Lontoo ja Devin Townsend Retinal Circus

Tämä on ns. ”paska tarina”. Ymmärrätte kun luette.

Tiistai 23.10.2012

Noniin, tätä on venattu joulukuusta lähtien. Lähtö Lontooseen. Lähdön syy on Devin Townsendin ”Retinal Circus” -keikka Round House keikkapaikalla, joka vetää noin 2000 henkeä. Heräsin aamuviideltä, pakkasin laukun, datailin hieman ja sitten menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudestaan, menin Sampo pankkiin nostamaan ilmaista rahaa (voitin Veikkaukselta 400€ Casino-arvan lisäarvonnassa) ja sitten Forexiin vaihtamaan näistä 350€ punniksi. Sain noin £270. Sitten menin aamupalalle ja päivän ainoille tunneille. Seminaari, jossa käytiin akatemisen englannin kirjoittamista läpi. Boring. Tämän jälkeen mietin että menenkö aikaisemmalla junalla vai menenkö ”extra-curriculum activities” MAG (Music Apperciation Group), jossa Elske soitteli meille kaiken näköistä hollantilaista ja kaikenlaista muuta musiikkia. Menin myöhemmällä junalla, koska Sarah teki hemmetin hyviä keksejä MAG:n väliajalle. Sieltä suoraan sitten juna-asemalle, lippu kouraan ja Helsinkiin. Siitä vanhempien luokse sohvalle nukkumaan ja toteamaan että paino on noussut. Pitää taas joulun jälkeen skarpata seuraava vuosi että saisin painon takaisin noin 100kg tienoille (nyt noin 115kg).

Keksiviikko 24.10.2012

Heräsin aamulla viideltä ja hoidin check-inin, tulostelin varauslärpäkkeet sun muut ja menin takaisin nukkumaan hetkeksi. Sitten menin Seppälään ostamaan itselleni keltaisen paidan (koska keikka kuvataan, se tulisi näkymään hyvin DVD:llä) ja läjän sukkia. Sitten hieman makkaraa aamupalaksi ja isä vei minut lentokentälle. Siinä sitten soittelin Ramille, jonka kanssa olin menossa Lontooseen, että olen kentällä missäs olet. Hän oli vielä himassa, mutta kuulemma juuri lähdössä. Hommahan tosiaan on niin että Rami ei kuulemma ole matkustanut lentokoneessa 2000-luvulla kertaakaan, joten häntä hieman jännitti, joten hän oli vetänyt pari keventävää olutta alkuun. Puolisen tuntia myöhemmin hän saapuu paikalle.

Menemme check-iniin, sain omat hommani tulostettua mutta jotakin sähelsin kun mutsi soitti mule samaan aikaan puhelimella, joten en saanut laukkutarraa. Ramin kanssa sitten alkoi säätämisten säätäminen, koska hänellä ei ollut passia, vaan ainoastaan henkilökortti. Kutsuimme siihen pisteelle jonkun henkilökunnan tyypin apuun, mutta emme siltikään saaneet sitä tehtyä, joten luovutimme ja menimme palvelupisteelle, jossa sitten homma hoitui aika kivuttomasti. Sitten turvatarkastuksen kautta sisään, Rami kävi nostamassa rahaa, kävimme ostamassa limpparit ja latailin siinä hieman kännykän akkua venaillessa. Siinä sitten navigoimme vessan kautta portille, josta meidät vietiin bussilla lentokoneeseen, ja meillä ei jäänyt kuin ehkä 20 minuuttia löysää, joten loppujen lopuksi tulimme aika optimaaliseen aikaan paikan päälle.

Takki pois, purkka suuhun, vyöt kiinni ja puhumaan paskaa kunnes kone lähtee. Ei Ramia sitten näköjään loppujen lopuksi jännittänytkään. Lennolla tarjoiltiin kylmää kanapastasalaattia. Ei maistunut oikein millekään. Kolme tuntia myöhemmin olimmekin Lontoossa. Olimme viimeisten joukossa pois koneesta, koska olimme toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Siitä sitten menimme metsästämään laukkujamme, ja ensin venasimme 5 minuuttia väärän laukkukarusellin vieressä, kunnes kehtasimme kysyä joltakin että missä ne Helsingin lennon laukut on. Sitten iso kakka pönttöön ja etsimään metropysäkkiä. Hotellimme lähin metropysäkki oli Kings Cross St Pancras, ja onneksemme meidän ei tarvinnut vaihtaa junaa kertaakaan. Niille jotka valittavat että Suomen metroliput ovat kalliita: 5 zonen yhden matkan lippu maksoi £5.20 (noin 6.50€) ja sen takia jatkossa ostimme Lontoon keskustan alueella toimivaa 1-2 zonen päivälippuja jotka maksoivat £7 (noin 8.70€). Jos olisimme ostaneet Oyster cardin, olisimme ehkä säästäneet pari euroa, mutta meni jo.

Noh, myöhemmin meille selvisi että tämä Kings Cross St Pancras on joku hiton matkakeskus, joten siellä oli jengiä aivan helvetisti. Siinä sitten päästiin kuitenkin ulos, sitten hieman karttojen avulla metsästeltiin että missäs helvetissä se meidän hotelli oli. Siinä sitten noin 5 minuutin toljottelun jälkeen me löydettiin se ilman että edes mentiin väärään suuntaan, eli tuurilla kerrasta oikein, olis pitänyt pistää lotto vetämään. 12 miljoona olis ollu jaossa.

Noh, siinä sitten päästiin perille. Elmwood Hotel. Sellainen näpsäkän näköinen kolmekymppinen respa otti meidät vastaan. Sanoi että luottokortilla maksaessa tulee 5% lisämaksu (sen kanssa 5 yötä oli yhteensä £445) ja sitten kysyi että olihan se varmasti Double Room mikä varattiin. Sanoin että joo, näin on. Huone oli tietenkin ylimmässä kerroksessa ja aivan helvetin pieni. Siinä kun päästiin huoneeseen, niin tajuttiin että miksi se katsoi meitä hieman hassusti. Tässä vaiheessa Ramin kanssa naureskeltiin että oltiin aivan varmoja siitä että se respan mimmi luuli että me oltiin homoja, koska se hotelli vieläpä mainosti itseään nettisivuilla termillä ”gay friendly”. Nyt tiedän jatkossa, että Double room tarkoittaa yksi leveämpi sänky ja Twin room tarkoittaa kaksi sänkyä.

Kuitenkin, siinä sitten alettiin testailemaan ja todettiin että eihän perkele meidän schuko-plugi käykään paikalliseen sähkörasiaan, joten mentiin respaan pyytämään adapteria, jonka se antoi meille ihan ilmaiseksi. Sitten menin suihkuun ja totesin että vittu mitä pelleilyä. Suihkusta tuli pelkkää kuumaa vettä ja se toimi päinvastoin mitä kaikki muut hanat mitä olen ikinä käyttänyt, eli kun painat sitä hanaa, niin se aukeaa, kun normaalisti sitä pitää vetää. Suihkun jälkeen yönälkä yllätti, Rami sanoi että halusi mennä Burger Kingiin syömään, sitten sitten mentiin. Whopper ateriat syötiin, oli aika blah. Tämän jälkeen menin suihkuun ja nukkumaan. Otin seinän puolen. Nukuin hieman huonosti, mutta se johtui lähinnä siitä että en löytänyt hyvää asentoa. Seuraavana päivänä oli olkapää kipeä.

Torstai 25.10.2012

Herättiin aamukasilta englantiselle aamiaiselle: paahtoleipää, leikkeleitä, muroja, kananmunia, jugurttia ja kahvia. Tätä sitten syötiinkin joka aamu, paitsi juusto loppui jo perjantaina. Vinkki: Aamiaispöydässä on aivan törkeesti sellaisia pieniä nappeja, niin älä ota appelsiinimarmeladia. Se on aivan hirveetä. Ottakaa mieluummin mitä tahansa missä lukee lukee ”jam”, mm. mansikka, vadelma, aprikoosi, mustaherukka. Ne on ok. Kasviksia jäin hieman kaipailemaan, mutta minkäs teet.

Ekan päivän ohjelma oli kohtuullisen iisi, eli mentiin käymään Hamley'sissa, Big Benillä ja Charlie Chaplinin patsaalle. Noh, ensimmäiseksi mentiin sinne Charlie Chaplinin patsaalle. Arvatkaas mitä: Me ei löydetty sitä. Googletettiin että se on viety toukokuussa pois. http://internationaltimes.it/flash-vandals/ Prkl. Päädyttiin siinä sitten vaeltelemaan Hamleysiin päin. Saatiin joltain suomalaiselta papparaiselta neuvoa kun se huomasi että me puhuttiin suomea. Satoi sen verran että kun päästiin sinne Hamleysiin sisään, niin meinasin kaatua joka liukuportaassa kun oli jalanpohjat niin liukkaat. Oli aika suuri pettymys, tosin oltiin ehkä noin 20 vuotta liian vanhoja sinne liikkeeseen.

Siinä sitten mentiin Poland Streetin ja Noel Streetin kulmassa olevaan kuppilaan kaljalle, tilasin Blue Moonin ja se näytti todella epäilyttävästi samealta. Ei ollut olut minun makuun. Syötiin siinä sitten samalla lautanen jossa oli 6 hampurilaista. Siinä sitten käytiin HMV:ssä ja omaan kouraani jäi 30 Seconds to Marsin levy hintaan £5. Siinä sitten vaelleltiin mestoilla, käytiin kattomassa London Eyeta, Big Beniä ja jotain random patsaita. Tämän jälkeen käytiin yhdellä ja soitin Seballe että missä tässä lähellä olisi jossain joku supermarket-tyylinen paikka mistä saisi ruokaa. Ei me sitten kuitenkaan löydetty sitä. Siinä sitten jossain vaiheessa kävin ostamassa Primarkista itselleni 3 housut yhteishintaan £26. Suomessa samat housut olisivat olleet kolme kertaa enemmän.

Illemmalla käytiin hieman tsekkailemassa lähihuudeja, sitten tultiin sellaiseen vietnamilaiseen ravintolaan jossa oli ainoastaan paikallisia aasialaisia ja joku itäblokista revitty tarjoilija, joten oltiin selkeästi oikeassa paikassa. Jaettiin joku hiton iso ”tässä on paljon kaikkea” lautanen. Vieressä oli joku todella kaunis vietnamilainen nainen, joka flirttaili aika paljon. Sitten käytiin ostamassa pullo Smirnoffia ja spriteä ja mentiin takaisin hotellille.

Perjantai 26.10.2012

Aamupalan jälkeen lähdettiin taas liikenteeseen, päivän käyntikohteet olivat Forbidden Planet ja Denmark Street ja yleinen härdäys. Denmark Street on siinä mielessä mielenkiintoinen paikka, koska siinä on yhdellä todella lyhyellä kadulla noin 12 instrumenttikauppaa. Ironisinta oli että Rami halusi testata Mesan vahvistinta, ja ainoa liike jossa hän ei käynyt myi Mesaa. Itse kävin testaamassa sitä Schecterin RAF kitaran kanssa, ja se 2010 mallin Dual Rectifier kuulosti aivan törkeen hyvältä ihan jo pelkästään sillä cleanilla kanavalla. Mietin että melkein pitäis myydä toi oma 1996 vuoden kaksi kanavainen malli ja hommata tuo 2010 malli tilalle (jos jotakuta kiinnostaa vaihto, let me know). Meinasin ostaa ukulelen, mutta tajusin että sen tuominen Suomeen ehjänä olisi aikamoisen työn ja tuskan takana. Ehkä vain ostan ukulelen sitten Suomesta, koska hinnat ovat aika samat. Lisäksi testattiin aika härskiä pinkkiä akustista kitaraa, maksoi £99 ja se resonoi todella kivasti verrattuna kaikkiin muihin kitaroihin mitä testasin sillä reissulla. Testasin jotain hieman alle £300 Kiinassa tehtyä Fender Telecasteria, helvetin kivan näköinen ja kuuloinen kitara, mutta sama ongelma kuin sen ukulelen kanssa, ei mitään järkevää tapaa saada tuotua sitä Suomeen.

Sitten päästiinkin sinne ”nörttien lelukauppaan”, eli Forbidden Planetiin. Jos Rami ei olisi pistänyt jarruja päälle, niin sillä olisi mennyt tili tyhjäksi siellä kaupassa. Siellä oli kaiken maailman nörttikrääsää aina makeisista sarjakuviin ja tonnin hintaisiin Star Wars figuureihin. Itselläni mukaan tarttui Nintendo-ohjaimen muotoinen pastillirasia, aski japanialaisia Pockyja sekä yllärilahja kaverille. Pockyt testattuani, oli pakko todeta että oli vähän niin kuin suklaalla päällystettyä sahajauhoa olisi syönyt. Ei maistunut juuri miltään.

Tämä Lontoon harmaa arkkitehtuuri on omasta mielestäni aika perseestä. Siinä mielessä todella ruma kaupunki. Aika samaa paskaa kuin Merihaassa. Sitten me käytiin ylisyömässä ja ulostamassa kiinalaisessa buffetissa ja British Museumissa. Oli muuten aivan jäätävän iso mesta. Veikkaan että noista Egyptijutuista diggaava Finnvoxin masteroija varmasti diggaisi. Kuvasin sen Iran huoneen osuuden iranilaisille kavereilleni, jotka vaatisivat viisumin päästäkseen Iso-Britanniaan. Siinä sitten jossain vaiheessa eksyttiin johonkin lahjatavarapuotiin, minä sitten siinä norsuna lasikaupassa pujottelin jostakin ”todella” ”ahtaasta” raosta, johon Rami sitten poliittisen korrektisti toteaa ”ketterä kun kehitysvammanen”. Kun päästiin pois, niin huomattiin että jumatsuikka, kolme tuntia hurahti jonnekin kellojen mustaan aukkoon. Sen jälkeen mentiin kaljalle johonkin pubiin. En muista missä välissä kävin ostamassa H&M:stä kaulahuivin ja aivan törkeän läjän erilaisia proteiinipatukoita jostakin supplementtikaupasta, mutta tänä päivänä ne kuitenkin käytiin ostamassa. Rami kävi siinä samalla reissulla ostamassa MetalHammer lehden.

Illalla meidän piti mennä syömään johonkin lähelle, mutta kun jatkettiin ja jatkettiin matkaa, niin ei tullut yhtään ravintolaa vastaan. Sitten mentiinkin melkein parin kilsan päähän ensin kauppaan ostamaan pari isoa Bulmersia (huom. £1.50 kappale, Suomessa huomattavasti enemmän) ja sitten johonkin intialaiseen syömään mestaan. Oli sen verran kipakkaa tavaraa että unohdin käydä kakalla siellä ravintolassa ja melkein paskansin housuun kotimatkalla. Ripulia sitten tuli sen verran kovalla paineella ja paljon että kakkasin vahingossa siihen renkaalle ja oli pakko sen jälkeen käydä suihkussa, vetää muutama huurteinen ja mennä nukkumaan.

Lauantai 27.10.2012 – D-DAY

Tänään vuoden odotus pääsisi purkautumaan. Devin Townsend Retinal Circus @ Roundhouse, London. Aamupäivästä ensin aamupalalle, sitten käytiin hieman levykaupoissa. Suunnattiin ensin HMV:lle, sitten siinä lähellä on Berwick Street ja lähialueet missä oli paljon levykauppoja, mm. Sister Ray ja Reckless Records. Siellä jäi itselleni käteen aika monta levyhyllystä uupuvaa heviklassikkoa (kuten Carcassin Heartwork) hintahaarukassa £3-6. Meinattiin sen jälkeen käydä pihvillä, mutta ei napannut maksaa £20 siitä lystistä. Lisäksi se paikka oli aika täynnä kun oli lauantai ja ruuhka-aika. Mentiin sitten sellaiseen italialaiseen mestaan kun Red Onion tai joku sen tyylinen. Todella hyvä mesta. Vedin tortellinit yläkerrassa ja tortut alakerrassa.

Sitten itse keikka. Jumalauta sinne oli pitkä jono. Me mentiin sellaiseen aikaan että ovet aukesi 5 minuuttia myöhemmin. Laskin että jonotettiin noin 350 askelmaa, Google Maps sanoo että etäisyys oli 708 jalkaa, joka on siis 215m. Eli meillä oli puolen metrin askelmat. Rami meinasi kusta housuunsa jonossa ja lähti kesken jonottamisen johonkin baariin kuselle. Sitten vielä narikassa vielä hieman lisää jonottamista ja kuullaan että joku urpo puhuu siellä suomea. Sitten itse areenalle.

Sen noin tuhatkunta keikkaa nähneenä, voin sanoa että oli ehkä paras keikka jonka missasit. Tsekkailtiin jälkikäteen hieman sitä streamiä YouTubesta, se kuulosti todella huonolta verrattuna siihen miltä siellä paikanpäällä oikeasti kuulosti. Jätti aika sanattomaksi. Käy ostamassa DVD/BluRay kun se tulee. Tämän jälkeen käytiin hakemassa Dominosista 2 pizzaa, garlic bread ja lohkoperunat hintaan £19.99 ja suunnitelmista poiketen emme menneetkään taksilla vaan metrolla hotellille. Ensimmäisen pizzan syötyämme tuli todettua että se toinen tilaamamme pizza, Meltdown, olikin Dominosin tulisin pizza, ja persreikä tulisi huutamaan hoosiannaa seuraavana päivänä. Hetki tämän jälkeen mentiin tutimaan.

Sunnuntai 28.10.2012

Käytiin aamupalalla. Kyselin jengiltä Facebookissa kuka haluaa postikortin. Kello 13.30 oltiin vielä hotellilla möllöttelemässä. ”Krapulapäivä” ilman krapulaa siis. Päätettiin että mennään joko kattomaan Stomp tai leffa. Sitten alkoi vituttamaan. Stomp maksoi £26-52 ja leffa £13. Vittu mitä ryöstöä. Noh, päätettiin mennä katsomaan Frankenweenie.

Päästiin paikan päälle, niin se lippujen repijä selittää että vahingossa repi meidän lipun liian aikaisin. Venailtiin siinä sit jonkun aikaa, ostettiin popparit ja limpparit, noin £11 maksoivat. Törkeää rahastusta. Mutta niillä oli siellä aika makee subscription systeemi, eli jos osti jonkun ”unlimited cardin”, niin sai käydä niin usein leffateatterissa kun halusi. Maksoi £18 kuussa, minimi 12 kuukautta. Miksei Finnkinossakin ole tollasta systeemiä? Tulis ite ainakin käytyä useammin leffassa. Frankenweenie leffa itsessään oli ihan ok, antaisin 7/10.

Poislähtiessä käytiin TokyoToys -kaupassa, jossa oli mielenkiintoisia hiirimattoja. Tämän jälkeen kävin ostamassa hieman postikortteja lähetettäväksi kotisuomeen. Postikortit itsessään olivat halpoja (24 kappaletta maksoi 2 puntaa), mutta 24 postimerkkiä maksoi yli 28 puntaa, yhteensä siis noin 31 puntaa. Tunsin itseni ryöstetyksi, ja osaltaan hieman nolotti kun tajusin että mulla oli käteiset rahat loppunut. Minne se mun 400 euron matkakassa oli huvennut? Onneksi paikassa kävi kortti.

Kun kerran Englantiin oli tultu, niin käytiin näin vikan kokonaisen päivän kunniaksi syömässä Fish & Chipsit. Eipä se mikään erikoinen makuelämys kyllä kieltämättä ollut. Sitten takaisin hotellille, jossa todettiin että perkele, meillä on vielä melkein kokonainen pullo Smirnoffia jäljellä. Eihän sitä nyt avattua pulloa viitsi lentokoneeseen viedä, joten vedin sen melkein kokonaan yksin lärviin. Kirjoittelin siinä sitten samalla postikortteja ihmisille (piirsin aika moneen pippeleitä ja hämähäkkejä) ja Rami katseli Family Guyta telkkarista. Meinattiin lähteä vielä ulos syömään, mutta jätettiin väliin. Jossakin vaiheessa iltaa aloin olemaan sen verran humalassa, että oli pakko mennä nukkumaan.

Sunnuntai 29.10.2012

Ihme kyllä, ei ollut aamukrapulaa enkä edes oksentanut. Aamupalalla oli jotain ruotsalaisia jotka istuivat pöydässään ennen meitä ja vielä meidän lähdettyäkin. Ja ulkona oli ihmisiä jonoksi asti. Silloin ei jäädä sosialisoimaan aamukahvin ääressä. Sitten siinä pikkuhiljaa pakkailtiin kamoja ja käytiin kumpikin vuorollamme vessassa; milloin suihkussa, pöntöllä tai hampaita pesemässä. En tiedä mitä tässä paikallisessa ruoassa on vikana, mutta ei ainakaan ole ruoansulatuksessa ollut mitään vikaa – pieru haisee jatkuvasti ja sinappikone on kyllä laulanut joka päivä aika iloisesti. Tänään meidän hotellin vessanpytty päätti että se ei enää vedä kakkaa vessanpytystä alas, ainoastaan paperit. Siellä oli sitten pari uppotukkia pari tuntia pöntössä.

Huomasin että kun kieltäydyttiin huonepalvelusta parin viime päivän ajan, niin oli aika sikolätti tuo paikka, kun jätettiin vieläpä roskat ja Dominosin pizzalaatikot sinne lattialle. Siinä sitten vielä vähän arvottiin että onko kaikki mukana yms. Sitten pienen ähkimisen jälkeen saatiin kamat aulaan, palautettiin avaimet ja sähköadapteri. Mietittiin että missähän täällä on joku postilaatikko, ei löydetty niin millään. Sitten kysyttiin paikalliselta kioskilta, sanoi että tien toisella puolella oli postitoimisto. Hämmentävin posti missä olen ikinä käynyt. Se näytti (ja oli) enemmän joltakin sekatavarakaupalta, siksi en osannut yhdistää sitä postiksi.

Siinä sitten mietittiin että kello on nyt 11, meillä lähtee lento kello 18. Mitähän vittua sitä tässä tekisi seuraavat 7 tuntia tekisi? Käytiin siinä sitten pistämässä ruokaympyrä täyteen ja käytiin paikallisessa kebabbilassa. Tilasin ”mixed kebab” annoksen, jossa oli pitaleipiä, vihanneksia, kanaa, lammasta, nautaa ja en ole varma oliko siinä vielä kaupan päälle vielä possua. Jos ei olisi ollut niin kuiva, niin olisi ollut ehkä paras kebab annos mitä olen koskaan syönyt. Siitä sitten lähdimmekin lentokentälle, lippu maksoi £5.20. Taas unohtui ruoan jälkeen käydä kakalla, joten koko metromatkan lentokentälle piti pidätellä kebabin katkuja.

Olimme astetta nopeammin perillä Heathrowlla kuin menomatkalla, nyt matka kesti jostain syystä vain noin kolme varttia kun menomatkalla se kesti reilun tunnin. Tai sitten olin vain tarpeeksi puutunut jokapäiväisestä metrolla matkustamisesta. Sitten kun tulimme check-iniin, niin olimme superhämmästyneitä kun se näpsäkän näköinen check-in täti sanoi että portit aukeaa 15:30... Meidän lento oli siis 18:05. Siinä se sitten naureskeli ja korjasi itseänsä. Luulimme jo että meidät oli siirretty aikaisemmalle lennolle.

Siitä sitten kävelimme turvatarkastukseen, ja halusin tietää vastauksen minua kauan kaivaneeseen mysteeriin... Miltä näyttää läpivalaisulaitteen sisällä? Ostin App storesta ohjelman mikä pisti näytön pimeäksi nauhoituksen ajan, pistin iPodin kuvaamaan ja sitten katsoin että kuvaus onnnistui! Vastaus on tähän ikuiseen kysymykseen on, että siellä läpivalaisulaitteen sisällä on totaalinen antikliimaksi. Ei näkynyt mitään. Pelkkää mustaa.

Sitten menimme kauppaan, ja koin maailmani romahtaneen, kun näin hyllyssä Mermiten hintalapun, mutta se oli loppuunmyyty :( Ostin sitten kuitenkin Cadburysin suklaatilevyn ja sitten kävimme vuorotellen omilla teillämme. Rami kävi ostamassa jotain elokuvia että sai puntansa kulutettua ja itse taas menin synnyttämään silmättömiä lapsia. Sitten menimme ranskalaiseen ravintolaan toteamaan että jumalauta kun on kallista. Söin jonkun sienipastan hintaan £12. Otimme siinä sitten kuitenkin pari kuivaa omenasiideriä ja odotimme lentoa. Visa vinkui; Neljä siideriä ja 27 puntaa köyhempään lähdimme seikkailemaan porteille päin.

Siinä sitten yritimme päästä eroon viimeisistäkin punnista, ja joku karkkiautomaatti söi Ramilta punnan ylimääräistä. Homolaite. Itse söin Ben & Jerrys Cookie Dough jäätelöä. Siinä sitten ihmeteltiin kun ei kuultu yhtäkään suomalaista molottamassa missään, sitten iskikin kauhea paniikki että me oltiin perkele väärällä portilla. Siinä sitten alkoi pelko hiipimään ja varmuuden vuoksi käppäiltiin takaisin sinne lounge arealle. Ja niinhän me oltiinkin, oltiin portilla 27 kun meidän lento lähtikin portilta 5a. Katottiin vahingossa väärää riviä. Onneksi meillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire.

Paluulento tuntui huomattavasti nopeammalta ja kivuttomammalta kuin menomatka. Mutta ”ruokana” tarjoiltu kolmioleipä oli aikamoinen pettymys. Faija olikin sitten kentällä vastassa, siitä sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan ja seuraavana aamuna kuudelta junan nokka osoitti kohti Jyväskylää. Siitä sitten jäätävään tuuleen viemään matkalaukku kotio ja tunnin levon jälkeen nokka kohti koulua. Seminaari. Boring. Siitä sitten vielä Claudian MAG sessiot, jossa kuunneltiin kaiken maailman saksalaista muzakkia.

Raskas reissu mutta tulipahan tehtyä.

Chicos vaihtoi salaattinsa, boikotoin kunnes vaihtavat uudelleen

*kuvia klikkaamalla näet kuvat isompina, ettäs tiedätte*

Kirjoitin tästä jo aikaisemmin Facebookissa otsikolla "Paskimman maksullisen ravintolasalaatin kunniamaininta menee Chicosin vihersalaatille (á 3€)" kun asia oli ajankohtainen, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän kaikille teille salaatin ystäville koska tämä on astetta "julkisempi" foorumi, jota on helpompi jakaa ihmisille.

Eli homman nimihän on sellainen, että painoin tuossa vielä jokusen aikaa sitten 135kg, mutta sittemmin olen tiputtanut painoni 110kg tienoille. Eli olen läski edelleen, mutta en enää nykyisin syö ranskalaisia perunoita yleensä muuta kuin pakon edessä. Aina kun söin S-ryhmän amerikkalaistyyliseen ravintolaketjuun kuuluvassa Chico'sissa, niin vaihdoin ranskalaiset aina heidän salaattiinsa.

Otetaan tähän alkuun kuitenkin kuva siitä vanhasta salaatista, joka sisälsi siis tomaattia, kurkkua, salaattia, papaijaa (sekä mahdollisesti jotain muuta mitä unohdin) ja yrttiöljyn, joka olisi ihan jo yksinäänkin ollut todella ruokaisa vaihtoehto ilman tuota hampurilaista. Juurikin tämän salaatin takia olisin voinut melkein laskea itseni kyseisen ravintolan vakioasiakkaaksi, sillä kävin siellä parhaimmillaan parikin kertaa viikossa syömässä.

Mutta tosiaan joku valopää kuitenkin sitten päätti toukokuussa että vaihdetaan tuo hyväksi todettu amerikkalaistyylisen salaatti sitten vihersalaattiin. Tulin uimahallista ja tilatessani huomasin että salaatti oli vaihtunut ja tarjoilija siinä sanoi minulle että se salaatti on aika erilainen kuin aiemmin, mutta tilasin sen kuitenkin koska se näytti menussa "paperilla" kuitenkin ihan hyvältä.

"Vihersalaatti: Salaattia, kurpitsansiemeniä ja inkiväärivinaigrettoa" - Oikealla lisäksi maininta: "Voit vaihtaa annoksen lisukkeen veloituksetta tai tilata useamman hintaan 3,00/kpl."

Kun sitten sain tämän hampurilaisen ja salaatin pöytääni, niin ihmettelin kun tarjoilija laittoi eteeni ensin hampurilaisen ja salaatti tuli erillisellä lautasella, ja ihmettelin mielessäni tämän noin kahden sekunnin aikana että taitaapas olla iso salaatti. Kuten jotkut varmaan saattoivat jo jenkkivaihdon -blogiani lukiessaan näin päätellä, niin olen perusluonteeltani olen vahvasti pessimistinen realisti, mutta osaan nauraa varsinkin huonolle huumorille. Mutta petyin kyllä niin vahvasti että olisin kyllä oikeasti halunnut nähdä kuinka norsunvitulla ilmeeni oli kun eteeni kannettiin tämä lautanen:

Mutta en voi syyttää tästä kyseisen Chicosin henkilökuntaa tai kokkia, koska he tekivät oman työnsä erinomaisesti kuten pitikin, mutta ongelma on korkeammalla taholla, jossa menut on laadittu. Ideana tuo nyt on vähän sama kuin vaihtaisi hanasta keskioluen ykköseen. "Melkein sama asia".
Tein tästä sitten kirjallisen reklamaation S-ryhmälle heidän nettisivunsa palautelomakkeen kautta jossa ilmoitin selkeästi että aion kirjoittaa tästä sosiaalisessa mediassa ja blogissani (harmi ettei alkuperäistä viestiäni ole tallessa). Sain vastauksen kyseisen ravintolan ravintolapäälliköltä 21.5 (kävin syömässä 16.5) ja vastaus kuului näin:

Hei!
Kiitos palautteestanne! Sehän on aina tervetullutta toiminnan kehittämisen kannalta.
Pitkään listoilla olleiden tuotteiden muuttaminen tai poistaminen aiheuttaa aina reaktioita ihastumisesta vihastumiseen. Toisaalta asiakkaat kaipaavat vaihtelua, ja tämä on lähinnä ollutkin syynä salaattilisäkkeen vaihtamiseen. Palautteiden pohjalta tavanomaisen jenkkisalaatti-kurkku-tomaatti -linjan sijaan tuotekehitysryhmä halusi kokeilla laadukkaampaa romaine-salaattia ja vähän jotain erilaista lisäkettä eli kurpitsansiemeniä ja inkivääri-jalapenovinaigrettea. Olen pahoillani, ettei se Teille maistunut. Ulkonäöllisesti vihersalaattihan ei ole värikäs ja siten tietysti tylsemmän näköinen kuin edellinen lisäkesalaatti.
Olen välittänyt terveiset kehitysryhmälle, joka arvioi palautteiden perusteella jatkotoimenpiteitä. En voi tältä istumalta luvata, että vanha suosikkinne palaisi sinänsä listoillemme mutta toivon, että uskaltaisitte vielä joskus palata asiakkaaksemme.
Kiitos vielä palautteesta ja aurinkoista loppukevättä!
Ystävällisin terveisin
Mirka Kettunen
ravintolapäällikkö
HOK-Elanto
Chico's Vuosaari

Mutta ainakaan vielä tätä kirjoittaessani, eli kolme kuukautta myöhemmin, vihersalaattia ei ollut vielä vaihdettu menusta pois. Jatkan boikottiani kyseistä ravintolaryhmää kohtaan niin kauan kunnes vihersalaatin tilalle on vaihdettu joku järkevä ranskalaisten korvike.

Tekstin kääntäminen on taitolaji

Onko kukaan muuten koskaan kiinnittänyt huomiota siihen kuinka naurettavilta Slayerin ja monen muun metallibändin lyriikat kuulostaa jos ne kääntää suomeksi? Otetaan vaikka tuolta randomilla joku ihan mikä tahansa Slayerin sanoitus, tällä kertaa valitsin "Bloodline" kappaleen levyltä "God Hates Us All", eli "Jumala vihaa meitä kaikkia". Bloodline kääntyy suomeksi hieman kömpelösti, mutta lähin muoto olisi "sukupuu" ja kertoo ilmeisesti vampyyreistä. Jos joku tietää paremman käännöksen, niin kertokaa ihmeessä :) Ensimmäisen säkeistön ja kertosäkeen alkuperäiset englanninkieliset sanoitukset:

"Eternal the kiss I breath
Siphon your blood to me
Feel my wounds of your god
Forever rape mortality
I smell of death
I reek of hate
I will live forever
Lost child pay the dead
Bleeding screams of silence
In my veins your eternity

I'll kill you and your dreams tonight
Begin new life
Bleed your death upon me
Let your bloodline feed my youth"

Sitten jos ne käännetään sanasta sanaan suomeksi:

"Ikuinen suudelma jonka minä hengitän
Lappaa veresi minulle
Tunne sinun jumalasi aiheuttamat haavani
Ikuisesti raiskaa kuolevaisuutta
Minä haisen kuolemalta
Minä löyhkään vihalta
Minä tulen elämään ikuisesti
Kadonnut lapsi maksaa kuolleelle
Vuotavat kiljumiset hiljaisuuden
Minun suonissani sinun ikuisuus

Minä aion tappaa sinut ja unelmasi tänä iltana
Aloita uusi elämä
Vuoda sinun kuolemasi minun päälleni
Anna sukupuusi syöttää nuoruuttani"

Tämä on myös syy minkä takia esimerkiksi todella useasta paikasta ja usealle kielelle käännetyt teokset, kuten esimerkiksi Raamattu tai Koraani, saattaa muuttaa aika vahvasti muotoa, jotta siitä tulisi ymmärrettävää tekstiä käännetylle kielelle, jolloin myös saattaa tulla väärinkäsityksiä siitä mitä alunperin kirjoittaja tarkoitti. Jotta tuo sanoitus olisi edes jotenkin järkevämmän kuuloiseen runomuotoon, muotoillaanpa tekstiä hieman yrittäen kuitenkin minimoida sanoitusten viestin väärentymistä.

"Ikuisella suudelmalla imen veresi minuun
Jumalasi aiheuttavat haavani tekivät minusta kuolemattoman
Haisen kuolemalta, löyhkään vihalta ja elän ikuisesti
Orvot maksavat hengellään, virraten ikuisesti suonissani

Tapan sinut ja unelmasi illalla
Luoden uutta elämää
Vuodatan kuolemasi päälleni
Veresi pitää minut nuorena"

Ei edelleenkään parasta A-ryhmää, mutta lähes käyttistä.

Rahaa ja numeroita

Joo, Natalie Ditter lähetteli viestiä McNally Smithistä että sen 200 dollarin deposit feen voi käydä noutamassa heidän toimistostaan... Pyysin josko sen saisi tilisiirrolla tai käteisenä kun jenkkishekkien lunastaminen Suomesta on enemmän kuin vaikeata.

Samalla tossa pari viikkoa sitten tuli arvosanatkin postissa:

Artist & Industry Seminar I: pass
Musical Acoustics: B+
Studio Maintenance I: B-
Basic Rigging: B+
Introduction to Stage Lighting: A-
Sound System Design and Installation: A
Mix Theory II: B-
Record Theory III: B
Mix Lab II: A
Record Lab II: B+
Daw Editing: A-

Eli meni paremmin mitä odotin. On muuten vieläkin tekemättä ne moodle-tehtävät, pitäsköhän pikkuhiljaa alotella.

USA-reissun tiivistelmä

Eli tässä kaikki jenkkireissuni matkablogit kivasti koostettuna yhdessä postauksessa ja vieläpä kronologisessa järjestyksessä (löytyvät myös USA tagin alta):

1. (Aug 15) Jenkkeihin lähtö
   
2. (Aug 29) Last Night In Finland
   
3. (Aug 30 - Sep 8) Ensimmäinen kouluviikko – Byrokratian riemuvoitto
   
4. (Sep 9 - Sep 18) SSL, WTC, BBQ, LFO, HC, DAW, WTF, ETC
   
5. (Sep 19 - Sep 24) Palohälytyksiä ja käytettyjä kondomeja
   
6. (Sep 25 - Oct 4) "Incomplete assignments and improvised deliverables will not be considered"
   
7. (Oct 5 - Oct 11) Pussi Nuudeleita
   
8. (Oct 12 - Oct 20) Mid Terms
   
9. (Oct 21 - Oct 31) Asuntomurtoja ja nauhoitussessioita
   
10. (Nov 1 - Nov 10) Melkein muistin kirjoittaa blogia.
    
11. (Nov 12 - Nov 17) Keikkaa keikan perään
    
12. (Nov 18 - Dec 1) Rakkuloita jaloissa
    
13. (Dec 1 - Dec 12) Viimeisiä viedään
    
14. (Dec 13 - Dec 17) Sattuu ja tapahtuu
    
15. (Dec 17 - Dec 22) Suomi Finland Perkele, täällä ollaan
    
16. Tämä viesti
    
17. (Feb 5) Rahaa ja numeroita
    

Jos pitää tässä vielä jotain möykätä, niin meikäläisistä johtumattomista organisointiongelmista huolimatta oli ihan kiva reissu.

Suomi Finland Perkele, täällä ollaan.

Day 110 – Dec 17

Perjantai, jatkoa edellisestä.

Kuten varmaan luitte, niin meikäläisen lento peruttiin 5 tuntia ennen itse varsinaista lentoa. Keski-Euroopassa joku vitun lumimyrsky. Sitten siinä voivottelin asiaa ihmisille, sain “sympatiaa”, mutta perus-ameriikkalaiseen tapaan se ei meinaa yhtään mitään. Soitin sitten kuitenkin asuntolan pääjehulle että homma meni reisille ja pitäs saada yöpyä kämpillä vielä sunnuntaihin asti. Onneksi en ollut vielä palauttanut avaimia ja homma onnistui, ei olisi meinaan yhtään napannut ottaa ylimääräistä hotellilaskua tähän päälle. Vaikka olisinkin halunnut mennä saunaan. Toivottavasti ensi viikolla pääsen.

Menin siinä sitten kämpille, purin laukusta virtajohdon, heitin patjan takaisin lattialle (kyllä, olen nukkunut viimeiset 4 kuukautta lattialla ja sen takia torakat ovat kävelleet sängylläni) ja menin nukkumaan ja surffaamaan koneelle. Vitutti niin paljon että en edes syönyt koko loppupäivänä.

Day 111 – Dec 18

Lauantai.

Mutsi lähettää mulle tekstarin, että se lento jolla mun piti olla lensi joka tapauksessa. Otsan kyy-käyrä sen kun jatkaa kasvamistaan. Menin takaisin nukkumaan. Sitten joskus kahden aikaan päivällä se kertoo että Amsterdamin lentokentällä oli yöpynyt yli 8000 ihmistä kun liikenne oli seis. Hymyilin.

Tein siinä jotain moodle-tehtäviä reissuun liittyen kuten “mitä odotat matkalta” mikä piti palauttaa ennen matkaa... hups. Marqitis ja Zach oli vielä kämpillä, Zach siinä pakkaili kamojaan ja lähti jossakin vaiheessa sitten kuitenkin menemään kun sen äiti tuli hakemaan sen. Marqitiksen bussi lähtee vasta sunnuntai-aamuna. Siinä sitten Zachin lähdettyä näin pöydällä sipsipussin. Kysyin Marqitikselta siitä ja otin sitten siinä muutaman. Tämä vanha totuus kaljasta pätee myös sipseihin; Ei niitä voi nyt vaan ottaa yhtä. Söin ne kaikki.

Lähdin siinä sitten alakerran kauppaan, tarkoitus oli ostaa hieman Mikes Hard Lemonadea (täkäläinen vastine lonkerolle), mutta ne oli loppu. Tyydyin sitten ostamaan Suljettavalla korkilla varutetun tölkin(!) Monster Energy drinkiä, ison pussin pippurilla maustettua beef jerkyä, suklaata, sipsejä ja sitten kävin ostamassa Subwaysta footlong flatbed chipotle chicken sub combo mealin..

Sitten menin kämpille, söin ne kaikki (paitsi söin sen subin Subwayssa) ja sitten vatsa antoi varoitusmerkin “nyt”, nousin paniikinomaisesti sängystä, haaroista kuuluu RIIIIIIIPS ja haaroihin tuli reikä. 20 sekuntia sen jälkeen tuli ripuli, vessapaperi loppui ja tapoin samalla vikan torakkani jenkeissä.

Noh, kun vatsa rauhoittui, niin ei siinä sitten muuta kun ihmettelemään että mistäs helvetistä mä repäsen uudet housut (no pun intended). Kello oli noin 20:20. Sitten Marqitis sanoi että hän lähtee etsimään sitä bussiasemaa josta hänen bussinsa huomenna lähtee. Siinä vaiheessa meikäläisen päässä välähti ja ajattelin että Macy's saattaisi olla auki. Lähdettiin siinä yhtä matkaa ja hiljaiselta näytti. Kaikki valot oli himmeänä. Mutta kun pääsin ovelle, huomasin että valot sisällä päällä ja ovet aukenivat niistä vetäessä; Se oli joulusesongin takia auki yhdeksään asti! Marqitis jatkoi siinä matkaansa bussiasemaa etsimään, minä taas lähdin etsimään itselleni housuja.

Ironista kuitenkin oli, että vaikka kauppa oli auki joulusesongin takia, olin silti ainoa asiakas koko vitun puljussa. Tuli kuitenkin taas todettua kuinka perseestä on olla D-koon asiakas vaatekaupassa. Ylävartalon vaatteissa löytyy kokojan vaikka kuinka paljon (ja sen takia mulla on noin 200 t-paitaa ja kolmet housut), mutta löydettiin myyjän kanssa tasan yhdet farkut jotka mahtui mun päälle. Tuli todettua että sillä myyjällä oli kuitenkin kiva peppu ja ilmeisesti polvet lukossa kun se kurotti aina joka kerta jalat suorana jopa alimmalle hyllyle.

Sitten menin American Burger Bariin ja näin siellä Takan. Taka on siis joku manageri siinä japanilaisessa Sakura-ravintolassa. Lisäksi näin Jamesin (tarjoilija joka on siellä yleensä kun menen sinne syöämän) joka oli suu auki että mitä mä vielä täällä teen. Siellä oli myös meidän RA:t Brice ja John-Carlos. Pelattiin siinä muutama erä bilistä ja Brice tarjosi parit drinkit meikäläiselle. Kerroin heille meikäläisen lempijuomasta: Minttuviina + cola. Olivat ensin hieman silmät pyöreenä että “toi EI VOI olla hyvää”. Sitten siinä maistatutin sitä ja sitten niitä tilattiin ainakin 3 sen jälkeen. Mutta ei meikäläisen toimesta.

Tämän jälkeen menin kämpille. Kevyttä surffailua, facebook, xnxx, unta palloon.

Day 112 – Dec 19

Heräsin, kello oli 8:55. Huudan Marqitikselle että eikös sen bussi lähtenyt kello 9. Siinä se sitten jotain arpoi ja sanoi “no”. Se sitten siinä lähti jossakin vaiheessa ja huomasin että se jätti tiskit tiskaamatta. Eipähän ole mun ongelma kun tulevat takaisin.

Mutsi siinä sitten soitti jossain vaiheessa ja se alkoi siinä jotain pelottelemaan etten pääse pois maasta tai en pääse myöhemmin uudestaan Jenkkeihin, kun sitten siinä tajusin että mun viisumi vanheni eilen.

Keräilin itseäni vielä hetken aikaa joskus kello 12 pistin kamat kasaan ja huomasin että mulla ei mahdu kaikki kamat laukkuun. Piti priorisoida ja jätin pyyhkeen, tyynyn, peiton, rikkinäiset housut sekä kahdet kuluneet adidaksen lenkkarit. Sitten menin luovuttamaan huoneen avaimet ja kysyin että tietääkö se taksin numeron. Ei tiennyt, joten katsottiin sitten google mapsista lähin. Soitin sinne ja sanoivat että taksi tulee noin 15-20 minuutin päästä alas.

Menin sitten siinä about saman tien alas ja vähän nautin siitä raikkaasta ilmasta sen 15-20 minuuttia siinä. Sitten siihen tulee paikalle auto, kysyin että meneekö se lentokentälle. Heitän laukun takaboksiin ja menen sisään. Sitten kysyn että missä sen mittari on. Sitten se vastaa “ei oo mittaria, eikö se sanonut puhelimessa että se on 30 dollaria?” - eli mä vittu tilasin vahingossa pimeän taksin. Hyvä google! Hieman kuumotti siinä kyydissä, mutta se kuitenkin sitten ajoi ihan normaalisti perille. Meinasin tosin unohtaa hatun ja hanskat autoon.

Lentokentällä sitten se taksikuski pelotteli vuorostaan että ne napsauttaa lisämaksua mulle jos mun laukku painaa enemmän kun 50lb. Siinä oli sitten ulkona vaaka, se näytti että se painoi 55,5lb. Mutta sitten kun menin sisälle kaikki meni aika normaalisti, mutta huomattavasti helpommin kuin jenkkeihin meno. Check in, erroria screenillä, tyyppi ihmettelee mun papereita, jätä laukku hihnalle, boarding pass taskuun, ota vaatteet ja kengät pois, mene läpivalaisuun ja laukku kaksi kertaa. Sitten hetki hengähdystä, Caribou Caramel Cooler nassuun ja vessaan pissalle ennen kun menin koneeseen. Näytin passini ainakin 5 kertaa ennen kun pääsin koneeseen.

Lentomatka oli noin 7000 kilometriä Minneapolisista Amsterdamiin. Kokeilin meille annettuja ilmaisia luureja, mutta noin 20 sekunnin kokemuksella totesin että ovat sen verran epämukavat ja hirveän kuuloiset, että mielummin pistän mun suljetut Sennheiserin luurit päähän. Istun koneessa Jon-nimsen nykiläisen miehen vieressä, jolla on ruotsalainen sukunimi, norjalaiset sukujuuret, meni Suomessa naimisiin ja on matkalla Englantiin.

Muuten lento oli aikalailla samaa kuin olisi ollut kotona. Istun pimeässä ja tuijotan ruutua. Oheistoiminta tänä aikana: Yritin aloittaa Inceptionin katsomisen lentokoneessa, mutta ei keskittymiskyky riittänyt siihen, joten pistin Tom Cruisen ja Cameron Diazin tähdittämän Knight and a Day kevytkomedian pyörimään. Sen jälkeen Predators elokuvan. Join kokiksen. Söin juustotortellinipastaa, koska en tykkää kanankoivista. Join maitokahvia ja vettä. Predatorsin jälkeen pelasin kolme ja puoli rundia in flight triviaa, eli vähän niinkun lentokone trivial pursuitia. Voitin näistä kolme. Kävin veskissä. Katsoin A-teamin ja totesin todella paskaksi elokuvaksi.

Sitten laitoin musiikin päälle, “Sen piti olla normikeikka” -kirja auki, totesin että sivulla 44 on virhe ja söin banaanin sekä muffinssin “aamiaiseksi”. Kello on tässä vaiheessa noin 23 St Paulin aikaa, eli matkaa on takana noin 10 tuntia ja kartan perusteella olemme noin Liverpoolin kohdalla ja takana 6620 kilometriä. Ehdin lukemaan noin 80 ensimmäistä sivua ennen kuin laskeuduimme.

Jossakin vaiheessa lentoa tajusin että voisin äänittää lentokoneen tausta-ambienssia. Sitä ei koskaan tiedä missä sitä saattaa tarvita. Tein saman täällä Schipholin lentokentällä, jossa vikat dollarit muuttuvat syötäväksi. Tarkemmin sanoen jugurtiksi, sämpyläksi ja suklaalevyksi. Siirsin kellot samalla Amsterdamin aikaan. Huomasin samalla jostain mainoksesta että täällä on tunnin verran ilmainen netti. Ei kai siinä sitten muuta kun linjat kuumaksi, kello kuitenkin on 8:15 ja lento lähtee 9:45.

Sitten jonottamaan. On kyllä vähän eri meininki täällä; Eivät edes katsoneet meikäläisen passia vaikka sitä tarjosin. Sitten bussilla lentokoneelle, tuijotan hämmentyneen näköistä vauvaa jonossa ja istun yksin kolmannessa rivissä. Luin taas hieman taas “Sen piti olla normikeikkaa”, söin sämpylöitä ja join mehua. Sitten jossakin vaiheessa edessä istuva bisnesluokan runkkari pistää istuimensa hieman “rennompaan kulmaan”, joten olin hieman oli ahdasta. Siirryin jossakin vaiheessa loppumatkasta siihen viereiseen penkkiin torkkumaan.

Mutta kun saavuttiin Helsinkiin huomasi taas millaista pelleilyä tuolla jenkkien päässä on... Kukaan ei edes tarkistanut mun passia kun mä saavuin Helsinkiin! Jenkkien päässä se tarkistettiin 2 vai 3 kertaa ja otettiin oikein sormenjäljet ja kaikkea.

Sitten isä ja äiti tuli hakemaan meikäläisen lentokentältä, olen nukkunut jetlagia pois heidän sohvallaan ja huomasin katsoa tietokoneen kellosta että nyt onkin jo keskiviikko(!), eli 3 päivää lavahti jonnekin.

Nonni, ei sit muuta kun levyt soimaan. Täällä ei oo enää mitään nähtävää.

Sattuu ja tapahtuu

Vika viikko, final examit käynnissä.

Day 106 – Dec 13

Maanantaina aloitettiin aamu rigging tunnilla, väännettiin solmuja oikein kunnolla. Olin viimeinen kuka sai kaikki solmut valmiiksi, mutta sain kuitenkin tehtyä ne. Sitten Mix Labin finaalissa esittelin meikäläisen Apollo 440 tyylisen miksauksen opettajalle, se tykkäsi siitä että tein biisistä aika agressiivisen ja loopeista aika industrial henkisiä. A napsahti että rytinä kävi.

Sitten illalla taas tuli ihmeteltyä että kuinka tyhmiä jotkut osaa olla. Me ollaan oltu täällä nyt neljä kuukautta, niin viimeisellä viikolla neljä(4) eri tyyppiä kysyy, että voinko varata studion. Pahin rimanalitus kuitenkin tuli Chrisiltä, joka Facebookin välityksellä kysyi että voinko varata studion torstaiksi ja vieläpä tietyksi kellonajaksi. Ensinnäkin hommahan ei toimi sillä tavalla, koska jos tuolla haluaa varata etukäteen, niin pitää olla pari jolla on yhtä korkea taso kuin sinulla ja se että onko se studio ylipäätään vapaana silloin onkin sitten kokonaan toinen tarina.

Lisäksi kysyin että mitä se haluaisi että me äänitettäisiin. Sitten se sanoi että hän laulussa ja kitarassa, Antonio toisessa kitarassa, Kevin bassossa ja Peter rummuissa, ja sen pitäisi kuulostaa prolta. Tässä vaiheessa alkoi jo hälytyskellot soimaan päässä ja kysyin siinä sitten että onko jätkät treenanneet sitä biisiä, soittaneet sitä yhdessä tai ovatko ne edes kuulleet koko biisiä. “Kyllä” -vastausten määrä oli nolla, mutta sitten se yritti jotain vääntää “lasketaanko se että ne oli soittaneet kerran(!) sitä biisiä koulukauden alussa(!!)?” Tähän vastasin että “Lasketaanko se että kävin syksyllä viimeksi suihkussa?”

Mikäli et seurannut blogiani aiemmin, niin äänitin Chrisiä aikaisemminkin kahdesti. Hän halusi pro-jälkeä myös silloin, niin käytimme nauhoittaessamme pelkästään hänen laulu- ja kitarasuoritustaan yhteen kappaleeseen yli 7 tuntia eräänä iltana, koska ihan valehtelematta se on aika huono muusikko ja kitarassa oli noin 3 kuukautta vanhat kielet joita piti virittää noin 2 oton välein. Tässä vaiheessa ne ovat siis varmaan 4 kuukautta vanhat.

Illalla sitten vietin pitkän pätkän kirjastossa pänttäämässä Musical Acoustics tenttiä varten ja tehtiin “take home” osuus siitä tentistä, jonka täyttämisessä mulla meni valehtelematta kahtena päivänä yli 7 tuntia. Sen jälkeen American Burger Bariin

Day 107 – Dec 14

Aamulla Musical Acoustics tentti, meni odotettua paremmin. Toivon että pääsen läpi ainakin B-:llä.

Tentin jälkeen soitin Jacobille, sitten tajusin että se taitaa nukkua vielä ja pistin tekstarin että soittaa mulle kun on herännyt. Sitten mentiin ja kävin myymässä mun kitaran ja basson Capitol Guitarissa. Sain kitarasta puolet takaisin kuten myyjien kanssa sovittiin silloin kun ostin sen ja kanikonttorista ostamastani bassosta sain $50. Oli kyllä niin paska ruoska etten olis itekään enempää maksanut. Lisäksi asuntolalla eräällä toisella oli saman sarjan nelikielinen basso jonka se osti uutena ja siinä oli vielä enemmän vikaa, joten sanon omana mielipiteenäni että VÄLTTÄKÄÄ IBANEZIN GIO -SARJAN BASSOJA, OVAT AIVAN HIRVEETÄ PASKAA.

Sitten kun ei mulla muutakaan tekemistä ollut, niin kävin ihan vittuillakseni sen Musical Acoustics tentin jälkeen kysymässä sieltä studioilta että onko mikään studio vapaana tänään. Noh, yllätyksekseni Studio 2 (SSL Duality studio) oli vapaana. Varasin sitten sen ja ilmoitin Danelle (jolle olin jo aikoja sitten luvannut että äänitellään jos vaan saadaan studio varattua) että studio on varattu.

Menin sitten hetkeksi kämpille pötköttämään ja ennen kun mentiin studiolle äänittämään soitin Danelle ja kysyin että mitä me äänitetään. Siinä se sitten sanoi että se ei saanut Anthonyä laulamaan rnb-kertsiä, kysyin sitten Marqitista että haluaako se tulla. Se sanoi että se tulee vähän myöhemmin studiolle, lisäksi Dane sitten soitti Ianille että tulee vähän myöhemmin vetämään sen kertsin.

Ensin ideana oli että käytetään viime sessiota pohjana, äänitetään Danen toka verse ja sitten jätkät vetää sen rnb-kertsin. Ekaksi meillä tuli ongelmaksi se että me ei saatu samaa mikkiä mitä käytettiin viimeksi, eikä siellä studiossa myöskään samaa etuastetta eikä kompressoria jota me käytettiin viimeksi kun äänitettiin. Tämä uusi soundi joka saatiin SSL + C414 yhdistelmällä ei ollut yhtä rouhea (lue: säröytynyt) kuin Avalon + Distressor + U87, joten päätettiin että äänitetään eka verse uusiksi, niin soundi ei muutu täysin kun mennään tokaan säkeistöön.

Kun oltiin saatu eka verse äänitettyä noin puolitoista tuntia Danen perfektionismi-puuskan jälkeen, huomasin että sillä alkoi selkeästi ääni loppumaan. Sitten varovasti ehdotin että jos vaikka äänitettäisiin se kertsin “guide track” seuraavaksi, kun jätkät on kuitenkin nyt jo kaksi tuntia venannut että pääsisivät veivaamaan.

Dane sitten siihen vastasi “eiku mä vedän tän tokan säkkärin tästä vielä nopsaan”. Ilmeisesti ei tajunnut vinkkiä. Marqitis siinä sitten lähti noin 20 minuuttia sen jälkeen ja Ian noin puoli tuntia sen jälkeen. Eli käytännössä mitä tapahtui: sen sijaan että me käytettiin 20-30 minuuttia siihen että 2 laulutaitoista kaveria vetää yhden kertsin narulle ja sen jälkeen loput 3 tuntia siihen että Dane vetää osuutensa sen jälkeen, me käytettiin 3 tuntia ja 40 minuuttia siihen että Dane veti paskaa räppiä narulle ja tästä ajasta seisotettiin “sessiomuusikoita” kaksi ja puoli tuntia standbylla.

Lopputulos oli että Dane jäi ilman sitä kertsiä, jonka se olisi saanut narulle jos olisi vaan antanut jätkien mennä vetämään sen, sillä siihen olisi mennyt valehtelematta ehkä 20 minuuttia kun ne olisi saaneet sen purkkiin. Jos ne olisi olleet oikeita, maksullisia studiomuusikoita, niin olisi ollut kallis paukku Danelle seisottaa useampia sessiomuusikoita tarkkaamossa kolmatta tuntia sillä aikaa kun hän vetää osansa purkkiin.

Sessioiden jälkeen American Burger Bar odotti.

Day 108 – Dec 15

Pitkä peruspäivä koulussa. Aamun Sound System Design tunnilla saatiin kahvilan räkki tehtyä valmiiksi ja sen jälkeen oli Mix Theory tentti ja DAW Editing finaali, jossa piti editoida noin 60 sekuntia pitkä mainos. Sitten muutama tunti vapaata ja Studio Maintenancen tentti ja sen jälkeen American Burger Bariin surffaamaan ja sitten kotio.

Day 109 – Dec 16

Aamun valaisutunneilla tehtiin jotain järkevää tällä kertaa, sillä päivällä auditoriossa esiintyy Tower of Power, eikä bändi ehdi tehdä soundcheckiä, joten me sitten siinä valmisteltiin lava siihen kuntoon että se on suunnilleen lennosta valmis.

Sitten Chopperin Recording theory tenttiin. Kävin myöhemmin kysymässä tuloksen, sain B:n. Tyhmiä pikkuvirheitä suurin osa, osa taas oli sitten ihan vaan sellaisia joita en tiennyt (kuten mikä pianon pedaali on mikäkin ja mitä ne tekee). Recording Labissa sama juttu, pieniä reititysvirheitä (esim. otin signaalit kuulokemikseriin Channel Outputeista kun parempi vaihtoehto olisi ollut DAW Output), mutta sain kuitenkin äänitettyä tavaran pihalle oikein.

Sieltä sitten ravasin tsekkaamaan Tower of Poweria. Tuli muuten aivan pirun lujaa. Sen jälkeen mentiin Sam O'Sullivanin ja muutaman muun tyypin kanssa Food Courtille syömään. Sieltä menin sitten kämpille.

Olin ostanut Marqitikselle läksiäislahjaksi maailmankartan ja annoin sen Jacobille että Marqitis ei löytäisi sitä edes vahingossa (ei sitä koskaan noista tiedä). Jacob sitten harmitteli Facebookissa kun ei päässyt hyvästelemään meikäläistä face-to-face, kun hänen piti lähteä pois. Connor sitten antoi kartan minulle, kirjoitin siihen tussilla "I hope you can now name 3 countries south of Mexico" ja "With love from Finland, Anssi" ja annoin sen Marqitikselle myöhemmin.

Lähetin kiitos-sähköpostin koulun opettajille, sekä kiitin lisäksi äänimiehiä. Sitten mentiin Marqitiksen kanssa American Burger Bariin syömään, tarkoitus oli että olisin tilannut pihvin, mutta tultiin puoli tuntia liian myöhään, sillä se oli siirtynyt jo Happy Hour menuun, jossa saa pelkkiä apertiivejä. Tilattiin sitten kuitenkin chicken wingsejä, slidersejä tupla-annos mustakalaa sekä jaettiin chili-cheese-tater tots annos. Ja oltiin täynnä.

Tsekkasin myöhemmin illalla että mulle oli tullut KLM:ltä check-in sähköposti. Käyn huomenna tulostamassa sen koulun kirjastossa.

Day 110 – Dec 17

Nyt on hyvä meininki. Tänään kotiin.

Pakkasin kamat yöllä, heräsin joskus kello 10, kävin aamusuihkussa, Jeff Tickle tulee tsekkaamaan meikäläisen huoneen että kaikki on ok. Kirjoitan Suomeen lähtevät postikortit ja lähden vikalle Artist & Industry tunnille. Siellä opettajat soitteli kaiken maailman joulumusaa.

Sitten vielä vikat sapuskat koulun kahvilassa. Tilasin kokonaisen pizzan ja tarjosin pöydässä olleille slaissit. Tajusin että olisi melkein koko ajan pitänyt tehdä niin ja jakaa kulut, sillä se pizza maksoi 8 dollaria. Normaaleissa single slice pizzassa oli 8 slaissia ja jokainen slaissi oli 2 dollaria, joten kokonainen pizza maksoi siis yhteensä 16 dollaria. Sitten vielä vikat kättelyt Chris Bloodin kanssa, sitten kirjastoon täyttämään check-in tietoja ja tulostamaan itenaryt.

Noh, avasin sähköpostin ja ihmettelin, mitäs vittua. Se linkki joka mulla oli auki läppärillä ei toiminut, näytti erilaiselta kirjaston koneella ja heitti jotain virheilmoitusta. Ja mulle oli tullut kaksi lisäsähköpostia Deltalta jossa oli jo täytetyt itenaryt ja jotain muuta. Lisäksi mun nimi oli niissä väärin (Anssimr Tenhunen). Soitin sitten asiasta Deltalle ja selvisi että se ei ollut ainoa virhe, eikä se nyt ihan mennyt niinkuin olin suunnitellut. Sen lisäksi että mun nimi oli kirjoitettu väärin, niin mun lento oli peruttu.

Vittu.



Seuraava >>