Se mikä täällä on kyllä hieman pepusta että julkisia wifejä ei (vielä) ole juuri missään, eli internetin käyttö pääasiallisesti rajoittuu lähinnä hostellille tai joihinkin harvoihin kansainvälisiin ravintolaketjuihin.
Herään siihen että Miia tökkii minut ylös joskus kahdeksan aikaan, menen edelleen vatsa kipeänä vessaan, jonka jälkeen menimme tuhdille aamupalalle. Pieni välikuolema koska kumpaakin väsytti. Rasvaa iholle ja taksi Puerto Juareziin. Tai tämä oli suunnitelma. Sitten vatsani sanoi että ”ei”, joten siirsimme Isla Mujeresin reissun huomiselle. Emme kuitenkaan olleet enää hostellilla, joten maksoin $5 julkisen vessan käytöstä. Vessassa ei ollut rengasta, mutta sillon kun pitää mennä niin pitää mennä.
Tämän jälkeen menimme kävelemään Puerto Cancuniin, joka alueena oli pitkälti vielä rakenteilla ja siellä selkeästi oli aika monta dineroa kiinni ja hintatasosta päätellen suunnattu hieman ”paremmalle väelle”. Alueen kauppakeskuksella maksoivat esim. naisten uimasut yli $2000 pesoa (>100€). Vastaavia saa Cancunista helposti alle kymmenykselllä tuosta hinnasta. Ostimme jäätelöpallot Aldo’sista hintaan $60 per pallo.
Puerton Cancunin Marina Town Centerin ostoskeskuksen edestä otimme ilmaisen shuttle bussin hotellialueen lähimmälle bussipysäkille, josta menimme Hard Rock Cafen myymälään ostamaan paidan. Mulla on niitä eri HRC kaupungeista jossa olen käynyt, mm. Teneriffalta, New Yorkista, Lontoosta, Wienistä ja nyt Cancunista, mutta ironista kyllä, ei Helsingistä. Vielä.
Hard Rock Cafelta käveltiin Forrest Gump elokuvasta tuttuun Bubba Gump ravintolaan. Syötiin kaksi katkarapuannosta (pasta ja uppopaistettu) ja otettiin mango/mustikka-mansikka mojitot. Kallis paikka paikalliseen hintatasoon nähden, mutta kaikki on suhteellista; Suomessa Rossossa kahdestaan syöminen olisi ollut kalliimpaa.
Unohdin käydä vessassa ennen lähtöä ja vatsani alkoi muistuttaa siitä noin 10 minuuttia ravintolasta lähtömme jälkeen. Etsimme tätä toista julkista rantaa, Playa Marlinia, noin 20-30 minuuttia. Kun löysimme sen, kävin vessassa. Ei ollut ripuli, muuten vain vatsassa väänsi ja turvotti. Ihme että laktoosiherkkänä pärjäsin näinkin pitkälle ilman mitään vatsavaivoja. Kävimme pikaisesti rannalla, totesimme että siellä se on, siellä on baari ja siellä on hieroja.
Otimme rannan läheltä lähtevän bussin Walmartiin, ostin itselleni paluumatkalle isoimmat farkut mitä koko lafkasta löytyi, iltajuomat sekä muutaman suklaapatukan. Näimme kotimatkalla lähistöllä ”Downtown 28” nimisen krääsäkaupan, jossa maistomme 10x ylihintaista tequilaa. Hyväähän se oli, mutta silloin kun Suomesta saa halvemmalla viinaa kuin täältä, niin tietää että se on kallista.
Hostellilla, aivan rikki. Nostin jalat ylös, kuten niissä vanhoissa Mobilat mainoksissa. Aloin kirjoittamaan edellispäivien matkapäiväkirjaa, Miia meni alas lukemaan jotain kirjaa. Miia palasi huoneeseen, vaatteiden vaihto ja syömään todella halpaan kuubalaiseen ravintolaan joka oli tässä kotikatumme päässä juuri ennen ADOn bussipysäkkiä. Söimme aikalailla sokkona, sillä ruokien nimet eivät sanoneet mitään ja Miian haluama ”jotain kanaa” oli loppu. Miia sai todella herkullisen, tuoreista papajoista, ei papanoista, tehdyn mehun ja minä sain jonkun Coca-Cola companyn kauhean purkkimehun. Yäk. Miia sai Tamalin, jossa oli jotain mysteeri nyhtölihaa ja keltainen maissimötkylä. Minä taasen sain ylämäkeen ammutun lehmän lihalla varustetun pariloidun leivän. Miia siis ainakin päällisin puolin nautti ateriastaan, minä vain söin.
Tarkoitus oli lopuksi mennä ottamaan vielä yhdet tuopit Litropolikseen, mutta se oli nähtävästi maanantaisin kiinni. Menimme Las Palapasille, Miia osti tuliaisia ja ostimme Babu Te juomat. Nam. Hostellille, iltajuomat aulassa naamariin, Julie tulee aulaan aivan naama punaisena päivän mansikkamargaritoja juoneena. Hauskaa oli kummallakin. Hampaiden pesu ja nukkumaan.
Päivän kävelysaldo: 17,1km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti