Huom: Meksikossa valuuttana on peso, Forexilta saimme 600 eurolla noin $12400. Hinnat on helppo kääntää euroiksi valuuttalaskimella, mutta se käyttää eri kurssia kuin mitä maksoimme (600€=$13700). Kehittämäni helppo suuntaa antava muistisääntö hintoja päässälaskiessa euroiksi oli ”pyöristä lähimpään kymmeneen, puolita hinta ja ota viimeinen numero pois”, esim. $259 = 260 / 2 = 130 / 10 = ~13€. Jos hinta oli alle $20, se maksaa alle euron.
Päivän agendamme oli että etsitään ranta. Sitä ennen erittäin suuri pettymys aamiaisella, laihaa kahvia, lämmintä maitoa, muroja ja paahtoleipääa. No bueno. Ennen rannalle menoa piti kuitenkin käydä vielä hieman shoppailemassa, joten kävelimme noin 750m Walmartille. Ostimme sieltä sandaalit, imodiumia, ruokaa, juomista ja pesuaineita. Takaisin hostellille ja kysymään miten biitsille pääsee. Kuulemma piti ottaa ykkös-linjan bussi.
Todella kuumottavan ja massiivisen liikenneympyrän jälkeen löysimme bussipysäkin. Nousimme kyytiin, matka maksoi $12 (alle euron) verran. Käytimme tämän bussimatkan kiertoajelumielessä, jotta näkisimme mitä kaikkea siellä alueella on. Huomasimme että biitsille ei noin vaan pääsekään, sillä Zonas Hotelerasin rantojen edessä on lähes koko 15 kilometrin matkalta massiivisia hotelleja, jonka takia rantaa ei tieltä edes näe. Ja nämä hotellit myös näyttävät siltä että niissä on aika monta jeniä kiinni.
Menimme sitten bussilla niin pitkälle että bussi kääntyi ympäri ja jäimme Playa Delfinesin kohdalla pois. Älyttömän kaunis näky. Valkoista hiekkaa ja ihanan lämmintä turkoosia vettä. Menimme rannalle, kastoimme varpaat Atlanttiin ja löysimme merestä simpukoita. Rantabaarissa joimme ensimmäiset drinkit. Jäinen mojito keinussa? Muy bueno. Imaisimme juomat ja aloitimme paluumatkamme.
Sitten tapahtuikin matkamme ensimmäinen virhearviointi; päätimme kävellä sille flea marketille, jonka näimme matkalla. Katsoimme kartasta että se olisi voinut olla ”tuo” paikka. Sinnehän kävelee vaan 20 minuuttia. No, ei ollut. Ehdotin että otetaan bussi, mutta Miia intti että kävellään nyt vaan. Ohi menee hotelli jos toinenkin ja pian olemme jo museolla. Se on kiinni, mutta saimme selville että se on vain $70. Jatkoimme matkaa välillä ostaen lisää juotavaa (pullotetut juotavat yleensä aina maksavat alle euron verran). Kävimme jossakin flea marketissa, ja jos haluaa tietää millainen millainen hyökytys sieltä tulee, niin käy Tallinnan merekeskuksessa ja kerro se hustlaajien agressiivisuus kymmenellä. Vihdoinkin löysimme perille, emmekä loppujen lopuksi edes ostaneet mitään sieltä. Ironista. Turha reissu kuitenkaan ei ollut. Miia osti sieltä puisen kissan matkan varrelta eräästä kaupasta. Yritti siellä joku tyyppi myydä mulle huumeitakin :)
Noh, sitten luovutettiin, käytiin supermarketissa ostamassa talkkia ja mentiin bussilla hostellille. Päästiin suihkuun, vaihdettiin vaatteet ja puhelin lataukseen. Siitä lähdettiin syömään ensimmäinen oikea paikallinen ateria. Trubaduuri lauloi ja soitti akustista kitaraa (TODELLA LUJAA soivan kaiuttimen kautta) ja me söimme lihaa, sipulia, juustoa ja kaktusta kuumasta metallikulhosta. Nam.
Hostellille ja nukkumaan. Väsytti.
Päivän kävelysaldo: 20,9km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti