Keikkaa keikan perään

Day 74 – Nov 11

Heräsin kello 7, tajusin että en ollut tehnyt Rec Labia varten raakamiksausta, tein sitten sen valmiiksi ja menin ekalle tunnille kolme varttia myöhässä. Valaisutunnilla ne piirteli jotain valaisukarttoja ja meikäläinen tutkiskeli mikä sitä DMX ohjainta vaivaa. Kylmän radikaalisti pistin “erase all”, niin eipähän ollut enää solmussa. Latasin default patchin ja sain perustoiminnot toimimaan noin puolen tunnin rtfm hinkkaamisen jälkeen, eli enää pitää tehdä DMX patchausta ja se pitäisi taas toimia normaalisti. Huomasin siinä samalla että se vehje on aika perseestä ja siitä on alkanut nappulat ja ledit hajoilemaan. Voisivat hommata jonkun oikean valokonsolin.

Chopper taas pauhasi jotain ihan randomia paskaa kitaran nauhoittamisesta. Sen kaverin uskottavuus on alkanut valumaan aika vahvasti viemäristä alas meikäläisen silmissä. Recording Labissa hieman hiottiin niitä Phil Little miksauksia ja äänitettiin rumpuja yhteen niistä biiseistä. Tehtiin aika mielenkiintoisia telttaviritelmiä pianon ympärille “kaikukopaksi”.

Nyt istun kahvilassa kattomassa kun jengi soittaa metallia lavalla. Kerta se on ensimmmäinenkin. Ekassa bändissa oli neljä “gimmickiä”: kaksi laulajaa, naislaulaja, kolme kitaristia ja perkussionisti. Ja ne soitti aivan päin vittua. Toka bändi soitti Iron Maidenia, mutta paskoja biisivalintoja, sitten lähdin AES tunnille. Huomasin myös että se ääniteknikko ei selkeästi osannut hommaansa kun kummastakin bändistä näki ettei ne laulajat kuulleet itseään.

Sitten AES tunnilla meidän PITI keskustella subkickeistä, mutta siinä kävi sitten silleen että me otettiin pahvilaatikollinen random elektroniikkaosia (resistoreita, konkkia sun muita) ja alettin lajittelemaan niitä. Sitten keskusteltiin sotimisesta.

Day 75 – Nov 12

Artist & Industry tunnilla oli joku evvk Lähi-Itäbändi. Ja koulupäivä olikin virallisesti sitten siinä. Sitten menin koulun kahvilaan taas surffamaan netissä, huomasin tänään ekaa kertaa että niillä pehmeillä sohvilla pystyy näköjään myös pistäämään töpselin seinään, joten menin sinne. Olin kahvilan viimeinen asiakas reilun 3-4 viimeistä aukiolotuntia.

Sitten Walgreensistä kävin ostamassa hieman lakua ja porkkanakakkua. Sitten menin asuntolalle möllöttämään. Marqitiksella tuli joku kaveri käymään, ne oli lähdössä klubittamaan Minneapolikseen. Tietenkin siinä vaiheessa kun ne oli lähteneet ulos, niin Marqitis unohti avaimet sisään ja minä pirulaisena olin lukinnut oven ja mennyt suihkuun. Nauroin räköisesti kun ne tuli takaisin.

Jossain ysin vaiheessa meidän piti lähteä Jacobin kanssa Minneapolikseen, mutta sillä oli ilmeisesti joku vitun hätä mennä sinne kun ei voinut muutamaa minuuttia odottaa, niin minä sitten jäin nallina kalliolle asuntolalle. Menin siinä sitten nukkumaan kun ei siellä St Paulissa oikein muutakaan järkevää tekemistä ole kuuden jälkeen.

Noh, herään sitten joskus 00-01 välillä siihen kun Zach ja Marqitis tulee takaisin noin 10 ihmisen kanssa ja alkaa popittamaan musaa IHAN VITUN LUJAA. Yritä siinä sit nukkua.

Day 76 – Nov 13

Heräsin niin huomasin että täällä sataa ekan kerran lunta. Ja ihan vitun paljon. Joku 10 senttiä ainakin oli satanut siihen mennessä kun heräsin. Se oli tänään pitkälti loskaa ja varmaan huomenna peilijäätä.

Lähdettiin sitten 11 aikoihin shoppailemaan Brittanyn, Chrisin ja Antonion kanssa. Ensin käytiin Cubs Foodsissa, sitten käytiin hakemassa Ian ja mentiin Walmartiin. Tää oli eri Cub Foods kuin se missä mä normaalisti kävin, joten ostin hirveen määrän tomaatteja, banaaneja, omenoita, rypäleitä ja mandariineja, kun ei tarvinnut kantaa niitä ite vaan pääsi autolla. Lisäksi ostin ihan peruskamaa kuten leipää, makkaraa, salamia, jugurttia ja jotain muuta pientä.

Walmartista ostin itelleni hanskat ja kengät. Huvittavinta oli todeta että meikäläisen kenkäkoko on 46. Se oli 44 vielä inttiaikoina, paitsi kumisaappaissa. Takkia en ole vielä ostanut, ehkä sitten maanantaina.

Illalla ei ollut mitään tekemistä, mutta sitten Zach kysyy että haluanko lähteä Station 4:lle katsomaan keikkaa. Sanoin että mikä jottei, ei siinä parempaakaan tekemistä ollut. Siellä oli 5 bändiä (Gabriel & Thee Apocalypse, Cimmerian, Midria, Don't Worry I'm A Doctor, Bloodtrust) ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ne oli kaikki aika kohtuu perseestä, mutta syytän osittain myös ammattitaidotonta äänimiestä. Ainoa mitä PA:sta kuului oli basari ja lead laulu. Ja huvittavinta oli että Zach lähti ekan bändin jälkeen menemään, tuli katsomaan Cimmerianin kun siinä oli yks meidän koululaisista soittamassa ja lähti pois.

Day 77 – Nov 14

Sunnuntaina oli sitten Zachin ja Jacobin märkä uni; Attack Attackin keikka. Lämppäreinä Pierce The Veil, Of Mice And Men ja In Fear And Faith.

Homman nimihän oli sellainen että sovittiin Zachin kanssa että mennään bussilla sinne keikkapaikalle. Jacob hehkuttaa Facebookissa että se on menossa sinne Attack Attackin keikalle, sitten mä kysyn sen jälkeen että millä ja millon olet menossa sinne. Sitten se sanoo että se on menossa autokyydillä, mutta sanoi että mä voin lainata sen bussikorttia, niin mun ei tarvii maksaa bussista. No mikä jottei, ilmainen bussi on aina jees. Sitten kun mä olin menossa hakemaan sitä bussikorttia siltä, niin Zach reilukerhosta ilmoittaa että hän menee Jacobin kyydissä kun kun heillä kuulemma oli autossa tilaa yksi paikka. Ja se oli kysynyt tätä meikäläisen jälkeen.

Noh, sitten google maps auki ja tsekkailen että mitenkäs helvetissä mä pääsen sinne keikkapaikalle, katoin tietenkin että en oo muuten kertaakaa nähnyt tota 3 tai 54 bussia täällä jolla mun piti mennä, joten päätin mennä sitten 16 bussilla. Sitten kun mä olen melkein Minneapoliksessa, niin Jacob soittaa että sinne ei pääsekään bussilla 16. Sitten tuurikseni jäin Metrodomen kohdalla pois, jonka edessä on 55 light rail (tollanen ratikan, metron ja junan risteytys, pikaraitiotie?) joka menee noin 30 metrin päähän siitä keikkapaikasta. Hyvä munkki.

Paikkana oli Minneapoliksessa sijaitseva Cabooze, joka näytti olevan miksaajan painajainen. Miksauspaikka oli 3 metrin korkeudessa katon rajassa(!) ja sieltä ei ollut suoraa näköyhteyttä lavalle(!!).
Ensimmäiset 3 bändiä soitti samalla backlinella (mutta eri nupeilla); 2 orangen fullstackia ja ampegin rantasauna. Mutta Attack Attack tuplasi tämän, eli siellä oli 4 orangen 4x12 fullstackia ja 2 ampegin 8x10 rantasaunaa. Ja jenkkityyliin keikat tuli taas aivan vitun lujaa, eikä mistään saanut mitään selvää vaikka olin “optimaalisesti” keskellä salin äänikuvaa. Siitä sai selvää mitä tuli taustanauhalta ja siitä että rumpali soitti basaria, mutta basso oli pelkkää alapäätä ja rintalasta-resonanssia, kitaroista ei saanut mitään selvää vaikka ne soitti yksinään ja laulumikki kiersi jatkuvasti. “Yllättävää”, jos bändi tulee joku 120dB lauteilta tollaisen backlinen kanssa ja varmaan yli 110dB siihen missä olin.

Jos laulajat ei olisi vaihtuneet bändeissä, niin en olisi oikeasti osannut sanoa että bändi vaihtui. Kaikilla samat maneerit, sama soundi ja oikeastaan ainoa ero oli että bändit vaan tuli lujempaa mitä myöhempään kello kävi. Mutta pakko myöntää että Attack Attack oli ihan viihdyttävä bändi katsoa livenä, varsinkin kun se pisti yleisön tekemään kaikkea tyhmää kuten pistämään kaikki tytöt vetämään hirveetä catfightia kun ne on nostettuna jonkun harteille.

Sitten poispäin tuleminen oli vielä suurempi seikkailu kun se 16 bussi on “yksisuuntainen” siinä metrodomen kohdalla, eli se vetää ilmeisesti hieman isomman lenkin. Katsottiin sitten google mapsista että mun pitää mennä ensin sillä light raililla jonnekin ja sitten 54 bussilla takaisin. Kun nousin siihen light railiin niin huomasin että ainoa pysäkki josta pääsee 54 bussiin on Mall of America ja lentokenttä. Eli menomatkaan meni noin tunti, paluumatkaan noin puolitoista. Mutta pääsin perille kuitenkin.

Nyt sain selkeän vahvistuksen siitä, että mulla on laktoosi-intoleranssi ja se reagoi erittäin vahvasti tähän amerikkalaiseen maitoon. Tilasin American Burger Barista kaiken näköistä ruokaa (burgereita, sipulirenkaita, jotain perunajuttua jne) ja vatsa toimi normaalisti. Sitten tilasin jälkkäriksi pirtelön ja noin 5 minuuttia sen syömisen jälkeen tunsin vatsassa kuinka nyt on tulossa sellasta kiitoskirjettä että piti linkata vessaan päästämään varpusparvi kotio.

Day 78 – Nov 15

Missasin ekat tunnit, tyypit oli taas haista paska field tripillä jossain kaupassa. Ripustettiin screeni. Mix Labissa puhuttiin Pro Tools automaatiosta. Sen jälkeen nukuin koulun aulassa sijaitsevalla sohvalla ja kuuntelin musaa Spotifystä kunnes läppäristä loppui akku. Illalla Jacob lähetti viestiä, että haluanko tulla/mennä äänittelemään hänen kanssaan jotain biisiä. Eipä siinä parempaakaan tekemistä ollut, niin mentiin sitten mikrofonin, mboxin ja läppärin kanssa soittotilaan äänittelemään jonkun Hawks nimisen highschool-korisjengin intromusaan voksuja. Meikäläinenkin pääsi demoni-ääneni kanssa möyryämään narulle jotain tosi kornia paskaa.

Day 79 – Nov 16

Musical Acoustics kurssilla käytiin läpi kaiken maailman turhaa resonanssi-värähtelypaskaa taas, sain “revised” kokeen takaisin ja sain 127/160 pistettä (noin 80%) kun alunperin sain 97/160 (60%) ihan vaan siitä syystä kun olin hidas ulkomaalainen kenen äidinkieli ei ole englanti.

Tämän jälkeen oli auditoriossa Sennheiserin järjestämä 8 tunnin “Installed Sound” -seminaari. Kokonaisuutena seminaari oli sen verran “mielenkiintoinen” että nukahdin kolme kertaa kun siellä esitelmöitiin digitaalisista verkoista ja langattomista laitteista, mutta sellainen mielenkiintoinen fakta jäi käteen, että ADATin käyttökate on niin hyvä, että sen poistaminen “vanhana teknologiana” (ADAT tuli siis markkinoille 1991) ei ole järkevää. Itse piirin lisääminen maksaa valmistajalle osineen ja lisensseineen noin 61 senttiä per laite. Tai jotain sinnepäin, alle dollarin kuitenkin. Kos vertaa esimerkiksi thomannin verkkokaupan sivuilta, niin sen että lisää sen ADAT 8 I/O:n äänikorttiin, niin siitä voi laskuttaa asiakkaalta noin 150 euroa ylimääräistä.

Sain samalla myös MD421 paidan, $50 alennuslärpäkkeen Sennheiserin tuotteista ja kassillisen kaikkea muuta turhaa härpäkkää kuten lippiksen, avainlenkin ja sen sellaista.

Day 80 – Nov 17

Aamun System design & install tunneilla saatiin vihdoinkin se räkki valmiiksi sinne koulun kahvilaan. Ei siinä menny kun onneksi 3 kuukautta. Jos meitä olisi ollut 1 tai 2 enemmän sillä kurssilla niin sen tekemiseen olisi mennyt ehkä vaan 2kk. Normaaleissa työolosuhteissa sen tekemisessä olisi mennyt ehkä 1 työpäivä.

Mix Theory tunnilla jatkettiin masterointipaskan keskustelua, mikä ei kiinnosta niin mitenkään. Ja saan varmaan “hyvän” arvosanan sitten final examissa sen takia.

DAW Editing tunnilla puhuttiin automaatiosta, ja saatiin tehtäväksi pistää vokaaliautomaatiota biisiin. Huomasin että siinä meidän edessä oli Mackien HUI kontrolleri ja sain sillä tehtyä sen biisin automaatiot noin 5 minuutissa. Pelkällä hiirellä olisi mennyt moninkertainen aika. Mutta jotain uutta tuli opittua, ainakin nyt tiedän miten se kontrolleri otetaan käyttöön. Sitten siinä aikani kuluksi kävin syömässä lounas-aamiaisen kun ei siinä ollut parempaakaan tekemistä.

Note to self: Root beer pistää pissan liikkeelle, maito pistää kakan liikkeelle.

Studio Maintenance tunnilla käytiin hieman Trident konsolin schematicseja läpi ja meille annettiin “ongelma” mikä siinä on vialla (meille tuli “highpass filter ei toimi”), sitten meidän piti löytää se siitä piirroksesta se filter ja sitten selvittää mikä siinä on vialla. Päädyttiin siihen ratkaisuun että joko switch tai joku niistä kolmesta konkasta mitä siinä switchin silmukassa oli. Ja näinhän se oli.

Tänään on audiotoriossa Jimi Hendrix tribuuttikonsertti jossa ne soittaa (Jimi kuoli 40 vuotta sitten tai jotain) ja täällä kahvilassa on joku jazzviisikko (saksofoni, trumpetti, basso, kiipparit ja ruNpali) soittamassa homoilu-hissijazzia.

Se Hendrix konsertti tuli aika vitun lujaa, 106dB oli kun kävin mittaria tsekkaamassa mikserillä joka on salin takarivissä. Koska koulu EI jaa korvatulppia, niin ei tarvii paljoa lujempaa tulla että joku menettää vähänkin kuuloaan ja haastaa koulun oikeuteen muutamasta miljoonasta.

Nyt Fujiyassa, kello noin 21. Söin ensin California Rollsin (suosittelen) ja sen jälkeen Chicken & Shrimp tempuran (todella yber-rasvainen pahassa mielessä, en suosittele). Mä en oikeasti tajua mikä juttu tää oikein on että kaikki aasialaiset ravintolat pistää tota parsakaalia joka vitun ruokaan. Tässä tempurassa oli lisäksi vieläpä toista meikäläisen inhokkia, eli parsaa. Jälkiruoaksi tiramisu ja 35 dollaria down the drain. Booyakasha.


Seuraava >>