Aug 21 – First full day

Ekat torakatkin näin vasta toisena päivänä shampoopullon takana kylpyhuoneessa, keittiössä ja tietokonepöydän vieressä. Ovat onneksi pieniä. Heräsin ekan kerran noin kello kolme, mutta jatkoin siinä sitten nukkumista että saisin edes jotain tolkkua tähän unirytmiin. Aamu kuitenkin meni rehellisesti sanottuna nukkuessa ja tietokoneen ääressä – lähinnä Google Mapsissa ja Facebookissa. Nousin sängystä noin kello 10 tai 11.

Tytöt jotain siinä buukkailivat lentoja St. Louisiin ja bussireissua Washingtoniin aamupäivästä, itse kävin hieman pyörimässä tässä lähikortteleissa kattomassa mikä on meininki ja että ylipäätään näin mitä täällä on. Ulkona oli mukavan lämmin Löysin ainakin yhden kitarakaupan (oli sen verran ”boutique” henkinen että veikkaan että hinnatkin ovat sitä luokkaa). Kävin samalla Rite-Aid pharmacyssa ostamassa proteiinipatukan, partavaahtoa, suuvettä ja matka-käsidesin, koska tämä kosteus on aivan perseestä. Ostin samalla vahingossa itseasiassa kaksi eri suuvettä kun olin hieman nollat taulussa – Listerinen ja Rite-Aidin omaa merkkiä olevan tuotteen. Eipä tuo haittaa, sillä voipahan sen sitten ottaa mukaan lentokoneeseen. Sitten kävin ostamassa näihin kämpän avaimiin avainlenkin että saan kiinnitettyä ne housuihini koska vahingossa otin varalenkkini pois laukusta Helsingissä laukkua pakatessa. Kun avainlenkkiä on käyttänyt nyt kohta 20 vuotta omassa avainnipussaan, niin ei enää oikein osaa olla ilman. Kolme kauppaa piti käydä läpi ennen kuin löysin niitä sitten loppujen lopuksi rautakaupasta. Pari dollaria maksoi, taidan jättää sen tuohon avainnipuun.

Siinä sitten kävin viemässä kamat kämpille ja huomasin peilistä että olin aivan punainen naamasta kun tulin sisään, vaikka en ollut ulkona kuin ehkä tunnin ja lopun ajan sisällä. Pitää varmaan jotain aurinkovoidetta käydä ostamassa. Söin siinä sitten jääkaapissa olleet kiiwit ja ostamassa vesimelonin ja appelsiinimehua. Illalla mun sitten piti tavata Bill Cammack, mutta koska Pensado's Place (viikottainen miksaus-aiheinen ohjelma, http://www.pensadosplace.tv/) aloitti myöhässä normaalista, niin siirsimme tapaamisen huomiselle.

Siinä sitten kuitenkin menin Chimaran keikalle (lämppärinä Dark Sermon, Browning ja Threat Signal) jonne mun piti mennä Oskarin kanssa. Liput oli Suomen meiningeistä poiketen halvempia ovelta kuin ennakkoon – Ennakko oli 29 dollaria, ovelta 22 dollaria. Siinä sitten turvatarkastuksessa taputtelivat ovella ja ihmettelivät että mikäs helvetti toi on, sanoin että ne oli mun avaimet. Päästivät sitten kuitenkin sisään ilman että katsoivat sen tarkemmin. Dark Sermon ja Browning oli aivan hirveetä paskaa, Threat Signal oli ihan ok ja Chimaira aikamoinen pettymys. Dark Sermon kun aloitti niin kitarasoundi oli niin vihlova, että oli pakko mennä vessaan tekemään itselleen syljestä ja vessapaperista hätävara-korvatulpat. Muilla bändeillä tätä ongelmaa ei ollut, mutta pidin ne tulpat silti päässä loppukonsertin. Browning oli sen kuuloinen bändi että siinä oli kaikkine saksalaisine eurotekno syntikkoineen ihan potentiaalia, mutta jumalauta kun kitara-rummut-vokaaliosasto oli aivan todella tylsää kamaa eikä biisejä erottanut mitenkään toisistaan. Treat Signal oli ihan ok, mutta jossakin setin puolessa välissä tulemaan aivan törkeän kova päänsärky siitä kun ei ole oikein muistanut syödä mitään, joten en oikein pystynyt nauttimaan loppukonsertista. Chimairan uusi tyyli ei oikein ole mun juttu, sillä uusimmat kolme levyä oli suoraan sanottuna aivan hirveätä paskaa. Oikeastaan kun lähden miettimään että eipä niillä ole kun se yks hyvä levy, eli The Impossibility of Reason, ja omaksi onnekseni ne soitti sieltä aika hyvän määrän biisejä. Lisäksi Hunter siinä ”encoren” aikana soitti hieman lyhyitä pätkiä eri biiseistä aloittaen kuitenkin Metallica ”Sad But True” biisillä. Hassu veto.

Keikan päätyttyä huomasin että New Yorkissa on pitkälti täydellinen sää noin kello 23:00-00:00. Ei liian kylmä, ei liian kuuma, sopivan kostea ja autoja aivan todella paljon vähemmän. Sori mutsi. Kävin lataamasta Subwaysta hieman ruokaa naamaan, siitä takaisin talliin, suihkuun ja nukkumaan.

Aug 20 – New York, New York

Noniin, taas reissataan jenkkeihin. Tällä kertaa 20.8-3.9.2013 ja matkakohteena Iso Omena, eli New York City. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut käydä samanlaista paperisotarumbaa läpi kuin Minnesotaan muuttaessa – piti ainoastaan ostaa lentoliput ja täyttää ESTA hakemus. Jostain syystä kaikki kuitenkin tuntui haluavan pelotella New Yorkia tosi paljon mulle, varsinkin oma äitini. Esimerkiksi Anri-täti ja hänen miehensä tulivat viikonloppua ennen reissua käymään ja pelottelemaan kuinka perkeleen pelottava paikka se New York on, vaikka eivät itse ole koskaan siellä edes käyneet. Tietenkin järjen käyttö on sallittu ja yöllä yksin liikkuminen on tyhmää, sen verran tajuaa nyt tyhmempikin. Meikäläisellä ei kuitenkaan ollut kaikkein helpoimmat lähtökuopat tälle reissulle, mutta siitä lisää hieman myöhemmin.

Hieman alustuksena, että kun 2010 Minnesotassa tapasin hyvän ystäväni Jacobin, jonka kanssa sovimme silloin joskus että mentäisiin yhdessä New Yorkiin joku vuosi. Tämä reunion-reissu alkoi sitten tämän vuoden alkupuolella konkretisoitumaan ja tein aiheesta vieläpä biisin tämän vuoden helmikuun FAWM:iin (Biisin voi käydä kuuntelemassa täältä). Ennen kuin ostin lippuja, siinä sitten varmaan viiteen kertaan varmistin Jacobilta että onhan hän nyt aivan varma että lähtee, sillä jos hän ei ole, niin en varaa lippua. Hän sanoi ”joo joo, kyllä kyllä, tullaan tullaan” mutta tietenkin englanniksi. Varasin menopaluu-liput itselleni siinä sitten Skyscannerin kautta, hintaan 520 euroa Kilroy Travelsilta Icelandairilla. Safkat siinä joutuu ostamaan erikseen lennolla, mutta eipä tuo mitään.

Siinä sitten alettiin samalla kattelemaan kaiken maailman majoituksia ja huomattiin että New Yorkissa asuminen on aika saa-ta-nan kallista touhua; jopa yhden tähden hotellimajoitus kahdelle jossain hevonperseessä tietullien ja/tai tunnin metromatkan päässä oli luokkaa 150 dollaria per päivä. Ihan mielenkiinnosta vertailtiin että samalla rahalla pääsee neljän tähden hotelliin Tokiossa (jonne meidän olisi tarkoitus Oskarin kanssa lähteä joko 2014 tai 2015). Painostin siinä sitten toista kuukautta Jacobia että meidän pitäisi varata nää hotellit ja sen lennot mahdollisimman pian, koska hinnat ei kyllä yhtään tipu odottelemalla. Olisko se ollut sitten kesäkuussa kun Jacob tuli hieman katumapäälle ja sanoi ettei hän pääsekään kuin ehkä viikoksi. Sanoin että mikäs siinä, kai sitä lentoa saa lyhennettyä. No, siinä kuukautta ennen reissua me sitten hieman laskeskeltiin Skypen välityksellä kuinka paljon siellä Nykissä viikon oleskelu maksaisi ja hän sitten keskustelun päätteeksi ilmoittaa että hänellä ei yksinkertaisesti vain ole varaa, eikä siten pääsekään reissuun.

Siinä sitten kysyin Virtain ihmemiestä Soljan Oskaria reissuun matkakumppaniksi. Hän siinä sitten sanoi että voisi ekaksi viikoksi tulla kun hänellä on silloin vapaata ja palkkakin tulee, joten kävin Kilroylta kysymässä että paljonko lennon lyhentäminen viikolla maksais... Sanoivat että 800 euroa. Joo, pitäkää tunkkinne. Tämä tarkoitti siis sitä, että mun oli pitkälti pakko olla kaksi viikkoa New Yorkissa, eli ensin viikko Oskarin kanssa ja sitten viikko yksin.

Jotta kaikki ei olisi mennyt liian helpoksi, niin äiti sitten herätti meikäläisen tuossa 17.7 ja herätti meikäläisen kertomalla että faija on kuollut. Muutamaa viikkoa ennen heidän 30v hääpäiväänsä. Siinä oli sitten pasmat sekaisin seuraavan vajaan kuukauden verran ja meinasi koko reissu peruuntua omalta osalta sen takia, mutta saatiin mutsin kanssa sovittua homma niin, että loppujen lopuksi 3.8. pidetyt hautajaiset eivät vaikuta reissuuni eikä laivatöihin. Kouluhommat kyllä tosin meni aivan plörinäksi, koska mun piti tehdä mun gradun pilottihommia kesällä, mutta vietin faijan kuolemasta sen seuraavan vajaan kuukauden mutsin luona henkisenä tukena ja siinä sitten kävi nämä perusmeiningit että paino nousi aivan hävyttömästi tänä aikana. Kävin vaa'alla juuri ennen reissua ja se näytti 108kg(!). Ennen faijan kuolemaa se oli 98kg. Pakko saada se takaisin alle 100 kilon vuoden loppuun mennessä tai olen Santerille viinipullon pystyssä.

Siinä sitten kuitenkin varailtiin Airbnb:n kautta meille majoitus Manhattanilta, löydettiin East Villagesta tosi kivan näkönen mesta hintaan 67/55 dollaria per päivä + varausmaksut. Varasin siinä ensimmäisen viikon kahdelle hengelle ja toisen viikon itselleni. Noh, siinä sitten tasan viikkoa ennen lentoa Oskar ilmoittaa että hänkään ei pääse reissuun, sillä hänellä on myöskin rahatilanne mikä on ja lisäksi hänellä oli muutto Helsinkiin edessä ja kämpän katsominen Helsingissä juuri silloin. No, enpä minä voi miestä mukaan pakottaa, mutta pakotin kuitenkin hänet maksamaan oman puoliskonsa majoituksesta kun olin sen kerran ehtinyt jo maksaa. Parhaimpiin kavereihini kuuluva Sebastian sanoi että hän olisi muuten mielellään lähtenyt mukaan, mutta viikon varoitusaika oli hieman liian lyhyt eikä töistä voinut olla pois. Ehkä sitten ensi kerralla.

Lähdin matkaan kohtuullisen kevyellä varustuksella, sillä New Yorkissa oli sääennustuksen mukaan keskimäärin 30°C koko ensimmäisen viikon, joten lähdin oletuksesta että jos tarvitsen takkia tai hattua tai uudet kengät, ostan ne paikan päältä. Matkalaukku tuli läyhästi pakattuna ”täyteen”, mutta painoi vain noin 10 kiloa ja mukana on lähinnä sukkia, kalsareita, paitoja, shortseja, parit farkut, yksi pitkähihainen paita, juomapullo, sandaalit, dödö, hammasharja, sähköadapteri, taskulamppu, kynsisakset ja partahöylä. Olkalaukussa lähinnä purkkaa, tietokone, luurit, paperit, pari piuhaa sekä tripodi ja hätävara-akku iPhonelle.
Muistin tuossa vähän ennen lähtöä että pitää käydä ostamassa vyö tuolle matkalaukulle. Matkalaukussa (ja vyössä) on jo ennestään TSA-lukko, mutta lähinnä ostin sen sen takia kun mun musta medium-kokoinen Samsonite on niin geneerisen näköinen matkalaukku, että mulla on ollut ainakin kolme kertaa matkustaessa vaikeuksia bongata sitä sieltä liukuhihnalta, joten ostin vasten todella räikeän Stryper-henkisen kelta-musta-raidallisen vyön. Ei pitäisi olla sitä ongelmaa siis enää. Lisäksi se toimii samalla majoituksessa extraturvakkeena. Tai korsettina.

Lähtöpäivänä, tiistaina, perusmeininki. Yritin mennä maanantaina nukkumaan jo klo 23, mutta eihän siitä tullut mitään – kello on aamulla 8.20 ja olen herännyt siis maanantaina kello 13 enkä nukkunut tässä välissä lainkaan. Lähinnä sen takia että saisin yritettyä lentokoneessa nukuttua. Kahdessa viikossa tarkoitus olisi nähdä muutamia tuttavia, mutta otin tämän perusmeininkini etten suunnittele etukäteen mitä aion tehdä. Nyt kuitenkin on pakko yrittää hieman ottaa lepiä ennen lähtöä, muuten pelkään että nukahdan lentokentälle.

Herättyäni siinä yhdentoista aikoihin tein vielä viimeiset pikapakkaukset, tiedän että multa jäi jotain mutta en tiedä vielä mitä. Vein sitten koiran ulos ja lähdin sitten Itiksen kautta lentokentälle. Lähes välittömästi kun astuin ulos olin ihan hiessä, ehkä tämä kaksi paitaa päällä on liikaa tähän säähän. New Yorkissa ei olekaan sitten kun ~10 astetta enemmän lämpöä... Alkoi sitten hieman Itäkeskuksen bussipysäkillä jännäkakkaa pukkaamaan ja huolestuttamaan että ehdinkö ajoissa kun myöhästyin sekä metrosta että bussista kun ne dösät tuli ainoastaan puolen tunnin välein.

Lopulta bussi kuitenkin tuli ja sieltä sitten valtasin sen keskialueen paikan. Sieltä sitten kuitenkin tuli joku somalimamma rattaiden kanssa ja jouduin antamaan hänelle tilaa siinä. Kun bussi pääsi perille, niin tämä Helsinki-Vantaan kenttä oli aika aavekaupunki tälleen työ/koulupäivänä kahden aikaan tiistai-päivällä. Jos en ihan hirveesti valehtele niin siinä oli ehkä 15 ihmistä siellä aulassa. Koska jonoja ei juurikaan ollut, olin tehnyt jo check-inin etukäteen, kaikki paperihommat oli kunnossa ja ykkösterminaali olikin pienempi mitä muistin ja byrokratian määrä oli lähes nolla, olin loppujen lopuksi 15 minuutissa ulko-ovelta portilla, sopivasti tunnin etukäteen. Tapasin samalla laukkujonossa Jyväskylästä IDESCO:n järkkärityypin, oli menossa Reykjavikiin johonkin konferenssiin tai seminaariin. Ei voi muistaa nimeä tähän hätäänva tyyppi kuitenkin. Meinasin ensin ostaa suklaalevyn, mutta oli lentokentän kauppa aika hinnoissaan. Siellä sitten kuitenkin oli R-kioskilla, huvittavana yksityiskohtana siellä oli ”Odota hetki tulemme pian takaisin” kyltti ovella vaikka ovet oli sepposen selällään ja kaksi myyjää sisällä. Ostin R-kioskilta pari suklaapatukkaa ja perinteisesti källi-salmiakkia sille majoitusisännälle. Se tulee varmasti vihaamaan sitä. Nyt on kuitenkin WIFI auki, Nickelbackit soimaan ja odottelemaan että pääsen koneeseen. Tuli huomattua samalla että Nickelbackin sanoitukset on aivan hävyttömän huonoja, mutta koska musa on todella tarttuvaa niin se pelastaa edes hieman. Kanadan vastike meidän ”junttimetallille”.

Lentokone oli aika perus Boeing 757, mutta melkein kaikki oli islanniksi ja selostukset englanniksi. Silti siitä jotenkin suurinpiirtein ymmärsi melkein kaiken, kun kirjoitettu islanti näyttää vähän niinkun ruotsin vammaiselta pikkuserkulta. Sellainen erikoisuus lentokoneessa oli mihin en ollut aiemmin törmännyt, oli että istuimissa oli USB-reiät, eli kysyntään on selkeästi vastattu tarjonnalla. Sain tämän johdosta kuunneltua koko lennon ajan musiikkia niin että puhelimen akku oli lennon päätteeksi edelleen täynnä. Esitteessä luvattua WiFiä tosin ei ikävä kyllä vielä ollut. Lento itsessään ei ollut muuten mitenkään ihmeellinen, yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Perustylsää oli ja huminan määrä oli aivan saatanasta, mutta jotenkin en ollut tottunut siihen että lentokoneessa ei saanut ruokaa. Ei siinä kyllä erityisemmin nälkäkään kyllä tosin ollut, että en sinänsä mitään siinä menettänyt.

Islannin ylle tultaessa nähtiin joku luminen vuoristo jonka varmistin edessä olevasta kartasta olevan Vatnajökull, ja se näytti aivan käsittämättömän siistiltä lentokoneesta. Se oli myöskin täynnä helvetin paskaista lunta, vähän saman näköistä kun stadissa maanteiden vierusta. Keflavikin lentokentälle saavuttaessa meillä oli hieman vajaa tunti vaihtoaikaa, mutta koska laukku kuulemma menivät automaagisesti JFK:lle, niin ei tarvinnut siitä huolehtia ja panikoida. Omaksi yllätyksekseni, tullihommat meni melkeinpä nopeammin kuin Helsinki-Vantaalla, mutta sitten tuo lentokoneessa syömättömyys iski takaisin. Tuli nälkä. Arvatkaa vaan oliko lentokenttäruoka halpaa? Kinkkupatonki ja todella keskinkertainen sushiannos maksoi 21,20€. Perkele. Eikä Keflavikin ilmainen Wifi myöskään toiminut, joten en päässyt ilmoittamaan isännälle että olen Islannissa. Oh well. Pissalla sitä piti kuitenkin käydä.
Toiselle lennolle koneeseen mennessä joku pieni tumma poika istui mun penkillä, siinä sitten pienen venkoilun jälkeen vaihdettiin paikkaa ja mie pääsin ikkunapaikalleni, koska halusin kuvata kaikki nousut ja laskut videolle mahdollista jatkokäyttöä varten. Söin siinä sitten 13€ kana-aterian joka oli täynnä pettymystä ja tuotti lähinnä pahaa mieltä. Tällä viiden tunnin pätkällä sain edes hieman nukuttua, vaikkakin vain noin tunnin verran. Tyyny oli yhtä tyhjän kanssa ja todella epämukava kapistus. Kattelin siinä sitten kolmisen jaksoa Family Guyta lentokoneen telkkarista ja yritin aina välillä kattella ulos ikkunasta. Missasin Grönlannin ylilennon, mutta Kanadan vesistöistä sain otettua pari kuvaa. Join tällä pätkällä myöskin kahvia ja oli sen verran kitkerää myrkkyä, että oli pakko juoda se tupla-sokerin kanssa.

Kattelin tässä samalla kelloa, että olen ollut nyt 13 tuntia liikenteessä ja tässä olisi vielä noin tunnin verran matka aikaa lentokoneessa jäljellä, siitä sitten vielä varmaan tunnin verran että pääsen majoituspaikalle. Pitkä päivä. Mikäs siinä näillä samoilla silmillä mentäessä.

Saavuin siinä sitten kentälle, paperien tarkastuksen, sormien skannaamisen ja valokuvan ottamisen jälkeen kaikki meni aika nopeasti. Nopeasti vessaan pikakuselle (en käynyt kummassakaan lentokoneessa kun en jaksanut kömpiä ikkunapaikalta) ja taksia etsimään. Siinä sitten vahingossa menin taksiin joka ei ollutkaan keltainen taksi vaan joku ”limusiini” tyylinen taksi, ei kuitenkaan sellainen pitkän mallinen. Veikkaan että se myös hieman kusetti mua silmään sen hinnan kanssa kun ei ollut mittaria, mutta minkäs teet. Se kuski kuitenkin oli aika symppis intialainen ukko, juteltiin matkalla niitä näitä mm. siitä kun kummankin faijat oli kuolleet ja siitä kuinka hän uskoo johonkin maguruunsa intiassa ja että ihmisellä on paikka elämässä, kuinka hän rukoilee neljä kertaa päivässä, reinkarnaatio ja muuta uskontohömppää.

Päästiin siinä sitten kaupunkiin ja on pakko todeta että täällä on aivan hävyttömän kostea. Siihen kun pistetään bonukseksi päälle että kadut oli aivan hävyttömän likaisia ja hirveet määrät jätesäkkejä, niin ei ihme että kaikkialla haisi aivan todella pahalta. Kohtuullinen syy-seuraus suhde.

Siinä sitten kuitenkin soitin Edwardille, joka oli tämä majoitusisäntä, ja hän siinä saapui sitten kohtullisesti muutaman minuutin päästä, mutta oli puhelimessa niin odottelin häntä siinä hieman pidempään. Mutta mikäs kiire sitä tässä valmiissa maailmassa on, varsinkaan kun sitä on jo valmiiksi monta tuntia odottanut, niin kyllä sitä jaksaa nyt muutaman minuutin lisää odotella. Edward itsessään oli sen näköinen että vanhemmat tai isovanhemmat olivat aasialaiset, mutta puhui niin nykiläisellä aksentilla englantia että on aika varmasti paljasjalkainen. Majoituspaikka itsessään oli sopivan ghetto – huoneisto on kellarissa ja sinne piti mennä talon ulkopuolelta lattiaritilän läpi(!). Pitää varmaan kuvata joku video aiheesta. Huone itsessään on kaikessa pienessä likaisuudessaan kuitenkin mukavan kodikas, täällä on telkkari, wifi, iso leveä sänky ja oikeastaan kaikki muu peruskama mitä esim yhden tähden hotelleissa on poislukien aamiainen.

Asun täällä kahden Roomasta kotoisin olevan italialaisen mimmin, Rosan ja Silvian (pitää vielä tarkistaa että muistin nimet oikein), kanssa. Lisäksi täällä asuu vakiokalustona tummempihipiäinen Dennis. Tytöt olivat täällä ennen minua ja lähtevät minun jälkeen, joten kämppikset eivät vaihdu tänä aikana. Olin siinä noin 40 tunnin valvomisen jälkeen aika taju kankaalla jo niin olin hieman ”hitaalla vaihteella” siinä. Tytöt kuitenkin kysyivät että haluanko lähteä illalla heidän kanssaan katsomaan jotain liveklubia, sanoin että toki. Menin siinä sitten suihkuun, mutta perus suomalaiseen tapaan en kehdannut siellä ollessani kysyä että miten helvetissä se toimii, tai lähinnä että miten saan sen veden tulemaan siitä suihkusta eikä siitä alemmasta hanasta, joten lapoin vedet käsillä iholle. Käyhän se niinkin, oli vaan vähän hitaampaa toimintaa. Näköjään en vain kääntänyt yhtä ruuvia tarpeeksi pitkälle, pelkäsin että se lähtee irti kun alkoi kierteet näkymään. Laitoin siinä vaatteet päälle ja meinasin nukahtaa siihen sängylle, joten sanoin että taidan sittenkin skipata tänään. Sänky oli aivan käsittämättömän pehmeä.

New York 2013 - Overview

Kokoan kaikki 2013 New Yorkin reissuni blogimerkinnät tähän viestiin I'll link all the blog entries related to my 2013 New York trip here. Blog will most likely be in Finnish, so use Google Translate if you need to.

Aug 20 – New York, New York
Aug 21 – First full day
Aug 22 – Thunder and rain
Aug 23 – Shopping spree
Aug 24 – Messages in the sky
Aug 25 – I got something in my eye

Miksi alkoholi on Suomessa kallista?

Ei ihme että alkoholi on Suomessa kallista. Katso koko verotaulukko Finlexin sivuilta

Etyylialkoholipitoisuus tilavuus prosentteina / Veron määrä
– yli 2,8 / 29,90 senttiä litralta valmista alkoholijuomaa

Eli sama suomeksi: Kun ostat kaupasta kolme oluttölkkiä (S-Market, Koff III á 0.87€) että saadaan litran olutta, niin katsotaan mistä se hinta muodostuu.

Lähtöhinta	3 * 0.89€ = 2.67€	2.67€
ALV 24%	2.67€ * 0.24 = 0.64€	2.67-0.64 = 2.03€
Tölkkipantti	3 x 0.15€ = 0.45€	2.03-0.45 = 1.58€
Alkoholivero	0.30€	1.58-0.30 = 1.28€

Eli itse juoman hinnasta noin puolet muodostuu veroista ja panteista! Siitä jos lähtee miettimään että kauppa ja tukku yleensä riipasee siitä vielä kolmanneksen hinnasta päälle, niin itse juoman hinnaksi muodostuu noin 1 euro!

Mitä vittua?

What a day!

TL;DR: Played video games in the morning and had a fun day at the city center, had diarrhea, spent 120€ more than I wanted today. #morkkis

Woke up at ~1 am, played thru Leisure Suit Larry Reloaded (too bad that it was released yesterday), decided to go to supermarket and then to the city center around 7am to get a haircut at the A&K student shop and to buy some T-shirts from Tokmanni that were supposed to be there for 2.99€ each. I started biking and noticed that I already had passed the supermarket while thinking something else, so I just biked to the city center like a maniac because the road is kinda hilly between Kuokkala and city center. Arrived there around 7:30, but when I arrived at the barbershop, it had a note on the door that it had closed it's doors for the summer on Wednesday.

So, I parked my bike in front of the Body Action shop, then I was like "I'm not feeling so good", drank some water, but still felt really bad. In my head I said "my blood sugar is really low, I need to eat something, because I forgot to eat breakfast in the morning".

I swiftly moved to the pretty much only place open at that time, Wilhelmiinan Konditoria, at the bus station. I stepped inside, but I couldn't even make it fully inside the shop before I had to sit down on the stairs leading upstairs, because I felt really weak. I started ordering I think I most likely looked like I was drunk or using drugs, because I couldn't keep myself up and had to lean against the counter, my hearing and vision started to blur out and I started seeing stars as I ordered the 5.90€ breakfast, and I even had to change the card because I couldn't remember my visa electron password(!). I was totally in naturally sedated condition. I had to go and sit down to the table because I just couldn't handle it anymore, I had to apologize for the lady behind the counter because she had to bring my order to the table, because I just couldn't stand up anymore. After I had eaten the bagel and the fruits and vegetables and drank the juice, I felt better, but I still felt really weak after the coffee.

So after I had gathered myself a bit, I went to the market square just to be surprised that there actually was a market up at that time in the morning! I noticed there was a lot of strawberries, peas, fish and other local goodies available, but I decided to go to the K market next door to get a BROtein bar for a bit under 4€. I also had to notify a salesperson that some of the bars had seriously lower kiloprice than there was supposed to be. She thanked me.

Next, I went to Tokmanni just to realize it wasn't open until like 15 minutes later, so I sat down at the fast food buffet place table next door, but it didn't take long until I forgot that I took cream with my coffee, and my lactose intolerant stomach said to me "HERE COMES THE DIARRHEA!", so I had to find the nearest bathroom and FAST. Found it... LOCKED. Then I saw the "M WC 1€" sign, reached out for my wallet just to find that I don't have any 1€ coins, only 2€ and 50c coins. I went to the coffee shop next door and asked if they can exchange my 2€ coin to two 1€ coins, and she REFUSED! I said, but the toilet only takes 1€ coins, and then she turned into an angel and gave me a token for the bathroom for free! I went in to the first booth and I felt so relieved.

After that episode, I went back browsing for like half an hour in Tokmanni just to realize they didn't have the shirts in question AT ALL, I went window shopping at the biggest stores, because they all seemed to have sales at this time for some reason. Went to Anttila, Sokos, Suomalainen Kirjakauppa and some other places. Then I went to the Pelastusarmeija flea market to browse if they had anything interesting. There was a balalaika for 30€, but it looked like it wasn't in very good shape, so I left it there.

Because of the balalaika I remembered, hmm, I need new guitar strings, so I'll go to Musapörssi. I went there and holy crap! It was closing it doors for good today, so it was literally almost empty. they only had one bass guitar left and like three Behringer rack units for 30€ each and hella lot of different cables for 1€/m. The guitar strings were still really overpriced (8€, same strings 4.90€ at Thomann), so I didn't bother to buy them. They did have a boxful of recorders (the instrument everyone hated in elementary school) for 4€ each and a violin that I almost considered buying for 30€, but I decided not to. Instead I bought a mini-tripod mic stand for 3€, and I just googled that they are around 10€ new, so I saved a few euros.

Then I went to the other music store in town, Musikantti. I tried all their sub 500€ acoustic guitars, the ironic thing was that I liked the sound and feel of the guitar the most that was second cheapest in there (some Ibanez with electronics, can't remember the model). After that I decided not to buy any of them, but I just casually asked if they had Tune Bot (drum tuning peripheral), and they did, so I bought that instead for 95€. Kinda regret it because I'm going to NYC soon so I most likely could've gotten it cheaper there, but oh well. You only yolo once, right? Then I asked if they knew any other flea markets in town, they directed me to the Eko Center, but more about that later.

After that I went to the shop just a few doors down to ask if they had any C-cassette players for dirt cheap - they didn't. Only for expensive price. After that I went a few more doors down to some turkish pizzeria and ate their 5€ pizza, ordered vegetariana. Too bad that all the veggies were pickled, so it kinda ruined the experience, but I've had worse. Just took a cautionary toilet trip after it, so that the above-mentioned-like situation wouldn't happen again today. At least I did remember to drink a lot of water today, since it was relatively hot day.

Then I went to Record Shop X and asked if they had "Never Mind The Bollocks". They did, but it was some 2 CD deluxe package for fucking 25€. Fuck that shit. I also heard Chino Moreno's new project, Palms, and it sounded really good! I must check it out on Spotify.

Then I went and got my bike and cycled towards Eko Center and noticed that I really hate riding uphills with this bike, because it makes helluva rattle on the easiest gear, and being obese makes pedaling really hard, even on the easiest gear. Might need to get it fixed or sell the bike to the newcomers (Anyone wanna buy a bike in the Fall? Hit me up). Eko Center had changed a bit, and I felt really exhausted again when I went inside because I am still a fairly fat person and out of shape. Drank some more water, browsed around and ended up buying a 1992 Finnish rock classic that has a character that the ownership of this album is considered either something to be proud of or something to be ashamed of: Neon2 - "Polku" CD for 1€. Includes hits like "Kemiaa", "Tässä Talossa" and "Polku".

After that I had another sip of water, started pedaling towards Kuokkala, and was like, DAMN, this weather is kinda nice, so instead of biking up the Kuokkala bridge, I went under it and to the Lutakko beach for some time. I didn't have a watch or cellphone with me so I have no I head how long I was there, but I think max an hour, more likely close to half an hour. But just to relax a bit and to dry off the sweat.

Then I went home and started writing this message after telling this story in short form to my flatmate, who also is suffering from this heat. But anyway, in the end I didn't really get ANY of the stuff I went there to do - I didn't go to the grocery store, I didn't get a haircut, I didn't buy guitar strings, I didn't get the T-shirts, but I did still have a blast and got the Tune Bot!

So, how was your day?

Miksi Jyväskylän AaltoAlvari on Suomen kallein uimahalli?

Olen Anssi Tenhunen, 28 vuotias maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistolla. Muutin tässä syksyllä Helsingistä Jyväskylään ja pidän todella paljon uimisesta. Omaksi harmikseni Jyväskylän keskustassa sijaitseva uimahalli AaltoAlvari on tällä hetkellä remontin takia suljettu, mutta olisin ihan mielenkiinnosta kysynyt, että minkä takia AaltoAlvarissa uiminen on aivan käsittämättömän kallista? Aikuisten lippu 7,50€ kerta ja opiskelijat 5,50€? Se on 2 euroa kalliimpaa kuin missään muussa suuressa Suomen kaupungissa (käyntihintahaarukka aikuisilta 4,00-5,80€ ja opiskelijoilta 2,00-3,70€).

Ymmärtäisin jos siinä uimahallissa olisi jotain muuta ihmeellistä ja erikoista kuin se että se on Alvar Aallon suunnittelema, tai jos siellä olisi joku alennettu hinta tietyille päiville tai ajoille. Esimerkiksi Tampereella ja Rovaniemellä on tälläinen käytäntö. Ja ei, aamu-uinti klo 6-10 hinnoilla aikuiset 5,50€ ja opiskelijat 4,00€ ei ole se mitä hain takaa, ja se on edelleen kalliimpaa kuin opiskelijahinnat missään muualla päin Suomea.


Henkilökohtaisesti opiskelijabudjettini ei taivu tuohon kertahintaan että pystyisin käymään siellä useasti viikossa, vaikka kuinka nipistäisin kaikesta muusta elämisestä, eikä Tikkakoskelle uimaan lähteminen ei olisi matkakulujen takia millään tavalla säästöä, ja se olisi myös omalla tavallaan tyhmää kun AaltoAlvari kerran on heti tuossa yliopiston vieressä.

Täten kysynkin että onko mahdollista että tälle asialle pystyttäisiin tekemään jotakin, jotta hinnat olisivat suunnilleen samoissa muiden kaupunkien kanssa? Vertailun vuoksi alla hinnat muista Suomen kaupungeista, otin listan 20 suurimman väkiluvun mukaan: 

##	Kaupunki	Aikuiset	Opiskelijat	Lähde
01	Helsinki	5,30€	2,90€	urheiluhallit.fi
02	Espoo	4,00€	2,00€	espoo.fi
03	Tampere	4,70€	3,30€	tampere.fi
04	Vantaa	5,00€	2,60€	vantaa.fi
05	Turku	5,00€	3,00€	www.turku.fi
06	Oulu	4,50€	2,50€	ouka.fi
07	Jyväskylä	7,50€	5,50€	jyvaskyla.fi
08	Lahti	4,80€	2,40€	lahti.fi
09	Kuopio	4,50€	3,00€	kuopio.fi
10	Kouvola	4,20€	3,20€	kouvola.fi
11	Pori	5,00€	2,80€	pori.fi
12	Joensuu	5,00€	3,60€	jns.fi
13	Lappeenranta	5,80€	2,70€	lappeenranta.fi
14	Hämeenlinna	5,80€	3,45€	hmlliikuntahallit.fi
15	Rovaniemi	5,00€	3,70€	rovaniemi.fi
16	Vaasa	5,30€	3,70€	vaasa.fi
17	Seinäjoki	5,00€	2,50€	seinajoki.fi
18	Salo	5,00€	2,50€	salo.fi
19	Kotka	4,30€	2,50€	kotka.fi
20	Porvoo	5,00€	3,50€	porvoo.fi

Tämä viesti on lähetetty Markku Anderssonille (Jyväskylän kaupunginjohtaja), Jyväskylän kaupungin liikuntapalveluille sekä muutamalle lehdistön edustajalle (Keski-Suomalainen, Iltalehti, Iltasanomat), mutta levittäkää tekin toki tätä sanomaa jos haluatte asialle jotain muutosta.

-- Lisätty 16.11.2012 --

Sain seuraavanlaisen vastauksen Ari Karimäeltä:

Hei

AaltoAlvarin aikuisten pääsymaksu (7.50) sekä opiskelijahinta (5.50) sisältää ohjatut ryhmät, kuntosalin, seniorikuntosalin, kylpylän palvelut sekä uinnin. AA tarjoaa huomattavasti monipuolisemmat palvelut kuin kunnallinen uimahalli yleensä.
Vertailukohtana toimii Turun Impivaaran uimahalli, joka on AA:n tavoin kaupungin ylläpitämä kylpylämäinen suuri uimahalli.
Heillä vastaavat hinnat ovat 7.50 euroa ja 5 euroa, joten eroa ei juurikaan ole.

Sarjalipuilla hinnat laskevat kautta linjan ja aamu-uinti AA:ssa maksaa 5.50/4.00 euroa, joten vaihtoehto "kaikille mausteillekin" löytyy.

Tämän lisäksi meillä on Vaajakosken Wellamo, joka on varustukseltaan keveämpi perinteinen rata-allas. Se peruskorjattiin viisi vuotta sitten ja on myös erittäin suosittu, kävijöitä on yli 100.000 vuositasolla. Aikuisten kertalippu maksaa 5.20 ja opiskelijalippu 3.10. Aamu-uinnit ja sarjaliput tässäkin edullisemmin.

Taksoitteluun vaikuttaa siis palvelujen monipuolisuus, joten vartailukohteet tulee valita samantasoisista uimahalleista. Taksoista
päättää kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta, joka tuumaa taksoja (ml. uimahllit) seuraavan kerran joulukuussa.

Lisätietoja ja yksityiskohtaisempaa informaatiota uimahalleistamme ja maksuistamme saat liikuntajohtaja Pekka Sihvoselta (pekka.sihvonen@jkl.fi)

Liikunnallisin terveisin


Ari Karimäki
Vastuualuejohtaja
Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut

Oma vastaukseni vielä oli seuraavanlainen:

Hei Ari,

Kiitos vastauksesta. Ehdotuksesta lähteä Wellamoon uimaan: Tässä tulee sama ongelma kuin Tikkakoskelle lähdettäessä:

Jyväskylän yliopisto - Wellamo: 9km.
Jyväskylän yliopisto - Tikkakoski: 23,6km.
Jyväskylän Yliopisto - AaltoAlvari: 600m.

Eli se on autottomalle kohtuullisen pitkän matkan päässä. Myöskään se, että julkinen liikenne on kallista verrattuna esimerkiksi Helsinkiin (kertalippu ilman alennusta 3.20-3.50€ riippuen mistä tulee kyytiin ja 40 matkan näyttökortti opiskelija-alennuksen kanssa 1.32€), ja kun tämä pitää maksaa kahdesti, ei säästöä kerry lainkaan verrattuna siihen että kävisi Aalto Alvarissa, vaan se on itseasiassa kalliimpi vaihtoehto.

Ja edes tuolla 4.00€/kerta sarjalipulla se hinta on kalliimpi kuin missään muissa näistä 20 kaupungista jotka listasin (haarukka 2,00-3,70€). Vaikka se on mukava idea että 7.50€/5.50€ sisältää kaikki, niin harvemmin sitä tulee käytyä sekä kuntosalilla, että uimassa että ohjatussa ryhmässä että kylpylässä, joten siinä ainakin omasta mielestäni maksaa "turhasta". Olisiko mahdollista sen sijaan saada vastaavanlainen palvelu kuin tuo aamu-uinti, eli pelkkä sauna ja uinti hintaan x euroa, joka olisi vastaavaa luokkaa kuin muiden kaupunkien kunnalliset uimahallipalvelut?

Tähän sain 19.11 vastaukseksi seuraavanlaisen, mutta en jatkoviestiä.

Huomenta

Nyt välitän kysymyksen liikuntayksikköömme tuumattavaksi. Heillä on paras näppituntuma näistä yksityiskohdista.

-- Lisätty 23.12.2012 --

Keskisuomalainen uutisoi 12.12.2012 että hinta nousee YHDEKSÄÄN EUROON (Kyllä, luitte oikein, 9€) ja opiskelijalla 6.50€. Mikä oli lukijoiden vastaus? No eihän siitä perkele vieköön tykätty.

-- Lisätty 28.12.2012 --

Lähetin muistutusviestin 23.12.2012, jossa luki seuraavanlaisesti:

Hei,

Olen tässä nyt kuukauden verran odotellut vastausta, jota ei ole vielä kuulunut. Lisähuomautuksena olen henkilökohtaisesti pettynyt päätökseen että AaltoAlvarin valmiiksi korkeat hinnat nousivat hintaluokkaan 9.00€/6.50€

- Anssi Tenhunen

Sain vastauksen Jyväskylän kaupungin liikuntajohtajalta Pekka Sihvoselta 28.12.2012, välitin viestin yliopiston liikuntapäällikölle Anneli Mörä-Leinolle.

Hei

Valitan viivästynyttä vastausta (viimeinen vastaus 14.11. 2012), lautakunta tosiaan vahvisti uudet hinnat 12.12. 2012 kokouksessaan niiden päätösten mukaan eletään. Esittämääsi uuteen hinnoitteluun mm. opiskelijoiden osalta ratkaisu löytyy yliopiston puolelta, sillä yliopisto on aikaisemmin (ennen remonttia) tukenut henkilökunnan ja opiskelijoiden liikuntaa myös uintia subventoimalla osan lipun hinnasta tiettyinä aikoina päivästä. Paljonko se on vuodelle sen ratkaisee yliopisto. Asiasta eniten tietänee JY/liikuntasihteeri Anneli Mörä Leino. Kassalla esitetty henkilötodistus oikeutti aiemmin alennukseen halliin.

Lisätietoja AaltoAlvarin puolelta antaa Esa Naukkarinen.

Ystävällisin terveisin
Pekka Sihvonen

Lontoo ja Devin Townsend Retinal Circus

Tämä on ns. ”paska tarina”. Ymmärrätte kun luette.

Tiistai 23.10.2012

Noniin, tätä on venattu joulukuusta lähtien. Lähtö Lontooseen. Lähdön syy on Devin Townsendin ”Retinal Circus” -keikka Round House keikkapaikalla, joka vetää noin 2000 henkeä. Heräsin aamuviideltä, pakkasin laukun, datailin hieman ja sitten menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudestaan, menin Sampo pankkiin nostamaan ilmaista rahaa (voitin Veikkaukselta 400€ Casino-arvan lisäarvonnassa) ja sitten Forexiin vaihtamaan näistä 350€ punniksi. Sain noin £270. Sitten menin aamupalalle ja päivän ainoille tunneille. Seminaari, jossa käytiin akatemisen englannin kirjoittamista läpi. Boring. Tämän jälkeen mietin että menenkö aikaisemmalla junalla vai menenkö ”extra-curriculum activities” MAG (Music Apperciation Group), jossa Elske soitteli meille kaiken näköistä hollantilaista ja kaikenlaista muuta musiikkia. Menin myöhemmällä junalla, koska Sarah teki hemmetin hyviä keksejä MAG:n väliajalle. Sieltä suoraan sitten juna-asemalle, lippu kouraan ja Helsinkiin. Siitä vanhempien luokse sohvalle nukkumaan ja toteamaan että paino on noussut. Pitää taas joulun jälkeen skarpata seuraava vuosi että saisin painon takaisin noin 100kg tienoille (nyt noin 115kg).

Keksiviikko 24.10.2012

Heräsin aamulla viideltä ja hoidin check-inin, tulostelin varauslärpäkkeet sun muut ja menin takaisin nukkumaan hetkeksi. Sitten menin Seppälään ostamaan itselleni keltaisen paidan (koska keikka kuvataan, se tulisi näkymään hyvin DVD:llä) ja läjän sukkia. Sitten hieman makkaraa aamupalaksi ja isä vei minut lentokentälle. Siinä sitten soittelin Ramille, jonka kanssa olin menossa Lontooseen, että olen kentällä missäs olet. Hän oli vielä himassa, mutta kuulemma juuri lähdössä. Hommahan tosiaan on niin että Rami ei kuulemma ole matkustanut lentokoneessa 2000-luvulla kertaakaan, joten häntä hieman jännitti, joten hän oli vetänyt pari keventävää olutta alkuun. Puolisen tuntia myöhemmin hän saapuu paikalle.

Menemme check-iniin, sain omat hommani tulostettua mutta jotakin sähelsin kun mutsi soitti mule samaan aikaan puhelimella, joten en saanut laukkutarraa. Ramin kanssa sitten alkoi säätämisten säätäminen, koska hänellä ei ollut passia, vaan ainoastaan henkilökortti. Kutsuimme siihen pisteelle jonkun henkilökunnan tyypin apuun, mutta emme siltikään saaneet sitä tehtyä, joten luovutimme ja menimme palvelupisteelle, jossa sitten homma hoitui aika kivuttomasti. Sitten turvatarkastuksen kautta sisään, Rami kävi nostamassa rahaa, kävimme ostamassa limpparit ja latailin siinä hieman kännykän akkua venaillessa. Siinä sitten navigoimme vessan kautta portille, josta meidät vietiin bussilla lentokoneeseen, ja meillä ei jäänyt kuin ehkä 20 minuuttia löysää, joten loppujen lopuksi tulimme aika optimaaliseen aikaan paikan päälle.

Takki pois, purkka suuhun, vyöt kiinni ja puhumaan paskaa kunnes kone lähtee. Ei Ramia sitten näköjään loppujen lopuksi jännittänytkään. Lennolla tarjoiltiin kylmää kanapastasalaattia. Ei maistunut oikein millekään. Kolme tuntia myöhemmin olimmekin Lontoossa. Olimme viimeisten joukossa pois koneesta, koska olimme toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Siitä sitten menimme metsästämään laukkujamme, ja ensin venasimme 5 minuuttia väärän laukkukarusellin vieressä, kunnes kehtasimme kysyä joltakin että missä ne Helsingin lennon laukut on. Sitten iso kakka pönttöön ja etsimään metropysäkkiä. Hotellimme lähin metropysäkki oli Kings Cross St Pancras, ja onneksemme meidän ei tarvinnut vaihtaa junaa kertaakaan. Niille jotka valittavat että Suomen metroliput ovat kalliita: 5 zonen yhden matkan lippu maksoi £5.20 (noin 6.50€) ja sen takia jatkossa ostimme Lontoon keskustan alueella toimivaa 1-2 zonen päivälippuja jotka maksoivat £7 (noin 8.70€). Jos olisimme ostaneet Oyster cardin, olisimme ehkä säästäneet pari euroa, mutta meni jo.

Noh, myöhemmin meille selvisi että tämä Kings Cross St Pancras on joku hiton matkakeskus, joten siellä oli jengiä aivan helvetisti. Siinä sitten päästiin kuitenkin ulos, sitten hieman karttojen avulla metsästeltiin että missäs helvetissä se meidän hotelli oli. Siinä sitten noin 5 minuutin toljottelun jälkeen me löydettiin se ilman että edes mentiin väärään suuntaan, eli tuurilla kerrasta oikein, olis pitänyt pistää lotto vetämään. 12 miljoona olis ollu jaossa.

Noh, siinä sitten päästiin perille. Elmwood Hotel. Sellainen näpsäkän näköinen kolmekymppinen respa otti meidät vastaan. Sanoi että luottokortilla maksaessa tulee 5% lisämaksu (sen kanssa 5 yötä oli yhteensä £445) ja sitten kysyi että olihan se varmasti Double Room mikä varattiin. Sanoin että joo, näin on. Huone oli tietenkin ylimmässä kerroksessa ja aivan helvetin pieni. Siinä kun päästiin huoneeseen, niin tajuttiin että miksi se katsoi meitä hieman hassusti. Tässä vaiheessa Ramin kanssa naureskeltiin että oltiin aivan varmoja siitä että se respan mimmi luuli että me oltiin homoja, koska se hotelli vieläpä mainosti itseään nettisivuilla termillä ”gay friendly”. Nyt tiedän jatkossa, että Double room tarkoittaa yksi leveämpi sänky ja Twin room tarkoittaa kaksi sänkyä.

Kuitenkin, siinä sitten alettiin testailemaan ja todettiin että eihän perkele meidän schuko-plugi käykään paikalliseen sähkörasiaan, joten mentiin respaan pyytämään adapteria, jonka se antoi meille ihan ilmaiseksi. Sitten menin suihkuun ja totesin että vittu mitä pelleilyä. Suihkusta tuli pelkkää kuumaa vettä ja se toimi päinvastoin mitä kaikki muut hanat mitä olen ikinä käyttänyt, eli kun painat sitä hanaa, niin se aukeaa, kun normaalisti sitä pitää vetää. Suihkun jälkeen yönälkä yllätti, Rami sanoi että halusi mennä Burger Kingiin syömään, sitten sitten mentiin. Whopper ateriat syötiin, oli aika blah. Tämän jälkeen menin suihkuun ja nukkumaan. Otin seinän puolen. Nukuin hieman huonosti, mutta se johtui lähinnä siitä että en löytänyt hyvää asentoa. Seuraavana päivänä oli olkapää kipeä.

Torstai 25.10.2012

Herättiin aamukasilta englantiselle aamiaiselle: paahtoleipää, leikkeleitä, muroja, kananmunia, jugurttia ja kahvia. Tätä sitten syötiinkin joka aamu, paitsi juusto loppui jo perjantaina. Vinkki: Aamiaispöydässä on aivan törkeesti sellaisia pieniä nappeja, niin älä ota appelsiinimarmeladia. Se on aivan hirveetä. Ottakaa mieluummin mitä tahansa missä lukee lukee ”jam”, mm. mansikka, vadelma, aprikoosi, mustaherukka. Ne on ok. Kasviksia jäin hieman kaipailemaan, mutta minkäs teet.

Ekan päivän ohjelma oli kohtuullisen iisi, eli mentiin käymään Hamley'sissa, Big Benillä ja Charlie Chaplinin patsaalle. Noh, ensimmäiseksi mentiin sinne Charlie Chaplinin patsaalle. Arvatkaas mitä: Me ei löydetty sitä. Googletettiin että se on viety toukokuussa pois. http://internationaltimes.it/flash-vandals/ Prkl. Päädyttiin siinä sitten vaeltelemaan Hamleysiin päin. Saatiin joltain suomalaiselta papparaiselta neuvoa kun se huomasi että me puhuttiin suomea. Satoi sen verran että kun päästiin sinne Hamleysiin sisään, niin meinasin kaatua joka liukuportaassa kun oli jalanpohjat niin liukkaat. Oli aika suuri pettymys, tosin oltiin ehkä noin 20 vuotta liian vanhoja sinne liikkeeseen.

Siinä sitten mentiin Poland Streetin ja Noel Streetin kulmassa olevaan kuppilaan kaljalle, tilasin Blue Moonin ja se näytti todella epäilyttävästi samealta. Ei ollut olut minun makuun. Syötiin siinä sitten samalla lautanen jossa oli 6 hampurilaista. Siinä sitten käytiin HMV:ssä ja omaan kouraani jäi 30 Seconds to Marsin levy hintaan £5. Siinä sitten vaelleltiin mestoilla, käytiin kattomassa London Eyeta, Big Beniä ja jotain random patsaita. Tämän jälkeen käytiin yhdellä ja soitin Seballe että missä tässä lähellä olisi jossain joku supermarket-tyylinen paikka mistä saisi ruokaa. Ei me sitten kuitenkaan löydetty sitä. Siinä sitten jossain vaiheessa kävin ostamassa Primarkista itselleni 3 housut yhteishintaan £26. Suomessa samat housut olisivat olleet kolme kertaa enemmän.

Illemmalla käytiin hieman tsekkailemassa lähihuudeja, sitten tultiin sellaiseen vietnamilaiseen ravintolaan jossa oli ainoastaan paikallisia aasialaisia ja joku itäblokista revitty tarjoilija, joten oltiin selkeästi oikeassa paikassa. Jaettiin joku hiton iso ”tässä on paljon kaikkea” lautanen. Vieressä oli joku todella kaunis vietnamilainen nainen, joka flirttaili aika paljon. Sitten käytiin ostamassa pullo Smirnoffia ja spriteä ja mentiin takaisin hotellille.

Perjantai 26.10.2012

Aamupalan jälkeen lähdettiin taas liikenteeseen, päivän käyntikohteet olivat Forbidden Planet ja Denmark Street ja yleinen härdäys. Denmark Street on siinä mielessä mielenkiintoinen paikka, koska siinä on yhdellä todella lyhyellä kadulla noin 12 instrumenttikauppaa. Ironisinta oli että Rami halusi testata Mesan vahvistinta, ja ainoa liike jossa hän ei käynyt myi Mesaa. Itse kävin testaamassa sitä Schecterin RAF kitaran kanssa, ja se 2010 mallin Dual Rectifier kuulosti aivan törkeen hyvältä ihan jo pelkästään sillä cleanilla kanavalla. Mietin että melkein pitäis myydä toi oma 1996 vuoden kaksi kanavainen malli ja hommata tuo 2010 malli tilalle (jos jotakuta kiinnostaa vaihto, let me know). Meinasin ostaa ukulelen, mutta tajusin että sen tuominen Suomeen ehjänä olisi aikamoisen työn ja tuskan takana. Ehkä vain ostan ukulelen sitten Suomesta, koska hinnat ovat aika samat. Lisäksi testattiin aika härskiä pinkkiä akustista kitaraa, maksoi £99 ja se resonoi todella kivasti verrattuna kaikkiin muihin kitaroihin mitä testasin sillä reissulla. Testasin jotain hieman alle £300 Kiinassa tehtyä Fender Telecasteria, helvetin kivan näköinen ja kuuloinen kitara, mutta sama ongelma kuin sen ukulelen kanssa, ei mitään järkevää tapaa saada tuotua sitä Suomeen.

Sitten päästiinkin sinne ”nörttien lelukauppaan”, eli Forbidden Planetiin. Jos Rami ei olisi pistänyt jarruja päälle, niin sillä olisi mennyt tili tyhjäksi siellä kaupassa. Siellä oli kaiken maailman nörttikrääsää aina makeisista sarjakuviin ja tonnin hintaisiin Star Wars figuureihin. Itselläni mukaan tarttui Nintendo-ohjaimen muotoinen pastillirasia, aski japanialaisia Pockyja sekä yllärilahja kaverille. Pockyt testattuani, oli pakko todeta että oli vähän niin kuin suklaalla päällystettyä sahajauhoa olisi syönyt. Ei maistunut juuri miltään.

Tämä Lontoon harmaa arkkitehtuuri on omasta mielestäni aika perseestä. Siinä mielessä todella ruma kaupunki. Aika samaa paskaa kuin Merihaassa. Sitten me käytiin ylisyömässä ja ulostamassa kiinalaisessa buffetissa ja British Museumissa. Oli muuten aivan jäätävän iso mesta. Veikkaan että noista Egyptijutuista diggaava Finnvoxin masteroija varmasti diggaisi. Kuvasin sen Iran huoneen osuuden iranilaisille kavereilleni, jotka vaatisivat viisumin päästäkseen Iso-Britanniaan. Siinä sitten jossain vaiheessa eksyttiin johonkin lahjatavarapuotiin, minä sitten siinä norsuna lasikaupassa pujottelin jostakin ”todella” ”ahtaasta” raosta, johon Rami sitten poliittisen korrektisti toteaa ”ketterä kun kehitysvammanen”. Kun päästiin pois, niin huomattiin että jumatsuikka, kolme tuntia hurahti jonnekin kellojen mustaan aukkoon. Sen jälkeen mentiin kaljalle johonkin pubiin. En muista missä välissä kävin ostamassa H&M:stä kaulahuivin ja aivan törkeän läjän erilaisia proteiinipatukoita jostakin supplementtikaupasta, mutta tänä päivänä ne kuitenkin käytiin ostamassa. Rami kävi siinä samalla reissulla ostamassa MetalHammer lehden.

Illalla meidän piti mennä syömään johonkin lähelle, mutta kun jatkettiin ja jatkettiin matkaa, niin ei tullut yhtään ravintolaa vastaan. Sitten mentiinkin melkein parin kilsan päähän ensin kauppaan ostamaan pari isoa Bulmersia (huom. £1.50 kappale, Suomessa huomattavasti enemmän) ja sitten johonkin intialaiseen syömään mestaan. Oli sen verran kipakkaa tavaraa että unohdin käydä kakalla siellä ravintolassa ja melkein paskansin housuun kotimatkalla. Ripulia sitten tuli sen verran kovalla paineella ja paljon että kakkasin vahingossa siihen renkaalle ja oli pakko sen jälkeen käydä suihkussa, vetää muutama huurteinen ja mennä nukkumaan.

Lauantai 27.10.2012 – D-DAY

Tänään vuoden odotus pääsisi purkautumaan. Devin Townsend Retinal Circus @ Roundhouse, London. Aamupäivästä ensin aamupalalle, sitten käytiin hieman levykaupoissa. Suunnattiin ensin HMV:lle, sitten siinä lähellä on Berwick Street ja lähialueet missä oli paljon levykauppoja, mm. Sister Ray ja Reckless Records. Siellä jäi itselleni käteen aika monta levyhyllystä uupuvaa heviklassikkoa (kuten Carcassin Heartwork) hintahaarukassa £3-6. Meinattiin sen jälkeen käydä pihvillä, mutta ei napannut maksaa £20 siitä lystistä. Lisäksi se paikka oli aika täynnä kun oli lauantai ja ruuhka-aika. Mentiin sitten sellaiseen italialaiseen mestaan kun Red Onion tai joku sen tyylinen. Todella hyvä mesta. Vedin tortellinit yläkerrassa ja tortut alakerrassa.

Sitten itse keikka. Jumalauta sinne oli pitkä jono. Me mentiin sellaiseen aikaan että ovet aukesi 5 minuuttia myöhemmin. Laskin että jonotettiin noin 350 askelmaa, Google Maps sanoo että etäisyys oli 708 jalkaa, joka on siis 215m. Eli meillä oli puolen metrin askelmat. Rami meinasi kusta housuunsa jonossa ja lähti kesken jonottamisen johonkin baariin kuselle. Sitten vielä narikassa vielä hieman lisää jonottamista ja kuullaan että joku urpo puhuu siellä suomea. Sitten itse areenalle.

Sen noin tuhatkunta keikkaa nähneenä, voin sanoa että oli ehkä paras keikka jonka missasit. Tsekkailtiin jälkikäteen hieman sitä streamiä YouTubesta, se kuulosti todella huonolta verrattuna siihen miltä siellä paikanpäällä oikeasti kuulosti. Jätti aika sanattomaksi. Käy ostamassa DVD/BluRay kun se tulee. Tämän jälkeen käytiin hakemassa Dominosista 2 pizzaa, garlic bread ja lohkoperunat hintaan £19.99 ja suunnitelmista poiketen emme menneetkään taksilla vaan metrolla hotellille. Ensimmäisen pizzan syötyämme tuli todettua että se toinen tilaamamme pizza, Meltdown, olikin Dominosin tulisin pizza, ja persreikä tulisi huutamaan hoosiannaa seuraavana päivänä. Hetki tämän jälkeen mentiin tutimaan.

Sunnuntai 28.10.2012

Käytiin aamupalalla. Kyselin jengiltä Facebookissa kuka haluaa postikortin. Kello 13.30 oltiin vielä hotellilla möllöttelemässä. ”Krapulapäivä” ilman krapulaa siis. Päätettiin että mennään joko kattomaan Stomp tai leffa. Sitten alkoi vituttamaan. Stomp maksoi £26-52 ja leffa £13. Vittu mitä ryöstöä. Noh, päätettiin mennä katsomaan Frankenweenie.

Päästiin paikan päälle, niin se lippujen repijä selittää että vahingossa repi meidän lipun liian aikaisin. Venailtiin siinä sit jonkun aikaa, ostettiin popparit ja limpparit, noin £11 maksoivat. Törkeää rahastusta. Mutta niillä oli siellä aika makee subscription systeemi, eli jos osti jonkun ”unlimited cardin”, niin sai käydä niin usein leffateatterissa kun halusi. Maksoi £18 kuussa, minimi 12 kuukautta. Miksei Finnkinossakin ole tollasta systeemiä? Tulis ite ainakin käytyä useammin leffassa. Frankenweenie leffa itsessään oli ihan ok, antaisin 7/10.

Poislähtiessä käytiin TokyoToys -kaupassa, jossa oli mielenkiintoisia hiirimattoja. Tämän jälkeen kävin ostamassa hieman postikortteja lähetettäväksi kotisuomeen. Postikortit itsessään olivat halpoja (24 kappaletta maksoi 2 puntaa), mutta 24 postimerkkiä maksoi yli 28 puntaa, yhteensä siis noin 31 puntaa. Tunsin itseni ryöstetyksi, ja osaltaan hieman nolotti kun tajusin että mulla oli käteiset rahat loppunut. Minne se mun 400 euron matkakassa oli huvennut? Onneksi paikassa kävi kortti.

Kun kerran Englantiin oli tultu, niin käytiin näin vikan kokonaisen päivän kunniaksi syömässä Fish & Chipsit. Eipä se mikään erikoinen makuelämys kyllä kieltämättä ollut. Sitten takaisin hotellille, jossa todettiin että perkele, meillä on vielä melkein kokonainen pullo Smirnoffia jäljellä. Eihän sitä nyt avattua pulloa viitsi lentokoneeseen viedä, joten vedin sen melkein kokonaan yksin lärviin. Kirjoittelin siinä sitten samalla postikortteja ihmisille (piirsin aika moneen pippeleitä ja hämähäkkejä) ja Rami katseli Family Guyta telkkarista. Meinattiin lähteä vielä ulos syömään, mutta jätettiin väliin. Jossakin vaiheessa iltaa aloin olemaan sen verran humalassa, että oli pakko mennä nukkumaan.

Sunnuntai 29.10.2012

Ihme kyllä, ei ollut aamukrapulaa enkä edes oksentanut. Aamupalalla oli jotain ruotsalaisia jotka istuivat pöydässään ennen meitä ja vielä meidän lähdettyäkin. Ja ulkona oli ihmisiä jonoksi asti. Silloin ei jäädä sosialisoimaan aamukahvin ääressä. Sitten siinä pikkuhiljaa pakkailtiin kamoja ja käytiin kumpikin vuorollamme vessassa; milloin suihkussa, pöntöllä tai hampaita pesemässä. En tiedä mitä tässä paikallisessa ruoassa on vikana, mutta ei ainakaan ole ruoansulatuksessa ollut mitään vikaa – pieru haisee jatkuvasti ja sinappikone on kyllä laulanut joka päivä aika iloisesti. Tänään meidän hotellin vessanpytty päätti että se ei enää vedä kakkaa vessanpytystä alas, ainoastaan paperit. Siellä oli sitten pari uppotukkia pari tuntia pöntössä.

Huomasin että kun kieltäydyttiin huonepalvelusta parin viime päivän ajan, niin oli aika sikolätti tuo paikka, kun jätettiin vieläpä roskat ja Dominosin pizzalaatikot sinne lattialle. Siinä sitten vielä vähän arvottiin että onko kaikki mukana yms. Sitten pienen ähkimisen jälkeen saatiin kamat aulaan, palautettiin avaimet ja sähköadapteri. Mietittiin että missähän täällä on joku postilaatikko, ei löydetty niin millään. Sitten kysyttiin paikalliselta kioskilta, sanoi että tien toisella puolella oli postitoimisto. Hämmentävin posti missä olen ikinä käynyt. Se näytti (ja oli) enemmän joltakin sekatavarakaupalta, siksi en osannut yhdistää sitä postiksi.

Siinä sitten mietittiin että kello on nyt 11, meillä lähtee lento kello 18. Mitähän vittua sitä tässä tekisi seuraavat 7 tuntia tekisi? Käytiin siinä sitten pistämässä ruokaympyrä täyteen ja käytiin paikallisessa kebabbilassa. Tilasin ”mixed kebab” annoksen, jossa oli pitaleipiä, vihanneksia, kanaa, lammasta, nautaa ja en ole varma oliko siinä vielä kaupan päälle vielä possua. Jos ei olisi ollut niin kuiva, niin olisi ollut ehkä paras kebab annos mitä olen koskaan syönyt. Siitä sitten lähdimmekin lentokentälle, lippu maksoi £5.20. Taas unohtui ruoan jälkeen käydä kakalla, joten koko metromatkan lentokentälle piti pidätellä kebabin katkuja.

Olimme astetta nopeammin perillä Heathrowlla kuin menomatkalla, nyt matka kesti jostain syystä vain noin kolme varttia kun menomatkalla se kesti reilun tunnin. Tai sitten olin vain tarpeeksi puutunut jokapäiväisestä metrolla matkustamisesta. Sitten kun tulimme check-iniin, niin olimme superhämmästyneitä kun se näpsäkän näköinen check-in täti sanoi että portit aukeaa 15:30... Meidän lento oli siis 18:05. Siinä se sitten naureskeli ja korjasi itseänsä. Luulimme jo että meidät oli siirretty aikaisemmalle lennolle.

Siitä sitten kävelimme turvatarkastukseen, ja halusin tietää vastauksen minua kauan kaivaneeseen mysteeriin... Miltä näyttää läpivalaisulaitteen sisällä? Ostin App storesta ohjelman mikä pisti näytön pimeäksi nauhoituksen ajan, pistin iPodin kuvaamaan ja sitten katsoin että kuvaus onnnistui! Vastaus on tähän ikuiseen kysymykseen on, että siellä läpivalaisulaitteen sisällä on totaalinen antikliimaksi. Ei näkynyt mitään. Pelkkää mustaa.

Sitten menimme kauppaan, ja koin maailmani romahtaneen, kun näin hyllyssä Mermiten hintalapun, mutta se oli loppuunmyyty :( Ostin sitten kuitenkin Cadburysin suklaatilevyn ja sitten kävimme vuorotellen omilla teillämme. Rami kävi ostamassa jotain elokuvia että sai puntansa kulutettua ja itse taas menin synnyttämään silmättömiä lapsia. Sitten menimme ranskalaiseen ravintolaan toteamaan että jumalauta kun on kallista. Söin jonkun sienipastan hintaan £12. Otimme siinä sitten kuitenkin pari kuivaa omenasiideriä ja odotimme lentoa. Visa vinkui; Neljä siideriä ja 27 puntaa köyhempään lähdimme seikkailemaan porteille päin.

Siinä sitten yritimme päästä eroon viimeisistäkin punnista, ja joku karkkiautomaatti söi Ramilta punnan ylimääräistä. Homolaite. Itse söin Ben & Jerrys Cookie Dough jäätelöä. Siinä sitten ihmeteltiin kun ei kuultu yhtäkään suomalaista molottamassa missään, sitten iskikin kauhea paniikki että me oltiin perkele väärällä portilla. Siinä sitten alkoi pelko hiipimään ja varmuuden vuoksi käppäiltiin takaisin sinne lounge arealle. Ja niinhän me oltiinkin, oltiin portilla 27 kun meidän lento lähtikin portilta 5a. Katottiin vahingossa väärää riviä. Onneksi meillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire.

Paluulento tuntui huomattavasti nopeammalta ja kivuttomammalta kuin menomatka. Mutta ”ruokana” tarjoiltu kolmioleipä oli aikamoinen pettymys. Faija olikin sitten kentällä vastassa, siitä sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan ja seuraavana aamuna kuudelta junan nokka osoitti kohti Jyväskylää. Siitä sitten jäätävään tuuleen viemään matkalaukku kotio ja tunnin levon jälkeen nokka kohti koulua. Seminaari. Boring. Siitä sitten vielä Claudian MAG sessiot, jossa kuunneltiin kaiken maailman saksalaista muzakkia.

Raskas reissu mutta tulipahan tehtyä.