkin pelästyin aina sitä yleisöä ja niiden reaktiota, itse elokuva ei muuten oikeastaan ollut niin pelottava mitä odotin, loppua kohden kuitenkin pistin sormet korviin kun tiesin että ämmät kiljuu. Pelästyin keittiön kaappeja kuitenkin aivan helvetisti. Myöskin se oli ihan idioottimaista että ihmiset taputti siellä leffateatterissa.
Day 54 – Oct 22
Saan aamulla tekstarin jossa yks räppäri kysyi että voinko varata studion täksi illaksi, vastasin että “ajattelin hieman juopotella tänään, mutta katotaan mitä saan tehtyä” tai jotain tuon suuntaista, englanniksi kuitenkin. Sitten menin Artist & Industry tunneille jossa pari intialaista soitti jotain psykedeelistä raga-musaa.
Sitten menin kahvilaan syömään ja sitten kahvilan viereiseen loungeen nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten kävin varaamassa sen studion. Lähetin tekstarin sille räppärille että studio 10 on varattu kello 20-24, menin paskalle ja sain sitten puhelun kun olin siellä kopissa. Se sanoi että se on jo poissa paikkakunnalta 5 tunnin ajomatkan päässä, kun luuli että en varaa sitä studiota. Vitun idiootti.
Sitten ajattelin kuitenkin nyt käyttää sen tilan kun se kerran oli varattu, niin tuleepahan hieman harjoiteltua sen tilan käyttöä siinä samalla. Äänittelin esituotantodemoja Christopher Reediä täältä koululta sen sijaan, se soitteli jazzia sähkökitaralla ja lauleskeli siinä sitten päälle. Hassun hauskaahan oli kun kitara tuli yhtä lujaa kun laulu siitä laulumikistä, mutta otin kuitenkin silti sen kitaran lähimikityksellä niin sain lisättyä siihen reilumman puoleisesti reverbiä.
Day 55 – Oct 23
Pidennetty viikonloppu yksin, Marqitis ja Zach ovat jossain poissa paikkakunnalta.
Aamulla ihanasti kello 3.30 tuli hieman karu herätys. Asuntolan seinässä olevasta laatikosta kuuluu joku ääni että kellarissa palaa. Kaikki venailee puolisen tuntia ulkona että palokunta antaa meille luvan mennä sisään. Onneksi ulkona ei ollut vielä kylmä. Facebookista päätellen Suomessa sataa lunta. Täällä on periaatteessa vielä shortsikeli, eli +17°C. Sääennustuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä kun Esterin perseestä seuraavat neljä päivää.
Päivällä sitten sitten käytiin Como Zoo eläintarhassa, nähtiin siellä monennäköistä elukkaa, kuten jääkarhuja, kirahveja, leijonia, tiikereitä ja pingviinejä.
Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin nukuin jonnekin kahdeksaan asti ja sitten jostain syystä joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eräs RA (Residence Assistant) tulee ovesta sisään, ihan vitun jurrissa. Olin aivan satavarma että olin lukinnut sen oven. Noh, tämä RA etsiiMarqitista että se sais pilveä. Marqitis ei kuitenkaan ollut paikalla, joten hän sitten lähti pois. Sitten se tulee hieman myöhemmin uudestaan, rojahtaa mun päälle ja kysyn että mitäs vittua se oikein meinaa, sit se mumisee jotain, heittelee jotain papereita mun päälle ja lähtee pois. Tässä vaiheessa pistin oven lukkoon ja menen paskalle. Kuulen kuinka se koputtelee siellä ovella, mutta se loppuu kohta.
Noh, sitten facebook auki ja Natalie nähtävästi oli edelleen hereillä ja kysyi että haluanko lähteä ulos katsomaan siellä riehuvaa ukkosmyrskyä. Eipä siinä sitten parempaakaan tekemistä ollut kun kerran olin jo herännyt noin 4 tuntia sitten, niin lähdettiin sitten ulos ja käytiin siinä sitten samalla Mickey'sissä kun mä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin huomaan jo käytävältä että meikäläisen huoneen ovi on auki, tämä samainen RA on siellä imuroimassa lasinsirpaleita meikäläisen eteisestä, jotka tuli siitä kun se oli pöllinyt mun kaliat jääkaapista ja tiputtanut sikspäkin lattialla. Eli murtautuminen ja varkaus. Ilmoitin asiasta Ticklelle sähköpostilla.
Day 56 – Oct 24
Luin sähköpostin kun heräsin ja Tickle lupasi hoitaa asian maanantaina.
Itse päivällä ei tullut tehtyä facebookkausta ihmeellisempää. Illalla käytiin Marqitiksen ja Jacobin kanssa Mickeysissä. Tälläkin kertaa tilasin sen saman tutun Ranch Chicken BLT Saladin, mutta tällä kertaa otin myös jäätelön, koska se oli aivan hervottoman kokoinen ja maksoi ainoastaan 3 dollaria ja jotain senttejä.
Illalla sitten vaihdoin kielet kitaraan ja huomasin kolme asiaa. Ensimmäinen on se että Floyd Rose kitaraan kielten vaihtaminen on aivan yhtä helvettiä. Toinen on se että 53-12 settiä ei voi virittää normivireeseen. Kolmas oli se että huomasin vasta neljännen kielen vaihdettuani että ostin vahingossa akustisen kitaran kielet. Nauhoitin sillä nyt sit kuitenkin yhden biisin, noi kielet on aika hevin kuuloiset.
Day 57 – Oct 25
Maanantai. Ei koulua. Boring.
Sovittiin Ticklen kanssa rehvit aamukympiksi, käytiin siinä sitten lauantai-illan tapahtumia läpi ja sitten siivottiin toi meidän eteinen kun se oli hieman tahmea, ja Tickle pelkäsi että se houkuttelee ötököitä paikalle.
Jacobin kanssa sitten päätettiin lähteä vihdoinkin siellä Guitar Centerissä käymään. Bussikuski oli homo ja rahasti meikäläistä 3 dollaria sen normaalin $1.75 sijasta.
Me sitten tietenkin mentiin vahingossa meidän pysäkin ohi, mutta kun tässä twin cities alueella on neljä kappaletta Guitar Centereitä, niin päätettiin sitten mennä siihen seuraavaan. Eihän me sitten tajuttu että se on jossain ihan vitun perseessä. Sinne kesti ensinnäkin ajaa joku kaks tuntia. Me oltiin lähdetty matkaan siinä kolmen aikoihin ja mä olin joskus kymmenen aikoihin takaisin kämpillä. Mutta tulipahan testattua Mesa Boogien Triple Rectifier vahvistinta, ja teki kyl niin mieli hommata sellanen itelle. Harmi vaan että se pelkkä vahvistin maksaa Suomessa sen kolmatta tonnia, jenkeissä uutena 1800 dollaria, joka on noin 1200 euroa eli puolet vähemmän. Hieman syö.
Sitten kun päästiin takaisin kämpille, niin ääniteltiin yksi Jacobin riffin raakile talteen. Keskinkertaista matskua, mutta ok harjoittelua.
Kun pääsin takaisin huoneeseen, niin kello oli lähemmäs yksi ja juttelin siinä sitten äitin kanssa mesessä, ja hän sanoi ettei vieläkään ole tullut mitään postia. Tilasin sen postisiirron kuitenkin jo 6.8. joten alkoi hieman huolestuttaa. Soitin sitten sinne Itellalle, sanoivat että se oli aktivoitunut 10.8, mutta poistunut jostain syystä, eli suomeksi sanottuna olivat mokanneet. Ja nyt on mennyt vasta kuitenkin 2 kuukautta, huonolla säkällä mennyt laskut perintään ja paskalla säkällä luottotiedotkin on mennyt kun siellä on mm. mun luottokortin lasku joukossa.
Day 58 – Oct 26
Noh, tänään oli joku erikoisjärjestely, sillä vaikka oli tiistai niin meillä oli maanantain tunnit. Pääsin sitten kouluun asti noin kolme varttia myöhässä kun vahingossa pistin kellon soimaan 9.30 enkä 6.30 niinkun piti, mutta heräsin itekseni kuitenkin sitten 8.30. Eikä siellä ollut vittu ketään vaikka kyseessä on kolmen tunnin tunti, eikä mulle ilmoitettu mitään. Nyt tässä sitten venailen 4 tuntia että seuraavat tunnit alkaisi.
Itse tunneilla ei tapahtunut mitään jännää, perustunnit. Sitten kämpille, jossa jelppailin Jacobia äänittämään sitä biisiä jota aloteltiin eilen.
Andy Sneapin foorumilla James Murphy (soitti kitaraa joskus sellaisissa pikkubändeissä kun Testament ja Death monen muun lisäksi) kyseli Minneapoliksen lähiseudulta jotakuta kenen kanssa voisi tehdä albumin esituotantoa, ilmoitin että olen täällä ja että mua kiinnostaisi. Toivotaan että siitä tulloo jotain, lähinnä oppimistarkoituksissa suostuin, sillä siitä ei rahaa saa.
Day 59 – Oct 27
Yöllä pyörin sängyssä ja valvoin niin pitkään etten sitten nukkunut lainkaan. Ja tänään on vaatimattomasti 11 tunnin päivä.
Tämä hyvin tiedotettu alkuviikko jatkuu. Aamulla ihmettelin että mihin vittuun me oikein ollaan menossa ja miksi meitä on täällä tunnilla enemmän kun minä ja Jared, kuten normaalisti. Noh, selvisi että mentiin Xcel Centeriin katsomaan kun Roger Watersin The Wall Live showta kasattiin. Yöllinen valvominen alkoi vaatia verojaan, sillä väsymys alkoi painaa ja pilkin siinä sitten penkissä, nyt kirjoittelen tätä tekstiä. Kokemuksena pähkinän kuoressa; aluksi jänskää noin 5 minuuttia, sitten kolmatta tuntia tuntia katsottiin kun maali kuivui.
Noh, sitten kokeiden palautusta Mix Theory tunnilla, A napsahti ja sain muuten täydet pisteet paitsi vikasta tehtävästä 2 kohtaa väärin, kun en ollut aiemmalla kurssilla jossa kyseistä termistöä käytiin läpi. Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Sitten DAW Editing tunnilla selvisi että olin tehnyt sen tehtävän ihan päin reisiä, mutta saatiin kuulemma maanantaihin asti aikaa palauttaa se.
Sitten menin kahvilaan ja huomasin että se mun kortti on vihdoinkin “tyhjä”. $1.98 jäljellä kortissa, ja sillä ei taida saada oikein mitään paitsi ehkä karkkia. Sitten menin sinne loungeen venaamaan että seuraavat tunnit alkaa, kattelin siinä jotain vanhoja South Park-jaksoja South Park Studiosin sivuilta. Sitten jossain vaiheessa tuli märkä pieru ja piti lähteä aika pikaista ravia vessaan. Tuli varpusparvi meinaan sellaisella paineella, etten oo muutamaan vuoteen ripuloinut niin vahvasti.
Sitten Studio Maintenance tunnilla taas kokeiden palautuksia, hölmöjä virheitä kokeessa, mutta olen ihan tyytyväinen B- arvosanaan joka napsahti. Sen jälkeen puhuttiin kaiken maailman sähköjuttuja mitkä meni väsymyksen takia vähän ohi.
Sitten kävi sellainen juttu James Murphy oli soittanut mulle kun olin tunnilla. Yritin lähettää sille tekstarin mutta sain jonkun virheen ja sitten loppui kännykästä akku. Soitin sille sitten takaisin kun pääsin asuntolalle. Homman nimi pähkinän kuoressa oli että haluanko tehdä ruokapalkalla isolle metallilevy-yhtiölle tulevan albumin esituotantoa hänen kanssaan. Vaatimukset oli ProTools LE, joku vahvistinmallinnin kuten POD ja joku rumpuhäsmäkkä. Kerroin että mulla on ProTools M-Powered, Podfarm ja Steven Slate EX, nähtävästi kelpasi. En muista bändin nimeä, mutta jotain heviä kuitenkin.
Asuntolalla oli koulun rehtori käymässä. Siellä sitten juteltiin asuntolaan liittyviä asioita ja syötiin ilmaista pizzaa, joka meikäläisen paikalle saapuessa oli jo aika kuivaa ja kylmentynyttä.
Day 60 – Oct 28
Eipä taaskaan mitään ihmeellistä, irroteltiin hieman trussinpätkää katosta ja testailtiin lamppujen toimivuutta valaisutunnilla. Kävin aamun tuntien jälkeen hakemassa itselleni valetut korvatulpat 15 dB:n vaimennuksella. Joku 120 dollaria niistä köyhtyi, mutta halvemmaksi tuli kuin mitä Suomessa olisi maksanut.
Päivällä sitten annettiin palautta Chopperin kokeesta jossa ensinnäkin oli asiavirheitä sekä vastaus “select a channel and press the +48V button on the middle section” ei kelvannut vastaukseksi miten laitetaan phantom power päälle, koska se ei ollut sanallisesti muotoiltu oikein. Olisin ymmärtänyt jos tiskissä olisi ollut enemmän kuin yksi +48V nappula, mutta koska SSL Duality tiskissä ei niitä ole kuin se tasan yksi kappale, niin vituttaa tollainen pilkunviilaaminen.
Illalla ei mitään ihmeellistä taaskaan.
Day 61 – Oct 29
Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä Artist & Industry kurssi. Artistien genret tähän mennessä ovat olleet: big band jazz, singer songwriter, singer songwriter, bluesahtava jazz, classical american jazz, intialainen raga, cabaret jazz. Joku saattaa huomata toistuvan teeman. Luulin että kurssin kuvaus olisi ollut edes jotenkin osuva että “artists represent a wide range of musical styles and genres”. Muitakin genrejä on olemassa kun jazz.
Seminaarin alussa tuli joku tyyppi kertomaan että kahdelta on jazz-kitaristi Paul Pollenback pitämässä recitall hallissa jotain workshoppia. Sitä odotellessa kävin vetämässä leivän napaan kahvilassa ja sitten menin sinne workshoppiin. Hirveetä kikkelöintiähän se oli kuten vähän veikkasinkin, mutta tulipahan nähtyä.
Dane oli taas lähestynyt mua että voitaisko saada studioaikaa sieltä Studio 10:stä. Tänään oli jotkut Halloween pippalot johon mut oli kutsuttu, mutta koska mulla ei ollut asua enkä tuntenut suurta osaa sinne menijöistä, niin en mennyt, joten ei mulla sitten ollut oikein muutakaan tekemistä. Kävin kysymässä ja se oli täynnä. Studio 4 oli vapaa, joten varattiin se kasista keskiyöhön.
Varasin sitten pari mikkiä, kaapelit ja luurit sessiota varten. Dane otti mukaan 5 biittiä johon sen piti vetää omat rivinsä. Aloitettiin sellaisella biisillä mihin sen piti laulaa melodinen kertsi eikä muuta. Kävi mulle. Aluksi nopeasti testattiin että kumpi mikki sopii paremmin sen äänelle ja päädyttiin sitten käyttämään mikkiä B. Kun se aloitti sen laulamisen, niin ihmettelin miten sen ääniala voi olla niin käsittämättömän kapea, eli vain kolme nuottia. A#, B ja C#. Varmistin vielä autotunella.
Se soitti jossain vaiheessa tuottajalle kuka teki ne biitit että miltä kuulostaa, sitten se sanoi että “you gotta make it more hyped”, eli agressivisemmaksi. Mä en tajua mikä siinä jätkässä on, sillä sen kirjavan äänialan lisäksi, tunteiden ilmaisu on yhtä laaja kuin Steven Seagalin naama. Se ei yksinkertaisesti osannut vetää sitä lainiaan mitenkään muulla tavalla kuin miten se oli sen treenannut. Kokeiltiin sellaista että nauhoitettiin pari lisäottoa ja pistettiin pari korostusta sinne.
Dane sitten soitti uudestaan sille tuottajalle, soitti sen puhelimen välityksellä sille ja se sanoi että sen pitäisi vetää se “more harmonized”, eli melodisemmin. No, meillä on suunnilleen sama ääniala, niin kerroin sille alaspäin se ei hirveästi pääse siitä missä se on, eli jos se haluaa laulaa harmonioita, niin sitten sen pitää laulaa se korkeammalta. Se sitten yritti, sanoin “higher”, ja se veti sen samasta äänialasta, ainoastaan LUJEMPAA. Noin 16 kertaa. Sitten luovutin ja sanoin että siitä ei vaan ole siihen.
Sitten katottiin kelloa ja se oli tuhlannut noin 60% studioajasta noin 30 sekunnin pätkään. Sen jälkeen äänitettiin nopeasti toisen kappaleen rap-verse joka oli enemmän sen comfort zonella ja saatiin se äänitettyä noin kolmessa vartissa kokonaan. Mutta kaksi biisiä jäi silti edelleen äänittämättä.
Päädyttiin käyttämään sellaista signaalitietä kun Neumann U87, Avalon etuaste, Empirical Labs Distressor. Pelasti noin 30% soundista, mutta se Danen monipuolisuus ei auttanut asiaa. Ja toi äijä käyttää 50-100 000 dollaria siihen että se saa kallista vessapaperia muutaman vuoden opiskelun jälkeen.
Session jälkeen menin American Burger Bariin syömään aamiaista siinä kello 01 aamuyöstä.
Day 62 – Oct 30
Heräsin siihen että pieraisin ja ripuli suolessani sanoi että mä tulen nyt. Juoksin vessaan ja paskansin varmaan vartin verran. Miksi tää aina tapahtuu American Burger Barin käynnin jälkeen?
Zach oli taas poissa viikonlopun ajan, Marqitis oli hommannut reilun metrin kokoisen sinisen bongin jostain ja sen huoneessa ravasi jengiä testaamassa sitä. Itse kärsin ripulista koko päivän ja pysyttelin neljän seinän sisällä.
Day 63 – Oct 31
Olen tässä viime aikoina huomannut että mulla ja Marqitiksella on selkeästi paljon kommukointiongelmia. Osittainen syy varmaan on se että mä en puhu ebonicsia.
Heräsin aamulla virkeänä ja hokasin että mulla ei ole puhtaita vaatteita. Nälkä kuitenkin oli ja otin ne vaatteet mitkä mulla oli päällä, laitoin kengät ja housut jalkaan ja lähdin etsimään sitä Farmers Marketia. Ulkona huomasin että olisi ehkä ollut pelimiesveto laittaa pitkähihainen paita päälle, näin meinaan oman hengitykseni.
Torisesonki nähtävästi alkoi olemaan loppuun päin, valikoimat olivat lähinnä akselilla juurekset, kurpitsa (tänään kuitenkin halloween) ja kaali. Oli siellä satunnaisesti myös tomaattia, lihaa, leivonnaisia, hunajaa ja chiliä, mutta päädyin ostamaan kolmen dollarin korin omenoita, joita oli pettymyksekseni siinä huimat viisi. Tässä yksi syy lisää miksi maanviljelijöitä kannattaa tukea valtion suunnalta, koska muuten me maksetaan näitä 6 dollarin kilohintoja omenoista. Mutta nälkä oli silti edelleen, ostin sitten subwaysta subin ja menin takaisin kämpille.
Tänään on siis virallisesti Halloween, mutta koska tänään on myös sunnuntai ja huomenna arkipäivä, niin ylläripylläri hirveän moni oli juhlistamassa sitä eilen. Kun mulla oli ripuli. Eli käytännössä missasin koko jutun. Jotain ne oli sopineet että tänään olisi asuntolalla bileet. Ne oli tässä suoraan mun alapuolella, niin kuulin sen jumputuksen aika hyvin. Soitteli musaa noin tunnin, sitten se jumputus loppui, eli ilmeisesti ei ollut hirveän suuri menekki niillä bailuilla.
Kävin jossakin vaiheessa hakemassa itelleni neljä Tappyä Erbert & Gerbertsistä jotka söin sitten päivän mittaan. Se myyjä oli tällä kertaa joku uus, ja se hinttari otti mun kupongin pois. Emmä ollu sitä onneksi käyttänyt vasta kun joku 10 kertaa tähän mennessä.
Pesin sitten loppujen lopuksi sitä pyykkiä. Hevimiehen pyykit on helppo pestä. Mulla on 2 sinistä artikkelia, 2 oranssi, 1 ruskea, 1 harmaa ja kaikki se muu 95% on mustaa. Ja ne voi pestä neljässäkympissä (tai 100°F, whatever).
Seuraava >>
torstai 21. lokakuuta 2010
Mid terms
Day 45 – Oct 12
Olipas taas hyödyllinen päivä. Heräsin ihan normaalisti siinä 8.05, tunnit alkoivat 8.30. Ajattelin siinä sitten käydä nämä testosteronituoksut poistamassa kainaloista ja pistin suihkun päälle, jonka takia myöhästyin sitten tunnilta kun suihkuveden lämpiäminen kesti 11 minuuttia. Kaiken lisäksi olin vähän h-moilasena kun saavuin paikalle; meidän musical acoustics luokkatila oli siirtynyt täysin toiselle puolelle taloa toiseen kerrokseen.
Katteltiin youtubesta jotain korvan biologiajuttuja ja fletcher munsen kurveja päivän ainoilla tunneilla, mutta tuli sitten kuitenkin tuolla tunnilla tajuttua miksi meikäläisellä ja monella muulla suomalaisella on aika vahva englannin aksentti. Ainakin mä olen oppinut suurimman osan englanninkielisestä sanavarastostani lukemalla, en puhumalla. Tästä seurauksena on se, että jos en tiedä miten sana sanotaan, niin käytän suomalaista metodia eli “sana sanotaan niin kuin kirjoitetaan”, joka taas ei päde englannin kielen monimuotoisuuden ja varsinkaan poikkeusten kanssa niin mitenkään. Esimerkiksi sana timber (puutavara) ja timbre (äänenväri) lausuttaisiin suomalaisesti ihan “timber” ja “timbre”, mutta englanniksi ne lausutaan “timber” ja “tamber”, jossa ei ole niin mitään vitun logiikkaa. Toinen klassinen esimerkki on tämä koulussa opittu “lukea” verbin taivutus read, read, read jota ei lausuta “riid riid riid” vaan “riid red red”.
Sitten istumaan pariksi tunniksi kahvilaan ja ihme tapahtui; Siellä oli jugurttia. Otin sitten pari slaissia kanapizzaa ja sen jugurtin. Sitten odottamaan kello kahta että pääsen pistämään allekirjoituksen siihen Learning Agreementiin. Kello oli tässä vaiheessa siis 11.45. Sain siinä sitten idean tehdä deathmetal biisin, nimeksi tuli “Dead Babies In A Waterbowl” (löytyy youtubesta tuolla hakusanalla). Väsäsin sanat 20 minuutissa ja myöhemmin äänitin sen kämpillä parissa tunnissa. Tollasta drop A klipklop-grindiä siitä sit tuli. Sitten juteltiin kakkaa hetki netissä kaverin kanssa ja jossain vaiheessa Marqitis alkaa itkemään omassa huoneessaan ja lähtee pois. Olin hieman wtf.
Sitten nukahdin ja heräsin jossakin 23.30 vaiheilla huomaamaan että olen hieman lipsunut normimeiningistä, sillä en ole vieläkään lukenut sitä kirjaa. Tai tehnyt huomisen editointitunnin tehtävää. Ehkä pitäis. Ei sit muuta kun Facebook kiinni ja kirja auki.
Day 46 – Oct 13
Näin tän koulun international kordinaattorin ekaa kertaa tänään. Sitä nähtävästi kiinnostaa ihan vitusti mitä mulle kuuluu, mä kuitenkin oon ollu jo about puolet ajasta täällä.
En tehnyt sitä editointitehtävää eilen kun se biisi oli ihan vitun hirveä, pitää palauttaa myöhemmin. Enkä lukenut myöskään sitä kirjaa. Itse tunneilla tai illalla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä ollaan käyty kaikilla tunneilla että mitä tehdään Mid Term testeissä.
Day 47 – Oct 14
Heräsin joskus kello 01 kun tajusin että en oo vieläkään kirjoittanut sitä Chopperin paperia, luin siinä sitten silmäillen nopeasti 250 sivua ja skippasin kaikki kamarunkkaus-jutut kokonaan niistä jutuista. Sitten sain siinä aamulla puolikuudelta sen paperin valmiiksi ja sitten ajattelin vielä vetää pienet aamukoomat, joka taas vaihteeksi johti siihen että olin ekalta tunnilta puoli tuntia myöhässä. Raijattiin taas rojua kattoon, Breanna ja Tyler oli tällä kertaa roikkumassa siellä katon rajassa.
Chopper taas selitti random-asiaa midtermistä ja raapaisi basson kaappaamista, mutta me ei sitten kuitenkaan käyty sitä mitenkään ihmeellisemmin läpi. Rec Lab tunnilla hieman kertailtiin vanhaa. Lopputunnista luppoajalla testailtiin SSL, API ja Neve etuasteita ja pakko myöntää että niiden keskinen ero oli kyllä niin pieni, että ei ollu edes hauskaa.
Jacob pistää tekstaria että tuu auttamaan, Pro Tools antaa erroria.
Illalla sitten AES ryhmän tilaisuudessa oli S&M Audion (http://www.sandmaudio.com/) tyyppi esittelemässä meille etuasteitaan, se on kuulemma myös täällä koulussa töissä Resource Centerissä.
Illalla kun tulen kämpille niin Marqitis on koomassa tai jotain, kysyn siltä että onko kaikki ok, ei mitään vastausta. Sitten se kuitenkin pikkuhiljaa avasi silmät. Menin sitten syömään alakertaan Sakuraan, söin Beef Teriyakin sakella ja sitten Taka sai mut suostuteltua ottamaan jonkun överitulisen “super dynamite” sushirullan. Vähän meni paisutteluksi, ei se ollut niin tulista mitä ajattelin. Hieman vajaa 50 dollaria meni.
Sitten menin pitämää Jacobia kädestä että se sai asennettua Pro Toolsin. Jos se olis vaikka lukenut mitä siinä ruudulla luki, niin se olis saanut itsekin korjattua sen ongelman.
Day 48 – Oct 15
Aamurytmi on edelleen päin vittua, heräsin noin 11.30, pikasuihkut, 11.55 liikenteeseen ja sopivasti 10 minuuttia myöhässä Artist & Industry seminaarista. Hyvä bändi, groovaavaa jazzia, mutta musa tai nimi ei jäänyt päähän millään. Story City tai joku sellanen. Sitten menin koulun kahvilaan taas istuskelemaan ja surffailemaan netissä, kun asuntolalla on nettinopeus mitä on.
Tuli tänään kokeiltua kahta uutta asiaa: Pop-Tart ja amerikkalainen McDonalds. Kummatkin olivat pienoinen pettymys. Pop-Tart on siis sellainen valheiden verkko ettei mitään rajaa, paketin kyljessä lukee “good source of 7 vitamins and minerals”; ei maistunut oikein miltään pahvia kummallisemmalta, mutta sisälsi 32% sokeria, 10% rasvaa ja 73% hiilareita.
McDonalds oli sitä samaa paskaa mitä Suomessakin, ainoastaan ranskalaisissa oli enemmän suolaa (=huono), juoma oli isompi, juomavalikoima oli laajempi ja ketsuppi maksoi joten en ottanut. McDonaldsilla oli kuitenkin käynnissä joku kampanja ja niillä oli jotain Monopoly-tarroja pakkausten kyljessä jotka voi lunastaa niiden nettisivuilla. Juomasta tuli kaksi sellaista ja purilaisesta kaksi, otin ne mukaan. Eka oli tyhjä arpa, toisella voitin xbox360 Monopolyn ja kahdella vikalla yhteensä 60 kappaletta jotain Coca-Cola rewards-alennushässäkkäpisteitä, millä en tee yhtään mitään.
Day 49 – Oct 16
Tulipahan todettua että opiskelijakortin hankkminen oli aivan yhtä tyhjän kanssa täällä. Se id-kortti minkä sain McNally-Smithistä toimii parempana opiskelijakorttina kun se mun supervirallinen versio.
Meni nukkumiseksi koko päivä. Kävin ostamassa “osta neljä maksa kolme” tyylisen subiratkaisun E&G:stä, 1½ meni Marqitikselle ja 2½ meni omaan napaan. Sitten kuuntelinkin Times of Grace (Killswitch Engagen kitaristi Adam D ja ex-Killswitch Engage laulaja Jesse Leachin uusi proggis) “Strength In Numbers” biisiä joku noin 100 kertaa ja ohjelmoin midirumpu-coverin kyseisestä biisistä.
Day 50 – Oct 17
Liput oli tänään jostain syystä puolitangossa Minnesota Capital Buildingissa, ei mitään käryä miksi, ei myöskään ohikulkijoilla tai intternetillä.
Aamupäivä meni taas sängyssä loikoillessa, sitten suihkun kautta menin koulun (tyhjään) kahvilaan nauttimaan aamiaista siinä kahden aikoihin. Sitten huomaan Facebookissa että Pete Suttman oli menossa katsomaan Terry Bozzion rumpuklinikkaa, päätin mennä mukaan kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä. Jos joku ei tiedä kuka Terry Bozzio on, niin googlettakaa “terry bozzio drumkit”. Lisäksi se on soittanut mm. Frank Zappan ja Mike Pattonin kanssa.
Noh, Bozzio ensinnäkin oli aivan käsittämätön kaveri, sillä oli ihan mieletön kontrolli siihen mitä se soittaa. Se soitti jotain niinkin helppoja kun 11/5/7/8 neljän raajan polyrytmejä. Ei tollasia hirviöitä ole olemassa. Jos joku väittää muuta, niin se valehtelee.
Yön timoja täynnä ollut bussi oli taas vaihteeksi puoli tuntia myöhässä ja venailtiin sitä joku 40 minuuttia. Jos olisi pitänyt venata pidempään, olisin mennyt johonkin siellä olleista ravintoloista syömään, kun en ole syönyt mitään muuta kun sen yhden sämpylän tänään.
Nyt istun tässä American Burger Barissa ja tilasin ekaa kertaa pastaa koko täällä olon ajan. Toivottavasti on hjyvää. Noh, pasta oli aika kusetusta; 2 lihapullaa, tomaattikastiketta ja pennepastaa. 15 dollaria. Ainekset itsessään varmaan 3 dollaria. Mutta sipulirenkaat oli jotain aivan käsittämätöntä, ne oli 3 senttiä leveitä ja ihan törkeän isosta sipulista revitty. Kunkkua.
Mikähän ladies night out täällä tänään oikein on? Täällä baarissa on valehtelematta noin 120 mimmiä. Ja minä. Nyt tänne asteli sisään joku Lady Gaga asussa, ilmeisesti polttariporukkaa. Täällä on lisäksi joku DJ soittamassa paskaa musaa.
Day 51 – Oct 18
En oo vieläkään tehnyt sitä editointitehtävää, eikä kyllä hirveesti nappaakaan, mutta jos sen vaikka huomenna yrittäisi tehdä ja palauttaa tälleen vajaata viikkoa myöhässä.
Aamupäivästä taas kiipesin katon rajaan riggaustunnilla, jos olisin katsonut alas niin olisi varmaan Chocolate Rain tullut. Sitten odottelemaan nelisen tuntia että on meikäläisen vuoro Mix Labin midterm-testissä. Kahvilassa oli taas jugurttia joten yks sellainen, juoma ilmaisilla refilleillä ja pari slaissia jotain ok näköistä pizzaa missä oli paprikaa ja lihaa. 8 dollaria. Alkaa kortista loppumaan pikkuhiljaa rahat, veikkaisin että siinä on joku 50-80 dollaria enää jäljellä, eli kuun loppuun asti ei varmaan pärjää.
Noh, Mix Labin Mid Term testistä pärähti A, eli olis se voinut paskemminkin mennä.
Day 52 – Oct 19
Ajattelin että luenpas oikein kunnolla noihin Musical Acoustics tentteihin kun en ole mikään haka niissä. Noh, sitten siinä joskus neljän aikoihin pistin muistiinpanot sivuun ja menin nukkumaan ja sopivasti myöhästyin tentin alusta kymmenisen minuuttia verran. Sitten tulin siihen päätelmään että se kurssin opettaja taitaa sittenkin vihata meitä.
Midterm-testi oli kuus sivua pitkä ja siinä puolen tunnin jälkeen (eli noin 40-45 min koska tulin vartin myöhässä) se kysyy että “ootteko jo valmiita”. Kuinka “yllättävää”, ettei kukaan ollut. Sit se antoi vielä 15 minuuttia lisää “armon aikaa” ja multa taisi jäädä pari tehtävää tekemättä ja laskin viimeiset kolme ihan päin reisiä. Sit kun käytiin niitä läpi, niin se repäsi että teidän pitäisi pystyä laskemaan logaritmeja päästä. Sain 97 pistettä 160:stä (60.6%), 96 pistettä (60%) oli kuulemma hylätty. Noh, meni se sentään paremmin kun AJ:lla jonka paperin tarkistin (se sai vajaa puolet oikein) ja Adamilla, jolla kuulemma jäi viimeiset neljä sivua tekemättä kokonaan kun sekin luuli että meillä oli koko kaksi tuntia aikaa tehdä sitä testiä.
Loppupäivä sitten vitutti sen verran paljon että en jaksa siitä kirjoittaa mitään, kun ei mitään erikoista tapahtunut. Lähinnä hengasin ensin kampuksella kahvilassa kunnes akku loppui ja sitten menin kämpillä pelailemaan Kongregatessa jotain random flash pelejä.
Day 53 – Oct 20
Midtermit jatkuu. Aamulla kuitenkin kasattiin tänne koulun kahvilaan tulevaa XLR liitännöillä varustettua efektiräkkiä. Laskelin tässä että pelkästään sen 16 reiän paneelin ja kaapeleiden lisääminen räkkiin lisää sille hintaa noin 300 euroa (16 liitintä maksaa reilut 50 euroa ja niitä tarvitaan neljät + paneelit, viuhkat ja kaapelit noin 100 euroa). Päästiin jo siihen vaiheeseen että se on oikeastaan enää viuhkaa vaille valmis.
Sitten Mix Theoryn tentti joka oli (kai) super-helppo ja sen jälkeen DAW editing “tentti”, jok oli muuten aika helpohko mutta se moniraitabiisi oli aivan hirveetä kuraa oleva kolmen minuutin jeesusralli, joka olisi pitänyt tunnissa editoida valmiiksi asti. Piano ja rumpali kuulosti siltä että niillä oli eri biisi menossa kun muulla bändillä. Taisinkohan mä 24 tahtia jaksaa editoida sitä, sitten ajattelin että “fuck it” ja lähetin. Nyt taas kahvilassa istumassa ja odottamassa että Studio Maintenancen tentti alkaa. Tentit tältä päivältä itsessään meni aika hyvin, A:ta ja B:tä odotan kaikista kolmesta tentistä. Saa nähdä mitä tulee.
Kämpillä Marqitis ja Zach(!) oli vetämässä silmiään punaiseksi ja Zach köhisi kuin teinit ekan tupakan jälkeen. Illalla sitten Jacobin/Nickin/Connorin huoneessa soittelin hieman kebabkomppia rummuilla.
Sitten tuli nälkä. Kyselin joskos joku olisi halunnut tilata Dominosista Pizzaa, mutta kukaan ei jaksanut vaivautua joten jäi tilaamatta. Marqitis tulee huoneeseen ja koska silläkin iski “munchies”, niin mentiin sitten American Burger Bariin vetämään navat täyteen. Tulipahan todettua että niillä on 22.30 eteenpäin joku “happy hour” menu joka oli puolet halvempi kun niiden tavallinen menu. Itse tilasin sipulirenkaat ja kolme minihampurilaista ja tulin sopivan täyteen, mutta Marqitis hieman yliarvioi itsensä ja tilasi kolme sapuskaa (kanankoipia, sipulirenkaita ja jotain paistettuja perunoita chilillä ja juustolla) ja sillä jäi puolet syömättä. Autoin sitten hieman niiden metrin leveiden sipulirenkaiden kanssa.
edit: Ainiin! Tiedätte varmaan stereotypia-väitteen, että amerikkalaiset on tyhmiä eikä tiedä mitään maantiedosta? Puhuttiin Marqitiksen kanssa asiasta ja se sanoi että ei pidä paikkansa. Sitten sanoin että nimeä yksikin maa Meksikon eteläpuolella. Se vastasi Meksikonlahti, Florida, Hawaii ja Alaska.
Seuraava >>
Olipas taas hyödyllinen päivä. Heräsin ihan normaalisti siinä 8.05, tunnit alkoivat 8.30. Ajattelin siinä sitten käydä nämä testosteronituoksut poistamassa kainaloista ja pistin suihkun päälle, jonka takia myöhästyin sitten tunnilta kun suihkuveden lämpiäminen kesti 11 minuuttia. Kaiken lisäksi olin vähän h-moilasena kun saavuin paikalle; meidän musical acoustics luokkatila oli siirtynyt täysin toiselle puolelle taloa toiseen kerrokseen.
Katteltiin youtubesta jotain korvan biologiajuttuja ja fletcher munsen kurveja päivän ainoilla tunneilla, mutta tuli sitten kuitenkin tuolla tunnilla tajuttua miksi meikäläisellä ja monella muulla suomalaisella on aika vahva englannin aksentti. Ainakin mä olen oppinut suurimman osan englanninkielisestä sanavarastostani lukemalla, en puhumalla. Tästä seurauksena on se, että jos en tiedä miten sana sanotaan, niin käytän suomalaista metodia eli “sana sanotaan niin kuin kirjoitetaan”, joka taas ei päde englannin kielen monimuotoisuuden ja varsinkaan poikkeusten kanssa niin mitenkään. Esimerkiksi sana timber (puutavara) ja timbre (äänenväri) lausuttaisiin suomalaisesti ihan “timber” ja “timbre”, mutta englanniksi ne lausutaan “timber” ja “tamber”, jossa ei ole niin mitään vitun logiikkaa. Toinen klassinen esimerkki on tämä koulussa opittu “lukea” verbin taivutus read, read, read jota ei lausuta “riid riid riid” vaan “riid red red”.
Sitten istumaan pariksi tunniksi kahvilaan ja ihme tapahtui; Siellä oli jugurttia. Otin sitten pari slaissia kanapizzaa ja sen jugurtin. Sitten odottamaan kello kahta että pääsen pistämään allekirjoituksen siihen Learning Agreementiin. Kello oli tässä vaiheessa siis 11.45. Sain siinä sitten idean tehdä deathmetal biisin, nimeksi tuli “Dead Babies In A Waterbowl” (löytyy youtubesta tuolla hakusanalla). Väsäsin sanat 20 minuutissa ja myöhemmin äänitin sen kämpillä parissa tunnissa. Tollasta drop A klipklop-grindiä siitä sit tuli. Sitten juteltiin kakkaa hetki netissä kaverin kanssa ja jossain vaiheessa Marqitis alkaa itkemään omassa huoneessaan ja lähtee pois. Olin hieman wtf.
Sitten nukahdin ja heräsin jossakin 23.30 vaiheilla huomaamaan että olen hieman lipsunut normimeiningistä, sillä en ole vieläkään lukenut sitä kirjaa. Tai tehnyt huomisen editointitunnin tehtävää. Ehkä pitäis. Ei sit muuta kun Facebook kiinni ja kirja auki.
Day 46 – Oct 13
Näin tän koulun international kordinaattorin ekaa kertaa tänään. Sitä nähtävästi kiinnostaa ihan vitusti mitä mulle kuuluu, mä kuitenkin oon ollu jo about puolet ajasta täällä.
En tehnyt sitä editointitehtävää eilen kun se biisi oli ihan vitun hirveä, pitää palauttaa myöhemmin. Enkä lukenut myöskään sitä kirjaa. Itse tunneilla tai illalla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä ollaan käyty kaikilla tunneilla että mitä tehdään Mid Term testeissä.
Day 47 – Oct 14
Heräsin joskus kello 01 kun tajusin että en oo vieläkään kirjoittanut sitä Chopperin paperia, luin siinä sitten silmäillen nopeasti 250 sivua ja skippasin kaikki kamarunkkaus-jutut kokonaan niistä jutuista. Sitten sain siinä aamulla puolikuudelta sen paperin valmiiksi ja sitten ajattelin vielä vetää pienet aamukoomat, joka taas vaihteeksi johti siihen että olin ekalta tunnilta puoli tuntia myöhässä. Raijattiin taas rojua kattoon, Breanna ja Tyler oli tällä kertaa roikkumassa siellä katon rajassa.
Chopper taas selitti random-asiaa midtermistä ja raapaisi basson kaappaamista, mutta me ei sitten kuitenkaan käyty sitä mitenkään ihmeellisemmin läpi. Rec Lab tunnilla hieman kertailtiin vanhaa. Lopputunnista luppoajalla testailtiin SSL, API ja Neve etuasteita ja pakko myöntää että niiden keskinen ero oli kyllä niin pieni, että ei ollu edes hauskaa.
Jacob pistää tekstaria että tuu auttamaan, Pro Tools antaa erroria.
Illalla sitten AES ryhmän tilaisuudessa oli S&M Audion (http://www.sandmaudio.com/) tyyppi esittelemässä meille etuasteitaan, se on kuulemma myös täällä koulussa töissä Resource Centerissä.
Illalla kun tulen kämpille niin Marqitis on koomassa tai jotain, kysyn siltä että onko kaikki ok, ei mitään vastausta. Sitten se kuitenkin pikkuhiljaa avasi silmät. Menin sitten syömään alakertaan Sakuraan, söin Beef Teriyakin sakella ja sitten Taka sai mut suostuteltua ottamaan jonkun överitulisen “super dynamite” sushirullan. Vähän meni paisutteluksi, ei se ollut niin tulista mitä ajattelin. Hieman vajaa 50 dollaria meni.
Sitten menin pitämää Jacobia kädestä että se sai asennettua Pro Toolsin. Jos se olis vaikka lukenut mitä siinä ruudulla luki, niin se olis saanut itsekin korjattua sen ongelman.
Day 48 – Oct 15
Aamurytmi on edelleen päin vittua, heräsin noin 11.30, pikasuihkut, 11.55 liikenteeseen ja sopivasti 10 minuuttia myöhässä Artist & Industry seminaarista. Hyvä bändi, groovaavaa jazzia, mutta musa tai nimi ei jäänyt päähän millään. Story City tai joku sellanen. Sitten menin koulun kahvilaan taas istuskelemaan ja surffailemaan netissä, kun asuntolalla on nettinopeus mitä on.
Tuli tänään kokeiltua kahta uutta asiaa: Pop-Tart ja amerikkalainen McDonalds. Kummatkin olivat pienoinen pettymys. Pop-Tart on siis sellainen valheiden verkko ettei mitään rajaa, paketin kyljessä lukee “good source of 7 vitamins and minerals”; ei maistunut oikein miltään pahvia kummallisemmalta, mutta sisälsi 32% sokeria, 10% rasvaa ja 73% hiilareita.
McDonalds oli sitä samaa paskaa mitä Suomessakin, ainoastaan ranskalaisissa oli enemmän suolaa (=huono), juoma oli isompi, juomavalikoima oli laajempi ja ketsuppi maksoi joten en ottanut. McDonaldsilla oli kuitenkin käynnissä joku kampanja ja niillä oli jotain Monopoly-tarroja pakkausten kyljessä jotka voi lunastaa niiden nettisivuilla. Juomasta tuli kaksi sellaista ja purilaisesta kaksi, otin ne mukaan. Eka oli tyhjä arpa, toisella voitin xbox360 Monopolyn ja kahdella vikalla yhteensä 60 kappaletta jotain Coca-Cola rewards-alennushässäkkäpisteitä, millä en tee yhtään mitään.
Day 49 – Oct 16
Tulipahan todettua että opiskelijakortin hankkminen oli aivan yhtä tyhjän kanssa täällä. Se id-kortti minkä sain McNally-Smithistä toimii parempana opiskelijakorttina kun se mun supervirallinen versio.
Meni nukkumiseksi koko päivä. Kävin ostamassa “osta neljä maksa kolme” tyylisen subiratkaisun E&G:stä, 1½ meni Marqitikselle ja 2½ meni omaan napaan. Sitten kuuntelinkin Times of Grace (Killswitch Engagen kitaristi Adam D ja ex-Killswitch Engage laulaja Jesse Leachin uusi proggis) “Strength In Numbers” biisiä joku noin 100 kertaa ja ohjelmoin midirumpu-coverin kyseisestä biisistä.
Day 50 – Oct 17
Liput oli tänään jostain syystä puolitangossa Minnesota Capital Buildingissa, ei mitään käryä miksi, ei myöskään ohikulkijoilla tai intternetillä.
Aamupäivä meni taas sängyssä loikoillessa, sitten suihkun kautta menin koulun (tyhjään) kahvilaan nauttimaan aamiaista siinä kahden aikoihin. Sitten huomaan Facebookissa että Pete Suttman oli menossa katsomaan Terry Bozzion rumpuklinikkaa, päätin mennä mukaan kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä. Jos joku ei tiedä kuka Terry Bozzio on, niin googlettakaa “terry bozzio drumkit”. Lisäksi se on soittanut mm. Frank Zappan ja Mike Pattonin kanssa.
Noh, Bozzio ensinnäkin oli aivan käsittämätön kaveri, sillä oli ihan mieletön kontrolli siihen mitä se soittaa. Se soitti jotain niinkin helppoja kun 11/5/7/8 neljän raajan polyrytmejä. Ei tollasia hirviöitä ole olemassa. Jos joku väittää muuta, niin se valehtelee.
Yön timoja täynnä ollut bussi oli taas vaihteeksi puoli tuntia myöhässä ja venailtiin sitä joku 40 minuuttia. Jos olisi pitänyt venata pidempään, olisin mennyt johonkin siellä olleista ravintoloista syömään, kun en ole syönyt mitään muuta kun sen yhden sämpylän tänään.
Nyt istun tässä American Burger Barissa ja tilasin ekaa kertaa pastaa koko täällä olon ajan. Toivottavasti on hjyvää. Noh, pasta oli aika kusetusta; 2 lihapullaa, tomaattikastiketta ja pennepastaa. 15 dollaria. Ainekset itsessään varmaan 3 dollaria. Mutta sipulirenkaat oli jotain aivan käsittämätöntä, ne oli 3 senttiä leveitä ja ihan törkeän isosta sipulista revitty. Kunkkua.
Mikähän ladies night out täällä tänään oikein on? Täällä baarissa on valehtelematta noin 120 mimmiä. Ja minä. Nyt tänne asteli sisään joku Lady Gaga asussa, ilmeisesti polttariporukkaa. Täällä on lisäksi joku DJ soittamassa paskaa musaa.
Day 51 – Oct 18
En oo vieläkään tehnyt sitä editointitehtävää, eikä kyllä hirveesti nappaakaan, mutta jos sen vaikka huomenna yrittäisi tehdä ja palauttaa tälleen vajaata viikkoa myöhässä.
Aamupäivästä taas kiipesin katon rajaan riggaustunnilla, jos olisin katsonut alas niin olisi varmaan Chocolate Rain tullut. Sitten odottelemaan nelisen tuntia että on meikäläisen vuoro Mix Labin midterm-testissä. Kahvilassa oli taas jugurttia joten yks sellainen, juoma ilmaisilla refilleillä ja pari slaissia jotain ok näköistä pizzaa missä oli paprikaa ja lihaa. 8 dollaria. Alkaa kortista loppumaan pikkuhiljaa rahat, veikkaisin että siinä on joku 50-80 dollaria enää jäljellä, eli kuun loppuun asti ei varmaan pärjää.
Noh, Mix Labin Mid Term testistä pärähti A, eli olis se voinut paskemminkin mennä.
Day 52 – Oct 19
Ajattelin että luenpas oikein kunnolla noihin Musical Acoustics tentteihin kun en ole mikään haka niissä. Noh, sitten siinä joskus neljän aikoihin pistin muistiinpanot sivuun ja menin nukkumaan ja sopivasti myöhästyin tentin alusta kymmenisen minuuttia verran. Sitten tulin siihen päätelmään että se kurssin opettaja taitaa sittenkin vihata meitä.
Midterm-testi oli kuus sivua pitkä ja siinä puolen tunnin jälkeen (eli noin 40-45 min koska tulin vartin myöhässä) se kysyy että “ootteko jo valmiita”. Kuinka “yllättävää”, ettei kukaan ollut. Sit se antoi vielä 15 minuuttia lisää “armon aikaa” ja multa taisi jäädä pari tehtävää tekemättä ja laskin viimeiset kolme ihan päin reisiä. Sit kun käytiin niitä läpi, niin se repäsi että teidän pitäisi pystyä laskemaan logaritmeja päästä. Sain 97 pistettä 160:stä (60.6%), 96 pistettä (60%) oli kuulemma hylätty. Noh, meni se sentään paremmin kun AJ:lla jonka paperin tarkistin (se sai vajaa puolet oikein) ja Adamilla, jolla kuulemma jäi viimeiset neljä sivua tekemättä kokonaan kun sekin luuli että meillä oli koko kaksi tuntia aikaa tehdä sitä testiä.
Loppupäivä sitten vitutti sen verran paljon että en jaksa siitä kirjoittaa mitään, kun ei mitään erikoista tapahtunut. Lähinnä hengasin ensin kampuksella kahvilassa kunnes akku loppui ja sitten menin kämpillä pelailemaan Kongregatessa jotain random flash pelejä.
Day 53 – Oct 20
Midtermit jatkuu. Aamulla kuitenkin kasattiin tänne koulun kahvilaan tulevaa XLR liitännöillä varustettua efektiräkkiä. Laskelin tässä että pelkästään sen 16 reiän paneelin ja kaapeleiden lisääminen räkkiin lisää sille hintaa noin 300 euroa (16 liitintä maksaa reilut 50 euroa ja niitä tarvitaan neljät + paneelit, viuhkat ja kaapelit noin 100 euroa). Päästiin jo siihen vaiheeseen että se on oikeastaan enää viuhkaa vaille valmis.
Sitten Mix Theoryn tentti joka oli (kai) super-helppo ja sen jälkeen DAW editing “tentti”, jok oli muuten aika helpohko mutta se moniraitabiisi oli aivan hirveetä kuraa oleva kolmen minuutin jeesusralli, joka olisi pitänyt tunnissa editoida valmiiksi asti. Piano ja rumpali kuulosti siltä että niillä oli eri biisi menossa kun muulla bändillä. Taisinkohan mä 24 tahtia jaksaa editoida sitä, sitten ajattelin että “fuck it” ja lähetin. Nyt taas kahvilassa istumassa ja odottamassa että Studio Maintenancen tentti alkaa. Tentit tältä päivältä itsessään meni aika hyvin, A:ta ja B:tä odotan kaikista kolmesta tentistä. Saa nähdä mitä tulee.
Kämpillä Marqitis ja Zach(!) oli vetämässä silmiään punaiseksi ja Zach köhisi kuin teinit ekan tupakan jälkeen. Illalla sitten Jacobin/Nickin/Connorin huoneessa soittelin hieman kebabkomppia rummuilla.
Sitten tuli nälkä. Kyselin joskos joku olisi halunnut tilata Dominosista Pizzaa, mutta kukaan ei jaksanut vaivautua joten jäi tilaamatta. Marqitis tulee huoneeseen ja koska silläkin iski “munchies”, niin mentiin sitten American Burger Bariin vetämään navat täyteen. Tulipahan todettua että niillä on 22.30 eteenpäin joku “happy hour” menu joka oli puolet halvempi kun niiden tavallinen menu. Itse tilasin sipulirenkaat ja kolme minihampurilaista ja tulin sopivan täyteen, mutta Marqitis hieman yliarvioi itsensä ja tilasi kolme sapuskaa (kanankoipia, sipulirenkaita ja jotain paistettuja perunoita chilillä ja juustolla) ja sillä jäi puolet syömättä. Autoin sitten hieman niiden metrin leveiden sipulirenkaiden kanssa.
edit: Ainiin! Tiedätte varmaan stereotypia-väitteen, että amerikkalaiset on tyhmiä eikä tiedä mitään maantiedosta? Puhuttiin Marqitiksen kanssa asiasta ja se sanoi että ei pidä paikkansa. Sitten sanoin että nimeä yksikin maa Meksikon eteläpuolella. Se vastasi Meksikonlahti, Florida, Hawaii ja Alaska.
Seuraava >>
tiistai 12. lokakuuta 2010
Pussi nuudeleita
Day 37 – Oct 5
37.5/45 pistettä (83%) matikkapistarissa ja korjatussa ekassa kokeessa 81%. Ihan hyvin ottaen huomioon että puolet meni arvalla kummassakin. Jostain syystä Stuart on tänään todella mukava, ehkä se hiffasi että me ei olla yhtä nopeita oppimaan uusia asioita kuin mitä hän toivoisi.
Sitten hokasin että kello ei ole vielä juuri mitään, joten lähdin hortoilemaan kaupungille, etsimään jotain ruokapaikkaa, mutta sitten jostain syystä menin sisään Capitol Guitarsiin. Kyselin DI-boksia, mutta kun sieltä ei sellaista löytynyt, niin en sellaista myöskään sitten hommannut. Menin sitten syömään skyway-käytävällä sijaitsevaan aasialaiseen pikaruokaravintolaan, tuli todettua että lemon chicken on näköjään aika jees. Mutta mikä läppä tää parsakaali-nauta on? Ei meilläpäin vaan sellasta aasialaista ruokaa ollut...
Illalla ei taaskaan mitään ihmeellistä, pelattiin Connorin kanssa Rockbandia ja editoin huomisen kotitehtävää ja palautin sen samalla koulun serverille.
Day 39 – Oct 6
Suihkun jälkeen huomaan että mulla ei ole näköjään lainkaan enää puhtaita paitoja, ja kun en viitsisi haista hikiseltä, joten lähdin ilman t-paitaa liikenteeseen. Pitää käydä ostamassa lisää ja/tai pestä pyykkiä.
Aamun asennustunneilla käytiin parissa kaupassa ostamassa räkkitavaraa ja sitten ne tunnit olikin pitkälti siinä, kiitos aamuruuhkan. Editointitunnilla käytiin sitten läpi sitä meikäläisen edittiä opettajan kanssa ja saatiin uus tehtävä, tällä kertaa biisi on siis aivan gauhia. Vitutti se ralli niin paljon että en tehnyt sitä tunnilla kun ehkä parikymmentä minuuttia. Nyt tässä kirjoittelen tätä blogitekstiä ja lähinnä odottelen että tunnit loppuu, koska me ei saada lähteä etukäteen.
Noh, menin sitä sitten kahvilaan testaamaan että minkätasoista toi grillisapuska oli. Tietääpähän nyt ettei osta uudestaan. Kuivaa, kallista ja pieni annos. Vähän niinkun kannabis. Sitten menin torkkumaan viereiseen tv-huoneeseen, kun siellä oli aivan törkeän ihanan pehmeät sohvat. Laitoin herätyksen soimaan, mutta jossakin vaiheessa huomasin että perkele mähän olen jo 20 minuutti myöhässä tunnilta. Sitten puhuttiin taas resistoreista ja sitten kävin ostamassa hieman namia Walgreensistä. Huvitti siellä oleva teksti ”Apples or Caramel, $2”. Suklaarusinat kainalossani kävelin sitten asuntolalle päin ja Marqitis pelasi uutta NBA:ta ja Zach oli vaalentamassa tukkaa joten huoneessa kärysi aika vahvasti. Sitten pyykit koneeseen, nuudeleita naamaan ja lepäämään.
Day 40 – Oct 7
Valaisutunnit meni taas paskan raijaamisessa katonrajaan. Jossakin vaiheessa huomasin että noin 15 metrin korkeudessa oleva PAR-kannu roikkui katosta ainoastaan langan varassa, joten päätettiin yrittää jotenkin saada alas sieltä. Konstina oli harja, lakana ja Jasonin mahtava koppi.
Sitten äänitysteoriatunnilla kuunneltiin taas kun Chopper höpisee omiaan rummuista antaen kiinteitä arvoja että täältä pitää leikata... Harmi että itse on tullut todettua että mieluummin kuuntelen ensin että mikä kuulostaa paskalta ja leikkaan yleensä sitten sieltä jos on ylipäätään edes tarvetta. Sen jälkeen sitten SSL:n käyttötunnilla tulikin vastaan kiva ylläri, päästiin taas mikittämään rumpuja, mutta Joe meni itse soittamaan niitä niin päästiin Sammyn kanssa kahdestaan riehumaan siellä tarkkaamossa. Hämmentyneet ilmeet kohtasivat kerran jos toisenkin kun virveli klippaa kympillä vaikka gainit on nollissa. Tuli myös todettua että sen SSL tiskin master volumen suunnittelija on nähnyt Spinal Tapin, sillä maksimi on 11.
Illalla ei taaskaan mitään ihmeellistä, menin rämpyttelemään bassoa Jacobin biisin tahtiin ja siitä tuli aika kiva. Sit kun olis vielä saatu nauhoitettua se... Mutta huoneeseeni palattua siellä haisi kuivatin kiwin lisäksi myös joku palanut, mutta en tiedä mikä. Selvisi myöhemmin että se oli se hiton termostaatti.
Sitten iski taas inspiraatio ja aloin rämpyttelemään kitaralla melodiaa jonka päälle Marqitis sitten lauloi alustavaa melodiaa ja tein siitä sitten biitin. Pitää vielä keksiä pari muuta osaa siihen, mutta kertsi olis nyt niinkun periaatteessa valmis. Biisin alustava nimi on ”This is what I do”. Ekan kuuntelun perusteella Marqitis oli todella täpinöissään siitä.
Day 41 – Oct 8
Huomasin että tänne kaupunkiin on yhtäkkiä tullut ihan vitusti leppäkerttuja. Eikä kellään mitään käryä miksi. Ilmeisesti muuttavat Kiinasta.
Perjantai. Oltiin sovittu taas rehvit Chris Bloodin kanssa ”joskus ennen kahtatoista” kun pitäisi Learning Agreementiin jotain päivityksiä ja nimmareita pistellä. Sitten hoidettiin se osittain sähköpostilla, eikä tavattu. Eikä näköjään myöskään hoidettu loppuun.
Artist & Industry seminaarissa oli tällä kertaa oikeasti aika hiton tiukka trio: Jef Lee Johnson, Michael Bland ja Yohannes Tona. Sekoitus Jimi Hendrixiä, bluesia, funkia ja jazzia. Ne soittaa tänä iltana myös Artists' Quarterissa, ajattelin mennä.
Kahvilassa oli tällä kertaa taas ihmisruokaa; Wrappiin kiedottu tonnikalasalaatti, yllättävän maukas veto vaikka en noin ylipäätään mikään suuri purkkitonnikalan ystävä olekaan.
Illasta ei tarkempaa muistikuvaa muuta kun että vähän muokkasin sitä Marqitiksen biisiä, mutta Zachia ei näkynyt missään ja Skype päivityksen mukaan hän oli äitinsä luona, mutta hänen läppärinsä oli kuitenkin vielä kämpillä.
Day 42 – Oct 9
Tänään tuli opittua että xnxx toimii dtunnelin kautta Fortiguardista huolimatta hitaasti mutta varmasti.
Heräsin siinä itekseni kello 10 jotain ja tsekkasin facebookista että Zach oli kutsunut mut ryhmään nimeltä “X is a whore” (jossa X on erään asuntolan mimmin nimi). Ei näin. Ei ollut kuulemma X:nkään mielestä hauska juttu kun kysyin siltä asiaa Facebookissa.
Päätettiin ottaa itteämme niskasta kiinni ja siivottiin tänään. Lainattiin Tickleltä moppi ja pölynimuri, vietiin roskat pois, sekä tiskattiin ja siivottiin koko kämppä. Sitten loppupäivästä käytiin hakemassa nakkeja, sipsejä ja salsaa, ja katteltiin Heroesin ekaa tuotantokautta ja vedettiin Kool-Aidia ja Absolut vodkaa sekä ohella hieman hodareita, pojat veteli siinä pilveä minkä silmistään ehtivät. Tuli todettua että amerikkalainen sinappi on todella ällöttävän pahaa. Toi Heroes oli aika hyvän oloinen sarja, ei ollut tullutkaan aikaisemmin katsottua. Siinä sitten pojat alkoivat jossakin vaiheessa pelaamaan NBA:ta boxilla ja mä sitten päätin mennä nukkumaan.
Ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan lähdettyä sinne keikalle eilen eikä tänään, vaikka vankka tarkoitus oli. Harmi.
Day 43 – Oct 10
Zachia ei ole vieläkään näkynyt. Jos sitä ei näy maanantainakaan, niin soitan sille.
Heräsin siihen kun Marqitiksen herätyskello piippaa 40 minuuttia. Menin sammuttamaan sen ja kävin aamupaskalle joku neljä-viisi kertaa noin vartin välein vääntämässä tummanvihertävää kakkaa. Oli ilmeisesti hieman suoli täynnä edelleen perjantaina syömääni lakua. Tässä on nyt tullut lähinnä sängyssä maattua ja surffailtua netissä, vaikka varmaan pitäisi sitä kirjaa lukea ja kirjoittaa se lyhyt referaatti siitä.
Kattelin google mapsista että tässä on näköjään Guitar Center puolen tunnin bussimatkan päässä. Josko siellä vaikka kävisi tuossa alkuviikosta.
Zach ilmestyi joskus kolmen aikoihin paikalle. Jostain kumman syystä tänään laiskotti tosi paljon ja en saanut mitään aikaiseksi ja nousinkin varmaan vasta joskus kasin aikoihin sängystä. Siis illalla. Sitten väsäsin yhden biisin taas, kello on nyt 02.05 ja ajattelin mennä maate, aamulla taas ihanan virkeästi 6.30 herätys.
Day 44 – Oct 11
Aamulla heräsin herätyskellon soimiseen, mutta se oli ilmeisesti soinut useamman kerran kun kello näytti 8.03. Ei siinä sit muuta kun pikasesti kalsarit ja paidat vaihtoon ja ripsraps kouluun.
Ainiin, kai mä muistin mainita että nää kuskit on aivan vitun perseestä täällä? Tänäänkin tuli yks akka kolmikaistaiselle tielle, sit siinä suojatien kohdalla se huomaa että se on keskikaistalla kun sen piti olla oikealla, niin mitä tää vitun lehmä tekee sen sitimaasturinsa kanssa? Noin metrin ennen suojatietä se pistää autonsa poikittain näille kahdelle kaistalle ja etupyörät vahvasti puolitoista metriä suojatien päällä, ja lähtee menemään kun meikäläinen on ylittänyt tien. Ja sillä oli siis punaiset valot. Ei hyvää päivää.
Koulussa itsessään pelotti maanantain tapaan taas niin perkeleesti riggaustunnilla, kun piti mennä ilman suojavarusteita katon rajaan ottamaan jotain mittoja. Onneksi ei tarvinnut ite (vielä) mennä tonne puomille ramboilemaan 12 metrin korkeuteen niinkun noi pari tyyppiä meidän ryhmästä.
Sitten ruokalaan odottamaan pariksi tunniksi että seuraavat tunnit alkaa, 8.88 dollaria meni niin että pärähti. Niin mitä mä siis ostin? Juoman, sämpylän ja pastasalaatin. Oli se kyllä hyvää, mutta ei kyllä lähes kympin arvoinen satsi eikä siitä myöskään tullut täyteen.
Mix Labissa taasen käytiin taas tulevaa midtermiä ja D-commandia läpi, lopputunnista puhuttiin ISP-palveluiden (eli niitä ketkä tarjoaa nettiliittymiä) pahuudesta jenkeissä. Mistä tulikin mieleen että helpdesk pisti mailia että onko asuntolan netti nopeutunut. Vastasin että ei ole; Edelleenkin liikkuu hitaammin kuin ISDN:llä.
Koska koulun ruokala taasen tuotti pettymyksen ja Farmers Market ei ole auki (selvitin että se on auki ainoastaan klo 8-13), niin kävin sitten aasialaisessa ravintolasta hakemassa pari jämäannosta kun se oli menossa kiinni. á hinta $3,25 per annos. Eli aika jees. Kun tulen takasin kämpille, niin Marqitis makaa sängyssä ja sanoi ettei ole lainkaan mennyt kouluun kun oli kipeä. Annoin hänelle toisen näistä kinkkisafkoista ja sitten aloin fiksaamaan eilen tekemääni kappaletta ja sitten jossakin vaiheessa huomaan että Marqitis on taas elämänsä voimissaan ja lähti jonnekin pussitetut parsat kainalossaan. Että se siitä sairastelusta.
Tää ruokavalio oikeesti tappaa mut. Mun on pakko oikeesti alkaa tekemään jotain vihreetä, mun kroppa on alkanut pikkuhiljaa jo sanomaan sopimustaan irti ravinnevajauksesta johtuen. Väsyttää joka päivä ihan perkeleesti sen takia.
Nyt sitten vihdoinkin yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea sen sitä kirjaa. Ei kyllä millään nappaisi, sillä ne tyypit siinä kirjassa ovat ameriikkalaiseen tyyliin aika täynnä itseään. Huomenna onneksi ainoastaan yhdet tunnit, niin voi sitten koulussa lukea sitä.
Seuraava >>
37.5/45 pistettä (83%) matikkapistarissa ja korjatussa ekassa kokeessa 81%. Ihan hyvin ottaen huomioon että puolet meni arvalla kummassakin. Jostain syystä Stuart on tänään todella mukava, ehkä se hiffasi että me ei olla yhtä nopeita oppimaan uusia asioita kuin mitä hän toivoisi.
Sitten hokasin että kello ei ole vielä juuri mitään, joten lähdin hortoilemaan kaupungille, etsimään jotain ruokapaikkaa, mutta sitten jostain syystä menin sisään Capitol Guitarsiin. Kyselin DI-boksia, mutta kun sieltä ei sellaista löytynyt, niin en sellaista myöskään sitten hommannut. Menin sitten syömään skyway-käytävällä sijaitsevaan aasialaiseen pikaruokaravintolaan, tuli todettua että lemon chicken on näköjään aika jees. Mutta mikä läppä tää parsakaali-nauta on? Ei meilläpäin vaan sellasta aasialaista ruokaa ollut...
Illalla ei taaskaan mitään ihmeellistä, pelattiin Connorin kanssa Rockbandia ja editoin huomisen kotitehtävää ja palautin sen samalla koulun serverille.
Day 39 – Oct 6
Suihkun jälkeen huomaan että mulla ei ole näköjään lainkaan enää puhtaita paitoja, ja kun en viitsisi haista hikiseltä, joten lähdin ilman t-paitaa liikenteeseen. Pitää käydä ostamassa lisää ja/tai pestä pyykkiä.
Aamun asennustunneilla käytiin parissa kaupassa ostamassa räkkitavaraa ja sitten ne tunnit olikin pitkälti siinä, kiitos aamuruuhkan. Editointitunnilla käytiin sitten läpi sitä meikäläisen edittiä opettajan kanssa ja saatiin uus tehtävä, tällä kertaa biisi on siis aivan gauhia. Vitutti se ralli niin paljon että en tehnyt sitä tunnilla kun ehkä parikymmentä minuuttia. Nyt tässä kirjoittelen tätä blogitekstiä ja lähinnä odottelen että tunnit loppuu, koska me ei saada lähteä etukäteen.
Noh, menin sitä sitten kahvilaan testaamaan että minkätasoista toi grillisapuska oli. Tietääpähän nyt ettei osta uudestaan. Kuivaa, kallista ja pieni annos. Vähän niinkun kannabis. Sitten menin torkkumaan viereiseen tv-huoneeseen, kun siellä oli aivan törkeän ihanan pehmeät sohvat. Laitoin herätyksen soimaan, mutta jossakin vaiheessa huomasin että perkele mähän olen jo 20 minuutti myöhässä tunnilta. Sitten puhuttiin taas resistoreista ja sitten kävin ostamassa hieman namia Walgreensistä. Huvitti siellä oleva teksti ”Apples or Caramel, $2”. Suklaarusinat kainalossani kävelin sitten asuntolalle päin ja Marqitis pelasi uutta NBA:ta ja Zach oli vaalentamassa tukkaa joten huoneessa kärysi aika vahvasti. Sitten pyykit koneeseen, nuudeleita naamaan ja lepäämään.
Day 40 – Oct 7
Valaisutunnit meni taas paskan raijaamisessa katonrajaan. Jossakin vaiheessa huomasin että noin 15 metrin korkeudessa oleva PAR-kannu roikkui katosta ainoastaan langan varassa, joten päätettiin yrittää jotenkin saada alas sieltä. Konstina oli harja, lakana ja Jasonin mahtava koppi.
Sitten äänitysteoriatunnilla kuunneltiin taas kun Chopper höpisee omiaan rummuista antaen kiinteitä arvoja että täältä pitää leikata... Harmi että itse on tullut todettua että mieluummin kuuntelen ensin että mikä kuulostaa paskalta ja leikkaan yleensä sitten sieltä jos on ylipäätään edes tarvetta. Sen jälkeen sitten SSL:n käyttötunnilla tulikin vastaan kiva ylläri, päästiin taas mikittämään rumpuja, mutta Joe meni itse soittamaan niitä niin päästiin Sammyn kanssa kahdestaan riehumaan siellä tarkkaamossa. Hämmentyneet ilmeet kohtasivat kerran jos toisenkin kun virveli klippaa kympillä vaikka gainit on nollissa. Tuli myös todettua että sen SSL tiskin master volumen suunnittelija on nähnyt Spinal Tapin, sillä maksimi on 11.
Illalla ei taaskaan mitään ihmeellistä, menin rämpyttelemään bassoa Jacobin biisin tahtiin ja siitä tuli aika kiva. Sit kun olis vielä saatu nauhoitettua se... Mutta huoneeseeni palattua siellä haisi kuivatin kiwin lisäksi myös joku palanut, mutta en tiedä mikä. Selvisi myöhemmin että se oli se hiton termostaatti.
Sitten iski taas inspiraatio ja aloin rämpyttelemään kitaralla melodiaa jonka päälle Marqitis sitten lauloi alustavaa melodiaa ja tein siitä sitten biitin. Pitää vielä keksiä pari muuta osaa siihen, mutta kertsi olis nyt niinkun periaatteessa valmis. Biisin alustava nimi on ”This is what I do”. Ekan kuuntelun perusteella Marqitis oli todella täpinöissään siitä.
Day 41 – Oct 8
Huomasin että tänne kaupunkiin on yhtäkkiä tullut ihan vitusti leppäkerttuja. Eikä kellään mitään käryä miksi. Ilmeisesti muuttavat Kiinasta.
Perjantai. Oltiin sovittu taas rehvit Chris Bloodin kanssa ”joskus ennen kahtatoista” kun pitäisi Learning Agreementiin jotain päivityksiä ja nimmareita pistellä. Sitten hoidettiin se osittain sähköpostilla, eikä tavattu. Eikä näköjään myöskään hoidettu loppuun.
Artist & Industry seminaarissa oli tällä kertaa oikeasti aika hiton tiukka trio: Jef Lee Johnson, Michael Bland ja Yohannes Tona. Sekoitus Jimi Hendrixiä, bluesia, funkia ja jazzia. Ne soittaa tänä iltana myös Artists' Quarterissa, ajattelin mennä.
Kahvilassa oli tällä kertaa taas ihmisruokaa; Wrappiin kiedottu tonnikalasalaatti, yllättävän maukas veto vaikka en noin ylipäätään mikään suuri purkkitonnikalan ystävä olekaan.
Illasta ei tarkempaa muistikuvaa muuta kun että vähän muokkasin sitä Marqitiksen biisiä, mutta Zachia ei näkynyt missään ja Skype päivityksen mukaan hän oli äitinsä luona, mutta hänen läppärinsä oli kuitenkin vielä kämpillä.
Day 42 – Oct 9
Tänään tuli opittua että xnxx toimii dtunnelin kautta Fortiguardista huolimatta hitaasti mutta varmasti.
Heräsin siinä itekseni kello 10 jotain ja tsekkasin facebookista että Zach oli kutsunut mut ryhmään nimeltä “X is a whore” (jossa X on erään asuntolan mimmin nimi). Ei näin. Ei ollut kuulemma X:nkään mielestä hauska juttu kun kysyin siltä asiaa Facebookissa.
Päätettiin ottaa itteämme niskasta kiinni ja siivottiin tänään. Lainattiin Tickleltä moppi ja pölynimuri, vietiin roskat pois, sekä tiskattiin ja siivottiin koko kämppä. Sitten loppupäivästä käytiin hakemassa nakkeja, sipsejä ja salsaa, ja katteltiin Heroesin ekaa tuotantokautta ja vedettiin Kool-Aidia ja Absolut vodkaa sekä ohella hieman hodareita, pojat veteli siinä pilveä minkä silmistään ehtivät. Tuli todettua että amerikkalainen sinappi on todella ällöttävän pahaa. Toi Heroes oli aika hyvän oloinen sarja, ei ollut tullutkaan aikaisemmin katsottua. Siinä sitten pojat alkoivat jossakin vaiheessa pelaamaan NBA:ta boxilla ja mä sitten päätin mennä nukkumaan.
Ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan lähdettyä sinne keikalle eilen eikä tänään, vaikka vankka tarkoitus oli. Harmi.
Day 43 – Oct 10
Zachia ei ole vieläkään näkynyt. Jos sitä ei näy maanantainakaan, niin soitan sille.
Heräsin siihen kun Marqitiksen herätyskello piippaa 40 minuuttia. Menin sammuttamaan sen ja kävin aamupaskalle joku neljä-viisi kertaa noin vartin välein vääntämässä tummanvihertävää kakkaa. Oli ilmeisesti hieman suoli täynnä edelleen perjantaina syömääni lakua. Tässä on nyt tullut lähinnä sängyssä maattua ja surffailtua netissä, vaikka varmaan pitäisi sitä kirjaa lukea ja kirjoittaa se lyhyt referaatti siitä.
Kattelin google mapsista että tässä on näköjään Guitar Center puolen tunnin bussimatkan päässä. Josko siellä vaikka kävisi tuossa alkuviikosta.
Zach ilmestyi joskus kolmen aikoihin paikalle. Jostain kumman syystä tänään laiskotti tosi paljon ja en saanut mitään aikaiseksi ja nousinkin varmaan vasta joskus kasin aikoihin sängystä. Siis illalla. Sitten väsäsin yhden biisin taas, kello on nyt 02.05 ja ajattelin mennä maate, aamulla taas ihanan virkeästi 6.30 herätys.
Day 44 – Oct 11
Aamulla heräsin herätyskellon soimiseen, mutta se oli ilmeisesti soinut useamman kerran kun kello näytti 8.03. Ei siinä sit muuta kun pikasesti kalsarit ja paidat vaihtoon ja ripsraps kouluun.
Ainiin, kai mä muistin mainita että nää kuskit on aivan vitun perseestä täällä? Tänäänkin tuli yks akka kolmikaistaiselle tielle, sit siinä suojatien kohdalla se huomaa että se on keskikaistalla kun sen piti olla oikealla, niin mitä tää vitun lehmä tekee sen sitimaasturinsa kanssa? Noin metrin ennen suojatietä se pistää autonsa poikittain näille kahdelle kaistalle ja etupyörät vahvasti puolitoista metriä suojatien päällä, ja lähtee menemään kun meikäläinen on ylittänyt tien. Ja sillä oli siis punaiset valot. Ei hyvää päivää.
Koulussa itsessään pelotti maanantain tapaan taas niin perkeleesti riggaustunnilla, kun piti mennä ilman suojavarusteita katon rajaan ottamaan jotain mittoja. Onneksi ei tarvinnut ite (vielä) mennä tonne puomille ramboilemaan 12 metrin korkeuteen niinkun noi pari tyyppiä meidän ryhmästä.
Sitten ruokalaan odottamaan pariksi tunniksi että seuraavat tunnit alkaa, 8.88 dollaria meni niin että pärähti. Niin mitä mä siis ostin? Juoman, sämpylän ja pastasalaatin. Oli se kyllä hyvää, mutta ei kyllä lähes kympin arvoinen satsi eikä siitä myöskään tullut täyteen.
Mix Labissa taasen käytiin taas tulevaa midtermiä ja D-commandia läpi, lopputunnista puhuttiin ISP-palveluiden (eli niitä ketkä tarjoaa nettiliittymiä) pahuudesta jenkeissä. Mistä tulikin mieleen että helpdesk pisti mailia että onko asuntolan netti nopeutunut. Vastasin että ei ole; Edelleenkin liikkuu hitaammin kuin ISDN:llä.
Koska koulun ruokala taasen tuotti pettymyksen ja Farmers Market ei ole auki (selvitin että se on auki ainoastaan klo 8-13), niin kävin sitten aasialaisessa ravintolasta hakemassa pari jämäannosta kun se oli menossa kiinni. á hinta $3,25 per annos. Eli aika jees. Kun tulen takasin kämpille, niin Marqitis makaa sängyssä ja sanoi ettei ole lainkaan mennyt kouluun kun oli kipeä. Annoin hänelle toisen näistä kinkkisafkoista ja sitten aloin fiksaamaan eilen tekemääni kappaletta ja sitten jossakin vaiheessa huomaan että Marqitis on taas elämänsä voimissaan ja lähti jonnekin pussitetut parsat kainalossaan. Että se siitä sairastelusta.
Tää ruokavalio oikeesti tappaa mut. Mun on pakko oikeesti alkaa tekemään jotain vihreetä, mun kroppa on alkanut pikkuhiljaa jo sanomaan sopimustaan irti ravinnevajauksesta johtuen. Väsyttää joka päivä ihan perkeleesti sen takia.
Nyt sitten vihdoinkin yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea sen sitä kirjaa. Ei kyllä millään nappaisi, sillä ne tyypit siinä kirjassa ovat ameriikkalaiseen tyyliin aika täynnä itseään. Huomenna onneksi ainoastaan yhdet tunnit, niin voi sitten koulussa lukea sitä.
Seuraava >>
tiistai 5. lokakuuta 2010
"Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered"
Day 27 – Sep 25
Viikonloppu, ei taaskaan mitään tekemistä. Tarkoitukseni oli lähteä käymään Targetissa, mutta sitten laiskotti niin paljon ettei jaksanut yksin lähteä. Selailin sitten siinä meikäläisen vanhoja demoja ja valitsin niistä kaksi riffidemoa ja tein ne kokonaisiksi biiseiksi. Toinen löyhkää vahvasti Disco Ensembleltä diskokomppisäkeistöllä ja toisen pääriffi kuulostaa hieman U2:n ja Panteran sekoitukselta. Sitten huomasin että kello olikin jo kahdeksan, enkä enää voinut mennä Targetiin.
Illalla sitten kävin taas American Burger Barissa ja kun palasin kämpille, niin tuli niin hirvee ripulipaska että oli pakko vetää välissä kun tunsin sen läjän kankuissa asti, ja sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun. Sitten jossakin vaiheessa kun makasin omassa huoneessani lattialla alasti, niin yhtäkkiä Rio naapurihuoneesta tulee tuomaan polkupyörän meidän huoneeseen. Luulin että kyseessä oli joku källi ja pistin pyörän omistajalle tekstaria aiheesta.
Sitten pistin lämmittimen täysille ja ovet kiinni. Yllättäen meikäläisen huoneessa oli melkein 10 astetta lämpimämpi kun naapurihuoneessa seuraavana aamuna.
Day 28 – Sep 26
Sama meininki jatkui, olin alasti sängyssä, vuorotellen nukuin ja surffasin netissä. Sitten joskus kahdeksan aikoihin alkoi tulla aivan hitonmoinen nälkä ja Marqitis tulee huoneeseen kysymään onko noi kaapin päällä olevat nuudelit meikäläisen. Sanoin että ei, ne on Zachin. Sitten ehdotin josko mentäisiin alakerran japanilaiseen ravintolaan syömään. Niinhän me mentiinkin, 85 dollaria meni. Loppuillasta sitten vaan pyörin asuntolalla ja odottelin seuraavaa päivää.
Facebookissa sain linkin jossa Slovakia voitti Bulgarian niukasti naisten jääkiekossa 82-0 kaksi vuotta sitten. Ei pässimmin.
Day 29 – Sep 27
Ekalla tunnilla meillä oli taas riggausta ja opettaja suunnilleen paskat housussa järkyttyneenä pelotteli meitä että se oli viikonlopun aikana kuulemma melkein tappanut jonkun tyypin kun sillä kun se oli vahingossa tiputtanut sakkelin noin 20 metrin korkeudesta. Sitten hieman taas tehtiin solmuja ja roikuttiin valjaissa. Oli muuten aikamoista munien rutistusta.
Sitten juomaan Pina Colada limpparia kahvilaan ja odottamaan pari tuntia että tunnit loppuu. Tämän jälkeen Mix Lab II tunnilla tuli todettua kuinka kujalla toi meidän opettaja on. ”Miten sä lähtisit miksaamaan tätä basaria” ”Laittaisin sen biisin siinä ympärillä soimaan” ”*naurua*, niin mutta kun...” Ei vittu. Ei sillä basarilla noin oikeesti ole mitään väliä, lisäksi se kyseinen biisi joka meidän piti miksata oli aivan täyttä paskaa.
Illalla sitten ajattelin ottaa pienet nokoset, nukuin sit joku 18 tuntia ja heräsin siinä viiden aikoihin.
Day 30 – Sep 28
Päivän ainoat tunnit alkaakin sitten kello 8.30, kyseessä on akustiikkakurssi. Otin tän akustiikkakurssin sen takia kun ajattelin että se on oikeasti akustiikkakurssi, eikä naamioitu fysiikka/matematiikkakurssi. Ei olla meinaan puhuttu vielä sanaakaan akustiikasta, vaan ollaan laskettu miten vitussa SPL ja dB lasketaan sun muuta. Opettaja vetää ihan vitun nopeeta vauhtia sairaan vaikeita juttuja ja on lisäksi aivan saatanan yli-innokas ja näsäviisas mulkku. Hauska mies, mutta oon aivan pihalla kun pitää sulattaa nää kaikki ensin myös suomeksi, sit se odottaa että me lasketaan kaikki vitun nopeesti ”speed math” meiningillä, ja päässä. ”If you are too slow in a studio, you are fired!” Kiinnostaa kun kilo Pascaleita laskea jotain vitun logaritmeja päästä. Todennäköisyys että tulen käyttämään näitä matematiikkataitoja koskaan, on aika lähellä nollaa, sillä lasken nämä mieluummin jollakin laskurilla kuin päässä tai paperilla. Niinkun desibelimittaria. Mieluummin käytän sen 10 minuuttia että lasken ne oikein, kun se että käytän 3 minuuttia siihen että lasken sen väärin. Lopputunnista tuli taas joku saatanan viuviuviuviu-ääni joka oli ilmeisesti skyway-käytävän hälytin, joka oli aivan luokan ulkopuolella. Tällä kertaa ei kuitenkaan reagoitu asiaan mitenkään.
Illalla sitten tein taas biisin, tällä kertaa meningin nimi on industrial-funk-metal. Yllättäen vaikutteet on huomattavat jos tietää mistä biisistä on kyse.
Lähdettiin Jacobin kanssa joskus kasin maissa sitten käymään Walmartissa ja Cub Foodsitsa hakemaan taas limpparia. Eivät olleet enää tarjouksessa, mutta ostettiin kuitenkin. Viime kerralla vähän mokattiin se reissu, tällä kertaa oltiin viisaampia ja otettiin matkalaukku mukaan, jolla mä sitten otin ne limpparit mukaan. Keskikokoiseen Samsoniteen mahtuu näköjään 4 lavaa eli 96 tölkkiä, ettäs tiedätte.
Ostin vanukasta (jäin tuohon Jell-o Tapiocan koukkuun, mahtavaa tököttiä), juustokuutioita, herkkusieniä, pekonia, sipulia, salaattia ja ranch-kastiketta sekä 36 tölkkiä juotavaa. Ehkä sitten huomenissa sitten vois tehdä ihmisruokaa näin kotosalla kun tuo Zach meni hommaamaan tuollaisen sähkö-operoitavan grillilevyn?
Day 31 – Sep 29
Aamun ekoilla tunneilla pistettin efektiräkkiä kasaan. Laitettiin nippusiteillä voimaliitokset silleen että se näytti todella puhtaalta ja seksikkäältä. Oli muuten aika opettavainen kokemus, yksi parhaimpia tähän mennessä.
Päivällä sitten DAW editingissä tällä kertaa duunattiin moniraitoja johonkin ABRA-mainokseen ja palautin CD:llä sen Mix Theory kurssin tehtävän, mutta sitten illalla sähköpostissa oli viesti jossa luki: ”Anssi Tenhunen: [...] Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered. [...]”
Sitten lähetin vastausmailia että WTF, sain sitten aamulla luettua että se olikin lähettänyt sen kaikille. Pelästyin vaan pikkasen kun se oli suoraan osoitettu meikäläiselle.
Näin sitä Residence Director Jeffiä tänään, se sanoi että siinä meidän termostaatissa oli liikaa öljyä sisällä(?), joten ne oli sit kuulemma huudattaneet palohälyttimiä reilut 10 minuuttia putkeen. Nyt kuulemma sit pitäisi toimia. Tuuletin kämpän, kun siellä haisi aivan vitun hirveälle, siinä samalla kun hain kämpiltä basson ja menin päivän vikoille, studio maintenance -tunneille. Meinasin nukahtaa univajeen takia, puhuttiin kuorintapihdeistä ja resistansseista sun muista.
Lopputunnista näytin bassoa opettajalle ja pikaisen pintapuolisentutkimisen perusteella ei ollut mitään vikaa, paitsi että tonepotikka oli löysällä, joka kiristettiin. Siinä on vaan yksinkertaisesti heikko syöttöteho, eli paskat mikit liian kaukana.
Ajattelin tänään mennä ajoissa nukkumaan, kun on tullut nyt joka yö riekuttua sinne yhteen asti vaikka herätys on joka aamu ollut 6.30, joten tunneilla on väsyttänyt aina ihan vietävästi. Pistin vieläpä varuiksi herätyksen 6.15. Heräsin siinä sitten itsekseni kuudelta, tsekkasin sähköpostit että aamukasin tunnit on peruttu ja aloitetaan vasta ysiltä. FML. Mutta tulipahan nukuttua hyvin.
Day 32 – September 30
Koulussa oli aika perusmeininki tänään; Aamulla purettiin pari lamppua ja testattiin että toinen niistä toimii. Sen jälkeen kuunneltiin kun Chopper puhui rummuista ja huumeiden käytössä Yannin kanssa. Sitten Joe Mabbottin kanssa pelleiltiin hieman SSL:n tiskillä ja melkein äänitettiin rumpuja. Tuli taas todettua että en oikeen lämpiä beta52:lle basarissa, ja että noi muutkin Shuren beta 50-sarjan mikit on ”ihan ok” rummuissa, mutta ei mitään ihmeellistä.
Sitten menin ruokalaan, kysyin Brittanyltä joka tuli siinä käytävällä vastaan että mitä safkaa siellä oli, niin vastaus oli ”emmä syöny sitä kun sä näytti pahalta”. Sitten kun mä menen sinne, niin mitä siellä on? Ehkä toisiksi parasta intialaista safkaa mitä on; Tikka Masalaa. Harmi vaan että riisi oli loppu eikä lisää saanut(!) ja ne mitä oli jäljellä oli kuivaa(!!) ja raakaa(!!!). Mutta itse tikka masala oli hyvää.
Sovittiin tapaaminen joskus vähän neljän jälkeen Jacobin kanssa Macysin edessä olevalla bussipysäkillä että mentäisiin Mall of Americaan. Siinä on siis kaksi pysäkkiä. Toiselta pääsee Mall of Americaan, toisesta ei. Arvatkaa kummassa Jacob oli mua odottamassa? Se oli kuulemma myös eilen hävittänyt avaimensa. GG. Kello on nyt 16.30 ja ollaan bussissa matkalla Mall of Americaan, mutta mun pitää olla takaisin koululla 18.45 mennessä kun mennään AES kerhon kanssa retriitille Joe Mabbottin studiolle, joten oma reissuni jää hieman lyhyemmän puoleiseksi.
Kävin aluksi syömässä aasialaisessa ravintolassa, Jacob ei tilannut mitään koska ”se näyttää ja haisee pahalta”. Pakotin sitä sitten kuitenkin syömään pienen palasen pihviä ja kesäkurpitsaa. Ensin se siinä ennakkoluuloisesti irvisteli, sitten hieman pureskeli ja sanoi että se oli oikeastaan aika hyvää. Vitun ennakkoluuloiset amerikkalaiset. Ostin samalla reissulla sitten H&M:stä 25 dollarin yhteishintaan mustan t-paidan ja mustan hupparin. Mihinpä sitä hevimies väreistään pääsee? Lähinnä ostin sen hupparin jotta olisi joku vaihtoehtoinen paita tolle mun ”Sound guy is more competent” hupparille, jota olen käyttänyt nyt nelisen viikkoa, kun se mun toinen pitkähihainen paita oli lähinnä lentokonetta varten. Jacob jäi sinne ostarille etsimään itelleen vihreätä hupparia.
Otettiin mennessä aikaa bussimatkasta ja se kesti noin kolme varttia, kun päästiin Mall of Americalle tsekattiin lähtevät bussit. Mun tarvitsi lähteä siinä 17.30 takaisin bussipysäkille, joka lähti 17.48 St Pauliin päin ja olisi siinä noin 18.30 perillä, jolloin minulla olisi reipas vartti aikaa kävellä takaisin koululle.
Kun odottelin bussia, näin perilaiskan amerikkalaisen; Poliisin, joka ajoi Segwaylla.
Noh, matka takaisin, uusi puhdas huppari päälle ja koululle odottamaan kyytiä. Meidän studio maintenance opettaja sitten on kuskina ja ajaa jonnekin aivan perseeseen Minneapoliksen keskustassa ja sen takia myöhästytään sopivasti 35 minuuttia sovitusta. Paikan päällä sitten Joe Mabbott ja Chris Blood kehuivat studiotaan kilpaa, varsinkin Joen silmistä näki että se tykkäsi pönkittää egoaan ja puhua itsestään. Komea studio ja paljon huipputason hardista käytössä, mutta jotenkin ahdistavan oloinen paikka.
Takaisintulo matka menikin sitten melkein suoraa tietä ja illalla ei sitten tapahtunutkaan taaskaan mitään ihmeellistä. Menin naapurihuoneeseen, juteltiin siellä paskaa ja katottiin jotain Stephen Hawkins dokkaria maailmankaikkeuden ja avaruusolioista. Samalla sain vahvistuksen aavistukselleni että mistä se jatkuva mäntykukkien tuoksu käytävällä tuli. Illalla Marqitis tulee aivan naamoissa huoneeseen ja syö meikäläisen viimeisen vanukkaan. Homo.
Day 33 – Oct 1
Jätkät oli siinä sitten lähteneet aamulla ja kun olin ite aamupaskalla niin raksamiehet tuli ihmettelemään meidän huoneen ihmeitä, itse hengasin siinä kalsarit jalassa kun ne asensi meille komeroa ja fiksaili kaikkia pikkuvikoja. Sitten sieltä tuli joku meksikaani sisään, katsoi ikkunaa ja irvisti rumasti ja sanoi ettei voi tehdä tolle ikkunalle mitään tänään, joku toinen päivä sit.
Alison Scott, jonka konsertin kävin katsomassa WTC-päivänä, oli tällä kertaa esiintymässä Artist & Industry seminaarissa, ja jostain syystä se kuulosti vielä huonommalta mitä viimeksi. Edes aloitusbiisi, So Why, ei paljon lohduttanut. Mutta cleavage oli hyvin edustettuna. Konsertti loppui TLC:n ”Waterfalls” coveriin.
Mutta Kevin Bowe sanoi kyllä hyvän aforismin: ”Crappy song isn't worth anything, but a good song is worth everything”
Koulun kahvilassa sitten söin vaihteeksi taas neljän taalan sämpylän kun lämmin ruoka oli loppu(!), mutta koska sen jälkeen jäi vieläkin nälkä, niin kokeilin kerrankin ihan vain vittuillakseni noita koulun kahden dollarin neljännespizza-sliceja. Oli niin hiton rasvainen, että oli pakko pyyhkiä rasvat pois paperilla. Yllättäen sen jälkeen se ei enää maistunut miltään, joten pistin siihen hieman BBQ kastiketta päälle. Tietääpähän ettei osta jatkossa.
Illalla tein kämpillä juustolla täytettyjä herkkusieniä käärittynä pekoniin, höystettynä salaatilla ja makealla sipulilla.
Day 34 – Oct 2
Lauantai. Nukuin pitkään ja aloin lukemaan kirjaa joka pitäisi olla luettuna parin viikon päästä. Sitten luinkin sitä aika monta tuntia ja siirryin jossain vaiheessa asuntolan lounge-tilaan lukemaan kun siellä on nykyisin todella mukavan pehmeät nojatuolit. Huomasin että sinne oli myös ilmestynyt telkkari. Ehdinköhän mä reilun tunnin olemaan siinä yksin kunnes se huone täyttyi ihmisistä, valot sammuivat ja katsottiin ”Running Scared” leffa. Todella hyvä pätkä, mutta asteen verran häiriintynyt. Sen jälkeen menin takaisin huoneeseeni ja sitten jossain vaiheessa pää oli kusen lisäksi täyttynyt räästä ja päätä jomottamaan pahasti että oli pakko käydä kylmässä suihkussa kaksi kertaa. Se vähensi päänsärkyä, mutta ei vienyt pahaa oloa pois. Nukahdin alasti sängylleni ja tärisin, en voinut laittaa lämmitintä päälle kun tuntui että meinaa yrjö lentää. Sitten taisin jossain vaiheessa vain menettää tajuntani ja heräsin aamulla sitten paskan maku suussa, mutta ilman pääkipua.
Day 35 – Oct 3
Tänäänkin piti lukea sitä kirjaa, mutta huomasin että meillä on akustiikan/matematiikan pistarit tiistaina, joten luin hieman niihin, mutta tunnin päästä meininki muuttui perus-facebookkailuksi. Sitten huomasin että nälkä tuli, mutta kaupungissa ei yllättäen taaskaan ollut mikään paikka auki, joten kävin hakemassa Erbert & Gerbert'sistä SPARTA!-subin ja myöhemmin illalla tilattiin Dominosin Pizza. Tällä kertaa se maksoi puolet vähemmän vaikka oli sama pizza.
Lopuksi illalla tein taas yhden riffin, ehkä se kasvaa kokonaiseksi biisiksi joku päivä tai sitten pistän sen johonkin jo olemassa olevaan biisiin. Sitten huomasin kuinka makeeta oli leikkiä kitaran ja sub octaverin kanssa. Zach on meistä kolmesta herkkäunisin ja hän sitten että aiotko koska mennä nukkumaan, kun kuulemma hieman häiritsin hänen untansa. Välissämme oli siis suljettu ovi, mulla oli kuulokkeet päässä ja ainoa ääni mitä kuului oli kielten rätinä. Mutta ajattelin kuitenkin olla ystävällinen ja pistää pillit pussiin, sillä huomasin että kello oli jotain 2 ja jotain. Aamulla kuitenkin taas vaihteeksi 6.30 herätys.
En mä sitten kuitenkaan kauaa ehtinyt nukkua kun mutsi herättää mut tekstarilla, että soita Luottokuntaan numeroon että saan Visa-laskuni. Huomasin että on muuten aika vaikeeta hommaa, sillä Suomen business hours on täällä kello 01-08. Normaalisti nukun tuohon aikaan. Samasta syystä mutsi ei oo tykännyt kun en oo pitänyt sinnepäin yhteyttä, mutta osittainen syy on se että en saa lähetettyä myöskään sähköpostia kun smtp palvelin ei anna lähettää muusta kun @mcnallysmith.edu osoitteesta postia.
Näin elämäni ensimmäisen torakan tänään. Se jäi eloon.
Day 36 – Oct 4
Viikonloppu meni siis melkein pitkälti kokoajan neljän seinän sisällä, ehkä sitten toiste enempi ulkona. Mutta alkaa säät hieman viilentyä, illalla pitäisi olla +6°C, mutta huomenna päivällä +23°C. Ilmatieteenlaitoksen mukaan Suomessa on puolet noista.
Aamun tunneilla ei tehty juuri mitään, mietittiin että mitäs helvettiä tehdään tolle valosähköjen kaapelinyytille joka menee kattoon ja laskeskeltiin jotain etäisyyksiä, sitten jätkät lähti käymään rautakaupassa ja kun autoon ei mahtunut kun 5 niin mä jäin vapaaehtoisena sitten odottamaan. Ehdotin että olisiko siinä mitään järkeä että tehtäisiin vaikka joku suunnitelma että mitä me tehdään, niin vastaus oli jotain tyyliin ”hyvä idea, mutta liikaa duunia” (eli käytännössä noin tunnin urakka varmaan yhteensä vs se että käytetään 4 tuntia siihen että palloillaan ympäriinsä).
Sitten menin pariksi tunniksi varaamaan studion jotta sain tehtyä ”kotitehtävän” ja miksattua yhden biisin, josta jatkoin sitten sulavasti tunneille jotka jatkuivat samassa tilassa. Tein sen miksauksen pitkälti Tipin oppien mukaan ja se opettaja sitten sanoi tauolla että ”sun miksaus kuulosti tosi hyvältä ja sä olet selkeästi noita muita edellä signal flowssa, miksauksessa ja muussa”. Niin no, periaatteessa ollaan kuitenkin samalla linjalla, ollaan ymmärtääkseni kaikki kolmannen tason opiskelijoita, eli vähintään toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoita.
Paras esimerkki tästä täällä vallitsevasta tyylistä on se että täällä on hirvee määrä high-end härpäkettä ympärillä, mitä sitten loppupeleissä ei osata käyttää. Tein Kylen kanssa yhteistyössä siellä tunneilla seuraavaa miksausta, niin otin taajuus-analysaattorin esiin, niin se kysyi että mikäs helvetti se toi on. Itse näin sen ekan kerran oliskohan ollut ensimmäisen kuukauden aikana ollessani Virroilla. Se että Virroilla ollaan opeteltu käyttämään rajoitettua kalustoa tehokkaammin ja kerrottu tyylit miten tuntematonta kalustoa on helpompi käyttää, juurikin esimerkiksi taajuusanalysaattorin kanssa jos tila itsessään oudon kuuloinen, on ainakin itselleni sopivampi tyyli.
Illalla käytiin Walmartissa ostamassa Marqitikselle läppäri ja ostettiin siinä sitten samalla kaikkea muuta ruoka-osaston juttuja kuten makkaraa. Brittany ajoi. Sillä on selkeästi jotain itsetunto-ongelmia, se varoitteli etukäteen että sen auto on likainen; Faijani auton standardeilla kyseinen auto siinä tilassaan olisi ollut juuri siivottu. Ainoastaan lähinnä auto oli ikkunoista hieman likaiset. Piikiteltiin Marqitikselle melkein koko matkan ajan.
Heräsin joskus kolmen aikoihin ja tuli todettua että mä en pysty soittamaan Suomeen tolla mun jenkkiliittymällä, joten Soneran kortti sisään ja puhelinlangat kuumiksi Luottokuntaan päin. Soitin siinä samalla äidille ja lyhensin sitä luottokortin maksua 650 eurolla.
Seuraava >>
Viikonloppu, ei taaskaan mitään tekemistä. Tarkoitukseni oli lähteä käymään Targetissa, mutta sitten laiskotti niin paljon ettei jaksanut yksin lähteä. Selailin sitten siinä meikäläisen vanhoja demoja ja valitsin niistä kaksi riffidemoa ja tein ne kokonaisiksi biiseiksi. Toinen löyhkää vahvasti Disco Ensembleltä diskokomppisäkeistöllä ja toisen pääriffi kuulostaa hieman U2:n ja Panteran sekoitukselta. Sitten huomasin että kello olikin jo kahdeksan, enkä enää voinut mennä Targetiin.
Illalla sitten kävin taas American Burger Barissa ja kun palasin kämpille, niin tuli niin hirvee ripulipaska että oli pakko vetää välissä kun tunsin sen läjän kankuissa asti, ja sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun. Sitten jossakin vaiheessa kun makasin omassa huoneessani lattialla alasti, niin yhtäkkiä Rio naapurihuoneesta tulee tuomaan polkupyörän meidän huoneeseen. Luulin että kyseessä oli joku källi ja pistin pyörän omistajalle tekstaria aiheesta.
Sitten pistin lämmittimen täysille ja ovet kiinni. Yllättäen meikäläisen huoneessa oli melkein 10 astetta lämpimämpi kun naapurihuoneessa seuraavana aamuna.
Day 28 – Sep 26
Sama meininki jatkui, olin alasti sängyssä, vuorotellen nukuin ja surffasin netissä. Sitten joskus kahdeksan aikoihin alkoi tulla aivan hitonmoinen nälkä ja Marqitis tulee huoneeseen kysymään onko noi kaapin päällä olevat nuudelit meikäläisen. Sanoin että ei, ne on Zachin. Sitten ehdotin josko mentäisiin alakerran japanilaiseen ravintolaan syömään. Niinhän me mentiinkin, 85 dollaria meni. Loppuillasta sitten vaan pyörin asuntolalla ja odottelin seuraavaa päivää.
Facebookissa sain linkin jossa Slovakia voitti Bulgarian niukasti naisten jääkiekossa 82-0 kaksi vuotta sitten. Ei pässimmin.
Day 29 – Sep 27
Ekalla tunnilla meillä oli taas riggausta ja opettaja suunnilleen paskat housussa järkyttyneenä pelotteli meitä että se oli viikonlopun aikana kuulemma melkein tappanut jonkun tyypin kun sillä kun se oli vahingossa tiputtanut sakkelin noin 20 metrin korkeudesta. Sitten hieman taas tehtiin solmuja ja roikuttiin valjaissa. Oli muuten aikamoista munien rutistusta.
Sitten juomaan Pina Colada limpparia kahvilaan ja odottamaan pari tuntia että tunnit loppuu. Tämän jälkeen Mix Lab II tunnilla tuli todettua kuinka kujalla toi meidän opettaja on. ”Miten sä lähtisit miksaamaan tätä basaria” ”Laittaisin sen biisin siinä ympärillä soimaan” ”*naurua*, niin mutta kun...” Ei vittu. Ei sillä basarilla noin oikeesti ole mitään väliä, lisäksi se kyseinen biisi joka meidän piti miksata oli aivan täyttä paskaa.
Illalla sitten ajattelin ottaa pienet nokoset, nukuin sit joku 18 tuntia ja heräsin siinä viiden aikoihin.
Day 30 – Sep 28
Päivän ainoat tunnit alkaakin sitten kello 8.30, kyseessä on akustiikkakurssi. Otin tän akustiikkakurssin sen takia kun ajattelin että se on oikeasti akustiikkakurssi, eikä naamioitu fysiikka/matematiikkakurssi. Ei olla meinaan puhuttu vielä sanaakaan akustiikasta, vaan ollaan laskettu miten vitussa SPL ja dB lasketaan sun muuta. Opettaja vetää ihan vitun nopeeta vauhtia sairaan vaikeita juttuja ja on lisäksi aivan saatanan yli-innokas ja näsäviisas mulkku. Hauska mies, mutta oon aivan pihalla kun pitää sulattaa nää kaikki ensin myös suomeksi, sit se odottaa että me lasketaan kaikki vitun nopeesti ”speed math” meiningillä, ja päässä. ”If you are too slow in a studio, you are fired!” Kiinnostaa kun kilo Pascaleita laskea jotain vitun logaritmeja päästä. Todennäköisyys että tulen käyttämään näitä matematiikkataitoja koskaan, on aika lähellä nollaa, sillä lasken nämä mieluummin jollakin laskurilla kuin päässä tai paperilla. Niinkun desibelimittaria. Mieluummin käytän sen 10 minuuttia että lasken ne oikein, kun se että käytän 3 minuuttia siihen että lasken sen väärin. Lopputunnista tuli taas joku saatanan viuviuviuviu-ääni joka oli ilmeisesti skyway-käytävän hälytin, joka oli aivan luokan ulkopuolella. Tällä kertaa ei kuitenkaan reagoitu asiaan mitenkään.
Illalla sitten tein taas biisin, tällä kertaa meningin nimi on industrial-funk-metal. Yllättäen vaikutteet on huomattavat jos tietää mistä biisistä on kyse.
Lähdettiin Jacobin kanssa joskus kasin maissa sitten käymään Walmartissa ja Cub Foodsitsa hakemaan taas limpparia. Eivät olleet enää tarjouksessa, mutta ostettiin kuitenkin. Viime kerralla vähän mokattiin se reissu, tällä kertaa oltiin viisaampia ja otettiin matkalaukku mukaan, jolla mä sitten otin ne limpparit mukaan. Keskikokoiseen Samsoniteen mahtuu näköjään 4 lavaa eli 96 tölkkiä, ettäs tiedätte.
Ostin vanukasta (jäin tuohon Jell-o Tapiocan koukkuun, mahtavaa tököttiä), juustokuutioita, herkkusieniä, pekonia, sipulia, salaattia ja ranch-kastiketta sekä 36 tölkkiä juotavaa. Ehkä sitten huomenissa sitten vois tehdä ihmisruokaa näin kotosalla kun tuo Zach meni hommaamaan tuollaisen sähkö-operoitavan grillilevyn?
Day 31 – Sep 29
Aamun ekoilla tunneilla pistettin efektiräkkiä kasaan. Laitettiin nippusiteillä voimaliitokset silleen että se näytti todella puhtaalta ja seksikkäältä. Oli muuten aika opettavainen kokemus, yksi parhaimpia tähän mennessä.
Päivällä sitten DAW editingissä tällä kertaa duunattiin moniraitoja johonkin ABRA-mainokseen ja palautin CD:llä sen Mix Theory kurssin tehtävän, mutta sitten illalla sähköpostissa oli viesti jossa luki: ”Anssi Tenhunen: [...] Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered. [...]”
Sitten lähetin vastausmailia että WTF, sain sitten aamulla luettua että se olikin lähettänyt sen kaikille. Pelästyin vaan pikkasen kun se oli suoraan osoitettu meikäläiselle.
Näin sitä Residence Director Jeffiä tänään, se sanoi että siinä meidän termostaatissa oli liikaa öljyä sisällä(?), joten ne oli sit kuulemma huudattaneet palohälyttimiä reilut 10 minuuttia putkeen. Nyt kuulemma sit pitäisi toimia. Tuuletin kämpän, kun siellä haisi aivan vitun hirveälle, siinä samalla kun hain kämpiltä basson ja menin päivän vikoille, studio maintenance -tunneille. Meinasin nukahtaa univajeen takia, puhuttiin kuorintapihdeistä ja resistansseista sun muista.
Lopputunnista näytin bassoa opettajalle ja pikaisen pintapuolisentutkimisen perusteella ei ollut mitään vikaa, paitsi että tonepotikka oli löysällä, joka kiristettiin. Siinä on vaan yksinkertaisesti heikko syöttöteho, eli paskat mikit liian kaukana.
Ajattelin tänään mennä ajoissa nukkumaan, kun on tullut nyt joka yö riekuttua sinne yhteen asti vaikka herätys on joka aamu ollut 6.30, joten tunneilla on väsyttänyt aina ihan vietävästi. Pistin vieläpä varuiksi herätyksen 6.15. Heräsin siinä sitten itsekseni kuudelta, tsekkasin sähköpostit että aamukasin tunnit on peruttu ja aloitetaan vasta ysiltä. FML. Mutta tulipahan nukuttua hyvin.
Day 32 – September 30
Koulussa oli aika perusmeininki tänään; Aamulla purettiin pari lamppua ja testattiin että toinen niistä toimii. Sen jälkeen kuunneltiin kun Chopper puhui rummuista ja huumeiden käytössä Yannin kanssa. Sitten Joe Mabbottin kanssa pelleiltiin hieman SSL:n tiskillä ja melkein äänitettiin rumpuja. Tuli taas todettua että en oikeen lämpiä beta52:lle basarissa, ja että noi muutkin Shuren beta 50-sarjan mikit on ”ihan ok” rummuissa, mutta ei mitään ihmeellistä.
Sitten menin ruokalaan, kysyin Brittanyltä joka tuli siinä käytävällä vastaan että mitä safkaa siellä oli, niin vastaus oli ”emmä syöny sitä kun sä näytti pahalta”. Sitten kun mä menen sinne, niin mitä siellä on? Ehkä toisiksi parasta intialaista safkaa mitä on; Tikka Masalaa. Harmi vaan että riisi oli loppu eikä lisää saanut(!) ja ne mitä oli jäljellä oli kuivaa(!!) ja raakaa(!!!). Mutta itse tikka masala oli hyvää.
Sovittiin tapaaminen joskus vähän neljän jälkeen Jacobin kanssa Macysin edessä olevalla bussipysäkillä että mentäisiin Mall of Americaan. Siinä on siis kaksi pysäkkiä. Toiselta pääsee Mall of Americaan, toisesta ei. Arvatkaa kummassa Jacob oli mua odottamassa? Se oli kuulemma myös eilen hävittänyt avaimensa. GG. Kello on nyt 16.30 ja ollaan bussissa matkalla Mall of Americaan, mutta mun pitää olla takaisin koululla 18.45 mennessä kun mennään AES kerhon kanssa retriitille Joe Mabbottin studiolle, joten oma reissuni jää hieman lyhyemmän puoleiseksi.
Kävin aluksi syömässä aasialaisessa ravintolassa, Jacob ei tilannut mitään koska ”se näyttää ja haisee pahalta”. Pakotin sitä sitten kuitenkin syömään pienen palasen pihviä ja kesäkurpitsaa. Ensin se siinä ennakkoluuloisesti irvisteli, sitten hieman pureskeli ja sanoi että se oli oikeastaan aika hyvää. Vitun ennakkoluuloiset amerikkalaiset. Ostin samalla reissulla sitten H&M:stä 25 dollarin yhteishintaan mustan t-paidan ja mustan hupparin. Mihinpä sitä hevimies väreistään pääsee? Lähinnä ostin sen hupparin jotta olisi joku vaihtoehtoinen paita tolle mun ”Sound guy is more competent” hupparille, jota olen käyttänyt nyt nelisen viikkoa, kun se mun toinen pitkähihainen paita oli lähinnä lentokonetta varten. Jacob jäi sinne ostarille etsimään itelleen vihreätä hupparia.
Otettiin mennessä aikaa bussimatkasta ja se kesti noin kolme varttia, kun päästiin Mall of Americalle tsekattiin lähtevät bussit. Mun tarvitsi lähteä siinä 17.30 takaisin bussipysäkille, joka lähti 17.48 St Pauliin päin ja olisi siinä noin 18.30 perillä, jolloin minulla olisi reipas vartti aikaa kävellä takaisin koululle.
Kun odottelin bussia, näin perilaiskan amerikkalaisen; Poliisin, joka ajoi Segwaylla.
Noh, matka takaisin, uusi puhdas huppari päälle ja koululle odottamaan kyytiä. Meidän studio maintenance opettaja sitten on kuskina ja ajaa jonnekin aivan perseeseen Minneapoliksen keskustassa ja sen takia myöhästytään sopivasti 35 minuuttia sovitusta. Paikan päällä sitten Joe Mabbott ja Chris Blood kehuivat studiotaan kilpaa, varsinkin Joen silmistä näki että se tykkäsi pönkittää egoaan ja puhua itsestään. Komea studio ja paljon huipputason hardista käytössä, mutta jotenkin ahdistavan oloinen paikka.
Takaisintulo matka menikin sitten melkein suoraa tietä ja illalla ei sitten tapahtunutkaan taaskaan mitään ihmeellistä. Menin naapurihuoneeseen, juteltiin siellä paskaa ja katottiin jotain Stephen Hawkins dokkaria maailmankaikkeuden ja avaruusolioista. Samalla sain vahvistuksen aavistukselleni että mistä se jatkuva mäntykukkien tuoksu käytävällä tuli. Illalla Marqitis tulee aivan naamoissa huoneeseen ja syö meikäläisen viimeisen vanukkaan. Homo.
Day 33 – Oct 1
Jätkät oli siinä sitten lähteneet aamulla ja kun olin ite aamupaskalla niin raksamiehet tuli ihmettelemään meidän huoneen ihmeitä, itse hengasin siinä kalsarit jalassa kun ne asensi meille komeroa ja fiksaili kaikkia pikkuvikoja. Sitten sieltä tuli joku meksikaani sisään, katsoi ikkunaa ja irvisti rumasti ja sanoi ettei voi tehdä tolle ikkunalle mitään tänään, joku toinen päivä sit.
Alison Scott, jonka konsertin kävin katsomassa WTC-päivänä, oli tällä kertaa esiintymässä Artist & Industry seminaarissa, ja jostain syystä se kuulosti vielä huonommalta mitä viimeksi. Edes aloitusbiisi, So Why, ei paljon lohduttanut. Mutta cleavage oli hyvin edustettuna. Konsertti loppui TLC:n ”Waterfalls” coveriin.
Mutta Kevin Bowe sanoi kyllä hyvän aforismin: ”Crappy song isn't worth anything, but a good song is worth everything”
Koulun kahvilassa sitten söin vaihteeksi taas neljän taalan sämpylän kun lämmin ruoka oli loppu(!), mutta koska sen jälkeen jäi vieläkin nälkä, niin kokeilin kerrankin ihan vain vittuillakseni noita koulun kahden dollarin neljännespizza-sliceja. Oli niin hiton rasvainen, että oli pakko pyyhkiä rasvat pois paperilla. Yllättäen sen jälkeen se ei enää maistunut miltään, joten pistin siihen hieman BBQ kastiketta päälle. Tietääpähän ettei osta jatkossa.
Illalla tein kämpillä juustolla täytettyjä herkkusieniä käärittynä pekoniin, höystettynä salaatilla ja makealla sipulilla.
Day 34 – Oct 2
Lauantai. Nukuin pitkään ja aloin lukemaan kirjaa joka pitäisi olla luettuna parin viikon päästä. Sitten luinkin sitä aika monta tuntia ja siirryin jossain vaiheessa asuntolan lounge-tilaan lukemaan kun siellä on nykyisin todella mukavan pehmeät nojatuolit. Huomasin että sinne oli myös ilmestynyt telkkari. Ehdinköhän mä reilun tunnin olemaan siinä yksin kunnes se huone täyttyi ihmisistä, valot sammuivat ja katsottiin ”Running Scared” leffa. Todella hyvä pätkä, mutta asteen verran häiriintynyt. Sen jälkeen menin takaisin huoneeseeni ja sitten jossain vaiheessa pää oli kusen lisäksi täyttynyt räästä ja päätä jomottamaan pahasti että oli pakko käydä kylmässä suihkussa kaksi kertaa. Se vähensi päänsärkyä, mutta ei vienyt pahaa oloa pois. Nukahdin alasti sängylleni ja tärisin, en voinut laittaa lämmitintä päälle kun tuntui että meinaa yrjö lentää. Sitten taisin jossain vaiheessa vain menettää tajuntani ja heräsin aamulla sitten paskan maku suussa, mutta ilman pääkipua.
Day 35 – Oct 3
Tänäänkin piti lukea sitä kirjaa, mutta huomasin että meillä on akustiikan/matematiikan pistarit tiistaina, joten luin hieman niihin, mutta tunnin päästä meininki muuttui perus-facebookkailuksi. Sitten huomasin että nälkä tuli, mutta kaupungissa ei yllättäen taaskaan ollut mikään paikka auki, joten kävin hakemassa Erbert & Gerbert'sistä SPARTA!-subin ja myöhemmin illalla tilattiin Dominosin Pizza. Tällä kertaa se maksoi puolet vähemmän vaikka oli sama pizza.
Lopuksi illalla tein taas yhden riffin, ehkä se kasvaa kokonaiseksi biisiksi joku päivä tai sitten pistän sen johonkin jo olemassa olevaan biisiin. Sitten huomasin kuinka makeeta oli leikkiä kitaran ja sub octaverin kanssa. Zach on meistä kolmesta herkkäunisin ja hän sitten että aiotko koska mennä nukkumaan, kun kuulemma hieman häiritsin hänen untansa. Välissämme oli siis suljettu ovi, mulla oli kuulokkeet päässä ja ainoa ääni mitä kuului oli kielten rätinä. Mutta ajattelin kuitenkin olla ystävällinen ja pistää pillit pussiin, sillä huomasin että kello oli jotain 2 ja jotain. Aamulla kuitenkin taas vaihteeksi 6.30 herätys.
En mä sitten kuitenkaan kauaa ehtinyt nukkua kun mutsi herättää mut tekstarilla, että soita Luottokuntaan numeroon että saan Visa-laskuni. Huomasin että on muuten aika vaikeeta hommaa, sillä Suomen business hours on täällä kello 01-08. Normaalisti nukun tuohon aikaan. Samasta syystä mutsi ei oo tykännyt kun en oo pitänyt sinnepäin yhteyttä, mutta osittainen syy on se että en saa lähetettyä myöskään sähköpostia kun smtp palvelin ei anna lähettää muusta kun @mcnallysmith.edu osoitteesta postia.
Näin elämäni ensimmäisen torakan tänään. Se jäi eloon.
Day 36 – Oct 4
Viikonloppu meni siis melkein pitkälti kokoajan neljän seinän sisällä, ehkä sitten toiste enempi ulkona. Mutta alkaa säät hieman viilentyä, illalla pitäisi olla +6°C, mutta huomenna päivällä +23°C. Ilmatieteenlaitoksen mukaan Suomessa on puolet noista.
Aamun tunneilla ei tehty juuri mitään, mietittiin että mitäs helvettiä tehdään tolle valosähköjen kaapelinyytille joka menee kattoon ja laskeskeltiin jotain etäisyyksiä, sitten jätkät lähti käymään rautakaupassa ja kun autoon ei mahtunut kun 5 niin mä jäin vapaaehtoisena sitten odottamaan. Ehdotin että olisiko siinä mitään järkeä että tehtäisiin vaikka joku suunnitelma että mitä me tehdään, niin vastaus oli jotain tyyliin ”hyvä idea, mutta liikaa duunia” (eli käytännössä noin tunnin urakka varmaan yhteensä vs se että käytetään 4 tuntia siihen että palloillaan ympäriinsä).
Sitten menin pariksi tunniksi varaamaan studion jotta sain tehtyä ”kotitehtävän” ja miksattua yhden biisin, josta jatkoin sitten sulavasti tunneille jotka jatkuivat samassa tilassa. Tein sen miksauksen pitkälti Tipin oppien mukaan ja se opettaja sitten sanoi tauolla että ”sun miksaus kuulosti tosi hyvältä ja sä olet selkeästi noita muita edellä signal flowssa, miksauksessa ja muussa”. Niin no, periaatteessa ollaan kuitenkin samalla linjalla, ollaan ymmärtääkseni kaikki kolmannen tason opiskelijoita, eli vähintään toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoita.
Paras esimerkki tästä täällä vallitsevasta tyylistä on se että täällä on hirvee määrä high-end härpäkettä ympärillä, mitä sitten loppupeleissä ei osata käyttää. Tein Kylen kanssa yhteistyössä siellä tunneilla seuraavaa miksausta, niin otin taajuus-analysaattorin esiin, niin se kysyi että mikäs helvetti se toi on. Itse näin sen ekan kerran oliskohan ollut ensimmäisen kuukauden aikana ollessani Virroilla. Se että Virroilla ollaan opeteltu käyttämään rajoitettua kalustoa tehokkaammin ja kerrottu tyylit miten tuntematonta kalustoa on helpompi käyttää, juurikin esimerkiksi taajuusanalysaattorin kanssa jos tila itsessään oudon kuuloinen, on ainakin itselleni sopivampi tyyli.
Illalla käytiin Walmartissa ostamassa Marqitikselle läppäri ja ostettiin siinä sitten samalla kaikkea muuta ruoka-osaston juttuja kuten makkaraa. Brittany ajoi. Sillä on selkeästi jotain itsetunto-ongelmia, se varoitteli etukäteen että sen auto on likainen; Faijani auton standardeilla kyseinen auto siinä tilassaan olisi ollut juuri siivottu. Ainoastaan lähinnä auto oli ikkunoista hieman likaiset. Piikiteltiin Marqitikselle melkein koko matkan ajan.
Heräsin joskus kolmen aikoihin ja tuli todettua että mä en pysty soittamaan Suomeen tolla mun jenkkiliittymällä, joten Soneran kortti sisään ja puhelinlangat kuumiksi Luottokuntaan päin. Soitin siinä samalla äidille ja lyhensin sitä luottokortin maksua 650 eurolla.
Seuraava >>
lauantai 25. syyskuuta 2010
Palohälytyksiä ja käytettyjä kondomeja
Day 21 – Sep 19
Sunnuntai. Kämpillä oli taas vaihteeksi supertylsää, joten lähdettiin Marqitiksen kanssa käymään koululla toteamassa että sieltä ei saa ruokaa, mutta koska Marqitiksen hammasta kolotti niin hän osti kuitenkin hirveän määrän mehua sun muuta noin 30 dollarilla.
Tämän jälkeen mentiin tutustumaan skywayhin, jotka on siis rakennusten välillä olevia kulkusiltoja, hieman Hansa-sillan tapaan. Käytiin sitten syömässä siellä eräässä kiinalaisessa ravintolassa ja sitten käveltiin niitä skywaytä pitkin takaisin kämpille. Nössöjen touhua tollainen sanon mä, tosimiehet kävelee siellä jäätävän viiman ja loskapaskan seassa talvella.
Myöhemmin illalla tein taas musiikkia ja menin sitten käymään Connorin luona venaamassa että Nick ja Jacob palaisi. Ne ei olleet tulleet puoli kahteentoista mennessä, niin annoin sitten periksi ja menin nukkumaan. Tulipahan pelattua Guitar Heroa.
Day 22 – Sep 20
Vittu, PIRRRRRRRR. 6.30. Onneks tuli valvottua kolmeen taas vaihteeksi.Vitutus onneksi hieman laantui kun käytiin luokkaretkellä RAUTAKAUPASSA. Ihan vaan sen takia että jengi saisi sen kokemuksen. Ja sen jälkeen tehtiin kolme vitun tuntia solmuja.
Mutta ihme on tapahtunut: Ruokalassa oli kerrankin ihan oikeeta ruokaa jota olisi kehdannut tarjota jopa mummoille. Kanankoipia riisillä ja vihanneksilla limpparin kanssa (AFAIK maito siis ei ole vieläkään vaihtoehtona) oli vähän reilu neljä dollaria, eli ihan jees. Olispa tätä ihmisruokaa useammin, harmi vaan että annokset on sen kokoisia kuin me oltaisiin 8v. Eli nälkä jäi, joten ei tullut käytännössä yhtään halvemmaksi kuin aikaisemmin.
Marqitis oli vihdoinkin saanut läppärin ja nauroin räkäisesti kun näin että siinä on juuri asennettu Windows XP, eikä hän saanut internettiä toimimaan, edes kaapelin kanssa.
Olen pitkälti joka päivä kävellyt tässä meidän taloa vastapäätä olevan American Burger Barin ohi, mutta tänään päätin käydä siellä katsomassa hieman mikä on meininki. Noh, 16 dollariahan sinne upposi hampurilaiseen, naurettavan ohuisiin ranskalaisiin ja juomaan, eikä nälkäkään ihan täysin lähtenyt. Lisäksi siinä vaiheessa kun olin puolet juomasta juonut, niin huomasin että mun lasissa oli jotain vaaleanpunaista astianpesuaineen näköistä vaahtoa lasin sisäpuolella ja sitten vinkkasin tarjoilijalle tästä. Sain uuden juoman ja selvisi että se oli jotain mansikkapirtelön jämiä.
Internetin orja Zach vaelteli pitkin asuntolaa etsimässä kenttää internetille, kun meidän huoneistossa signaali on todella heikko ja en häntä sitten nähnytkään vasta kun aamulla seuraavan kerran.
Kun tulin takaisin kämpille oli Brittany tullut kämpille ja sitten aloimme keskustelemaan ympäripyöreetä paskaa taas vaihteeksi, joka myöhemmin muodostui väittelyksi siitä onko Marqitis veljensä kanssa puoliveljiä. Kun se ei uskonut meitä, niin Marqitis soitti äidilleen KAHDESTI, vaan voidakseen todistaa meille että on väärässä.
Loppuillasta Marqitis oli meikäläisen koneella hieman surffaamassa facebookissa eikä huomioinut meikäläisen vinkkiä että mulla on aamulla kasilta tunnit. Taisi se puolen tunnin jälkeen hiffata sen.
Day 23 – Sep 21
Herätys taas vaihteeksi 6.30, mutta nousin vasta hieman myöhemmin. Siinä sitten noin 7.15 menin suihkuun, tai siis tarkoitus oli mennä suihkuun, mutta pääsin sinne vasta 7.30 kun hanoista ei taas vaihteeksi tullut kuumaa vettä. Sitten kevyttä kävelyvauhtia koululle toteamaan että ne tunnit alkaakin vasta 8.30 eikä 8.00. Noh, tässä ehtii hyvin kirjoittamaan tämän parin viime päivän blogin.
Ensimmäisenä ja ainoana tunti alkaa mukavasti huoneakustiikan pistokokeella, eikä meikäläinen ole lukenut riviäkään aiheesta kun sain itseni kurssille vasta edellisen tunnin jälkeen. Noh, sain sentään 36½/50, eli 73% pisteistä. Ihan hyvin tolleen sokkona.
Sitten syömään ja taas pettymään kun ei ole mitään ihmisruokaa saatavilla, eli neljän taalan sämpylällä mennään taas. Siinä sitten pari tuntia hilluin siellä kahvilassa kunnes mäkin akku alkoi olemaan lopussa. Sitten menin käymään koulun kirjakaupassa kysymässä Wavesin plugareita ja soittamassa musaa kirjakaupan pitäjälle kun hän on myös vanhan liiton nintendo-fani.
Tilasin Spotify Premiumin. Nyt voi kuunnella jenkeissäkin siis.
Sitten kämpillä nukuin pienet 5 tunnin päikkärit ja heräsin hieman yli seitsemän mennäkseni McNallyn ”radio launch party” tapahtumaan jossa piti oll ilmaista pizzaa, mutta eipä ollutkaan. Nyt istun tässä Wild Tymesissa ja kuuntelen kun joku akka halailee jotain kanteleen näköistä näkkyrää ja laulaa nuotin vierestä. Täällä oli yllätyksekseni myös jengiä asuntolalta; Zach, Ben, Katie, Brandon ja Hayden. Tällä kertaa ruoka oli hieman parempaa kuin viimeksi, mutta ei siltikään yhtään terveellisempää.
Löysin netistä sellaisen saitin kun virtualnes.com ja siellä sitten pelailin Mega Man kakkosta aikani kuluksi, pääsin vajaassa parissa tunnissa kaikki muut paitsi quick manin läpi. Nyt on kuitenkin varmaan aika mennä nukkumaan, herätys on 6.30 ja kello on nyt 00.51
Day 24 – Sep 22
Herätys taas vaihteeksi 6.30. Suihku, kouluun. Aamun tunneilla käytiin hieman räpeltämässä räkkejä kolmoskerroksen kahvilaan ja kuunneltiin uutta Avenged Sevenfoldia Spotifystä. Siinä vaiheessa kun alettiin kokoomaan räkkejä, niin meinasin paskantaa housuun kun yhtäkkiä tulee PALOHÄLYTYS. Ihan oikea sellainen. Tuli oikein paloautot ja kaikkee paikalle. Palokunnan reaktioaika oli ehkä paskinta ikinä. Paloasema on noin minuutin kävelymatkan päässä koululta ja niillä kesti yli tupakan verran tulla puoli korttelia. Mitään ei silti kuitenkaan käynyt kun missään ei näkynyt vettä.
Loppupäivä ei sitten ollutkaan enää yhtä jännittävää, lopulta yllättäen taas kolvattiin, mutta sitten aika loppui kesken ja menin seuraavalle tunnille. Saatiin tehtävä miksausteoria-tunnilla ja muutettiin sielumme mustaksi editoidessa.
Ulkona sataa vettä ja kaikkia vituttaa. Mäkistäkin loppui akku vielä kaiken lisäksi.
Studio maintenance tunnilla taas vaihteeksi kolvattiin, mutta kun meikäläinen ja yks toinen saatiin viime tunnilla tehtyä se ”täydellinen kaapeli”, niin me sitten harjoiteltiin ”de-soldering”:ia. Se oli aika pyllystä jos ihan rehellisiä ollaan. Kotimatkalla iski aivan käsittämätön nälkä, mutta joka paikka näytti olevan täynnä ihmisiä kun siellä on nyt näköjään joku baseball/jalkapallo/ampumapaini/joku muu haistapaska-urheilumatsi menossa.
Noh, nälkä sitä silti oli, joten minähän päätin sitten kysyä jengiltä että haluaako kukaan lähteä syömään. Seitsemältä ihmiseltä kysyin, kaikki oli PA. Menin sitten yksin alakerran japanilaiseen ravintolaan, koska ulkona satoi edelleen vettä (ja kuulemma tulee satamaan vielä huomiseen asti). Tarkoitukseni oli mennä sinne pelkästään syömään ja sitten tulla takaisin kämpille, mutta ensimmäinen asia mikä minulle sanottiin kun astuin sisään oli, "you like you need a drink". Ja oli ehkä yksi parhaita päätöksiä vähään aikaan vaikka melkein kolmekymppiä upposi; Pääsin vihdoinkin juomaan VIINAA ihmisten kanssa. Kaikki nimittäin tuolla asuntolalla on alaikäisiä, koska täällä alkoholin juomisen ikäraja on 21v. Mutta uskokaa tai älkää, niin mä en ole nähnyt yhtäkään viinakauppaa koko hiton kaupungissa, joten yksin tissuttelukin on ollut hieman vaikeata, ja olisi samalla hieman alkkismaista ja säälittävää.
Kuitenkin, kyseisen lafkan omistaja, Taka, siinä kutsui sitten pöytäänsä ja tilasin pihvi teriyakin sekä katkarapu- ja kasvistempuran. Oli hieman suolatonta kun en tajunnut pyytää soijakastiketta, mutta hyvää silti. Tämän lisäksi Taka sitten tarjosi pari ilmaista drinkkiä, raakaa lohta, jotain tuntemattoman näköisiä rullia jotka maistuivat hieman erikoiselle ja selvisi että ne oli nattoa, eli mädätettyjä papuja. Eli ollut läheskään niin pahaa mitä luulin että se olisi ollut.
Nyt kello on 23.30, Zach ja Marqitis ei olleet huoneessa kun tulin tänne, joten veikkaukseni on että ne varmaan tulee joskus yhden aikoihin ja Marqitis on todennäköisesti taas ihan vitun pilvessä. Nyt kuitenkin unta palloon ja huomenna taas ihanasti herätyskello soimaan puoli seiskalta.
Day 25 – Sep 23
Huomasin että jenkit tunkee tuota ranch-kastiketta joka saatanan ateriaan mitä ne syö. Ranskalaisiin, leivän väliin, salaattiin, lähes kaikkialle suolaiseen. Mutta on se kyllä hyvääkin, en sitä kiellä.
Koulussa käytiin ensin hieman valaisukurssilla lamppujen vaihtoa ja uudelleen asettelua, oli taas vaihteeksi aika kuumottavaa olla ilman valjaita hieman lähes 10 metrin korkeudessa tikkailla.
Myöhemmin olin taas Chopper Blackin nauhoitus teoriatunnilla aivan vitun pihalla kun se selittää naama punaisena SSL:n tiskistä. Kun se lopuksi kysyy että onko jotain kysyttävää SSL:n tiskistä (tämä oli siis viimeinen tunti jossa kyseistä tiskiä käsiteltiin), kysyn että miten liukuautomaatiota ohjelmoidaan, vastaus oli isoittava sormi ja ”Fuck you”. Myöhemmin sanoi että koska olen niin vähän aikaa niin tarvittaessa voi antaa aiheesta yksityisopetusta joku kerta.
Seuraavaksi päästiin taas oikein kunnolla sitten käyttämään sitä SSL:n tiskiä, mutta tällä kertaa ei enää nauhoitettu radiota kahdella erilaisella mikillä, vaan päästiin ihan oikein ruNpuja äänittämään 8 mikin voimin. Sitten taas hokattiin että siinä systeemissä on taas lisää kanavia paskana, joten uutta virheraporttia kehiin ja yritetään pärjäillä sillä mitä on. Sitten menin lyhyille päikkäreille koska näköjään nämä liian lyhyet yöunet ei riitä enää meikäläiselle. Myöhemmin illalla menin Erberts&Gerbets subiravintolan kautta takaisin koululle kun meillä oli AES (Audio Engineering Society) kerhon tapaaminen, jossa tämä samainen SSL:n käyttöä opettava opettaja, Joe Mabbott, oli pitämässä esitelmää itsestään ja studiostaan. Ensi viikolla käymme tutustumassa sitten hänen studioonsa, jonka hän omistaa ”advisorini”, Chris Bloodin kanssa.
Noh, taas vaihteeksi elämä rankaisee; Kun pääsen pois niin huomaan että kännykästä on akku loppu. Kämpillä huomaan että Marqitiksen ja Zachin huoneen ovi on kiinni, joka yleensä on aika lailla ”älä tule” -merkki. Sitten siinä varovasti koputin, laitoin puhelimen lataukseen ja odotin minuutin verran, kun mitään vastausta ei kuulu niin menen sisään ja kuulen että Marqitis on suihkussa. Sitten kun hän menee suihkusta pois, menen tarpeille vessaan ja Marqitis on tässä välissä häipynyt.
Tulen takaisin ja huomaan että keittiön pöydällä on joku ihme sidottu muovipussi, otan sen käteen ja tutkiskelen sitä hetken. Huomaan nopean puoleisesti että siellä on käytetty kondomi sisällä, ja että se pussi vuotaa ihanasti spermaa. Pistin vihaisen viestin Marqitikselle aiheesta ja hän tuli muutaman minuutin päästä siivoamaan keittiönurkkauksen pöydän ja heittää sen kondominsa menemään.
Loppuillasta ei tapahtunut mitään ihmeellisempää, nörtteilin ja menin nukkumaan.
Day 26 – Sep 24
Olen muuten saanut aikamoisen yliannostuksen Beatlesia täällä. Sitä näkee koulun seinillä, ihmisten paidoista, kuulee radiosta, ostarilla oli beatles-kupit alennuksessa, jengi pelaa sitä beatles rocbandia xboxilla ja joka vitun ikinen maikka puhuu ja hehkuttaa niitä, ja varsinkin kuinka ne "pelasti amerikkalaisen nykymusiikin". Vielä kun ne olisi olleet amerikkalaisia eikä brittejä, niin se olisi ehkä vielä auttanut asiaa astetta enemmän.
Aamulla heräsin kerrankin itsekseni joskus kahdeksan aikoihin, mutta minulla oli herätyskello soimassa yhdeksältä, sillä minulla oli 10.30-11.55 Chris Bloodin kanssa käyttötasotesti, että saan kolmostason studiokäyttöoikeuden, mikä käytännössä tarkoittaa että saan käyttää itsekseni kaikkia koulun studioita, paitsi kahta SSL-studiota. Testi itsessään kesti noin 10 minuuttia, sitten vaan leikin kaiken maailman hardisleluilla kuten Distressor, Massey, API, Manley, GML, 1176, Apogee ja niin edelleen. Kamarunkkaus on kyllä kivaa joo, mutta kun ainoa lähdemateriaali on yhdellä mikillä mikitetty heikolla signaalilla oleva radio josta tuli klassista musiikkia, niin eipä siinä jaksanut kauaa niiden kanssa leikkiä, kun se tuntui aika tarpeettomalta.
Sitten olikin päivän ainoan tunnin vuoro, eli ”Artist & Industry seminar”. Viime kerralla oli se big band joka soitti 1930-luvun jazzia noin 10 kappaleen verran, tällä kertaa oli koulun johtaja Harry Chalmiers akustisen kitaran kanssa. Käsittämättömän hyvä kitaristi ja tunteikas laulaja, mutta eniten vitutti se että se soitti ainoastaan kaksi kappaletta ja käytti 3/4 ajasta kaiken maailman ”tämä meidän koulu on maailman paras koulu” propagapaskan jauhamiseen, joka ei kiinnostanut niin vittu millään tavalla.
Sitten menin taas koulun kahvilaan istumaan, toteamaan että siellä ei taaskaan ole ihmisruokaa ja syömään ylihintaisia leipiä. Tällä kertaa onneksi tajusin että siellä on voileipägrilli, joten sain siitä paninin.
Ihmiset varsinkin täältä asuntolalta, kuten kämppikseni Marqitis, ihmettelevät että miksi en käytä koulun studiotiloja hyväkseni, kun minulla olisi siihen mahdollisuus (ja minulla on muutenkin 2-3 numeroa suurempi käyttöoikeus kuin heillä). Sitten kun heitän vastapalloon toteamiskysymyksen, että ”toki mä voin teitä nauhoittaa, onko teillä biisit valmiina”, niin vastaus on ollut aina ”ei”. Tyhjästä on paha nyhjäistä ja niin edelleen.
Nyt istun tässä kämpillä yksin ja huomasin että mulla on joku metrin pituinen linnunpaska-raita mun vasemmassa lahkeessa, Zach on taas vaihteeksi lähtenyt kotio käymään ja Marqitista ei näy missään.
Illalla sitten kävelin tylsistyksissäni ympäri asuntolaa ja huomasin että huoneessa 412 on jonkin sortin bileet. Sitten menin kuokkimaan sinne ja huomasin jossakin vaiheessa että alan olemaan sellaisessa humalatilassa että kuitenkin haistan ja maistan vielä jotakin, niin ehkä nyt olisi hyvä aika lähteä suihkun kautta nukkumaan. Mutta tulipahan pelattu beer pongia ekan kerran elämässäni. Hauska peli.
Seuraava >>
Sunnuntai. Kämpillä oli taas vaihteeksi supertylsää, joten lähdettiin Marqitiksen kanssa käymään koululla toteamassa että sieltä ei saa ruokaa, mutta koska Marqitiksen hammasta kolotti niin hän osti kuitenkin hirveän määrän mehua sun muuta noin 30 dollarilla.
Tämän jälkeen mentiin tutustumaan skywayhin, jotka on siis rakennusten välillä olevia kulkusiltoja, hieman Hansa-sillan tapaan. Käytiin sitten syömässä siellä eräässä kiinalaisessa ravintolassa ja sitten käveltiin niitä skywaytä pitkin takaisin kämpille. Nössöjen touhua tollainen sanon mä, tosimiehet kävelee siellä jäätävän viiman ja loskapaskan seassa talvella.
Myöhemmin illalla tein taas musiikkia ja menin sitten käymään Connorin luona venaamassa että Nick ja Jacob palaisi. Ne ei olleet tulleet puoli kahteentoista mennessä, niin annoin sitten periksi ja menin nukkumaan. Tulipahan pelattua Guitar Heroa.
Day 22 – Sep 20
Vittu, PIRRRRRRRR. 6.30. Onneks tuli valvottua kolmeen taas vaihteeksi.Vitutus onneksi hieman laantui kun käytiin luokkaretkellä RAUTAKAUPASSA. Ihan vaan sen takia että jengi saisi sen kokemuksen. Ja sen jälkeen tehtiin kolme vitun tuntia solmuja.
Mutta ihme on tapahtunut: Ruokalassa oli kerrankin ihan oikeeta ruokaa jota olisi kehdannut tarjota jopa mummoille. Kanankoipia riisillä ja vihanneksilla limpparin kanssa (AFAIK maito siis ei ole vieläkään vaihtoehtona) oli vähän reilu neljä dollaria, eli ihan jees. Olispa tätä ihmisruokaa useammin, harmi vaan että annokset on sen kokoisia kuin me oltaisiin 8v. Eli nälkä jäi, joten ei tullut käytännössä yhtään halvemmaksi kuin aikaisemmin.
Marqitis oli vihdoinkin saanut läppärin ja nauroin räkäisesti kun näin että siinä on juuri asennettu Windows XP, eikä hän saanut internettiä toimimaan, edes kaapelin kanssa.
Olen pitkälti joka päivä kävellyt tässä meidän taloa vastapäätä olevan American Burger Barin ohi, mutta tänään päätin käydä siellä katsomassa hieman mikä on meininki. Noh, 16 dollariahan sinne upposi hampurilaiseen, naurettavan ohuisiin ranskalaisiin ja juomaan, eikä nälkäkään ihan täysin lähtenyt. Lisäksi siinä vaiheessa kun olin puolet juomasta juonut, niin huomasin että mun lasissa oli jotain vaaleanpunaista astianpesuaineen näköistä vaahtoa lasin sisäpuolella ja sitten vinkkasin tarjoilijalle tästä. Sain uuden juoman ja selvisi että se oli jotain mansikkapirtelön jämiä.
Internetin orja Zach vaelteli pitkin asuntolaa etsimässä kenttää internetille, kun meidän huoneistossa signaali on todella heikko ja en häntä sitten nähnytkään vasta kun aamulla seuraavan kerran.
Kun tulin takaisin kämpille oli Brittany tullut kämpille ja sitten aloimme keskustelemaan ympäripyöreetä paskaa taas vaihteeksi, joka myöhemmin muodostui väittelyksi siitä onko Marqitis veljensä kanssa puoliveljiä. Kun se ei uskonut meitä, niin Marqitis soitti äidilleen KAHDESTI, vaan voidakseen todistaa meille että on väärässä.
Loppuillasta Marqitis oli meikäläisen koneella hieman surffaamassa facebookissa eikä huomioinut meikäläisen vinkkiä että mulla on aamulla kasilta tunnit. Taisi se puolen tunnin jälkeen hiffata sen.
Day 23 – Sep 21
Herätys taas vaihteeksi 6.30, mutta nousin vasta hieman myöhemmin. Siinä sitten noin 7.15 menin suihkuun, tai siis tarkoitus oli mennä suihkuun, mutta pääsin sinne vasta 7.30 kun hanoista ei taas vaihteeksi tullut kuumaa vettä. Sitten kevyttä kävelyvauhtia koululle toteamaan että ne tunnit alkaakin vasta 8.30 eikä 8.00. Noh, tässä ehtii hyvin kirjoittamaan tämän parin viime päivän blogin.
Ensimmäisenä ja ainoana tunti alkaa mukavasti huoneakustiikan pistokokeella, eikä meikäläinen ole lukenut riviäkään aiheesta kun sain itseni kurssille vasta edellisen tunnin jälkeen. Noh, sain sentään 36½/50, eli 73% pisteistä. Ihan hyvin tolleen sokkona.
Sitten syömään ja taas pettymään kun ei ole mitään ihmisruokaa saatavilla, eli neljän taalan sämpylällä mennään taas. Siinä sitten pari tuntia hilluin siellä kahvilassa kunnes mäkin akku alkoi olemaan lopussa. Sitten menin käymään koulun kirjakaupassa kysymässä Wavesin plugareita ja soittamassa musaa kirjakaupan pitäjälle kun hän on myös vanhan liiton nintendo-fani.
Tilasin Spotify Premiumin. Nyt voi kuunnella jenkeissäkin siis.
Sitten kämpillä nukuin pienet 5 tunnin päikkärit ja heräsin hieman yli seitsemän mennäkseni McNallyn ”radio launch party” tapahtumaan jossa piti oll ilmaista pizzaa, mutta eipä ollutkaan. Nyt istun tässä Wild Tymesissa ja kuuntelen kun joku akka halailee jotain kanteleen näköistä näkkyrää ja laulaa nuotin vierestä. Täällä oli yllätyksekseni myös jengiä asuntolalta; Zach, Ben, Katie, Brandon ja Hayden. Tällä kertaa ruoka oli hieman parempaa kuin viimeksi, mutta ei siltikään yhtään terveellisempää.
Löysin netistä sellaisen saitin kun virtualnes.com ja siellä sitten pelailin Mega Man kakkosta aikani kuluksi, pääsin vajaassa parissa tunnissa kaikki muut paitsi quick manin läpi. Nyt on kuitenkin varmaan aika mennä nukkumaan, herätys on 6.30 ja kello on nyt 00.51
Day 24 – Sep 22
Herätys taas vaihteeksi 6.30. Suihku, kouluun. Aamun tunneilla käytiin hieman räpeltämässä räkkejä kolmoskerroksen kahvilaan ja kuunneltiin uutta Avenged Sevenfoldia Spotifystä. Siinä vaiheessa kun alettiin kokoomaan räkkejä, niin meinasin paskantaa housuun kun yhtäkkiä tulee PALOHÄLYTYS. Ihan oikea sellainen. Tuli oikein paloautot ja kaikkee paikalle. Palokunnan reaktioaika oli ehkä paskinta ikinä. Paloasema on noin minuutin kävelymatkan päässä koululta ja niillä kesti yli tupakan verran tulla puoli korttelia. Mitään ei silti kuitenkaan käynyt kun missään ei näkynyt vettä.
Loppupäivä ei sitten ollutkaan enää yhtä jännittävää, lopulta yllättäen taas kolvattiin, mutta sitten aika loppui kesken ja menin seuraavalle tunnille. Saatiin tehtävä miksausteoria-tunnilla ja muutettiin sielumme mustaksi editoidessa.
Ulkona sataa vettä ja kaikkia vituttaa. Mäkistäkin loppui akku vielä kaiken lisäksi.
Studio maintenance tunnilla taas vaihteeksi kolvattiin, mutta kun meikäläinen ja yks toinen saatiin viime tunnilla tehtyä se ”täydellinen kaapeli”, niin me sitten harjoiteltiin ”de-soldering”:ia. Se oli aika pyllystä jos ihan rehellisiä ollaan. Kotimatkalla iski aivan käsittämätön nälkä, mutta joka paikka näytti olevan täynnä ihmisiä kun siellä on nyt näköjään joku baseball/jalkapallo/ampumapaini/joku muu haistapaska-urheilumatsi menossa.
Noh, nälkä sitä silti oli, joten minähän päätin sitten kysyä jengiltä että haluaako kukaan lähteä syömään. Seitsemältä ihmiseltä kysyin, kaikki oli PA. Menin sitten yksin alakerran japanilaiseen ravintolaan, koska ulkona satoi edelleen vettä (ja kuulemma tulee satamaan vielä huomiseen asti). Tarkoitukseni oli mennä sinne pelkästään syömään ja sitten tulla takaisin kämpille, mutta ensimmäinen asia mikä minulle sanottiin kun astuin sisään oli, "you like you need a drink". Ja oli ehkä yksi parhaita päätöksiä vähään aikaan vaikka melkein kolmekymppiä upposi; Pääsin vihdoinkin juomaan VIINAA ihmisten kanssa. Kaikki nimittäin tuolla asuntolalla on alaikäisiä, koska täällä alkoholin juomisen ikäraja on 21v. Mutta uskokaa tai älkää, niin mä en ole nähnyt yhtäkään viinakauppaa koko hiton kaupungissa, joten yksin tissuttelukin on ollut hieman vaikeata, ja olisi samalla hieman alkkismaista ja säälittävää.
Kuitenkin, kyseisen lafkan omistaja, Taka, siinä kutsui sitten pöytäänsä ja tilasin pihvi teriyakin sekä katkarapu- ja kasvistempuran. Oli hieman suolatonta kun en tajunnut pyytää soijakastiketta, mutta hyvää silti. Tämän lisäksi Taka sitten tarjosi pari ilmaista drinkkiä, raakaa lohta, jotain tuntemattoman näköisiä rullia jotka maistuivat hieman erikoiselle ja selvisi että ne oli nattoa, eli mädätettyjä papuja. Eli ollut läheskään niin pahaa mitä luulin että se olisi ollut.
Nyt kello on 23.30, Zach ja Marqitis ei olleet huoneessa kun tulin tänne, joten veikkaukseni on että ne varmaan tulee joskus yhden aikoihin ja Marqitis on todennäköisesti taas ihan vitun pilvessä. Nyt kuitenkin unta palloon ja huomenna taas ihanasti herätyskello soimaan puoli seiskalta.
Day 25 – Sep 23
Huomasin että jenkit tunkee tuota ranch-kastiketta joka saatanan ateriaan mitä ne syö. Ranskalaisiin, leivän väliin, salaattiin, lähes kaikkialle suolaiseen. Mutta on se kyllä hyvääkin, en sitä kiellä.
Koulussa käytiin ensin hieman valaisukurssilla lamppujen vaihtoa ja uudelleen asettelua, oli taas vaihteeksi aika kuumottavaa olla ilman valjaita hieman lähes 10 metrin korkeudessa tikkailla.
Myöhemmin olin taas Chopper Blackin nauhoitus teoriatunnilla aivan vitun pihalla kun se selittää naama punaisena SSL:n tiskistä. Kun se lopuksi kysyy että onko jotain kysyttävää SSL:n tiskistä (tämä oli siis viimeinen tunti jossa kyseistä tiskiä käsiteltiin), kysyn että miten liukuautomaatiota ohjelmoidaan, vastaus oli isoittava sormi ja ”Fuck you”. Myöhemmin sanoi että koska olen niin vähän aikaa niin tarvittaessa voi antaa aiheesta yksityisopetusta joku kerta.
Seuraavaksi päästiin taas oikein kunnolla sitten käyttämään sitä SSL:n tiskiä, mutta tällä kertaa ei enää nauhoitettu radiota kahdella erilaisella mikillä, vaan päästiin ihan oikein ruNpuja äänittämään 8 mikin voimin. Sitten taas hokattiin että siinä systeemissä on taas lisää kanavia paskana, joten uutta virheraporttia kehiin ja yritetään pärjäillä sillä mitä on. Sitten menin lyhyille päikkäreille koska näköjään nämä liian lyhyet yöunet ei riitä enää meikäläiselle. Myöhemmin illalla menin Erberts&Gerbets subiravintolan kautta takaisin koululle kun meillä oli AES (Audio Engineering Society) kerhon tapaaminen, jossa tämä samainen SSL:n käyttöä opettava opettaja, Joe Mabbott, oli pitämässä esitelmää itsestään ja studiostaan. Ensi viikolla käymme tutustumassa sitten hänen studioonsa, jonka hän omistaa ”advisorini”, Chris Bloodin kanssa.
Noh, taas vaihteeksi elämä rankaisee; Kun pääsen pois niin huomaan että kännykästä on akku loppu. Kämpillä huomaan että Marqitiksen ja Zachin huoneen ovi on kiinni, joka yleensä on aika lailla ”älä tule” -merkki. Sitten siinä varovasti koputin, laitoin puhelimen lataukseen ja odotin minuutin verran, kun mitään vastausta ei kuulu niin menen sisään ja kuulen että Marqitis on suihkussa. Sitten kun hän menee suihkusta pois, menen tarpeille vessaan ja Marqitis on tässä välissä häipynyt.
Tulen takaisin ja huomaan että keittiön pöydällä on joku ihme sidottu muovipussi, otan sen käteen ja tutkiskelen sitä hetken. Huomaan nopean puoleisesti että siellä on käytetty kondomi sisällä, ja että se pussi vuotaa ihanasti spermaa. Pistin vihaisen viestin Marqitikselle aiheesta ja hän tuli muutaman minuutin päästä siivoamaan keittiönurkkauksen pöydän ja heittää sen kondominsa menemään.
Loppuillasta ei tapahtunut mitään ihmeellisempää, nörtteilin ja menin nukkumaan.
Day 26 – Sep 24
Olen muuten saanut aikamoisen yliannostuksen Beatlesia täällä. Sitä näkee koulun seinillä, ihmisten paidoista, kuulee radiosta, ostarilla oli beatles-kupit alennuksessa, jengi pelaa sitä beatles rocbandia xboxilla ja joka vitun ikinen maikka puhuu ja hehkuttaa niitä, ja varsinkin kuinka ne "pelasti amerikkalaisen nykymusiikin". Vielä kun ne olisi olleet amerikkalaisia eikä brittejä, niin se olisi ehkä vielä auttanut asiaa astetta enemmän.
Aamulla heräsin kerrankin itsekseni joskus kahdeksan aikoihin, mutta minulla oli herätyskello soimassa yhdeksältä, sillä minulla oli 10.30-11.55 Chris Bloodin kanssa käyttötasotesti, että saan kolmostason studiokäyttöoikeuden, mikä käytännössä tarkoittaa että saan käyttää itsekseni kaikkia koulun studioita, paitsi kahta SSL-studiota. Testi itsessään kesti noin 10 minuuttia, sitten vaan leikin kaiken maailman hardisleluilla kuten Distressor, Massey, API, Manley, GML, 1176, Apogee ja niin edelleen. Kamarunkkaus on kyllä kivaa joo, mutta kun ainoa lähdemateriaali on yhdellä mikillä mikitetty heikolla signaalilla oleva radio josta tuli klassista musiikkia, niin eipä siinä jaksanut kauaa niiden kanssa leikkiä, kun se tuntui aika tarpeettomalta.
Sitten olikin päivän ainoan tunnin vuoro, eli ”Artist & Industry seminar”. Viime kerralla oli se big band joka soitti 1930-luvun jazzia noin 10 kappaleen verran, tällä kertaa oli koulun johtaja Harry Chalmiers akustisen kitaran kanssa. Käsittämättömän hyvä kitaristi ja tunteikas laulaja, mutta eniten vitutti se että se soitti ainoastaan kaksi kappaletta ja käytti 3/4 ajasta kaiken maailman ”tämä meidän koulu on maailman paras koulu” propagapaskan jauhamiseen, joka ei kiinnostanut niin vittu millään tavalla.
Sitten menin taas koulun kahvilaan istumaan, toteamaan että siellä ei taaskaan ole ihmisruokaa ja syömään ylihintaisia leipiä. Tällä kertaa onneksi tajusin että siellä on voileipägrilli, joten sain siitä paninin.
Ihmiset varsinkin täältä asuntolalta, kuten kämppikseni Marqitis, ihmettelevät että miksi en käytä koulun studiotiloja hyväkseni, kun minulla olisi siihen mahdollisuus (ja minulla on muutenkin 2-3 numeroa suurempi käyttöoikeus kuin heillä). Sitten kun heitän vastapalloon toteamiskysymyksen, että ”toki mä voin teitä nauhoittaa, onko teillä biisit valmiina”, niin vastaus on ollut aina ”ei”. Tyhjästä on paha nyhjäistä ja niin edelleen.
Nyt istun tässä kämpillä yksin ja huomasin että mulla on joku metrin pituinen linnunpaska-raita mun vasemmassa lahkeessa, Zach on taas vaihteeksi lähtenyt kotio käymään ja Marqitista ei näy missään.
Illalla sitten kävelin tylsistyksissäni ympäri asuntolaa ja huomasin että huoneessa 412 on jonkin sortin bileet. Sitten menin kuokkimaan sinne ja huomasin jossakin vaiheessa että alan olemaan sellaisessa humalatilassa että kuitenkin haistan ja maistan vielä jotakin, niin ehkä nyt olisi hyvä aika lähteä suihkun kautta nukkumaan. Mutta tulipahan pelattu beer pongia ekan kerran elämässäni. Hauska peli.
Seuraava >>
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
