Aamupala. Kinkkua ja juustoa. Vihdoinkin proteiinia. Suihku. Ei vieläkään lämmintä vettä. Rasvaa iholle. Eikun menoksi, Miia tarvitsee vieläkin hatun ja minun hieman tuliaisia. Oxxosta vettä ja sille enemmän paikallisille suunnatulle torille, Mercado 23:lle. Pääsimme perille yllättävän nopeasti suoraa reittiä ja ihmettelimme kuinka puolet kojuista oli vielä kiinni. Oli lauantai ja kello hieman yli 10. Näimme kun iso porukka miehiä siinä maassa perkasi maissia, Miia osti maapähkinöitä, mutta valitteli ettei ne olleet yhtä hyviä kuin Sambiassa. Miia löysi myös toisen lankakaupan, mutta ei löytynyt hattua eikä tuliaisia.
Kävelimme mercadolta sitten Av Tulum tielle, jossa näimme ison liikkeen nimeltä ”Coppel”. Miia sitten hieman vastahankaisesti tuli sinne, oli aulassa, näki jotain kodinkoneita ja totesi ”joo tää paikka on nähty”. Kiersin kuitenkin koko alakerran läpi, ihan perus Anttilaa vastaava liike, sanoin kuitenkin Miialle että yläkerrassa on vaatteita. Miia tuli vielä vastahankaisammin yläkertaan, ilmeisesti ajatteli että mitö turhaan. Sieltä se lierihattu kuitenkin löytyi. Siinä kymmenen minuuttia kassajonossa seistyään sen vain näki Miian ilmeestä kuinka tatti sen kun vain kasvoi. Ilmeisesti hatutti sen verran.
Ylitimme Tulum Avenuen ylikulkusillan, josta näki yllättävän pitkälle. Heti ylikulkusillan toisessa päässä oli kaksi apteekkia vierekkäin, joista kysyimme magnesiumia, koska jalat alkavat olemaan aika kovilla. Nämäkö oli niitä niin kutsuttuja lihaksia mistä isi mulle joskus pienenä kertoi? Siellä oli jotain limen makuisia alumiini+magnesium tabletteja, mutta koska ”no habla ingles”, niin emme uskaltaneet ottaa niitä.
Tänään oli to-del-la kuuma, noin 28 astetta ja todella vähän tuuli. Näimme sitten tekstin ”Tropical mango smoothie”, päätimme ottaa sellaisen. Mutta siinä vaiheessa kun se alkoi törkkäämään ensin 2 desiä sokeria ja sitten jotain punaista jauhetta ja törkkää jonkun paksulla punaisella chilin näköisellä jutulla kuorrutetun kakkospillin sinne, alkoi hälytys kellot soimaan että mitä hattua tää nyt oikein on? Se punainen juttu oli ilmeisesti suurimmalta osalta suolaa ja pitkälti lähinnä pilasi sen smoothie kokemuksen. Miian laskujen mukaan kolmanneksi pahimman makuista juttua mitä hän on täällä syönyt. Täällä on ollut muuten todella outoa se että ne haluaa pilata monet juomat tunkemalla sinne suolaa. En minä ainakaan nauti siitä että juoma maistuu siltä kuin se olisi tehty merivedestä. Otin siitä sitten samalta tiskiltä nimettömän ”arroz con leche” taskupiiraan, joka maistui lähinnä makealta joulupuurolta. Nam. Ainiin, eikös Suomessa ollut nyt aika kylmä?
Kävimme sitten vielä kotimatkalla vielä jossakin kauneudenhoito-henkisessä krääsäliikkeessä, josta Miia vihdoin löysi sen kauan kaipaamansa jalkaraspin. Näimme myös pienellä sivukujalla todella ison liikkeen, missä ei ollut mitään kylttejä. Päätimme mennä sisään, ja mikä sieltä löytyikään? Miian taivas, eli jättimäinen askartelukauppa. Koko putiikki kyllä kierrettiin, mutta jossain vaiheessa kuulin jupinaa että jalkoihin sattuu, niin lähdimme siitä sitten hostellille päin.
Miia valitti respaan kuinka huoneeseemme ei vieläkään tule lämmintä vettä, menen respaan valittamaan kuinka vessapaperi on lopussa, menimme lämmittämään Cheesterin pizzojamme mikrossa ja valitimme respalle kun sulake posahti. Voi kun me ollaan ihania ja helppoja asiakkaita.
Sitten otin pitkät päikkärit. Herään ja Miiaa ei näy missään. Avaimet hävinneet taskusta. Paniikki iski.... mutta vielä nukuttaa, niin käänsin kylkeä, kai se sieltä ilmestyy. Aikuinen nainen kuitenkin ja kaikkea. Sitten kun olin siinä vartin ihmetellyt että eikö se vieläkään ollut tullut, niin pistin Miialle viestiä ”Missä sinä minun elämäni valo ja sydämeni käpy viiletät, sillä minä kaipaan sinua kulta”, tai no oikea kirjoitusasu oli ehkä lähempänä muotoa ”Missä oot?”, mutta sama asia. Alakerrassahan se oli ollut lukemassa kirjaa.
Miia sitten tuli huoneeseen, alkoi raspaamaan jalkojaan ja minä päästin puujalkavitsit valloilleen luokkaa ”sinähän suorastaan laihdut silmissä” ja ”kilot suorastaan karisee” jne. Vaivaantunutta ironista naurua. Iltalehden otsikkona ”Murskavoitto! Saara Aalto voitti Suomen Euroviisuäänestyksen, biisinä Monsters” tjsp. Vaivaantunutta ja ironista.
Lähdimme etsimään ruokaa, mutta kaikki matkalla olleet ravintolat olivatkin yllätykseksemme lauantai illalla kuudelta jo kiinni. Päädyimme pyörimään mercadolle, jossa moni oli jo sulkemassa putiikkejaan. Ostin todennäköisesti hieman ylihintaan 2 t-paitaa, mutta sain tingittyä mutsille tulevasta tuliaisesta hyvän siivun hinnasta pois. Mentiin syömään Mercadon keskelle, Jose sai meidät ylipuhuttua ottamaan tarjoamansa ilmaisen juoman (minä otin Pina Coladan, Miia Margaritan ilman suolaa) ja saimme erinomaiset annokset kanaa ja arracheraa hintaan $305 sisältäen tipin.
Pienen suuntavaiston pettämisen kautta hostellille, eilen tapaamamme jenkit olivat todella hiljaisia ja naurettavan krapulaisia. Söivät kokonaista kanaa siinä terassilla. Iltajuomat naamariin, pikaisesti suihkuun, hieman leffaa netflixistä ja nukkumaan. Huomenna pitkä päivä.
Päivän kävelysaldo: 11,0km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti