Aamulla sain mutsilta viestin että Etelä-Suomessa on kylmin talvi 50 vuoteen. Eipähän vituta olla täällä. Bepanthenia on lähes kolmannes tuubia mennyt jo vaikka otin sen isomman koon. Toivottavasti selän kirvely loppuu myös pian.
Meidän oli alunperin tarkoitus mennä Isla Mujeresille tänään, mutta mun selkään ja Miian jalkoihin sattuu niin paljon että ajattelin että se ei olisi hyvä idea, joten päätimme lähteä tutkimaan Cancunin keskustaa. Lueskelimme aamupalan jälkeen hieman hostellin aulassa olevaa Cancunin karttaa ja kyselimme kaikkea tyhmää respan ainoalta hyvin englannilla kommunikoivalta tytöltä mistä löytää mitäkin, miten pääsee eri paikkoihin jne, ja hän sitten googletteli vastaukset niihin kysymyksiin joihin ei tiennyt vastausta.
Lähdettiin kävelemään hostellilta itään päin, jotta pääsisimme helpoiten tänne Cancunin keskusta-alueelle. Siinä sitten tuli ehkä parhainta englantia puhuva turistimatkoja myyvä hustleri mitä tähän mennessä oli tullut vastaan, buukkasimme häneltä sunnuntaille matkan Maya-pyramidiraunioille Chitzen Itzaan, sisältäen matkat, sisäänpääsyn, buffet ruokailun sekä käynti cenotella (maanalainen vesikuoppa jossa voi uida) ja jossakin läheisessä kaupungissa. Maksoimme aika tarkkaan 30€ per naama ($685) ja huvittavinta oli että mulla oli justiinsa tasan eikä yhtään yli tuon $1370 lompakossa sillä hetkellä. Huomasi kyllä kuinka paljon noissa printatuissa hinnoissa on ilmaa; niissä luki että jos maksaa dollareilla niin se on $109-139 (2000-2500 pesoa) per lärvi, maksat pesoilla niin $79 (1500 pesoa) + jotkut huuhaa verot päälle. Eli kannattaa vain olla tarkkana noiden kettujen kanssa.
Siitä sitten jatkoin lompakko tyhjänä turvallisemmin mielin kohti Cancunin keskustaa. Kävelimme ihanasti varjoisan SM4 alueen puistikon läpi ja pääsimme Cancunin keskustan alueelle, jossa sijaitsi about itäkeskuksen vanhan puolen kokoinen kauppakeskusmörkö, Las Americas. Menimme sisään ja ensimmäisenä vastaan tulee heti tälläinen rullajäätelökioski, jota olen aina halunnut kokeilla sen jälkeen kun näin videon siitä internetissä. Pettymys oli erittäin suuri, se vain ei tuntunut koostumukseltaan mukavalta syödä. Maistui ihan perus jäätelöltä. Mietittiin että oltaisiin ostettu Miialle uudet sandaalit, koska ne nykyiset luisuivat pois jalasta sivusuunnassa. Kokeilimme Crocsin sandaalia joka näytti tosi kivalta ja ilmeisesti myös pysyi hyvin jalassa, mutta jotenkin tuo hintalappu ei enää sitten ollutkaan niin kiva.
Jatkettiin kiertelyä ja lopuksi käytiin paikallisessa Prismassa nimeltään Chedraui. Jotenkin koimme sen oudoksi että täällä näiden apteekeissa sun täytyy pyytää laastari farmaseutilta, mutta sitten kaiken maailman monta kertaa kalliimpaa lääkettä on siinä heti ulkopuolella hyllyssä. Ostimme hieman lisää juotavaa ja syötävää, sekä muutaman paikallisen leivonnaisen jotka ensin piti ottaa leipomoalueelta pihdeillä isolle metalliselle tarjottimelle, josta ne sitten kannettiin pakkaajalle, joka pyöritteli leivokset erikseen pieneen muovikääreeseen etteivät ne sottaisi toisiaan ja lopuksi paperipussiin. Löysimme täältä Miialle sopivat sandaalit, maksoivat saman verran pesoissa mitä ne crocsit olisivat maksaneet euroissa.
Shoppailun jälkeen söimme yläkerran täpötäydessä food courtissa jotain tortillaan käärittyä lihaa ja juustoa jonka päällä oli tomaattisalsaa. Mielenkiintoinen sivuhuomio meksikolaisesta keittiöstä: kaikki ruoka noin päällisin puolin on aivan perkeleen maustettua. Siis aivan kaikki sipseistä lähtien on yleensä jonkunmoisessa chilissä. Kun Suomessa pöydässä on suolaa, pippuria, ketsuppia ja sinappia, niin täällä on melkein pelkästään jotain kahdesti polttavia, kurkkua ja peräreikää repiviä salsoja. Liha on päällisin puolin ollut kaikki todella hyvää, mutta sitten meillä on outolintuna juusto. Eli jos Suomessa juusto ei maistu juuri miltään, niin täällä se kirjaimellisesti ei maistu yhtikäs miltään. Todella mautonta.
Syötyämme lähdimme vessan kautta siirtymään hostellille päin. Jostain syystä vatsa on toiminut muuten hyvin rauhallisesti, ei ole tullut mitään ripuliyllätyksiä ja olemme muistaneet käyttää käsidesiä sekä aamuisin syöneet vahvaa maitohappobakteeria.
Miia napsi paluumatkalla kuvia paikallisesta katutaiteesta ja minä poseerasin aidan yli hyppäävän jaguaaripatsaan ateriana. Hostellilla otettiin päikkärit ja mentiin näiden skandityttöjen ehdottamaan Las Palapas puistoon katsomaan mitä siellä on. Kello oli jo yli kuusi, niin osa myyjistä alkoi jo sulkemaan kojujaan, kun jotkut vasta availivat omiaan. Täällä aurinko laskee noin klo 19 joka päivä, niin siihen aikaan on myös suurimmat liikenneruuhkat.
Las Palapaksessa oli nyt aika hiljaista, menimme viereiseen puistoon katsomaan kun tanssijat harjoittelivat tanssirutiiniaan. Pelasimme samalla korttia ja Yatzya. Vinkki: Yatzya pystyy pelaamaan myös yhdellä nopalla. Kirjoitatte vaan laskimeen mitkä numerot tuli.
Menimme auringon laskettua syömään viereiseen Cheester ravintolaan, tilasimme juomat ristiin ja syötävät itse. Miia sai mansikoita, jugurttia ja Oreo-keksejä sisältävän Mia Colucci smoothien ja minä Snickers smoothien joka pitkälti maistui siltä itseltään. Miia valitsi paikan nimikkopizzan, joka kaikkialla muualla olisi todnäk Quattro Formaggi, ja minä otin Anfibian, jossa oli naudanlihaa ja katkarapuja. Todettiin että kumpikin pizza olisi kaivannut jotakin keventämään makua, nyt oli niin tuhti kokemus että kumpikin söi vain puolet pizzastaan.
Otimme loput pizzoista mukaan, kävimme Oxxosta hakemassa iltajuomat, joku funny guy oli ”ottamassa” pizzalaatikkoani ja sanoi ”oh, for me? Thank you” ja nauroi päälle. Eikä se pizzalaatikko sitten edes mahtunut syvyytensä takia hostellin jääkaappiin, joten Miia laittoi siivut paperipussiin ja vei ne jääkaappiin. Hunaja-Jack Danielsia tölkissä. Ei paha illan lopetus.
Päivän kävelysaldo: 11,2km
Seuraava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti