Walmartista ostamamme puolikas papaya täydensi aamupalaamme. Meillä on lisäksi enää muutamaksi päiväksi juusto- ja kinkkuleikkeleitä. Takaisin hotellihuoneeseen suihku ja rasvaa ihoille, hieromaan vatsaa ja kattelemaan mikä on meininki, että joko päästäisiin lähtemään. Puoli tuntia aamupalan jälkeen ei enää turvottanut eikä sattunut joten nyt se on varma. Me mennään tänään Isla Mujeresille.
Veimme pyykit naapurissa sijaitsevaan pesulaan, 3.5kg maksoi $56. Kävelimme muutaman sata metriä satamaan päin, yritimme ottaa paikallaan olevan taksin, olisi ollut $80, joten otimme lennosta taksin Puerto Juareziin, jolloin pienen neuvottelun jälkeen hinnaksi tuli $50.
Menimme ilmeisesti jollakin kalliimmalla lautalla, meno-paluulippu maksoi $300 per naama. Matka kesti 30-40 minuuttia ja lautalla tuli Behringerin kaiuttimesta korvia särkevällä volyymillä musiikkiohjelmaa. Minä kirjoitin matkapäiväkirjaa ja Miia nautti ilmakitaroinnista.
Pääsimme Isla Mujeresin satamaan noin 12, meidän piti katsella olisiko jostain saanut polkupyöriä vuokralle, mutta yhtään vuokraajaa emme nähneet. Skoottereita ja golfkärryjä taasen oli pilvin pimein. Kumpikaan meistä ei osaa ajaa skootterilla ja golfkärry oli mielestämme liian kallis ($500), joten päätimme kävellä Isla Mujeresin toiseen päähän. Matkaa oli noin 9 kilsaa, eli sen kävelee reilussa 2 tunnissa.
Matka oli pitkä, kuuma ja tuskainen. Saaren puolessa välissä oli Hacienda Mundoca, jonne Miia halusi mennä käymään. Oltiin pahiksia ja sniikattiin sisään maksamatta. Ulkona oli siis pääsymaksukyltti, mutta ei mitään mihin maksaa tai ketään kuka rahastaa. Siellä oli jonkun Fernando Cortadon kartanon, eläintarhan ja puutarhan rauniot. Oli ilmeisesti aika off season, sillä se oli todella hoitamattomassa kunnossa (kaikkialla oli paljon lehtiä maassa). Miiaa nauratti kun minä säikyin perhosia ja päätään nyökyttäviä iguaaneja, aivan kuin ne olisivat halunneet sanoa ”moro” tai ”jos tuut lähemmäs niin mä syön sun naaman”. Ne taitaa oikeasti syödä vain pieniä hyönteisiä, mutta on sitä aina hyvä olla varuillaan. Miia mainitsi sellaisen hyvän huomion, että jos vastaavanlainen paikka olisi Suomessa, se olisi täynnä graffitteja. Täällä niitä ei ollut yhtään.
Matka jatkui, otin yhden kylmän kookospähkinän. Tietääpähän ettei ota uudestaan. Yök. Kun päästiin saaren toiseen päähän, siellä odotti turistihelvetti ja $30 pääsymaksu sinne päädyn raunioalueelle. Emme menneet, sillä sieltä maksullisen alueen ulkopuolelta näki siitä kohteesta kaiken oleellisen.
Miialta pääsi pieni turhautumisitku ruokakojulla ruokaa tilatessa, kun sieltä ei saanut taaskaan sitä mitä hän tilasi, kun oli kuuma, nälkä sekä jalkoihin ja selkään sattui. Noh, pusu poskelle ja valkosipuli-katkarapu-tacoja á $20 sekä juusto-marquesita naamariin, niin molempien olo parani.
Jalat alkoivat sanomaan ”moro” kuten ne iguaanit, joten meinasimme ottaa taksin takaisin, mutta suhari pyysi $100. Yritimme tinkiä, alkoi näyttämään jotain hitsin hinnastoa. Kieltäydyimme. Päätimme jatkaa jalan takaisin satamaan päin ja joko liftata tai ottaa taksin matkalta. Miia oli minulle vihainen ala-arvoisen olemattomista liftausyrityksistäni. Oltiin siinä toista kilometriä tallusteltu Atlantin puoleista itärantaa, kunnes hieman kaatopaikan ohi käveltyämme tuli joku taksi kohdalle, jossa oli jo 2 asiakasta kyydissä. Pääsimme hänen kyydissään viimeiset 5 kilsaa pienen vääntämisen jälkeen $50 hintaan satamaan. Kyydissä olleet jätkät maksoivat saman $50. Suhari yritti vain selkeästi nyhtää turisteilta kaikki pesot mitä irti lähti.
Möyrimme taksista ulos, 7-11 -kaupasta reissun ensimmäiset kaljat ja muuta juotavaa. Katseltiin krääsäkaupoista että niissä oli eri paidat kuin Cancunissa. Yritimme löytää Miialle kivaa kaulakorua, mutta ei löytynyt. Miia osti läjän postikortteja.
Lautalle, ilmaisia sipsejä ja vettä. Jei. Lautta Cancunissa klo 19. Satamassa viereisellä laiturilla kapteeni Koukun ”merirosvolaiva”. Satamassa tuulee. Ensimmäinen hetki tällä reissulla (kun en ole kylmässä suihkussa) kun mulla on nännit sen verran kovana, että kehtaisin väittää että mulla on jopa hieman kylmä. Taksilla pois satamasta $100. Juu ei. Käveltiin 100 metriä, otettiin bussi numero 6, $24. Meni jostain slummin kautta, mutta päästiin kuin päästiinkin keskustaan ADOn lähelle.
Pyykit hakuun ja hostellille. Miia meinaa kaatua rappusissa. Täräytän taas jalkani sängyn kulmaan laittaessani ilmastointia päälle, ei tapahdu kuin lähes joka kerta. Kävimme suihkussa, jonka jälkeen menimme syömään överiannokset El Poblanossa. Litropoliksesta Mojito ja Tequila Splash iltajuomiksi. Esiintymässä piti olla Michael Jackson imitaattori, mutta olimme ainoat asiakkaat tai sitten esitys olisi vain myöhemmin. May Tay mukaan, kymppi tippiä kyypparille ja hostellille.
Päivän kävelysaldo: 20,1km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti