On kansainvälinen naistenpäivä. Aamupäivän suunnitelma on aika suoraviivainen. Aamutoimet. Suihku. Aamupala. Rasvaa. Rannalle. Siinä se pitkälti pähkinänkuoressa.
Suoritamme aamutoimet ja käymme suihkussa. Miia vie pyyhkeensä kuivumaan. Syömme aamupalan, pakkaamme rantakamat ja eväät valmiiksi, rasvaa koko kehoon ja kevyt pukeutuminen. Otamme Miian pyyhkeen kuivumasta yläkerran yleisen tilan parven kaiteelta. Täytämme vesipullon. Pääsemme hostellin ulko-ovelle ja näemme kuinka alkaa aivan mieletön rankkasade juuri sillä sekunnilla. Omalla tavallaan oli jo aikakin, ei täällä ole kymmeneen päivään satanut. Takaisin huoneeseen, vaatteet vaihtoon ja suunnitelma uusiksi, huomenna uusi yritys.
Miia sitten ehdotti että mitä jos mentäisiin elokuviin? Kuulosti hyvältä. Google Maps huutamaan ja etsitään lähimmät elokuvateatterit. Cancunissa oli nähtävästi aika monta. Päätimme mennä sellaiseen joka oli ostoskeskuksessa jossa emme olleet aikaisemmin käyneet ja siedettävän kävelymatkan päässä. Kyseinen paikka oli hieman Walmartista kauemmas, mutta sinne oli helppo suunnistaa; pelkästään suoraan eteenpäin noin 2 kilometriä.
Pääsimme kyseiselle alueelle, ensimmäisenä näemme Assiksen, Home Depotin ja Sorianan. Kävimme Assiksessa, liike oli keskikokoisin näistä kolmesta Assis liikkeistä joissa olemme käyneet. Miia osti nappeja, maksoi, meni ulos liikkeestä, alkoi tuijottamaan kuittia että häntä on yliveloitettu 4 pesoa (~0.02€) ja meni valittamaan asiasta. En kehdannut mennä mukaan, olisi muuten voinut hävettää. Kävimme katsomassa Miialle tissiliivejä tissiliivikaupasta. Olivat joko liian pieniä ympärysmitaltaan tai liian suuria kupiltaan tai rumia. Koskaan ei voi voittaa.
Menimme Sorianaan. Paikallinen Citymarket vastaava. Miia löytää vihdoinkin kokoisiaan vaatteita. Tai siis lähes kokoisiaan vaatteita. Sitten meillä tuli aivan tyhmä kina siitä minkä värinen pitäisi valita. Miia suutahti kun minä sanoin että ”mun mielipiteellä ei nähtävästi ole mitään merkitystä” ja laittoi kaikki vaatteet takaisin rekkiin. Mykkäkoulua muutaman hyllyn verran, kunnes sovittiin muutamaa minuuttia myöhemmin. Ostettiin Murulle nameja, muutama paikallinen
suklaalevy tuliaisiksi, leffaeväät, kimmoisan jämäkkä rusinaleivos ja kaksi vaniljakreemillä täytettyä lehtitaikinakartiota. Kassa ei tunnistanut niitä suklaalevyjä, joten se kassapoikaparka joutui naputtamaan kaikki käsin. Sniikkasin myös ”salaa” ostamaan sen kivoimman värisen vaatekappaleen Miialle. Toinen kerta kun maksoin kortilla täällä ollessa, meni hieman vajaa $900.
Kassoilta siirryimme vastapäätä käytävää syömään ChePhillyyn. Miia tilasi vaihteen vuoksi. Jännää mitä sieltä tulee, sillä siinä oli 3 vaihtoehtoa. Tuli kaksi kinkkujuusto leipää ja lähinnä viemärivedeltä näyttävä omenamehu. Miia teki leivästään kaksi avoleipää. Teki tehtävänsä ravinnonsaannin suhteen, ei mitään ihmeellistä.
Pääsimme sinne ostarille asti. Kävimme ensin vessassa. Tämä oli pakko mainita sillä kyseessä oli taikavessa. Kun nostit takapuolesi istuimelta, niin vessa veti itsensä. Mielessäni pyöri vain skenaario, mitä jos mulla olisikin vahingossa tippunut puhelin pönttöön? Kreemirullat ja rusinaleivos naamaan. Nam.
Leffateatteriin. Täällä nähtävästi esitetään joko espanjaksi dubattuna tai tekstitettynä, eli kannattaa mennä sellaiseen missä lukee subtitulado eikä españa. Mentiin katsomaan Red Sparrow, jossa Jennifer Lawrence esittä vjenäläistä. Liput kahdelta $96 (~5€). Kilometrin pituinen kuitti ja läjä alennuskuponkeja (mm. Kaksi yhden hinnalla, eli täällä olisi päässyt katsomaan 5 leffaa sillä hinnalla millä Finnkinossa pääsee katsomaan yhden elokuvan). Leffateatterin lattialla torakka. Lähes tyhjä sali ja toistakymmentä mainosta ennen elokuvaa. Ei lipuntarkastajaa, eli sisään olisi päässyt varmasti sniikkaamaan helposti. Ääni tuli yllätyksekseni todella hiljaa.
Näytös alkoi 16:10, elokuva oli yli kaksi tuntia pitkä, joten alkoi jo hieman olemaan nälkä ja jano kun elokuva päättyi. Meinasimme ensin ottaa jonkun kylmän juotavan, mutta koska oli aika viileä päätimme ottaa kahvin. Tämä tuntui hieman mahdottomalta tehtävältä, sillä täällä ei juurikaan kahviloita ole, emmekä halunneet mennä Starbucksiin. Olimme 19:40 kahvilla Cafe Andradessa lähellä hostelliamme. Otimme tien toiselta puolelta neljän juuston pizzan Domino’sista, $135. Syömään Litropoliksen viereiseen puistoon. Pizza oli hyvää, mutta ei niin hyvää kuin jenkeissä tai Lontoossa käydessäni. Pohjasta puuttui se ”garlic butter” juttu. Litropolis ja laivanupotus oli loppuillan ohjelma, siellä soitti joku pieni kokoonpano livemusaa.
Päivän kävelysaldo: 11,3km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti