Suihku. Aamupala. Rasvaa. Uusi yritys rannalle. Taksi olisi maksanut kuulemma helposti 200 pesoa, joten menimme bussilla. Hinta aina sama $24. Emme ole vieläkään selvittäneet saako sillä lipulla vaihtaa bussia. Epäilen.
Playa Delfinoksella kivikovat nännini halkovat merituulta. Rannalla on viileää, pilvistä ja tuulista, mutta täällä on silti kohtuullisen paljon ihmisiä. Miia kirjoitteli postikortteja, minä matkapäiväkirjaa. Käymme pulahtamassa meressä, aallokko on voimakasta ja punaiset liput liehuvat. Haen mojitot rantabaarista, naamani kuulemma punoittaa. Menemme suihkuun, Miia kaivaa pesuaineet esiin ja närkästyy kun henkilökunta sanoo että saa käyttää vain vettä. Kylmää vettä. Vaihtaa pitää vessassa, lukot ei toimi, itse vessat on rikki ja kolmesta hanasta toimii vain yksi. Emme jätä tippiä.
Kello on 14:30. Ruuhka on pikkuhiljaa alkamaisillaan, mutta bussi on puolityhjä, tankissa kengurubensaa ja etuovi auki lähes koko matkan. Kuljettajan ahtaassa kopissa on kuljettajan lisäksi pikkutyttö. Kello on 15:30. Bussi tupaten täysi, emmekä ole vielä edes päässeet pois hotellialueelta. Ulkona on nainen Punaisen Ristin rahankeruulippaan kanssa.
Olemme pelanneet täällä Cancunissa ollessamme vanhaa kunnon kupla-peliä, koska täällä on edelleen todella paljon kuplavolkkareita. Jos peli ei ole tuttu, niin pelin säännöt on yksinkertaiset eli kun näkee vanhan Volkswagen Beetlen (uusia New Beetlejä ei lasketa), niin pitää läpsäistä toista olalle ja huutaa/sanoa ”kupla” ja saat pisteen. Lopetimme irtopisteiden laskemisen koska kirjanpito alkoi pettämään jo ensimmäisen päivän jälkeen, joten pidimme kirjaa ainoastaan piste-erosta. Miia johti 8 pisteellä, minä kirin tämän paluumatkan aikana kiinni 2 pisteeseen.
Suihkuun, totesimme että olemme kummatkin punaisia. After sunia ja hydrokortisonia iholle, Four Loko Blackia naamaan (maistuu ihan Pisang Ambonilta) ja ulkona sataa.
Odotimme sateen laantumista ja lähdimme puoli kuuden aikoihin Mercadolle. Taksi alle koska safe ei laantunut, $30 Mercadolle. Taisi mennä vähän sateen ja Four Locosin piikkiin, mutta tuntuu että puhuimme myyjille normaalia enemmän. Yksi mulkku yritti myydä paitaa minulle $1200 pesolla (60€). Näin vastaavan paidan $200 (10€) hintaan Mercado 23:lla. Juu ei. Kupla otsassa, ei pysty ajattelemaan. Vessatauko kummallekin $10 ja matka jatkuu.
Ostin Miialle korvakorut $120 hintaan. Miia sitten neuvotteli itselleen neljä cornrow-riviä. Tinkaamistaidot oli kohdillaan, tekijä pyysi 800 pesoa kolmesta rivistä, sai neljä riviä hintaan 300 pesoa. Meinasi ensin tehdä koko hiuksen pituudelta.
Paikat alkoivat menemään kiinni, kiirehdimme tänne ”paitamiehen” luokse. Hän oli juuri laittamassa munalukkoa kiinni, sanoin että myy se paits minulle. Hän pyysi 500, minä tarjosin 400. Lähti kysymään pomoltaan. Nyt minulla on uusi paita. Hyvin tippui 800 pesoa hinnasta pois kun vain jaksoi tingata.
Vettä sataa vietävästi. Yritämme ottaa taksia, pyytää 80 pesoa 2 korttelin ajamisesta. Morjens. Tarjoan 20 pesoa. Taksikuski ottaa setelinipun taskustaan, sanoo ”take it”. Ojennan käteni sinne, hän vetää nipun pois ja nauraa päälle ”20 pesos, you gotta be kidding me”.
Kadulla kirjaimellisesti tulvii, vettä on polveen asti. Kävelemme hiukan takaisinpäin, jotta pääsemme kävellen sinne Ramadan suuntaan. Kummallakin on käteinen aivan lopussa, joten menemme El Poblanoon syömään koska muistimme että siellä käy kortti. Ruoka oli huonompaa kuin viime kerralla, mutta hoiti tehtävänsä vatsan täyttämisen suhteen.
Tulee maksun aika, kaivan kortin esiin. ”Korttimaksu ei onnistu”. Paniikki. Kummatkin kaivaa lompakot tyhjiksi. Käteiset rahat ei vaan yksinkertaisesti riitä meidän tilaukselle. Aloin jo kysymään missä on lähin ATM, jotta voisin nostaa rahaa, mutta sitten ne jotain alkoi säätämään, menin korttini kanssa baarin puolelle, he kaivavat jostain tiskin alta selkeästi pitkään käyttämättä olleen korttimasiinan koska se oli pakattu pois johonkin laatikkoon. Muutaman minuutin odottelu ja maksu menee läpi.
Hostellille. Iltajuomaksi oli Mezcamaica, joka on jotain jamaikalaista mezcal-pohjaista juomasekoitusta. Maistui lähinnä oksennuksen ja yskänlääkkeen välistä. Koska juomasta jäi paha maku suuhun, ostimme yhdet Litropoliksesta ja otimme litran mukillisen jäitä mukaan koska hänestä oli tullut kuningatar-rapu. Ostimme Oxxosta purkin ”natural” jugurttia. Siinä oli niin paljon sokeria että Suomessa sitä ei olisi voinut edes väittää maustamattomaksi. Aivan ällömakeaa. Päästiin hostellille ja hivelin tätä jugurttia Miian palaneeseen selkään. Suihku ja leffa pyörimään. Tällä kertaa minä nukahdin ensimmäisen 5 minuutin aikana. Pyörin sängyssä ainakin kolmeen asti ja Miia kuorsasi.
Päivän kävelysaldo: 7,1km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti