torstai 26. kesäkuuta 2014

Homoavioliittolaki ei mennyt läpi - Tässä lyhyt selitys miksi

Eli jos Facebookin uutisvirran räjähdyksestä ei nyt jollekulle selvinnyt, niin eduskunnan valiolautakunnassa homoavioliittolaki tai poliittisesti korrektimpi "tasa-arvoinen avioliittolaki" tai siis "Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta" ei mennyt läpi. Mutta itseäni jäi mietityttämään miksi? Addressin oli allekirjoittanut yli 166 000 ihmistä (joka on Suomen kokoisessa maassa aivan järjetön määrä, noin 3% väestöstä) ja 58% väestöstä puoltaa tasa-arvoista avioliittolakia. Vastaus on aika selkeä: Vanhat patut, jotka eivät edusta enemmistökansaa, laittoivat kapulaa rattaisiin.

Klikkaa suuremmaksi

Tämän lakivaliolautakunta ei edusta Suomen enemmistöä: Ikänsä puolesta se edustaa suhteellisen kapeaa, alle 20% siivua. Ikäjakauma lautakunnan jäsenillä on syntymävuoden perusteella 1954-1979 (eli 35-60v), keski-ikä 51v (1963). Eikä se ole lähelläkään kansan keski-iän jakautumaa; Kansan keski-ikä on aika tarkkaan 42v (1972). Äänestyksen tuloksessa oli selkeästi sukupolvi-kysymys: Kaikki ennen vuotta 1967 syntyneet äänestivät "ei", kaikki sen jälkeen äänestivät "kyllä" (Stefan Wallin äänesti myös kyllä, syntynyt vuonna 1967), eli näitä yli 47v ihmisiä oli enemmistö tästä porukasta. Suomeksi sanottuna: Jos lakivaliokunnassa olisi ollut Suomen keski-iän kohdalla jakauma (eli 10 vuotta nuorempi kuin mitä lakivaliokunnan keski-ikä on), niin tämä olisi mennyt läpi.

"Asiantuntijalausunnoissa" kuultiin mm. seuraavia henkilöitä:

- piispa Teemu Sippo, Katolinen kirkko Suomessa/Helsingin hiippkunta (K) - syntynyt 1947
- kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen, Suomen Vapaakirkko (K) - ikä tuntematon, mutta ollut lähes 40 vuotta virassa
- toiminnanjohtaja Esko Matikainen, Suomen Helluntaikirkko (K) - syntynyt 1964
- rehtori Lauri Kotkavuori, Suomen Baptistikirkko (K) - ikä tuntematon
- hallituksen puheenjohtaja Anas Hajjar, Suomen Islamilainen Neuvosto (K) - syntynyt 1969
- tutkimusjohtaja Juha Ahvio, Patmos Lähetyssäätiö (K) - syntynyt 1968
- piispa Irja Askola, Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli (K) - syntynyt 1952
- emerituspiispa Eero Huovinen, (K) - syntynyt 1944


Eli nämä edustivat 8/51 asiantuntijaa, eli he edustivat 15% asiantuntijoista ja näiden henkilöiden keski-ikä myöskin reilusti yli 50v (en ota vastuuta virheistä syntymävuosissa), tiedossa olevien ikien keskiarvo hieman yli 56v. Mutta loppujen lopuksi he vähemmistönä kuitenkin veivät voiton tästä taistosta.

Ja tietenkin se tärkein asia unohtui: Tasa-arvoinen avioliittolaki ei muuta tavallisten heteroihmisten elämää millään tavalla. He ovat edelleen suuri enemmistö väestöstä, vaikka toisin voisi välillä luulla. Tämä laki ainoastaan palvelee tätä 3-7% väestön homovähemmistöä, lisäämällä heidän ihmisoikeuksiaan. Eduskunnan täysistunnon päätöstä odotellessa.


torstai 19. kesäkuuta 2014

10 extremely honest things you will learn to love or hate about Jyväskylä (and Finland)

Long time no post! So, there is a lot of people now going to start their studies in Finland, because studying here is tuition free(!), so here is my black humor laced but not satirical list of 10 extremely honest things you will learn to love or hate about Jyväskylä (and Finland). Click on all the links for extra fun and reading. Use Google Translate to read if needed.

If you are coming to Finland to study, work or live, but have never lived or visited Finland; here are a few things that you can expect, and will most likely either love or hate about Finland. This blog post is mainly aimed towards the people who are coming to Jyväskylä to study, but excluding the most remote areas of Finland and Åland, all this applies to most of the country.

Being an expat is hard, especially in the beginning. In addition to living for 30 years in Finland, I have also travelled the world a lot and lived in Minnesota for five months, so I know how it feels to live in a totally new environment in a strange culture. In Finland I've lived in the capital, in a small town middle of nowhere and now in the middle of Finland here in Jyväskylä, and toured the country with a bunch of musicians, and with the slight dialect differences, people are pretty similar thru out the country.

Do notice that this list is written more from a pessimistic point of view: This is more of a warning, similarly as "there are lethal snakes in Australia". They are not saying that just to scare you - the fact that they are there, is real. So take this list with a grain of salt, but prepare for the worst. Don't say I didn't warn you.

Let's start with the most obvious ones:

1 - Finland is EXPENSIVE


Unless you come from the handful of privileged countries like Switzerland, New Zealand, UK or other Scandinavian countries; Finland will most likely be REALLY expensive country for you. For reference: It is cheaper to fly from Helsinki to Copenhagen than it is to go from Helsinki to Jyväskylä with a train. Also, price of Toyota Prius in USA: $25k. Price of Toyota Prius in Finland? Starting from 35k€ (~$48k), aka almost double the price.



But on the other hand, things like cellphone plans are really cheap, and pretty much everyone has a cell phone. That's why there has been no public phones in Finland for about 15 years, so don't even bother asking for a calling card. I suggest you buy a prepaid sim card from R-kioski pretty much immediately when you get to Finland. I think that at least in Jyväskylä University they handed them out to all expat students on the first week.



2 -  There is no sun, only clouds and winter


If you are a farmer, Finland has 4 seasons; Spring, Summer, Fall, Winter. But if you are coming to study, you will most likely arrive some time during the Fall or in January. And for a students, there pretty much is only two seasons: Winter, and the Summer (that you will most likely won't even spend here, but go back home). Even tho this one sounds REALLY absurd, this one is not a joke: The fall or "end of the summer" doesn't last more than 2-3 months when you get there, and it will most likely rain the entire time, but the winter will last pretty much the rest of the time you have classes before the summer break.

And believe me: Winter in Finland freaking SUCKS. It's long, it's cold, and it's dark. And there will be a lot of snow. Average amount of sun per day you see in Jyväskylä during the winter is none. You wake up, it's dark. You go to classes, it might be "bright" outside for a while, if you are lucky. You get off from the classes, it's dark again, and stays like that the rest of the day. Getting a good set of winter clothing should be quite high priority for you pretty early on.

Winter starts in late October to early November, and snow melts away in late April to early May. Oh yeah, totally forgot... It snowed this week. On June 16th. Let me tell you - it felt REALLY cold. During January-February-March average temperature is -20°C (-4°F), and seeing in Jyväskylä -30°C and -35°C is not uncommon. And schools won't be closed because of the weather. But at least when it's that cold, there usually is no wind, so it doesn't feel like -60°C like in Canada.


To continue on the weather… If you can see the sun in the clear sky in Jyväskylä any other time than in the summer: You are lucky. This is not a joke nor exaggeration either. Jyväskylä is surrounded by so many lakes, that there is ALWAYS clouds in the sky. It will rain, snow or at least be extremely cloud pretty much EVERY SINGLE FRIGGING DAY in Jyväskylä, because there are so many lakes around that create humidity.


Don't believe me? Check the satellite view of Google Maps. What do you see? Clouds. But on the positive side, Finland SMELLS really nice compared to say New York, Teheran, Dublin or London.


3 - Finnish people will not talk to you


Finns are often very punctual and honest people, and once you get to know a Finn, they will open up really easily and be friends for life. But if you don't know them, they won't even look at you. It's not them being rude, but them being polite; and respecting your personal space. If you are a super-social person, you will hate this feature about Finnish people. But if you are shy, introvert or otherwise prefer to be alone, you will love this.

There is no small talk in Finnish culture, and Finns are extremely xenophobic of strangers. This has nothing to do with nationality or racism, but even natural born Finns who are strangers will get the same treatment. Finns will not "bother" you, and they will not talk to you on the streets. If someone talks to you on the streets, the chances that they are either drunk or trying to sell you something is extremely high. Especially during the summer you will see a lot of "feissari" people, people doing street fundraising for companies like Greenpeace, Unicef etc. If you want to try to avoid them - don't go to city centers.



If excluding some Romani people in central Helsinki, you will not see beggars in Finnish streets. You might see street musicians, but no beggars. And beggars are pretty much frowned upon by the Finns, because the social support here is so good, that the need to beg is next to none.

Once again, curse for social people, blessing for the others. In other cultures there is awkward silence, in Finland there is only silence. And Finns don't mind it. It's not them being rude, it's just them being Finns. Also Finns love their privacy and silence - If someone causes a disturbance or is having a party after silent hours (usually after 10 or 11 pm), the chances of them interfering or knocking on your door and asking you to be quiet is much smaller than them calling the police to end the party.

4 - Finnish language is hard


Most Finns won't admit this to your face, but they are most likely extreme grammar nazis. We moan if there is a typo in almost anywhere, especially if it is funny (eg. "kusi" instead of "kuusi"). In Finnish there is a term called "pilkunnussija", which pretty much translates to "grammar nazi" in English, but literally means "comma f***er". Finnish language doesn't share grammar rules with most languages, and it is riddled with extremely long compound words like "kilowattituntimittari".

Personally I kinda feel bad for people who come to Finland just for 2 years to study, that they are forced to study Finnish. Most Finns younger than 50 years old can talk and understand English and if you have no plans to stay here, Finnish has very little use outside of Finland. And Finns are VERY adamant when it comes to grammar, because Finnish language is extremely hard language to learn, and if you pronounce things funnily or make a mistake, it's often really hard for a native speaker to understand what you said, and it is easier just to switch to English to understand each other, and that sort of mentality also discourages many Finns to study other languages.

Pro Tip: If you even think that you will need directions to get to Jyväskylä - Go to google translate, type "Jyväskylä" and press the speaker icon on the Finnish to hear how it is said. It's not said the way most foreigners think it is supposed to be said. Also one the first words that you will most likely learn from a drunken Finnish person is one of these: vittu, saatana, perkele, paska. You're welcome.




5 - You don't need to be a math wizard to know the price


If you come from USA, you will love this. Even tho our prices and taxes (VAT is 24% for most items) are pretty high, at least everything is told at the final price, when in USA all the prices are announced tax free (so if a price says $10, the end result is $10 + tax ~= $11). So unless you are a math wizard, you will have no idea how much the end price is. In Finland, if the price tag says 10€, it will cost you 10€, because the tax is already included in the price.

Also tipping is not part of the Finnish restaurant culture.  If you come from somewhere like USA, this will most likely seem really alien to you. In Finland the waiters actually get paid a decent salary (average is almost 2000€ per month), and do not even expect you to tip. If the bill is 9€, it doesn't mean 12€ with the tip; It means 9€. Tipping a taxi driver often is alright, but once again, not expected.

Also in Finland we don't use the 1 or 2 cent coins, so everything is rounded to the nearest 5 cents. Like you really needed that extra 3 cents pocket change?



6 - There is no "sophisticated drinking" in Finland


Because the alcohol in Finland is so expensive (5-6€ for a pint in a bar is pretty normal), and Alko has a monopoly on hard liquor and wines. Because of this, their prices are extremely high because there is no competition… IN FINLAND. But it literally is cheaper to take a van, fill it with 5-8 people, take the ferry to Estonia, and bring maximum legal amount of alcohol, and come back, than to buy it from Alko… Even if you live in Lapland.



So "casual drinking" is pretty much not a thing here - when real Finns drink, they drink hard. Some drink until they puke, and then they drink some more. Usually on Friday and Saturday. And if they feel like it; Sunday, Monday, Tuesday, Wednesday or Thursday too. But on the other hand, people do not go to the bar with a car, because it is EXTREMELY frowned up and you will get treated so badly by your friends and peers if you drunk drive.

Also in addition to the regular beer and vodka (or Koskenkorva, which technically isn't a vodka), Finnish drinking culture is riddled with "girly drinks". There is plethora of ciders and long drinks (aka "lonkero"). The most traditional lonkero is cloudy gray colored "gin + grapefruit" flavor, but there are plethora of other variants like cranberry, mojito flavored etc.


edit: Thanks to Henri for reminding of this: "All alcohol sales outside pubs, night clubs and restaurants is prohibited between 9pm and 7am, so make sure to get those beers early enough. Not once or twice that I've felt like having a beer or two, just to notice that my fridge is empty an it's 9:30pm."

7 - Finnish food in general is bland and awful


Because Finland is such a remote place, growing any sorts of crops all year around was impossible for hundreds of years, so a lot of traditional Finnish foods don't taste like anything other than salt and pepper. Potatoes, meat, rye bread and other bland flavors like carrots are really common in traditional Finnish dishes. That's why if you see a commercial that says that the food is "made for Finnish taste", it means it tastes like nothing. Spicy food is not very Finnish thing, but if you like your food with flavor, there is a good variety of restaurants in town.

But evil Finns will most likely also (try to) feed you Salmiakki, just to see how you react to it. Other than Swedes and Dutch, most people don't like it and it requires a particular masochistic features to enjoy it the first few times you try it, but some will learn to love it. But at least the Finnish pastries, chocolate and candy are good, and there is a chocolate factory for a company called Panda in Jyväskylä. Fazer is also a really popular brand. Also you have to try Finnish rye bread, it's pretty awesome.



8 - Everybody cycles in Jyväskylä, and it's pretty much all hills


The central Jyväskylä is quite small - If you go Vapaudenkatu from end to end, that is the entire length of the city center; about 1.5km. And it is only 3 blocks wide. Everything else is a sub-urb of some sort, and all of the student housing are in ~5km radius of that, so that's why pretty much no students uses a car, and everyone has a bike. And the parking spots are really expensive too.

If you are a "rich" student, you will get the overpriced bus card (Student price is 55€ for 40 rides or 52€ for 30 days) instead of a bike. And if you are fat, poor and out of shape like me, you will LOATHE Jyväskylä. No matter where you live, you will most likely always bike uphill to the university or to the polytechnics; back and forth. The city is extremely hilly, and the entire main campus of Jyväskylä University is on top of a fairly steep hill. If you want a good challenge, pedal the shortest route from the international office at Mattilanniemi "MAD" to the main building "C". It's about 250m rise in 800m distance.


9 - Finland is EXTREMELY safe country


To extend number six: Only day that is kinda scary to go outside especially in Helsinki is Vappu aka Labor day, on April 30th and May 1st. That is a national holiday and it's the day when all the "amateurs" who normally don't drink in public are drinking too, with a stupid white hat on showing that they graduated from lukio (kinda like high school). These amateurs often don't know how to behave themselves when drunk and can be very unpredictable.



But other than that, at least from a man's point of view, Finland is an extremely safe country. Your chances of committing a suicide is much higher than getting killed by a criminal (per 100k population: 24 suicides and under 1 homicides). Your chance of getting killed, shot, stabbed, mugged, raped, assaulted, kidnapped or to be a victim of any other sort of crime is really slim. Except getting your bike stolen, which is fairly common in Jyväskylä. My bike seat was stolen last month by some vandals, and several of my friends have gotten their bikes stolen.



BUT - if you are in distress, the emergency number is 112, and it's free to call it, and you can even call without a sim card.

10 - There is A LOT of heavy metal and live music in Finland


If you are a friend of metal music, there is a lot of it in Finland, and it reaches the top 40 list every week, except on the Christmas holiday times. In Jyväskylä you can check out live music in Poppari, Musta Kynnys, Lutakko, Rentukka, Katse, + almost every weekend on Fri/Sat in the night clubs on Kauppakatu. There is plenty of resources online to check upcoming gigs, like meteli.net


Did I miss something? Write them down in the comments below


But don't feel down, you will still most likely have a good time here, and most likely will be at least a little depressed during the winter. But that is totally normal :) Also, try to learn to be love sauna. And yes, you are supposed to go in naked, not with a bathing suit.


perjantai 30. elokuuta 2013

Aug 26 – Electric Lady is not open to public


Unohdin mainita että kävin eilen myös Hard Rock Cafessa (niiden Wi-Fi salasana on ”rockstar”). Ostin sieltä jonkun ”Local legend” hampurilaisaterian ja gift shopista sinisen HRC paidan itselleni. Hampurilainen oli hieman pettymys.

Nyt perjantaina tätä kirjoittaessani ihan rehellisesti sanottuna en muista enää että mitä tein tänä päivänä kun en ottanut mitään muistiinpanoja, mutta valokuvista ja kävelyreitistä päätellen jotakin seuraavantyylistä tapahtui:

Olen käyttänyt Google Mapsia niin että merkkaan sinne paikat joissa minun pitää käydä ja yritin käydä siellä Eletric Ladyssä tänään uudestaan. Ovi oli tällä kertaa auki, mutta en päässyt eteistä pidemmälle kun sieltä ilmoitettiin että ”Electric Lady is not open to public”.

Shoppailukierrokseni jatkui, tällä kertaa kävin kaikki musiikkikaupat ja jäljelle jääneet panttilainaamot läpi, mutta tällä kertaa matkaan ei tarttunut mitään. Mutta siellä oli monta aika makeeta mestaa, kuten esimerkiksi Rogue Music ja muuten loppupäivästä ei ole mitään muuta muistikuvaa kuin että tulin pimeän aikaan takaisin. Sen muistan että päätin syödä tänä päivänä pelkästään noita $1 pizzasliceilla, joita täällä saa lähes joka nurkasta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne maistuu aika samoilta paikasta toiseen, paitsi ”2 Bros Pizza” paikan pizza oli selkeästi positiivinen poikkeus näistä. Kävin myöskin White Castlessa. Tämäkin menee henkilökohtaiselle ”Never again” listalle. Jacob kysyi osuvasti ”you went to White Castle? Are you really asking for a diarrhea?”. Yritin myöskin taas löytää äitini pyytämää spesiaalikynsilakkaa, kävimme myyjän kanssa koko kynsilakkahyllyn läpi, mutta emme löytäneet sitä, joten päädyin tilaaman sen hänelle Amazonista.

Niijoo, sain ostettua itselleni lipun Book of Mormon musikaaliin keskiviikoksi alle satasella. Olin tyytyväinen itseeni.

Sen unohdin mainita että en enää muista päivänä tämä tapahtui, mutta olin niiden italialaisten kanssa ulkona, mutta en tarkkaan enää muista mikä päivä se oli. Ensin mentiin jonnekin eteläänpäin paikkaan nimeltä La Senorita (Red Stripe oli todella hyvää olutta) ja sitten Williamsburgissa käytiin kolmessa eri paikassa. Kun vertasi siihen Guinnessiin mitä tuli juotua Billin kanssa Pour Housessa ollessa, niin oli kyllä niin laimeata Guinnessia siellä ensimmäisessä paikassa että hyvä jos kolme prosenttia oli alkoholia. Eikä se viimeisen paikan tölkki-Budweiser kyllä yhtään sen parempaa ollut. Siitä mentiin sitten jonnekin paikkaan syömään ja taksilla takaisin.

Aug 25 – I got something in my eye


Herään täällä jostain syystä lähes poikkeuksetta ihan hassuina aikoina, yleensä tyyliin kello kuusi. Olin siinä sitten Facebookissa hetken aikaa ja odottelin että kello tulee kahdeksan, sillä sovimme äidin kanssa että juttelemme Skypessä silloin. Katsoin että tänään olisi melkein järkevintä mennä Empire State Buildingiin käymään, sillä koko ensi viikon sataa vettä ja/tai on pilvistä. Näin aamulla Mersun, joka oli päällystetty nallekarkeilla.

Olen tässä kuitenkin joka päivä käynyt Guitar Centerissä katsomassa jos sinne olisi ilmestynyt jotain kivaa. Tai vähintään ainakin vähän rämpyttelemässä kitaraa jos ei mitään muuta. New Jerseyn pisteeseen noin 25 kilometrin päähän oli ilmestynyt Neumann U87 niin naurettavaan hintaan ($1750, hinta uutena Suomessa noin 2600 euroa eli ~$3450) että teki mieli ostaa se, mutta sitten kysyin että miksi se on noin halpa. Se oli käytetty, siitä puuttui laatikko, shockmount, badge ja se oli kuvan perusteella aika runnellun näköinen, eli se on todennäköisesti varastettu, feikki tai rikki, joten sanoin että jätän väliin.

En sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi mentyä Empire State Buildingiin, sillä menin sen sijaan katsomaan Rock of Ages musikaalia, koska sain lipun 37 dollarilla. Sain vieläpä jostakin aivan käsittämättömästä syystä lipun ensimmäisestä rivistä. Sitä odotellessa kävin pyörimässä ympäriinsä. Times Squarella oli joku homojen kierrätystapahtuma. Siellä ei siis kierrätetä homoja, vaan se oli joku LGBT-ihmisten järjestämä ekologinen ympäristö konsertti. Kävin kuitenkin ennen musikaalia vielä Applebeesissä syömässä. Ehdin tilata jo juoman, kunnes tajusin että se oli aika saatanan kallis paikka ja mulla tulee aivan hävytön kiire sinne musikaaliin, joten tilasin tyyliin halvimmasta päästä olevan annoksen mitä sieltä listalta löytyi ja sekin oli tyyliin 17 dollaria. Gangnam Style alkoi jossain vaiheessa soimaan ravintolan radiossa ja näin kun se tarjoilija meni takahuoneeseen ja se alkoi tanssimaan siellä oven takana sitä Gangnam Style tanssia (se ilmeisesti luuli ettei kukaan nähnyt). Pisti hieman hymyilyttämään. Tilasin sitten Philly Cheese Steak burgerin, joka noin yleensä on ollut omasta mielestäni aika varma nakki, mutta ne oli ensinnäkin polttaneet sen lihan pohjaan ja kokonaisuudessaan se maistui muutenkin aika pahalta, joten söin ehkä vajaan puolet siitä annoksesta kunnes tilasin laskun ja jätin loput syömättä, en ehtinyt edes koskea ranskalaisiin. Olisin jäänyt valittamaan jos ei olisi ollut kiire sinne musikaaliin. Vaikka saamani palvelu sentään noin muuten oli hyvää, mutta laskussa valmiiksi pakotettu tippi ei ollut siisti juttu. Applebees - Never again.

Mutta Rock of Ages -musikaali oli aivan älyttömän siisti, nautin siitä todenteolla (en halua spoilata siitä mitään jos joku aikoo mennä sen katsomaan, joten jätän tämän tähän). Mutta tosiaan, jos ihmettelit mitä tuo otsikko tarkoittaa, niin lähdin tosiaan aamulla liikenteeseen ja olisikohan siinä mennyt 3 minuuttia kun menin ovesta ulos niin auto ajoi ohi ja siitä sitten lehahti joku pölypilvi ja mulla meni joku pölyhiukkanen tai hiekanjyvänen silmään. Ajattelin että menen siitä sitten lähimpään Subway-ravintolaan ja menen vessaan huuhtelemaan sen silmästä pois, mutta arvatkaa vaan lähtikö se. Eipä tietenkään. Ja mulla oli se hiton roska koko päivän silmässä. Musikaalissa käytetty savukone ja kirkkaat valot eivät myöskään auttaneet asiaa. Kun pääsin takaisin kämpille illalla niin silmät oli sen verran punaiset että näytin siltä kuin olisin vetänyt pilveä viimeset pari tuntia putkeen.

Aug 24 – Messages in the sky

Okei, Mulla oli jalat aivan rikki tänä aamuna. Google Mapsista arvioin että kävelin eilen ainakin 20-30km. Rakkoja niin maan perkeleesti, oli pakko käydä ostamassa rakkolaastareita, joka osoittautui aika vaikeaksi tehtäväksi koska täällä nähtävästi ei myydä Compeedeja, mutta onneksi vastaava tuote löytyi tilalle. Tänään kuitenkin muistin muutaman kilometrin jo kävelleenä että mullahan oli SportsTracker niminen ohjelma mun kännykässä, ja aloin käyttämään sitä että näen kuinka paljon tulee oikein liikuttua täällä.

Lähdin tänään hyvin tyylikkäästi pukeutuen liikenteeseen, eli mulla oli päällä ehkä rumin mahdollinen paita mitä voi olla. Suomen päässä pakatessa valintakriteerinä oli että paidan on mielellään oltava valkoinen, koska mustassa paidassa liikkuminen on aivan yhtä tuskaa kuumalla säällä. En kuitenkaan huomannut että tämä valkoinen paita oli a) hihaton tai b) että siinä lukee SUOMI aivan helvetin isoilla sinisillä kirjaimilla. Eli perussuomalainen vaimonhakkaajapaita. Mutta ei siinä, laitoin sinisen kauluspaidan sitten siihen päälle että sain sen hihattomuuden peitettyä, ja ajattelin että jos joku nyt oikeasti tietää mitä siinä paidassa lukee, niin sitten saa ainakin jotain keskustelunaihetta. Päivän suunnitelma oli että menen käymään Electric Lady Studiosilla, Empire State Buildingissa ja jotain muuta pientä. Eksyin myös vahingossa Grand Central Stationille, oli todella hieno paikka.

Noh, päivä oli sitten kuitenkin pettymyksiä täynnä: Electric Ladyn ovi oli lukossa. Otin sitten kuitenkin valokuvan ovesta muistoksi. Empire State Buildingin sisäänpääsymaksu oli 42 dollaria + verot eli noin 50 dollaria. Juuei. Italian tytöt sitten kertoi että sinne saattaa päästä huomattavasti halvemmalla, ja hieman googleteltuani myöhemmin päivällä sinne pääsee kuulemma noin 25 dollarilla, mutta jono saattaa olla aika huima. Kävin siinä sitten kuitenkin siellä New York City Public Libraryssa, joka oli hemmetin iso marmorirakennus, melkein teki pahaa ajatella kuinka paljon ne on tunkeneet rahaa siihen. Puhutaan nyt kuitenkin miljardeista dollareista nykyarvossa. Siellä oli joku lastenkirjallisuuden näyttely, eli siellä oli myös sarjakuva-aiheisia juttuja.

Siinä sitten alkoi puhelimen akku loppumaan kun unohdin ladata sen, joten lähdin hieman normaalia aikaisemmin takaisin kämpille päin. Huomasin että jossain vaiheessa ihmiset alkoivat tuijottamaan taivasta jostain syystä, sitten huomasin että joku oli kirjoittanut lentokoneilla pilvimainoksen taivaalle, siinä luki Geico jotain. Vakuutusyhtiö kyseessä siis.

Kävin kuitenkin ostamassa Ramille PS3:lle Duck Talesin kun hän halusi ostaa sen boksin (sitä ei Euroopassa saa kuin digitaalisena latauksena). Menin sitten Union Squarella sijaitsevaan GameStopiin ja myyjä kysyi että mistä päin Suomea olen, sillä hänen isänsä on Tampereelta kotoisin. Jossain vaiheessa eksyin sitten kuitenkin kämpille päin mentäessä ja matkalla löysin jonkun hifi-liikkeen joka myi Gradon kuulokkeita, joita Seba pyysi käydä kattomassa minkä hintasia ne on. Oli kuulemma saman hintaisia kuin käytetyt Suomessa. Kävin samalla tänään ensimmäistä kertaa Domino's Pizzassa syömässä lähinnä sen takia koska se oli yksi positiivisimpia makumuistoja mitä minulle jäi Minnesotasta. Eikä ollut pettymys tälläkään kertaa.

Aug 23 – Shopping spree


Huomasin tuossa että olisi varmaan pitänyt kirjoittaa nämä blogijutut heti seuraavana päivänä, alkaa jo hieman unohtelemaan mitä tässä viikon aikana on tapahtunut. Noh, aamulla kuitenkin herään siihen että keittiöstä kuuluu jotain möykkää ja jatkan siinä sitten kuitenkin nukkumista, näen pöydällä tissiliivejä käsilaukussa ja ajattelin että ei kai tytöt nyt myöhästyneet siitä lennosta St. Louisiin. Kello oli tässä vaiheessa siis jotain kello kuusi aamulla, heidän lentonsa piti lähteä kello viisi.

Omalla kohdallani päivä meni lähinnä kierrellessä kaupungilla ja shoppaillessa. Ensin lähdin etelään, kävin katsomassa WTC rauniot, joka on siis nykyisin ”freedom tower”. Kieltämättä oli kyllä ehkä anti-kliimaksisin paikka, se oli rakenteilla oleva aidattu pilvenpiirtäjä. Enemmän sillä on varmasti arvoa niille jota WTC iskut koskettivat. Siitä sitten kuitenkin jatkettiin pinaattileivoksen ja kahvin voimilla entistä enemmän etelään, jolloin pääsin ensimmäiselle turistirysä-alueelle, eli Battery Parkiin, josta pääsee Vapaudenpatsaalle. Itse menin kuitenkin Staten islandin ilmaiselle lautalle, sillä sieltä sai aika kivan näkymän Vapaudenpatsaasta ja Manhattanista. Testasin jotain frozen yogurt juttua Staten Islandilla ja sitten lähdin lautalla takaisinpäin. Ajattelin että takaisinpäästyäni kävelen Broadwayta pohjoiseen kunnes alkaa heikottaa. Alkoi kohtuullisen nopeasti. Päätin siinä sitten ensimmäiseksi ostaa itselleni uudet kengät: Ostin Foot Lockerista Adidaksen Samoat, mutta erehdyin ostamaan samalla extra-pohjalliset ja ulosmentäessä erään myyjän rivien välistä pystyi lukemaan että maksoi NIIN ylihintaa niistä pohjallisista.

Siinä sitten olin merkannut Google Mapsiin kaikki mahdolliset panttilainaamot jos sieltä olisi löytänyt jotain kivaa. Menin siinä sitten yhteen jossa näin Sennheiserin mikkipussin, kysyin että saanko nähdä mitä siinä on sisällä. Siellä oli sitten Sennheiser e835 laulumikrofoni. Kysyin että kuinka paljon se maksaa. Se myyjä sitten sanoi että sitä ei voi ostaa yksin, vaan se tulee kahden muun mikrofonin kanssa (AKG Perception 120 ja kaksi Sennheiser e835). En ollut satavarma kuinka kalliita noi mikit oli, mutta tiesin että ne oli ainakin vähintään 300 euron arvoisia ja tuo kolmen mikin setti maksoi 170 dollaria. Menin sitten viereiseen pankkiin nostamaan rahaa ja poistuin sitten liikkeestä ne mikit mukanani.

Matka jatkui siinä sitten samalla pohjoiseen Madison Square Gardenille, otin hieman kuvia ja kyselin poliisisedältä että mistähän hitosta mä pääsen sinne siäsän kun se(kin) oli remontin alla. Siinä sitten pyörähdin sen toiselle puolelle, kyselin lippuluukulta että mistä New York Rangers kamaa vois ostaa, hän sitten neuvoi minut heidän myymäläänsä parin korttelin päässä, ostin sieltä sitten Ramille paidan. Siinä Madison Square Gardenin vastapäätä oli sitten hiton iso postirakennus jonka kiersin ja näin siinä sen vieressä roskalavan ja näin kun jengi kantelee sieltä pois tietokoneita sun muuta toimistoroipetta. Kattelin jos siellä olisi ollut jotain mielenkiintoisen oloista ja näin siellä muutamat luurit jotka nappasin mukaan. Jatkoin siitä sitten matkaa hieman pohjoiseen B&H Photo Videolle, mutta se oli suljettu. Sitten siitä noin korttelin verran matkaa jatkettuani pääsin Sam Ash myymälään, josta mukaani tarttui eilen ostamalleni Blue mikrofonille pidike. Olikohan se 25 dollaria mitä mä siitä päädyin maksamaan, mutta huomattavasti vähemmän mitä sieltä Guitar Centeristä pyysivät. Siitä kuitenkin lähdin sitten kävetelemään takaisin kotiopäin kassit kädessä (heh heh). 

Tytöt olivat kämpillä kun tulin takaisin, kuulemma toisen luottokortti ei ollut mennyt läpi niin peruivat sen St. Louisin matkansa.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Aug 22 – Thunder and rain


Torstai. Päivän suunnitelma oli mennä Guitar Centeriin ja tavata paikallinen tuttu, Bill Cammack, joka neuvoi minulle muutamia paikkoja missä kannattaa käydä jne. Sovimme että näemme Guitar Centerillä kello 11:00. Ulkona satoi aivan vietävästi, mutta en muista mainitsinko asiaa aikaisemmin, mutta lähdin tänne siis ilman takkia, joten lähdin sitten liikenteeseen pelkällä T-paidalla. Sinänsä takittomuus ei haitannut, koska sade oli todella lämmintä.

En silti kuitenkaan nauttinut siitä sateesta, sillä mulla oli vatsa aivan totaalisen märkänä ja selkä kuiva, eli siellä satoi aika selkeässä kulmassa sitä vettä. Menin sadetta pakoon pariin eri kauppaan, sillä huomasin että unohdin käsidesin kämpille, joten kävin ostamassa toisen (matkakokoinen puteli on parin dollarin hintainen ja  mahtuu helposti esim. takataskuun) ja sitten kävin Trader Joe'sissa ostamassa Clifs välipalapatukan. Olin todella hämmentynyt kun kassalla se maksoi sen summan mikä luki hintalapussa, sillä yleensä jenkeissä kaikki hinnat ilmoitetaan verottomina eli hinta on ilmoitettu esimerkiksi $0,99 ja sitten kassalla siihen tulee verot päälle eli $0,99 + x.xx% = $1,07 ja se on omasta mielestäni TODELLA ärsyttävää, sillä en muista että tuota harrastettaisiin missään muussa +20 maassa missä olen käynyt. Siinä sitten kuitenkin jossain vaiheessa alkoi käpy palamaan että nyt tää sade saa luvan riittää. Kävin ostamassa itselleni sateenvarjon jostain lähimarketista – kaikessa ironiassa olin noin 25 metrin päässä Guitar Centeristä ja loppupäivänä ei enää satanut. No, nyt mulla on sitten sateenvarjo.

Saavuin itse Guitar Centeriin paikan päälle kello 10, sillä katsoin heidän nettisivujensa kautta, että heillä olisi ollut käytetty Audio Technica AT4040 mikrofoni $169 hintaan. Sama mikrofoni maksaa Suomessa (tai Thomannin sivuilla) 433€, eli noin $580, eli hintasäästö olisi noin 400 dollaria. Kysyin siinä sitten myyjältä, ja se oli kuulemma mennyt eilen. Voi hitsi. Noh, kävin siinä sitten heidän muuta valikoimaansa läpi eikä sieltä oikein mitään kiinnostavaa pompannut silmään. Menin sitten yläkertaan ja siellä näin ehkä härskeimmän näköisen kitaran mitä olin koskaan nähnyt – Travelerguitar. Testailin sitä sitten siinä venaillessa ja oli ihan veikeä peli, mutta oli kieltämättä aika epämukava soittaa ja lainaamani kitaraplektra oli niin pehmeä ja taipuisa ettei se auttanut asiaa juurikaan, eikä soittamisesta siten meinannut tulla yhtään mitään (that's what she said). Testasin siinä samalla Acoustic merkkistä kitaravahvistinta, mutten juurikaan lämmennyt sille, särösoundi kuulosti aika rotalta.

Kello siinä kuitenkin lähenteli yhtätoista ja päätin vielä kerran käydä alakerrassa katsomassa ennen kuin Bill tulee paikalle ja huomasin että sinne oli ilmestynyt joku valkoinen mikrofoni. Kysyin sitten Davelta, tältä myyjältä joka minua palveli aikaisemmin, että mikä tuo on. Hän sanoi että se tuli sisään noin 20 minuuttia sitten. Kyseessä oli Blue Spark mikrofonin valkoinen limited edition versio. Maksaa Suomessa noin 169€ ($226), hinta oli $89, mutta siinä ei ollut mikrofonikehtoa. Ajattelin ensin että ostan sen virallisen adapterin koska ei se nyt niin paljon voi maksaa... Google sanoi että Blue S3 kehto maksaa satasen. Juuei. Dave yritti myydä minulle jotain heidän ”universal” tyylistä mikrofonikehtoa viidelläkympillä. Juuei. Katsoin Thomannilta että sama kehto maksaa 7,90€. Nyt minulla kuitenkin sitten oli mikrofoni ilman kehtoa.

No, Bill siinä sitten kuitenkin saapui paikalle ja lähdimme siinä sitten kävelemään eteläänpäin ja huomasin hyvin nopeasti että Bill oli aikamoinen ”silmäkarkin ystävä”, ja New Yorkissa kieltämättä on mitä katsella, mutta en tiedä kuinka totta hänen väittämänsä on että Manhattanilla olisi naisia 5:1 verrattuna miehiin. Juttelimme siinä kuitenkin ummet ja lammet kaikesta maan ja taivaan väliltä, kuten siitä että miten lasten tekeminen vain syventää tulokuilua, sillä ”älykkäät” ihmiset tajuavat kuinka paljon lapsen hankkiminen maksaa, joten he eivät hanki lapsia, tai hankkivat yhden tai kaksi lasta kun heillä on siihen varaa, kun taas se toinen ääripää vääntää niitä sitten senkin edestä ja ihmettelee kun rahat ei riitä mihinkään ja työttömyystuella (tai ”food stampeillä”) pitää elää. Silmäkarkista ja tuloista puheenollen, myöskin puhuimme siitä kuinka suurin osa naisista jotka ovat Manhattanilla ovat todennäköisesti sinkkuja, koska he ovat yleensä tulleet sinne lähinnä töihin. Ja kieltämättä lähes kaikki naiset kävelivät kadulla yksin tai sitten tyttöporukassa. Sitten siitä päästiin aika hyvin aasinsillalla "rotu" stereotypioihin, että jos heillä on lapset mukana, niin ne todennäköisesti eivät ole heidän lapsia, vaan he ovat lapsenvahteja, varsinkin jos he ovat eri rotua kuin lapset. Näimme esimerkiksi tapauksin jossa oli 2 valkoista lasta ja aasialainen nainen → tulimme loppupäätelmään että hänen on pakko olla lastenvahti, sillä niissä lapsissa ei ollut kyllä hivaustakaan keltaista. Ainoastaan yksi tapaus tuli vastaan jossa oli valkoinen äiti sekä valkoinen lapsi (ja valkoinen isoäiti) ja he näyttivät samalta, joten he todennäköisesti olivat sukua. Lisäksi tuli yksi harvinaisempi tapaus vastaan, eli mies lastenrattaiden kanssa.

Bill siinä kuitenkin kaiken lörpöttelyn ohessa sitten kertoi mitä nämä kaikki eri paikat ovat (kävelimme Guitar Centerista Broadwaylle, Chinatowniin ja siihen lähialueille), mistä kannattaa ostaa mitäkin jos haluaa saada jne. Juttelimme myös siitä että kuinka meikäläinen suunnilleen tukehtuu New Yorkin hajuihin (omasta mielestäni New York haisee siis TODELLA pahalle, varsinkin jos on satanut ja tai on todella kostea) ja Billin aivot vain on blokannut kaikki ympäröivät hajut pois ajan saatossa; mutta kun pääsimme Chinatownin kalamarketti alueelle, niin jopa hän haistoi sen. Tässä päivänpaisteessa oli kuitenkin paitani kosteustilanne kääntynyt päinvastaikseksi, eli vatsa oli täysin kuiva, mutta selkä märkä. Yritimme muutenkin pysyä mahdollisimman paljon varjossa koska oli todella kuuma päivä (+33°C).

Päivän päätteeksi menimme sitten Village Pour Houseen (http://www.villagepourhouse.com/) lounaalle, höpöttelemään lisää hömppää ja juomaan hieman Guinnessia. Siellä ollessamme ulkona hieman ropisi vettä, mutta muuten loppupäivä oli sateeton. Lopuksi pyysimme tarjoilijaa ottamaan kaverikuvan ja jatkoimme siitä sitten omille teillemme: Bill meni bussilla kotiopäin ja itse jatkoin etelään.

Kun pääsin kämpille, oli kello noin kuusi. Ajattelin että menen ottamaan hieman päivänokosia. Heräsin yöllä kello yksi. Perkele.