Miia potkii minua monta kertaa keskellä yötä hereille. Ilmeisesti kuorsaan. Aamupala ja rasvaa iholle. Lähdettiin ulos ja kuultiin kun edellä kävelevät tytöt puhuivat suomea. Woot. Toinen tytöistä oli valkoistakin valkoisempi. Olivat ilmeisesti juuri saapuneet.
Meidän oli tarkoitus ostaa siltä samalta kivalta sedältä, jolta ostimme matkan Chitzen Itsaan, matka Cobaan. Sieltä löytyy korkein pyramidi jonka huipulle saa kiivetä. Mutta se sama setä ei ollut paikalla, paikalla oli ainoastaan huonosti englantia puhuvia asiakaspalvelijoita. Matka ensinnäkin oli huomattavasti kalliimpi ($1500) ja Coballa olisi saanut olla alle tunnin ja muissa sivuaktiviteeteissä 10 tuntia. Jos olisi halunnut pelkästään Cobaan pidemmäksi aikaa ja yhdelle Cenotelle, se olisi ollut $2000. Sillä tavalla se sponsorikohteiden puute nostaa hintaa.
Miia sitten halusi itselleen pinkin sugarskull topin. Tunnin etsimisen jälkeen löysimme pinkin Katerina (eräs tunnettu versio sugarskullista) topin, mutta totesimme että Miialla oli liian isot rinnat, joten siitä tuli aikamoinen mulkosilmä. Löysimme muutamaa kojua myöhemmin 90% sen tyylisen kuviolla mitä Miia haki, mutta harmaana ja mustana. Lisäksi se XL kokoinen oli liian suuri, joten päädyimme neliosaiseen kompromissiin; väärä design, väärä väri, väärä koko ja liian suuri ”Cancun” teksti. Myyjä pyysi paidasta $250, mutta saimme tingittyä sen hintaan $150.
Jääteejuomat kaupasta ja tien toiselle puolelle, matka kohti Mercado 23:a. Miialla alkoivat sisäreidet hiertää, joten pysähdyimme penkille istumaan, jotta hän saisi laitettua reisiinsä talkkia. Siinä takanamme joku apteekin massiiviseen farmaseutti-maskottiasuun pukeutunut ukko tuijotteli tätä opetaatiota ja vilkutteli kuin mikäkin pervo setä.
Pikkunälkä alkoi iskemään, joten ostimme kinkku-juusto kolmioleivät K-circle kaupasta. Näimme että siellä oli myynnissä myös tätä mainoskylteissä näkemäämme 14% sisältävää Four Loco Blackia. Ostimme sitä 2 tölkkiä.
Mercadolle päästyämme kiersimme ensin ulkoreunan, sisemmän ulkoreunan, ulomman sisäreunan ja sisemmän sisäreunan. Kuulostaako monimutkaiselta? Nämä mercadot ovat tarkoituksella aikamoisia sokkeloita ja niihin on helppo eksyä. Tämän takia käytimme tätä taktiikkaa, että varmasti näkisimme kaikki liikkeet tehokkaasti.
Mukaan Mercadolta tarttui Miialle ponnari ja korvikset. Myyjä pyysl $8, Miia meinasi alkaa jo tinkimään, mutta minä annoin kympin ja sanoin että pidä loput. Alle 50 eurosenttiä, ei tunnu missään. Onpahan Miia nätimpi nyt. Itse ostin töihin vietäväksi massiivisesta paikallista karkkia myyvästä kaupasta mahdollisimman tulisia karkkeja mitä heiltä löytyi. Siellä tosin nyt oli joku noin 15v poika neuvomassa mitkä oli tulisimpia, kielimuuri kävi sen verran korkeaksi että vain luovutin jossakin vaiheessa ja otin chilillä höystettyjä tamarindin makuisia karkkeja. Kävimme hakemassa vielä nami-Kahlua-frappet ja otimme taksin Walmartille 40 pesolla.
Walmartista ostimme dödöä ja muuta pientä mukavaa, jonka jälkeen suuntasimme tien toisella puolella olevaan La Europea kauppaan, joka oli lähinnä viinakauppa, vaikka sieltä saikin myös mm. juustoa ja suklaata. Miia tuskaili tullirajoitusten kanssa että mitä kaikkea olisi halunnut ostaa vs mitä voi tuoda.
Alkoi tulla oikea nälkä ja ulkona oli tuhottoman kuuma, joten päätimme mennä vieressä olleeseen Applebees ravintolaan. Siellä oli joku Faji-TSS kampanja. Taas kielimuuri koitui kohtaloksemme; vaikka näytimme sormella että haluamme tämän yhden hengen annoksen, niin saimme silti sen jaettavaksi tarkoitetun annoksen. Hän oli jo vaihtamassa sitä pois, mutta sanoin, että ei tarvitse vaihtaa. Eiköhän me kaksi isoa jakseta tuo syödä. Aika tarkkaan puolivälissä alkoi tehdä tiukkaa, eli se yhden hengen annos olisi ollut juuri sopiva lounas. Taistelimme kuitenkin annoksen loppuun asti, ainoastaan jalapenon puolikas jäi. Tarjoilija sai jonkun ihme hikkakohtauksen ja sen kollegat alkoivat ilkkua sille. Reilukerhosta päivää.
Pyörimme hostellille ja annoin Miialle noin puolen tunnin selkähieronnan. Vaatteiden vaihto, pullonavaaja taskuun, pullo paikallista valkoviiniä alakerran pakkasesta mukaan ja viereiseen puistoon pelaamaan laivanupotusta. Viini oli ällömakeaa, mutta on sitä kauheampaakin kuraa tällä matkalla juotu. Takanamme aloittaa mies djembe-rummun soittamisen ja nainen tulitanssin treenaamisen. Viini kun oli juotu, siirryimme 50 metriä Litropolikseen. Siellä oli vakikyypparin lisäksi joku toinen tyyppi, jolta tilasimme juomamme. Se sitten sanoo englanniksi että kai te tiedätte että nämä ovat litran tuoppeja. Vakikyyppari nauraa hörähtää ja sanoo ”hah, they know”. Kaikki nauravat. Viimeinen muistiinpanoni illalta on ”Aivan naamat. Miia voitti laivanupotuksesta.”
Päivän kävelysaldo: 9,0km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti