Anssi Tenhunen: 2010

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

USA-reissun tiivistelmä

Eli tässä kaikki jenkkireissuni matkablogit kivasti koostettuna yhdessä postauksessa ja vieläpä kronologisessa järjestyksessä (löytyvät myös USA tagin alta):

Jos pitää tässä vielä jotain möykätä, niin meikäläisistä johtumattomista organisointiongelmista huolimatta oli ihan kiva reissu.

Suomi Finland Perkele, täällä ollaan.

Day 110 – Dec 17

Perjantai, jatkoa edellisestä.

Kuten varmaan luitte, niin meikäläisen lento peruttiin 5 tuntia ennen itse varsinaista lentoa. Keski-Euroopassa joku vitun lumimyrsky. Sitten siinä voivottelin asiaa ihmisille, sain “sympatiaa”, mutta perus-ameriikkalaiseen tapaan se ei meinaa yhtään mitään. Soitin sitten kuitenkin asuntolan pääjehulle että homma meni reisille ja pitäs saada yöpyä kämpillä vielä sunnuntaihin asti. Onneksi en ollut vielä palauttanut avaimia ja homma onnistui, ei olisi meinaan yhtään napannut ottaa ylimääräistä hotellilaskua tähän päälle. Vaikka olisinkin halunnut mennä saunaan. Toivottavasti ensi viikolla pääsen.

Menin siinä sitten kämpille, purin laukusta virtajohdon, heitin patjan takaisin lattialle (kyllä, olen nukkunut viimeiset 4 kuukautta lattialla ja sen takia torakat ovat kävelleet sängylläni) ja menin nukkumaan ja surffaamaan koneelle. Vitutti niin paljon että en edes syönyt koko loppupäivänä.

Day 111 – Dec 18

Lauantai.

Mutsi lähettää mulle tekstarin, että se lento jolla mun piti olla lensi joka tapauksessa. Otsan kyy-käyrä sen kun jatkaa kasvamistaan. Menin takaisin nukkumaan. Sitten joskus kahden aikaan päivällä se kertoo että Amsterdamin lentokentällä oli yöpynyt yli 8000 ihmistä kun liikenne oli seis. Hymyilin.

Tein siinä jotain moodle-tehtäviä reissuun liittyen kuten “mitä odotat matkalta” mikä piti palauttaa ennen matkaa... hups. Marqitis ja Zach oli vielä kämpillä, Zach siinä pakkaili kamojaan ja lähti jossakin vaiheessa sitten kuitenkin menemään kun sen äiti tuli hakemaan sen. Marqitiksen bussi lähtee vasta sunnuntai-aamuna. Siinä sitten Zachin lähdettyä näin pöydällä sipsipussin. Kysyin Marqitikselta siitä ja otin sitten siinä muutaman. Tämä vanha totuus kaljasta pätee myös sipseihin; Ei niitä voi nyt vaan ottaa yhtä. Söin ne kaikki.

Lähdin siinä sitten alakerran kauppaan, tarkoitus oli ostaa hieman Mikes Hard Lemonadea (täkäläinen vastine lonkerolle), mutta ne oli loppu. Tyydyin sitten ostamaan Suljettavalla korkilla varutetun tölkin(!) Monster Energy drinkiä, ison pussin pippurilla maustettua beef jerkyä, suklaata, sipsejä ja sitten kävin ostamassa Subwaysta footlong flatbed chipotle chicken sub combo mealin..

Sitten menin kämpille, söin ne kaikki (paitsi söin sen subin Subwayssa) ja sitten vatsa antoi varoitusmerkin “nyt”, nousin paniikinomaisesti sängystä, haaroista kuuluu RIIIIIIIPS ja haaroihin tuli reikä. 20 sekuntia sen jälkeen tuli ripuli, vessapaperi loppui ja tapoin samalla vikan torakkani jenkeissä.

Noh, kun vatsa rauhoittui, niin ei siinä sitten muuta kun ihmettelemään että mistäs helvetistä mä repäsen uudet housut (no pun intended). Kello oli noin 20:20. Sitten Marqitis sanoi että hän lähtee etsimään sitä bussiasemaa josta hänen bussinsa huomenna lähtee. Siinä vaiheessa meikäläisen päässä välähti ja ajattelin että Macy's saattaisi olla auki. Lähdettiin siinä yhtä matkaa ja hiljaiselta näytti. Kaikki valot oli himmeänä. Mutta kun pääsin ovelle, huomasin että valot sisällä päällä ja ovet aukenivat niistä vetäessä; Se oli joulusesongin takia auki yhdeksään asti! Marqitis jatkoi siinä matkaansa bussiasemaa etsimään, minä taas lähdin etsimään itselleni housuja.

Ironista kuitenkin oli, että vaikka kauppa oli auki joulusesongin takia, olin silti ainoa asiakas koko vitun puljussa. Tuli kuitenkin taas todettua kuinka perseestä on olla D-koon asiakas vaatekaupassa. Ylävartalon vaatteissa löytyy kokojan vaikka kuinka paljon (ja sen takia mulla on noin 200 t-paitaa ja kolmet housut), mutta löydettiin myyjän kanssa tasan yhdet farkut jotka mahtui mun päälle. Tuli todettua että sillä myyjällä oli kuitenkin kiva peppu ja ilmeisesti polvet lukossa kun se kurotti aina joka kerta jalat suorana jopa alimmalle hyllyle.

Sitten menin American Burger Bariin ja näin siellä Takan. Taka on siis joku manageri siinä japanilaisessa Sakura-ravintolassa. Lisäksi näin Jamesin (tarjoilija joka on siellä yleensä kun menen sinne syöämän) joka oli suu auki että mitä mä vielä täällä teen. Siellä oli myös meidän RA:t Brice ja John-Carlos. Pelattiin siinä muutama erä bilistä ja Brice tarjosi parit drinkit meikäläiselle. Kerroin heille meikäläisen lempijuomasta: Minttuviina + cola. Olivat ensin hieman silmät pyöreenä että “toi EI VOI olla hyvää”. Sitten siinä maistatutin sitä ja sitten niitä tilattiin ainakin 3 sen jälkeen. Mutta ei meikäläisen toimesta.

Tämän jälkeen menin kämpille. Kevyttä surffailua, facebook, xnxx, unta palloon.

Day 112 – Dec 19

Heräsin, kello oli 8:55. Huudan Marqitikselle että eikös sen bussi lähtenyt kello 9. Siinä se sitten jotain arpoi ja sanoi “no”. Se sitten siinä lähti jossakin vaiheessa ja huomasin että se jätti tiskit tiskaamatta. Eipähän ole mun ongelma kun tulevat takaisin.

Mutsi siinä sitten soitti jossain vaiheessa ja se alkoi siinä jotain pelottelemaan etten pääse pois maasta tai en pääse myöhemmin uudestaan Jenkkeihin, kun sitten siinä tajusin että mun viisumi vanheni eilen.

Keräilin itseäni vielä hetken aikaa joskus kello 12 pistin kamat kasaan ja huomasin että mulla ei mahdu kaikki kamat laukkuun. Piti priorisoida ja jätin pyyhkeen, tyynyn, peiton, rikkinäiset housut sekä kahdet kuluneet adidaksen lenkkarit. Sitten menin luovuttamaan huoneen avaimet ja kysyin että tietääkö se taksin numeron. Ei tiennyt, joten katsottiin sitten google mapsista lähin. Soitin sinne ja sanoivat että taksi tulee noin 15-20 minuutin päästä alas.

Menin sitten siinä about saman tien alas ja vähän nautin siitä raikkaasta ilmasta sen 15-20 minuuttia siinä. Sitten siihen tulee paikalle auto, kysyin että meneekö se lentokentälle. Heitän laukun takaboksiin ja menen sisään. Sitten kysyn että missä sen mittari on. Sitten se vastaa “ei oo mittaria, eikö se sanonut puhelimessa että se on 30 dollaria?” - eli mä vittu tilasin vahingossa pimeän taksin. Hyvä google! Hieman kuumotti siinä kyydissä, mutta se kuitenkin sitten ajoi ihan normaalisti perille. Meinasin tosin unohtaa hatun ja hanskat autoon.

Lentokentällä sitten se taksikuski pelotteli vuorostaan että ne napsauttaa lisämaksua mulle jos mun laukku painaa enemmän kun 50lb. Siinä oli sitten ulkona vaaka, se näytti että se painoi 55,5lb. Mutta sitten kun menin sisälle kaikki meni aika normaalisti, mutta huomattavasti helpommin kuin jenkkeihin meno. Check in, erroria screenillä, tyyppi ihmettelee mun papereita, jätä laukku hihnalle, boarding pass taskuun, ota vaatteet ja kengät pois, mene läpivalaisuun ja laukku kaksi kertaa. Sitten hetki hengähdystä, Caribou Caramel Cooler nassuun ja vessaan pissalle ennen kun menin koneeseen. Näytin passini ainakin 5 kertaa ennen kun pääsin koneeseen.

Lentomatka oli noin 7000 kilometriä Minneapolisista Amsterdamiin. Kokeilin meille annettuja ilmaisia luureja, mutta noin 20 sekunnin kokemuksella totesin että ovat sen verran epämukavat ja hirveän kuuloiset, että mielummin pistän mun suljetut Sennheiserin luurit päähän. Istun koneessa Jon-nimsen nykiläisen miehen vieressä, jolla on ruotsalainen sukunimi, norjalaiset sukujuuret, meni Suomessa naimisiin ja on matkalla Englantiin.

Muuten lento oli aikalailla samaa kuin olisi ollut kotona. Istun pimeässä ja tuijotan ruutua. Oheistoiminta tänä aikana: Yritin aloittaa Inceptionin katsomisen lentokoneessa, mutta ei keskittymiskyky riittänyt siihen, joten pistin Tom Cruisen ja Cameron Diazin tähdittämän Knight and a Day kevytkomedian pyörimään. Sen jälkeen Predators elokuvan. Join kokiksen. Söin juustotortellinipastaa, koska en tykkää kanankoivista. Join maitokahvia ja vettä. Predatorsin jälkeen pelasin kolme ja puoli rundia in flight triviaa, eli vähän niinkun lentokone trivial pursuitia. Voitin näistä kolme. Kävin veskissä. Katsoin A-teamin ja totesin todella paskaksi elokuvaksi.

Sitten laitoin musiikin päälle, “Sen piti olla normikeikka” -kirja auki, totesin että sivulla 44 on virhe ja söin banaanin sekä muffinssin “aamiaiseksi”. Kello on tässä vaiheessa noin 23 St Paulin aikaa, eli matkaa on takana noin 10 tuntia ja kartan perusteella olemme noin Liverpoolin kohdalla ja takana 6620 kilometriä. Ehdin lukemaan noin 80 ensimmäistä sivua ennen kuin laskeuduimme.

Jossakin vaiheessa lentoa tajusin että voisin äänittää lentokoneen tausta-ambienssia. Sitä ei koskaan tiedä missä sitä saattaa tarvita. Tein saman täällä Schipholin lentokentällä, jossa vikat dollarit muuttuvat syötäväksi. Tarkemmin sanoen jugurtiksi, sämpyläksi ja suklaalevyksi. Siirsin kellot samalla Amsterdamin aikaan. Huomasin samalla jostain mainoksesta että täällä on tunnin verran ilmainen netti. Ei kai siinä sitten muuta kun linjat kuumaksi, kello kuitenkin on 8:15 ja lento lähtee 9:45.

Sitten jonottamaan. On kyllä vähän eri meininki täällä; Eivät edes katsoneet meikäläisen passia vaikka sitä tarjosin. Sitten bussilla lentokoneelle, tuijotan hämmentyneen näköistä vauvaa jonossa ja istun yksin kolmannessa rivissä. Luin taas hieman taas “Sen piti olla normikeikkaa”, söin sämpylöitä ja join mehua. Sitten jossakin vaiheessa edessä istuva bisnesluokan runkkari pistää istuimensa hieman “rennompaan kulmaan”, joten olin hieman oli ahdasta. Siirryin jossakin vaiheessa loppumatkasta siihen viereiseen penkkiin torkkumaan.

Mutta kun saavuttiin Helsinkiin huomasi taas millaista pelleilyä tuolla jenkkien päässä on... Kukaan ei edes tarkistanut mun passia kun mä saavuin Helsinkiin! Jenkkien päässä se tarkistettiin 2 vai 3 kertaa ja otettiin oikein sormenjäljet ja kaikkea.

Sitten isä ja äiti tuli hakemaan meikäläisen lentokentältä, olen nukkunut jetlagia pois heidän sohvallaan ja huomasin katsoa tietokoneen kellosta että nyt onkin jo keskiviikko(!), eli 3 päivää lavahti jonnekin.

Nonni, ei sit muuta kun levyt soimaan. Täällä ei oo enää mitään nähtävää.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Sattuu ja tapahtuu

Vika viikko, final examit käynnissä.

Day 106 – Dec 13

Maanantaina aloitettiin aamu rigging tunnilla, väännettiin solmuja oikein kunnolla. Olin viimeinen kuka sai kaikki solmut valmiiksi, mutta sain kuitenkin tehtyä ne. Sitten Mix Labin finaalissa esittelin meikäläisen Apollo 440 tyylisen miksauksen opettajalle, se tykkäsi siitä että tein biisistä aika agressiivisen ja loopeista aika industrial henkisiä. A napsahti että rytinä kävi.

Sitten illalla taas tuli ihmeteltyä että kuinka tyhmiä jotkut osaa olla. Me ollaan oltu täällä nyt neljä kuukautta, niin viimeisellä viikolla neljä(4) eri tyyppiä kysyy, että voinko varata studion. Pahin rimanalitus kuitenkin tuli Chrisiltä, joka Facebookin välityksellä kysyi että voinko varata studion torstaiksi ja vieläpä tietyksi kellonajaksi. Ensinnäkin hommahan ei toimi sillä tavalla, koska jos tuolla haluaa varata etukäteen, niin pitää olla pari jolla on yhtä korkea taso kuin sinulla ja se että onko se studio ylipäätään vapaana silloin onkin sitten kokonaan toinen tarina.

Lisäksi kysyin että mitä se haluaisi että me äänitettäisiin. Sitten se sanoi että hän laulussa ja kitarassa, Antonio toisessa kitarassa, Kevin bassossa ja Peter rummuissa, ja sen pitäisi kuulostaa prolta. Tässä vaiheessa alkoi jo hälytyskellot soimaan päässä ja kysyin siinä sitten että onko jätkät treenanneet sitä biisiä, soittaneet sitä yhdessä tai ovatko ne edes kuulleet koko biisiä. “Kyllä” -vastausten määrä oli nolla, mutta sitten se yritti jotain vääntää “lasketaanko se että ne oli soittaneet kerran(!) sitä biisiä koulukauden alussa(!!)?” Tähän vastasin että “Lasketaanko se että kävin syksyllä viimeksi suihkussa?”

Mikäli et seurannut blogiani aiemmin, niin äänitin Chrisiä aikaisemminkin kahdesti. Hän halusi pro-jälkeä myös silloin, niin käytimme nauhoittaessamme pelkästään hänen laulu- ja kitarasuoritustaan yhteen kappaleeseen yli 7 tuntia eräänä iltana, koska ihan valehtelematta se on aika huono muusikko ja kitarassa oli noin 3 kuukautta vanhat kielet joita piti virittää noin 2 oton välein. Tässä vaiheessa ne ovat siis varmaan 4 kuukautta vanhat.

Illalla sitten vietin pitkän pätkän kirjastossa pänttäämässä Musical Acoustics tenttiä varten ja tehtiin “take home” osuus siitä tentistä, jonka täyttämisessä mulla meni valehtelematta kahtena päivänä yli 7 tuntia. Sen jälkeen American Burger Bariin

Day 107 – Dec 14

Aamulla Musical Acoustics tentti, meni odotettua paremmin. Toivon että pääsen läpi ainakin B-:llä.

Tentin jälkeen soitin Jacobille, sitten tajusin että se taitaa nukkua vielä ja pistin tekstarin että soittaa mulle kun on herännyt. Sitten mentiin ja kävin myymässä mun kitaran ja basson Capitol Guitarissa. Sain kitarasta puolet takaisin kuten myyjien kanssa sovittiin silloin kun ostin sen ja kanikonttorista ostamastani bassosta sain $50. Oli kyllä niin paska ruoska etten olis itekään enempää maksanut. Lisäksi asuntolalla eräällä toisella oli saman sarjan nelikielinen basso jonka se osti uutena ja siinä oli vielä enemmän vikaa, joten sanon omana mielipiteenäni että VÄLTTÄKÄÄ IBANEZIN GIO -SARJAN BASSOJA, OVAT AIVAN HIRVEETÄ PASKAA.

Sitten kun ei mulla muutakaan tekemistä ollut, niin kävin ihan vittuillakseni sen Musical Acoustics tentin jälkeen kysymässä sieltä studioilta että onko mikään studio vapaana tänään. Noh, yllätyksekseni Studio 2 (SSL Duality studio) oli vapaana. Varasin sitten sen ja ilmoitin Danelle (jolle olin jo aikoja sitten luvannut että äänitellään jos vaan saadaan studio varattua) että studio on varattu.

Menin sitten hetkeksi kämpille pötköttämään ja ennen kun mentiin studiolle äänittämään soitin Danelle ja kysyin että mitä me äänitetään. Siinä se sitten sanoi että se ei saanut Anthonyä laulamaan rnb-kertsiä, kysyin sitten Marqitista että haluaako se tulla. Se sanoi että se tulee vähän myöhemmin studiolle, lisäksi Dane sitten soitti Ianille että tulee vähän myöhemmin vetämään sen kertsin.

Ensin ideana oli että käytetään viime sessiota pohjana, äänitetään Danen toka verse ja sitten jätkät vetää sen rnb-kertsin. Ekaksi meillä tuli ongelmaksi se että me ei saatu samaa mikkiä mitä käytettiin viimeksi, eikä siellä studiossa myöskään samaa etuastetta eikä kompressoria jota me käytettiin viimeksi kun äänitettiin. Tämä uusi soundi joka saatiin SSL + C414 yhdistelmällä ei ollut yhtä rouhea (lue: säröytynyt) kuin Avalon + Distressor + U87, joten päätettiin että äänitetään eka verse uusiksi, niin soundi ei muutu täysin kun mennään tokaan säkeistöön.

Kun oltiin saatu eka verse äänitettyä noin puolitoista tuntia Danen perfektionismi-puuskan jälkeen, huomasin että sillä alkoi selkeästi ääni loppumaan. Sitten varovasti ehdotin että jos vaikka äänitettäisiin se kertsin “guide track” seuraavaksi, kun jätkät on kuitenkin nyt jo kaksi tuntia venannut että pääsisivät veivaamaan.

Dane sitten siihen vastasi “eiku mä vedän tän tokan säkkärin tästä vielä nopsaan”. Ilmeisesti ei tajunnut vinkkiä. Marqitis siinä sitten lähti noin 20 minuuttia sen jälkeen ja Ian noin puoli tuntia sen jälkeen. Eli käytännössä mitä tapahtui: sen sijaan että me käytettiin 20-30 minuuttia siihen että 2 laulutaitoista kaveria vetää yhden kertsin narulle ja sen jälkeen loput 3 tuntia siihen että Dane vetää osuutensa sen jälkeen, me käytettiin 3 tuntia ja 40 minuuttia siihen että Dane veti paskaa räppiä narulle ja tästä ajasta seisotettiin “sessiomuusikoita” kaksi ja puoli tuntia standbylla.

Lopputulos oli että Dane jäi ilman sitä kertsiä, jonka se olisi saanut narulle jos olisi vaan antanut jätkien mennä vetämään sen, sillä siihen olisi mennyt valehtelematta ehkä 20 minuuttia kun ne olisi saaneet sen purkkiin. Jos ne olisi olleet oikeita, maksullisia studiomuusikoita, niin olisi ollut kallis paukku Danelle seisottaa useampia sessiomuusikoita tarkkaamossa kolmatta tuntia sillä aikaa kun hän vetää osansa purkkiin.

Sessioiden jälkeen American Burger Bar odotti.

Day 108 – Dec 15

Pitkä peruspäivä koulussa. Aamun Sound System Design tunnilla saatiin kahvilan räkki tehtyä valmiiksi ja sen jälkeen oli Mix Theory tentti ja DAW Editing finaali, jossa piti editoida noin 60 sekuntia pitkä mainos. Sitten muutama tunti vapaata ja Studio Maintenancen tentti ja sen jälkeen American Burger Bariin surffaamaan ja sitten kotio.

Day 109 – Dec 16

Aamun valaisutunneilla tehtiin jotain järkevää tällä kertaa, sillä päivällä auditoriossa esiintyy Tower of Power, eikä bändi ehdi tehdä soundcheckiä, joten me sitten siinä valmisteltiin lava siihen kuntoon että se on suunnilleen lennosta valmis.

Sitten Chopperin Recording theory tenttiin. Kävin myöhemmin kysymässä tuloksen, sain B:n. Tyhmiä pikkuvirheitä suurin osa, osa taas oli sitten ihan vaan sellaisia joita en tiennyt (kuten mikä pianon pedaali on mikäkin ja mitä ne tekee). Recording Labissa sama juttu, pieniä reititysvirheitä (esim. otin signaalit kuulokemikseriin Channel Outputeista kun parempi vaihtoehto olisi ollut DAW Output), mutta sain kuitenkin äänitettyä tavaran pihalle oikein.

Sieltä sitten ravasin tsekkaamaan Tower of Poweria. Tuli muuten aivan pirun lujaa. Sen jälkeen mentiin Sam O'Sullivanin ja muutaman muun tyypin kanssa Food Courtille syömään. Sieltä menin sitten kämpille.

Olin ostanut Marqitikselle läksiäislahjaksi maailmankartan ja annoin sen Jacobille että Marqitis ei löytäisi sitä edes vahingossa (ei sitä koskaan noista tiedä). Jacob sitten harmitteli Facebookissa kun ei päässyt hyvästelemään meikäläistä face-to-face, kun hänen piti lähteä pois. Connor sitten antoi kartan minulle, kirjoitin siihen tussilla "I hope you can now name 3 countries south of Mexico" ja "With love from Finland, Anssi" ja annoin sen Marqitikselle myöhemmin.

Lähetin kiitos-sähköpostin koulun opettajille, sekä kiitin lisäksi äänimiehiä. Sitten mentiin Marqitiksen kanssa American Burger Bariin syömään, tarkoitus oli että olisin tilannut pihvin, mutta tultiin puoli tuntia liian myöhään, sillä se oli siirtynyt jo Happy Hour menuun, jossa saa pelkkiä apertiivejä. Tilattiin sitten kuitenkin chicken wingsejä, slidersejä tupla-annos mustakalaa sekä jaettiin chili-cheese-tater tots annos. Ja oltiin täynnä.

Tsekkasin myöhemmin illalla että mulle oli tullut KLM:ltä check-in sähköposti. Käyn huomenna tulostamassa sen koulun kirjastossa.

Day 110 – Dec 17

Nyt on hyvä meininki. Tänään kotiin.

Pakkasin kamat yöllä, heräsin joskus kello 10, kävin aamusuihkussa, Jeff Tickle tulee tsekkaamaan meikäläisen huoneen että kaikki on ok. Kirjoitan Suomeen lähtevät postikortit ja lähden vikalle Artist & Industry tunnille. Siellä opettajat soitteli kaiken maailman joulumusaa.

Sitten vielä vikat sapuskat koulun kahvilassa. Tilasin kokonaisen pizzan ja tarjosin pöydässä olleille slaissit. Tajusin että olisi melkein koko ajan pitänyt tehdä niin ja jakaa kulut, sillä se pizza maksoi 8 dollaria. Normaaleissa single slice pizzassa oli 8 slaissia ja jokainen slaissi oli 2 dollaria, joten kokonainen pizza maksoi siis yhteensä 16 dollaria. Sitten vielä vikat kättelyt Chris Bloodin kanssa, sitten kirjastoon täyttämään check-in tietoja ja tulostamaan itenaryt.

Noh, avasin sähköpostin ja ihmettelin, mitäs vittua. Se linkki joka mulla oli auki läppärillä ei toiminut, näytti erilaiselta kirjaston koneella ja heitti jotain virheilmoitusta. Ja mulle oli tullut kaksi lisäsähköpostia Deltalta jossa oli jo täytetyt itenaryt ja jotain muuta. Lisäksi mun nimi oli niissä väärin (Anssimr Tenhunen). Soitin sitten asiasta Deltalle ja selvisi että se ei ollut ainoa virhe, eikä se nyt ihan mennyt niinkuin olin suunnitellut. Sen lisäksi että mun nimi oli kirjoitettu väärin, niin mun lento oli peruttu.

Vittu.

Seuraava >>

maanantai 13. joulukuuta 2010

Viimeisiä viedään

Day 94 – Dec 1 (jatkoa edellisestä blogista)

Eilisestä vielä sen verran jäi mainitsematta että tuli koettua jotain uutta taas täällä St Paulissa, nimittäin ummetus. Ripuli on tullut turhankin usein, mutta ummetus oli jotain aivan kauheeta.

Studio Maintenance oli vähän kuten veikkasinkin. Katteltiin lähinnä miten tietokoneeseen asennettaan muistikampa. Itelläni kun on datanomitutkinto ja muutenkin nörttitausta, niin en saanut tunnista mitään uutta tai hyödyllistä infoa.

Jacob sitten jossain vaiheessa ennen tuntia oli pistänyt viestin että nauhotellaanko hieman homoseksuaalista autotunetettua musiikkia (Kai mä olen myös kertonut kuinka paljon mä vihaan autotunen käyttöä sen kaikissa muodoissa, varsinkin T-Pain efektinä?). Sanoin sitten että tuntien jälkeen käy, kunhan käyn eka syömässä. Mentiin sitten seiskan aikoihin Mickeysiin syömään, tilasin ekaa kertaa hampurilaisen ja “hashbrownies” (pannulla paistettua perunaa). Pakko myöntää, että oli aika pettymys. Tuli samalla todettua että ulkona oli aika kylmä. Weather.com sanoi -11°C, feels like -18°C. Suomessa samaan aikaan 10 astetta kylmempi.

Kun tulin takaisin kämpille, niin Dan ja Marqitis siellä ja ne kertoi että he olivat menossa kuntosalille kun Danilla oli aivan hervottoman kokoinen tulehtunut finni sen poskessa jota se halusi hieman parantaa saunan voimilla. Olin siinä hieman haavi auki että wtf, saunaan?!?! Mä kans. Sit ne sanoi että se maksaa 17 euroa per kerta ilman jäsenkorttia, joten jätin menemättä.

Mentiin nauhoittamaan sitä biisiä asuntolan soittotiloihin. Käytävällä joku oli oksentanut Jägermeisterit käytävän kokolattiamatolle, joka löyhkäsi ehanasti. Nauhoitukseen keskittyminen oli vaikeeta, kun siellä soittohuoneessa missä me oltiin nauhottamassa ei ollut lainkaan huonekaluja, joten piti operoida lattialla. Käytännössä ei voinut oikein olla missään muussa asennossa kun vatsallaan, joka ei auttanut vatsakipuihin niin mitenkään. Yritin ulostaa varmaan neljä kertaa, mutta ei tullut muuta kun pissaa ja pieruja. Kaiken lisäksi siellä huoneessa oli pirun kylmä (ulkona on noin -12C), joten oli pakko käydä hakemassa takki jossain vaiheessa päälle.

Sitten siinä kympin aikoihin menin nukkumaan, ja päätin jos ei huomenna kakka lennä, niin viimeisenä oljenkortena menen American Burger Bariin syömään pirtelöitä, sen jälkeen on yleensä viimeistään reikä revennyt huutamaan hoosiannaa.

Day 95 – Dec 2

Koulussa aamupäivästä oli aika normipäivä. Aamulla asenneltiin hieman lamppuja siihen rumputrussiin ja Recording Theory tunnilla Chopper höpötti taas omiaan vokaaleista.

Recording Lab tunnilla taaseen tapahtui. Hommasin 7 kappaletta Karma Micsin Silver Bullet mikrofoneja, A/B testattiin niitä normaalimikkeihin ja oli kyllä niin “likaisen” kuuloset mikit että se kuulosti aika hiton hyvältä (kirjoitin näistä pidemmän sepustuksen tästä Ultimate Metal forumille englanniksi). Sen jälkeen hieman reampattiin. Kitaran reamppaus oli peruskauraa, mutta virvelin reamppaus oli aika mielenkiintoinen kokeilu. Laitettiin kaiutin snaren päälle, mikitettiin rumpu alapuolelta ja pistettiin virvelin yläkalvolta nauhoitettu matsku ensin noisegaten läpi ja sitten syötettiin se sinne kaiuttimeen. Yllättävän siistiä jälkeä tuli. Melkein kaikille joille mä esittelin ton mikrofonisetin koteloa ensinnäkin arvasivat määrän väärin ja hintaveikkaukset meni 100-2000 dollaria yläkanttiin. Maksoin niistä seitsemästä mikrofonista postikuluineen yhteensä 105 dollaria.

Tuntien jälkeen kävin koulun kirjakaupassa soittamassa jengille mun uutta biisiä jonka tein alkuviikosta ja ostin sitten siinä samalla Audix D6 mikrofonin. Kyseessä oli näytekappale jonka normihinta oli 199 dollaria, mutta sain sen 155 dollarilla (noin 117 euroa). Kyseinen mikrofoni maksaa Thomannilla uutena 205 euroa (270 dollaria). Käytännössä näytekappale tarkoitti sitä että se on seissyt muutaman kuukauden esillä, eikä sitä ole käytetty kertaakaan, eli käytännössä kuin uusi.

Kävin sitten kysymässä studioaikaa huomiselle ja tuli tänään todettua jälleen yksi paska käytäntö täällä koulussa. Jos sä haluat varata studion samalle päivälle, se onnistuu jos siellä vaan on vapaata. Mutta jos haluat varata sen vähänkin myöhemmin, esimerkiksi huomiseksi, se ei onnistu yksin. Sulla pitää olla pari. EIKÖ NE TAJUA KUINKA VITUN IDIOOTTIMAINEN KÄYTÄNTÖ TOI ON? Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että mä en pysty suunnittelemaan sessioita etukäteen enkä voi tehdä kotitehtäviä muuta kun tuurilla, kun se varaus pitäisi tehdä jonkun tyypin kanssa joka on samalla tai korkeammalla tasolla kun meikäläinen (meikäläinen on toisiksi korkeimmalla tasolla ja meitä on tällä hetkellä vain kourallinen koko rakennuksessa), lisäksi sitä toista pitäisi kiinnostaa meikäläisen kotitehtävät ja sen pitäisi sopia meidän kummankin aikatauluun. Vittu mitä paskaa.

Illalla AES ryhmässä joku äijä (sori, en muista nimeä tai firmaa) tuli esittelemään hieman high-end putkimikrofoneja (mm. Lucas CS-1, joku putki-Neumann ja AKG C12, kaikilla yhteensä viisinumeroista hintaa, niin euroissa kuin dollareissa). Nauhoiteltiin todella hyvän kuuloista akustista kitaraa, koulun flyygeliä ja sillä kerralla ryhmän ainoa kauniimman sukupuolen edustaja, Toni, hieman lauloi meille muun muassa Over The Rainbowta. Verrattiin niitä samalla koulun U87:aan ja C414:seen ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin mä en kuullut juurikaan niin suurta eroa niiden mikkien välillä, tai ainakaan niin suurta eroa että lähtisin maksamaan 6000 dollaria siitä.

Wild Tymesissä on meikäläisen ryhmäkavereita veivaamassa tänään, lupasin mennä katsomaan. Aamulla ummetus oli vieläkin vahvoilla, vatsaan sattui ja yritin hoitaa sitä laktoosi-intolerantikkona päivän mittaan vetämällä parit maitopohjaiset Frappuchinot(?) koulun kahvilassa ja kävin vielä illalla syömässä Wild Tymesissä deluxe pizzan tuplajuustolla. Noh, olisikohan 20 minuuttia mennyt siitä kun olin sen pizzan syönyt, niin peräaukko sanoi pröt-lätsis ja tämä ukko alkoi ravaamaan vessaan. Ja kyllä muuten tuli hyvällä paineella sen jälkeen, ei tarvinnut ainakaan ummetukseen kuolla.

Nyt kello on 1.53 ja pitäis varmaan lähteä takaisin kämpille. Kuulin että huomenna on joku “latin” mimmi Artist & Industryssä. Varmaan Latin Jazzia.

Day 96 – Dec 3

Ja kuten arvelinkin, se oli Latin Jazzia. Kirjoitin nimen listaan ja jätin menemättä saliin, menin aulaan surffaamaan, kuulin kuitenkin koko esityksen.

Sitten menin kahvilaan, siellä oli jotain random esityksiä, joku mimmi muun muassa esitti Paramorea ja klassista musiikkia samassa setissä, ilmeisesti lähinnä sen takia että ne pystyy näyttämään kuinka laaja-alaisesti ne pystyy laulamaan.

Siitä sitten siirryin pikkuhiljaa Wild Tymesiin, lupasin Ryanille lainata Audix D6:sta jotta hän voi testata miltä se kuulostaa siellä tilassa. Näytti tykkäävän.

Day 97 – Dec 4

Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, olin sisällä pitkälti koko viikonlopun. Ihmettelin kun täällä piti käydä tuholaismyrkyttäjät perjantaina, mutta silti mä tapoin lauantaina ehkä isoimman torakan mitä olen nähnyt. Kävin syömässä American Burger Barissa lauantaina yksin kun Marqitis teki oharit, tilasin päivän keiton ja sipulirenkaat. Kun en sitten siitä vielä täyttynyt, tilasin vielä slidersit (minihampurilaisia) ja tällä kertaa halusin kokeilla jotain erilaista jälkiruokaa ja otin sen mikä kuulosti kaikista erikoisimmalta; Deep fried vanilla cheese cake. Oli muuten aivan törkeän oksettavaa. Tuntui että tukehdun siihen rasvan määrään.

Sitten kävin vielä Jacobin ja kumppaneiden huoneessa tsekkaamassa mikä on meininki, mutta meininki oli se, että tilaisuus olisi voinut tehdä varkaan. Siellä ei ollut ketään ja ovi oli auki. Ainakin Jacob oli “erittäin tyytyväinen” kun kuuli asiasta.

Day 98 – Dec 5

Sunnuntaina söin nuudeleita kämpillä. Tänään oli tarkoitus mennä Guitar Centeriin, mutta en halunnut lähteä yksin. Yritin Facebookissa tiedustella jos joku olisi halunnut lähteä, mutta kun ketään ei kiinnostanut, niin jäi menemättä.

Marqitis soittaa meikäläiselle kun olin nukkumassa kello 21:00 että mennäänkö syömään Mickeysiin, sanoin että mennään vaan. Sitten se tulee huoneeseen, “I changed my mind”. Vittupää. 22.50 päätin vielä mennä nopeasti syömään American Burger Bariin, koska ajatus ruoasta oli edelleen päässä ja päivällä syödyt nuudelit näköjään eivät pitäneet nälkää koko iltaa.

Menin sinne läppärin kanssa ja olin sitten näköjään sulkemiseen asti siellä ravintolassa. Kahdelta palasin kämpille, jatkoin dataamista ja nukahdin joskus 5 aikaan aamulla.

Day 99 – Dec 6

Finaaliviikkoa edeltävä viikko. Tunneilla käytännössä käytiin läpi tulevaa viikkoa ja annettiin palautetta kursseista.

Maanantai. Kello herätti ihanasti alle kahden tunnin unien jälkeen 6.30 lähtien vartin välein kunnes lopulta lähdin kouluun noin 7.45. Tällä kertaa Rigging kurssilla oli oikeasti aika siisti field trip; Mentiin Peter Greenlundin toiselle työpaikalle, Wooddale churchiin. Aivan järkyttävän kokoinen mesta, vetää varmaan pari tuhatta ihmistä ja etupäässä mm. Kaksi Midaksen Legend konsolia. Nyt ymmärsin mitä Peter sanoi että jenkeissä uskonto on “big business”. Tsekkasin netistä sellasen kaverin kun Joel Osteen, kaveri tienaa about miljoonan päivässä sillä että se käy paasaamassa Jeesuksesta useammalle tuhannelle ihmisille maksullisessa tapahtumassa jonka lippujen hinnat on useampi sata dollaria. Lisäksi ne televisioidaan, ja niitä kuulemma seuraa useampi miljoona jatsojaa.

Anyways, rigattiin trussia kattoon, omalle kohdalleni osui lähinnä kaapelin vetäminen paikasta A paikkaan B. Lisäksi kun hommassa oli liian monta kokkia, niin jouduin vetämään sen kaapelin kolme kertaa uusiksi.

Sitten venailin pari tuntia ennen Mix Lab tuntia, päätin tehdä nopean miksauksen siitä finaali-biisistä ja tunnilla käytiin läpi hieman kertausta ja sitä mitä kokeeseen tulee.

Sitten käytiin Ryanin kanssa (miksi kaikkien ja niiden äitin nimi täällä on Ryan?) varaamassa studio huomiseksi, kello 20-24.

Päätettiin Jacobin kanssa lähteä käymään Guitar Centerissä ja taaskaan ei vältytty seikkailuilta. Ensin mentiin oikeeseen bussiin, sitten mentiin vahingossa bussiin joka meni etelään kun meidän piti mennä etelään. Päästiin sitten kuitenkin jotenkuten perille ja siellä Guitar Centerissä sitten vierähtikin hieman pidempi tovi, oltiin siellä “finaaliin asti”. Testailin muuten vaan kaikkea sälää ja tuli todettua että pitää hommata Mesa Dual Rectifier ja joku 5150-variaatio jossakin vaiheessa, oli sen verta hyvän kuuloisia vehkeitä. Samalla soitin ekaa kertaa SG:tä joka kuulosti edes jollakin tavalla siedettävältä.

Tipi esitteli meille joskus pedaalilautaansa ja kyselin sen toimesta sitten BBE Sonic Stomp pedaalia, mutta olivat ikävä kyllä loppu. Tyhjin käsin en kuitenkaan sieltä lähtenyt, ostin käytetyn MetalZonen 29 dollarilla, alennuksessa olleen DS1:n 37 dollarilla ja lyhyen kaapelin.

Poistuminen olikin sitten uusi seikkailu, sillä ulkona oli Jacobin mukaan “fucking cold”, omasta mielestäni siellä oli suunnilleen t-paitakeli (joku -5°C ja tuulen kanssa -15°C). Saatiin kyyti bussipysäkille GC myyjältä joka pitkälti näytti punapartaiselta raiskaajalta. Sitten tajuttiin että me ollaan vittu väärässä paikassa, lähdettiin sitten kävelemään sillalle ja hogattiin että ollaan TAAS väärässä paikassa, käveltiin takaisin sinne bussipysäkille. Jacobilla alkoi tulemaan kylmä vaikka sillä oli enemmän vaatetta päällä kun mulla (mulla tosin on tämä vararavinto tässä ympärillä lämmittämässä). Siinä oli sitten bensa-asema josta käytiin kysymässä neuvoa, ne oli ihan pihalla ja neuvoivat vieläpä kaiken lisäksi meidät väärälle bussipysäkille. Päästiin kuitenkin ehjänä perille. Homman piti olla yksinkertainen “mennää Guitar Centeriin ja takaisin, matkoihin ei pitäisi mennä 2 tuntia pidempään”. Olisikohan taas mennyt joku 4-5 tuntia.

Day 100 – Dec 7

Vietin koko päivän kotosalla, koska unohdin laittaa herätyksen päälle ja nukuin pommiin ja missasin Musical Acoustics kurssin. En mennyt siis kouluun lainkaan. Saatiin “Take home” osio kokeesta sähköpostiin, 9 sivua ihan hirveetä paskaa. Opettaja näköjään jotain mulkkuilee, sillä se kirjoitti siihen että jos on jotain kysyttävää niin kirjoittakaa siitä hänelle. Ei ole vastaillut sähköpostiin ainakaan vielä torstaihin mennessä. Eikä sinänsä kyllä ihan rehellisesti kiinnostakaan vaikka hylätty napsahtaisi.

Illalla sitten menin studioon joka oltiin varattu. Siinä ensin aulassa bounssailin tiedostoja kun koulun koneilla ei ole Slaten Triggeriä, keskusteltiin sitten Ryanin kanssa pitkät pätkät ja vertailtiin meidän kulttuurien ja koulujen eroja. Nyt se biisi “Dog Town Hustle” soi mun päässä. Kuulostaa hieman Apollo 440:ltä.

Day 101 – Dec 8

Aamun Sound System Design tunneilla kasailtiin taas räkkiä, kolvailtiin ja vietiin räkki takaisin. Mix Theory, Daw Editing ja Studio Maintenance tunneilla käytiin läpi tulevaa finaaliviikkoa. Opin tänään studio maintenance tunnilla kuitenkin jotain uutta; Kokaiini on kuulemma todella syövyttävää ainetta piirilevyille yms.

Day 102 – Dec 9

Aamun tunnit oli taas aika turhat. Raijattiin romua kattoon, vaihdeltiin lamppuja ja tuli taas kerran todettua että katon rajassa hengailevan tytön pyllyä on kiva tuijottaa sillä verukkeella että seuraa ettei se tipu sieltä.

Chopper taas hieman jauhoi Recording Theory tunneilla omiaan. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa ylös jotakin niistä, kun sillä oli jotain ihan outoja juttuja joita se opetti kuten. mitä soundieroa rummun “bearing edgen” muoto tekee. Huvittavinta oli että meidän Recording Lab opettaja ei tiennyt vastausta niihin, vaikka hän on rumpali. Omasta mielestäni se kuitenkin tekee huomattavasti vähemmän soundieroa kuin rumpukalvo tai soittaja.

Recording Labissa käytiin myös finaaliasioita läpi ja sitten lopun luppoajalla nopeasti tsekattiin miten SSL konsolin automaatio toimii. FYI: Siinä on näköjään ensin write mode, sen jälkeen defaulttina latch mode ja sen kun painoi jotain nappia niin se menee touch modeen.

AES tunnilla käytiin tutustumassa Rob Schlettin masterointipajaan, aika turha käynti imo. Sitten sen jälkeen siirryin vapaa-ajalla Station 4:n jossa oli koulun “ensemblet” eli “coverbändit” esiintymässä. Missasin Iron Maiden coverbändin, mutta näin ska-, Kamelot- ja metalli-ryhmät. Ainakin itteäni hävettäisi vetää yhtä huonosti kun se metalliryhmä, varsinkin kun ne maksaa 25 tuhatta vuodessa.

Samalla tuli opittua että Jenkkien Minttu-viinan korvike on Peppermint Schnapps. Minttu + Cola = Mennen. Try it out. Vähän niinkun suuvettä/hammastahnaa vetäisi.

Pääsin kämpille ja huomasin että kynsivallintulehdus on taas tosiasia. Dislike.

Day 103-105 – Dec 10-12

Viikonloppu. Artist & Industryssa oli taas jazzia.

Ulkona oli tullut ihan vitusti lunta ja koulu suljettiin sen takia. Ainakin Toni (nainen) joka on mun kanssa Musical Acoustics kurssilla oli asiasta varsin vittuuntunut kun näin hänet baarissa, koska hänellä oli sovittua tekemistä koululla noin 14 tunnin verran. Sovittiin että mentäisiin porukalla maanantaina kirjastoon tekemään sitä Musical Acoustics tenttiä. Mutta muuten vietin koko viikonlopun sisällä. Söin American Burger Barissa kolme kertaa.

105 päivää takana, 5 edessä. Kohta kotiin. Pitäsköhän pikkuhiljaa tehdä noi Suomesta saadut “mitä aiot tehdä ennen vaihtoa” -moodletehtävät. Kiinnostaa kun kiviä.

Seuraava >>

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Rakkuloita jaloissa

Tietokoneongelmat ja aivon muistiongelmat vaivasivat tätä päivitystä, joten muutaman päivän päivitykset puuttuu sen takia.

Day 81 – Nov 18

Peruskoulupäivä, AES tunnilla Great River Electronicsista Dan Kennedy tuli keskustelemaan etuasteista ja niiden tekemisestä. Loppujen lopuksi aika teknistä ja tylsää kuunneltavaa, mutta selkeästi asiansa osaava ja viisas sälli.

Day 82 – Nov 19

Sain Artist & Industry paperistani A-. Syynä 2 puuttuvaa A-kirjainta ja yksi sijamuotovirhe. Samalla opin että Jenkeissä ei käytetä samaa kirjemuotoilua mitä Suomessa, koska saatoin saada ilmeisesti siitä myös miinuspisteitä.

Kahvilassa oli soittamassa taas jotain random tyyppejä, ei jaksanut kiinnostaa niin pistin luurit korville ja hevit pauhaamaan. Tuli samalla vahvistettua mun toteamus että toi talon miksaajat on oikeasti aika huonoja miksaajia. Mukavia komeita tyyppejä ja kaikkea, mutta aivan hirveän kuuloisia ja epämusikaalisia noi miksaukset mitä olen tässä parin kuukauden aikana kuullut. Ei kierrä, mutta kuulostaa vaan yksinkertaisesti aivan ruoskalta.

Ainoa syy minkä mä keksin, on se että niitä pakotetaan miksaamaan niin, että ohjaajat kuulee kaikki virheet (lauluvirheet, vire, mikrofonin käsittely jne). Kaikki nimittäin tulee edelleen ilman reverbiä ja kompressoreita, vaikka me ne laitettiin sinne räkkiin joka me rakennettiin Sound System Design kurssilla. Jos se ei ole se syy, niin en tiedä mistä muusta siinä on kyse kun ammattitaidottomuudesta tai leipääntymisestä, sillä nimittäin siellä ei ollut yhtäkään ohjaajaa paikalla kun ne esiintyi ja miksaukset tuli silti todella epämusikaalisen ja karun kuuloisesti PA:sta.

Dane tuli siinä sitten kertomaan että hän vaihtoi hiphop diplomista tuotannon puolelle. Samalla se tuli kinuamaan että mennään studioon äänittämään. Sitten siinä laskeskeltiin että ennen kun mä palaan Suomeen, meillä on ehkä 2 viikkoa enää aikaa äänittää, kun otetaan finaaliviikko ja ensi viikon keskiviikkona alkava thanksgiving mukaan. Siinä se sitten samalla ehdotti että tehtäisiin joku rap-rock biisi yhdessä, mutta ei sinänsä nappaa kun mä en todennäköisesti tule hyötymään siitä yhtikäs mitään mikäli en saa siitä rahallista korvausta, koska Dane ei ole mikään maailman luokan vokalisti. Kai sitä jonkun jämäriffin vois siihen tehdä.

Nyt kello on puoli kahdeksan ja istun auditoriossa. Täällä on joku “Just a girl” niminen hässäkkä. Ei ihan musikaali eikä myöskään konsertti, mutta melkein. Vuorotellen piratisoituja videopätkiä ja nättejä laulutaitoisia tyttöjä vetämässä livebändin kanssa positiivista girpower-musiikkia. Ja eka musikaalinumero oli yllättäen No Doubtin “Just a girl”. Ja justiinsa kun pääsin kehumasta, niin hirvee mikrofonikierto heti ekan biisin aikana. Lopputeksteistä luin että ääniteknikoiden sukunimet oli McNally ja Smith. Hassu yhteensattuma. :)

Tuli tässä samalla tätä hässäkkää katsellessa että pitäs varmaan alkaa kirjoittamaan sanoja biiseihin, niin sais jotain valmistakin aikaan joku päivä eikä vaan pelkkiä instrumentaalidemoja.

Kävin kuitenkin kysymässä Danen mieliksi sitä studioaikaa, oli varattuna tiistaihin asti ja keskiviikosta eteenpäin studiot on thanksgivingin takia kiinni. Katsottiin siinä sitten samalla ajankuluksi pari jaksoa Zero Punctuationia ja kysyin että tietäisikö se respan tyyppi onko tässä viikonloppuna mitään ohjelmaa, se ehdotti että käy katsomassa Wild Tymesistä tai Artists Quarterista. Kävin ensin Mickeysissä iltapalalla ja sitten suuntasin Wild Tymesiin.

Huomasin että se Station 4:ssä olleen bändin laulajan ja kysyin niiltä että soittaako ne tänään ja kuulemma soittivat, olivat seuraavana. Siinä bändissä soittava rumpali oli meidän koulusta, menin sitten sen luokse ja sanoin että voin miksata niiden keikan kuten viime kerralla lupasin. Oli muuten eka hevikeikka varmaan 3 kuukauteen mitä olin livenä miksannut, oli taas mukava muistutus että hevi tulee livenä lujaa. Oli muutenkin tohon musatyyliin snadisti alimitoitettu PA, jos siellä olisi subbarit tuplana niin olis riittänyt kevyesti. Nyt vedettiin niillä rajoilla että mikseri klippasi joka kerta kun snare tai basari iski. Jos niitä laski niin ettei klipannut, niin niitä ei kuulunut PA:sta.

Day 83 – Nov 20

Lauantai. Ajattelin viettää koko päivän neljän seinän sisällä. Herään siihen että on ihan perkeleen kylmä. Tsekkasin weather.comista että ulkona on -6°C, feels like -11°C. Sitten huomasin että toi ulompi “storm window” ikkuna on auki. Noh, sitten avaan sen sisemmän ikkunan ja kun yritän sulkea sen ulomman ikkunan niin se ei liiku. Yritin väkisin, eikä muuta tapahtunut kun että muovin paloja lentelee listoista joten annoin periksi. Laitoin mun huoneen ja kylppärin lämmityksen täysille.

Kattelen ympärilleni ja kumpikaan kämppiksistä ei ollut täällä kun tulin siinä puoli kahden aikoihin eikä sillon kun heräsin, niin ajattelin että saan viettää laatuaikaa yksin kämpillä, mutta eikös tunti sen jälkeen Marqitis pöllähdä paikalle. Se sitten jeesasi meikäläistä pistämään sen ulomman ikkunan kiinni, siinä oli joku ihmeen piilotettu nipukka mikä piti vetää ulos.

Meidän piti äänittää siihen Chrisin biisin bassoja eilen, mutta koska mä en nähnyt koko basistia, niin pistin Facebookin välityksellä viestiä että onko se vielä St Paulissa. Oli kuulemma, mutta ei halunnut äänittää bassoja, “ehkä sitten thanksgivingin jälkeen”.

Sitten piti etänä opettaa Jacobille miten käytetään Melodyneä. Yritin vetää mutu-tuntumalla, mutta kun en muistanut missä mikin on, niin piti avata Melodyne omalla koneella (Essentials versio tuli Pro Tools kasin mukana).

Laskeskelin että mun ei enää paljoa kannata ruokaa ostaa tänne kämpille, kun mulla ei ole enää kun alle kuukausi täällä jäljellä ja nää nykyiset varannot riittää helposti joulukuun alkuun.

Day 84 – Nov 21

Ei muistikuvaa. Perus-sunnuntai todennäköisesti, eli ei mitään ihmeellistä tapahtunut.

Day 85 – Nov 22

Aamun tunneilla taas häärättiin sen rumpu trussin kanssa ja Mix Lab tunnilla saatiin Spiderman elokuvassa olleen Switchfootin “Meant to Live” biisin moniraidat miksattavaksi. Ne oli sinänsä hieman tylsää miksattavaa kun raidat oli kohtuullisen prosessoituja.

Day 86 – Nov 23

En kuullut herätyskelloa kun kännykästä oli loppunut akku, joten heräsin kello 9.15, tunnit olivat alkaneet kello 8.30 ja koska vartin jälkeen sut merkataan poissaolleeksi ja kyseessä oli päivän ainoat tunnit, niin jätin menemättä koko kouluun.

Sitten makoilinkin koko päivän sängyssä, Zach tuli mutsinsa kanssa hakemaan jotain pyykkiä tai jotain. Huomenna alkaa thanksgiving, ajattelin hengata pitkälti koko loppuviikon täällä kämpillä, ellen innostu menemään kauppaan jossain vaiheessa.

Sitten miksailin hieman biisiä joka saatiin Mix Lab tunnilla maanantaina (Switchfootin “Meant To Live”).

Day 87-89 – Nov 24-26

Makasin sängyllä. Söin. Olin koneella. Kävin vessassa. Tapoin torakoita. Nukuin. Repeat in random order for three days.

Day 90 – Nov 27

Black Friday. Tänään oli tarkoitus mennä kaikkialle shoppailemaan, mutta laiska maan perii. Päädyin sitten ainoastaan tiskaamaan, ruinaamaan naapurilta pyykinpesuainetta, pesemään pyykkiä, kävin syömässä American Burger Barissa, kakkasin paljon kakkaa aterian jälkeen baarin vessassa (tällä kertaa kirvelti sen verran että väittäisin että se oli pikemminkin se Chorizo jonka söin eilen), vaihdoin kitaraan kielet (oli muuten aivan hemmetin vaikeeta ilman sivuleikkureita!) ja tein uuden biisin. Nyt olis debyyttialbumille noin 60 minuuttia biisejä, yhteensä 16. Nice. Vielä olis tarkoitus muutama demo tehdä, sitten mettästellä laulajia ja lopuksi sovittaa biisit niin että myös sanat sopii niihin eikä niin että voksut on liimattu päälle.

Day 91 – Nov 28

Sitten lähdin vihdoinkin shoppailemaan, tarkoitus oli käydä ostamassa Macy'sistä takki. Kokeilin siinä sitten kuutta eri takkia ja ainoa XL kokoinen missä ei tuntunut siltä että mun hauikset räjähtää oli pilottitakki. Onneksi olen jo tuon pakollisen kaljukauden käynyt läpi, niin ei tule rasistisia katseita välttämättä yhtä herkästi Koti-Suomessa.

Day 92 – Nov 29

Riggaustunnilla asennettiin trussi kattoon ja hieman kerrattiin solmuja. Yllättäen ei paljon muistunut mieleen kun ei ole tullut niitä pahemmin käytettyä tässä 3 kuukauden aikana siitä kun ne opetettiin. Sitten kahvilaan odottamaan muutamaksi tunniksi että Mix Lab tunnit alkaa. Olin ajoissa, mutta menin vahingossa väärään luokkaan ja ihmettelin kun siellä ei ollut ketään. Itse tunnilla ei oikein tehty mitään erikoista. Perkussioiden MS-mikitystä.

Sitten tunnit loppuikin siinä hieman ennen neljää, niin päätin käydä hakemassa sen mulle saapuneen paketin sieltä postitoimistosta, mutta tässä vaiheessa en tajunnut että se on jossain aivan hevonvitussa jonne kestää kävellen melkein tunti suuntansa. Huomaa kyllä että tää St Paul ei ole tarkoitettu kävelijöille. Ulkona tietenkin sataa vettä vaakasuoraan, ja vaikka mulla oli sateenvarjo, mulla on jalat jo valmiiksi lätimärät kun olen meidän kämpän kohdalla jonne kävelee kymmenisen minuuttia koululta. Jatkan matkaa kämpän ohi sen “taakse” sillan yli, ensimmäistä kertaa. Pakko myöntää että oli aikamoinen ero sillan toisella puolella. Vähän sama kun olisi Vantaalle mennyt. Pelkkää tehdasaluetta ja niityn tynkää joka toimi kaatopaikkana/parkkipaikkana.

Noh, sitten siinä arvalla menin oikeeseen suuntaan, kävin kyselemässä jostain meksikaaniravintolasta neuvoa niin siellä se joku saatanan Paco vittuilee päin naamaa että tuollahan se on ja pistää kunnon pedofiili-virneen kasvoilleen.

Mutta oikeeseen suuntaan neuvoi kuitenkin. Postissa oli töissä joku vanhan liiton hippi, kysyi paperit ja kävi noutamassa lootan meikäläiselle. Paketin oli lähettänyt Bruce Lee. Tämä ei ole vitsi. Paketti sisälsi 7 Karma Audion mikrofonia. Ostin samalla 20 postimerkkiä, niin saa lähetettyä kirjeet Suomeen. Sit kun vielä jostain löytäis kortit, ihmettelin ettei sieltä postista saanut muuta kun joulukortteja.

Kun olen kävelemässä takaisin kämpille päin, huomaan että jalkoihin sattuu ihan vitusti. Kämpillä katon että parin sentin halkaisijaltaan kokoset rakkulat kummassakin jalassa. Tämä osittain johtunee näistä ylisuurista saappaista jotka ostin villasukka-varalla, kosteista sukista, kitkasta ja meikäläisen ylipainosta.

Day 93 – Nov 30

Rakkulat on edelleen kipeät. En halua puhkaista niitä, koska sitten ne on vielä kipeämmät. Ehkä sitten viikonloppuna, jos saan jonkun sadistin puhkaisemaan ne.

Ekaa kertaa Musical Acoustics kurssilla oli siistejä juttuja. Tsekattiin rummun resonansseja ja moodeja. Laitettiin kaiutin rummun päälle ja rumpukapulat erottamaan ne se rungosta ja katsottiin missä kohtaa rummun kalvossa on “node”, eli kohta joka ei värähtele.

Tuntien jälkeen menin kahvilaan istumaan ja Marqitis sanoi että oli hävittänyt avaimensa. Muistin että näin ne keittiön pöydällä. Mentiin sitten samaa matkaa takaisin kämpille hieman myöhemmin ja rakkulat kirveli niin ihanasti että meinas itku päästä. Ja ne avaimet oli edelleen siinä pöydällä, mutta joku oli ilmeisesti siirtänyt jotain siinä pöydällä, koska se oli livahtanut grillilevyn alle. Sitten ajattelin ottaa pikku päivätorkut kun ei jaksa lähteä minnekään kun noi jalat ei oo ihan parhaassa hapessa. Heräsin noin kello 23.

Day 94 – Dec 1

Kun en siinä sitten enää unta saanut, niin ajattelin sitten hieman surffata ja tehdä musaa. Mulla on kolme biisiraakiletta, joista en tykkää kokonaisuutena, mutta yritin siinä sitten hieman sovittaa niitä yhteen että saisin edes yhden hyvän biisin. Torakka käveli mun sängyn yli jossakin vaiheessa tätä prosessia, peljästyin ihan vietävästi.

Lopputulos oli kahdeksan tunnin jälkeen sain demo version valmiiksi. Se oli aluksi noin 40 sekuntia pitkä, mutta siitä tulikin yhtäkkiä kuuden ja puolen minuutin emo-progepläjäys. Seuraavaksi voisi sitten lisäillä kaikkea muuta sälää kuten viuluja ja sen sellasia. Sitten tajusin että kello oli 7:20 aamulla ja mulla on edessä 11 tunnin koulupäivä. Voi paska.

Matkalla kouluun tuulee aivan törkeästi. Mä en noin yleisesti välitä vaikka olisi vähän kylmä (oon vetänyt viimeiset pari talvea Crocsit jalassa kouluun), mutta vihaan tuulta yli kaiken, koska se tuntuu siltä että joku raiskaa sun naamaa piiskalla. Kävin sitten ostamassa Dunn's coffee shopista itelleni aamupalaksi jugurtin.

Kello 8.05. Ketään ei näy missään. Menen alas maintenance labiin jossa tunnit yleensä on, ei ketään. Menin ylös kahvilaan jossa meidän “työmaa” on. Menin takaisin auditorion eteen, opettajamme Peter on saapunut, Jaredia ei näy missään. Peter saa viestin että Jared “doesn't feel so good”, eli ilmeisesti hirvee krapula. Noh, käytiin hakemassa kahvilan pääteräkki, asennettiin siihen pari paneelia ja kolvattiin yksi piuha.

Mix Theory tunnilla alkoi väsymys painaa, olin valvonut siihen mennessä noin 13 tuntia. Aiheena niinkin kiinnostava aihe kuin “albumin asiakkaalle palautusformaatti”, pilkin melkein puolet tunnista. DAW editing tunnilla hieman jatkoin pilkkimistä, käytiin Elastic Audiota läpi. Paska biisi, do not want.

Oon tänään saanut varmaan miljoona sähköiskua ton uuden takin takia. Keinokuitu FTL. Illalla vielä Studio Maintenance tunnit, mutta epäilen että siellä tapahtuu mitään ihmeellistä. Jos tapahtuu, niin lisään sen tähän perään. Nyt istun kahvilassa ja syön kolmen juuston pizzaa. Yhtä hyvää kun sinappi kahvissa.

Seuraava >>

torstai 18. marraskuuta 2010

Keikkaa keikan perään

Day 74 – Nov 11

Heräsin kello 7, tajusin että en ollut tehnyt Rec Labia varten raakamiksausta, tein sitten sen valmiiksi ja menin ekalle tunnille kolme varttia myöhässä. Valaisutunnilla ne piirteli jotain valaisukarttoja ja meikäläinen tutkiskeli mikä sitä DMX ohjainta vaivaa. Kylmän radikaalisti pistin “erase all”, niin eipähän ollut enää solmussa. Latasin default patchin ja sain perustoiminnot toimimaan noin puolen tunnin rtfm hinkkaamisen jälkeen, eli enää pitää tehdä DMX patchausta ja se pitäisi taas toimia normaalisti. Huomasin siinä samalla että se vehje on aika perseestä ja siitä on alkanut nappulat ja ledit hajoilemaan. Voisivat hommata jonkun oikean valokonsolin.

Chopper taas pauhasi jotain ihan randomia paskaa kitaran nauhoittamisesta. Sen kaverin uskottavuus on alkanut valumaan aika vahvasti viemäristä alas meikäläisen silmissä. Recording Labissa hieman hiottiin niitä Phil Little miksauksia ja äänitettiin rumpuja yhteen niistä biiseistä. Tehtiin aika mielenkiintoisia telttaviritelmiä pianon ympärille “kaikukopaksi”.

Nyt istun kahvilassa kattomassa kun jengi soittaa metallia lavalla. Kerta se on ensimmmäinenkin. Ekassa bändissa oli neljä “gimmickiä”: kaksi laulajaa, naislaulaja, kolme kitaristia ja perkussionisti. Ja ne soitti aivan päin vittua. Toka bändi soitti Iron Maidenia, mutta paskoja biisivalintoja, sitten lähdin AES tunnille. Huomasin myös että se ääniteknikko ei selkeästi osannut hommaansa kun kummastakin bändistä näki ettei ne laulajat kuulleet itseään.

Sitten AES tunnilla meidän PITI keskustella subkickeistä, mutta siinä kävi sitten silleen että me otettiin pahvilaatikollinen random elektroniikkaosia (resistoreita, konkkia sun muita) ja alettin lajittelemaan niitä. Sitten keskusteltiin sotimisesta.

Day 75 – Nov 12

Artist & Industry tunnilla oli joku evvk Lähi-Itäbändi. Ja koulupäivä olikin virallisesti sitten siinä. Sitten menin koulun kahvilaan taas surffamaan netissä, huomasin tänään ekaa kertaa että niillä pehmeillä sohvilla pystyy näköjään myös pistäämään töpselin seinään, joten menin sinne. Olin kahvilan viimeinen asiakas reilun 3-4 viimeistä aukiolotuntia.

Sitten Walgreensistä kävin ostamassa hieman lakua ja porkkanakakkua. Sitten menin asuntolalle möllöttämään. Marqitiksella tuli joku kaveri käymään, ne oli lähdössä klubittamaan Minneapolikseen. Tietenkin siinä vaiheessa kun ne oli lähteneet ulos, niin Marqitis unohti avaimet sisään ja minä pirulaisena olin lukinnut oven ja mennyt suihkuun. Nauroin räköisesti kun ne tuli takaisin.

Jossain ysin vaiheessa meidän piti lähteä Jacobin kanssa Minneapolikseen, mutta sillä oli ilmeisesti joku vitun hätä mennä sinne kun ei voinut muutamaa minuuttia odottaa, niin minä sitten jäin nallina kalliolle asuntolalle. Menin siinä sitten nukkumaan kun ei siellä St Paulissa oikein muutakaan järkevää tekemistä ole kuuden jälkeen.

Noh, herään sitten joskus 00-01 välillä siihen kun Zach ja Marqitis tulee takaisin noin 10 ihmisen kanssa ja alkaa popittamaan musaa IHAN VITUN LUJAA. Yritä siinä sit nukkua.

Day 76 – Nov 13

Heräsin niin huomasin että täällä sataa ekan kerran lunta. Ja ihan vitun paljon. Joku 10 senttiä ainakin oli satanut siihen mennessä kun heräsin. Se oli tänään pitkälti loskaa ja varmaan huomenna peilijäätä.

Lähdettiin sitten 11 aikoihin shoppailemaan Brittanyn, Chrisin ja Antonion kanssa. Ensin käytiin Cubs Foodsissa, sitten käytiin hakemassa Ian ja mentiin Walmartiin. Tää oli eri Cub Foods kuin se missä mä normaalisti kävin, joten ostin hirveen määrän tomaatteja, banaaneja, omenoita, rypäleitä ja mandariineja, kun ei tarvinnut kantaa niitä ite vaan pääsi autolla. Lisäksi ostin ihan peruskamaa kuten leipää, makkaraa, salamia, jugurttia ja jotain muuta pientä.

Walmartista ostin itelleni hanskat ja kengät. Huvittavinta oli todeta että meikäläisen kenkäkoko on 46. Se oli 44 vielä inttiaikoina, paitsi kumisaappaissa. Takkia en ole vielä ostanut, ehkä sitten maanantaina.

Illalla ei ollut mitään tekemistä, mutta sitten Zach kysyy että haluanko lähteä Station 4:lle katsomaan keikkaa. Sanoin että mikä jottei, ei siinä parempaakaan tekemistä ollut. Siellä oli 5 bändiä (Gabriel & Thee Apocalypse, Cimmerian, Midria, Don't Worry I'm A Doctor, Bloodtrust) ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ne oli kaikki aika kohtuu perseestä, mutta syytän osittain myös ammattitaidotonta äänimiestä. Ainoa mitä PA:sta kuului oli basari ja lead laulu. Ja huvittavinta oli että Zach lähti ekan bändin jälkeen menemään, tuli katsomaan Cimmerianin kun siinä oli yks meidän koululaisista soittamassa ja lähti pois.

Day 77 – Nov 14

Sunnuntaina oli sitten Zachin ja Jacobin märkä uni; Attack Attackin keikka. Lämppäreinä Pierce The Veil, Of Mice And Men ja In Fear And Faith.

Homman nimihän oli sellainen että sovittiin Zachin kanssa että mennään bussilla sinne keikkapaikalle. Jacob hehkuttaa Facebookissa että se on menossa sinne Attack Attackin keikalle, sitten mä kysyn sen jälkeen että millä ja millon olet menossa sinne. Sitten se sanoo että se on menossa autokyydillä, mutta sanoi että mä voin lainata sen bussikorttia, niin mun ei tarvii maksaa bussista. No mikä jottei, ilmainen bussi on aina jees. Sitten kun mä olin menossa hakemaan sitä bussikorttia siltä, niin Zach reilukerhosta ilmoittaa että hän menee Jacobin kyydissä kun kun heillä kuulemma oli autossa tilaa yksi paikka. Ja se oli kysynyt tätä meikäläisen jälkeen.

Noh, sitten google maps auki ja tsekkailen että mitenkäs helvetissä mä pääsen sinne keikkapaikalle, katoin tietenkin että en oo muuten kertaakaa nähnyt tota 3 tai 54 bussia täällä jolla mun piti mennä, joten päätin mennä sitten 16 bussilla. Sitten kun mä olen melkein Minneapoliksessa, niin Jacob soittaa että sinne ei pääsekään bussilla 16. Sitten tuurikseni jäin Metrodomen kohdalla pois, jonka edessä on 55 light rail (tollanen ratikan, metron ja junan risteytys, pikaraitiotie?) joka menee noin 30 metrin päähän siitä keikkapaikasta. Hyvä munkki.

Paikkana oli Minneapoliksessa sijaitseva Cabooze, joka näytti olevan miksaajan painajainen. Miksauspaikka oli 3 metrin korkeudessa katon rajassa(!) ja sieltä ei ollut suoraa näköyhteyttä lavalle(!!).
Ensimmäiset 3 bändiä soitti samalla backlinella (mutta eri nupeilla); 2 orangen fullstackia ja ampegin rantasauna. Mutta Attack Attack tuplasi tämän, eli siellä oli 4 orangen 4x12 fullstackia ja 2 ampegin 8x10 rantasaunaa. Ja jenkkityyliin keikat tuli taas aivan vitun lujaa, eikä mistään saanut mitään selvää vaikka olin “optimaalisesti” keskellä salin äänikuvaa. Siitä sai selvää mitä tuli taustanauhalta ja siitä että rumpali soitti basaria, mutta basso oli pelkkää alapäätä ja rintalasta-resonanssia, kitaroista ei saanut mitään selvää vaikka ne soitti yksinään ja laulumikki kiersi jatkuvasti. “Yllättävää”, jos bändi tulee joku 120dB lauteilta tollaisen backlinen kanssa ja varmaan yli 110dB siihen missä olin.

Jos laulajat ei olisi vaihtuneet bändeissä, niin en olisi oikeasti osannut sanoa että bändi vaihtui. Kaikilla samat maneerit, sama soundi ja oikeastaan ainoa ero oli että bändit vaan tuli lujempaa mitä myöhempään kello kävi. Mutta pakko myöntää että Attack Attack oli ihan viihdyttävä bändi katsoa livenä, varsinkin kun se pisti yleisön tekemään kaikkea tyhmää kuten pistämään kaikki tytöt vetämään hirveetä catfightia kun ne on nostettuna jonkun harteille.

Sitten poispäin tuleminen oli vielä suurempi seikkailu kun se 16 bussi on “yksisuuntainen” siinä metrodomen kohdalla, eli se vetää ilmeisesti hieman isomman lenkin. Katsottiin sitten google mapsista että mun pitää mennä ensin sillä light raililla jonnekin ja sitten 54 bussilla takaisin. Kun nousin siihen light railiin niin huomasin että ainoa pysäkki josta pääsee 54 bussiin on Mall of America ja lentokenttä. Eli menomatkaan meni noin tunti, paluumatkaan noin puolitoista. Mutta pääsin perille kuitenkin.

Nyt sain selkeän vahvistuksen siitä, että mulla on laktoosi-intoleranssi ja se reagoi erittäin vahvasti tähän amerikkalaiseen maitoon. Tilasin American Burger Barista kaiken näköistä ruokaa (burgereita, sipulirenkaita, jotain perunajuttua jne) ja vatsa toimi normaalisti. Sitten tilasin jälkkäriksi pirtelön ja noin 5 minuuttia sen syömisen jälkeen tunsin vatsassa kuinka nyt on tulossa sellasta kiitoskirjettä että piti linkata vessaan päästämään varpusparvi kotio.

Day 78 – Nov 15

Missasin ekat tunnit, tyypit oli taas haista paska field tripillä jossain kaupassa. Ripustettiin screeni. Mix Labissa puhuttiin Pro Tools automaatiosta. Sen jälkeen nukuin koulun aulassa sijaitsevalla sohvalla ja kuuntelin musaa Spotifystä kunnes läppäristä loppui akku. Illalla Jacob lähetti viestiä, että haluanko tulla/mennä äänittelemään hänen kanssaan jotain biisiä. Eipä siinä parempaakaan tekemistä ollut, niin mentiin sitten mikrofonin, mboxin ja läppärin kanssa soittotilaan äänittelemään jonkun Hawks nimisen highschool-korisjengin intromusaan voksuja. Meikäläinenkin pääsi demoni-ääneni kanssa möyryämään narulle jotain tosi kornia paskaa.

Day 79 – Nov 16

Musical Acoustics kurssilla käytiin läpi kaiken maailman turhaa resonanssi-värähtelypaskaa taas, sain “revised” kokeen takaisin ja sain 127/160 pistettä (noin 80%) kun alunperin sain 97/160 (60%) ihan vaan siitä syystä kun olin hidas ulkomaalainen kenen äidinkieli ei ole englanti.

Tämän jälkeen oli auditoriossa Sennheiserin järjestämä 8 tunnin “Installed Sound” -seminaari. Kokonaisuutena seminaari oli sen verran “mielenkiintoinen” että nukahdin kolme kertaa kun siellä esitelmöitiin digitaalisista verkoista ja langattomista laitteista, mutta sellainen mielenkiintoinen fakta jäi käteen, että ADATin käyttökate on niin hyvä, että sen poistaminen “vanhana teknologiana” (ADAT tuli siis markkinoille 1991) ei ole järkevää. Itse piirin lisääminen maksaa valmistajalle osineen ja lisensseineen noin 61 senttiä per laite. Tai jotain sinnepäin, alle dollarin kuitenkin. Kos vertaa esimerkiksi thomannin verkkokaupan sivuilta, niin sen että lisää sen ADAT 8 I/O:n äänikorttiin, niin siitä voi laskuttaa asiakkaalta noin 150 euroa ylimääräistä.

Sain samalla myös MD421 paidan, $50 alennuslärpäkkeen Sennheiserin tuotteista ja kassillisen kaikkea muuta turhaa härpäkkää kuten lippiksen, avainlenkin ja sen sellaista.

Day 80 – Nov 17

Aamun System design & install tunneilla saatiin vihdoinkin se räkki valmiiksi sinne koulun kahvilaan. Ei siinä menny kun onneksi 3 kuukautta. Jos meitä olisi ollut 1 tai 2 enemmän sillä kurssilla niin sen tekemiseen olisi mennyt ehkä vaan 2kk. Normaaleissa työolosuhteissa sen tekemisessä olisi mennyt ehkä 1 työpäivä.

Mix Theory tunnilla jatkettiin masterointipaskan keskustelua, mikä ei kiinnosta niin mitenkään. Ja saan varmaan “hyvän” arvosanan sitten final examissa sen takia.

DAW Editing tunnilla puhuttiin automaatiosta, ja saatiin tehtäväksi pistää vokaaliautomaatiota biisiin. Huomasin että siinä meidän edessä oli Mackien HUI kontrolleri ja sain sillä tehtyä sen biisin automaatiot noin 5 minuutissa. Pelkällä hiirellä olisi mennyt moninkertainen aika. Mutta jotain uutta tuli opittua, ainakin nyt tiedän miten se kontrolleri otetaan käyttöön. Sitten siinä aikani kuluksi kävin syömässä lounas-aamiaisen kun ei siinä ollut parempaakaan tekemistä.

Note to self: Root beer pistää pissan liikkeelle, maito pistää kakan liikkeelle.

Studio Maintenance tunnilla käytiin hieman Trident konsolin schematicseja läpi ja meille annettiin “ongelma” mikä siinä on vialla (meille tuli “highpass filter ei toimi”), sitten meidän piti löytää se siitä piirroksesta se filter ja sitten selvittää mikä siinä on vialla. Päädyttiin siihen ratkaisuun että joko switch tai joku niistä kolmesta konkasta mitä siinä switchin silmukassa oli. Ja näinhän se oli.

Tänään on audiotoriossa Jimi Hendrix tribuuttikonsertti jossa ne soittaa (Jimi kuoli 40 vuotta sitten tai jotain) ja täällä kahvilassa on joku jazzviisikko (saksofoni, trumpetti, basso, kiipparit ja ruNpali) soittamassa homoilu-hissijazzia.

Se Hendrix konsertti tuli aika vitun lujaa, 106dB oli kun kävin mittaria tsekkaamassa mikserillä joka on salin takarivissä. Koska koulu EI jaa korvatulppia, niin ei tarvii paljoa lujempaa tulla että joku menettää vähänkin kuuloaan ja haastaa koulun oikeuteen muutamasta miljoonasta.

Nyt Fujiyassa, kello noin 21. Söin ensin California Rollsin (suosittelen) ja sen jälkeen Chicken & Shrimp tempuran (todella yber-rasvainen pahassa mielessä, en suosittele). Mä en oikeasti tajua mikä juttu tää oikein on että kaikki aasialaiset ravintolat pistää tota parsakaalia joka vitun ruokaan. Tässä tempurassa oli lisäksi vieläpä toista meikäläisen inhokkia, eli parsaa. Jälkiruoaksi tiramisu ja 35 dollaria down the drain. Booyakasha.

Seuraava >>

torstai 11. marraskuuta 2010

Melkein muistin kirjoittaa blogia.

Huomasin tuossa lauantai aamuna että en ollut muistanut kirjoittaa blogia, joten menee hieman ulkomuistista tämä viikko, eli paljon juttuja on varmasti unohtunut jo tässä vaiheessa. Pääasiallisesti ei kuitenkaan tällä viikolla ole mitään muuta ihmeellistä vapaa-ajalla tapahtunut kuin että olen koulupäivien jälkeen istunut koulun kahvilassa surffamassa netissä kun asuntolan netti on hidas ja paikkanakin se on hieman ahdistava. Ja ötökkäkammoisena en tykkää myöskään niistä torakoista joita siellä on.

Day 64 – Nov 1

Aamun tunneilta mukavasti taas vartin verran myöhässä. Irrotettiin yksi trussipala katosta, hirvee sirkushan siinä piti pistää pystyyn että se sieltä saatiin irti ja siihen menikin sitten noin 2 ja puoli tuntia. Mix Lab tunnilla käytiin läpi taas Pro Toolsia ja varsinkin Sound Replaceria.

Day 65 – Nov 2

Tiistai. Katsoin että mulle oli tullut 6 A/A-:ta (Basic Rigging, Stage Lighting, Mix Lab II, Mix Theory II, Rec Lab III ja Sound System Design), Studio Maintenancesta B ja Rec Theory III:sta C, mutta siellä oli mörkönä F (hylätty) Musical Acoustics kurssin midtermistä, sitten kysyin siltä opettajalta että mites se nyt tolleen vaikka koe meni mielestäni sen rajan. Olin kuulemma unohtanut palauttaa jonkun pistarin, jonka palautin nyt sitten heti tunnin alussa kun se sattui mulla olemaan mukana. Ja se koulupäivä pitkälti olikin sitten siinä.

Illalla päätin nauhoittaa Levottomasta Tuhkimosta modernin version, hieman hevanderiksi meni ja kitarat oli ihanasti epävireessä. Seuraavanaä päivänä korjailtiin

Day 66 – Nov 3

Ei mitään kummallista. Mix Theory tunnilla keskusteltiin red/yellow/green book masteroinnista. DAW editing tunnilla käytiin läpi niitä midtermin palautuksia (sain B+) ja saatiin uus biisi editoitavaksi. Tällä kertaa piti compata lead vokaaliraita. Hoidin sen siellä tunnilla.

Day 67 – Nov 4

Ääniteltiin Rec Lab tunnilla Phil Little nimistä kaveria. Akustinen kitara ja raspi ääni oli resepti menestykseen. Illalla AES tunnilla keskusteltiin omista miksauksista, DIY subbareista (saatiin oikein kaavio ja kaikkee) ja siitä kuinka Avid julkaisi Pro Tools ysin ja samalla vittuunnutti noin miljoonaa Pro Tools HD käyttäjää.

Day 68 – Nov 5

Artist & Industryssa oli ekaa kertaa oikeasti aika tiukka jätkä. Eric Gales. Soitti oikeakätistä kitaraa vasurina, eli ylösalaisin. Loppupäivästä ei sitten tapahtunut muuta ihmeellistä. Hengasin taas kahvilassa kunnes se meni kiinni.

Day 69-70 – Nov 6-7

Viikonloppu, ei mitään ihmeellistä. Olin asuntolalla, nukuin päivät ja thats about it.

Day 71 – Nov 8

Heräsin tänään ihanasti siihen että patterista (siis siitä mikä on ikkunan alla) kuuluu aivan käsittämättömän kova kolina, sitten avaan silmät ja nään että torakka kävelee mun sängyllä. Ötökkäkammoisena saan hirveän hepulin aiheesta, flippasin sen torakan seinään ja siitä stressihepulista seurasi päänsärky. Nukuin lopun yötä huonosti ja alasti.

Riggauskurssilla hieman taas mittailtiin trussia, ihmeteltiin kuinka esiintymislava ei ole keskellä huonetta ja ei saatu oikein mitään aikaiseksi. Mix Lab tunnilla käytiin Drumagogia ja Sound Replaceria läpi, eli ei mitään ihmeellistä.

Mulle oli tullut kirja Suomesta. “Sen piti olla normikeikka”. Ostin sen lähinnä takaisintulolentoa varten.

Illalla lähdettiin käymään kauppakierroksella Jacobin ja Chrisin kanssa, tavoitteena oli käydä ostamassa ruokaa ja maailman kartta joululahjaksi Marqitikselle, koska se on niin lahjakas maantiedossa. Sen kartan löytäminen ei ollut mikään kaikkein helpoin homma, käytiin kuudessa eri liikkeessä ennen kun löydettiin se. Eniten ihmetytti ettei Walmartista löytynyt.

Day 72 – Nov 9

Heräsin taas ihanasti torakan vierestä, ilmoitin asiasta Ticklelle ja kuulemma on exterminaattorit tulossa torstaina. Musical Acousticsin lisäksi taas ei ollut muuta koulussa, mutta sovittiin Chrisin kanssa että nauhoitellaan jazz-biisi tänään. Ja niinhän me tehtiin.

Chrisillä loppui koulu vasta kello 18 ja mulla ne loppui siinä 12 aikoihin, joten tein koulun kahvilassa demorumpuohjelmoinnit äänitystä varten päivällä ja illalla sitten vietiin mun läppäri ja äänikortti alakerran soittotilaan, Chris otti kitaran kainaloon ja sitten Podfarmin kautta vedettiin kitara Rolandin Jazz Chorus emulaation läpi. Äänitettiin biisi noin 8 tahdin pätkissä koska siinä kitarassa oli joku kuukauden vanhat kielet jotka ei millään pysyneet vireessä, eikä Chris ole muutenkaan kovinkaan mahtava kitaristi.

Lauluja varten testattiin Jacobin 800 dollarin Shuren laajakalvoista konkkamikkiä ja meikäläisen Shure SM7B:tä, mutta päädyttiin käyttämään sitä SM7B:tä koska se sopi Chrisin äänelle paremmin ja koska se on suunniteltu radiomikrofoniksi, se ei vuotanut huonesoundia juurikaan. Joka sinänsä oli hyvä juttu, koska huoneessa jossa me oltiin ei ollut yhtäkään huonekalua jotka olisi dempannut huonetta.

Sitten huomattiin että perkele, meillä ei ole bassoa. Noh, tehtiin sitten ghettoratkaisu. Podfarmista sub octaver päälle ja soitettiin bassot kitaralla. Tän jälkeen avattiin se äänitetty raita Cubasen editorin vireenkorjaushässäkällä, jonka paras puoli on että sillä voi exportata midiä. Sitten exportattiin se midiksi, vähän muokattiin ja pistettiin synabassot kehiin. Noice.

Lopuksi pikamiksaukset ja biisi hautumaan seuraavaa sessiota varten.

Day 73 – Nov 10

Heräsin aamukuudelta, ilman herätyskelloa. Ihme on siis tapahtunut. Kävin siinä sitten suihkussa ja loppujen lopuksi kuitenkin myöhästyin tunnilta vartin verran. Nyt ollaan menossa field tripille jonnekin kirkkoon tsekkaamaan että miten sen paikan äänisuunnittelua voisi parantaa. Lopuksi vielä palattiin takaisin koululle ja kolvailtiin hieman piuhaa.

Mix Theory tunnilla puhuttiin jotain paskaa masteroinnista ja ISRC-koodeista, mikä ei kiinnostanut millään tasolla tällä hetkellä kun en aio masteroijaksi tai levy-yhtiöksi ihan heti. DAW Editing tunnilla siirryttiin Auto-tunen ihmeelliseen maailmaan, joka sinänsä ainakin itselleni oli uusi kokemus.

Mutta Studio Maintenance tunnilla puhuttiin aika mielenkiintoisista asioista, kuten putkista, FET-transistoreista ja kelanauhureista, ja siitä kuinka sen operointitaito on kuoleva taiteenlaji. Lisäksi puhuttiin laadunvalvonnasta tai sen puutteesta, sillä opettaja kertoi miten eräs kitarafirma, jonka nimeä en viitsi mainita mutta vinkiksi nimi päättyy “shburn”, mihin se oli palkattu laadunvalvontatöihin, ei käytä lainkaan rahaa laadunvalvontaan. Ne oli laskeneet että 90% ihmisistä jotka saa viallisen tuotteen joko korjaa sen itse ja niistä 10% jotka jaksaa valittaa niistä 5% jaksaa kaiken turhan paskanjauhamisen, kuten kaiken maailman lappujen täyttämisen jälkeen vielä valittaa, jonka jälkeen ne saa laitteensa huoltoon ja/tai uuden tuotteen tilalle. En suosittele.

Nyt Wild Tymesissä, söin voileivän jossa oli kinkkua, juustoa ja hapankaalia (virhe!), mutta koska sen jälkeen oli vielä nälkä, vedin kana-nuudelikeittoa. Täällä on karaoke ja ihmiset ei osaa vittu laulaa.

Seuraava >>

maanantai 1. marraskuuta 2010

Asuntomurtoja ja nauhoitussessioita

Day 53 – Oct 21

Joo, oli pakko skipata aamukasin valaisutunnit, ei vaan pystynyt univajeelta heräämään. Sitten Chopperin recording theory tenttiin, jossa se sitten päätyi antamaan oikeita vastauksia lopputentistä kun siellä oli joku muutama tyyppi enää jäljellä. Sitten recording lab midterm-sessio Mabbottin kanssa. Kuulemma olisin voinut tehdä hommat eri tavalla, mutta sain ne kuitenkin tehtyä, A- pärähti.

Sitten tuli koettua taas uutta, kävin jenkkileffateatterissa. Natalie kysyi kahvilassa haluanko lähteä leffaan katsomaan Paranormal Activities kakkosta, meitä oli hieman isompi porukka menossa. En ole nähnyt ensimmäistä, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kuitenkin. Liput maksoi 10 dollaria, mutta maksa kuulemma ensi viikolla 5 dollaria. Verrattuna siihen että leffaliput maksaa Suomessa sen 12 euroa joka on noin 16 dollaria, niin ihan jees.

Siinä sitten jotain kimppakyytihässäkkää säädettiin, mutta päädyttiin kuitenkin menemään neljän tyypin porukalla (minä, Natalie, Elliott ja Chelsie) bussilla Mall of Americaan, jossa se leffateatteri oli. Sitä ennen kuitenkin käytiin syömässä jossakin paikassa mikä meni kiinni 10 minuuttia ennen kun oltiin saatu syötyä. Tilailin ribsejä, katkarapuja ja sipulirenkaita jollakin kermaperunoilla. Annos itsessään oli todella hyvännäköinen, mutta varsinkin ribsit oli karvas pettymys.

Itse leffateatteri oli myöskin aika perseestä, istumapaikat keinui ja niiden saanti oli meiningillä hitaat syö nopeat, paikkalippuja ei ollut. Suurin osa porukasta meni sitten seinän viereen, mutta koska mä en oikein pysty nauttimaan leffateatterikokemuksesta silleen että nojaan seinään, niin erkanin porukasta ja menin yksin istumaan keskiklusteriin yhteen vapaaseen paikkaan.

Koska se PA2 on jo tullut Suomen elokuviin, niin spoilaan sen verran että elokuvan alku oli niin tylsä, että nukahdin. Kyseessä on toinen leffa ikinä minkä aikana olen nukahtanut. Ensimmäinen oli Tom Hanksin Cast Away. Sitten kun ihmiset ekan kerran peljästyi, niin heräsin. Jos katsot tuon leffan himassa ilman ääntä, se ei ole millään tavalla pelottava elokuva. Eniten kuitenkin pelästyin aina sitä yleisöä ja niiden reaktiota, itse elokuva ei muuten oikeastaan ollut niin pelottava mitä odotin, loppua kohden kuitenkin pistin sormet korviin kun tiesin että ämmät kiljuu. Pelästyin keittiön kaappeja kuitenkin aivan helvetisti. Myöskin se oli ihan idioottimaista että ihmiset taputti siellä leffateatterissa.

Day 54 – Oct 22

Saan aamulla tekstarin jossa yks räppäri kysyi että voinko varata studion täksi illaksi, vastasin että “ajattelin hieman juopotella tänään, mutta katotaan mitä saan tehtyä” tai jotain tuon suuntaista, englanniksi kuitenkin. Sitten menin Artist & Industry tunneille jossa pari intialaista soitti jotain psykedeelistä raga-musaa.

Sitten menin kahvilaan syömään ja sitten kahvilan viereiseen loungeen nukkumaan pariksi tunniksi ja sitten kävin varaamassa sen studion. Lähetin tekstarin sille räppärille että studio 10 on varattu kello 20-24, menin paskalle ja sain sitten puhelun kun olin siellä kopissa. Se sanoi että se on jo poissa paikkakunnalta 5 tunnin ajomatkan päässä, kun luuli että en varaa sitä studiota. Vitun idiootti.

Sitten ajattelin kuitenkin nyt käyttää sen tilan kun se kerran oli varattu, niin tuleepahan hieman harjoiteltua sen tilan käyttöä siinä samalla. Äänittelin esituotantodemoja Christopher Reediä täältä koululta sen sijaan, se soitteli jazzia sähkökitaralla ja lauleskeli siinä sitten päälle. Hassun hauskaahan oli kun kitara tuli yhtä lujaa kun laulu siitä laulumikistä, mutta otin kuitenkin silti sen kitaran lähimikityksellä niin sain lisättyä siihen reilumman puoleisesti reverbiä.

Day 55 – Oct 23

Pidennetty viikonloppu yksin, Marqitis ja Zach ovat jossain poissa paikkakunnalta.

Aamulla ihanasti kello 3.30 tuli hieman karu herätys. Asuntolan seinässä olevasta laatikosta kuuluu joku ääni että kellarissa palaa. Kaikki venailee puolisen tuntia ulkona että palokunta antaa meille luvan mennä sisään. Onneksi ulkona ei ollut vielä kylmä. Facebookista päätellen Suomessa sataa lunta. Täällä on periaatteessa vielä shortsikeli, eli +17°C. Sääennustuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä kun Esterin perseestä seuraavat neljä päivää.

Päivällä sitten sitten käytiin Como Zoo eläintarhassa, nähtiin siellä monennäköistä elukkaa, kuten jääkarhuja, kirahveja, leijonia, tiikereitä ja pingviinejä.

Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin nukuin jonnekin kahdeksaan asti ja sitten jostain syystä joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eräs RA (Residence Assistant) tulee ovesta sisään, ihan vitun jurrissa. Olin aivan satavarma että olin lukinnut sen oven. Noh, tämä RA etsiiMarqitista että se sais pilveä. Marqitis ei kuitenkaan ollut paikalla, joten hän sitten lähti pois. Sitten se tulee hieman myöhemmin uudestaan, rojahtaa mun päälle ja kysyn että mitäs vittua se oikein meinaa, sit se mumisee jotain, heittelee jotain papereita mun päälle ja lähtee pois. Tässä vaiheessa pistin oven lukkoon ja menen paskalle. Kuulen kuinka se koputtelee siellä ovella, mutta se loppuu kohta.

Noh, sitten facebook auki ja Natalie nähtävästi oli edelleen hereillä ja kysyi että haluanko lähteä ulos katsomaan siellä riehuvaa ukkosmyrskyä. Eipä siinä sitten parempaakaan tekemistä ollut kun kerran olin jo herännyt noin 4 tuntia sitten, niin lähdettiin sitten ulos ja käytiin siinä sitten samalla Mickey'sissä kun mä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Sitten kun pääsin takaisin kämpille, niin huomaan jo käytävältä että meikäläisen huoneen ovi on auki, tämä samainen RA on siellä imuroimassa lasinsirpaleita meikäläisen eteisestä, jotka tuli siitä kun se oli pöllinyt mun kaliat jääkaapista ja tiputtanut sikspäkin lattialla. Eli murtautuminen ja varkaus. Ilmoitin asiasta Ticklelle sähköpostilla.

Day 56 – Oct 24

Luin sähköpostin kun heräsin ja Tickle lupasi hoitaa asian maanantaina.

Itse päivällä ei tullut tehtyä facebookkausta ihmeellisempää. Illalla käytiin Marqitiksen ja Jacobin kanssa Mickeysissä. Tälläkin kertaa tilasin sen saman tutun Ranch Chicken BLT Saladin, mutta tällä kertaa otin myös jäätelön, koska se oli aivan hervottoman kokoinen ja maksoi ainoastaan 3 dollaria ja jotain senttejä.

Illalla sitten vaihdoin kielet kitaraan ja huomasin kolme asiaa. Ensimmäinen on se että Floyd Rose kitaraan kielten vaihtaminen on aivan yhtä helvettiä. Toinen on se että 53-12 settiä ei voi virittää normivireeseen. Kolmas oli se että huomasin vasta neljännen kielen vaihdettuani että ostin vahingossa akustisen kitaran kielet. Nauhoitin sillä nyt sit kuitenkin yhden biisin, noi kielet on aika hevin kuuloiset.

Day 57 – Oct 25

Maanantai. Ei koulua. Boring.

Sovittiin Ticklen kanssa rehvit aamukympiksi, käytiin siinä sitten lauantai-illan tapahtumia läpi ja sitten siivottiin toi meidän eteinen kun se oli hieman tahmea, ja Tickle pelkäsi että se houkuttelee ötököitä paikalle.

Jacobin kanssa sitten päätettiin lähteä vihdoinkin siellä Guitar Centerissä käymään. Bussikuski oli homo ja rahasti meikäläistä 3 dollaria sen normaalin $1.75 sijasta.

Me sitten tietenkin mentiin vahingossa meidän pysäkin ohi, mutta kun tässä twin cities alueella on neljä kappaletta Guitar Centereitä, niin päätettiin sitten mennä siihen seuraavaan. Eihän me sitten tajuttu että se on jossain ihan vitun perseessä. Sinne kesti ensinnäkin ajaa joku kaks tuntia. Me oltiin lähdetty matkaan siinä kolmen aikoihin ja mä olin joskus kymmenen aikoihin takaisin kämpillä. Mutta tulipahan testattua Mesa Boogien Triple Rectifier vahvistinta, ja teki kyl niin mieli hommata sellanen itelle. Harmi vaan että se pelkkä vahvistin maksaa Suomessa sen kolmatta tonnia, jenkeissä uutena 1800 dollaria, joka on noin 1200 euroa eli puolet vähemmän. Hieman syö.

Sitten kun päästiin takaisin kämpille, niin ääniteltiin yksi Jacobin riffin raakile talteen. Keskinkertaista matskua, mutta ok harjoittelua.

Kun pääsin takaisin huoneeseen, niin kello oli lähemmäs yksi ja juttelin siinä sitten äitin kanssa mesessä, ja hän sanoi ettei vieläkään ole tullut mitään postia. Tilasin sen postisiirron kuitenkin jo 6.8. joten alkoi hieman huolestuttaa. Soitin sitten sinne Itellalle, sanoivat että se oli aktivoitunut 10.8, mutta poistunut jostain syystä, eli suomeksi sanottuna olivat mokanneet. Ja nyt on mennyt vasta kuitenkin 2 kuukautta, huonolla säkällä mennyt laskut perintään ja paskalla säkällä luottotiedotkin on mennyt kun siellä on mm. mun luottokortin lasku joukossa.

Day 58 – Oct 26

Noh, tänään oli joku erikoisjärjestely, sillä vaikka oli tiistai niin meillä oli maanantain tunnit. Pääsin sitten kouluun asti noin kolme varttia myöhässä kun vahingossa pistin kellon soimaan 9.30 enkä 6.30 niinkun piti, mutta heräsin itekseni kuitenkin sitten 8.30. Eikä siellä ollut vittu ketään vaikka kyseessä on kolmen tunnin tunti, eikä mulle ilmoitettu mitään. Nyt tässä sitten venailen 4 tuntia että seuraavat tunnit alkaisi.

Itse tunneilla ei tapahtunut mitään jännää, perustunnit. Sitten kämpille, jossa jelppailin Jacobia äänittämään sitä biisiä jota aloteltiin eilen.

Andy Sneapin foorumilla James Murphy (soitti kitaraa joskus sellaisissa pikkubändeissä kun Testament ja Death monen muun lisäksi) kyseli Minneapoliksen lähiseudulta jotakuta kenen kanssa voisi tehdä albumin esituotantoa, ilmoitin että olen täällä ja että mua kiinnostaisi. Toivotaan että siitä tulloo jotain, lähinnä oppimistarkoituksissa suostuin, sillä siitä ei rahaa saa.

Day 59 – Oct 27

Yöllä pyörin sängyssä ja valvoin niin pitkään etten sitten nukkunut lainkaan. Ja tänään on vaatimattomasti 11 tunnin päivä.

Tämä hyvin tiedotettu alkuviikko jatkuu. Aamulla ihmettelin että mihin vittuun me oikein ollaan menossa ja miksi meitä on täällä tunnilla enemmän kun minä ja Jared, kuten normaalisti. Noh, selvisi että mentiin Xcel Centeriin katsomaan kun Roger Watersin The Wall Live showta kasattiin. Yöllinen valvominen alkoi vaatia verojaan, sillä väsymys alkoi painaa ja pilkin siinä sitten penkissä, nyt kirjoittelen tätä tekstiä. Kokemuksena pähkinän kuoressa; aluksi jänskää noin 5 minuuttia, sitten kolmatta tuntia tuntia katsottiin kun maali kuivui.

Noh, sitten kokeiden palautusta Mix Theory tunnilla, A napsahti ja sain muuten täydet pisteet paitsi vikasta tehtävästä 2 kohtaa väärin, kun en ollut aiemmalla kurssilla jossa kyseistä termistöä käytiin läpi. Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Sitten DAW Editing tunnilla selvisi että olin tehnyt sen tehtävän ihan päin reisiä, mutta saatiin kuulemma maanantaihin asti aikaa palauttaa se.

Sitten menin kahvilaan ja huomasin että se mun kortti on vihdoinkin “tyhjä”. $1.98 jäljellä kortissa, ja sillä ei taida saada oikein mitään paitsi ehkä karkkia. Sitten menin sinne loungeen venaamaan että seuraavat tunnit alkaa, kattelin siinä jotain vanhoja South Park-jaksoja South Park Studiosin sivuilta. Sitten jossain vaiheessa tuli märkä pieru ja piti lähteä aika pikaista ravia vessaan. Tuli varpusparvi meinaan sellaisella paineella, etten oo muutamaan vuoteen ripuloinut niin vahvasti.

Sitten Studio Maintenance tunnilla taas kokeiden palautuksia, hölmöjä virheitä kokeessa, mutta olen ihan tyytyväinen B- arvosanaan joka napsahti. Sen jälkeen puhuttiin kaiken maailman sähköjuttuja mitkä meni väsymyksen takia vähän ohi.

Sitten kävi sellainen juttu James Murphy oli soittanut mulle kun olin tunnilla. Yritin lähettää sille tekstarin mutta sain jonkun virheen ja sitten loppui kännykästä akku. Soitin sille sitten takaisin kun pääsin asuntolalle. Homman nimi pähkinän kuoressa oli että haluanko tehdä ruokapalkalla isolle metallilevy-yhtiölle tulevan albumin esituotantoa hänen kanssaan. Vaatimukset oli ProTools LE, joku vahvistinmallinnin kuten POD ja joku rumpuhäsmäkkä. Kerroin että mulla on ProTools M-Powered, Podfarm ja Steven Slate EX, nähtävästi kelpasi. En muista bändin nimeä, mutta jotain heviä kuitenkin.

Asuntolalla oli koulun rehtori käymässä. Siellä sitten juteltiin asuntolaan liittyviä asioita ja syötiin ilmaista pizzaa, joka meikäläisen paikalle saapuessa oli jo aika kuivaa ja kylmentynyttä.

Day 60 – Oct 28

Eipä taaskaan mitään ihmeellistä, irroteltiin hieman trussinpätkää katosta ja testailtiin lamppujen toimivuutta valaisutunnilla. Kävin aamun tuntien jälkeen hakemassa itselleni valetut korvatulpat 15 dB:n vaimennuksella. Joku 120 dollaria niistä köyhtyi, mutta halvemmaksi tuli kuin mitä Suomessa olisi maksanut.

Päivällä sitten annettiin palautta Chopperin kokeesta jossa ensinnäkin oli asiavirheitä sekä vastaus “select a channel and press the +48V button on the middle section” ei kelvannut vastaukseksi miten laitetaan phantom power päälle, koska se ei ollut sanallisesti muotoiltu oikein. Olisin ymmärtänyt jos tiskissä olisi ollut enemmän kuin yksi +48V nappula, mutta koska SSL Duality tiskissä ei niitä ole kuin se tasan yksi kappale, niin vituttaa tollainen pilkunviilaaminen.

Illalla ei mitään ihmeellistä taaskaan.

Day 61 – Oct 29

Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan tämä Artist & Industry kurssi. Artistien genret tähän mennessä ovat olleet: big band jazz, singer songwriter, singer songwriter, bluesahtava jazz, classical american jazz, intialainen raga, cabaret jazz. Joku saattaa huomata toistuvan teeman. Luulin että kurssin kuvaus olisi ollut edes jotenkin osuva että “artists represent a wide range of musical styles and genres”. Muitakin genrejä on olemassa kun jazz.

Seminaarin alussa tuli joku tyyppi kertomaan että kahdelta on jazz-kitaristi Paul Pollenback pitämässä recitall hallissa jotain workshoppia. Sitä odotellessa kävin vetämässä leivän napaan kahvilassa ja sitten menin sinne workshoppiin. Hirveetä kikkelöintiähän se oli kuten vähän veikkasinkin, mutta tulipahan nähtyä.

Dane oli taas lähestynyt mua että voitaisko saada studioaikaa sieltä Studio 10:stä. Tänään oli jotkut Halloween pippalot johon mut oli kutsuttu, mutta koska mulla ei ollut asua enkä tuntenut suurta osaa sinne menijöistä, niin en mennyt, joten ei mulla sitten ollut oikein muutakaan tekemistä. Kävin kysymässä ja se oli täynnä. Studio 4 oli vapaa, joten varattiin se kasista keskiyöhön.

Varasin sitten pari mikkiä, kaapelit ja luurit sessiota varten. Dane otti mukaan 5 biittiä johon sen piti vetää omat rivinsä. Aloitettiin sellaisella biisillä mihin sen piti laulaa melodinen kertsi eikä muuta. Kävi mulle. Aluksi nopeasti testattiin että kumpi mikki sopii paremmin sen äänelle ja päädyttiin sitten käyttämään mikkiä B. Kun se aloitti sen laulamisen, niin ihmettelin miten sen ääniala voi olla niin käsittämättömän kapea, eli vain kolme nuottia. A#, B ja C#. Varmistin vielä autotunella.

Se soitti jossain vaiheessa tuottajalle kuka teki ne biitit että miltä kuulostaa, sitten se sanoi että “you gotta make it more hyped”, eli agressivisemmaksi. Mä en tajua mikä siinä jätkässä on, sillä sen kirjavan äänialan lisäksi, tunteiden ilmaisu on yhtä laaja kuin Steven Seagalin naama. Se ei yksinkertaisesti osannut vetää sitä lainiaan mitenkään muulla tavalla kuin miten se oli sen treenannut. Kokeiltiin sellaista että nauhoitettiin pari lisäottoa ja pistettiin pari korostusta sinne.

Dane sitten soitti uudestaan sille tuottajalle, soitti sen puhelimen välityksellä sille ja se sanoi että sen pitäisi vetää se “more harmonized”, eli melodisemmin. No, meillä on suunnilleen sama ääniala, niin kerroin sille alaspäin se ei hirveästi pääse siitä missä se on, eli jos se haluaa laulaa harmonioita, niin sitten sen pitää laulaa se korkeammalta. Se sitten yritti, sanoin “higher”, ja se veti sen samasta äänialasta, ainoastaan LUJEMPAA. Noin 16 kertaa. Sitten luovutin ja sanoin että siitä ei vaan ole siihen.

Sitten katottiin kelloa ja se oli tuhlannut noin 60% studioajasta noin 30 sekunnin pätkään. Sen jälkeen äänitettiin nopeasti toisen kappaleen rap-verse joka oli enemmän sen comfort zonella ja saatiin se äänitettyä noin kolmessa vartissa kokonaan. Mutta kaksi biisiä jäi silti edelleen äänittämättä.

Päädyttiin käyttämään sellaista signaalitietä kun Neumann U87, Avalon etuaste, Empirical Labs Distressor. Pelasti noin 30% soundista, mutta se Danen monipuolisuus ei auttanut asiaa. Ja toi äijä käyttää 50-100 000 dollaria siihen että se saa kallista vessapaperia muutaman vuoden opiskelun jälkeen.

Session jälkeen menin American Burger Bariin syömään aamiaista siinä kello 01 aamuyöstä.

Day 62 – Oct 30

Heräsin siihen että pieraisin ja ripuli suolessani sanoi että mä tulen nyt. Juoksin vessaan ja paskansin varmaan vartin verran. Miksi tää aina tapahtuu American Burger Barin käynnin jälkeen?

Zach oli taas poissa viikonlopun ajan, Marqitis oli hommannut reilun metrin kokoisen sinisen bongin jostain ja sen huoneessa ravasi jengiä testaamassa sitä. Itse kärsin ripulista koko päivän ja pysyttelin neljän seinän sisällä.

Day 63 – Oct 31

Olen tässä viime aikoina huomannut että mulla ja Marqitiksella on selkeästi paljon kommukointiongelmia. Osittainen syy varmaan on se että mä en puhu ebonicsia.

Heräsin aamulla virkeänä ja hokasin että mulla ei ole puhtaita vaatteita. Nälkä kuitenkin oli ja otin ne vaatteet mitkä mulla oli päällä, laitoin kengät ja housut jalkaan ja lähdin etsimään sitä Farmers Marketia. Ulkona huomasin että olisi ehkä ollut pelimiesveto laittaa pitkähihainen paita päälle, näin meinaan oman hengitykseni.

Torisesonki nähtävästi alkoi olemaan loppuun päin, valikoimat olivat lähinnä akselilla juurekset, kurpitsa (tänään kuitenkin halloween) ja kaali. Oli siellä satunnaisesti myös tomaattia, lihaa, leivonnaisia, hunajaa ja chiliä, mutta päädyin ostamaan kolmen dollarin korin omenoita, joita oli pettymyksekseni siinä huimat viisi. Tässä yksi syy lisää miksi maanviljelijöitä kannattaa tukea valtion suunnalta, koska muuten me maksetaan näitä 6 dollarin kilohintoja omenoista. Mutta nälkä oli silti edelleen, ostin sitten subwaysta subin ja menin takaisin kämpille.

Tänään on siis virallisesti Halloween, mutta koska tänään on myös sunnuntai ja huomenna arkipäivä, niin ylläripylläri hirveän moni oli juhlistamassa sitä eilen. Kun mulla oli ripuli. Eli käytännössä missasin koko jutun. Jotain ne oli sopineet että tänään olisi asuntolalla bileet. Ne oli tässä suoraan mun alapuolella, niin kuulin sen jumputuksen aika hyvin. Soitteli musaa noin tunnin, sitten se jumputus loppui, eli ilmeisesti ei ollut hirveän suuri menekki niillä bailuilla.

Kävin jossakin vaiheessa hakemassa itelleni neljä Tappyä Erbert & Gerbertsistä jotka söin sitten päivän mittaan. Se myyjä oli tällä kertaa joku uus, ja se hinttari otti mun kupongin pois. Emmä ollu sitä onneksi käyttänyt vasta kun joku 10 kertaa tähän mennessä.

Pesin sitten loppujen lopuksi sitä pyykkiä. Hevimiehen pyykit on helppo pestä. Mulla on 2 sinistä artikkelia, 2 oranssi, 1 ruskea, 1 harmaa ja kaikki se muu 95% on mustaa. Ja ne voi pestä neljässäkympissä (tai 100°F, whatever).

Seuraava >>

torstai 21. lokakuuta 2010

Mid terms

Day 45 – Oct 12

Olipas taas hyödyllinen päivä. Heräsin ihan normaalisti siinä 8.05, tunnit alkoivat 8.30. Ajattelin siinä sitten käydä nämä testosteronituoksut poistamassa kainaloista ja pistin suihkun päälle, jonka takia myöhästyin sitten tunnilta kun suihkuveden lämpiäminen kesti 11 minuuttia. Kaiken lisäksi olin vähän h-moilasena kun saavuin paikalle; meidän musical acoustics luokkatila oli siirtynyt täysin toiselle puolelle taloa toiseen kerrokseen.

Katteltiin youtubesta jotain korvan biologiajuttuja ja fletcher munsen kurveja päivän ainoilla tunneilla, mutta tuli sitten kuitenkin tuolla tunnilla tajuttua miksi meikäläisellä ja monella muulla suomalaisella on aika vahva englannin aksentti. Ainakin mä olen oppinut suurimman osan englanninkielisestä sanavarastostani lukemalla, en puhumalla. Tästä seurauksena on se, että jos en tiedä miten sana sanotaan, niin käytän suomalaista metodia eli “sana sanotaan niin kuin kirjoitetaan”, joka taas ei päde englannin kielen monimuotoisuuden ja varsinkaan poikkeusten kanssa niin mitenkään. Esimerkiksi sana timber (puutavara) ja timbre (äänenväri) lausuttaisiin suomalaisesti ihan “timber” ja “timbre”, mutta englanniksi ne lausutaan “timber” ja “tamber”, jossa ei ole niin mitään vitun logiikkaa. Toinen klassinen esimerkki on tämä koulussa opittu “lukea” verbin taivutus read, read, read jota ei lausuta “riid riid riid” vaan “riid red red”.

Sitten istumaan pariksi tunniksi kahvilaan ja ihme tapahtui; Siellä oli jugurttia. Otin sitten pari slaissia kanapizzaa ja sen jugurtin. Sitten odottamaan kello kahta että pääsen pistämään allekirjoituksen siihen Learning Agreementiin. Kello oli tässä vaiheessa siis 11.45. Sain siinä sitten idean tehdä deathmetal biisin, nimeksi tuli “Dead Babies In A Waterbowl” (löytyy youtubesta tuolla hakusanalla). Väsäsin sanat 20 minuutissa ja myöhemmin äänitin sen kämpillä parissa tunnissa. Tollasta drop A klipklop-grindiä siitä sit tuli. Sitten juteltiin kakkaa hetki netissä kaverin kanssa ja jossain vaiheessa Marqitis alkaa itkemään omassa huoneessaan ja lähtee pois. Olin hieman wtf.

Sitten nukahdin ja heräsin jossakin 23.30 vaiheilla huomaamaan että olen hieman lipsunut normimeiningistä, sillä en ole vieläkään lukenut sitä kirjaa. Tai tehnyt huomisen editointitunnin tehtävää. Ehkä pitäis. Ei sit muuta kun Facebook kiinni ja kirja auki.

Day 46 – Oct 13

Näin tän koulun international kordinaattorin ekaa kertaa tänään. Sitä nähtävästi kiinnostaa ihan vitusti mitä mulle kuuluu, mä kuitenkin oon ollu jo about puolet ajasta täällä.

En tehnyt sitä editointitehtävää eilen kun se biisi oli ihan vitun hirveä, pitää palauttaa myöhemmin. Enkä lukenut myöskään sitä kirjaa. Itse tunneilla tai illalla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä ollaan käyty kaikilla tunneilla että mitä tehdään Mid Term testeissä.

Day 47 – Oct 14

Heräsin joskus kello 01 kun tajusin että en oo vieläkään kirjoittanut sitä Chopperin paperia, luin siinä sitten silmäillen nopeasti 250 sivua ja skippasin kaikki kamarunkkaus-jutut kokonaan niistä jutuista. Sitten sain siinä aamulla puolikuudelta sen paperin valmiiksi ja sitten ajattelin vielä vetää pienet aamukoomat, joka taas vaihteeksi johti siihen että olin ekalta tunnilta puoli tuntia myöhässä. Raijattiin taas rojua kattoon, Breanna ja Tyler oli tällä kertaa roikkumassa siellä katon rajassa.

Chopper taas selitti random-asiaa midtermistä ja raapaisi basson kaappaamista, mutta me ei sitten kuitenkaan käyty sitä mitenkään ihmeellisemmin läpi. Rec Lab tunnilla hieman kertailtiin vanhaa. Lopputunnista luppoajalla testailtiin SSL, API ja Neve etuasteita ja pakko myöntää että niiden keskinen ero oli kyllä niin pieni, että ei ollu edes hauskaa.

Jacob pistää tekstaria että tuu auttamaan, Pro Tools antaa erroria.

Illalla sitten AES ryhmän tilaisuudessa oli S&M Audion (http://www.sandmaudio.com/) tyyppi esittelemässä meille etuasteitaan, se on kuulemma myös täällä koulussa töissä Resource Centerissä.

Illalla kun tulen kämpille niin Marqitis on koomassa tai jotain, kysyn siltä että onko kaikki ok, ei mitään vastausta. Sitten se kuitenkin pikkuhiljaa avasi silmät. Menin sitten syömään alakertaan Sakuraan, söin Beef Teriyakin sakella ja sitten Taka sai mut suostuteltua ottamaan jonkun överitulisen “super dynamite” sushirullan. Vähän meni paisutteluksi, ei se ollut niin tulista mitä ajattelin. Hieman vajaa 50 dollaria meni.

Sitten menin pitämää Jacobia kädestä että se sai asennettua Pro Toolsin. Jos se olis vaikka lukenut mitä siinä ruudulla luki, niin se olis saanut itsekin korjattua sen ongelman.

Day 48 – Oct 15

Aamurytmi on edelleen päin vittua, heräsin noin 11.30, pikasuihkut, 11.55 liikenteeseen ja sopivasti 10 minuuttia myöhässä Artist & Industry seminaarista. Hyvä bändi, groovaavaa jazzia, mutta musa tai nimi ei jäänyt päähän millään. Story City tai joku sellanen. Sitten menin koulun kahvilaan taas istuskelemaan ja surffailemaan netissä, kun asuntolalla on nettinopeus mitä on.

Tuli tänään kokeiltua kahta uutta asiaa: Pop-Tart ja amerikkalainen McDonalds. Kummatkin olivat pienoinen pettymys. Pop-Tart on siis sellainen valheiden verkko ettei mitään rajaa, paketin kyljessä lukee “good source of 7 vitamins and minerals”; ei maistunut oikein miltään pahvia kummallisemmalta, mutta sisälsi 32% sokeria, 10% rasvaa ja 73% hiilareita.

McDonalds oli sitä samaa paskaa mitä Suomessakin, ainoastaan ranskalaisissa oli enemmän suolaa (=huono), juoma oli isompi, juomavalikoima oli laajempi ja ketsuppi maksoi joten en ottanut. McDonaldsilla oli kuitenkin käynnissä joku kampanja ja niillä oli jotain Monopoly-tarroja pakkausten kyljessä jotka voi lunastaa niiden nettisivuilla. Juomasta tuli kaksi sellaista ja purilaisesta kaksi, otin ne mukaan. Eka oli tyhjä arpa, toisella voitin xbox360 Monopolyn ja kahdella vikalla yhteensä 60 kappaletta jotain Coca-Cola rewards-alennushässäkkäpisteitä, millä en tee yhtään mitään.

Day 49 – Oct 16

Tulipahan todettua että opiskelijakortin hankkminen oli aivan yhtä tyhjän kanssa täällä. Se id-kortti minkä sain McNally-Smithistä toimii parempana opiskelijakorttina kun se mun supervirallinen versio.

Meni nukkumiseksi koko päivä. Kävin ostamassa “osta neljä maksa kolme” tyylisen subiratkaisun E&G:stä, 1½ meni Marqitikselle ja 2½ meni omaan napaan. Sitten kuuntelinkin Times of Grace (Killswitch Engagen kitaristi Adam D ja ex-Killswitch Engage laulaja Jesse Leachin uusi proggis) “Strength In Numbers” biisiä joku noin 100 kertaa ja ohjelmoin midirumpu-coverin kyseisestä biisistä.

Day 50 – Oct 17

Liput oli tänään jostain syystä puolitangossa Minnesota Capital Buildingissa, ei mitään käryä miksi, ei myöskään ohikulkijoilla tai intternetillä.

Aamupäivä meni taas sängyssä loikoillessa, sitten suihkun kautta menin koulun (tyhjään) kahvilaan nauttimaan aamiaista siinä kahden aikoihin. Sitten huomaan Facebookissa että Pete Suttman oli menossa katsomaan Terry Bozzion rumpuklinikkaa, päätin mennä mukaan kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä. Jos joku ei tiedä kuka Terry Bozzio on, niin googlettakaa “terry bozzio drumkit”. Lisäksi se on soittanut mm. Frank Zappan ja Mike Pattonin kanssa.

Noh, Bozzio ensinnäkin oli aivan käsittämätön kaveri, sillä oli ihan mieletön kontrolli siihen mitä se soittaa. Se soitti jotain niinkin helppoja kun 11/5/7/8 neljän raajan polyrytmejä. Ei tollasia hirviöitä ole olemassa. Jos joku väittää muuta, niin se valehtelee.

Yön timoja täynnä ollut bussi oli taas vaihteeksi puoli tuntia myöhässä ja venailtiin sitä joku 40 minuuttia. Jos olisi pitänyt venata pidempään, olisin mennyt johonkin siellä olleista ravintoloista syömään, kun en ole syönyt mitään muuta kun sen yhden sämpylän tänään.

Nyt istun tässä American Burger Barissa ja tilasin ekaa kertaa pastaa koko täällä olon ajan. Toivottavasti on hjyvää. Noh, pasta oli aika kusetusta; 2 lihapullaa, tomaattikastiketta ja pennepastaa. 15 dollaria. Ainekset itsessään varmaan 3 dollaria. Mutta sipulirenkaat oli jotain aivan käsittämätöntä, ne oli 3 senttiä leveitä ja ihan törkeän isosta sipulista revitty. Kunkkua.

Mikähän ladies night out täällä tänään oikein on? Täällä baarissa on valehtelematta noin 120 mimmiä. Ja minä. Nyt tänne asteli sisään joku Lady Gaga asussa, ilmeisesti polttariporukkaa. Täällä on lisäksi joku DJ soittamassa paskaa musaa.

Day 51 – Oct 18

En oo vieläkään tehnyt sitä editointitehtävää, eikä kyllä hirveesti nappaakaan, mutta jos sen vaikka huomenna yrittäisi tehdä ja palauttaa tälleen vajaata viikkoa myöhässä.

Aamupäivästä taas kiipesin katon rajaan riggaustunnilla, jos olisin katsonut alas niin olisi varmaan Chocolate Rain tullut. Sitten odottelemaan nelisen tuntia että on meikäläisen vuoro Mix Labin midterm-testissä. Kahvilassa oli taas jugurttia joten yks sellainen, juoma ilmaisilla refilleillä ja pari slaissia jotain ok näköistä pizzaa missä oli paprikaa ja lihaa. 8 dollaria. Alkaa kortista loppumaan pikkuhiljaa rahat, veikkaisin että siinä on joku 50-80 dollaria enää jäljellä, eli kuun loppuun asti ei varmaan pärjää.

Noh, Mix Labin Mid Term testistä pärähti A, eli olis se voinut paskemminkin mennä.

Day 52 – Oct 19

Ajattelin että luenpas oikein kunnolla noihin Musical Acoustics tentteihin kun en ole mikään haka niissä. Noh, sitten siinä joskus neljän aikoihin pistin muistiinpanot sivuun ja menin nukkumaan ja sopivasti myöhästyin tentin alusta kymmenisen minuuttia verran. Sitten tulin siihen päätelmään että se kurssin opettaja taitaa sittenkin vihata meitä.

Midterm-testi oli kuus sivua pitkä ja siinä puolen tunnin jälkeen (eli noin 40-45 min koska tulin vartin myöhässä) se kysyy että “ootteko jo valmiita”. Kuinka “yllättävää”, ettei kukaan ollut. Sit se antoi vielä 15 minuuttia lisää “armon aikaa” ja multa taisi jäädä pari tehtävää tekemättä ja laskin viimeiset kolme ihan päin reisiä. Sit kun käytiin niitä läpi, niin se repäsi että teidän pitäisi pystyä laskemaan logaritmeja päästä. Sain 97 pistettä 160:stä (60.6%), 96 pistettä (60%) oli kuulemma hylätty. Noh, meni se sentään paremmin kun AJ:lla jonka paperin tarkistin (se sai vajaa puolet oikein) ja Adamilla, jolla kuulemma jäi viimeiset neljä sivua tekemättä kokonaan kun sekin luuli että meillä oli koko kaksi tuntia aikaa tehdä sitä testiä.

Loppupäivä sitten vitutti sen verran paljon että en jaksa siitä kirjoittaa mitään, kun ei mitään erikoista tapahtunut. Lähinnä hengasin ensin kampuksella kahvilassa kunnes akku loppui ja sitten menin kämpillä pelailemaan Kongregatessa jotain random flash pelejä.

Day 53 – Oct 20

Midtermit jatkuu. Aamulla kuitenkin kasattiin tänne koulun kahvilaan tulevaa XLR liitännöillä varustettua efektiräkkiä. Laskelin tässä että pelkästään sen 16 reiän paneelin ja kaapeleiden lisääminen räkkiin lisää sille hintaa noin 300 euroa (16 liitintä maksaa reilut 50 euroa ja niitä tarvitaan neljät + paneelit, viuhkat ja kaapelit noin 100 euroa). Päästiin jo siihen vaiheeseen että se on oikeastaan enää viuhkaa vaille valmis.

Sitten Mix Theoryn tentti joka oli (kai) super-helppo ja sen jälkeen DAW editing “tentti”, jok oli muuten aika helpohko mutta se moniraitabiisi oli aivan hirveetä kuraa oleva kolmen minuutin jeesusralli, joka olisi pitänyt tunnissa editoida valmiiksi asti. Piano ja rumpali kuulosti siltä että niillä oli eri biisi menossa kun muulla bändillä. Taisinkohan mä 24 tahtia jaksaa editoida sitä, sitten ajattelin että “fuck it” ja lähetin. Nyt taas kahvilassa istumassa ja odottamassa että Studio Maintenancen tentti alkaa. Tentit tältä päivältä itsessään meni aika hyvin, A:ta ja B:tä odotan kaikista kolmesta tentistä. Saa nähdä mitä tulee.

Kämpillä Marqitis ja Zach(!) oli vetämässä silmiään punaiseksi ja Zach köhisi kuin teinit ekan tupakan jälkeen. Illalla sitten Jacobin/Nickin/Connorin huoneessa soittelin hieman kebabkomppia rummuilla.

Sitten tuli nälkä. Kyselin joskos joku olisi halunnut tilata Dominosista Pizzaa, mutta kukaan ei jaksanut vaivautua joten jäi tilaamatta. Marqitis tulee huoneeseen ja koska silläkin iski “munchies”, niin mentiin sitten American Burger Bariin vetämään navat täyteen. Tulipahan todettua että niillä on 22.30 eteenpäin joku “happy hour” menu joka oli puolet halvempi kun niiden tavallinen menu. Itse tilasin sipulirenkaat ja kolme minihampurilaista ja tulin sopivan täyteen, mutta Marqitis hieman yliarvioi itsensä ja tilasi kolme sapuskaa (kanankoipia, sipulirenkaita ja jotain paistettuja perunoita chilillä ja juustolla) ja sillä jäi puolet syömättä. Autoin sitten hieman niiden metrin leveiden sipulirenkaiden kanssa.

edit: Ainiin! Tiedätte varmaan stereotypia-väitteen, että amerikkalaiset on tyhmiä eikä tiedä mitään maantiedosta? Puhuttiin Marqitiksen kanssa asiasta ja se sanoi että ei pidä paikkansa. Sitten sanoin että nimeä yksikin maa Meksikon eteläpuolella. Se vastasi Meksikonlahti, Florida, Hawaii ja Alaska.

Seuraava >>

Anssi Tenhunen