Selkä alkaa olemaan noin 30 sentin pituista kaistaletta oikeassa olkapäässä lukuunottamatta jo hyvin parantunut. Aamupalalle otimme mukaan supermarketista ostamamme suklaahippu-papaija-leivän ja suklaamuffinssin. Luulin kaupassa että nämä suklaahiput olivat rusinoita, mutta eivätpä olleet. Oli hieman ällömakea aamiainen.
Takaisin huoneeseen, suihkuun, rasvaa kroppaan ja pakkaamaan likaisia vaatteita pussiin. Muutaman korttelin päässä olimme muutamaa päivää aiemmin nähneet pesulan, veimme likapyykkimme sinne. 3,5kg pyykkiä, $55, kuuden tunnin päästä valmista. Helppo homma. Siitä jatkoimme matkaamme vaihtelun vuoksi sivukujia pitkin, jossa näimme mm. koulun ja paljon kissoja. Menimme Walmartiin ostamaan eväitä viikonlopun reissua varten. Mukaan tarttui myös pullollinen paikallista valkoviiniä hintaan $75 (~3.50€), Miialle huivi $5 (~0.20€) ja minulle elämäni ensimmäinen hipsteri-fedora ($99, ~4.50€). Kävimme kysymässä kolmestakin eri apteekista josko olisi löytynyt Compeedia tai jalkaraspia. Ei löytynyt.
Löysimme myös Jacobille postikortin, josta yliviivasin espanjankieliset ”hyvää syntymäpäivää” tekstit ja kirjoitin omat terveiseni tilalle. Veimme ostokset hostellille, veimme kuoren postiin ja ihmettelimme miksi siinä postin toisen oven edessä oli toistakymmentä ihmistä jonossa. Kysyimme neuvoa että missä on postitoimisto, meidän onneksemme se oli se toinen ovi. Meidän kummastukseksemme nähtävästi meksikolaiset käyttävät pesuvateja postittamiseen. Joku meinaan kantoi 4 sellaista neliskanttista muovilaatikkoa ulos postista, mitkä näyttivät juurikin jotain pesuvadin ja pesuainelaatikon risteytykseltä. Postitus oli onneksi helppoa ja halpaa, kirjeen postitus Jenkkeihin maksoi $11.50, eli noin 0.50€.
Meillä oli taas muutama tovi tapettavana ennen kuin pyykit olivat valmiit, joten menimme viereiselle mercadolle pyörimään ja etsimään tuliaisia sekä lierihattua Miialle Chitzen Itzan reissua varten. Miialle tarttui ainoastaan lankakaupasta (törkeän halpaa) lankaa mukaan, olisikohan se maksanut 5 kerästä alle 5€.
Muuta ei Mercadolta tarttunut mukaan, mutta kävimme Las Arracherasissa syömässä meille suositeltua Cheviceä. Alkuruoaksi otimme jotakin juustoa ja chorizoa vehnätortillaa ja juotavaksi tuoreista appelsiineistä puristettua mehua sekä vihersmoothien. Paremmasta päästä ollut ateria, ei voi kuin suositella paikkaa.
Ruokailun jälkeen haimme pyykkejä ja huomasimme että paikan edessä oli joku hitsaaja korjaamassa paikan autotalli-henkistä ovea, joka oli lähes kiinni. Luulimme että paikka oli kiinni, mutta koska meiltä oli puhtaat vaatteet lopussa, menimme katsomaan oliko paikka vielä auki. Saimme kuin saimmekin ”Mila P.” Nimellä varustetun muovipaketin, jossa meidän vaatteemme oli. Ei sillä Miialla nyt oikeasti noin huono käsiala voi olla...
Hostellilla huomasimme iloksemme että aurinkorasvan kyllästämät lakanamme oli vaihdettu puhtaisiin ja vessa siivottu läpikotaisin. Voi tätä ilon ja onnen päivää kun saa nauttia elämän pienistä iloista, kuten siitä ettei täällä tällä hetkellä ole pakkasta.
Menimme Las Palapasin torille, jossa olivat jokapäiväiset torihippalot alkamassa. Miia otti puolen tunnin selkähieronnan joltakin kehitysvammaisten yhdistyksen tarjoamalta kojulta, jonka jälkeen kiertelimme aluetta. Joka puolella soi hirveällä kakofonialla musiikkia kannettavista isoilla subwooferilla varustetuista akkusoittimista joko ihan levymusiikkia, soittivat trubaduurimeininkiä tai karaoke-henkisiä sing-a-long vetoja, kun samalla jättimäisellä lavalla jengi veti jotain todella intensiivistä aerobic-tuntia kaiuttimet säröllä ja vieressä vanhat pariskunnat opettelivat jotain salsa-paritanssia ja lapset huutavat ja juoksevat ympäriinsä. Söimme Tacos al Pastor annoksen ja Marquesitan; juustolla, kinkulla ja tuorejuustolla täytetty vohvelituubi. Itse ainakin nautin niistä erittäin paljon. Ostin lopuksi tuliaiseksi pienen mariachi-patsaan, ensin se pyysi $170 kun Miia oli hieronnassa, sanoin että liian paljon ja lähdin pois, tulin lähtöaikaan uudestaan, sama koju mutta eri myyjä, pyysi $100. Ehdotin $80, kättelimme sitten puolesta välistä eli $90. Suunnilleen samalla hinnalla ne siellä mercadoilla.
Menimme hostellille, otimme juomamme jääkaapista viilentymästä ja juttelimme aulassa olleen kahden amerikkalaisen kanssa. Se nuorempi vajaan kolmikymppinen lähti saattamaan ranskalaisia tyttöjä bussipysäkille, sanoi että tulisi 10 minuutin päästä takaisin. Oli ilmeisesti 10 meksikolaista minuuttia, koska sillä kesti TODELLA kauan. Juttelimme sitten tämän vanhemman noin viisikymppisen kanssa sitten paljon siitä miten paljon täällä on huumerahaa kiinni ja sen takia Cancunin seutu on tehty niin turvalliseksi että turistit uskaltavat tulla tänne. Tämän jälkeen suihkun kautta sänkyyn katsomaan hieman Netflixiä; Miia nukahti ensimmäisen 5 minuutin aikana niin päätimme sitten mennä pikkuhiljaa nukkumaan.
Päivän kävelysaldo: 12,2km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti